Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 3 / 2014 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 2/2014 Lähes täydellinen kesä on taaksejäänyttä elämää. Alkukesän sateet ja kylmyys eivät enää kaiverra mieltä. Puolentoista kuukauden hellejakso teki kesästä ainutlaatuisen. Ei haitannut pätkääkään, jos nurmikko ei kasvanut ja ehkä hieman paloikin. Kaiken kruunasi lämpö ja valoisuus. Nyt on D-vitamiinivarastot ääriään myöten täynnä, jotta jaksamme tulevan syksyn harmauden ja kenties pimeän talvenkin yli ensi kesään. Vielä tosin on kesää jäljellä, pieni tovi.

Kilpaa on ajettu monilla eri tahoilla, rataa, rallia jne. Kesäkuussa ajettiin kansainvälinen poliisiralli Belgiassa, jossa Spaukin värejä puolusti parivaljakko Alain Renkin-Harri Savolainen auto- ja Leo Leinonen moottoripyöräluokassa. Heidän saavutuksistaan voit lukea toisaalla tässä lehdessä.

F1:ssä Mersut ovat dominoineet koko alkukautta lähes suvereenisti. Onneksi nyt muutkin tallit alkavat saada juonesta kiinni ja ovat saaneet autonsa sellaiseen iskuun, jotta voivat pian haastaa Mercedeksen parivaljakon ihan oikeasti. Saa nähdä, kumpi Mercedes-kuljettajista vie MM:n. Toivottavasti eivät enää teilaa toisiaan radalta kenties vakavaakin vaaraa aiheuttaen.

Yhtä suvereenisti rallin MM-sarjassa dominoivat Volkkarit, ainakin toistaiseksi. Esim. kotoisassa Neste Oil Rallissa oli nähtävissä, että Volkkarit, Hyundait ja Citroenit ovat kuroneet eroa Fordeihin. Ne menivät huomattavasti rauhallisemmin pätkillä verrattuna Fordeihin. Ilmeisesti näissä talleissa on ainakin alustan kehitystyö onnistunut paremmin.

Saksan ralli näytti jo sen tosiseikan, että tulokastalleillakin on mahdollisuus taistella aivan kirkkaimmista mitaleista ja antaa siten haastetta ja toivoa uusille mukaan tuleville talleille. Kaikki on siis mahdollista. Tervetuloa uudet tallit mukaan kilpailuun.

Tässä yhteydessä en jaarittele enempää, kuka voitti ja missäkin. Totean vain, että JM Latvala teki miehen työn voittaessaan NORF:in. Siinä oli mukana talvisodan henkeä ja kiitos kaikille suomalaisille rallifaneille, jotka olivat seuraamassa rallia paikan päällä kuin kotonakin vastaanottimien äärellä. Niin sitä pitää. Toivottavasti tämä hieno voitto tuo myös uusia faneja rallin ihmeelliseen maailmaan.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että menemme huimaa kyytiä kohti talvea. Siksipä kannatta muistuttaa, että me kaikki muistaisimme tarkistaa kulkupeliemme renkaiden urasyvyydet ja ilmanpaineet. Tulossa ovat syyssateet, lehtikelit jne. Unohtaa ei myöskään sovi sitä tosiseikkaa, että aurinko paistaa nyt jo huomattavan alhaalta ja voi sumentaa huonosti puhdistetun tuulilasin näkyvyyden totaalisesti. Pienillä asioilla voi olla erittäin suuri merkitys turvallisuuden kannalta. Miksipä emme tekisi kaikkea sen eteen, että liikennöinti kulkupeliin katsomatta olisi turvallista ja vahingoilta vältyttäisiin. Syyslomalaisten kannatta myös harkita, jos matka suuntautuu pohjoiseen Suomeen, että siellä saattaa ensilumikin jo tulla maahan lokakuun puolella.

Vauhdikkaita lukuhetkiä Spaukku-kerholehtemme parissa ja hyvää syksyä toivottelee Kaukis!

Eero & Pauli: F-ryhmä, takuuvarmaa ralliviihdettä

Rallin F-cup on säilyttänyt vuosien saatossa suuren yleisön kiinnostuksen Suomen parhaana rallisarjana monipuolisen kaluston, näyttävien ajolinjojen sekä tiukkojen sekuntikamppailujen vuoksi. Kova yritys vaatii riskikynnyksen nostamista, joka puolestaan aikaansaa runsaasti tapahtumia erikoiskokeiden varrella. Eli siinä syitä vuodesta toiseen kestävään suosioon.

Tänä vuonna sarjaan ilmoittautui kaikkiaan 214 kilpailijaa kamppailemaan mestaruuksista.

Raision Urheiluautoilijat ry on vuonna 1988 perustettu seura, jonka tämänhetkinen jäsenmäärä on noin 190 henkilöä. "Ansioluettelosta" löytyy menneiltä vuosilta yhdeksän rallia, yli 30 jokamiesluokan kilpailua, 15 rallisprint-kilpailua, 20 Off Road-kisaa ja kolme ratakilpailua sekä lukuisia erilaisia oheistapahtumia jäsenistölle. Vakuuttavan monipuolinen CV.

Oripää on Varsinais-Suomen toiseksi pienin kunta, asukkaita noin 1400. Lyhyiden etäisyyksien päästä löytyvät Loimaa (20km), Huittinen (40km) ja Turku (50km). Eikä pääkaupunkiinkaan ole kuin 160 kilometriä.

Oripään lentokenttä on suurten tapahtumien pitopaikka. Päätoimialaa eli moottori- ja purjelentotoimintaa riittää toukokuusta elokuuhun. 2009 alueella järjestettiin valtakunnalliset Suviseurat, jolloin kentällä asui neljä päivää 64.000 osallistujaa. Joka toinen vuosi paikalle rakennetaan Pohjoismaiden suurin maatalousnäyttely, OKRA. Heinäkuun 2. - 5. päivän välisenä aikana paikalle odotetaan noin 70.000 vierailijaa.

Tuossapa pieni faktapaketti Nilfisk Rallin taustatekijöistä. Kesäkausi avattiin Raision UA:n "komennossa" Oripään lentokentän toimiessa kilpailukeskuksena sekä lähtö-, tauko-, maali- ja huolto-alueena. Tilaa ja avaruutta ohi todella riittävästi, joten kaikki tarvittavat oheispalvelut löytyivät muutaman sadan metrin säteellä.

Lähialueiden autourheiluseurat vastasivat erikoiskoejärjestelyistä, joten tekijäporukoita löytyi Raumalta, Huittisista, Mynämäeltä, Turusta, Eurasta, Säkylästä ja niin edelleen. Lähituotantoa parhaimmillaan.

Myös etuauto-osastolla tukeuduttiin vankkaan kokemukseen: 000-autosta löytyi herrasmiehet Pekka Kaakinen (SomUA) ja Harri Savolainen (SPAUK). Lähes kaiken kokeneilla "valtiomiehillä" on yhteenlaskettua autourheilutaustaa peräti 65 vuotta! Noilla aamuilla homma on kertaselvityksellä hanskassa. Harri muuten matkasi seuraavana maanantaina lentokoneella kohti Belgian poliisirallia, jossa hän kartturoi kerhomme kunniajäsentä Alain Renkiniä. Autokunta Renkin - Savolainen taistelee jälleen yleiskilpailun voitosta.

Järjestävää seuraa RaisUA:ta edustivat Pasi Paappanen - Niko Paappanen ja BMW 325i, ovissa kahden nollan tarrat.

Kilpailunomaisesti etuautotehtävää suorittava 0-auto oli Kimmo Juhannusvuoren komennossa ja kartanlukijana Henri Tuomola, molemmat myös järjestävän seuran jäseniä. Kimmon Historic-statuksen omaava ns. vanhakoppainen punainen Ford Escort RS 2000 on ollut tuttu näky jo useamman vuoden ajan Historic Rally Trophy -sarjassa.

Kuusi erikoiskoetta ja 75 kilometriä, joilla ratkaistaisiin cupin kesäkauden avauspisteet. Tiestö oli arvosarjalle sopivaa ja suuri osa vielä sellaisia, joilla ei ole kilpailtu kymmeniin vuosiin. Löytyipä reitiltä mm. toimitsija, joka oli ollut nuorena poikana samaisella tiellä katsomassa ensimmäistä ralliaan 33 vuotta sitten ja nyt toimenkuvana oli EK-päällikön vaativa tehtävä.

Katsojia oli reitillä niukanlaisesti, mutta ns. toimintapaikat olivat kansoitettuja. Ja nähtävää riitti, sillä kilpailijat tuntuivat olevan liikkeellä poikkeuksellisen suurella riskikynnyksellä, vähän kuin mullikat ensimmäistä kertaa laitumella… Keskeyttäneitä peräti 63 kilpailijaparia, joista 18 ilmoitti syyksi ulosajon. Jotkut joutuvat jopa korinvaihtohommiin.

Me Eeron kanssa hoidimme oman osuutemme kilpailunjohtajan ja turvallisuuspäällikön ohjeistuksen mukaisesti. Saattotehtäviä oli tällä kertaa useita, niitä riitti myös 000-auton hoidettavaksi.

Kokonaisuutena Nilfisk Ralli onnistui hyvin, ellei jopa kiitettävästi. Raision Urheiluautoilijoiden jäsenistö suoriutui urakastaan hienosti, reitti oli monipuolinen ja haastava. Toimitsijat olivat liikkeellä positiivisella ja iloisella asenteella. Ilmenneet ongelmat ratkaistiin nopeasti. Ja lentokenttäalue sopi myös rallikilpailun keskuspaikaksi. Miellyttävä alkukesän lauantaipäivä Varsinais-Suomen komeissa maisemissa.

SPAUKin turva-automiehistö kiittää ja kuittaa.

Harri Savolainen: 0-autoilua kotikulmilla, TeijoTalot ja Nilsfisk rallit!

Kaakisen Pekan kanssa hommasimme itsemme jälleen turvatehtäviin, joihin pääseminen on nykyisellään työn takana! Tulijoita 0-auto hommiin on runsaasti tarjolla. Ei liene uutinen, jos joku niistä jopa maksaa? Me emme maksaneet mitään, tosin ei tilipussikaan ollut kovinkaan paksu!

