Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 2 / 2014 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 2/2014

Kesä oli ja kesä meni, vai menikö? Todellakin vähälumisen talven jälkeen kesä tulla tupsahti kuin varkain ja sen mukana helteet. Ensimmäiset nahat ovat jo ehtineet kesiä, kun en malttanut noudattaa annettuja ohjeita varovaisesta auringonotosta ja aurinkorasvan tarpeellisuudesta. Liika aurinko on oikeesti vaarallista. Sitä näköjään saa, mitä tilaa. Kannattaa huolehtia ainakin lasten suojaamisesta liialta auringolta.

Onneksi kelit sitten muuttuivat ja tällä hetkelläkin on jäätävän kylmä keli, jota mukavasti vielä navakka tuuli myötäilee. Turhaan tuli laitettua talven toppatakit kesäteloilleen. Nyt niillä on käyttöä. Niin huvittavalta kuin se näyttääkin. Lehti on puissa ja ihmiset kulkevat melkeinpä pilkkihaalareissa.

Kevätaskareet ovat olleet ajankohtaisia jo monta viikkoa. Kukkapenkkejä on rakennettu, nurmikoita lannoitettu ja muutenkin valmistauduttu kesää varten. Taitaa vain käydä niin, että ensimmäiset kesäkukkaset tämän kylmän kelin takia olivat vain harjoituskappaleita. Puutarhoilla niin kauniisti kukkineet amppelit ja muut kukkaset ovat kuin varjoja entisestään. Eivät nimittäin kuki enää. Ei minuakaan huvittaisi. Saa nähdä, pitääkö istutukset tehdä vielä toistamiseen, mikäli kukkia enää puutarhoilta löytyy. Sellainen oli tungos kukkamarkkinoilla vielä muutama päivä sitten niin helteisillä keleillä.

Kesälomat lähenevät ja ihmisiä on paljon liikkeellä, kuka millaisillakin ajopeleillä kaksipyöräisistä alkaen. Ihmiset käyttäytyvät ikävä kyllä kuin keväällä lehmät laitumelle päästyään eli vallan villiintyvät ja siinä hötäkässä saattavat yhteiset pelisäännötkin unohtua. Karu totuus kuitenkin on, että kesäkeleissä sattuu ja tapahtuu, enemmän kuin uskoisikaan. Ei voi kyllin tähdentää, että muistakaa, hyvät ihmiset, ne meitä kaikkia koskevat pelisäännöt niin liikenteessä kuin muuallakin. Turha kiire ja hötkyily pois ja nauttikaa kesästä, Suomen kauniista luonnosta ja antakaa itsellenne ja läheisillenne turvallinen ja mieleenpainuva, mukava kesä. Sellaista kesää on myös jälkeen päin paljon mukavampi muistella kuin sellaista, missä kenties jotain ikävää on tapahtunut.

Myös ennakkoon varustautumalla voi edesauttaa monia asioita. Ajoneuvot on syytä huoltaa, renkaiden kunto todeta rengaspaineita tarkistettaessa ja tuulilasit puhdistaa ennen matkaan lähtemistä. Samoin kannattaa matkalle varata sopiva vaatetus vaihtuvien kelien mukaan. Unohtaa ei pidä myöskään pientä kesäapteekkia kesän yllätyksiä varten.

Nämä kaikkihan on tietysti itsestään selvää, vai onko? Ainakin pitäisi.

Vauhdikasta, mutta turvallista ja onnellista kesää teille kaikille!


Eero J. Lagus: Puheenpitäjän palsta: Hyvää kesää

Eero
 
PJ Palsta
Hiukan vaikean talven jälkeen puheenjohtajan mietteet ovat taas arkisissa asioissa, kuten edessä olevassa, heinäkuun puolivälissä alkavassa lomassa ja Hockenheimin Formula 1 kisamatkassa. Toki kesään mahtuu paljon muutakin mm. turva-autoilua, kalastusta, kesäteatteria ja ennen kaikkea akkujen latausta tulevaan syys- ja talvikauteen.

Suunnitelmissa ollut Belgian kv. poliisirallin katselijamatka jäi tänä vuonna väliin ihan aikataulullisista syistä. Niin kävi minulle mutta niin kävi ikävä kyllä myös osalle Belgian kisamatkaa suunnitelleille kilpailijapareillekin. Kisahan ajoittui tänä vuonna perinteisen toukokuun lopun ajalta kesäkuun puoliväliin ja jokainen virkaa hallussaan pitävä poliisihenkilö tietää kuinka hankala on lomiaan tuolle ajalle saada, jos ei nyt sattunut vuoro luonnostaan kohdalleen. Spauk ry:n edustus kisassa on kuitenkin yhä katkeamaton, sillä takuuvarma rallilähettiläämme Harri Savolainen osallistui siihen belgialaisen kunniajäsenemme Alain Renkinin kakkoskuljettajana. Tätä kirjoittaessani ei kisan tulokset ole vielä selvillä mutta niistä saanemme syksyn lehteen Harrilta kattavan kisaraportin.

Turva-autollamme on edelleen vientiä. Välillä tuntuu, että autoja saisi olla kaksikin. Tekijöitäkin on toistaiseksi löytynyt tyydyttävästi. Jos jollekin pitäisi ja voisi juuri nyt ojentaa turva-autoilusta diplomin, olisi itseoikeutettu ehdokas Virran Sari. Sarin sitoutuminen lupaamiinsa tehtäviin on ollut poikkeuksellista. Sari on viime vuosien aikana toiminut pelastavana enkeleinä hetkinä, jolloin kisaan osallistumisemme on ollut vaarassa peruuntua sairaus- tms. tapauksen johdosta, kiitos Sari. Näitä Sari Virtoja tarvitaan jatkossakin, sillä toimintamme rallin turvallisuuden parissa ei suinkaan ole hiipumassa.

Kesäkisoja ei ole paljon mutta toivottavasti ne ovat sitäkin laadukkaampia. Toiveenani on nähdä lähtö- ja tulosluetteloissa Spauk ry:n edustajia ja reitin varrella paljon omiaan kannustavia spaukkilaisia. Ehkäpä jossain mutkassa mutta sillä turvallisella katselualueella tavataan.

Lomia odotellessa toivotan kaikille turva-auto- ja jäsentoiminnassamme mukana oleville, ralli- ja ratakisoja kilpailumielessä kiertäville spaukkilaisille, toimintaamme tukeneille ja lehteämme lukeneille ihmisille turvallisia matkakilometrejä sekä lämmintä ja rentouttavaa kesää.

Harri Savolainen: SM Itäralli 7-8.3.2014 Joensuussa, Isomaa-Savolainen

SM Itäralli 2014
 
Omituinen talvi peruutti Eteläisen Suomen rallit toinen toisensa perään. Piti ajaa siellä ja täällä, mutta kun kisat peruttiin, niin renkaat säästyivät tallissa! Henkilökohtaisestikin alkoi hieman rasittaa "pitkä kuiva kausi" kisoista, edellinen startti kun oli ollut syksyllä Teijo talot rallissa. Kovat suunnitelmat oli lähteä Kaakisen Pekan kanssa Arctic Rallyyn, mutta nekin kariutuivat viime metreillä muihin kiireisiin! "Vieroitusoireet" uhkasivat painaa päälle, mutta onneksi Isomaan Heikki soitteli ja kyseli kartturiksi Joensuuhun. Olipa helppoa luvata ja olokin helpotti!

Heikki Isomaa on vähän kypsemmällä iällä alkanut toteuttaa unelmaansa ajaa ralleja ja sprinttejä. Tallista Rovaniemellä löytyy muutaman kisapeli, Honda Civic ja täysin uusiksi rakennettu Mitsubishi EVO IV ralliautot. Työn alla on myös EVO VI, josta leivotaan aikanaan sprint-auto asianmukaisin eväin! Heikki ja vakiokartturi/mekaanikko Aleksander Nio olivat viettäneet muutaman tunnin tallissa Mitsu-projektin parissa. Eikä ihan turhaan, sillä auto on todella hieno, eikä miltään osin häpeä tehtaanlinjan päästä tuleville tuotteille! Suorakytkentävaihdelaatikko on vielä hyllyssä odottamassa asennusta, mutta sekin tulee aikanaan täydentämään varustelua.

Heikki ajaa numeronuotilla, joka olikin minulle ensimmäinen kerta tehdä se suomeksi. Alain Renkinin kanssa ajamme samalla systeemillä englanniksi, joten ihan tuntematon järjestelmä ei sentään ollut. Nuotituksen yhteydessä selvisi tulevan rallikelin olevan varsin vaativa. Oudon talven lämpimät säät olivat sulatelleet osan teistä hiekalle, osan ollessa ihan normaalissa keväisessä kunnossa. Renkaita säästävä ajotapa tulisi olemaan tärkeää tulevassa kisassa. Tiet muutimme numeroiksi vihkoihimme ja oli aika lähteä kisaamaan!

Kilpailu

Joensuussa lähtö tapahtui keskeltä kylää pienessä räntäsateessa. Emme oikein osanneet arvioida millä vauhdilla meidän pitäisi pätkillä edetä? Senioreissa starttasi yksitoista paria, joista osalla oli huomattavasti tehokkaampaa kalustoa sekä vahvaa paikallistuntemusta tiestöstä.

Päätimme lähteä heti ensimmäisen pätkän startista kaasu sopivasti pohjassa virheitä vältellen. Heikki pyrki ajamaan koko ajan mahdollisimman suoraan sudittamatta autoa, jotta renkaat säilyisivät edes välttävässä kunnossa. Taktiikka osoittautuikin oikeaksi, sillä ensimmäisellä erikoiskokeelta kirjautimme senioreiden pohja-ajan nimiimme. Mantsisen Juhani ei tykännyt tästä ottaen kakkosen pohjat itselleen. Kolmosella Heikki hieman kiristi vauhtia ja otimme kisan ohjat käsiimme reilulla pohja-ajalla. Nelosen siirtymällä vaihdoimme eturenkaat ja lähdimme puskemaan pätkää vähän paremmalla pidolla. Muutama kilsa lähdöstä heilui ajohaalarimies tiellä varoittamassa! Mantsinen oli lähtenyt tosissaan tavoittamaan johtoamme ja heittänyt Subaru WRX:n katon kautta ympäri. Samalla kisan hallinta kääntyi meille, jos vain onnistuisimme pitämään pelin tiellä, eikä tekniikkaan tulisi murheita?

Loput pätkät sujuivat taktiikkamme mukaisesti tietä pitkin ajellen maalille. Tulos tyydytti, selvä selkävoitto venäläisestä Vadim Kuznetzovista ja epävirallisen yleiskilpailun voitto reilulla marginaalilla! Maalissa meitä odottivat paikalliset kaunottaret voittopokaalin kanssa! Leikkisästi voisin tosin todeta meidän kohdanneen "ikärasismia", sillä voittopyttyjen mukana muut saivat isot pullot kuohuvaa, mutta meille riitti vain pienet kukkapuskat! Ajattelivatkohan järjestäjät, jotta "nuo seniorit ovat jo sen ikäisiä, ettei niille arvaa antaa jalojuomaa"? Leikki sijansa saakoon, pitää koettaa hakea se pullokin sitten toisella kertaa!

Tämä kisa oli tässä! Kiitos Heikille hyvästä kyydistä ja huollon veijariparille Unski ja Pena, joilla riittää" lappilaista elämänkokemusta" jaettavaksi vaikka isommallekin porukalle! Heikki aikoo ajaa kesäkaudella FUTURE-sprintsarjan kaikki osakilpailut samalla Mitsulla, ellei sprint-auto ehdi valmistua ajoissa. Toisena kuskina "Rovaniemen miesten tallissa" on Arctic Rallyn parista tuttu Jussi Keskiniva. Onnea pojille tuleviin kapinoihin!

Kristiina ja Sari: Marttapartio vauhdissa TeijoTalot -rallissa

 
17.5.2014 oli vuorossa TeijoTalot -ralli Perniössä. Käsityksemme mukaan SPAUKin historian ensimmäinen naispartio starttasi reissuun Nummelasta Sarin luota. Aurinko paistoi lämpimästi, ja tunnelma oli odottavan innostunut. Kristiina hyppäsi Kugan rattiin, ja Sari viritteli päivän aikataulut näkösälle.

Kilpailukeskukseen saapuessa heitimme pienen kävelyreissun ympäri huoltoaluetta. Meillä molemmilla oli jo aikaa siitä, kun olimme viimeksi olleet rallissa. Moikkasimme tutut ja taisi siinä muutama tuntematonkin olla. Muutaman keskustelun jälkeen mietimme keskenämme, että "kukakohan tuokin oli?" Eikös se jotenkin niin mene, että kaikki tuntee apinan, apina ei ketään ?

Rallia ja tapahtumia

Ajelimme muutaman ensimmäisen erikoiskokeen läpi. Ek:t olivat vauhdikkaita ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Aurinkoinen ilma oli kerännyt reitin varteen kiitettävän paljon katsojia, jotka olivat hakeutuneet hyville ja turvallisille katselupaikoille.

Ek3:n jälkeen saavuimme tauolle Saloon. Siellä korviimme kantautui todella ikävä uutinen. Ek2 oli jouduttu keskeyttämään pahan ulosajon takia. Saamiemme tietojen mukaan BMW:n kuljettajaparia irrotettiin autosta useiden pelastusyksiköiden toimesta. Ainakin kartturi lennätettiin Medihelillä saamaan jatkohoitoa. Tämä tieto lannisti tietysti huomattavasti marttojen kepeää tunnelmaa.

