Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 1 / 2014 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 1/2014 Vuosi on jälleen kerran vaihtunut sitten viime näkemän, joten toivotan tässä alkajaisiksi kaikille erittäin antoisaa ja onnellista tätä kuluvaa vuotta.

Keliolosuhteet ovat olleet todellakin eriskummalliset, ainakin heti alkuvuodesta. Pakkasjakso oli noin viikon mittainen ja lumitilanne näin Keski-Suomen horisontista katsottuna on melko lailla mitätön. Lunta on toki nähty ja ulkona on vielä jäänteitä lumipenkoista ja latupohjista. Eipä juuri muuta. Etelä-Suomessa lunta ei taida olla juuri enää missään. Pohjois-Suomessa sentään lunta on riittänyt aivan vaivaksi asti.

Onneksi jäätilanne täällä on sen verran hyvä, että pilkkireissuja on vielä voinut tehdä. Tosin kalansaaliista en viitsi suurempia mainita. Enemmän on tullut ulkoiltua ja hankittua kokemuksia.

Keliolosuhteet ovat näkyneet myös kotoisessa rallikalenterissa. Peruuntuneita kisoja on vaikka kuinka paljon. Onneksi sentään jotain on päästy ajamaan, eikä kaikki valmistautuminen ole mennyt hukkaan. Kohta on kesäkisojen aika ja sitten taas mennään.

Rallin MM-sarja on saatu käyntiin ja tulokset ovat kaikkien tiedossa. J-M Latvalan voitto Ruotsissa oli mukavaa vaihtelua. Joskin Volkswagenin ylivoima näyttäisi olevan tänäkin vuonna aivan ylivertaista. Muut ajelevat sitten jäännöspaikoista. Onneksi kuitenkin mukaan on saatu uusi talli Hyundai mukaan ja siten lisää mielenkiintoa koko rallisarjaan.

Minusta koko MM-sarja on ollut melko tylsää katsottavaa, koska aina siellä tuntuu joku tietty henkilö ja/tai talli dominoivan ja muut räpistelevät sitten enemmän ja vähemmän perässä. Toivottavasti sarjaan saadaan lisää talleja ja kisaan saadaan lisää väriä.

Esapekka Lappi jatkaa vakuuttavaa ajoaan rallin EM-sarjassa. Vakuuttava voitto Esupin ensimmäisessä kisassa Latviassa antaa hyviä viitteitä tulevasta. Toivottavasti Skoda saa pian uuden R5-ajokkinsa ralliteille ja siten pääsee tasavertaisena jatkamaan kilvoittelua mestaruudesta. Ilahduttavaa oli myös Ketomaan Jarin meno Ruotsin rallissa. Ikävä kyllä Jarin auton renkaista loppui pito täydellisesti juuri ennen maalia ja kakkossija oli tosiasia. Onneksi kesäkisat ovat tulossa ja varmasti vauhti vain kasvaa. Mielenkiinnolla jäämme seuraamaan myös Jarin menestymistä omassa luokassaan.

Formulakausikin tärähtää pian käyntiin ja on mielenkiintoista nähdä, miten voimasuhteet asettuvat uomiinsa uusien sääntöjen myötä. Autot ovat kuitenkin muuttuneet paljon edellisestä kaudesta. Toivotaan, että Kimi ja Valtteri näyttävät muille ne kuuluisat närhin värkit ja pääsevät nauttimaan menestyksestä tässä vaativassa lajissa.

Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä ja iloisia kevätlomia. Kannattaa kuitenkin olla harkitsevainen ja varovainen liikenteessä. Vanha sanonta, vara on viisautta, pitää paikkansa vielä tänäänkin tässä muuttuvassa ja joskus ihmetystäkin herättävässä maailmassa ja sen myllerryksissä.

Olkaa myös ahkeria ja muistakaa meitä lehtemme tekijöitä postilla osoitteessa spaukku-lehti@gmail.com. Ilman juttuja ei ole lehteä.

Eero J. Lagus: Puheenjohtajan palsta

Eero
 
Eipä sitä talvea sitten tullutkaan vaikka ehkä toisin luvattiin. Minulle kyllä sopii jatkoakin ajatellen leudot talvet, kunhan vain olisi kuivaa. Miten turhauttavaa onkaan ollut ajaa auto pesuun tietoisena siitä, että vain yksi ajettu työmatka kaiken taas muuttaa voi. En tosin oikein tiedä, onko sitten talviliukkaiden sijaan yhtään sen turvallisempaa ajaa jatkuvassa sateessa, kuran ja irtoavien nastojen ropistessa tuulilasiin.

Ralleihin leuto talvi on niin ikään vaikuttanut negatiivisella tavalla. Melkoinen määrä talviralleja on jouduttu perumaan, osa taas jouduttu ajamaan savimössössä erittäin huonoissa kilpailuolosuhteissa, joka ei tietenkään ole kuljettajia miellyttänyt. Kilpailukausi on kuitenkin saatu kunnialla alkuun ja turva-autollamme on sen mukaisesti ollut tehtävää.

Pian on osalla kerholaisien taas aika kaivaa trailerinsa sieltä jostakin tallin ylisiltä tai vastaavasta.

Belgian poliisiralli on edessä ihan tuota pikaa. Tosin tänä vuonna se ajoittuu ikävästi tuonne kesäkuun puolivälille ja se on, lomakausien jo alettua, verottanut osallistujanmäärää. Jotkut ovat kuitenkin saaneet lomansa ajoitettua ja suuntaavat rinta rottingilla Liegeen.

Mukaan tämän vuoden kisaan ovat spaukkulaisista ilmoittautuneet Harri Savolainen, jonka ainoana tavoitteena on kurvailla yhdessä kunniajäsenemme Alain Renkinin kanssa kisan voittoon. Moottoripyöräluokkaan starttaa alustavan suunnitelmansa mukaisesti Leo Leinonen, jonka mukana olo kaksipyöräisissä on ilahduttava juttu, onhan mies Belgiassa todella suosittu suomalaispoliisi.

Alun alkaen Belgian poliisiralli oli lähinnä pyöräpoliiseille tarkoitettu juttu, joka selkeästi näkyy vielä nykyisinkin, etenkin vanhempien toimitsijoiden otteissa ja puheissa. Itse olen ollut paikan päällä 29 kertaa, alkaen vuodesta 1982. Kakkoskuljettajana eri kuljettajien vieressä ennen terveydellisiä esteitä peräti 22 kertaa ja sen jälkeen hengettömänä tukena, ihan vaan poikien kiusaksi. Paljon on vuosien varrelta kertynyt mukavia muistoja niin suomalaismenestyksen kuin kilpailun ulkopuolisten tapahtumienkin suhteen. Tuo 30. kerta Belgian niityillä ei toteudu tänäkään vuonna mutta jäähän siinä sitten tavoitetta tulevaan. Toivottakaamme Suomen piskuiselle iskuryhmälle onnea ja menestystä tulevaan koitokseen. Toivottavasti tuleva kilpailu tuo mieluista muisteltavaa lisää.

Oikein mukavaa kevään- ja pyöräkauden odotusta kaikille lukijoillemme. Menestyksekästä kilpailukautta kaikille Teille, jotka olette olleet tukemassa ja ymmärtämässä toimintaamme. Iso kiitos myös niille yrityksille ja yhteisöille, jotka jollain tapaa olette olleet kanssamme turvaamassa suomalaisia ralleja ja kiitos Teille suorittajat, kiitos.

Kaukis ja Jussi: Arctic Lapland Rally 2014

 
 
 
 
 
 
Arctic Lapland Rally, tuttavallisemmin Tunturiralli, ajettiin tutuissa maisemissa 23.-25.1.2014. Reitti oli tänä vuonna sama kuin viime vuonnakin. Ainoana poikkeuksena oli EK10 Ristilampi, joka oli totuttuun tapaan kilometriä pitempi kuin viime vuonna eli se oli nyt 49 kilometriä. Olihan nyt 49. Arctic Lapland Rally vuorossa. Ensi vuonna onkin luvassa sitten 50-kilometrinen erikoiskoe juhlavuoden kunniaksi.

Kauas on pitkä matka

Kontin Jussi kävi hakemassa lennosta Kugamme Riihimäki Rallista ja lähti välittömästi kohti pohjoista. Sunnuntaina aamulla Jussi oli hakemassa minua täältä Kuopiosta. Lastasimme tavarani autoon ja vielä kahvit juotuamme ja hieman pientä evästä syötyämme lähdimme miehissä kohti Rovaniemeä.