Teijo Talot 17.5.2014 Perniö-Salo

Tämä Historic Cupin osakilpailu on meille molemmille oikea kotikisa. Ajaminenkin oli mielessä, mutta päädyimme sitten turvahommiin, kun paikka aukesi. Spaukkilaisia oli paikalla minun lisäkseni AKK:n turvatarkkailija Kari Kukkamäki ja turva-autossa leidipari Kristiina Räikkönen Virran Sarin kanssa. Reitti oli taattua laadukasta rallitietä. Järjestäjä Salon UA oli kaivellut arkistojaan ja löytänyt muutaman kilometrin vuosikymmeniä sitten ajettua tietä uusiokäyttöön. Valitettavasti emme voineet palvella järjestäjää täysimääräisesti. Tauon jälkeen rallimakkarat mahassa otimme suunnan kohti seuraavaa pätkää. Matkalla sinne kabiiniin tuli ikäväntuoksuinen käry, joka haisi kytkimelle. Pekka kokeili poljinta ja homma olikin sitten siinä! Ilmoitus johtoon ja kotiin saunaan!

Nilfisk Ralli 7.6.2014 Oripää-Pöytyä

Raision UA on perinteisesti tehnyt laadukkaita kisoja. Niin nytkin. Oripään lentokentälle oli buukattu kunnon meininki F-cupin merkeissä. Kisakeskuksen alueelta löytyivät kaikki palvelut sekä katsastus. Pekan kanssa olimme jälleen 000-autossa tekemässä turvallisuustyötä. Kerhomme edustus muutoinkin oli myös mainittavaa tasoa, pj Eero Lagus ja turva-auto vastaava Pauli Heikkola takasivat toiminnan laadun! Meidän suoritus meinasi jälleen jäädä tyngäksi, sillä heti ensimmäisen pätkän jälkeen jarruihin tuli sen verran vikaa, että keskeytys oli edessä. Mutta eipä aikaakaan kun meille tyrkättiin käteen Mersu, jonka kylkiin teippasimme kolme nollaa! Sillä sitten jatkoimme hommia ja teimme työmme loppuun. Hyvä laatu näkyi läpi kisan, sillä pätkät olivat erinomaisessa kunnossa ja henkilöstö osaavaa porukkaa. Pikkusen miinuksen antaisin turvajohtajalle, joka ei vastannut puhelimeen kun yritin soittaa ykkösen maalista ilmoittaakseni ongelmistamme. Selitys oli, ettei hän vastannut, koska puhelu tuli tuntemattomasta numerosta? Puhuimme asiasta loppupalaverissa ja totesimme kyseessä olleen infokatkoksen. Etuautopalavereissa voisi olla paikallaan tarkistaa tämäkin asia, jotta tärkeät viestit saadaan perille.

Erityisen usein ei tule kiiteltyä AKK:n edustajia, mutta nytpä teen niin! Turvatarkkailijana oli Markus Silfvast, jonka toiminta oli erityisen asiallista ja palaverien johtaminen määrätietoista ilman turhia porinoita! Meidän puolestamme kiitokset hyvästä yhteistyöstä! Hän otti myös esille etuautojen kestävyyden ja niiden käytön ralleissa. Toisaalta kovaääniset vanhat rallipelit antavat signaalin katselijoille kisan alkamisesta. Toisaalta tuoreemmat hiljaisemmat autot kestävät paremmin ja näin vältytään turhilta sählingeiltä. Tässäpä mietittävää päätöksentekijöillemme. Olisikos kansallinen tarkentava ohjeistus tarpeen?

Lopuksi mainos! Mikäli kilpailunjärjestäjänä olette kiinnostuneet meidän 0-auto- palveluista, niin olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä. Mitä me sitten tarjoamme? Kaksi lähes kaiken kokenutta rallimiestä, joilla on kisoja yhteensä noin 65-vuoden ajalta. Kartturilla on lisäksi SPAUK:n turva-autotehtävistä kokemusta 30-vuoden ajalta sekä lukuisa määrä ulkomaan kisoja. Isojakin kisoja mahtuu joukkoon esimerkkinä yhdeksän Neste rallia ja ainakin kymmenen Tunturin kiertoa! Soittelemisiin!

Sari: SM Pohjanmaa Ralli 14.6.2014

Kuga starttasi kohti lakeuksia jo torstaina, sillä kuten hyvin tiedetään, SM-rallin ollessa kyseessä, nuotituksen valvontaa olisi tiedossa perjantaina aamusta varhain. Pitkästä aikaa liikkeelle lähdettiin Pihlajamäestä, sillä tälle reissulle läksin paikkaamaan Kontin Jussia kartturin paikalle ja kuskiksi lähti oppi-isäni turva-autoilun saralla, Kosken Heikki. Voi vissiin sanoa, että kotikisa meille molemmille. Koski melkein asuu Hirvijärvellä ja meikäläisen koti nro 2 sijaitsee Ylistarossa. Pääsee siis kotoa käsin kulkemaan kisassa, ei huono.

Nuotitus

Lapualla sijaitsi siis tänäkin vuonna Pohjanmaa Rallin keskus, Lapua Hovissa sen kilpailutoimisto. Perjantaina perinteiset kuviot, papereiden hakua ja varsinkin tuttujen moikkaamista, ja sitten reitille. Järjestäjällä oli tiedossa, että reitin varrella on eräs herrahenkilö, joka oli ehdottomasti päättänyt estää kilpailun läpiviemisen. Päätimme siis, että ensimmäinen valvontapaikka sijaitsee hänen maillaan. Kuga parkkiin näkyvälle paikalle ja odottelemaan. Ei näkynyt häjyä isäntää, eikä hurjastelevia kilpailijoita. Sen sijaan muutama autokunta pysähtyi ihan vaan höpöttelemään ja maailmaa parantelemaan. Oikein leppoisasti kului loppupäiväkin ja kilpailutoimistoon saattoi palauttaa puhtaan tarkkailupöytäkirjan. Ja niin kovasti kun me toimiston tyttöjen kanssa tehtiin töitä sen eteen, että saatiin pöytäkirjapohja ja maksulaput valmiiksi.

Kisa

Lauantaina etuautopalaverin jälkeen reitille ja aurinkoisessa kelissä tällä kertaa. Päivän ohjelmassa olisi 225 kilometriä, joista ek-kilometrejä noin 90,6. Ek:t 1 ja 2 ajettaisiin kahteen kertaan. Huollossa käytiin Lapuan torilla kahteen kertaan, ensin ek:n 2 jälkeen ja vielä ek:n 4 jälkeen. Mahtavan reitin mahtavuutta lisäsi entisestään se, että tiet olivat tuttuja entuudestaan, siis ihan siviilikäytöstä, ei aikaisemmista ralleista. Pitkästä aikaa näyttäytyvä aurinko oli ilmeisesti ajanut ihmisiä ulkoilmaan ja reitille, sillä paikoitellen katselijoita oli paljonkin.

Itse kilpailu taisi olla enemminkin taistelua Pohjanmaan herruudesta kuin SM-pisteistä, sen verran vahva oli paikallisten edustus. Tosin aivan kärkimiehistä Salon Juhalla oli ilmeisesti auton kanssa jotakin vaikeuksia, samoin kuin Vihavaisen Arilla, joka joutui keskeyttämään ek:lla 3. Mutta hyvin pienillä eroilla mentiin koko päivä. Lopputulos oli se, että Ketomäen Jukka pesi koko porukan jo lähes historiikki-Skodalla. Muita "meidän kylän miehiä" ei sitten maaliin tullutkaan. Havelinin Veli-Matin matka katkesi ek:n 2 jälkeen voimansiirron pettämiseen ja Kuivisen Timo, no oheinen kuva ek:lta 5 kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Mitsun kilpaura päättyi tähän, kartturi Alanen selvisi säikähdyksellä. Kuivinen itse parantelee hetken aikaa lihasrevähdyksiä. Hyvää harrastusta ei kuitenkaan tähän lopeteta, tietenkään, vaan uusi auto on jo viittä vaille valmis ja syksyn kisat suunnitelmissa.

Nyt vietellään leppoista kesää ja kesälomia, mm Neste ralli ihan vaan turistina ohjelmassa, ja syksymmällä taas turva-autoillaan.

Vesa Ilmari: Lahti EM Historic rally 8-9.08.2014

Jälleen oli koittanut vuodesta se aika, kun Lahden kaupunkiin oli kerääntynyt toinen toistaan komeampia historiallisia ralliautoja ympäri Eurooppaa. Edessä olisi tiukka ja helteinen kaksipäiväinen kisa Suomen komeilla hiekkateillä. Kilpailun keskuspaikkana oli tuttuun tyyliin talvisen urheilun keskuspaikka, Lahden hiihtostadion sekä Suurhallin pysäköintialue, josta oli tehty kilpailun päähuoltoalue. Siellä riittikin ihmettelemistä ja valokuvattavaa, komeita ja huoliteltuja historiikki- kilpureita koko alueen täydeltä.

Tänä vuonna kilpailuun oli ilmoittautunut kaikkiaan 65 autokuntaa, Euroopan eri valtioista. Mukana oli tuttuja nimiä jo vuosien takaa ja myös tänä vuonnakin oli ilmoittautuneiden joukossa WRC:n MM-sarjan kovia nimiä, Jari-Matti Latvala sekä Mikko Hirvonen. Jari-Matti oli itse kisassa mukana omalla Audi Quattrollaan ja Mikko puolestaan omalla kuvan kauniilla Ford Escortilla hoitamassa erittäin tärkeää ja vastuullista 0-autotehtävää.

Nuotitusta

Kilpailijat aloittivat urakkansa nuotituksella ja vaikka ek:t olivatkin tuttuja niin tänä vuonna ne ajettiinkin päinvastoin. Nuotittamista siis riitti mutta kaikki meni kunnialla, meidän ei juurikaan tarvinnut puuttua epäkohtiin vaan kilpailijat osasivat hoitaa nuotituksen kunnialla ja asiallisesti. Kun vihkot oli saatu täytettyä oli aika valmistua kisan lähtöön.

Lähtöpaikalla oli tunnelmaa

Lähtöpaikkana toimi jälleen kerran Lahden matkustajasatama komeine puitteineen. Kelin ollessa aurinkoinen ja helteinen, ei satamasta uteliasta ja autourheilun ystävää puuttunut, vaan paikalla oli melkoisesti väkeä. Ja kaikkihan arvaa, kyllä oli Mikon ja Jari-Matin ympärillä kuhinaa, piti saada nimmareita ja valokuvia. Hienosti miehet faninsa vastaanottivat ja paikalla oli monta hymyilevää ja onnellista, nuorempaa ja vanhempaa katselijaa.