Lähdimme ajelemaan Ek4:lle hyvissä ajoin. Nelospätkä oli parisenkymmentä kilometriä pitkä, ja olimme sopineet etuautopalaverissa, että otamme pätkälle muutaman minuutin etumatkan. Starttasimme pätkälle kolme minuuttia etuajassa. Kun olimme ajaneet noin 17 kilometriä, saimme kiukkuisen puhelun kilpailun johdolta. "Miksi olette lähteneet etuajassa pätkälle, teidän pitäisi olla 0-autona", kiehui joku puhelimessa Sarille. Sari kertoi, että olimme lähteneet pätkälle sovitusti etuajassa. Saimme käskyn ajaa heti takaisin pätkän alkuun. Tehtäväksemme määrättiin toimia 0-autona, koska kaikki muut nollat olivat keskeyttäneet kisan erinäisistä syistä.

Sari löysi kartasta sopivan välitien, jota pitkin ajoimme takaisin lähtöön. Lähdössä saimme kuulla Ek-päälliköltä, että kilpailunjohto oli määrännyt, että Vip-auto lähtisi peräämme minuutin välillä. Sanoimme, ettei se ollut hyvä idea, koska ajoimme siviiliautolla. Myös Vip-auton kuljettaja yritti selittää, ettei näin voitaisi toimia. Uskokaa tai älkää, näin kuitenkin meneteltiin. Vaikka pyrimme ajamaan mahdollisimman reippaasti, Volvo ajoi tietysti meidät kiinni alta aikayksikön. Tilanne ei ollut mukava Vip-autolle, puhumattakaan siitä, mitä vaaratilanteita olisi voinut sattua. Eihän ralliyleisö voinut aavistaa, että SPAUKin jälkeen tulisi muutaman sekunnin jälkeen jo Vip-auto täydellä vauhdilla. Onneksi tilanne ei aiheuttanut onnettomuutta. Köröttelimme maali AT:lle sulassa sovussa jonossa. Loppuralli meni taas rauhallisesti omalla painollaan mahtavista pätkistä nauttien.

Martoilla on asiaa

Loppupalaverissa puitiin Ek-4:n tapahtumia. Kilpailunjohto oli valmistautunut läksyttämään Vip-auton kuljettaa, joka oli lähtenyt liian aikaisin peräämme. Korjasimme heti alkuunsa tämän vääristyneen käsityksen, ja kerroimme, miten asiat olivat oikeasti menneet. Loppupalaverin pitäjä lupasi viedä terveisemme eteenpäin.

Pyysimme myös kilpailun henkilöstöä pohtimaan, onko yleensäkään järkevää vaihtaa SPAUKia lennosta 0-autoksi. Kilpailunjohto perusteli määräystään sillä, että katsojille on turvallisempaa, kun 0-auto avaa reitin. Selitimme, ettei "perusrallimakkarafanittaja" todellakaan ymmärrä, että vilkut päällä ajava SPAUK onkin yhtäkkiä 0-auto. Olisihan tällaisissa tapauksissa tärkeää, että autoon liimattaisiin ainakin 0-tarrat, jos menettely olisi ihan väistämätön. No, aika näyttää minkälaisia jatkotoimenpiteitä tilanne aiheuttaa.

Yhteenvetona rallista jäi kuitenkin hyvä mieli. Kaksi entuudestaan toisilleen lähes tuntematonta naista, päivä samassa autossa ja paljon puhetta ja naurua  Huomasimme ainakin sen, että tykkäämme molemmat samoista autoista, meillä on sama musiikkimaku ja inhoamme vauvan kakka -sinappia!

Sari: SM-Itäralli Joensuu 7. - 8. 3.2014

 
Silloin kun tämä juttu on luettavissa, on toivottavasti kevät jo pitkällä. Siksi hiukan mietin, että viitsiikö enää talvirallista juttua laittaakaan. Mutta kuten kuvasta näkyy, ei tätä nyt oikein hyvällä mielikuvituksellakaan talviralliksi uskoisi, jos ei olisi ollut itse paikalla.

Ennakkotutustumisen valvontaa

Kauas on pitkä matka, joten reissuun piti lähteä jo torstaina, jotta ehti perjantaiaamuksi ajoissa nuotituksen valvontaa. Ja ehdittiinhän me, järjestäjä vaan oli hiukan perässä aikataulusta. Valvontapöytäkirjoja ja maksulappuja alettiin vasta suunnitella siinä vaiheessa kun meidän jo olisi pitänyt olla reitillä.

No, se nyt saattoi olla monelle pelastus, että meillä meni aamu tuttuja moikatessa. Päivän saldo oli nimittäin kymmenen kirjoitettua maksulappua melko törkeistä ylityksistä ja muutama reipas nuhtelu heille, jotka pysähtyivät ihan vaan varmuuden vuoksi juttusille. Ja tämä siis vain meidän saldo! Toinen reitillä ollut porukka kirjoitteli myös pari lappua. Suuntaus on siis taas huonompaan suuntaan, syystä jota tiedä en. Olisi luullut, että tiestön huono kunto olisi hillinnyt vauhtia, mutta ei se ilmeisesti kaikkia niin häirinnyt. Hiukan tietenkin lohdutti, että ketään ei tarvinnut lähettää kotiin ennen omaa lähtöaikaa, uskoivat kerrasta.

Kilpailupäivä

Kilpailupäivänä matkaan lähdettiin Joensuun keskustasta kauppatorilta kello 09.30 jälkeen ja maaliin tultiin samaan paikkaan iltapäivästä. Pohjois-Karjalassa on mahtavia ralliteitä ja upeita maisemia, mutta ikävä kyllä nyt niistä ei päästy nautiskelemaan. Oli nimittäin reitti ja tiestö siinä kunnossa, että meni se aika oikeiden ajolinjojen hakemiseen meilläkin. Kilpailun kokonaispituus oli 275 km, josta 92 km erikoiskoetta, 8 kappaletta. Välissä käytiin huoltoparkissa Ylämyllyn Moottoriurheilukeskuksessa.

Kisa meni hienosti. Mitään suurempaa hässäkkää ei onneksi reitillä tullut vastaan. Jos ei nyt oteta lukuun sitä ulkomaan kieltä puhuvaa valokuvaaja, joka, ikään kuin perinteitä noudattaen, kuvasi kilpailijoita keskellä risteystä. Ei se AKK:n liivi edelleenkään tee kenestäkään kuolematonta.

Hiukan liioiteltua on sanoa, että Joensuu päätti rallin SM-sarjan talvikauden, eihän sitä lunta ole ollut kun napapiirin yläpuolella. Seuraavan kerran kun ajellaan Lapualla, ollaan jo kesäkuussa. Kyllä muuten kuulostaakin hyvältä, kesä…

Kari Mustalahti: Portugalin MM-ralli, onko raffia?

 
 
Miehemme maailmalla, A. Laivola- K. Mustalahti Portugalissa seikkailemassa: Parin vuoden tauon jälkeen päätimme jatkaa MM-rallien bongausta ja sopivasti Portugal oli keväällä aikataulullisesti meille mahdollinen. Alkuvalmistelut sujuivat mukavasti ja tällä kertaa päätimme viedä myös nuottiauton mukana, koska tiet Portugalissa vaativat hieman tukevampaa kalustoa. Siihen hommaan Mitsun Evo 10 oli auto paikallaan. Autot saatiin mahtumaan kuljetusrekkaan päällekkäin pienillä toimenpiteillä. Toinen auto piti laittaa sisään pelkillä vanteilla.

Lensimme Lissaboniin ja sieltä ajelimme vuokra-autolla alas Faroon, jossa oli kisakeskus ja huoltoparkki.

Kisapaikalla kaikki oli kunnossa ja kalustokin oli jo paikalla, matka Suomesta perille vei noin viikon, kun maamatka Travemundesta perille on noin 3000 km.

Nuotitusjaksolla vedenpaisumus

Reittiin tutustumispäivänä vettä alkoi sataa ja lopulta sitä tuli taivaan täydeltä. Joet alkoivat tulvia ja lopulta yksi erikoiskoe suljettiin kokonaan sillan sorruttua. Yhdellä jaksolla kanssakilpailija oli sammuttanut autonsa keskelle jokea ja porukalla saatiin auto pois joesta. Sitten arvottiin seuraava yrittäjä. Onneksi oli kokemusta vesistön ylityksestä mm. taannoisesta Walesin kilpailusta. Taktiikkahan on se, että pitää ajaa mahdollisimman hiljaa, että aalto ei nouse ilmanottoon saakka. Mitsulla selvittiin hyvin ja matka jatkui.

Toisena nuottipäivänä päästiin sitten paikkaamaan ensimmäisenä päivänä keskeytynyt nuotitus ja niin paperit oli kunnossa kisaa varten.

Tiestön pohjat on melko röykkyisiä, kivisiä ja kaiken kaikkiaan koko rallin reitti on hyvin hidasta kiertoa.

Kisan startti Lissabonista

Torstaina oli sitten ensimmäisen erikoiskokeen vuoro. Keskiviikkoiltana kilpa-autot lastattiin autonkuljetusrekkaan, joka siirsi kaluston Lissaboniin, jonne oli matkaa lähes 300 km.

Miehistö jatkoi perässä torstaiaamuna ja sitten olikin edessä pitkä päivä. Ensin ajo Lissaboniin, kaluston purku ja kisa-autoseremonia. Sitten oli viisi tuntia odotusta ennen starttia, jonka ajan käytimme tutustumalla Estorilin rataan, jossa sattumalta oli käynnissä Brasilian Porche Trophyn kisa. Pääsimme tutustumaan kalustoon varikolla ja siellähän oli lähes 50 kappaletta toinen toistaan kauniimpia autoja.

Iltapäivällä oli sitten vuorossa seremoniastartti, josta ajeltiin 20 km siirtymä ensimmäisen erikoiskokeen lähtöön. Erikoiskokeelle mentiin sitten ajan kanssa ja kaikilla oli kahdeksan minuuttia aikaa nuotittaa ek1. Pätkä oli asfalttia ja lenkkiä ajettiin kisassa kolme kierrosta. Nuotituksen jälkeen taas odoteltiin kolme tuntia ja sitten päästiin tositoimiin.

Erikoiskoe sujui osaltamme mukavasti ja sen jälkeen oli edessä lähes 300 km siirtymä takaisin kisakeskukseen. Voin kertoa, että ei ole kovin mukavaa matkustamista ajaa moottoritietä, kun auto pauhaa 6000r ja vauhti on 120 km/h. Tämä lienee ongelmana kaikilla vapaasti hengittävillä S2000 -autoilla, kun välitys on lyhyt ja kierroksia riittää. Lopulta jo illan pimettyä päästiin kuitenkin perille ja yötauolle.

Perjantaina liian kuumaa….

Perjantaiaamuna päästiin sitten kunnon pätkille. Erikoiskokeet 2-4 oli aamupäivän ohjelmassa. Näistä nelonen peruttiin sattuneen ulosajon johdosta ja sitten suunnattiin takaisin huoltoparkkiin. Starttasimme huollosta ulos ja silloin moottorin pakoääni alkoi kuulostaa erikoiselta. Lähdimme ajamaan siirtymää ja hetken kuluttua huomasimme, että kardaanitunneli kuumeni huomattavasti ja taka-akselin päällä olevan turvatankin suojakuori oli niin kuuma, että ei kättä kärsinyt. Turvallisuussyitä ajoimme auton sivuun ja tilasimme huollon hakemaan meidät takaisin. Tässä vaiheessa keskeytimme rallin ja alkoi tutkimus siitä, mitä oli tapahtunut.

Vika selvisi pian. Moottorin pitkittäistuen unibaali oli haljennut ja moottori liikkunut sen verran, että pakoputki oli irronnut auton keskivaiheella liitoksestaan ja näin puhaltanut kuumaa pakoilmaa suoraan bensatankin paikkeille.

Huolto askarteli uuden tuen ja näin auto saatiin kuntoon. Sitten ilmoitimme järjestäjälle, että starttaamme superrallisäännöllä uudelleen lauantaina.

Lauantai lähes ongelmitta

Lauantaille startattiin sitten letkan loppupäässä ja päivä sujuikin melko mukavasti, kunnes viimeisellä erikoiskokeella ohjaustehostin lakkasi toimimasta. Pääsimme kuitenkin huoltoon ja taas oli edessä remonttia. Vika ei kuitenkaan korjaantunut suoritetuilla toimenpiteillä ja illan aikana suunniteltiin sitten viimeisen aamun 15 minuutin huoltoon isompi urakka. Koko ohjausyksikkö piti vaihtaa.

Sunnuntaiaamun jumppa

Huolto oli valmistautunut isoon urakkaan hyvin ja pojat vaihtoivat koko ohjausyksikön 17 minuutissa, joten vain kaksi minuuttia tuli myöhää. Hieno suoritus!

Näin päästiin ajamaan vielä kisan viimeinenkin lenkki läpi.

Lopputuloksena oli yleiskisan 51. sija, jossa 15 minuuttia keskeytyksen tuomaa aikasakkoa.

Yhteenvetona voi sanoa, että reitti on yksityiskuljettajan kalustolle rankka ja kaikenlaista vaivaa saa autoon hyvin helposti, jos yrittää ajaa ns. "normaalia" vauhtia. Autoa pitää säästellä monessa paikassa.