Päätimme ajaa tällä kertaa Iisalmen ja Oulun kautta Rovaniemelle, koska keli oli melkoisen rapsakka. Ajattelimme, että jos vaikka apua tarvitsisimme, niin tällä reitillä olisi varmuudella enemmän mahdollisia auttajia liikkeellä. Matkalla Ouluun ehdimme jutella löysät pois, ja pian koittaisikin kahvitauko. Juuri noustuamme rampilta ylös mennäksemme paikalliselle huoltamolle kahville, Kuga päätti nykäistä pari kertaa ja sammui keskelle huoltamon pihaa. Siinä katselimme toisiamme ja ihmettelimme, että mitä nyt tapahtui.

Hetken starttailtuamme Kuga käynnistyi, ja ajoimme auton pysäköintipaikalle ja lähdimme kahvikupin ääreen analysoimaan ja miettimään, mikä autossa olisi vikana. Tulimme siihen johtopäätökseen, että olisiko autossa kuitenkin jäätymisoireita, vaikka Heikkolan Pauli oli laittanut hyvän nokkapeitteen pakkasten varalle. Ostimme jäätymisenestoainetta lähtiessämme ja yritimme laittaa sitä tankkiin. Tosin eipä siinä onnistuttu, koska Fordeissa on sellainen systeemi, että putki tankkiin aukeaa polttoainepistoolilla. Tietenkin ostamamme jäätymisenestoainepullo oli sellainen muodoltaan, ettei sillä saanut avattua tuota lukitussysteemiä. Aine jäi siis laittamatta tankkiin. Onneksi auto käynnistyi, ja kaikki tuntui olevan ok.

Matka jatkui normaalisti kohti Rovaniemeä. Jossain kohtaa kyllä ihmettelimme, että kylläpä Kuga savuttaa kovin. Uskoimme savun olevan vain kovasta pakkasesta johtuvaa, koska kaikki muutkin autot tuntuivat savuttavan. Koska mitkään mittarivalot eivät varoitelleet ja auto kulki kevyesti, jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä.

Rovaniemelle saavuttuamme poikkesimme paikallisella Nesteen huoltoasemalla tankkaamassa. Auto toimi moitteettomasti, vaikka pakkasta olikin -30 astetta. Ajelimme Hotelli Pohjanhoviin ja veimme tavaramme huoneeseemme. Rovaniemen kenttäjohtajan avustuksella saimme Kugan yöksi poliisilaitoksen lämpimään talliin. Erityiskiitos heille siitä.

Autoa hotellilta talliin ajaessamme Kuga savutti oikein miehekkäästi, ja taisi talliinkin tulla pikantti savun käry. Autoa tutkittaessa emme huomanneet mitään erikoista, eikä auto tiputtanut mitään. Päätimme jatkaa tutkimuksia seuraavana aamuna.

Pohjanhovissa oli tekemisen makua

Jussin kanssa menimme Hotelli Pohjanhovissa sijainneeseen kilpailutoimistoon, jossa meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan. Sieltä saimme tarvittavat materiaalit ja ohjeet heti seuraavana aamuna alkavaa ennakkotutustumista ja sen valvontaa varten.

Kilpailutoimistossa oli melkoinen sutina ja hyörinä, kun kilpailijaparit ilmoittautuivat kisaan ja hakivat kisamateriaalejaan.

Tapasimme hotellilla tuttuja ja siinä meni vielä hetki tarinoidessa. Taustalla oli kuitenkin huoli Kugasta ja siinä mahdollisesti olevasta viasta. Päätimme, että heti paikallisen Ford-edustajan Wetteri Oy:n auettua, olisimme siellä pyytämässä apua mahdolliseen ongelmaamme.

Onneksi reittijohtajana toimiva Keskinivan Jussi varasi meille käyttöön toisen auton, mikäli Kugamme jäisi korjaamolle. Näin pystyisimme hoitamaan meille annetut tehtävät.

Pajalle

Huonosti nukutun yön jälkeen ja aamupuurot syötyämme haimme Kugan pois tallista ja suuntasimme kohti autoliike Wetteriä. Öljyt aamulla tarkistettuamme huomasimme, että öljyä oli häipynyt koneesta sen verran, että tikku juuri ja juuri kastui. Kaikki ei ollut siis kunnossa. Mieliin hiipi mahdollinen turbovika. Jos, niin saataisiinko auto kuntoon ennen kisaa? Siinä oli hyvä kysymys.

Wetterillä kerroimme huolemme työnjohtaja Kimmo Lampelalle, joka lupasi auttaa meitä ja ilmoitella mahdollisesta viasta. Turbovika oli päällimmäisenä ajatuksena hänelläkin.

Jätimme auton Wetterille ja lähdimme jatkamaan tehtäväämme hienolla Volkswagenin bussilla annettujen ohjeiden mukaan. Jäimme odottamaan myös puhelinsoittoa.

Valvonnassa havaittua ja soittoa odotellessa…

Piiloautollamme suoritimme nopeusvalvontaa sekä tarkastimme kilpailijoiden ennakkotutustumisessa käyttämien autojen renkaita, jotka tänä vuonna olivat säädösten mukaisia. Nopeusrajoituksiakin tänä maanantaina noudatettiin kohtuullisesti. Kovinta vauhtia taisivat pitää paikalliset asukkaat.

Päivä alkoi kääntyä iltaan, eikä puhelinsoittoa kuulunut. Mitä nyt tehtäisiin? Tähtäsimme siihen, että ehdimme vielä korjaamolle ennen sen sulkemisaikaa ja sitten kaikki selviäisikin. Pettymys oli suuri pihaan ajaessamme, koska Kuga seisoi lumen peittämänä samoilla sijoillaan, johon olimme sen aamulla jättäneet.

Toiselta työnjohtajalta kuulimme, että Lampelan Kimmo oli joutunut lähtemään päivällä jonnekin muualle ja että autollemme ei oltu tehty mitään, koska heillä oli ollut kovin kiireinen päivä.

Mitäpä siinä oli tehtävissä. Toivoa vain, että mahdollinen vika saataisiin todettua seuraavana päivänä ja tarvittavat osat ajoissa tilattua paikalle. Onneksi käytössämme ollut bussi olisi mahdollisesti käytössämme vielä huomennakin.

Kallella kypärin ajelimme hotellille ja Keskinivan Jussin juttusille auto-ongelmamme kanssa. Ei hätää, sillä bussi oli jo varattu meille seuraavaksikin päiväksi ja pystyisimme näin hoitamaan virkaamme.

Tiistai kaiken muuttaa voi

Kuga painoi edelleen mieltä ja päätimme, että nyt heti aamusta selvitetään Kugan kohtalo, tavalla tai toisella. Siispä Wetterille. Onneksi paikalla oli jo mainittu Lampelan Kimmo, joka otti asian välittömästi hoitoonsa kuultuaan, ettei autolle oltu vielä tehty mitään. Onneksemme korjaamon puolella taisi olla auto, jonka varaosia jouduttiin odottelemaan ja siltä osin työ jäisi kesken. Kimmo lupasi ajaa Kugan heti korjaamon puolelle ja laittaisi miehet tutkimaan asiaa. Hyvillä mielin lähdimme jatkamaan meille annettuja tehtäviä ja odottamaan tietoa Kugan kohtalosta.

Nyt valvonnassa oli vuorossa nopeustarkkailun lisäksi stop-merkkien valvontaa. Ikäväksemme jouduimme toteamaan, että joiltakin nuo merkit jäivät totaalisesti huomaamatta. Heistä jouduimme tekemään kirjallisen raportin. Maksullista liikennevalistusta oli siis luvassa. Ennakkotutustuminen meni muutoin ongelmitta.

Malttamaton kun olin, en malttanut olla soittamatta väliaikatietoja Kugasta. Kimmolta kuulin, että Kugasta oli tarkastettu turbo, joka oli onneksi kunnossa. Missä sitten oli vika?

Irronneessa huohotinputkessahan se oli. Putki oli nyt kiinnitetty uudelleen ja vielä lisävarmistettu, ettei putki pääsisi irtoamaan uudelleen. Lisäksi koneeseen oli lisätty tarvittava määrä öljyä ja kaikki näytti testerien mukaan olevan kunnossa. Hyvä niin, taisimme selvitä säikahdyksellä.

Illalla kävimme hakemassa Kugan korjaamolta helpottunein mielin. Tässä vaiheessa haluamme vielä kerran kiittää Kimmo Lampelaa erinomaisesta ja esimerkillisestä asiakaspalvelusta asiassamme. Olisivatpa kaikki yhtä avuliaita ja empaattisia.

Keskiviikko ja torstai

Keskiviikko ja torstai sujuivat Kugalla reittiä kierrellessä ja valvontaiskuja tehden. Mitään erityistä huomautettavaa ei ollut.