Ensimmäinen kilpailupäivä

Kisa starttasi ja aloitus tapahtui Lahden itäpuolella. Ek:t olivat välillä Uusikylä-Kausala ja tarkoituksena ajaa kolme pikataivalta kahteen kertaan, huollon ollessa välissä Iitissä, Ravilinnassa. Pätkät olivat perinteistä kovavauhtista valtiontietä sekä pienempää yksityistietä, joilta ei mutkaa ja nyppylää puuttunut. Ei kannattanut kartturin pudota nuotilta. Meidän kannaltamme ei juurikaan puuttumisia tullut, mitä nyt pariin otteeseen siirrätettiin porukoita turvallisimmille katselualueille. Se on kyllä pakko sanoa, että katseluporukka on tullut kyllä viisaammaksi katselupaikkojensa suhteen ja kiitettävän hyvin uskovat, kun pyydämme siirtymään toiseen paikkaan. Siitä iso kiitos meidänkin puolesta heille.

Ainoa asia, mikä osui silmiimme oli se, että tullessamme tai poistuessamme ek:lta ei ennen risteyksiä oltu lainkaan alennettu vallitsevaa nopeusrajoitusta ( 80 km/h ) alemmaksi, eikä ennen risteyksiä ollut pysäköintiä rajoitettu mitenkään. Tästä heräsi autossamme keskustelu lähinnä siksi, että katsojien tullessa paikalle täyttyy tienreunat autoista ja paikalla liikkuu paljon ihmisiä kävellen tiellä. Kun tällaiseen paikkaa saapuu autoilija, jolla ei ole mitään tietoa käynnissä olevasta tapahtumasta, eikä tiellä olevista liikennemerkeistäkään se käy selville, saattaa muodostua vaaratilanne, jossa voidaan kaikkein huonommassa tapauksessa menettää ihmishenkiä. On ihan eri asia ajaa tällaiseen tilanteeseen 40 km/h, kuin 80km/h. Mutta tähän asiaan oli nyt myöhäistä puuttua.

Kolmen ajetun ek:n jälkeen suunnistimme huoltoon Kausalaan, Ravilinnaan. Paikka oli tuttu vuosien varrelta ja kyseessä hiekkakenttäinen huoltoparkki. Hyvin olivat liikenteen ohjaajat valveilla ja määrätietoisin liikkein pysäyttivät valtatien liikenteen päästäen näin kilpailijat turvallisesti kääntymään huoltoon. Paikalla oli perinteinen telttakioski ja rallimakkaroiden myynti. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin oli nyt se, että koulu oli remontin alla. Se tiesi myös sitä, ettei koulun sisätilat olleet käytössä mukavine vessoineen, mutta hyvin kilpailijat lienevät selvinneen.

Huollossa ollessamme saimme ikäväksemme tiedon, että Hirvosen Mikko oli joutunut keskeyttämään toimenkuvansa 0-autona. Escortista oli mennyt kone rikki, eikä sitä saataisi kuntoon. Harmi juttu sinänsä. Toivottavasti sitten ensi vuonna nähtäisiin Mikko ja Jarmo mukana ihan kilpailijana. Huollon jälkeen samat ek:t uudelleen, eikä meillä ollut tarvetta puuttua mihinkään, myös tienpohjat olivat pysyneet hyvinä. Paluu Lahteen ja kilpailijat Hansatalon parkkiin odottamaan seuraavaa päivää levollisesti tai niin kuin muutama kilpailija, autojaan korjaten, jotta seuraavana päivänä oltaisiin taas iskussa. Ja tietenkin, Jari-Matti keulassa yötauolle, Juhannusvuori Escortilla toisena 2.02,2 jäljessä, kolmantena Myrsell Porschellaan 2,30,5 jäljessä.

Toinen kilpailupäivä

Seuraavana aamuna olikin aikainen nousu, meillä kaikilla. Me olimme matkalla jo ennen seitsemää ja tällä kertaa suunnistimme Lahden länsipuolelle, Kärkölän maisemiin. Koukunmaan suunnilla aloiteltiin ja hereillä piti olla heti. Hienoja pätkiä ja ihme kyllä myös yleisö oli aamuvirkkua sorttia. Kaikki kuitenkin heidän puolestaan ok, joten saatoimme ajella lähes rauhassa ek:t läpi ensimmäisellä kierroksella.

Toiselle kierrokselle lähdettiin Lahden Suurhallin huollosta ja tultuamme pätkän alkuun, olikin jo maaseutu muutenkin herännyt ja meillekin tarjoiltiin aivan järjettömän hyviä paistettuja muikkuja huikopalaksi heti aamusta ennen uusintakierroksen alkua pätkän alussa.

Paikallinen kylätoimikunta oli laittanut seuraintalon pihaan kunnon grillin pystyyn ja saatavilla oli mitä tahansa, tulevista vaimoehdokkaista eilispäivän lehtiin asti. Hyvä oli lähteä täydellä vatsalla ek:lle. Myös yleisöä oli saapunut pikataipaleiden varteen aamua enemmän ja nyt tarvitsi jo aikaisempaa enemmän siirrellä väkeä toisiin paikkoihin kisaa seuraamaan. Kaikki sujui jälleen kuitenkin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Tänä lauantaipäivänä kiusasi sitten pöly kilpailijoita paikka paikoin oikein tosissaan. Westerlundin Heikkikin kertoi, kuinka oli nuotissa ollut ”yli täys” ja sen mukaisesti hän oli myös ajanut ja nypylle tultuaan oli huomannut edessään olevan valkoisen seinän, jonka läpi ei näkynyt mitään. Tähän tilanteeseen kaveriksi vielä silmiin paistava aurinko ja tilanne päälle. Onneksi Heikki oli saanut pidettyä auton tiellä mutta olivat Hannan kanssa kuitenkin ojaan menneet keula edellä kevyesti. Ei muuta kuin pakki päälle ja jatkamaan kisaa. Olisi tuossa voinut käydä huonomminkin, mutta niin kuin Heikki rennosti sanoi, että tää o rallia ja se on välistään tämmöstä, kaikkia se kiusas, joten tasapeli. Se on selvä sitten….vai onko. Olisiko tässä kuitenkin yksi sellainen mietittävä asia kuitenkin, tarvitsisiko kilpailijoiden keskinäistä lähtöväliä kasvattaa tällaisissa tapauksissa, kun haitta on oleellinen jo pelkästään turvallisuuden vuoksi vai ei ?! Mietiskellään.

Lopputulokset

Kisa oli lähestymässä loppuaan ja voisi jopa sanoa, että järjestyskin. Voittajasta ei ollut epäselvää, kyllä Jari-Matti niin kovaa jälleen meni niin kuin MM-sarjaa ajavan kuljettajan täytyykin mennä. Mutta ei JM juurikaan hölläillyt, loppuun asti tultiin vauhdilla ja ajat vain paranivat toiseen kertaan ajettaessa. Kun ero toiseen alkaa olla pätkällä lähemmäs puolta minuuttia, niin peli on selvä silloin.

Viimeisen ek:n jälkeen kilpailijat siirtyivät takaisin Lahteen. Voiton vuoden 2014 Lahti EM Historic-rallissa vei siis Jari-Matti Latvala kartturinaan Sairasen Asko, toiseksi pari Kimmo Juhannusvuori-Jussi Kumpumäki 5.42,3 voittajalle jäänenä sekä kolmanneksi Mats Myrsell-Esko Junttila Ruotsista 6.51,2 jääneenä.

Kisan jälkeen on tihkunut korviin tietoa siitä, että ensi vuonna olisi mukana jälleen maailmanluokan kuljettajia, eikä kaikki olisi kotimaastamme. Odotellaanpa sitä ensi vuoteen suurella mielenkiinnolla ja korvat avoinna.

Leo Leinonen: Turun SM Rallissa etuautona

Turun Urheiluautoilijat ry täyttää tänä vuonna kunnioitettavat 50 vuotta. Onneksi olkoon. Turkulaiset olivatkin saaneet järjestettäväkseen SM-rallin toiseksi viimeisen osakilpailun 29.-30.8.2014. Myönnettäköön puhtaasta sydämestä, että turkulaiset onnistuivat järjestelyissä erinomaisesti. Ralli nimittäin oli todella hyvin järjestetty. Kaikilta osiltaan. Onnittelut tästä myös Jani Laaksoselle ja hänen kanssaan rallin rakentaneille.

Rallihan oli kaksipäiväinen ja alkoi nuotituksella perjantai-aamuna klo 8. Ehdimme pelipaikalle valvomaan vain noin tunnin myöhässä. Valvonta sujuikin leppoisasti. Viritimme tutkan kolmeen Janin meille vinkkaamaan paikkaan, eikä missään saatu ”saalista”. Pieniä nopeuden ylityksiä tuli muutamia, mutta kaikki olivat kilttien poliisimiesten huomautusrajan alla.

Kilpailussa oli kahdeksan erikoiskoetta, joiden yhteispituus oli 96 km. Kolme ensimmäistä EK:ta ajettiin perjantaina alkaen klo 20. Yhteensä pituutta reitille tuli 305 km. Kesä on takana ja illat pimenevät niin, että kolmas EK oli kilpailijoille täydessä pimeydessä ajettava. Vau, täytyy myöntää, että olihan se mielenkiintoista ajaa pitkästä aikaa valoilla pikistä. Rallin järjestäjät olivat myös onnistuneet markkinoinnissa. En muista, koska viimeksi olisin ajanut reitillä, jossa oli näin paljon katsojia. Erityisesti EK3 Liedon Saukonojan koululla katsojia oli tummassa illassa mustanaan. Liekö radiomainoksen ansiota. Eik meil, eik paikallisel kyläyhristyksel tiemmä oll järjestysonkelmiakka.

Kilpailukeskus oli enemmän kuin tilava, nimittäin Turun messukeskus. Asfaltoitua pihaa riitti varikolle ja sisätiloihin olisi mahtunut vaikka mitä muuta oheistapahtumaa.

Lähtö- ja maalipaikkana Turun tori sai kaiken kunnioituksen. Paraatipaikka ja lähettäjänä toimi AUK. Legendaarinen Aulis Paarala. Yli 80 vuoden iästä huolimatta, edelleen mukana rallimaailmassa. Hän on elämänsä aikana tehnyt enemmän kuin paljon (Varsinais-) Suomen rallien eteen. Kertoi olleensa mukana 730 kertaa rallin erilaissa toimitsijatehtävissä. Hän oli meille aikanaan useissa ralleissa ”esimiehenä” ja yhä edelleen terävässä kunnossa. Hatun nosto AUKILLE.