Mutta jälleen saatiin yksi uusi MM-kilpailu kokemusten listalle.

Jorma Ala-Lahti & Pauli Heikkola: Asvalttiralli, Italia, Huhtikuu - Siinä avainsanat suureen seikkailuun

 
 
 
 
Harrastaminen sai uuden ulottuvuuden, kun päätimme viime vuoden lopulla Jorman kanssa osallistumisesta EM-Historic rallimestaruussarjan osakilpailuun Italiassa. Tarjolla olisi mitä ilmeisimmin mutkikkaita asvalttiteitä suurilla korkeuseroilla, joten olihan se on kokeiltava, kuinka Härmän jätkiltä taittuu paikalliset serpentiinit ja neulansilmät.

Kauas on pitkä matka. Termi on kuitenkin melko joustava ja henkilökohtaiseen näkemykseen perustuva. Tässä tapauksessa noin 1500 kilometriä oli sopiva mittapuu, sillä Travemünden satamasta tuli osapuilleen tuon lukeman verran lisää auton matkamittariin, kun kurvasimme Välimeren rannalla San Remossa sijaitsevan majapaikkamme pihaan 19 tunnin ajamisen jälkeen iltapäivällä lauantaina 29. maaliskuuta.

29. kerran ajettava Sanremo Rally Storico sijoittui huhtikuun ensimmäiseen viikonloppuun ja se oli FIA Historic Rally Championship -sarjan kolmas osakilpailu. Mestaruusjahti alkoi helmikuussa Espanjasta ja päättyy lokakuussa Unkariin. Elokuun alussa kauniita klassikkokilpureita on nähtävissä Lahdessa.

Tapahtuma sisälsi itse asiassa neljä eri rallia, sillä Storico ja tasanopeuskilpailu Coppa Dei Fiori olivat historic-luokitelluille autoille ja moderni kalusto kisasi Sanremo Rallyssa (56. kerta, European Rally Trophyn sekä Italian mestaruussarjan osakilpailut) ja Leggendassa (6. kerta).

Matkasuunnitelma tarkentui talven mittaan kaksiviikkoiseksi retkeksi keväiseen Eurooppaan. Olimme liikkeellä ennen lomakautta, joten matkustus- ja majoituskustannuksissa pystyi hyödyntämään erikoistarjouksia. Varsinkin laivamatkoissa saavutetut säästöt olivat merkittäviä, kun kyseessä oli melkein 15-metrinen ajoneuvoyhdistelmä.

Jorma hoiti alustavan ilmoittautumisen ja yhteydenpidon järjestäjiin. Ja tietenkin hän muutti Celican sopivaksi pitävälle ajoalustalle. Ehtipä myös käydä Kemorassa ajamassa "ravistusajon" ja pienimuotoisen rengastestin. Sitten vielä runsaan varaosa- ja huoltomateriaalin pakkaaminen. Ja niin edelleen…

Internetin ihmeellisestä maailmasta löytyi todella hyvä majapaikka neljän kilometrin päästä San Remon keskustasta rantatien varrelta. Pienen hotellin kattohuoneistosta avautui loistavat näkymät Välimerelle ja kaupunkiin. Pihassa erillinen aidattu ja kameravalvottu pysäköintialue. Olimme välillä kyseisen paikan ainoat asukkaat. Vastaavasti kesäkuukausiksi hotelli oli käytännössä loppuunmyyty.

Orastava optimismi vaihtui raakaan realismiin

Maanantaina kävimme kilpailutoimistossa hakemassa ennakkotutustumismateriaalin. Italialaiseen tyyliin paikka oli vaihtunut säännöissä ilmoitetusta, mutta se löytyi satama-alueelta, joka toimi myös rallin lähtö- ja maalipaikkana.

Sitten vaan vuokra-autolla reitille. Ennakkotutustumista ei ollut määrällisesti rajoitettu ja tiekirja oli julkaistu jo 22. päivä, joten paikalliset olivat "sahanneet" reittiä yli viikon.

Olihan se pienimuotoinen shokki, kun pääsimme EK 1:lle. Tie oli todella kapeaa, asvaltti paikoin rikkoutunutta ja tiukkoja mutkia riitti koko 18 kilometrin matkalle. Käytännössä tie nousi vuoren huipulle ja sitten loppumatka laskeuduttiin toista puolta alas laaksoon. Välillä kaiteet puuttuivat ja sitten niiden sijasta oli harvakseltaan betonipaaluja, jotka erottivat jyrkkärinteisestä pudotuksesta. Huh huh!

Päivän mittaan toivuimme alkujärkytyksestä ja nuottivihkoon tuli runsaasti merkintöjä, vaikka Jorma piti skaalan todella yksinkertaisena. Käytimme kaiken mahdollisen ajan nuotitukseen ja homma muistutti erehdyttävästi työntekoa, sillä päivät olivat pituudeltaan 10 - 12 tuntia. Neljän päivän aikana kiersimme reittiä melkein 1500 kilometriä. Jokainen erikoiskoe ajettiin nuotilla vähintään neljä kertaa.

Reitti oli siis enemmän kuin haastava. Ainoastaan EK 3 oli sellainen, jossa pystyi valitsemaan ajolinjoja ja eteneminen olisi jouhevaa. Valitettavasti se oli kilpailun lyhin, vain kahdeksan kilometriä. EK 8 oli puolestaan lähes 26-kilometrinen "järkäle".

Myös huoltoryhmämme (Heli, Topi ja Juho) kävi tutustumassa toimintaympäristöönsä, sillä historic-autoja sai huoltaa siirtymien varrella. Kolmikolle oli tiedossa pariksi päiväksi runsaasti ripeäliikkeistä toimintaa useassa paikassa.

Sade, tuo ei-toivottu elementti

Murphyn laki kävi toteen, kun kilpailun lähtöhetkellä tummat pilvet alkoivat ripotella pisaroita. Koko alkuviikko oli aurinkoista ja parhaimmillaan lämpötila lähenteli hellelukemia. Juuri nyt sitten piti olosuhteiden muuttua ratkaisevasti. Ja kun pääsimme ykkösen lähtöön, niin siellä satoi ihan kunnolla. Nuotit oli tehty kuivalle asvaltille, joten nyt piti olla todella tarkkana. Päätimme edetä "safaritaktiikalla".

Sade onneksi loppui EK 3:lle, joten siellä pääsi nauttimaan asvalttiajosta täysin siemauksin. Kyseinen pätkä sopi Celicalle ja tuntui se kelpaavan miehistöllekin (ajoimme täällä parhaimman yleiskilpailusijoituksen, joten myös kello vahvisti asian). Tätä herkkua olisi saanut olla enemmän.

Ensimmäinen kokoomatauko oli neljän erikoiskokeen jälkeen San Remon keskustassa kävelykatujen keskellä torialueella. Perjantaina parhaaseen ostosaikaan kaupunkilaiset saivat vaihtelua normaaliin elämänmenoon. Italialaiset ovat tunnetusti innostuneita autourheilusta, joten tapahtuma sai kiitettävän kansansuosion.

Erikoiskokeet 1 ja 2 ajettiin uudelleen (EK5 ja 6) illan hämärtyessä. Keli oli kuivunut, mutta eipä se tuntunut helpottavan etenemistä. Jorma sai pyörittää rattia urakkatahdilla ja meikäläinen suolsi suunta- ja nopeustietoja sen minkä ehdin. Yllätyin, kuinka hyvin pysyin "lapulla", suurempia putoamisia ei tullut, kiitos Jorman tekemien hyvien ja riittävän helppolukuisten nuottien.

Ennen yötaukoa oli vielä toinen tauko, jossa kuljettajilla on mahdollisuus ruokailuun. Illan jo pimennyttyä vielä melkein tunnin siirtyminen kilpailukeskukseen, jossa autot jätettiin vartioidulle alueelle.

Järjestäjät tuntuivat jostain kumman syystä pitävän näistä kokoontumisista, sillä säännöissä kaikki tauot oli merkitty ennakkovapaiksi, mutta kilpailussa kuitenkin edettiin aikakortin mukaisella minuutilla, joten jokaiselle aikatarkastusasemalle muodostui kymmenien autojen jono. Se puolestaan ruuhkautti muun liikenteen. Ja samalla aikataulu venyi myöhäiseen iltaan.

Voin vakuuttaa, että uni tuli silmään ilman suurempia houkutteluja. 75 kilometriä erikoiskokeita ja 120 km siirtymiä, siinä 17-tuntinen päivä pähkinänkuoressa. Toyota pelasi koko päivän ongelmitta, joten huoltoryhmä sai tehdä omat hommansa normaalisti. Olimme kaikki tyytyväisiä.

Suomalainen Celica 1 - Italialainen kiviaita 0

Toinen kilpailupäivä sisälsi 3 pitkää EK:ta, kaikki mutkaisia ja kapeita vuoristoteitä. Reitti oli ehkä perjantaitakin vaikeampi, sillä "takavääriä" käännöksiä oli todella runsaasti. Ja nyt oltiin korkeammalla, sillä reitillä näkyi paljon lumihuippuisia vuoria.

Seiska sujui hyvin, mutta sitten noin 11 kilometrin jälkeen eräs kiristyvä vasen pääsi yllättämään. Asvaltin pinta oli jäänyt varjossa märäksi ja pinnalle oli siirtynyt myös hiekkaa, joten pidon kadotessa Celica liikkui tangentin suuntaan, jolloin kohtaaminen italialaisen kivimuurin kanssa oli väistämätön, vaikka Jorma yritti kaikkensa.

Oikea etukulma hieroi tuttavuutta kiviaineksen kanssa, mutta onneksi Toyota selvisi siitä voittajana. Kivimuuri hajosi ja palat vierivät alas rinteeseen. Peruuttelujen jälkeen Jorma tunnusteli ajossa ohjausta, jarruja ja alustaa. Kaikki tuntuivat toimivan, joten jatkoimme etenemistä. Vauhti ei kuitenkaan ollut ihan samanlaista kuin ennen osumaa. Lokasuojalevike tuntui roikkuvan irtonaisena raapien tien pintaa. No, katsojille tuli nähtävää, kun "silmäpuoli" Toyota viiletti alamäkeen.

Huollossa Jorma ja Juho tekivät pikatarkastuksen oikean etupyörän ympärillä. Kaikki oli kunnossa, ainoastaan oikeanpuoleiset etulamput, lokasuoja, puskuri plus muuta pikkusälää oli joko rikkoutunut tai kurtussa. Topi ja Heli hoitivat huollon muut normitoimet. Ei hätää, matka jatkui uudelleen muotoiltuna, mutta yhä samalla taktiikalla kuin aikaisemminkin.

EK 8 oli todella pitkä ja haastava. Suoritettavaa lähes 26 km, jonka lopussa oli erittäin mutkainen serpentiinimäinen osuus, joka ei enää muistuttanut kovinkaan paljoa kilvanajoa. Neulansilmämutkat joutui ajamaan ykkösvaihteella, sitten pieni kiihdytys ja sama kuvio uudelleen. Tätä "herkkua" riitti useamman kilometrin verran.

Kilpailun viimeinen pätkä nousi lähes 1300 metriin. Nyt oltiin sellaisissa maisemissa, että tien reunoilla varjoisalla puolella löytyi vielä lumikinoksia. Tien reunoilla oli kiinteät aurausmerkit, joiden korkeus oli 2 metriä. Rautaputkiin oli maalattu 30 sentin välein korkeusmerkit, joten ilmeisesti talvikaudella alueella tulee lunta jonkin verran.

Ahkeruus palkittiin

Selvisimme molemmista erikoiskokeista ilman tilanteita, joten edessä oli enää reilu tunnin siirtymä Imperian kaupunkiin kokoomatauolle (1 tunti) ja siitä sitten vielä moottoritietä maalilavalle San Remoon.

Kuriositeettina mainittakoon, että Italiassa moottoriteillä on käytössä tietullit, jotka koskivat myös kilpailijoita. Eli auton varusteisiin kuului tässä tapauksessa myös jonkin verran kolikoita tai seteleitä, sillä tietulli maksetaan moottoritieltä poistumisen jälkeen.

Siirryimme maalikorokkeen kautta loppuparkkiin, jonne autot jäivät odottamaan tulosten vahvistamista. Yllätys oli enemmän kuin melkoinen, kun alustavat tulokset osoittivat, että olimme luokassamme kolmansia. Tästä seikkailusta oli siis tulossa konkreettinen muisto palkinnon muodossa. Aina kannattaa yrittää, se tuli jälleen kerran todistettua.

Suomalaisia oli kilpailemassa lisäksemme kaikkiaan 6 autokuntaa, joista osa ajaa koko EM-sarjan:
Ville Silvasti - Katja Geyer, Porsche 911 Carrera
Pentti Veikkanen - Solja Mentu, Porsche 911 SC
Sverre Norrgård - Reeta Hämäläinen, BMW 2002 Ti
Klaus Wilkman - Reino Kousa, Triumph TR8
Ari Kirvesmäki - Jukka Jämsen, Toyota Corolla GT
Matti Huomo - Arto Arola, Toyota Corolla

Kotimatkalle lähdettiin maanantaiaamuna ja reitti oli hieman toinen kuin tullessa. Kun tulomatkalla päiviteltiin tunneleiden suurta määrää, niin nyt siitä on numeraalista faktaa; Italian puolella reitillemme osui 91 tunnelia ja Sveitsissä 45. Eipä tarvitse ihmetellä, että tietullit ovat näissä maissa käytössä. Pisin oli San Gottardon tunneli, lähes 17 kilometriä moottoritietä kiven sisällä.