Eräs huomioitava asia on tässä kuitenkin mainittava. Nimittäin se, että heti torstaiaamuna hyvissä ajoin Kontin Jussin puhelin pirisi ja siellä soitti erään erikoiskokeen varrella asuva asukas ja pahoitteli kovin, että heillä ei juuri tänään ole ketään kotona, jolloin meidän tuli saapua heidän kotipihansa läheisyyteen valvontaa suorittamaan. Isäntä kuitenkin kertoi, että talon se ja se ovi olisi auki, jos meillä olisi tarvetta pistäytyä sisällä. Hän kertoi myös, että yrittää kuitenkin saada veljensä paikalle. Tapana on nimittäin ollut, että vieraille kulkijoille eli tässä tapauksessa meille talossa tarjottaisiin kahvit.

Näin sitten tapahtuikin. Velipoika oli tullut käskystä paikalle ja toimi isännältä saamiensa ohjeiden mukaan. Makoisalta maistuivat kahvit ja isännän itsensä savustamat lihat emännän leipomien rieskojen päällä. Kiitos ja kumarrus. Tätä on lappilainen vieraanvaraisuus. Hieno kokemus.

Torstai-iltana kävimme vaihdattamassa Lapin Kumissa varastossa olleet piikkipyörät alle, haimme Rovaniemen Urheiluautoilijoiden tiloista meille tulevan radion sekä tietysti polttopuita siltä varalta, että me tai joku muu tarvitsisi niitä lämmittelemiseen. Ulkona oli nimittäin reipas pakkanen.

Kisa alkoi perjantaina

Kisa alkoi perjantaina komeasti kaupungin keskustasta Lordiaukiolta, josta matka jatkui kohti ensimäistä erikoiskoetta eli Mäntyvaaraa. Mäntyvaara on raviradan ympäristöön rakennettu 3,7 kilometrinen yleisöerikoiskoe, jota saattoi seurata raviradan lämpimästä katsomosta. Siellä oli myös tarjolla syötävää ja juotavaa. Keskitetty huolto sijaitsi myös tällä alueella.

Päivän toinen erikoiskoe oli 24,1 kilometriä pitkä Aittajärven erikoiskoe, jonka jälkeen käytiin huollossa Mäntyvaarassa. Huollon jälkeen oli vuorossa 38,0 kilometrinen Siikakämä ja 29,89 kilometrinen Jyrhämäjärvi. Päivän päätteeksi ajettiin vielä Mäntyvaaran yleisöerikoiskoe uudelleen.

Erikoiskokeen jälkeen kilpurit kävivät huollossa ja sieltä matka jatkui yötauolle Lordiaukion kautta Sampokeskuksen Parc Ferme-alueelle.

Päivä sujui kaikin puolin hyvin. Reitti oli erittäin hyvässä kunnossa ja suurempaa huomautettavaa yleisönkään käyttäytymisessä ei ollut. Huomioitavaa oli vain se, että missä yleisöä, siellä tulet. Kilpailijoiden haittana tietysti oli paikalleen jäänyt leijaileva lumi- ja jääpöly. Kiitos kovan pakkasen ja seisovan ilman.

Lauantai

Lauantaina reitti suuntautui Kemijärven suuntaan. Pakkasta oli sitten aivan riittävästi. Matkalla auton ulkolämpömittari näytti yli -30 asteen lukemia. Turhaan emme siis olleet tukkineet koko Kugan keulaa, jotta lämmöt pysyisivät normaalina eikä huohotinputki, toivottavasti, enää jäätyisi. Täytyy sanoa, että paikalliset lämpötilaerot saattavat olla aika hurjia. Nytkin vajaan viidentoista kilometrin matkalla lämpötilaero oli noin viisitoista astetta. Se on paljon se.

Aamun ensimmäinen erikoiskoe oli 32,4 kilometrinen Hanhikoski, jossa varmasti unet viimeistään karisivat. Tämän jälkeen poikettiin tankkaamassa Kemijärvellä ja sieltä matka jatkui Sarriojärven 36,35 kilometriselle erikoiskokeelle. Ei siis ihan lyhyitä erikoiskokeita. Täältä ajettiin takaisin Rovaniemelle ja ennen huoltoa ajettiin vielä Mäntyvaaran yleisöerikoiskoe.

Huollon jälkeen ajettiin taas kohti Kemijärveä Heinunkierron 23,4 kilometristä erikoiskoetta. Täällä sai myös varmasti lihakset lämpimäksi, sillä seuraava seuraavalla kisan pisimmällä 49-kilometrisellä Ristilammen erikoiskokeella saattoi olla vielä ratkaisun paikka.

Kisa päättyi kokoomataukoon Napapiirillä, josta varsinaiseen lopetukseen ajettiin Lordiaukiolle ja palkintojenjakoon.

Kisa oli pitkä. Erikoiskoekilometrejäkin kertyi yhteensä 244,32 kilometriä ja siirtymät päälle. Siirtymätkään noilla seuduilla eivät olleet kovin lyhyitä. Kilometrejä siirtymille kertyi yhteensä 552,34 kilometriä. Kisan kokonaispituus oli siis yhteensä 796,66 kilometriä. Ei siis mikään miniralli.

Lauantai päättyi osaltamme renkaidenvaihtoon Lapin Kumi Oy:ssä, jonne vain meitä varten oli tullut henkilö vaihtamaan meille siviilipyörät alle ja ottamaan vastaan säilytykseen jäävät piikkipyörät. Suurkiitos Lapin Kumi Oy:lle erittäin hienosta palvelusta. Radion ja käyttämättömät pilkkeet palautimme Rovaniemen Urheiluautoilijoiden toimistolle. Sitten olikin jo kiire saunaan.

Kotimatkalle

Sunnuntaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ja olimme aamiaisella ensimmäisinä. Maittavan aamupalan syötyämme pakkasimme auton ja palailimme jälkiämme kohti etelää. Minä jäin kyydistä Kuopiossa, ja Jussi jatkoi matkaa kohti Helsinkiä.

Suurkiitokset Arctic Lapland Rallyn järjestäjille ja kaikille vapaaehtoisille hienosta kisasta.

Kiitos myös kutsusta ensi vuoden juhlakisaan.

Sari: Jämsän Metalli ja Kuljetus ralli 1.2.2014

 
Aina sopivan paikan tullen suomalainen puhuu säästä, joten minäkin aloitan tämän kertomuksen haukkumalla tuon kisapäivän sään!! Lumisade oli alkanut jossakin vaiheessa yön aikana ja se jatkui edelleen. Starttasin Kugan Nummelassa viiden jälkeen aamulla ja läksin suunnistamaan kohti Riihimäkeä. Yllätys oli melkoinen, kun ainoa aurattu alue oli jalkakäytävä Nummelan keskustassa ja seuraavan kerran moottoritie. Ja lumisade sen kun sakeni. Great!

Riihimäen ABC:n pihalla tapahtuneen kuljettajanvaihdoksen jälkeen jatkettiin Jämsään ja muutama minuutti ennen etuautopalaverin alkamista ehdittiin perille. Onneksi oltiin varattu aikaa tuttujen moikkaamiseen. Se aika meni nyt pyryssä suunnistamiseen.

Lyhyt versio päivästä on se, että kaikki meni hyvin.

Etuautopalaverin jälkeen vähän kahvia koneeseen, paperit ojennukseen, taas vähän kahvia ja sitten reitille.

Ensimmäinen pätkä oli reilut 20 kilometriä auraamatonta, paikoitellen tukkiauton urille ajamaa tietä. Samantyyppinen oli pätkä numero kaksikin, paitsi että sillä oli mittaa vain 19 kilometriä.

Huoltotauolla huollettiin ainoastaan itseämme, koska Kugahan vasta oli huollossa. Tauon jälkeen ajettiin lyhyt, reilu seitsemän kilometriä ja vielä päivän päätteeksi reilut 13 kilometriä. Johtuen osittain kelistä ja osittain reitistä, taisin siinä jo ensimmäisellä pätkällä Hannulle mainita, että tänään tulee muuten ulosajoja. Vaan eipä onneksi tullutkaan.

Historiikkiväki on ilmeisesti sen verran rauhallista väkeä, että malttavat kisoissakin ajella kelin ja tiestön mukaan, ja niin kuin säännöissäkin mainitaan, ajoneuvojen arvoa kunnioittaen.

Reitti oli äkkiseltään ja näin kauden alkajaisiksi suhteellisen haastava ja vaihteleva. Sen verran ehdin todeta, että jos sitä hemmetin lumimyräkkää ei olisi ollut, niin olisimme varmaankin saaneet nauttia upeista maisemista.