Kilpailun värikkäästä juontamisesta piti huolen Pertti Laaksonen, joka on yhtä lailla rallin eteen antanut tukevan panoksensa. Mm. maalissa Turun torilla hän viihdytti yleisöä huimilla jutuillaan ja rallitietämyksellään. Hänhän antoi meille jo joskus 90 luvun alussa niin mielenkiintoisen turvapäällikkökoulutuksen Jalasjärvellä, että koulutuksen jälkeen maha oli kipeä viikon, nauramisesta.

Etuautotehtävästä kerron vain sen verran, ettei meillä oikeastaan ollut tarvetta puuttua mihinkään. Turkulainen rallikansa on läksynsä oppinut. Vaarallisissa paikoissa ei ollut katsojia ja kansa oli jo korkeilla penkoilla hyvillä katselupaikoilla meidän ajaessa reittiä. Mikä erityisesti pisti silmään, näkyi pätkillä huomattavan paljon järjestyksenvalvojia. Kaikkihan eivät kuitenkaan rallista pidä ja tulihan nähtyä sellainenkin ihme, että meille erään maatalon pihapiirissä nainen pui nyrkkiä. Tästä pihapiiristä ja sen vihreistä linjoista olikin ennakkotietoa. Saimme ohjeen pitää sireeni pois päältä tällä kohdalla, vaan eipä näyttänyt sekään auttavan.

Etuautotehtävän hoidin yhdessä vanhan ”kehäketun” Antti Laakson kanssa. Olikin mukava muistella menneitä ralleja ja niiden tapahtumia. Lopputulemana totesimme, että ralli on nostanut suosiotaan ja katsojamääriä. Tapahtuma kaikkiaan on kehittynyt ja seuraaminen mm. siirtynyt nettiin. Vielä kun joku vääntäisi vipua, jolla saataisi ralli harrastuksen kokonaiskustannukset siedettävämmiksi. Niin ja sitä kautta uusia harrastajia, olisi rallin tulevaisuus taattu. Tätä kun ei joystikilla voi pelata, totesi Tutukin.

Niin tämän jännittävän rallin tuloksista mainitsen, että virolainen Karl Kruuda ja Juha Salo ajoivat saman loppuajan. No, voittajaksi julistettiin Kruuda, koska hänen ensimmäisen EK-aikansa oli nopeampi. Voiko enää ralli jännittävämmäksi mennä.

Harri Savolainen: "Eipä juuri uutista", Belgian Poliisiralli 2014 Renkin - Savolainen!

Vuoden tauon jälkeen A.M.C.P.L:n porukka pisti pystyy Belgian poliisirallin uudistuneella konseptilla ja totutusta poiketen 12 - 14. kesäkuuta. Maisemat olivat muuttuneet täysin. Nyt ajeltiin eteläisessä Belgiassa. Houffalizen kaupunki Ardenneilla isännöi kisaa kauniiden vuorten ja laaksojen siimeksessä.

Hieman yllättävä ajankohta kesäkuussa pudotti pois monta lähtijää. Meillä kun nykyisellään ei ole juurikaan pelivaraa lomien järjestelyissä. Toiseksi moni haluaa viettää lomaansa perheen kanssa, vaikka toisaalta on sillä kilvanajamisellakin puolensa! Leo Leinonen hommasi itsensä moottoripyörä- luokkaan ja allekirjoittanut istahti vanhan kaverin Alain Renkin´n kyytiin. Alain oli laittanut asiansa siihen malliin, jotta pääsimme kisaamaan Mitsun EVO X:llä, johon oli soviteltu A-ryhmän palikoita menoa piristämään. Tässä ei osaltamme ollut kyse mistään pullistelusta tai ylimitoitetusta sekä kalliista autosta pelkästään tätä kisaa varten. Kyse on isommasta savotasta, jota Alain pyörittää tulevia kisakuvioitaan varten. Hän kun on muutamankin kerran ns. lopettanut, mutta nyt on taas "uutta matoa koukussa"! Näistä kuulemme varmaankin myöhemmin lisää, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan?

Ennakkotutustuminen ja nuotit

Pariin vuoteen emme olleet nuotittaneet rallia ja siinä meillä olikin taas hommaa, jotta kaikki koukerot ja vinkkelit tulivat kirjatuksi nuottivihkoon. Piti erityisesti huomioida, että liikuimme nyt erittäin nopealla autolla. Nuotti brittien murteella numeroina lisämääreineen oli opeteltava melkein alusta alkaen uudelleen. Mutta kun muutaman päivän hinkkasimme kuvioitamme, niin lopulta saimme kaiken kuntoon kisaa varten. Tai niin me luulimme tässä vaiheessa?

Kisa

Kisa alkoi Houffalizen kaupungin torilta, joka olikin viisas ratkaisua kaikkien kannalta tarkastellen. Poissa oli turha ajaminen Liegestä pelipaikalle eli pääsimme heti tositoimiin. Ykköselle ajellessa päätimme aloittaa ns. murhaavalla vauhdilla, sillä Alainia kiinnosti olla koko kisan nopein. Vastassa olivat huippunopea Laurent Leonard Subarullaan ja Belgian mestaruussarjassa kymmenen nopeimman kuskin joukossa oleva Francis Lejeune Porche 997 GT3 RC asfalttiohjuksellaan sekä poliisiluokassa Luc Gastermans Mitsubishin ratissa. Tässä seurassa piti kaasu painaa heti ekasta startista pohjaan ja pitää siellä, jos oli edes aikeitakaan pärjätä!

Ensimmäisen pätkän startissa tuttu sormilähetys, kymmenen, viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi ja kun lähettäjän nyrkki oli kasassa, kaasu pohjaan! Alussa oli 600 metriä soraa ja ysikymppi vasuri asfaltille. Hyvin lähti sillä vasurissa vastapenkka pölähti kun Mitsu rouhaisi asfalttia pyörien alle. Siitä sitten jatkettiin täysin limiitissä nuottiin, "brake on (olisi pitänyt olla for) grest for zigaine right - left - right (big in)! Nypyllä kävi selväksi, että vauhtia oli liikaa, piti vain yrittää välttää täystuho! Ei pakoa oikealle, shikaanipaali vasemmalla ja jyrkkä penkka suoraan edessä? Sinne pölähti! Onnea oli matkassa, sillä auto kiipesi hieman penkkaa ylös. Nokka sai kuitenkin kipeetä sen verran, että peruuttelun jälkeen otimme sivuun. Ryhdyimme tarkastelemaan vaurioita ja korjaushommiin. Oikealla alhaalla oleva lauhdutin roikkui letkujen varassa ja puskuri repsotti ikävän näköisesti. Hetken siinä tuumasimme ja aloimme nippusiteillä harsimaan nokkaa kasaan. Mitään vuotoja emme havainneet, joten siipeensä sa
anut lauhduttaja säilyi kuin säilyikin ehjänä törmäyksessä. Senkin nostimme nippareilla ylös ja kymmenen minuutin ähellyksen jälkeen kokeilimme konetta. Tietokone kertoi kaiken olevan kunnossa ja kun huolto odotti heti ykkösen jälkeen, saimme sieltä luvan ajaa varovasti huoltopaikalle. Näin teimme ja siinä kun rullailimme pitkin pätkää, näimme Lejeunen Porschen tiensivussa nokattomaksi riisuttuna? Sittemmin kuulimme häneltä vamman syntyneen täsmälleen samassa paikassa, jossa itsekin sössimme kilpailumme. Hän oli tullut paikkaan vielä lujempaa ja törmäyksessä hajottanut auton nokan totaalisesti. Peruuttamisen jälkeen hän oli jatkanut matkaa täysillä, mutta rikkoontuneet katteet olivat lentäneet irti. Hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin heittää leikki kesken!

Huollossa Cay Consoul Rally Sportin ammattilaiskaksikko totesi automme olevan ajokuntoinen. Hetken tuumailun jälkeen päätimme sitten körötellä kisan loppuun, "mummoa kirkkoon –vauhdilla”, autosta ja maisemista nautiskellen! Mutta vauhdin vähyys ei aina takaa tekniikkaa! Tämän saimme huomata nelosella, kun yhdessä ysikympissä perässä pamahti ja taas sivuun etsimään vikaan. Vasen vetoakseli oli katkennut perän sisältä aiheuttaen kamalan pamauksen. Soitto huoltoon, josta tuli ohje, jos kolisee, voi ajaa, jos tulee resonanssia, ei saa ajaa metriäkään! Suoritimme koeajon, jossa totesimme kolinan, mutta resoa ei ilmennyt. Niinpä hiljalleen huoltoon, jossa miehemme vaihtoivat kaikki perävermeet uusiin ja matka jatkui! Mutta kun ihminen on kilpailija luonteeltaan, se tahtoo tietää, olisiko meillä ollut mitään mahdollisuuksia kisaa dominoinutta Leonardia vastaan? Ysillä päätimme selvittää tämän kysymyksen ja selvisihän se, sekunnin pohjat kaikki luokat huomioiden! Hyvillä mielin ajelimme rallin maaliin ja jäimme viimeiseksi koko kisassa! Palkintojen jaossa saimme lohdutuspyttyjä, mutta ne olivat liian pieniä ja pelkästään peltiä kivijalalla! Poliisirallin muuten voittivat ranskalaiset Romo - Romo pariskunta, onneksi olkoon! Motoristimme Leo koki myös kovia. Kummin puhkeaminen pätkällä verotti lopputulosta, mutta maaliviiva löytyi lopulta! Tämä oli tässä tällä kertaa!

Nyt alkavat olla Belgian poliisirallin fasiliteetit paremmassa mallissa kuin aiemmin. Järjestäjä on jo karsinut pois turhia häppeninkejä. Toivottavasti sama linja jatkuu ensi vuonna? Houffalizen ympäristö on aivan superhienoa vuoristoseutua ja pätkät kelpaavat ajattaviksi. Ensi vuodelle pyrkimys on saada kisan ajankohta muuttumaan toukokuun puolenvälin paikkeille. Tämän pitäisi sopia myös meille suomalaisille, sillä lomien ja muidenkin asioiden järjestely helpottuu. Katsotaan nyt missä vaiheessa saamme tietää tarkemmin? Olisi se hienoa lähteä isommalla sakilla rallailemaan, joten jos nyt aloittaa järjestelyt, niin aikaa on riittävästi!

Leo Leinonen: Belgian poliisiralli 2014 moottoripyörän selässä

Heti alkuun ilmoitan, että tämänvuotinen kilpailu ja matka oli minulle epäonninen. Oma sijoitukseni kilpailussa oli 13. Kisassa oli mukana 24 pyörää, joista seitsemässä siviilikuljettaja. Sijoitukseni oli sama kuin ensimmäisellä kerrallani vuonna 2003. Miten tähän tultiin ja mitä vastuksia minulla oli, saatte lukea seuraavista kappaleista. Myönnettäköön, että rouva Fortuna oli lopulta minulle armollinen, sillä paljon huonompikin tuuri oli kovin lähellä, jopa useamman kerran.