Kokonaisuutena kilpailumatka oli ainutlaatuinen elämys ja kokemus. Eteläeurooppalainen tapa toimia aiheuttaa ajoittain kummastusta, mutta maassa maan tavalla. Ihmeen hyvin hommat pelaa italialaisella konseptilla. Toisaalta siellä on totuttu moiseen, joten pohjoismainen järjestelmällisyys ja loogisuus ovat heille uutta ja erikoista.

Tämän reissun antia riittää muisteltavaksi vielä pitkään. Ja ne maisemat: suuret korkeuserot ja kapeat ja mutkaiset vuoristotiet. Vanhoja kivitaloja vuorenrinteissä pienissä kylissä, joissa jokaisessa oma kirkko. Ja niin edelleen…

Suosittelen lämpimästi kaikkia nuoria kansainvälisen ralliautoilijan uraa harkitsevia kuljettajia lähteä kilpailemaan Etelä-Eurooppaan. Samantyylisiä teitä löytyy Italian lisäksi ainakin Ranskasta, Espanjasta ja Portugalista. Siellä oppii pakostakin asvalttiajamisen niksit. Eipä tarvitse enää pohtia, mistä mm. herrojen Loeb, Sordo, Ogier, Neuville nopeus ja taidot ovat peräisin.

Storico oli lyhykäisyydessään tässä. Seuraavan kerran sitten jossain ihan muualla.

Sitä sun tätä Storicon liepeiltä

Sanremo eli San Remo on rannikkokaupunki Imperian provinssissa, Ligurian osavaltiossa Italian Rivieralla. Välimeren rannikolla sijaitsevan kaupungin väkiluku on 57 000.

Sanremo tunnetaan kuuluisasta Sanremon musiikkijuhlasta, Sanremon rallista ja Milano-San Remo -pyöräkilpailusta.

Italian Rivieran länsipäässä voi aistia ranskalaisen ilmapiirin, onhan Ranskan raja San Remosta vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Silti San Remossa tuntee olevansa Italiassa. Tunnelma on rennompi kuin hienostuneessa naapurikaupungissa Nizzassa.

Siinäpä tietoisku toimintaympäristöstämme.

Kilpailumatka San Remoon osoitti konkreettisesti sen, että Euroopan rajat ovat aidosti avoimia. Matkustusasiakirjat tarkastettiin ennen laivamatkaa Vuosaaren ja Travemünden satamissa. Muuten saimme liikkua vapaasti ilman viranomaisten konkreettista valvontaa.

Sveitsin rajalla oli passintarkastus, mutta jostain syystä Suomen kilvissä ollut ajoneuvo ei kiinnostanut vuorossa olleita rajavartijoita. Hyvä vai huono asia?

Liikkuminen sujui keskeytyksittä, sillä reitillemme ei osunut liikenneruuhkia tai onnettomuuksia. Tietöitä oli Saksan puolella runsaasti, mutta kaistaohjaukset olivat toimivia ja ennakkovaroitukset riittävät aikaisin.

Sen sijaan sanremolainen kaupunkiliikenne oli sitten ihan oma lukunsa. Mopoja ja skoottereita on kaupunki pullollaan ja niiden kuljettajat ahtavat itsensä jokaiseen vapaaseen rakoon. Ohitukset tapahtuvat sekä vasemmalta että oikealta. Yleensäkin italialaiseen systeemiin taitaa kuulua, ettei etuajo-oikeuksia noudateta. Kuljettajat vaan työntävät ajoneuvonsa muun liikenteen sekaan tööttäysten säestämänä. Systeemi muistuttaa erehdyttävästi kaaosta, mutta jotenkin tuo liikennöinti kuitenkin loppupeleissä sujuu.

Sveitsi erottui siisteydellään. Se oli silmiinpistävää kaikkialla, jopa moottoriteiden taukopaikat olivat moitteettomassa kunnossa. Eikä missään näkynyt graffiteja tai vastaavia kantaaottavia ilmauksia. Maan varallisuus näkyi myös rakennus- ja autokannassa, jotka olivat yleiseurooppalaista korkeatasoisempaa.

Ja Alpit ovat aina yhtä vetoavia. Jylhät maisemat näyttivät parhaimpansa, kun ajoimme ns. maisemareittiä kirkkaassa auringonpaisteessa. Teiden reunoilla oli paikoin lähes puolitoistametriset lumikinokset, mutta tieosuus oli paljas ja kuiva. Kontrasti oli huima.

Taloudellisesta kurimuksesta huolimatta Italiassa tuntuu löytyvän niitä, joilla ei ole lompakossa ryhtivikaa; kilpailukeskuksen vieressä oleva satama-alue oli täynnä toinen toistaan loisteliaampia huvijahteja. Suurimmassa osassa aluksissa liehui Italian lippu.

Sama trendi ilmeni myös rallin puolella. Esimerkiksi Lancian 037 autoja oli lähtöviivalla peräti 8 kappaletta. Kyseinen malli maksaa halvimmillaankin reilusti yli 100.000 euroa ja parhaimmat liki puoli miljoonaa. Myös Porschen eri mallit olivat suosiossa, eivätkä nekään ole ihan edullisimmasta päästä. Ja tietenkin Audeja, BDA-Fordeja, Opeleita… merkkikirjo oli monipuolinen.

Nykyaikaisten autojen puolella samat sävelet: esimerkiksi Citroën DS3 ensiesiintyi R5 -luokassa. Autoa ei kuuleman mukaan ollut vielä saatavilla, mutta niin vaan sellainen löytyi huoltoparkista numerot ovissa. Että näin. Yleisöllä riitti nähtävää ja ihailtavaa.


Kaitsu Heikkilä: Taisi paistaa aurinko sinne kuuluisaan risukasaankin…

Tämän kesän racing-startti tapahtui meikäläisen osalta Uudella OuluZonen moottoriradalla. Malilan Mikko oli hieronut Starlettinsa huippukuntoon ja tarkoituksenani oli käydä ajamassa sillä OuluZonessa testiä. Niinpä 17.4. suuntasimme OZ:n hienolle radalle. Olin vanhana (lue entisenä) poliisin ajokouluttaja hieman analysoinut tulevan Future Cupin osakilpailujen ratoja ja sen mukaan tehnyt tiukan treeniohjelman. Pääasiassa treenasimme lähtöjä ja hidasteiden kiertämistä sekä tiukkaa takapiikkiä eli 180 astetta takasin. Olin laskenut, että osaamme molemmat ajaa suorilla kovaa, niin sitä ei siten tarvinnut treenata. Ajoin autolla tiukan tunnin setin ja sain omasta mielestäni uusia ulottuvuuksia tuon kyseisen auton käytökseen. Kaikki pelas ja auto jäi kuntoon ekaa kisaa varten, joka oli Karkkilassa 26.4.2014 käytävä Future Cupin eka osakilpailu.

Karkkila

Vuokrasimme tiimin kanssa matkaa varten asuntoauton, johon kärri Tojotineen kytkettiin ja lähettiin työntään kohti Karkkilaa. Meiltä oli sinne muuten pitkä matka…

Nooh, perille lopulta päästiin, leiri pystytettiin ja alettiin valmistautuun kisaan. Ajoin luokassa 16, joka on ralliautojen junnuluokka. Luokka on ollut yleensä yksi osanottajarikkain noissa kisoissa, niin nytkin. Katsoin, että kisassa oli mukana paljon tehokkaita Bemareita ja muita kovia kamppeita, niin ennakkoon tavoitteet oli asetettu sijoille 6-10.

Ilma oli todella hieno, keväinen auringonpaiste ja lämmintäkin riitävästi, noin 15 astetta. Kaikki oli kunnossa kisaa varten ja ei muuta kuin lähtöjonoon odottamaan omaa vuoroa. Olin käynyt tutustumassa rataan paremmin kuin koskaan missään ja olin aika luottavainen varman ajon suhteen. Oma vuoro tuli ja ajoin Staran viivalle ja jäin odottamaan, että lamppu sammuu.

Neljätuhattaviisisataa kierrosta ja kytkin ylös, tuo oli toiminut treeneissä, mutta nyt alla oli uudet renkaat ja paljon lämpimämpi keli, niin niinhän se nyykähti totaalisesti viivalle ja siitä siiten irrottiin pikkuhiljaa kolmiloikkien kera kuin ennen vanhaan autokoulussa eka tunneilla. Pikkusen vit… harmitti. Aattelin, että kiekka on pilalla, mutta ajellaan treeniä seuraavaa rundia varten. Sitten vielä radan loppuosassa tiukassa takapiikki oikeassa löysäs käsi ratilta ja mentiin mutka suoraksi ja sain tuupattua vielä varmemmaksi vakuudeksi kolmosen päälle, että se nyt varmasti siihen hyyty. Pää täynnä ilosia ajatuksia ajelin varikolle ja siinä kun autoa laitettiin parteen pojat näyttelivät peukkua, ajattelin, että nuokin vielä piruilee. Yllätys oli aika suuri, kun pojat sano, että olin eka kiekan jälkeen toisena, pari sekkaa kärjestä. OHHOH… Ajattelin, että viisi sekuntia lähtee ajasta pois, kun ajaa vain ilman virheitä ja saa auton irtoon viivalta niin kuin treeneissä.

Toisen kiekan lähdössä ajattelin, että nyt ei hyydy viivalle ja poljin Staraan pikkusen reilummasti jenkaa lähtöön. Meillä on vaihtovalo 8500 rpm ja voin kertoa, että se palo, kun päästin kytkimen ylös. Ei muuten hyytynyt vaan lähti niin kuin se kuuluisa nappi paidasta. Ajo meni ok, pari pitkää liippiä, mutta muuten ei mitään. Aika parani n. 4.8 sek. Se luvattu viisi ois riittänyt luokkavoittoon, mutta nyt tuli hopiaa 0.09 sekunnin erolla. Silloin se ei vielä harmittanut, mutta nyt ehkä jo hiukan. Tykkäsin Karkkilan radasta, se sopi hyvin mulle ja pikkuselle autolle. Osa isojen autojen miehistä sitä hiukan ahtaaksi moittivat.

Palkinnot käytiin pokkaamassa ja lähdettiin siirtymään seuraavalle kisapaikalle Raaseporiin.

Raasepori

Kisa siis ajettiin 27.4.2014 ja ilma oli vielä hienompi kuin edellisenä päivänä. Rataan tutustuin taas huolella ja totesin kyseessä olevan huomattavasti paljon nopeamman ja helpomman radan kuin Karkkilassa. Baana oli leveä ja lähinnä ysikymppisten mutkien kiertämistä. Etukäteen kyllä vaikutti siltä, että tehokaammat autot painuu maisemaan.

Mutta mitä vielä… Eka vetoon lähdin samalla taktiikalla, että kierrokset tappiin, kytkin ylös ja pyöreesti kaikki paikat. Toimi. Eka kiekan jälkeen johdin luokkaa reilulla parilla sekunnilla ja paransin toisella kiekalla vielä melkeen 2,5 sekuntia ja eka luokkavoitto oli tosiasia ja vielä oikeessa kisassa, eikä missään paikallisessa takapihakisassa.

Tästä on hyvä jatkaa kohti Syötettä, jossa ajetaan seuraava cupin kisa juhannuksena. Wish me luck! Koitetaan pitää Spaukin värejä kärkivauhdissa.

Antti Hakulinen: Kevätrumbaa 2014

 
 
American Car Show 2014 18.–21.2014

Pääsiäisenä järjestetty American Car Show oli järjestyksessään jo 37. Hakulinen Racingin kalusto oli esillä Suomen Renault ja Dacia merkkikerhon, RTF ry:n osastolla. Näytillä ollut Clio on sama, mikä tuli tiimiin vuonna 2009, tuolloin väri oli musta. Värin lisäksi auto koki muitakin muutoksia, suurimpana muutoksen kohteena olivat auton sähköt. Sähköt autoon taiteili TT-Speed Tampereelta ja auton ulkoasun teippauksesta vastasi RTE-Motorsport Varkaudesta. Muuten auton rakentamisesta vastasi pääasiallisesti isä Esa.

Näyttelyyn lähteminen ei juuri poikennut kilpailuihin lähtemisestä, sillä vielä torstaina auton ym-pärillä oli vielä paljon puuhasteltavaa aina viime hetkille asti. Auto tuli viedä näyttelyalueelle tors-taipäivän aikana ja valmistella osasto perjantaiksi näyttelyn alkamista varten.

Näyttely sujui mukavasti ja jokunen katselija pysähtyi jopa tarkastelemaan kilpuria ja kyselemään tarkemmin, vaikkakin yleisöä kiinnostivat enemmän varsinaiset näyttelyautot. Samalla tiimi pääsi esittelemään uuden yhteistyökumppanin Vilpolan. Näyttely oli samalla myös Vilpolan ensiesiinty-minen yleisölle. Kiitokset siis kaikille yhteistyökumppaneille ja RTF ry:lle mukavasta tapahtumasta autojen parissa. Hakulinen Racingin Facebook-sivuilla on kuvia ja videoita näyttelystä ja kilpailuis-ta. Käy kurkkaamassa ja tykkäämässä! 