Onko asialle mitään tehtävissä?

Loppupalaverissa tuli muutamaankin otteeseen puheeksi jälleen yleisön liikehdintä pätkällä etuautojen välissä. Havaittavissa on nimittäin ollut, että asenne on taas muuttumassa huonompaan suuntaan. Jos me pysähdymme siirrättämään väärässä paikassa katselevia turvallisempaan paikkaan, takavalojen lakattua näkymästä, on sama lössi taas tien päällä ja 000-auton jaloissa. Siinäpä on taas mietittävää, että onko asialle mitään tehtävissä.

Kotimatkalle lähdettiin lumisateen saattelemana ja hetken jo ehdittiin riemuita, kun se äkkiä loppuikin. Riemu oli ennenaikaista, sillä Hämeenlinnasta alkaen sade oli sitten vettä, joka vielä kaiken kukkuraksi jäätyi tuulilasiin. Tai siis olisi jäätynyt, jos ei Kugassa olisi ollut näitä nykyajan hienouksia, kuten lämmitettävä tuulilasi.

Nyt sitten jännitellään, miksi kelit muuttuu ja päästäänkö Laihialla ajelemaan koko historiikkirallia.

On tämä kanssa talvi!!

Pauli Heikkola: Neste Oil Puistohulmi Historic Ralli 15.2.2014

 
Talviolosuhteiden puuttuminen näkyi myös Historic Rally Trophyn toisessa osakilpailussa Laihialla, kun Neste Oil Puistohulmi ralliin ilmoittautui vain 96 autokuntaa. Lunta maassa vain nimeksi ja aukeilla paikoilla tiet hiekalla. Siinä yhtälö, joka nostaa rengaskulut poikkeuksellisen korkeiksi. Ja tämä puolestaan vaikutti suoraan osallistujamäärään.

HRT-sarjalaisia oli viivalla ainoastaan 57 autoa. Onneksi Laihian urheiluautoilijat eivät edes harkinneet kilpailun peruuttamista tai siirtämistä, sillä metsäisillä osuuksilla tiet olivat kuitenkin kunnon jääpeitteessä.

EK 1 jouduttiin kuitenkin peruuttamaan turvallisuussyistä, koska penkat puuttuivat pellolle jäädytetylle 3,6 kilometrin yleisöerikoiskokeella. Kova panostus ja talkootyö menivät hukkaan, sillä reitille oli ratamestarin mukaan ajettu 1,5 miljoonaa litraa vettä kunnon jääpohjaksi. Vain lumi puuttui.

Todella kompakti reitti käsitti 5 erikoiskoetta kahdella huoltotauolla ja lyhyillä siirtymillä. Rallin kokonaispituus olikin vain 150 kilometriä.

000-autoa ajoi yllätyskomennuksella rallisprintin erikoismies Hannu Mäki-Ikola, joka oli saanut mittariinsa viikkoa aikaisemmin lukeman 50. Samat numerot löytyivät myös Opelin sivuikkunoista. Kartanlukijana toimi auton omistaja Petri Tiikkala.

Kuikan Jorma lähti "repsikaksi" verestämään kilpailumuistoja takavuosilta. Hyvin ne tiekirjan merkit olivat edelleen hanskassa ja suoriuduimme reitistä annetun aikataulun mukaisesti. Järjestelyt toimivat ja toimitsijat olivat merkityillä paikoilla. Ainoastaan viimeisen erikoiskokeen lähdössä lähtövalojen ja ajanoton synkronointia jouduttiin kalibroimaan. Laitteet saatiin kuntoon muutaman minuutin odotuksella. Muuten homma eteni kuin Strömsössä.

Yleisöä oli reitillä harvinaisen niukasti. Syynä tietenkin olympialaiset ja naisten viesti. Toki muutamiin "pelipaikkoihin" ilmestyi porukkaa, mutta penkkiurheilu vei tällä kertaa voiton reippailusta leppoisassa talvisäässä. Keli oli mukava, nollakeli ja tasaisesti pilvistä.

Keskeytyksiä oli myös todella vähän, ehkä tuo lumen puuttuminen sai kuljettajat tavallista tarkemmiksi.

Mikäpä sitä oli viettää sujuvaa ja kiireetöntä kisapäivää lakeuksilla etuautotehtävissä. SPAUK tuntui olevan täälläkin toivottu vieras. Ja kovasti Kugaa jo odotettiin kesäkuun Pohjanmaa SM-Ralliin.

Vilppu Linjama: Peurunka -ralli 24.1.2014 - Junioreiden SM-sarjan I-osakilpailu Laukaassa

 
 
Tammikuun alussa sain mukavan tekstiviestin Hintsalan Timpalta. Siinä kysyttiin halukkuutta lähteä Peurunkaralliin Bemarin kyytiin. Pienen aikataulun säätämisen jälkeen ja työnantajan myötämielisellä avustuksella ilmoittauduimme mukaan. Kisa oli uudistetun junioreiden SM-sarjan ensimmäinen osakilpailu. Koska kuljettaja on nousupisteiltään vielä A-juniori, ilmoittauduimme mukaan sarjan puolelle, vaikka yhteisikämme ylittää jo 80 vuotta.

Kilpailuaamuna kokoonnuimme kisapaikalle ja alkutoimien jälkeen lähdimme ensimmäiselle erikoiskokeelle. Neljän erikoiskokeen kilpailuun oli saatu lähes puolet aivan uusia tai vuosikymmeniä sitten ajettuja ralliteitä. Ensimmäinen pätkä oli haastava ja varsinkin loppupään tiukat tökkömutkat otimme varoen. Uutena varusteena Bemariin hankittu suorakytkentävaihdelaatikko tuntui hyvältä ja välitykset sopivilta.

Toisena erikoiskokeena ajettiin edellisen vuoden tapaan Lankamaa, joka 22 kilometrisenä ei jätä ketään kylmäksi. Lankamaasta löytyy netistä materiaalia ihan riittävästi ja kartturin kotiläksyt olivatkin keskittyneet pätkän katseluun Youtube-palvelusta. Ihan joka paikkaa ei noin pitkästä pätkästä voi muistaa ja aina ei mutkien tiukkuutta pysty videolta arvioimaan. Pelipaikat sain kuitenkin hyvin kiinni. Pätkän loppupäässä perä alkoi elää sivuttain ja arvelimme nastojen haihtuneen renkaista osittain sorapäällysteisellä tieuralla. Pätkän maalissa toinen takarengas todettiin nastattomaksi ja toisessakin oli arviolta vain 10 nastaa. Onneksi erikoiskokeen jälkeen oli huoltotauko, jossa renkaat pääsi vaihtamaan.

Huoltotauolla auto käytiin nopeasti läpi paikalle kertyneen runsaan huoltomiehistön avustuksella. Hetken turinoinnin ja sämpylän syönnin jälkeen jatkoimme kolmannelle erikoiskokeelle. Pääsimme 90-luvulla Suurajoissakin ajetulle lyhyelle, mutta sitäkin hienommalle Uurapohjantielle. Ajoon saatiin jo alussa hyvä tempo ja Bemari laukkasi hienoa soratietä. Ajo osui kohdalleen ja vaikka vältelimme ylimääräistä riskinottoa, aika erikoiskokeelta oli hyvä.

Viimeinen 14-kilometrinen erikoiskoe ajettiin Sumiaisten takamailla. Perimätiedon mukaan sitäkin on ajettu jossain kisoissa vuosikymmeniä sitten, mutta itselleni pätkä oli aivan uusi. Alkupään muutaman pelipaikan ja ison tien selvitimme kunnialla. Sitten alkoi loppuosuuden vuoristorata, jossa jokainen ylitys tai suoran päässä oleva mutka tuntui kääntyvän, osa todella paljon. Huimaa touhua, kun pitkä Bemari piirtää sivuluisussa kapealla tiellä mutkasta toiseen. Pelivaraa ei ollut kun kivet ja puut kasvoivat kiinni tiehen. Rattimiehenä Timppa ajeli virheettömästi ja maali saavutettiin ilman osumia. Pätkän maalissa pysähdyttiin hetkeksi nauramaan rallin iloa ja riemua.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja maaliin saapumisen jälkeen hyppäsin omaan autoon, jolla jatkoin iltavuoroon töihin. Työpaikalla olin kolme minuuttia ennen työvuoron alkua. Timppa kävi hakemassa meille 10. sijan vuoksi luovutetut palkinnot. Jäämme odottamaan seuraavia seikkailuja.