Kengurubensaa

Siitä se huono tuuri alkoi. Menin yölaivalla Tukholmaan, enkä siis aiemman suunnitelmani mukaan suoraan Saksaan, koska laiva-aikataulut olivat muuttuneet. Olisin ollut Germaniassa illalla klo 21, joka on pyöräilijälle hullu aika. Olisi pitänyt heti kohta jäädä yöpymään jonnekin Saksan pohjoispäähän. Valitsin siis Ruotsin läpiajon päivän aikana ja seuraavan yön vietin laivalla Malmöstä Travemundeen, josta pääsin heti aamusta jatkamaan matkaa Saksassa. Mutta palataan vielä Ruotsiin, jossa alkumatka sujui mainiosti, kunnes Grännan ( kuuluisan karkkikylän ) kohdalla tankkasin ja sain kuravettä. Vain muutamien satojen metrien jälkeen koneeni alkoi nyökkiä. Ei käynyt tasaisesti ja jo kävi mielessä, että tähänkö tämä matka nyt tyssää. En silloin ollut varma, oliko koneen nykivään käyntiin syy kurabensa, sitä kuitenkin vahvasti epäilin. Silloin ei todellakaan naurattanut. Pääsin varovasti ajaen seuraavalle bensa-asemalle noin 40 km päähän, jossa oli yksi tyttö, eikä muuta palvelua. Mietin, kaadanko pyörän ja yritän tyhjätä tankin. Lopulta laitoin vain uutta bensaa piripintaan. Tämän jälkeen käynti jo hieman parani ja olin varma syystä. Nauroin sanaa kengurubensa, koska muistan joskus erään käyttäneen tätä huvittavaa, mutta osuvaa, ilmaisua huonolle menovedelle. Pääsin illaksi Malmöhön, jossa piti vielä käydä katsomassa siltaa, sitä sarjasta kuuluisaa. No, eipä sinne olisi saanut ajaa, jos ei mene siitä myös yli ja siihen minulla taas ei ollut aikaa, joten puhumalla mukavia rouva päästi minut porttien läpi takaisin ja vielä neuvoi, mistä voin käydä ottamassa valokuvia sillasta.

Aurinkolasit

Jo Ruotsissa sain pukea kaksi kertaa sadeasun päälle ja Saksassa vallan jouduin ukkosmyrskyyn. Vettä tuli välillä tien täydeltä ja matka eteni hetken moottoritiellä 60 km/h. Sääliksi kävi kuitenkin enemmän niitä aiemmin näkemiäni saksalaisia, jotka olivat lauantai-aamuna menossa viikonlopun viettoon. Katsoin mittarista yli 10 km mittaisen neljän kaistan levyisen autoblockin, seisovan jonon. Neljä kaistaa oli supistettu kahteen tietyön takia, joka aiheutti edellä mainitun, arviolta kolmen, neljän tunnin jonotuksen lomanviettoon meneville. Pieniä on ruuhkat Suomessa. Kölniin päästyäni ilma lämpeni ja aurinkokin alkoi paistaa niin, että jouduin kaivamaan aurinkolasit. Pikkuteille päästyäni janokin jo yllätti, josta syystä pysähdyin erään pubiksi luulemani talon kohdalle. Tämä olikin pelitalo, eikä rouva sisällä halunnut myydä minulle mitään juotavaa, edes vettä ei kuulemma ollut. Vihaisena lähdin paikasta ja unohdin aurinkolasit pyöräni visiirille niin, että lähtiessäni ne putosivat tielle ja toinen linssi rikki. 20 vuotta vanhat YK reissulta ostamani RayBan alistajat rikkoutuivat. Tätä menetystä todella harmittelin, olivat ne minulla rakkaat monessa paikassa mukana kulkeneet ja aina löytyneet aurinkolasit, mutta nyt jouduin heittämää ne roskiin. Toki tämä oli vasta pieni murhe mikä seuraavaksi odotti.

Öljyä jäähdyttäjässä

Pääsin illaksi vähän aikataulusta myöhässä Luxemburgiin saman tuttavani luo, jossa aiempina vuosinakin olen vieraillut. Nyt vietin siellä kaksi yötä. Hieman matkalla jo ihmettelin koneen lämpöjä, ne nousivat herkästi niin, että flekti pörähti pyörimään, eikä lämmöt vastaavasti myöskään laskeneet yhtä nopeasti kuin aiemmin. No, pääsin perille ja vietimme mukavan maanantain pyhäpäivän, koska Luxemburgissa olikin pyhäinmiestenpäivä. Vierailimme Jarin perheen kanssa Larochette kylän linnan raunioilla, syömässä jne. Illalla kuuntelin Belgian historian ja syyt melko tarkkoihinkin rajoihin maan sisällä Flaamien ja Valloonien välillä Jarin naapurilta. Hyvillä mielin kuitenkin lähdin tiistaiaamuna kohti Belgiaa. Mieli muuttui 15 km jälkeen Diekirchin kylässä, kun moottori yllättäen keitti. Ajoin heti ensimmäiselle Garagelle (Opelin huoltopaikka), jossa lisättiin vettä syyläriin. Siinä ilmeni, että veden seassa oli öljyä. Ei hyvä. Soitin mp-huoltajalleni Hirvarille, joka epäili, että kannentiiviste on kaput. KTM kun ei ole kaikkein huoltoystävällisin sain kuulla, että vaihtoa varten täytyy pudottaa koko kone pois, eikä se ole pikkuhomma. Opelin mies arveli samaa ja sanoi, etteivät he ala sellaista remonttia moottoripyörään tekemään. Neuvoi kuitenkin noin kymmenen km päässä olevat moottoripyöräkorjaamon Feulen kylässä.

Ajoin hissun kissun sinne. Fortuna, se oli KTM-huoltoliike Moto Mich, jonka omistaja mr Mich Wagner epäili myös samaa vikaa. Sanoi kuitenkin, että se myös voisi olla pienempi vika. Heillä oli kova kiire, jo viisi pyörää pukilla. Sanoi vielä, että jos head gasket ( joka nimi syöpyi mieleeni ) on vikana, hän ei ehtisi sitä edes vaihtaa. Sain ohjeen mennä syömään ja viettämään kolme tuntia odottamaan tuomiota. Sekään ei riittänyt. Nostan hattua, että kaveri otti pyöräni heti korjattavaksi ja seitsemän tunnin odottelun jälkeen Mr Mich ilmoitti, että minulla oli tuuria. Vesipumppu vain oli rikki ja päästi öljyä läpi jäähdytysjärjestelmään. Yksi vesiletkukin oli murtunut ja ne pojat saivat pyöräni kuntoon. Olihan jännittävä päivä, pari Jupileria päivän aikana sai jo suunnittelemaan pakettiauton ostoa, jolla kuljettaisin romun pois jne. Melkein oli kädet ristissä kun homma selvisi, joskin köyhdyin siinä 600 euroa.

Salama

Pääsin sitten englantilaisten majataloon, jota Metziksi kutsuttiin. Meitä oli siellä 13 miestä ja tilaa olisi ollut vielä noin 30 hengelle. Talo oli järkyttävän suuri ja huoneita vielä kolme tyhjänä. Kaikissa huoneissa oli 2-5 makuupaikkaa. Talon oli ainakin 100 vuotta vanha ja hieman muistutti vanhaa linnaa vesimuureineen. Meillä oli neljä ns. kokkia ja he tekivät aamupalat ja kolmena iltana barbeguet grillillä ulkona. Läyhyä, jos käyttäisi vanhaa YK-termistöä. Keskiviikkoyönä nousi raju ukkonen ja klo 03.20 heräsin välähdykseen ja sitä seuranneeseen kauheaan pamaukseen, jonka seurauksena koko talo tärisi. Epäilen, että salama löi talon katolla olevaan ukkosenjohtimeen, joka oli oman huoneeni yläpuolella. Nousin ylös, missään ei palanut, eikä kukaan huutanut. Kaikki oli siis hyvin. Jäin kuuntelemaan rajua päällä möyryävää ukkosta ja sen pamauksia. Koskaan elämässäni ei salama ole iskenyt yhtä lähellä.

Fiilistelyä

Harjoittelut keskiviikkona ja torstaina sujui mahtavasti. Sanoisin, että minusta se on parasta huvia, mitä mies voi tehdä housut jalassa. En kuitenkaan kiertänyt reittiä kuin neljä kertaa tämän kahden päivän aikana. Ajattelin, että ek:t olivat vähän liian nopeita ja niiden harjoittelu voisi johtaa vaarallisiin seurauksiin, jos muistaakin väärin. Samalla jo takaraivossa oli ajatus, että jo kerran jouduin miettimään, millä täältä kotiin mennään jos nyt vielä pyöräni särjen ajamalla.

Jarrupalat

Perjantaina mennessäni katsastukseen ajoin Embourgen rengasliikkeen kautta. Vaikka pyörässäni oli uudet jarrupalat, ne vaikuttivat aivan liian laihoilta, josta syystä kävin tutussa rengasliikkeessä. Kaveri vakuutti, että tässä mallissa takapalat vain ovat niin ohuet ja ettei huolta ole. Ohimennen hän sanoi, että jos tulee renkaiden kanssa ongelmia, hän voi vaikka lauantai-iltana vaihtaa minulle renkaat. Otin sattumalta varmuuden vuoksi vielä hänen puhelinnumeron talteen. Fortuna. Katsastus sujui perinteisesti ja siellä tuli myös ilmi, että he möivät 35 eurolla kertalisenssin, jonka minäkin olisin kuulemma saanut ostaa. Sen selvitän vielä ensi vuodeksi, jos todella on näin, säästän 125 eeroa lisenssissä.