Kerimaa Juhlasprint 24.5.2014

Kesäkauden avaaja toimi 50-vuotista taivaltaan juhlivan Savonlinnan UA:n järjestämä Kerimaa Juhlasprint. Juhlakisan lisäksi myös keli oli mahtava ja aurinkoa sekä lämpöä riitti koko kisapäiväksi. Mutta itse kilpailuun… Ensimmäisen kierroksen jälkeen tilanne oli se, että johdin luokkaani ja olin toisena junioreiden yleiskilpailussa edellä vain Juha Vinni Evo Mitsulla.

Toiselle kierrokselle lähdin sillä asenteella, että pidetään sijoitus samana tai parannetaan vielä yleiskilpailu sijoitusta. Aika kyllä parani yli sekunnilla ja luokkasijoitus pysyi samana eli ensimmäi-senä, mutta yleiskilpailusijoitus tippui toiselta sijalta neljänneksi, mikä ei ole huono sijoitus ollen-kaan. Edelle ehti kolme Mitsua ja yksi Cossu Sierra. Kokonaisuutena kilpailu oli onnistunut ja luok-kavoitto irtosi yli neljän sekunnin erolla toiseksi ajaneeseen, kun taas eroa junnujen yleiskilpailun voittajaan jäi vain reilu kaksi sekuntia.

Kesäkauden kilpailut koostuvat F-Cupin ja RSJM:n osakilpailuista.

Tuomas Levänen & Ari Koponen: ABC-Ralli 24.5.2014

 
Rallikesä korkattiin käyntiin toukokuun lopulla Kouvolassa. Tuohikotin maisemiin sijoittunut ralli oli kerännyt runsaan osanottajakaartin. Lähes kaikki SM:n kärkimiehet olivat lähteneet testaamaan kalustoaan ja itseään kisaan. Kilpailun voi ajaa kahdella tapaa, joko nuotittaen tai ”pimeänä”. Tuomas ja Ari päättivät lähteä opettelemaan nuotista ajamista, olihan talven ja kevään aikana nuottia harjoiteltu n. 800 km:n verran.

Kilpailu oli ns. pienoisralli, jossa oli vain kolme erikoiskoetta, jotka nuotitettiin samana aamuna. Kilpailu alkoi ihan rivakasti, niin rivakasti, että heti eka pätkälle tuli vilppilähtö. Lienee ollut liian nopea nuotti. Kisa oli hyvää harjoitusta, ilman ylimääräisiä sijoituspaineita, tulevia koitoksia ajatellen. Vähäisestä luokkaan ilmoittautuneiden määrästä johtuen olivat Tuomas ja Ari ainoita maaliin päässeitä.

Palkintopokaali kädessään Tuomas onnitteli toisen luokan kuskia ja totesi ”Sinä sentään sait ajamalla pokaalin”, johon tuli vastaus, ”etkö muista, vain maaliin ajaneet palkitaan.” Kisa ajettiin 30 asteen helteessä, mikä oli varmaan järjestäjille melkoinen shokki. Kilpailukeskuksessa ei ollut minkäänlaisia peseytymistiloja! Voi vain kuvitella, oliko kilpa-autossa hikisiä henkilöitä. Ei muuta kun purkki deodoranttia kainaloon ja kotiin suihkuun.

Harri Savolainen: Nokka kohti Belgian poliisirallia!

Parin vuoden tauon jälkeen perinteinen Belgian poliisirallia ajetaan jälleen 13.-15.6.2014. Rallin kilpailukeskus sijaitsee Luxemburgin provinssissa Houffalizen kaupungissa. Tämän myötä kisa siirtyy uudelle alueelle, jossa ei ole ennen ajettu tätä rallia, vaikkakin lähialueilla ollaankin pyöritty menneinä vuosina!

Järjestäjältä saamieni tietojen mukaan rallissa ajetaan kolme erikoiskoetta sisältäviä kierroksia neljä kappaletta, eli yhteensä 12 pätkää. Pätkät tulevat olemaan pituudeltaan 10 - 15 kilometriä, joten vauhtikilsoja kertynee noin 150. Kisainfossa järjestäjä Auto Moto Club Police Liege kuvailee erikoiskokeita erittäin nopeiksi ja teknisesti vaativiksi. No, se nähdään sitten kun ollaan aikanaan pätkällä nuotteja piirtelemässä!

Taisi käydä niin, että vain allekirjoittanut edustaa kerhoamme tämän vuoden rallissa? Harmi homma, harmi homma, kun jalkeille ei saatu ketään muita! Maineemme puolustaminen on varsin kapeilla ja jo iäkkäilläkin harteilla! Onneksi motoristimme Leo Leinonen sai järjestettyä asiansa siihen malliin, jotta pääsee reissuun edustamaan pyörämiehiä.

Kerhossamme on nuoria hyviä kuljettajia, joiden tulisi ottaa murheekseen kerhon maineen ylläpitäminen kansainvälisellä tasolla. Meikäläinen ja muutama muu vanha olemme jo tehneet osuutemme näillä kentillä! Voisin helposti kuvitella nuorempaa väkeä kiinnostavan elämysmatkan, jonka tämä kilpailu tuo mukanaan? Täällä kotona sen hankkiminen ei ole mahdollista jo pelkästään tiestönkin takia. Totta kai raha se on kun ratkaisee ja jos taloudellisia edellytyksiä ei ole, niin homma ei toimi! Toivottavasti saamme jatkossa seurata muidenkin kuin muutaman vanhan pierun matsaamista näissä karkeloissa! Apua järjestelyihin löytyy, sen voin taata!

Kerhomme kaukopartiojäsenen Alain Renkin´in kanssa aiomme taasen istua samassa autossa. On mahdollisesti noin kahdeskymmenes kerta tehdä tämä kisa yhdessä. Mutta kerroilla ei sinällään ole väliä, pääasia on yhdessäolo rakkaan harrastuksen parissa. Tätä kirjoitettaessa auto valinta on vielä tekemättä, sillä yhteistyökumppaneiden kanssa neuvottelut ovat kesken Belgian päässä. Mutta kyllä me auto hommataan, se ei ole ongelma, vaan se, millaisen saamme hankittua? Top vaihtoehdot ovat tällä hetkellä Mitsu EVO X tai Citroen C2R2, näistä valitaan aikanaan.

RallyeDeWallonie

Alain ajoi EVO X:llä kotikisan Rallye De Wallonien 25 - 27.4.2014, joka sujuikin hänen osaltaan erinomaisesti! Autourheilun suosiota Belgiassa kuvaa hyvin tämänkin kisan lähtöluettelo, erityisesti sen autovalikoima ja kisan pituus! Pelkästään WRC-autoja oli lähdössä 11 kappaletta, jota määrää on pidettävä varsin suurena. Mitä ilmeisimmin rahaa on sillä tuon tason kalustolla ajaminen ei ole ilmaista puuhaa? Pätkiä ralliin oli mahdutettu 21 ja kiiruskilometrejä niitä pitkin 222. Maininnan ansaitsee Namurin kaupungin vanhalla linnoituksella Citadellella ajettu rallin aloitus-show, joka keräsi tänäkin vuonna useita tuhansia katselijoita. Puolen minuutin välein startanneet autot kiersivät kolme kertaa radan vanhojen muurien välissä puikkelehtien. Yhteen menoon rallin pörinää kesti liki kolme tuntia. Illan menoon kuuluivat myös konsertit, hyvää juomaa ja syömää unohtamatta. Paikalliset osaavat nuo show-hommat meitä paremmin ja napsivat eurot talteen!

Renkin starttasi Yohan Robertin kipparoimana ralliin N4-luokkaan Guy Golsoul Rallysportin autolla, joka oli hiljan valmistunut sisältäen viimeisimmät herkut ja namit! Kisan varsinainen avauspätkä ajettiin lauantaina aamulla. Alain oli herännyt hyvin, sillä tuloksena oli luokan pohja-aika, mutta sitten hän taisi hieman torkkua ja yrittää liikaa? Heti kakkosella tuli liukastelu mukaan kuvioon ja pudotti parimme sijalle 49! Suunta oli siis vain ja ainoastaan ylöspäin. Kaverimme tekivätkin mahtavan nousun kohti kärkeä. Kun viimeinen erikoiskoe oli ajettu, pojat olivat nousseet yleiskilpailussa sijalle 15. ja omassa luokassa käteen annettiin 2. palkinto. Luokan voittaja DeRidder liukasteli vähemmän ja oli puolisentoista minuuttia Alainia nopeampi. Kisan muista tuloksista voitanee poimia Patrick SNYERS, joka tykitti BMW 130i pirssillä yleiskilpailun sijalle 8. Hän piti pilkkanaan luokkien A8, Mitsu EVO X ja RGT, Porsche 977 GT3 voittajia sekä muutamaa WRC-kuskia!

Mutta katsotaan miten homma sujuu Poliisirallissa, jonka kuvioinnista tarkemmin sitten seuraavassa numerossa! Seurailkaa SPAUKKU-lehteä, niin pysytte menossa mukana!

Kaukis ja Elmo: NORF 2014

 
Neste Oil Ralli ajetaan tänä vuonna 31.7.-3.8.2014 perinteisissä maisemissa keski-Suomessa. Ralli on yksi pohjoismaiden suurimmista yleisötapahtumista ja kilpailijamäärältään yksi MM-sarjan suurimmista. Mukana ovat legendaariset Myhinpään, Ruuhimäen ja Päijälän metsäerikoiskokeet sekä monen vuoden taon jälkeen Harjun erikoiskoe melkeinpä keskellä kaupunkia. Mukana on perjantaina ja lauantaina myös Nelivetomies-ralli ja lauantaina lisäksi Vetomies-ralli. Huoltoparkki sijaitsee totuttuun tapaan Paviljongilla. Tarjolla on siis varmasti jokaiselle jotakin.

Omalta osaltamme tämänvuotinen rallin tekeminen on alkanut jo viime vuoden puolella ja jatkunut edelleen kilpailunjohtaja Kai Tarkiaisen ja apulaiskilpailunjohtaja Kari Tarkiaisen johdolla. Tämän jutun kirjoittamisen aikaan, toukokuun puolivälissä, meille kuuluvat liikenteelliset asiat reitillä on kierretty, tarkastettu, valokuvattu ja kirjoitettu muistiin ja mietitty kaikki vaadittavat sellaiset paikat, jotka vaativat erikseen liikenteenohjausta ja muutoksia jo voimassaoleviin liikennemerkkeihin. Myös tänä vuonna liikenteenohjauspaikkoja on lukuisia ja muutoksia siten reitin nopeusrajoituksiin ja pysäköinnin kieltämiseen on luvassa.

Jo tässä vaiheessa vetoan kaikkiin reitillä liikkuviin ihmisiin, että noudattaisivat kirjaimellisesti myös näitä tilapäisiä nopeus- ja pysäköintikieltoa koskevia rajoituksia. Niitä ei ole sinne rakennettu ihmisten kiusaamiseksi, vaan ainoastaan kaikkien tielläliikkujien ja siellä työtään tekevien ihmisten turvallisuuden takaamiseksi ja ennen kaikkea kilpailun sujuvuuden edistämiseksi.

Kilpailunjärjestäjä on miettinyt myös parkkialueet, jonne pysäköinti olisi vaivatonta ja turvallista. Näitä p-alueita voi suositella erittäin lämpimästi. Kielletyille paikoille pysäköinnistä saattaa seurata maksullista pysäköintiopastusta, joka on moninkertainen summa p-alueen maksuun verrattuna. Ole siis ajoissa paikalla ja suosi järjestäjien suosittelemia p-alueita.

Myös kaiken muun liikenteen sujuvuuden takaamiseksi kannatta kuunnella ralliradiota ja sieltä tulevia ohjeita ja vinkkejä liikenteen sujumiseksi ja p-paikkojen täyttymisistä. Kannattaa suunnitella oma aikataulu siten, että on hyvissä ajoin paikalla ennen ruuhkia ja samalla varmistaa itselleen ne parhaimmat katselupaikat. Suunnittelua kannatta harrastaa myös mahdollisten siirtymien osalta. Suosittelen vahvasti, että siirtymät kannattaa tehdä jotain muuta reittiä pitkin kuin sitä, mitä kilpailijat käyttävät.

Myös tänä vuonna poliisi tulee valvomaan ralliliikennettä ja liikenteessä käyttäytymistä.

Uskon vahvasti vanhaan sanontaan, että yhteispelillä se sujuu. Niin myös näissä tulevissakin koitoksissa. Tehdään yhdessä hyvä mallikelpoinen kilpailu ja näytetään kaikelle maailmalle, missä tehdään maailman paras ralli ja missä rallia seuraavat katselijat osaavat parhaiten käyttäytyä. Vastaus lienee ilmiselvä, mutta ainahan voi parantaa.

Tuomo Laitila: Projekti BMW 325i E36

 
¨
Tallissa on taas vierähtänyt vapaapäivä jos toinenkin (vaimolle kiitos ymmärryksestä ja yllättävän pitkästä pinnasta). BMW sai kevään aikaan värin ylleen ja alleen. Pohjamaaliksi tuli epoksipohjamaali ja pintaan uretaanimaali. Maalauksen jälkeen aloittelin kasaamisen ja otin korin pois grillistä. Alustan isoimmat puslat on vaihdettu uretaanipusliin ja muut alustan puslat on vaihdettu uusiin.