Autourheilukuulumisia Jäppilän Jängiltä

 
 
Vuodenvaihde toi merkittävän muutoksen Tuomaksen rallitouhuihin. Valinta karsintojen kautta AKK:n Driver Akademyyn oli mahtava juttu. Hienoa päästä valmennuksen huipulle saamaan oppia ajamiseen.

Sopimukset allekirjoitettiin joulukuussa ja hommat alkoivat heti kuntovalmentajan tehdessä Tuomakselle henkilökohtaiset kunto- ja ravinto-ohjelmat. Kartturiksi Tuomakselle järjestyi myös AKK:n valmennusryhmässä jo pitempään ollut kuopiolainen Nilsiän UA:ta edustava Ari Koponen. Ari on ehtinyt jo harrastaa kartanlukua useamman vuoden. Hän luki nuotteja mm. viime vuoden Neste Rallissakin.

Ajoleiri Hyrynsalmella

Tammikuun alussa oli jo ensimmäinen ajoleiri Hyrynsalmella, jossa oli erittäin hienot harjoittelumahdollisuudet. Leiri oli nelipäiväinen, jonka aikana kaikkien harjoitusten suoritukset otettiin valokennoajanotolla ja analysoitiin myöhemmin.

AKK:n kouluttajat ovat erittäin hyvin asiansa osaavaa porukkaa ja pojat saivat hyvää ja kriittistä palautetta ajosta.

Vauhti lisääntyy varmasti näiden vinkkien avulla ja antaa varmuutta omaan tekemiseen. 240 harjoituskilometrin jälkeen leiri loppui Tuomaksen osalta kalkkiviivoille, kun Skodan vaihdelaatikosta rikkoontui peränvälitys, mutta ajot saatiin ajettua lähes loppuun. Tästä on hyvä lähteä Peurungan juniori SM-kisaan.

Peurunkaralli 25.1. ja normaalit rallikiireet

Hyrynsalmen jälkeen olikin kiireinen kaksiviikkoinen, kun vaihdelaatikko saatiin kisaviikon maanantaina kotiin ja koeajon jälkeen kaikki näytti hyvältä. Tuomas halusi kuitenkin kokeilla autoa nopeammalla tiellä ja niinpä lähdimme keskiviikko-iltana testaamaan. Kahden kierroksen jälkeen meno hyytyi ja sanoin Tuomakselle, että tässäpä oli meidän Peurunka ralli.

Tuomas ei kuitenkaan luovuttanut vaan sanoi, että auto kärryyn, kotiin ja laatikko lattialle. Viaksi osoittautui kytkinlevyn rikkoontuminen ja perinteinen rallikiire jatkui, mutta onneksi perjantai-aamuna saimme auton kuntoon, kiitos hyvien huoltojoukkojen.

Lauantai-aamuna hieman pelonsekaisin tuntein lähdettiin kisamatkalle.

Normaalien alkurutiinien jälkeen kisa pääsi käyntiin ja perinteisesti Hakulisen Esan kanssa sovittiin, että huollamme Antin ja Tuomaksen yhteisessä huollossa. Tuomaksen ja Arin Luokkaan oli ilmoittautunut 17 osanottajaa.

Kisa alkoi ihan hyvin ja toisena pikataipaleena olikin perinteinen Lankamaa. Tauolle tultaessa pojilla oli 17 sekunnin luokkajohto. Siinä piti vaan yrittää laittaa pojille jäitä hattuun, että nyt järkevästi loppuun asti.

Kolmos ek:lla sattui sitten kivi ajolinjalle ja oikea eturengas tyhjeni, mutta pojat pääsivät kuitenkin raahautumaan maaliin ja renkaanvaihtoon. Vaihto kesti kuitenkin sen verran, että he myöhästyivät seuraavan pätkän lähdöstä ja aikasakkoa rapsahti kymmenen sekuntia.

Moisista tapahtumista tuli varmaan sen verran adrenaliinia vereen, että viimeiselle pätkälle pojat ajoivat reilut luokkapohjat, jopa yleiskisan tuloksissakin pätkäaika oli huippuluokkaa. Luokkavoitto varmistui ja veti poikien suut hevosenkengälle. Minä lupasin hankkia kunnon tunkin auton varustuksiin, että ei mene vaihto enää sen takia vatuloimiseksi.

Pistelaskusysteemi kirvoitti kyllä keskustelua yleisemminkin. Muun muassa isossa luokassa yli minuutin kokonaisajassa hävinneet ovat SM-tilastoissa Tuomaksen etupuolella, vähän vaikeaa matematiikkaa ymmärtää, kun suositaan vain ison luokan autoja. Mutta näillä mennään.

Huollossamme hääri Lehkosen Hanski, Tenhusen Kimmo sekä Hakuliset ja Leväset perheineen.

Leiritys jatkui Keuruulla 8.-9.2.2014

Seuraava AKK:n leirimatka suuntautui Keuruun suunnalle. Siellä harjoittelupaikkana oli paljon käytetty Hirvimäen tilan jäädytetty, kiharainen metsätie. Leirillä oli mukana nuoria valmennettavia Huttusen Jari, Kankkusen Riku, Nordgrenin Juuso ja Tuomas.

Uutena kouluttajana meille leirillä oli myös mestarismies Jukka Korhonen.Jukka osasi erittäin hyvin analysoida poikien ajoa istumalla pitkiä aikoja vuorollaan kaikkien kyydissä. Hän myös pystyi neuvomaan alustan säädöissä kuljettajia.

Ajamista tuli tälläkin leirillä ensimmäisen päivän osalle aika paljon – ehkä se illan viimeinen oli sitten liikaa. Oli nimittäin puhe, että vielä kerran ja sitten majoitukseen. Se kerta olisi kyllä ollut parempi jättää ajamatta, Tuomaksen auto nimittäin karkasi isännän kuusikon puolelle. Kaatokin oli ihan hiuskarvan varassa.

Leiri muuttuikin Tuomaksen ja Arin seuraavan päivän osalta nuotituskoulutukseksi. Minun leiri jatkui kotona vaurioita tutkiessa ja Tenhusen Kimmolle tarvittavien osien listan kirjoituksella sekä korjaus- ja maalausaikoja sopiessa, Ouluun vain vajaa kaksi viikkoa aikaa.

Pohjola-Ralli RJSM 22.2.2014

Kauden toinen ja myös talven viimeinen Junioreiden SM-ralli ajettiin Oulussa. Matkalla näytti, ettei lumitilanne ole yhtään parempi kuin etelämpänä, mutta yllätykseksi Kiimingin kisa-alueella oli täysi talvi. Yöllä ja aamupäivällä satanut lumi teki tiet aika pehmeiksi. Huolto oli Kiimingissä ja perinteen mukaan Hakulisen Esan kanssa sovittiin, että savolaispojat huolletaan saman katoksen alla.

Kisan etenemistä seurattiin tarkasti tietokoneen ruudulta. Siinä samassa lipui paikalle sinivalkoinen Volkkari ja huomasimme, että Heikkilän Kai oli saanut kisakomennuksen. Aikamme paransimme maailmaa ja sitten olikin Tuomaksen ja Arin aika tulla huoltoon.

Kisa oli alkanut parin osalta hyvin, vain 0,2 sekuntia luokkapohjista, mutta kakkospätkälla oli penkat pölisseet ja kärki karkasi 14 sekunnin päähän.

Huollossa tehtiin normaalit toimenpiteet, kilpailijaparin energiatankkaukset ja auton tarkastus.Sitten lähdettiin kolmelle viimeiselle pätkälle takaa-ajo mielessä. Tilanne muuttui aika erilaiseksi nelospätkän lähdössä, kun Arin vaatimuksesta ei annettu luokkien väliin sääntöjen mukaan kuuluvaa kolmen minuutin väliä. Pojat joutuivat lähtemään minuutin välillä edellisen kilpailijaparin perään ja tietenkin ajoivat jo vähän puolen välin jälkeen edellä ajavan kiinni ja sitten peräkkäin maaliin. Siihen kariutui ehkä mahdollisuus luokkavoittoon, joka jäi neljäntoista sekunnin päähän.

Lopputuloksissa Tuomas ja Ari olivat kuitenkin toisena ja luokkajohto sarjassa säilyi kesäkisoihin.

Antti Hakulinen Racingin kuulumisia

 
39. Riihimäki-ralli 18.1.2014 F-Cup

Ei alkanut kausi 2014 lupaavasti, pettymyksen peikko iski jälleen! Hyvin alkanut kisa päättyi pettymykseen neljännellä erikoiskokeella. Ykköselle ajoimme A-junioreiden yleiskilpailun 4. nopeimman ajan ja luokan 3. nopeimman ajan. Ek2 sujui osaltamme hyvin siihen asti kunnes autoon ilmaantui moottoriin käyntiongelmia, samat käyntiongelmat jatkuivat myös kolmannella ek:lla, onneksi oli luvassa tankkaus sekä huolto.