Kilpailussa sydän kurkussa kaksi kertaa

Aloitin ensimmäisen kolme erikoiskoetta sisältävän kierroksen rauhallisesti. Jo alku oli jälleen dramaattinen, meidän moottoripyörien lähtö viivästyi tunnilla, kun auton raatoja piti hinailla ulosajojen takia ekalta ek:lta. Ranskalaisen kolmipyöräinen mp:kin ajoi toisessa mutkassa vastapenkkaan niin, että näimme lähtöpaikalta kun ambulanssi meni paikalle. Saatiin onneksi pian tieto, ettei kaveri loukkaantunut. Kaksi englantilaista kyllä sitten kävi sairaalassa paikattavana. Toiselta murtui ranne ja toinen sai vähäisempiä ruhjeita käsiin ja jalkoihin. Useampi pyörä ja auto kävi ulkona. Pyöristä keskeytti ulosajon takia neljä kappaletta. Oma fibani oli ns. tekninen. Ek 6:lla muistin erään mutkan hieman väärin ja tulin siihen liian kovaa. Omat crossibootsit eivät taivu nilkasta ja takajarrun polkeminen oli ns. tunnotonta. Vauhtia oli noin 100 km/h kun polkaisin takajarrun vasemmalle kääntyvässä mutkassa lukkoon ja pyörä lähti sivuluistoon. Oli hiuskarvan varassa, että hemputuksen jälkeen pysyin vielä pystyssä. Siitä vauhdista olisi pyörälle ja mahdollisesti kuskillekin voinut jo käydä huonommin. Tässä vaiheessa olin vielä sijalla 7 tai 8.

Näiden tykytysten jälkeen löysäsin vielä hieman lisää. Ek 8:n puolessavälissä tuli outo juttu, pyörä alkoi käyttäytyä enemmän pomppien ja perä meni ns. veltoksi. Luulin ensin, että takaiskari meni jollain lailla epäkuntoon. Oli pakko pudottaa nopeutta. Tuntui, ettei tällä enää pysy tiellä. Jatkoin kuitenkin pätkän loppuun edelleen löysäillen ja viimeisellä suoralla takana tullut jo ohitti minut. Maalilinjan jälkeen stopissa nousin pyörän päältä ja potkaisin takarengasta, se oli tyhjä. Taas syvä huokaus, miten tästä nyt jatketaan. Takanani tullut toinen belgialainen sanoi, että hänellä on Houffalizessä pumppu ja paikkausvälineet, aja varovasti sinne. Ajoin tankin päällä istuen 20 km ja pääsin odotuspaikalle. Renkaasta löytyi naula pystyssä. Taas soitto Hirvarille, joka vaihtoi syksyllä renkaat, onko tubeles vai sisäkumillinen. Vastaus oli sisäkumilla. Paul Mckinney antoi vaahtopullon, jonka painoin renkaaseen, naula irti ja rengas pyörimään kahdeksi minuutiksi. Sen verran tuhrasin renkaan kanssa aikaa, että myöhästyin hieman lähdöstä ja sain viiden minuutin sakon. Vielä oli kolme erikoiskoetta jäljellä ja vaahtorengas takana. Otin rauhallisesti ja aika painui huonoksi. Ajattelin, että mukavampi olisi päästä maaliin, vaikka sitten huonommallakin sijoituksella. Niinhän siinä kävi, että lopullinen sija jäi alussa mainitsemakseni 13. Taakseni jäi sentään vielä pari kisaajaa. Kolme ensimmäistä sijaa meni Ranskaan( Nimis, Gabillon ja Argound), neljäntenä oli belgialainen Delmont ja viidentenä Englannin tuttu mies Nigel Stevens. Voittajan keskituntinopeus oli 110 -120 km/h kaikilla erikoiskokeilla, joten miettikää siitä, kuinka lujaa mentiin.

Vaahtokumilla kotiin ?

Ei sentään, vaan soitin pian maaliin pääsyn jälkeen jo mainitsemalleni rengasliikkeen kaverille, joka pahoitteli, ettei lupauksestaan huolimatta voinut juuri nyt lauantai-iltana vaihtaa rengastani ja sovimme , että tulen sunnuntaiaamuna klo 09.00 Embourgeen. Vaihdettiin uusi sisäkumi ja uskalsin lähteä siitä suoraan taivaltamaan kotia kohti. Hän vaihtoi muuten samalla loppuun kuluneet takajarrupalat uusiin. Banguet-juhlan olin jo muutenkin suunnitellut jättäväni tänä vuonna väliin, koska isänmaallinen työpaikkamme kaipasi minua jo keskiviikkona.

Tulevaisuus

Järjestäjät kertoivat, että heillä on Houffalizen ympäristössä kymmenen valmista erikoiskoetta ja että seuraavat 3-4 vuotta ralli tullaan ajamaan siellä. Paikka olikin hyvä ja Hans Taylor jo suunnitteli talon vuokraamista läheltä Houffalizzea, joten eiköhän ensi vuodeksi aleta jo säästää, että saadaan sinne vaihteeksi jälleen iloinen suomalaisryhmä kisaamaan sekä autoilla että moottoripyörillä. Itse lähden, jos vain asiat osuu kohdalleen. Ajankohtaa tulevalle kisalle en vielä tullut tietämään. Loppuun siteeraan vielä vanha viisauden, ”kokemukset karttuvat vain niitä hankkimalla”, ei sohvalla.

Kiitos Spaukille saamastani mahdollisuudesta laventaa kokemuksiani.

Elmo ja Kaukis: NORF 2014 liikennemerkkien ja liikenteenohjaajien viidakosta

Jälleen kerran on yksi sorasirkus takana ja nyt on mahdollisuus myös pohdiskella asiaa yhtä kokemusta rikkaampana. Pohjoismaiden suurin yleisötapahtuma keräsi suomalaisille sorateille järjestäjän tämän hetkisen tiedon mukaan katsojia kaikkiaan noin 250 000. Siis neljännesmiljoona! Ei siis mikään ihan pieni kesätapahtuma. Lisäksi on huomioitava näiden ihmisten liikkuminen rallireitillä. Moottoripyöriä ja autoja oli liikenteessä todella paljon enemmän kuin normaalina viikonloppuna.

Kaikki keskittyminen niin järjestäjillä, kuin katsojillakin kohdistuu luonnollisesti kilpailijoihin. Me puolestamme keskityimme siihen, että kilpailijat pystyivät ajamaan kilpailun läpi suunnitellussa aikataulussa. Parhaamme mukaan yritimme myös auttaa ja opastaa katselijoita oikeille pysäköintialueille ja auttaa myös muuta liikennettä selvittämään mahdolliset liikenteelliset solmukohdat ja ruuhkat.

Itse reitti on itsessään valtava panostus järjestäjältä. Muuttuvia tekijöitä on valtavasti, me liikenteenjärjestelijät yhtenä. Organisaatio onneksi toimii hyvin ja meidänkin ammattitaitoa hyödynnettiin kiitettävästi. Tässä täyttyy täydellisesti sananlasku "hyvin valmisteltu on puoliksi tehty".

Ennakkosuunnittelu alkaa jo lähes vuotta ennen kisaa ja jatkuu melkoisella anomusrumballa mentäessä kohti kesää. Suunnitelmat pitää tehdä koko reitille asetettavista tilapäisistä liikennemerkeistä, liikenteenohjauspaikoista jne. Suurin osa pitää olla valmiina jo toukokuussa. Lähempänä itse kilpailua hoidetaan myös liikenteenohjaajien koulutus ja hyväksytetään heidät tehtäviinsä poliisilla.

Tänä vuonna reitti koostui yhteensä 360:sta ek-kilometristä ja 1265:sta kilometristä siirtymiä. Reitille oli asennettu yhteensä 256 tilapäistä liikennemerkkiä ja liikennettä ohjattiin yhteensä 40:ssä paikassa 70 liikenteenohjaajan toimesta neljän päivän aikana Jyväskylän kaupungin ulkopuolella. Voi vain sanoa, että Jyväskylässä Laajavuoren ja etenkin Harjun erikoiskokeiden järjestelyt olivat sitten vielä ihan oma lukunsa. Siinä riittää vipinää ja itse rallin seuraaminen jääkin luonnollisesti toiselle sijalle.

Melkoinen sekamelska hoidettavaksi ajatellen sitä, että tämä ei ole edes suurin osa-alue NORF:n tapahtumassa. Työthän kuitenkin hoidetaan asiallisesti ja tämäkin savotta saatiin kunnialla loppuun, vaikka kilpailuviikon tunteja ei kannata edes lähteä laskemaan. Tämä kaikki ei olisi mahdollista, elleivät myös viranomaiset ole mukana toiminnassa valvomassa ja välillä myöskin auttamassa. Yhteistyö on aina sujunut hyvin.

Kiitokset vielä kaikille mukana olleille ja etenkin AKK Sportsin väelle!

Vilppu Linjama: Suomen MM-ralli 2014

Heti aluksi myönnän jokaisen aiemman Suomen MM-rallia koskevan juttuni sisältäneen jonkinlaista kritiikkiä tai korjaavaa palautetta. Tämä juttu ei pidä, tai ei pitäisi pitää sisällään mitään kriittistä, sillä siihen ei ole aihetta.

Rallia edeltänyt suurin uutinen oli legendaarisen kaupunki-erikoiskokeen Harjun paluu rallireittiin ja vieläpä kahtena iltana. Mediassa reittiä kommentoitiin etukäteen sanalla kompakti. Ammattikatsojien suunnalla odotettiin vesi kielellä vanhoilta ajoilta reittiin palanneita erikoiskokeita. Erityisesti Pihlajakoski ja Päijälä pitivät sisällään lupauksia nostattavia pelipaikkoja, joissa voisi korkata kesätauon aikana pestyt nostothanskat.

Rallin lämmittely alkoi rallia edeltävänä viikonloppuna Helsingin Ruoholahdessa, jonne oli järjestetty kutsuttujen kuskien välinen näytöskilpailu lyhyellä rantatielle rakennetulla radalla. Mukana olivat lähes kaikki tehdastiimien kuljettajat ja niiden lisäksi joukko Suomen rallihistorian tähtikuljettajia Markku Alenin, Marcus Grönholmin, Juha Kankkusen sekä Tommi Mäkisen johdolla. Näytösajon voitti Citroenia työkseen kuskaava Norjan Mads Östberg. Paikalle saapunut runsaslukuinen yleisö nautti ilmaistapahtumasta ja varmaan tapahtuman myötä saatiin taas rallia kappaleen seuratummaksi.

Kilpailun reitti oli jaettu vanhan ajan malliin neljälle päivälle. Torstaina aamun testi-ek:n jälkeen lähdettiin iltalenkille Lankamaan ja Jouhtikylän erikoiskokeille, joista Lankamaa ajettiin kahteen kertaan. Itse lähdin katsomaan Lankamaan kuuluisaan latomutkaan. Ensimmäisellä kierroksella alkoi vesisade, joka ennusteista huolimatta ei yltynyt ukkosmyrskyksi. Pätkän maalissa kuljettajat valittelivat yhdellä suulla tien liukkautta. Latomutka oli jälleen ottaa omansa, kun R5 luokitellulla Citroenilla liikkeellä ollut Ranskan Sebastian Chardonnet suistui ojaan, josta hetken kahdella pyörällä tasapainoilun jälkeen pääsi jatkamaan matkaa. Toisella kierroksella meinasi tulosluettelo mennä uusiksi kun Volkswagenin Sebastian Ogierin jarrutus karkasi urasta, josta seurauksena oli huima roikku perän pudotessa ojaan. Ammattimies piti kaasun pohjassa ja selvisi tilanteesta ilman vaurioita. Illan jälkeen tulosluettelon kärjessä olivat tutusti VW-tiimin miehet Jari-Matti Latvala ja Sebastian Ogier, mutta seuraavina olleiden Citroenin Chris Meeken ja Hyundain Juho Hännisen sijoituksia voidaan pitää pienoisena yllätyksenä.