Perän käytin päivityksessä ja alkuperäinen 3.15 välitys vaihdettiin 4.45 välitykseen ja samalla vakio 25% lukko muokattiin 75% kilpalukoksi ja vetopuolen ramppikulmat hiottiin 30 asteiseksi.

Hammastangon vein myös päivitykseen. Vaikka autollani on ajettu vaatimattomasti vain hieman yli 300 tkm oli ohjauksen runkoon kulunut niin pahat tiivisteen urat, ettei runkoa voinut käyttää. Onneksi löysin kohtuudella vereksen ohjauksen, joka kelpasi koneistukseen. Ohjauksena on nyt hieman hätäisempi, noin 2,5 kierroksen ohjaus.

Katselin pukissa olevaa moottoria ja huokailin, että tuollekin pitäisi jotain tehdä. Auton korin kanssa puuhastelu alkoi jo hieman kyllästyttää ja päätin vaihtelun vuoksi käydä koneen kimppuun. Silloin kun auto oli vielä liikenteessä, moottori veti hyvin eikä savuttanutkaan. Päätin ajan (ja rahan) säästämiseksi avata vain alakerran ja tarkastaa laakereiden kunnon. Runkolaakerit ja kaulat näyttivät virheettömiltä, mutta kiertokangen laakereissa oli männän puoleisessa liuskassa kulumaa, onneksi kaulat olivat vielä kuitenkin kunnossa. Koska budjetti hakkaa jo niin sanotusti rajoitinta vasten, vaihdoin vain alakertaan uudet kiertokangen laakerit ja laitoin kannen (öljypohjan) kiinni. Kaksoismassa vauhtipyörän korvasin teräksisellä vauhtipyörällä ja kytkimeksi vaihdoin nelilapaisen sintterilevyn. Vanhasta vauhtipyörästä vaihdoin hammaskehän uuteen ja käytin limpun tasapainotuksessa.

Nostin moottorin pois pukista ja laiton vauhtipyörän, kytkimen ja laatikon nippuun ja nostin koko paketin paikoilleen auton keulalle. Katsellessani autoa moottorin ollessa paikoillaan kasvoilleni ilmestyi pieni hymy ja ajatus tämä projektihan edistyy. Tämän jälkeen katselin ympärilleni ja hymyni hyytyi, kun näin tallissa joka paikan täynnä auton osia. Mieleeni tuli ajatus, että en muista puoliakaan noista osista edes irrottaneeni. Melkein puolet osista on tarkoitus jättääkin pois, toivottavasti ne pois jäävät on juuri niitä osia, mitä en muista.

Yhteistyökumppanit: Kuljetusliike Ahola & Möttönen Oy, Mecamiehet Oy ja TJ Katsastus Oy

Sari: ABC - Ralli 24.05.2014 - Pieni tarina pienoisrallista

 
Alkuperäisen suunnitelman mukaan ABC-ralli piti ajaa talvirallina mutta kuten kaikilla on hyvin muistissa, ei sitä talvea sitten koskaan tullutkaan ja kilpailu jouduttiin siirtämään. Nyt mentiin sitten sääolosuhteissa toiseen ääripäähän, Kugan lämpömittari nimittäin näytti koko päivän asteita 29 ja 30 Celsiuksen välillä plussaa. Taivaalle kiitos siitä insinööristä, joka aikoinaan keksi ilmastointilaitteet ja tietenkin myös Fordin tehtaalle, että sellainen autosta löytyy.

No, ei lämpö luita riko, sanoo vanha kansa, joten aamusta aikaisin taas liikenteeseen ja Hollon kautta koukaten kohti Tuohikotin Seurantaloa, jossa sijaitsi kilpailukeskus. Siellä vierähti tovi kun piti taas kaikki tutut haastatella, mutta aikataulun mukaisesti päästiin mekin reitille ja nuotituksen valvontaan. Melko pianhan tuollaisen kolme pikataivalta nuotittaa, eikä siellä meillekään ollut tehtävää. Kunhan nyt oltiin varotuksena.

Koko kilpailu oli rakennettu toimivaksi, kompaktiksi paketiksi. Esimerkiksi katsastus suoritettiin kilpailun lähtöjonossa, 15 minuuttia ennen starttia. Tosin siinä on se riski, että jos kaikki ei mene niin kun Strömsössä, jää kilpailu aika lyhyeksi. Yhteensä reitillä oli pituutta 106,88 km, josta ek - kilometrejä hiukan yli 30. Matkaan lähdettiin iltapäivän puolella, kilpailijoista ensimmäinen 13:01 ja me sitten hiukan aikaisemmin.

Reitti oli tosi mahtava, vauhdikas, jouhevaa tietä, melko leveääkin paikoitellen, oikein makoisa kesäkauden avauskilpailu. Osallistujalistalla näkyi nimiä aivan kansallisten rallisarjojen kärjestä, olihan tämä nyt hyvä mahdollisuus lämmitellä kuljettajia ja testata autoja Lapuan SM-rallia varten. "Isojen poikien" keskinäisen kilpailun vei nimiinsä Ari Vihavainen ennen Juha Saloa, joka oli testimielellä reitillä Ford Fiesta R5:lla. Liekö mielessä Jyväskylän MM-ralli. Kolmannen sijan Kouvolassa otti Teemu Asunmaa.

Mitään moitittavaa ei meidän kohdalle osunut. Yleisöä oli kelistä huolimatta tai sitten siitä johtuen paikoitellen paljonkin mutta kuten loppupalaverissakin järjestäjille kehuttiin, ei moitteen sijaa. Yksi ainokainen kunnon känniveikko hoippui stetsoni takaraivolla keikkuen lähdöstä pätkälle meidän ohi kun odoteltiin AT -asemalle pääsyä. Hänetkin kaverit huolehtivat penkalle ja saattaapi olla, että herra ei nähnyt kuin Nukku-Matin.

Kouvolassa hommasin myös itselleni uuden turva-autokeikan eli Lapuan SM-rallia odotellessa.

Myynnissä SPAUK-tuotteita!

 
* Kesäpipo SPAUK-tekstillä 10€
* T-paita SPAUK-tekstillä tai logolla tai molemmilla 15€
* Perushuppari SPAUK-tekstillä tai logolla tai molemmilla 25€ (vetoketjulla 27€)
* Saatavana myös softshell-takkia, työtakkia, haalaria ym. haluamallasi painatuksella.

Tuotteet toimittaa ja valmistaa Puukstain Oy (www.puukstain.fi). Puukstainilta myös kaikki prodeeraukset, tarrat, auton yliteippaukset ym.

Tilaukset allekirjoittaneen kautta puhelimella nro:sta 044-5221623 tai sähköpostilla osoitteesta puukstain@puukstain.fi. Muista laittaa haluamasi tuotteen koko (xs-xxl) ja väri.

Silver Racing kaudella 2014

Tätä kirjoittaessani Silverin kauden ensimmäinen endurancekisa on jo takanapäin. Siitä jäljempänä. Syksyllähän oli Motoparkissa viimeinen kisamme lokakussa 2013, jossa taistelimme viidenneksi... Ja cupissa neljänsiksi... Siitä kalusto ja miehistö lähti sitten talvitauolle...

American Car Show Helsingin Messukeskuksessa 1-24.4.2014

Jo lähes perinteeksemme on muodostunut osallistumisemme joko VM Motorsport Show tai American Car Show -tapahtumiin. Tänä vuonna oli vuorossa se amerikkalaistapahtuma. Olemme olleet näissä tapahtumissa milloin Spaukin, milloin AKK:n kanssa samoissa leireissä, mutta tällä kertaa olimme kotkalaisen yhteistyökumppanimme Eagle Racingin kanssa yhteisellä osastolla.

Eagle Racing järjestää firmoille ja muille halukkaille rata-ajotilaisuuksia E30 ja E36 -korisilla Bemareilla Alastarossa ja Ahvenistolla. Monen nykyisin rataa ajavan rataura on saanut alkunsa juuri noilla Eaglen autoilla. Näin kävi meillekin eli siitähän se Silver Racinginkin ajatus lähti...

Kalustoa Eaglellä oli näyttelyssä kaksipaikkainen kiihdytysauto, Nascar-kilpuri sekä uusi E46-korinen BMW 320 tulevaisuuden asiakasajotilaisuuksien automalli, joka oli osin Silverin Pasin ja Janin rakentama. Pasi oli pitkään vuorotteluvapailla ja hänellä oli ilmeisesti ylimääräistä aikaa ja tekemisen puutetta, kuten jäljempänä huomaatte. Lisäksi Eaglellä oli motorhomevaunu paikalla.

Kaksipaikkainen kiihdytysauto on tarkoitettu “yleisölennätyksiä” varten. Eagle kyydittää autolla halukkaita. Kyseessä on Suomen ainoa kaksipaikkainen dragster, joka antaa mahdollisuuden kokea 5 G:n kiihtyvyyden ja jopa 300 km/h vauhdin. Valitettavasti kivaa kestää keskimäärin vain 7,3 sekuntia, jonka kuluessa on kuljettu varttimaili. Vehkeessä on tehoa 900hp ja ilokaasun kanssa jopa yli 1200hp. Moottorina 10-litrainen Chevy.

Nascar auto on Eaglen Harri Horton jossain vaiheessa Americasta roudaama jenkkivekotin, jolla ajavat niitä ovaaliratojaan. Autossa on tehoja n. 650hp ja vääntöä 685Nm. Ei löydy Suomesta oikein sellaista rataa, jossa tuolla olisi järkevä ajaa. Mutta lähettelemään pystyy ja kyydissä on kiva olla, kyllä nimittäin lähtee... Mutta lähtee kyllä bensaakin litra kilometrillä ;o)

Silverillä oli mukana tällä kertaa aivan jotain muuta kalustoa kuin vanha rouva eli endurancebemu... No huh... Pasi on rakennellut pikkuhiljaa Extreme-luokkaan E36 Bemaria mielessään kokeilla rallia... Voitte uskoa, että on yrittänyt Pietua, vanhaa ralliveteraania, maanitella, rukoilla, anoa, huijata, lahjoa ym synonyymitellä kartturikseen, mutta sen verran järkeä kuitenkin vielä on Pietulla jäljellä, että vastarinta on kestänyt. Johonkin pitää vetää raja! Pakotti siihen sitten hinurikuskinsa Teemun. Ei tietoa, oliko Teemun verokortti tilanteessa esillä vai suostuiko tuo muuten ;o))).

Lisäksi Silverillä oli näyttelyssä mukana avoin luokan Saloon kilpuri, Bemari tietty, joka korimalliltaan E36 ja koneeltaan 2-litrainen kuutoskone. Tämäkin Silverin tallin uusi hankinta ja odottelee, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Teemun Supermoto ATV-mönkkäri Honda TRX 450 oli myös paikalla ja Silverin väreissä sekin tietty. Teemuhan ajoi viime kaudella hienosti Suomen Cupissa pronssille. Tietenkin kruunuksi Silverillä oli motorhome osastolla.

Kerrottiin kansalle motorsportista, Spaukista, endurancesta ym. ja taisi siinä käydä Helsingin kaupunginkin edustaja kyselemässä katukisan järjestelyistä... American Car Show oli jälleen kerran pitkä ja rankka reissu maalaispojille. Taas kerran kotimatkalla pohdittiin, että onko se tosiaankin sen viiden päivän väärti... Vastausta ei ole vieläkään tiedossa.

Yhteistyökumppaneiden tilaisuudet

Lisäksi Silver Racing osallistui paikallisten yhteistyökumppaniensa asiakastilaisuuksissa Kotkassa eli parissa Kouvolan Automaalit T. Keränen-tilaisuuksissa. Keränen on paikallinen maalialan erikoisasiantuntija ja Fixus-ketjun edustaja.

Endurancekisat

Kaudeksi 2014 ei saatu Endurance-Cupin vaatimaa 25 autokuntaa alkuilmoittautujiin. Tästä syystä tänä vuonna ei järjestetä cuppia vaan ainoastaan tämän hetken tiedon mukaan viisi yksittäistä kilpailua. Lajiryhmä oli valinnut renkaiksi Endurance-luokkaan vanhan Hankookin lisäksi uuden Federal-merkkisen renkaan. Tämä varmaan osaltaan oli aiheuttanut epätietoisuutta porukoissa, kun molemmat renkaat ovat suht vaikeasti saatavia ja sitten jotkut olivat ostelleet Hankookeja ennen kuin oli tietoa Federalin valinnasta rinnalle. Tosiasia lienee, että esim. Alastarossa Federal on pari sekuntia nopeampi kuin Hankook ainakin kuivalla. Lisäksi sanovat, että märällä vielä enempi.

Näillä alkutiedoilla päätimme osallistua vaikkapa kolmeen kilpailuun kauden aikana. Perinteisesti kaivoimme rouvan naftaliinista jo hyvissä ajoin eli kisaviikolla ja aloimme vaihtaa siihen vaihdelaatikkoa ja öljyjä ja sen sellaista. Pestäkin se piti kun oli pölyyntynyt talven aikana. Tilasimme nettikaupasta Federalit kokeillaksemme, onko niistä mihinkään.

Kisa oli Alastarolla lauantaina 17.5.2014. Menimme paikalle kuitenkin jo keskiviikkona auttelemaan Eaglen porukoita asiakastilaisuusajoissa. Siinä sitten ajelutimme Bemullamme Eaglen asiakkaita ajaen samalla tuliterää vaihdelaatikkoa sisään.