Huollon jälkeen auto pelasi jälleen niin kuin piti ja ek4 kulki mukavasti, kunnes huomasin ohjaustehostimen hajonneen, hetki siitä ja moottori kuumeni niin paljon, että nesteet tulivat ulos. Edessä oli välttämätön keskeytys suurempien tuhojen välttämiseksi. Syyksi osoittautui ohjaustehostimen pumpun siivapyörän hajoaminen, minkä seurauksena moottorin moniurahihna lähti paikoiltaan. Hihna pyöritti samalla laturia sekä vesipumppua.

18. Peurunkaralli 25.1.2014 RSJM

Riihimäki-rallin pettymys saatiin selätettyä komeasti viikonlopun kisoissa! Lauantaina ajettu RSJM avausosakilpailu 18. Peurunkaralli toi menestystä teamille neljänneksi korkeimpien sarjapisteteiden muodossa.

Peurunkarallin avauspätkä alkoi osaltamme hieman tunnustellen, ajan riittäessä kahdeksanneksi nopeimpaan aikaan. Toisella pätkällä vauhtimme oli jo hyvää tasoa aina noin puoleen väliin asti, kunnes keliolosuhteet tekivät tehtävänsä renkaille, etupyörät olivat jo aivan lopussa. Aikamme riitti kuitenkin sijalle viisi. Ek1 oli noin 6 km pitkä ja ek2 vajaa 23km pitkä pyrähdys, tuttu Lankamaan erikoiskoe.

Kahden ensimmäisen ek:n jälkeen oli huolto, jossa saimme vetäviin pyöriin lisää pitoa. Luvassa oli vielä kaksi ek:ta lisää, ek3 noin 6 km ja ek4 noin 15km. Ek3:lle aikamme riitti tuloksissa sijalle viisi ja ek4:lla vauhtimme oli kuudenneksi nopeinta. Lopputuloksissa sijoituksemme oli neljäs.

Lipposen OP-Talvirallisprint 26.1.2014

Peurunkarallin hyvän tuloksen jatkoksi liittyi sunnuntaina ajettu Lipposen OP-Talvirallisprint. Kotikisassa Hakulinen Racingia edusti tiimin molemmat kuljettajat Janne sekä Antti ja autona toimi vuokrattu nelivetoinen Fiat Grande Punto Abarth S2000.

Avauskierroksella hain vielä tuntumaa autoon kisajännityksen keskellä ajan riittäessä luokan sekä junioreiden toiseksi nopeimpaan aikaan, vain 0,17 sekunnin erolla johtaneeseen Toni Pehkoseen. Jannen avauskierros alkoi sekä ajallisesti että ajollisesti paremmin kuin minulla, ajan riittäessä yleisessä luokan sekä yleiskilpailun neljänneksi nopeimpaan aikaan, edellään Tomi Hallia, Tapio Lauronen sekä Juho Peltonen.

Toisella kierroksella tuntuman hakemiseen ei ollut varaa. Onnistuinkin toisella kierroksella poistamaan ajostani aikaa hidastavia tekijöitä ja se palkittiin junioreiden yleiskilpailuvoitolla sekä luokkavoitolla lähes neljän sekunnin erolla toiseksi tulleeseen Toni Pehkoseen. Myös Janne paransi aikaansa ensimmäiseen kierrokseen verrattuna ja se palkittiin yleisen yleiskilpailun kolmannella sekä luokan kolmannella sijalla, edellään rallisprintin puolella menestyneet Tomi Hallia ja Tapio Lauronen.

Kangasniemi-ralli 8.2.2014 F-Cup

Huono tuuri jatkui myös F-cupin toisessa osakilpailussa Kangasniemellä, kun jouduimme keskeyttämään yhdessä lainakartturi Toni Himasen kanssa kolmos ek:n jälkeen moottorin käyntihäiriöiden vuoksi. Syyksi osoittautui katkenneet venttiilinjouset. Ennen keskeytystä kilpailu sujui osaltamme jälleen hyvin, ensimmäiselle ek:lle ajoimme A-junioreiden kolmanneksi nopeimman yleiskilpailuajan. Ek1 oli samalla myös ensimmäinen kerta, kun Himasen Toni oli etuvetoisen kilpa-auton kyydissä, joten jouduin ottamaan heti luulot pois uudelta kartturilta. Luulojen poisottamiseen riitti, että ajoi kahdella renkaalla ja kävi pikkuisen ojanpuolella puskurin palasten lennellessä ilmassa.

Lupaava vauhti jatkui myös kakkosella, kun ajomme riitti kuudenneksi nopeimpaan aikaan, tosin tilanteita ei ollut samalla tavalla kuin ykkösellä. Kahden ek:n jälkeen oli huolto, jonka jälkeen olisi ollut vielä kolme ek:ta lisää, mutta meidän osaltamme matka loppui huollon jälkeiselle kolmos ek:lle. Aikamme oli viidenneksi nopein ja keskeytyshetkellä sijoituksemme oli luokan kolmas ja yleiskilpailun neljäs. Pistetili ei siis vieläkään suostunut aukeamaan F-Cupin osalta ja voikin olla, että Hakulinen Racing keskittyy jatkossa pelkästään rallin junioreiden SM-sarjan kiertämiseen.

51. Pohjola-Ralli 22.2.2014 RSJM

Talven viimeinen kilpailu on kurvailtu Oulun ympäristössä vauhdikkailla teillä. RSJM:n toinen osakilpailu tuotti Hakulinen Racingin kuljettajaparille Hakulinen-Kuisma 4,5 sarjapistettä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Ek1:llä vauhtimme oli hieman tunnustelevaa ajan riittäessä sijalle 13, mutta toisella ek:lla vauhtimme oli lupaavaa ja se riitti neljänneksi nopeimpaan aikaan. Hyvä ek- sijoitus nosti meidät myös yleiskilpailussa sijalle 6.

Kahden ajetun ek:n jälkeen oli huoltotauko, jonka jälkeen oli luvassa vielä kolme vauhdikasta erikoiskoetta yhteispituudeltaan 44 kilometriä. Huollon jälkeinen ek3 lähti osaltamme hyvin liikkeelle, kunnes noin pari kilometriä ennen ek:n maalia spinnasimme vasemmalle kääntyvässä kurvissa seurauksella, että auto sammui, eikä lähtenyt heti käyntiin. Menetimme aikaa spinnauksessa muutaman minuutin, mikä tiputti sijoituksen kauas kärjestä ja mahdollisuuden taistella kärjen sijoista lopullisissa tuloksissa. Kaksi viimeistä erikoiskoetta menivät varmistellen sijoituksien ollessa 12. ja 10. Lopputuloksissa sijoitus oli luokan 18. Tärkeintä oli kuitenkin se, että pistesaldo kasvoi ja sarjasijoituksen ollessa viides, kun sarja jatkuu seuraavan kerran kesäkelillä ajettavalla Xerox-rallilla Lahdessa.

Latvalalla uutta varmuutta

 
 
 
 
Jari-Matti Latvala onnistui avaamaan rallin MM-sarjan 2014 juuri siten kuin oli toivonutkin. Monte Carlon rallista Volkswagenin suomalaiskuljettaja taisteli ja taiteili viidennen sijan. Se oli vähimmäistavoite, jota Latvala haki, jotta saisi kauden hyvin käyntiin ja samalla aiempia vuosia helpommat lähtökohdat Ruotsin ralliin.

Viime vuosina Latvala on joutunut lähtemään Ruotsiin nollilta ja se on luonut tunnerikkaalle urheilijalle painetta. Välillä hän on pystynyt paineita käsittelemään, mutta toisinaan se saanut miehen puristamaan rattia niin, että paras tulos on jäänyt saavuttamatta.

Voitto Ruotsissa mannaa

Tänä vuonna Latvala ja kartanlukija Miikka Anttila ottivat Ruotsin lumelta ja jäältä sen mistä oli unelmoinutkin. Voitto tuli todella varman esityksen päätteeksi. Kun voitto on Latvalalle jo kolmas naapurimaasta voidaan puhua hyvällä syyllä Latvalan olevan yksi Ruotsin rallin kuninkaista tai ainakin prinsseistä.

- Oli aivan mahtava tunne voittaa kolmannen kerran Ruotsissa. Se voitto toi todella paljon lisää itseluottamusta ja pystyin osoittamaan, että kaiken mennessä kohdalleen pystyn haastamaan kenet vaan, Latvala sanoi.