Perjantain lenkki suuntautui aamulla Kuhmoisten maisemiin, jossa Pihlajakosken erikoiskoe palasi MM-rallin reittiin parinkymmenen vuoden jälkeen. Itse ajelin erikoiskokeen lähtöalueelle erikoiskoepoliisipartion tehtäviin. Aamu suijui erikoiskokeella rattoisasti. Kovavauhtinen vaativa erikoiskoe otti omansa, sillä reitille jäivät ulosajojen vuoksi Fordin Robert Kubica ja WRC2 -sarjassa kilpaileva Italian Lorenzo Bertelli, jonka perhe muuten omistaa mm. naisten käsilaukkuja myyvän Prada-tuotemerkin. Yrityksen arvo lasketaan miljardeissa.

Pihlajakosken jälkeen ajettiin Päijälä, joka niinikään palasi reittiin noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Ammattikatsojat olivat odottaneet paluuta vesi kielellä, mutta vaativasta tien luonteesta huolimatta suurempia suistumisreikiä ei syntynyt. Kärkikuljettajista hyvään vauhtiin päässyt Hyundain Juho Hänninen kärsi rengasrikon, ja koettaessaan edetä tyhjentyneellä renkaalla, kaatoi autonsa. Onneksi Hänninen pääsi jatkamaan.

Päijälästä reitti kulki Kakariston erikoiskokeen kautta Painaaseen, jonka jälkeen käytiin huollossa. Päivän mittaan kärkipaikasta taistelivat Volkswagenin Jari-Matti Latvala ja Sebastian Ogier. Citroenin Chris Meeke oli hienosti ja hieman yllättäen kolmantena. Huollon jälkeen aamupäivän lenkki kierrettiin uudelleen ja palattiin Jyväskylään, jossa ajettiin uudelleen Harjun erikoiskoe.

Ehdin paikalle työpäivän päätyttyä. Harjulla törmäsin sattumalta Karhulan Mattiin, jonka kanssa seurasimme kilpailun kärjen, samalla rallijuttuja puhellen. Täytyy nostaa hattua järjestävälle taholle Harjun erikoiskokeesta. Pätkä keräsi paikalle ihmisiä ja kuvittelisin kuskienkin pitävän erikoiskokeesta enemmän kuin raviradalla pyörittämisessä. Pätkää oli mukava katsella ja siellä näki oikeaa rallia hyvinkin läheltä. Tämä on se muoto, jolla tavalliset ihmiset saadaan kiinnostumaan rallista ja mukaan erikoiskokeille.

Seuraavana aamuna rallikaravaani suuntasi Mökkiperän, Jukojärven ja Surkeen erikoiskokeille. Sieltä reitti vei Himoksen yleisöerikoiskokeen kautta Leustulle, jonka jälkeen ajettiin Jyväskylään huoltotauolle. Tilanne kilpailussa oli jo tuossa vaiheessa hieman vakiintunut, kun Jari-Matti Latvala oli venyttänyt hiljalleen johtoaseman noin puoleen minuuttiin Sebastian Ogieriin nähden. Kolmantena kisassa oli Kris Meeke, jonka olemusta oli hauska seurata. Mies suorastaan säteili tyytyväisyyttä ja iloisuutta. Tauon jälkeen ajettiin uudelleen Mökkiperä ja Jukojärvi, josta edettiin Surkeelle. Siellä Latvalan autoon tuli jarruvika. Oikean puolen jarruletku katkesi edestä ja auton jarrut toimivat vain kolmessa renkaassa. Etumatka Ogieriin alkoi uhkaavasti kutistua. Himoksella ero kaventui entisestään ja Leustussa penkalta katsottuna heittelehtivä auto oli todella vaikea ajaa. Latvala sai kuitenkin pidettyä laitteet tiellä ja pääsi pätkän maaliin. Yötauolle mentäessä ero oli enää 3,4 sekuntia, joten kisa alkoi uudelleen.

Viimeisenä aamuna väkeä oli liikkeellä todella paljon. Jännittävä kilpailu odotti ratkaisuaan. Päivän ensimmäisenä erikoiskokeena ajettiin Ruuhimäki. Siellä molemmilla kärkikuskeilla oli hurja hyökkäys päällä. Latvala ajoi kuitenkin erikoiskokeen 1,6 sekuntia nopeammin ja kisan johtopaikka säilyi 5 sekunnin turvin. Myhinpäässä Ogierillä oli vielä mahdollisuus hyökätä. Hän ajoikin erikoiskokeen 1,3 sekuntia Latvalaa nopeammin ja ero ennen viimeistä pikataivalta oli 3,7 sekuntia. Powerstagena ajettu viimeinen Ruuhimäen erikoiskoe ei muuttanut asetelmia, vaikka Ogier suoritti sen 0,1 sekuntia nopeammin. Näin maalissa juhlittiin suomalaisvoittajaa. Kilpailun voitto 3,4 sekunnin erolla taitaa olla historian pienin.

Maalissa Latvala omisti voittonsa suomalaisille ja suomalaiselle ralliväelle, kertoen toivovansa rallin voiton tuovan uutta nostetta rallille. Omissa silmissä Latvala nousi suurten rallimiesten joukkoon. Toinen Jyväskylän voitto vie yksinkertaisen voittajan leiman. Lisäksi voiton jakaminen koko kansalle ja huolen kantaminen suomalaisen ralliautoilun tilasta kertovat suurisydämisestä rallimiehestä, jonka suonissa virtaa bensiini. Upea ajo paineen alla rikkinäisellä autolla kruunasivat suorituksen.

Tällainen kisa kaikkine järjestelyineen ja tapahtumineen, sekä suomalaisvoitto jännittävien vaiheiden jälkeen tuo ralliautoilun taas ihmisten mielenkiinnon kohteeksi. Tänä vuonna Itä-Euroopan edustus katsojissa oli huomattavan vähäistä. Sen sijaan ranskalaisia sekä belgialaisia katsojia oli huomattavan paljon. Yleisön yleisilme oli fiksua ja siistiä. Ihmettelen, jos ensi vuonna katsojien määrä ei nouse huomattavasti. Positiivista oli myös iltapäivälehtien ja muunkin median huomio kisalle. En muista, että koskaan aiemmin Etelä-Suomen valtamediat olisivat seuranneet kisaa noin aktiivisesti ja laajasti kirjoittaen. Tästä on hyvä jatkaa ensi vuoteen.

Matti K: Kuudentoista vuoden jälkeen – Harjun paluu

Neste Oil Rally 2014 toi rallikansan katseltavaksi useampia takavuosien legendaarisia erikoiskokeita. Ruuhimäessä tosin ajettiin shakedown edellisinä vuosina, mutta huima Myhinpää oli jokusen vuoden kokonaan poissa ja Pihlajakoskea ei ole ajettu sitten 1980 -luvun. Kuusitoista vuotta rallitaukoa vietettiin myös Jyväskylän ydinkeskustassa, sillä kaupunkierikoiskokeiden helmellä Harjulla oli kisattu edellisen kerran vuonna 1998.

Harjun puistoalue eli kirjaimellisesti harju sijaitsee keskellä Jyväskylän kaupunkia ja on suosittu ulkoilualue. Alueella liikkuneille ovat tuttuja Harjun portaat, Vesilinna vesitorneineen ja Harjun urheilukenttä. Yksi Jyväskylän maamerkeistä on kesäisin klo 20.00 Harjun tornista kaikuva torvimusiikki eli Harjun iltasoitto, joka on kuulunut Jyväskylän kesäilloissa jo 34 vuotta. Nyt Harjun alue muuttui pitkän tauon jälkeen takaisin rallinäyttämöksi, kun EK 4 / 13 Harju ajettiin sekä torstai- että perjantai-illan päätteeksi. Erikoiskokeen maalipäätä oli jonkin verran muutettu, mutta pääosin seurattiin 1990 -luvulta tuttua reittiä läpi puiston.

Kaupungin keskustassa sijaitsevan EK:n rakentaminen aiheuttaa järjestäjälle normaalia enemmän päänvaivaa ja myös työtä erityisesti liikennejärjestelyjen vuoksi. Ensimmäiset EK-rakentajat ilmestyivät katukuvaan jo viikon alussa maanantaina, jolloin puistoalueelle alettiin rajata yleisöalueita. Nuotitus hoidettiin johdetusti turva-auton vetäessä lyhyitä letkoja hetkittäin suljetulla kadulla ja varsinaisen kisan aikana alueen yksisuuntaisia katuja muutettiin liikenteen sujuvuuden vuoksi kaksisuuntaisiksi. Kaiken kaikkiaan järjestelyt onnistuivat varsin hyvin, eikä isoja soraääniä ole jälkeenpäin kuulunut.

Harjun 2,27 km pituisen EK:n lähtö sijaitsee Yliopistonkadulla, josta noustaan ylös Harjulle, ajetaan Vesilinnan pihan eli Harjun lakipisteen läpi ja laskeudutaan alas urheilukentän päätyyn. Tässä kohdassa on paljon katselijoita keräävä tiukka oikea, jossa takavuosien tiukimmat tilanteet ja puuosumat on nähty. Tämän jälkeen reitti käy kiertämässä ammattikoulun, jatkaa pitkin Pitkäkatua ja päättyy tässä nykyversiossa nypyn ylityksen ja tiukan oikean jälkeen Kortesuonkadulle. Tuohon nyppykohtaan liittyy Harjun historian ikävin tapahtuma eli tanskalaiskuljettajan suistuminen yleisön joukkoon vuonna 1996. Sen jälkeen, kuten myös tänä vuonna, turvatoimet ovat toimineet moitteetta ja Harjulla on kilpailtu ilman ongelmia.