Perjantaina paikalle tulivat loputkin kuskimme eli Jani ja Lauri eli ajaisimme neljällä kuskilla. Ajoharjoittelut suoritimme vanhoilla Hankookeilla ja ainoastaan Pasi pääsi illansuussa testaamaan Federaleja, koska ne oli syytä ajaa sisään. Pito oli kuulemma aivan eri luokkaa kuin Hankookeilla.

Aamun aika-ajoissa Jani päräytti meidät kuudenteen ruutuun. Autokuntia oli kisassa 32 kpl.

Kisan lähtö viivästyi, kun kuorma-autoluokan yksi kilpuri kääntyi Lemminkäisessä nokan kautta ympäri. Auto meni päreiksi, mutta kuski onneksi säilyi vahingoittumattomana.

Lopulta, kun latu saatiin auki. alkoi endurancekisa, joka eteni siten, että kärjessä oli viisi Hondaa ja näistä neljä ensimmäistä Federaleilla ajavaa... Me seurasimme aluksi kuudentena, siitä sitten Jani jossain vaiheessa ohitti Hankook Hondan ja seuraavaksi ajovuorossa ollut Pasi piti meidät myös suunnilleen samoilla sijoilla. Pietun ajovuorolla pari Hondaa kaikkosi johonkin teknisten vikojen ja mustien lippujen vuoksi ja olimmekin yhtäkkiä sijalla kolme. Lauri ja Jani ajoivat loput vuorot sijoituksen vaihdellessa 2-3 sijoilla.

Kuuden tunnin kisassa tilanne näytti viimeisen puolen tunnin kohdalla, että meillä olisi varma kolmas sija vähintään. Ei muuten ollut. Rouvan perä alkoi laulaa siihen malliin, että kuulosuojaimille olisi ollut tarvis. Myös jarrut alkoivat kyykätä aivan loppuvaiheessa, joten ajovauhtia oli pudotettava radikaalisti maaliinpääsyn turvaamiseksi. Näin ollen pari seuraavaa autoa saivat meidät kiinni ja putosimme lopputuloksissa sijalle viisi. No alkupettymyksen jälkeen sekin tuntui ihan ookoolta tilanteeseen nähden. Vanha kulki vieläkin Bemareista parhaiten, vaikka aika alkaa vääjäämättömästi ajaa sen ohi. Kiusataan muita niin kauan kuin vauhtia riittää.

Tulokset:
1: Roundrunners, Honda, 218 kierrosta
2: MMR Team, Honda, 217
3: Mopo Team, Honda, 215
4. Limousine Drivers BMW e36, 214
5. Silver Racing, BMW e30, 214
6. Bemu Team, BMW e36, 211

Roundrunners ajoi parhaan kierrosajan 1.30,740, joka oli lähes sekuntia nopeampi kuin seuraavalla Hondalla. Meillä paras kierrosaika oli 1.32,202. Mainittakoon, että Federalit aiheuttivat meille pikku yllätyksen, sillä pito oli niin erilainen, että auto olisi pitänyt säätää erilaiseksi ja jarrujen kanssa olla hieman toisenlaisella taktiikalla matkassa. Tosiasia on, että vauhdin ja pidon kasvaessa, autoon kohdistuvat voimatkin kasvavat. Nyt ei vaan jäänyt aikaa säädellä ja kokeilla autoa, kun ei uskaltanut ajaa renkailla syystä, että niiden kuluminen oli aivan tietämätön juttu.

Seuraavasta kisasta ei ole tietoa, olisikohan tuo endurancea vaiko jotain muuta, sen aika näyttää.

Ajonopeuden vaikutus turvallisuuteen

 
Vauhdin kasvaessa liikenteen riskitkin kasvavat ja tietyssä vaiheessa alkavat turvallisuustekijät painaa vaakakupissa. Syynä ovat nopeuteen liittyvät fysiikan lait.

Kun nopeus kasvaa
• havaintojen ja päätösten tekoon jää vähemmän aikaa
• auton liikevoima kasvaa, kaarrevoimat lisääntyvät ja pysähtymismatka pitenee
• ohitustarve kasvaa ja ohitusvirheiden määrä lisääntyy
• kolareissa seuraukset pahenevat - olitpa itse syyllinen tai syytön

Nopeus ja törmäys

Suuren ajonopeuden kielteiset vaikutukset näkyvät selvimmin onnettomuuksien seurauksissa: mitä suurempi nopeus, sen pahempaa jälkeä onnettomuuksissa syntyy. Kysymys on törmäyspainoista.

Nopeuden kasvaessa törmäyksen rajuus kasvaa. Törmäyspaino on suoraan verrannollinen nopeuden neliöön: kun nopeus kaksinkertaistuu, törmäyspaino nelinkertaistuu. Ja vaikka ihminen pysyisikin turvavöiden ansiosta paikallaan rajussa törmäyksessä, sisäelimiin ja verisuoniin kohdistuva liike-energia voi aiheuttaa vakavia vammoja tai jopa kuoleman.

Törmäysvoimia kuvaa hyvin arvio siitä, että aikuinen voi käsillään estää ohjauspyörään iskeytymisen enintään 7 km:n tuntinopeudessa. Törmäyskokeissa ei kyetty pitämään sylissä 8 kg painavaa nukkea 24 km/h nopeudessa.

Onnettomuuden varalta on tärkeätä, että kaikki autossa olevat - henkilöt, eläimet ja esineet - ovat kiinni. Samalla on syytä muistaa, että turvavöidenkin antamalla suojalla on rajansa. Parhaimmillaan suoja on taajamanopeuksilla ajettaessa. On myös syytä muistaa, että turvatyynyt (airbag) eivät korvaa turvavyötä, vaan ne ovat turvavyön antamaa suojaa täydentäviä turvalaitteita.

Havainnot

Nopeuden alentaminen parantaa kuljettajan mahdollisuuksia tehdä oikeita havaintoja liikenteessä. Kuljettaja pystyy ottamaan vastaan enemmän tietoa ja käyttämään sitä eri tilanteissa hyväkseen. Vähäinenkin nopeuden alentaminen auttaa. Tärkeintä on havaita tilanteen kannalta olennaiset ja tärkeät asiat.

Arvioinnit

Liikenteessä etäisyyksien ja nopeuden arviointi on tärkeää etenkin liikennevirtaan liityttäessä ja ohitustilanteissa. Yleensä nopeudet arvioidaan todellista pienemmiksi ja etäisyydet todellista suuremmiksi. Nopeuden kasvaessa kuljettajan arvioiden tekeminen vain vaikeutuu.

Etäisyyden arviointivirhe aikaa yleensä jo 50 metristä. Nopeuden arvioinnissa virhe on sitä suurempi mitä suurempi todellinen nopeus on. Vastaantuleva auto on yleensä lähempänä ja tulee lujempaa kuin uskot. Tämä on hyvä muistaa varsinkin ohitustilanteissa. Vastaantulevan auton nopeus arvioidaan usein samaksi kuin oman auton nopeus.

Nopeus ja liikennevirta

Nopeusrajoitusten tärkeä tehtävä on tasata liikennevirtaa. Liikenne virtaa sitä turvallisemmin mitä pienempi on sen keskinopeus ja mitä pienemmät ovat ajoneuvojen nopeuserot. Nopeuserot tuovat häiriöitä liikennevirtaan: ohitustarve kasvaa, hidastukset ja kiihdytykset lisääntyvät. Tasainen ja rauhallinen ajorytmi on taloudellinen ja vähentää myös ajamisen rasittavuutta.

Keskinopeuden alentaminen 2 km/h:llä vähentää kuolleiden määrää noin 15 %:lla. Merkille pantavaa on se, että keskinopeuden kasvu näkyy selvimmin vakavien seurausten lisääntymisenä.

Muutkin virheet lisääntyvät

Ylinopeus tuo mukanaan muitakin ajotaparikkomuksia. Muuta liikennevirtaa suurempi nopeus lisää ohitustarvetta ja virheet liittyvät useimmiten tavalla tai toisella ohitukseen. Ohitusten määrä kasvaa noin 4,5 kertaiseksi ylinopeutta ajavien ryhmässä verrattuna rajoituksia noudattaviin ajajiin. Samassa suhteessa kasvavat ajotaparikkomukset

Tilannenopeus

Hyvissä olosuhteissa suurimman sallitun nopeuden käyttäminen on yleensä turvallista. Nopeusrajoitukset eivät kuitenkaan ota huomioon sään ja kelin muutoksia saati kuljettajan ja auton kuntoa. Siksi turvallinen tilannenopeus voi olla tuntuvastikin sallittua nopeutta alempi.

Seuraavat tekijät yhdessä kuljettajan henkilökohtaisten ominaisuuksien kanssa määräävät kulloisenkin oikean ja turvallisen tilannenopeuden.
• Nopeusrajoitusmerkkien välimatkat ovat usein pitkiä ja niiden välille mahtuu hyvin erilaisia paikkoja ja liikennetilanteita.
• Ajokelit vaihtelevat liukkaasta jäästä veden täyttämiin ajouriin tai kuivaan asfalttiin.
• Renkaat ovat uusina hyvät, mutta kuluessaan niiden suorituskyky putoaa pieneen osaan alkuperäisestä.

Ajettaessa muita hitaammin on mahdollisuuksien mukaan tarjottava tilaa ohittaville ajoneuvoille.

Tilanteeseen nähden liian suurta nopeutta taajamissa on erään tutkimuksen mukaan käyttänyt neljännes autoilijoista ja puolet moottoripyöräilijöistä. Tapaukset keskittyvät 20 - 30-vuotiaisiin ja alle kolme vuotta ajaneisiin kuljettajiin.

Onnettomuusriski

Kun puhutaan siitä, miten riskit vaikuttavat ajonopeuksiin, kysymys on yleensä kuljettajan kokemasta riskistä eli hänen tuntemuksistaan.

Riskin kokeminen on muuttunut tiestön ja autojen kehittymisen myötä. Ajoneuvon hallinta ei helposti enää aiheuta niin kiusallista riskin tuntemusta, että kuljettaja tuntisi tarvetta alentaa nopeutta. Lisäksi vauhtisokeus yllättää helposti. Yhtä kaikki, havaintojen tekoon ja ratkaisuihin jää hyvin vähän aikaa.

Vaikka ajoneuvotekniikan ja tiestön parannukset sekä hyvät olosuhteet vähentävät todellista riskiä, autoilijalla on taipumus ulosmitata se ajamalla kovempaa ja ottamalla enemmän riskejä kuin parannukset edellyttävät. Tästä johtunee myös harha siitä, että vähäisen liikenteen aikana olisi turvallisempaa ajaa kuin muulloin. Liikennemäärän vähyydestä ei seuraakaan lisääntynyt turvallisuus. Ajaminen hiljaisilla teillä on yöllä 22:n ja 5:n välillä on tilastojen mukaan keskimääräistä selvästi vaarallisempaa. Tarkkaavaisuus ei hiljaisena aikana ole riittävä ja esimerkiksi ohitukseen lähdettäessä ei aina varmistuta sen turvallisuudesta. Yöajan liikenteessä tosin rattijuopoillakin on tavallista suurempi osuus.

Keskeisimmän riskin muodostaakin liikenne itsessään - sen yhteispelin sujuminen. Kuljettajasta tuntuu, että onnettomuuteen joutuminen riippuu lähinnä hänen omista tai toisten tekemistä virheistä, eikä niinkään nopeudesta. Nopeuden koetaan vaikuttavan selvimmin vasta tehtyjen virheiden - onnettomuuksien - seurauksiin.

Viihdyt Kuopiossa läpi kesän

 
Kuopion kesä 2014 on tapahtumiltaan ennätysvilkas ja värikäs.

Kesäkausi käynnistyy kansainvälisellä Jukolan viesti 2014 – tapahtumalla ennen juhannusta. Jukolan Viestin lisäksi ensi kesän Kuopioon kuuluvat esimerkiksi kansainvälinen Kuopio Tanssii ja Soi – festivaali kesäkuun puolivälissä, kansainväliset Viinijuhlat kesä-heinäkuun vaihteessa, Väinölänniemen rock-tapahtuma heinäkuun lopulla, Kalevan Kisat heinä-elokuun vaihteessa, Satamatorin kalamarkkinat syyskuun puolivälissä sekä kansainvälinen nykytaiteen Antifestivaali syyskuun lopulla. Siinä poimintoja kaupunkimme kesän 2014 tapahtumatarjonnasta.

Kuopio kuuluu maamme matkailun huippukaupunkeihin ympäri vuoden. Kesällä koti- ja ulkomaan matkailijoita kiinnostaa varsinkin Kuopion keskusta-alue Satamapuiston ja Puijon välillä. Kuopio palkittiin tänä vuonna Suomen paras kävelykeskusta 2014 – arvonimellä. Talvella kaupunkimme toinen matkailukärki on Suomen talvimatkailukeskusten kärkijoukkoon kuuluva Tahkon matkailu- ja laskettelukeskus.

Kuopion nousu maamme suurten, vetovoimaisten kaupunkien kärkikaartiin on ollut vastikään esillä valtakunnan viestimissä. Kaupunkimme väestön ja työpaikkojen kasvu ja hyvä työllisyystilanne on pantu kautta Suomen merkille. Samoin Kuopion viihtyisä ja kaunis elinympäristö, hyvät opiskelumahdollisuudet ja kaupunkimme olot maan parhaana lasten kasvuympäristönä ovat saaneet viime vuosina runsaasti palkintoja.