Lausunnollaan Latvala viittasi erityisesti ranskalaiseen tallikaveriinsa Sebastién Ogieriin, joka sortui Ruotsissa helppoon ajovirheeseen. Ogiérillä vierähti lumitöissä nelisen minuuttia ja hän joutui tyytymään kuudenteen sijaan.

Voittopisteillä MM-johtoon

Se, että Latvala voitti oli tietysti lisäpotkua antava tekijä. Toinen tärkeä seikka on nousu johtoon MM-pisteissä. Latvalalla on Ruotsin jälkeen kasassa 40 pistettä ja toisena olevalla Ogiérilla pisteitä on 35. Viisi pistettä ei ole paljon nykysysteemillä, mutta henkisesti se on merkittävä tekijä. MM-sarjaa johtavalla kuljettajalla on aina pieni etulyöntiasema muihin. Kärkiasema saa Latvalan rauhalliseksi.

- Meksikossa en välttämättä aio kaahottaa kärjessä riskeistä välittämättä. Siellä riittää sijoitus kolmen sakkiin. Nyt katsomme kautta pidemmällä tähtäimellä Latvala sanoo vakuuttavasti.

Henkistä kanttia löytyy

Tälle kaudelle Latvala sai joukkoihinsa mukaan henkisen valmentajan. Christoph Treier on tuttu mies rallimaailmaa tunteville. Suomeen kotiutunut sveitsiläinen oli Marcus Grönholmin henkinen valmentaja, kun inkoolainen niitti parhaat saavutuksensa rallimaailman huipulla. Työ Latvalan kanssa on alkanut lupaavasti.

- Christoph on tärkeä tekijä tässä työssä, sen olen huomannut. Maailman huippujen taitotaso on hyvin lähellä toisiaan, siitä on vaikea saada kovinkaan merkittäviä etuja verrattuna kilpailijoihin. Kyllä se henkinen puoli homman ratkaisee, Latvala sanoo painokkaasti.

Treier on saanut Latvalan ajattelemaan osaamiseensa – siihen missä hän on maailman parhaita. Heikkoudet tiedostetaan, mutta niitä ei lähdetä korostamaan. Resepti näyttää toimivan.

Hirvonen lähellä tasoaan

Mikko Hirvosen esitykset viime vuonna olivat vaisuja, muutamaa väläytystä lukuun ottamatta. Nyt M-Sportin Fordin ohjaimiin tarttunut Hirvonen ajoi Monte Carlossa lähes Latvalan tahdissa, mutta sitten laturi petti viimeisellä erikoiskokeella.

- Auto vaatii vielä pientä totuttelua, mutta uskon, että olemme pian mukana taistelussa palkintokorokesijoista, Hirvonen sanoo.

Ruotsissa Hirvonen joutui tunnustamaan Citroenin Mads Östbergin paremmakseen ja suomalainen sai tyytyä neljänteen sijaan. Mutta lopusta jäi hyvä maku.

- Power Stagella laitoimme Jarmon kanssa parhaamme peliin ja sieltä saimme yhden lisäpisteen. Siinä ajamisessa oli sitä mitä olisi saanut olla muillakin pätkillä. Paljosta homma ei ole enää kiinni, Hirvonen uskoo.

MM-pisteissä M-Sportin suomalainen on seitsemäntenä Ruotsista kuitatuilla 13 pisteellä.

Hyundait lupaavassa vauhdissa

MM-sarjan uusi merkki Hyundai jätti Monte Carlossa ilman monta kysymysmerkkiä, kun tallin molemmat autot olivat ulkona jo muutaman erikoiskokeen jälkeen. Ruotsissa Thierry Neuville sai tallikaverikseen Juho Hännisen. Kaksikko teki tasaisen varmaan työtä ensimmäisenä päivänä kymmenen parhaan joukossa. Toisena päivänä sekä Neuville että Hänninen löysivät epäonnekseen kivet tien penkasta ja molempien taival päättyi siihen.

Ralli 2 –säännön mukaan Hänninen ja Neuville pääsivät ajamaan vielä päätöspäivänä ja erikoiskoeajat olivat erittäin lupaavia. Hyundain kehitystyö näyttää tuottavan tulosta, vaikka varmasti töitä vielä riittää. Mutta hienoa nähdä uutta verta MM-sarjassa ja toivottavasti jo ensi vuonna kärkitaistelussa.

Rallin MM-sarjassa ajetaan Meksikossa maaliskuun alussa ja siitä kuukauden kuluttua on vuorossa Portugalin ralli.

Vilppu Linjama: Uusi Spaukkilainen Tuomo Laitila esittäytyy

 
Alkuvuodesta kerhomme jäseneksi liittyi 32-vuotias Tuomo Laitila. Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva Tuomo on aiemmalta koulutukseltaan ajoneuvoasentaja, vaikkakaan leipätyönä ei niitä hommia ole tehnytkään. Leipä on ansaittu ympäri Suomea yhdistelmien rattia kääntäessä, lastina on ollut kaikkea turpeen ja kaurahiutaleiden väliltä.

Reilun vuoden Kosovon reissun jälkeen Tuomo hakeutui poliisikouluun ja nyt hän työskentelee Jyväskylän poliisiasemalla kenttätehtävissä. Kesäisin ajopeliksi vaihtuu poliisimoottoripyörä.

Aiempaa harrastustaustaa moottorikäyttöisistä ajovälineistä Tuomolla on runsaasti. Moottoripyöräily on kuulunut harrastuksiin 16-vuotiaasta lähtien, viimeisimpänä harrastepelinä oli Suzuki RMZ 450 motocrosspyörä.

Hieman Jyväskylän ulkopuolelle vastarakennetun omakotitalon autotalli kaipasi täytettä ja viime vuoden aikana pitkään kytenyt ajatus ralliautosta sai tulta alleen. Loppukesästä Tuomo haki Pohjanmaalta siviililiikenteessä olleen BMW 325i-henkilöauton. Syksyllä auto purettiin omassa tallissa osiin ja kori kiinnitettiin korigrilliin. Kori kävi hiekkapuhalluksessa ja alun perin niin hyvännäköisestä korista löytyikin puhalluksen jälkeen (yllättäen) muutama ruostepaikka.

Tämän jälkeen alkoi korin rakentaminen rallikäyttöön. Turvakaariputkien asennuksen jälkeen, auton kori odottaa viimeisiä puhdistuksia ennen maalausta. Koritöiden valmistuttua, alkaa auton varustelu rallikäyttöön. Mikäli aikataulu ja budjetti pysyy käsissä, tavoitteena olisi päästä loppukesästä ajamaan joku ralli lähiseudulta. Jos ei pysy, niin yritetään seuraavalle kesälle uudelleen. Pitkällä aikavälillä toiveissa olisi myös nelivetoisen auton rakentaminen rallikäyttöön. Aika näyttää. Toivotamme Tuomon tervetulleeksi Spaukkiin ja viihtyisiä hetkiä hienon harrastuksen parissa.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetusliike Ahola & Möttönen Ay, TJ Katsastus Oy ja vaimo

Leo Leinonen: Kesä, moottoripyörä ja Belgian poliisiralli

 
Kirjoitan tätä lämmin tunne sydämessäni, sillä ensi kesänä on jälleen vuoden tauon jälkeen tavoitteena osallistua vanhalla kamelillani, KTM 950 Adventure moottoripyörälläni, Belgian poliisiralliin.

Belgian Liegen kaupungin poliisien autourheilukerholla on noin 60 vuoden perinne järjestää poliiseille kansainvälinen ralli. Tähän viikon mittaiseen tapahtumaan on myös meidän kerhollamme pitkät perinteet. Näistä aiemmista saavutuksista olen itse väärä mies kertomaan mutta sen totean, että erinomaiset kerhomme rallikuskit ovat menneinä vuosina niittäneet hurjaa mainetta Euroopan rallia harrastavien poliisein keskuudessa. On enemmän kuin valitettavaa, että tulevaan kisaan ei tietojeni mukaan ole lähdössä ennen niin monilukuista autoryhmää ja kannattajajoukkoa. Jos oikein hehkutan, muistan kun kymmenen vuotta sitten suomalaisten iloinen pöytäryhmä kahmi palkintogaalassa komeimmat pokaalit. Tätä kirjoittaessani en tiedä varmuudella muita mukaan lähteviä.

12-14.6.2014 järjestettävä kilpailu ajetaan Houffalizen kylän ympäristössä, joka sijaitsee noin 80 km Liegestä etelään, hyvin lähellä Luxemburgin rajaa, valtatie E25 varrella. Alue on maastoltaan vaihtelevaa, jopa mäkistä, joten teillä mennään mutkien lisäksi ylöspäin ja alaspäin. Se että alue on lähellä aiemmin järjestettyjä kilpailuja, helpottaa viikon oleskelua. Itse olen majoittunut englantilaisten kanssa alueelta löytyneisiin isoihin vuokrataloihin. Olemme samalla lähellä kisapaikkaa, joten edestakainen ajelu Liegeen vähenee. Englantilaisten Kent Teamillä on ollut siellä jo kymmenkunta vuotta vuokralla iso talo, jossa muuten on oma saunakin. Saunaa he kuitenkin ovat käyttäneet vain vaatteiden kuivatukseen.

Matkan kisapaikalle teen kilpailuvälineelläni, reitti on vielä avoin. Berliinissä en ole käynyt, joten on mahdollista, että koukkaan sen kautta. Olen tilanteen salliessa yrittänyt houkutella tuntemiani moottoripyöräileviä poliiseja matkaan, toistaiseksi huonolla menestyksellä. Tero Kiira, testiajaja, vapaa toimittaja, moottoripyörätaitelija, on näillä näkymin tulossa mukaan. Jos tunnet kipinää lähteä mukaan, vielä ei ole myöhäistä.

Tästä tulee minulle seitsemäs Belgian poliisiralli. Joka vuosi olen parantanut sijoitustani. Vuonna 2012 olin isojen pyörien luokassa kuudes. Kesällä ilmestyvästä SPAUKKU-lehdestä saatte sitten lukea, kuinka kävi.

Heikki Pohjola: Peugeot Endurance, part II

 
Uusi moottori on n. kahden metrin päässä tulevasta sijoituspaikastaan, mutta ei tuo ole itse sinne vielä osannut mennä...

Tästä jatkettiin hommia ja menihän se moottori paikalleen, kun vähän auttoi. Nokka-akselit säädin mielestäni ohjeiden mukaan ja autoon tuli muutenkin paljon muutoksia tekniikkaan. Laitoin vielä akun paikoilleen ja starttasin auton käyntiin!

No, kyllä se starttasi hienosti apuakulla, mutta ei tuo kyllä käynnistynyt. Jotain oli vielä pielessä, viimein vika löytyi – olin hiukan sekoittanut sähköjohtoja vääriin paikkoihin. Taas starttasin autoa käyntiin ja nyt tuo jo lupaili mustan savun kera. Onneksi se savu kuitenkin tuli pakoputkesta. Vaihdoin vielä ohjainboxin kesympään ja vihdoin tuo lähti mukavasti käymään.

Tankissa oli muutaman vuoden ikäistä bensaa, joka oli vain odottanut, että pääsee tositoimiin. Siirsimme auton Ahveniston legendaariselle moottoriradalle, kypärä päähän ja rataa kiertämään. Joitakin kierroksia ajettuani, auton moottori kuumeni hiukan. Pieni vesiletku, jota en tietenkään ollut uusinut, oli halki ja vesi karkasi omalta tärkeältä tehtävältään. Perttu vaihtoi letkun ja lisäsimme vettä jäähdyttäjään, jonka jälkeen kurvasin takaisin radalle.

Auto toimi jollain tavalla ja kierrosajat eivät olleet ihan huonoja vanhalla bensalla, vanhoilla renkailla, vanhalla autolla ja vanhalla kuskilla... Kokeilimme kolmea erilaista ohjainboxia, mutta niissä en huomannut isoja eroja. Mutta on se vaan niin hauskaa !!

Alastaron Endurance

Syksyllä osallistuin Yacco-tiimin Citroenilla endurance-kisaan Alastarossa. Matkasin paikan päälle Enskan kanssa auto täynnä bensakanistereita. Aika-ajon aikana säädimme auton alustaa ja rengaspaineita. Citroen VTS oli valmistunut vain hetkeä ennen kisapäivää – tai oikeastaan se valmistui lopulta vasta kisa-aamuna.

Rouva Fortuna ei ollut mukanamme tällä kerralla, vaan kisa jäi kesken jo muutaman kierroksen jälkeen. Auto on rakennettu hienosti ja hyvistä osista. Tällä kerralla en ehtinyt ajaa yhtään kierrosta, mutta ehkä sitten joskus...

Sari Nuolikoski & Tuomas Kaukoranta: Katseenvangitsija liikenteessä

 
Syyskuun 24. päivä 2013 Tekniikan Maailma lahjoitti poliisille kuvan mukaisen partioauton liikennevalvontakäyttöön. Ennen vuodenvaihteessa myllertänyttä poliisin rakenneuudistusta Mercedes oli päivittäisessä käytössä Liikkuvan poliisin Helsingin yksikössä. Vuoden 2014 alussa auto siirtyi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen liikennepoliisisektorin käyttöön.

Kilometrejä Mercedeksen mittariin on ehtinyt liikenteenvalvontatyössä tähän mennessä kertyä jo lähes 20 000. Näiden kilometrien aikana auton takapenkillä on ehtinyt vierailla valitettavan paljon erilaisiin liikennerikkomuksiin syyllistyneitä autoilijoita. Suurin osa autossa vierailleista autoilijoista on omannut hieman liian raskaan kaasujalan. Näiden autoilijoiden ylinopeuksien mittaamista varten Mercedes on varustettu tutkalla.

Tutkan lisäksi Mercedeksestä löytyy kaikki nykyaikaiset poliisiauton varusteet, joihin kuuluu muun muassa poliisin kenttäjohtojärjestelmällä varustettu tietokone kosketusnäyttöineen, viranomaisverkko Virveä hyödyntävä poliisiradio sekä LED-tekniikalla toteutetut hälytysvalot. Voimassa olevan suunnitelman mukaan Mercedekseen on tulossa automaattinen rekisterikilpien lukulaite sekä videovalvontalaitteisto keskinopeusmittarilla varustettuna.

Poliisin normaalista ajoneuvokalustosta ulkonäöllisesti poikkeava Mercedes on herättänyt runsaasti kiinnostusta kanssa-autoilijoiden keskuudessa. Autoa on innokkaasti kuvattu kännykkäkameroilla. Huomiota auto herättää liikenteessä, taukopaikkojen parkkipaikoilla sekä valvontapaikoilla. Positiivisessa mielessä keskustelijoita on riittänyt myös valvontakontaktien yhteydessä.

Mercedes on ominaisuuksiltaan osoittautunut erittäin mukavaksi työkaluksi. Auton sähköisesti säätyvien etupenkkien ansioista työergonomia, henkilökohtaisista varusteista huolimatta, on erittäin hyvin kohdallaan. Ilmajousituksen ansiosta auton maavaraa voi tarvittaessa korottaa, mikä on nelivedon ohella osoittautunut oikein käytännölliseksi ominaisuudeksi Etelä-Suomen vaihtelevassa talvikelissä. Auton kulutus on pysynyt poliisin vaihtelevasta ajosta huolimatta valmistajan ilmoittamissa arvoista. Tällä hetkellä ajotietokoneen mukainen keskikulutus noin 11 000 kilometrin matkalla on 7,4 l/100 km, mikä ei tehokkaalle nelivedolle ole paljon.

Auton tehoreservejä on jouduttu useampaankin otteeseen hyödyntämään erilaisia poliisitehtäviä hoidettaessa. Hälytysajossa Mercedes kulkee nelivedon ja ilmajousituksen ansioista kuin kiskoilla, joten nopeusmittaria on syytä vilkuilla tasaiseen tahtiin sillä lähes 2000 kilon omamassan omaava auto on saatava myös pysähtymään.

Mercedeksen saama huomio mediassa on ollut osaltaan auttamassa myös ennalta estävässä toiminnassa. Eräs asiakas on auton takapenkillä todennut, ettei viitsinyt lähteä kokeilemaan karkuunajoa, kun oli peilistä todennut mikä poliisiauto häntä oli pysäyttämässä.

Mercedes-Benz CLS 350 CDI BE Shooting Brake 4Matic

Moottori:

- Turboahdettu V6 diesel, iskutilavuus 2987 cm3 Teho 195 kW (265 hv)/3800 r/min Vääntömomentti 620 Nm/1600-2400 r/min

Voimansiirto:
- Neliveto
- Seitsenvaihteinen automaattivaihteisto
- Ajonvakautus

Suoritusarvot (valm. ilm.):
- Huippunopeus 250 km/h (rajoitettu)
- 0-100 km/h 6,7 sekuntia
- EU-kulutus (kaup./maantie/yhd.)
- 7,9/5,9/6,7 l/100 km, CO2-päästöt 175 g/km