Kaupunkimme vetovoimaa vahvistaa entisestään ensi kesänä loppusilauksen saava uudistunut keskustori. Torin viihtyisyyttä täydentävät uusi puistomainen yleisilme, ystävälliset kuopiolaiset torikauppiaat, ostoksilla kävijät ja torin kahviloissa aikaa viettävät kiireettömät ihmiset.

Tervetuloa Kuopion kesään kokemaan ystävällisen matkailukaupungin ilmapiiri

Kuopion Automuseo

 
 
Kuopiossa perustettiin vuonna 1971 Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi Savon kerho ry, jonka tavoitteena oli ja on yhä vanhojen autojen säilyttämisen edistäminen, näyttelyjen järjestäminen, museotoiminta ja tietysti jäsenistön hyvinvoinnista huolehtiminen kaikin tavoin. Tämä sitkeä kerho toimii hyvin aktiivisesti, josta yhtenä hyvänä osoituksena on talkootöillä kunnostettu vanha, 1800-luvun lopulla Venäjän armeijalle rakennetun hevostallin muuttaminen automuseoksi vain kivenheiton päässä Kuopion torista.

Tapasin kerhon puheenjohtaja Erkki Lappalaisen taannoin automuseolla. Hän kertoili lupsakkaan savolaiseen tyyliinsä kerhon toiminnasta ja automuseorakennuksen historiasta ja sen syntyvaiheista automuseoksi. Matka on ollut pitkä ja vaatinut kerhon noin 260 jäseneltä huiman määrän talkootunteja ja rahaakin, että tilat on saatu niin hienoon kuntoon kuin ne nyt ovat. Kerholaisten kannatta olla ylpeitä saavutuksestaan.

Kerholaisilla on museoautoja noin 70. Sen lisäksi alkuperäiskuntoisia kulkupelejä reilut 100, entisöityjä noin 60 ja työn alla noin 30. Ajoneuvoja jäsenistöllä on noin 400. Aika huikea määrä, täytyy sanoa. Toki onhan heillä asialliset tilat harrastukselleen, sillä kerho on hankkinut lähes 400 neliön suuruisen hallitilan kaluston säilytykseen ja pienkorjaukseen. Hallitilat on luonnollisesti talkootöillä kunnostettu viimeisen päälle.

Automuseossa on vaihtuva näyttely, jonne kannattaa ehdottomasti poiketa. Samalla voi herkutella joko kunnon keittolounaan lounasaikaan tai poiketa vaikka kupposelle kahvia ja nauttia tuoreista paikalla leivotuista leivonnaisista museon yhteydessä olevassa Cafe Mobiilissa.

Kuopion Automuseon osoite on Hannes Kolehmaisenkatu 2, 70110 Kuopio ja se on avoinna 1.5.-30.9. välisenä aikana arkisin klo 09.00-15.00 ja viikonloppuisin klo 11.00-15.00. Puhelin (017)282 0550.

Tervetuloa!

Terveystalo: Kesäapteekki kuntoon!

Oletko lähdössä matkoille vai nautitko lomasta kesämökillä? Missä tahansa lomasi vietät, kesän lähestyessä kannattaa päivittää lääkekaapin sisältö. Hyönteisten pistokset, auringon polttamat ja kesäflunssa ovat yleisimpiä lomalaisten kiusaajia. Myös pienten tapaturmien hoitoon kannattaa löytyä ensiapu omasta matkalääkekaapista.

Ennalta viisas valmistautuu lomaan hyvissä ajoin. Tarkistamalla kodin ja kesämökin lääkekaapin varustelun välttyy monelta harmilta. Myös veneeseen ja lomamatkalle kannattaa pakata peruslääkkeet ja ensiaputarpeet mukaan.

– Kesämökin lääkekaapista kannattaa tarkistaa tuotteiden päiväykset ja poistaa vanhentuneet. Lääkkeitä ei myöskään kannata säilyttää kesämökillä talven yli, sillä ne eivät kestä lämpötilanvaihteluita ja kosteutta, sanoo yleislääketieteen erikoislääkäri Jaakko Halonen Terveystalosta.

Myös perheen rokotetilanne kannattaa päivittää ennen lomia: ovathan polio-, jäykkäkouristus-, ja kurkkumätärokotteet voimassa? Suomessa etenkin Ahvenenmaalla ja Turun saaristossa lomaillessa voi lisärokote puutiaisaivotulehdusta vastaan olla tarpeellinen. Rokote on kolmiosainen, ja ensimmäisen rokotteen ehtii vielä ottaa toukokuun aikana. Mikäli loma vie eksoottisiin kaukokohteisiin, on syytä hakeutua lääkärille hyvissä ajoin ennen matkaa ja huolehtia matkalle tarvittavista rokotuksista.

Tekevälle sattuu – myös kesällä

Kesällä vietetään paljon aikaa ulkona puuhaillessa, jolloin ei myöskään vältytä pieniltä tapaturmilta. Pieniä haavoja varten on lääkekaappiin syytä varata laastareita, sidetarpeita ja desinfiointiaineita. Muita perustarvikkeita kesämökille, veneeseen ja lomamatkalle ovat aurinkorasva, allergia- ja särkylääkkeet.

Monelle suomalaiselle kesäkuukaudet ovat myös mitä parhainta kuntoiluaikaa.

– Harjoittelun tuoksinassa sattuu silloin tällöin vammoihin johtavia tapaturmia. Lievät vammat hoituvat yleensä kotikonstein, mutta suuremmat vammat kannattaa käydä heti näyttämässä lääkärille, Halonen muistuttaa.

Jos jalan päälle voi varata ja turvotus on vähäistä, nyrjähdyksistä yleensä selviää kotihoidolla – ensiapuna kolme K:ta, eli kylmä, kohoasento ja kompressio eli vammakohdan painaminen. Jos nilkka on vääntynyt pahasti, se turpoaa heti tai sille ei voi varata painoa, kannattaa raaja käydä tarkistuttamassa päivystyksessä.

Lapsille ja lemmikeille omat lääkkeet

Lääkekaappia tarkistaessa on hyvä varmistaa, että myös lapsille ja lemmikkieläimille löytyy sopivat lääkkeet. Monesta lääkkeestä on lapsille suunnattu versio, jossa annoskoko on sopiva.

– Esimerkiksi aurinkorasvoista löytää lasten herkälle iholle sopivia rasvoja tai suihkeita, jotka levittyvät helposti. Kaikki itsehoitolääkkeet eivät kuitenkaan sovellu lapsille, joten tuoteselosteisiin kannattaa aina tutustua huolella, Halonen sanoo.

Perheen lemmikkejä uhkaavat kesällä punkkien ja käärmeiden lisäksi nestehukka, lämpöhalvaus sekä lasinsirujen tai vastaavien esineiden aiheuttamat haavaumat. On tärkeää muistaa lemmikeille ainakin nesteytys, viilennys sekä punkkipanta.

Kesä on hyönteisille juhlaa, mutta ikävät pistokset ja puremat voi välttää tai ainakin minimoida hyönteismyrkyillä ja -karkotteilla. Maastossa liikkuvan kannattaa myös varustautua kumisaappain kyykäärmeitä vastaan. Punkkipihdit sekä pistosten aiheuttamaa kutinaa helpottavaa voidetta kannattaa pakata mukaan, jos on aikeissa viettää aikaa ulkona.

– Lääkekaapin tarkistamisen taustalla on ajatus, että kesästä pitää voida nauttia. Pikkuvaivoja ei pidä pelätä, eikä niistä tarvitse kärsiä, toteaa Halonen.

Lomailijan lääkekaapista tulisi löytyä:
• laastarit, sidetarpeet ja desinfiointiaine
• allergialääkkeet eli antihistamiini sekä silmätipat ja nenäsumute
• hydrokortisoni auringonpolttamiin ja hyönteisten pistojen kutinaa lievittämään
• parasetamoli tai muu tulehduskipulääke (lapsille ja aikuisille omansa)
• kyypakkaus, joka auttaa myös ampiaisenpistoon
• aurinkosuojavoiteita
• ripulilääke, ummetuslääke, närästyslääke
• matkapahoinvointilääkkeet automatkalle/veneilyyn
• maitohappobakteerit vatsavaivoille
• lääkehiili myrkytysten varalle
• kuumemittari
• punkkipihdit sekä pinsetit
• lemmikille punkkipanta/valeluliuos

Aarne Saali: Kuopion moottoripyöränäyttely uudistui täysin

Kuopio MP 2014
 
Kuopio MP 2014
 
Kuopio MP 2014
 
Kuopion näyttely on mukavasti erilainen: keväinen aurinko lämmittää, parkkipaikalla käy pörinä ja putputus, kun rutkasti yli tuhat moottoripyörää saapuu ja lähtee. Ajankohtansa vuoksi näyttely on omassa luokassaan. Melkein kuin kokoontumisajo ja kesän avajaisralli.

Kuopion MP-näyttelyn siirto Kuopio-halliin ja muuttuminen kaksipäiväiseksi onnistuivat hyvin. Yleisöä riitti paljon molemmille päiville vaikkakin ensimmäinen näytelypäivä keräsi pisimmät jonot ovelle. Myös sään puolesta upea huhtikuinen viikonloppu antoi loistavat puitteet. Kävijöitä oli hulppeat 4300.

Näyttely itsessään oli teemansa mukainen ja asialleen omistautunut. Lähes kaikki suuret ja tunnetut pyörämerkit olivat paikalla uutusmalleineen. Näytteille oli pyörien lisäksi asetettu laaja valikoima ajoasuja - niin tekstiileistä kuin nahastakin räätälöityjä. Ajoasujen ja moottoripyöräilyn henkeen sopivien vapaa-ajan asusteiden käytännöllistä eleganssia oli mahdollista tarkastella myös muotinäytöksissä, joita järjestettiin kaksi kumpanakin päivänä.

Asialla olivat Kuopion lähellä Oravikoskella toimiva kotimainen asujen valmistaja HANX ja Harley-Davidson of Kuopio. Kuopiolainen rivitanssiryhmä Crazy Devils hoiti mannekiinitehtävänsä tyylikkäästi. Katsottavaa riitti niin pukineissa kuin niiden ominaisuuksia esitelleissä lavataiteilijoissa.

Kuopio-halli sai kiitosta näyttelytilana

Yhdessä tasossa oleva avara ja korkea halli, sekä siitä suoraan ulos laajeneva piha-alue tarjosivat näyttelylle oivalliset puitteet. Hallin edessä oleva alue omistettiin näyttelyvieraiden ajokeille. Kuopion näyttelyn vaikuttava erityispiirre oli mukavaa katseltavaa tänäkin vuonna. Parkkipaikalle syntyi spontaanisti toinen näyttely, massiivisempi ja elävämpi kuin sisälle pystytetty.

Ulos muodostui todellinen läpileikkaus kaikensorttisista kaksi- ja kolmipyöräisistä moottoripyörämäisistä ajoneuvoista, joilla mp-kansa liikkuu ja vaeltaa. Sisällä ja ulkona oli rinta rinnan niin uutta kuin vanhempaakin konepyörää, sekä sarjatuotannosta poimittua että kotipajassa muokattua.

Stunt Freaks Team – lähes pakko nähdä

Hallin välittömässä läheisyydessä oleva asvaltoitu alue toimi taitoajoryhmä StuntFreaksTeamin temmellyskenttänä, kun porukka pisti pyöränsä laulamaan. Katsojat saivat nähdä – ja pakko oli uskoa kun omin silmin sen näki – todella taitavaa pyöränkäsittelyä. Kansainvälisissä mittelöissä aivan kärkikaasutteluissa mukana olevaa taituruutta. Kuljettajat ajoivat vuoroin pelkillä etu- tai takapyörillä, joko keula tai perä kohti taivasta, nousivat tuon tuotakin seisomaan satulalle, jaloillaan tai miksipä ei päällään seisten. Moottorit kiersivät melkein kuin formularadalla ja pakoputket soittivat tuimaa fuugaa. Renkaat pantiin savuamaan ja kansaa kajautettiin päähän ällikällä. Nyt se ei tuntunut pahalta laisinkaan.

Näyttelyperinne jatkuu

Parkkihalleissa ensimmäiset keväänsä nähnyt Kuopion mp-näyttely siirtyi sittemmin ammattioppilaitoksen tiloihin. Tilat koostuivat isosta ja pienestä juhlasalista sekä eteisauloista. Foorumi ei ollut kaikkein käytännöllisin. Siirtyminen Kuopio-halliin nosti näyttelyn kaliiberin oikeiden näyttelyiden luokkaan. Aiemmin yksipäiväisenä - tai oikeammin puolipäiväisenä kymmenestä neljään – toiminut näyttely pystyttiin järjestämään nyt kaksipäiväisenä. Näytteilleasettajat kokivat, että nyt kannattaa pakata karavaani ja viedä tuotteet Kuopioon. Yleisö oli samaa mieltä. Näyttelyn tunnelmaa ja henkeä pidettiin myös miellyttävänä.

Kuopion Moottoripyöräclubi KMC järjestää vuoden 2015 näyttelyn tämän kevään tapaan myös Kuopio-hallissa ja kaksipäiväisenä. Näyttelyn ajankohta on 16.-17.5.2015.