Loistava sää ja keskeinen sijainti olivat varmasti myötävaikuttamassa siihen, että Harju keräsi molempina iltoina runsaan määrän katselijoita. Torstaina Harjulla liikkui näytösajossa klassikkokilpureita ja perjantaina katselijoille tarjottiin bonuksena annos vetomiehiä ennen MM-sarjan kilpailijoita. Väkeä riitti paikalle kiitettävästi jo silloin. Itsekin olin paikalla molempina iltoina ja katselin juuri noissa edellä mainitsemissani paikoissa, urheilukentän päädyssä torstaina ja maalipään nypyllä perjantaina.

Etenkin torstaina Harjulla oli havaittavissa se, minkä tiedämme nyt eli Jari-Matti Latvala ei tullut Jyväskylään häviämään. Sen verran yritystä oli ajosuorituksessa Harjun pienellä hiekkatiellä. Omassa katselukohdassa spekuloitiin sitä, kuinka paljon kyseiseen kohtaan joutuu nostelemaan, mutta Latvala vastasi keskusteluun lyömällä sisään pykälää isomman vaihteen ja kaasun pohjaan. Yritystä taisi olla vähän liikaakin, koska JM osui lopussa paaliin ja jäi pohja-ajasta 0,8 sekuntia. Harjun valtias molemmilla ajokerroilla oli tallikaveri Sebastian Ogier, sillä perjantaina JM joutui taipumaan hänelle toistamiseen ja nyt 0,3 sekuntia.

Ralli oli tänä vuonna historiallisen tiukka ja toi mieleen ne vanhat hyvät ajat, jolloin voitosta tosissaan taisteltiin. Kolmen vuoden ranskalaiskomennon jälkeen Jari-Matti Latvala ylensi itsensä yksinkertaisesta kaksinkertaiseksi Jyväskylä -voittajaksi 3,6 sekunnin reilulla marginaalilla. Asenne Jari-Matilla oli sellainen, jolla tehdään mestareita. Toivon mukaan tuo tahtotila säilyy loppukauteen, koska sen myötä Sebastian Ogier saa jatkossa tehdä tosissaan töitä tallikaverinsa kukistamiseksi.

Vilppu Linjama: Spaukin Miikka Salonen menestyi Nelivetomies -kisassa

Suomen MM-rallin yhteydessä oheiskilpailuna ajettiin Nelivetomies- ja Vetomies-mestaruudesta. Mukaan nelivetomieskilpailuun ilmoittautui myös Suomen poliisien autourheilukerhon väreissä Miikka Salonen yhdessä Toni Valovaaran kanssa. Kilpailuun osallistui 16 autokuntaa.

Kisan alla Miikka kertoi saaneensa houkuttelevan tarjouksen Jukka Haran tiimin Subarun vuokraamisesta ja vuodesta 2011 talviunilla ollut rallikärpänen puraisi miestä jälleen. Haran tiimin talliin oli vasta hankittu Subaru Impreza WRX STi kilpa-auto, joka nyt tuoreeltaan valjastettiin Salosen käyttöön. Kilpailua edeltäneissä testeissä autoon tuli moottorivaurio ja lainaan saatiin Teemu Asunmaalta uusi moottori.

1. kilpailupäivä

Nelivetomiesten kilpailu ajettiin kaksipäiväisenä ja kymmenen erikoiskokeen mittaisena. Sokerina pohjalla oli tietenkin perjantai-illan yleisöerikoiskoe Jyväskylän Harjulla.

Tapasin sattumalta Miikan heidän odottaessaan pääsyä ensimmäiselle erikoiskokeelle Pihlajakoskelle. Tuttuun tapaan Miikka oli hyväntuulinen, mutta hermostunut. Mies ei pysynyt paikallaan hetkeäkään, mutta olemus oli positiivisen luottavainen. Täytyy myöntää, että tuolla hetkellä kävi miestä kateeksi, todella. Olisin voinut vaihtaa moottoripyöräkypäräni Salosen rallikypärään miettimättä sekuntiakaan.

Pihlajakosken erikoiskoe oli pituudeltaan 14,51 kilometriä ja todennäköisesti kaikille kilpailijoille ennen ajamaton, sillä pätkää on ajettu viimeksi kilpailussa 80-luvulla. Tie on todella kääntyilevää ja vauhdikasta rallitietä, eikä haastavista paikoista ole puutetta. Kilpailijapari Salonen-Valovaara avasivat kilpailun hyvin viidenneksi nopeimmalla ajalla. Kilpailun kärkeen ajoi Jyväskylän Mikko Eskelinen, joka paukutti ensimmäiselle erikoiskokeelle huiman 12 sekunnin pohja-ajan.

Toisena erikoiskokeena ajettiin todellinen legenda Päijälän erikoiskoe 23,38 kilometrin mittaisena. Haastava erikoiskoe vaati osansa, sillä hyvin aloittanut Eskelinen jäi reitin varteen. Miikka Salosen aika oli jälleen viidenneksi nopein. Kilpailun kärkeen nousi toiselta sijalta Jarkko Hosike.

Kolmas erikoiskoe oli osittainen Ouninpohja, joka tänä vuonna ajettiin Kakaristo-nimisenä. Salosen hyvä tahti jatkui erikoiskokeen ajan ollessa jälleen viidenneksi nopein. Kärjessä oli tiukkaa, sillä Kakariston jälkeen kisan johtoon nousi Mika Rampanen. Salosen sijoitus yleiskilpailussa oli hienosti neljäs.

Reitti jatkui Painaan erikoiskokeelle, jossa Miikka ajoi tasaiseen tahtiin neljänneksi nopeimman ajan. Kilpailun kärjessä jatkoi Rampanen ja Salosen sijoitus säilyi neljäntenä.

Rallipäivän kruunasi Harjun yleisöerikoiskoe, jossa Salonen sitten syttyi toden teolla ja ajoi kolmanneksi. Yötauolle lähdettiin tilanteessa Rampanen, Jarkko Hosike, Ilkka Kariste ja neljäntenä kilpailijapari Miikka Salonen-Toni Valovaara.

2. kilpailupäivä

Toisen rallipäivän aloituserikoiskoe Mökkiperä on Neste-rallin reitin vakiotiestöä. Muutoksena aiempaan, erikoiskoe ajettiin tänä vuonna eri suuntaan kuin aiemmin. Erikoiskokeelle Salonen paukutti kolmanneksi nopeimman ajan nousten samalla jo kahden sekunnin päähän at-pisteitä saaneesta Jarkko Hosikesta. Kilpailun johdossa jatkoi Mika Rampanen.

Seuraavaksi reitti suuntautui Keuruun maisemiin Jukojärven erikoiskokeelle. Hyvin sujunut erikoiskoe tuotti todellisen yllätyksen, kun maalissa fläppitauluun kirjattiin Saloselle erikoiskokeen nopein aika. Mika Rampasen osaksi tuli jäädä reitille vaihdelaatikko-ongelmien vuoksi ja Jarkko Hosike viipyi erikoiskokeella yli viisi minuuttia ja oli kärkitaistosta ulkona. Näin ollen Salonen-Jalovaara kaksikko siirtyi kilpailun johtoon.

Jukojärven jälkeen jatkettiin Korpilahden maisemiin Surkeen erikoiskokeelle, joka sitten olikin kaksikollemme nimensä mukainen. Erikoiskokeen lähdössä tapahtunut pieni herpaantuminen aiheutti aikakortin joutumisen toimitsijan käteen omaa aikaa edeltävällä minuutilla ja tästä seurasi minuutin aikasakko. Ehkä tilanne vaikutti myös erikoiskokeelle, sillä Salosen aika tuolla pätkällä oli viides. Kilpailun johtopaikka vaihtui minuutin aikasakon myötä toiseen sijaan Ilkka Karisteen noustessa kilpailun johtoon.

Surkeen epäonnen jälkeen reitti johti Himoksen laskettelukeskuksen ympäristöön tehdylle 4,45 kilometrin erikoiskokeelle, jossa hieman apeissa tunnelmissa edennyt parivaljakko kirjautti viidenneksi nopeimman ajan. Yleiskilpailun johdossa jatkoi 51 sekunnin turvin Kariste Salosen ollessa edelleen upeasti toisena.

Nelivetomieskisan päätti Leustun erikoiskoe, joka ei enää muuttanut asetelmia. Salonen-Valovaara ajoivat pätkän ongelmitta kolmanneksi nopeimmin ja kun Kariste kirjautti neljänneksi nopeimman ajan. Lopputulos säilyi muuttumattomana. Miikka Salosen ja Toni Jalovaaran upean tasaista ja varmaa ajoa sekä toista sijaa voidaan pitää huikeana suorituksena.

Oman muistini mukaan Neste-rallin palkintokorokkeella ei ole aiemmin nähty kilpailijana kerhomme edustajaa, ei ainakaan 2000-luvun aikana. Nyt se sitten toteutui. Varmaan Salosen autossa oltiin maaliin saavuttaessa ristiriitaisissa tuntemuksissa: oliko hopea voitettu vai hävitty? Voin vastata, että kyllä se oli voitettu. Ja jos jotain jäi hampaankoloon niin ensi vuonna lappu uudelleen lattiaan ja keskimmäisellä korokkeelle. Tämä vuosi osoitti, että vauhti ainakin riittää.

Pauli Heikkola: Lahti Historic Rally 2014

Vuoden 2014 Lahti Historic Rally oli reitiltään yksi kyseisen tapahtuman pisimmistä, 2-päiväinen kilpailu sisälsi kaikkiaan 12 erikoiskoetta. Reitin kokonaispituus oli peräti 510 kilometriä, joista aikaa mitattiin sekunnin kymmenysten tarkkuudella reilulla 151 kilometrillä.

FIA European Historic Sporting Rally Championship -osakilpailuun ilmoittautui vain 65 autokuntaa, joka oli varmaan pienoinen pettymys järjestäjille. Onneksi lauantaina ajetussa Tietopalvelu-rallin täyteluokissa oli yli 100 kilpailijaa, joten Poppoo Teamin panostukset kilpailutapahtumaan tuottivat hyvän lopputuloksen.

Vaikka osallistujamäärä jäi hieman alhaiseksi, niin nimekkäät kuljettajat saivat rallikansan liikkeelle. Jari-Matti Latvala uudella omalla Audi Quattrollaan oli ylivoimainen ennakkosuosikki, mutta Norjan Valter Christer Jensen ja Ruotsin Mats Myrsell Porscheillaan olivat myös mukana kärkikahinoissa. Eikä toki sovi unohtaa aikaisempia voittajia Mika Turkkia ja Veli-Matti Saarelaista, jotka molemmat käskyttivät nelisatasia Ooppeleita. Ja Silvastin Ville oli siirtynyt Audiin, samaan yksilöön, jolla Jari-Matti voitti kilpailun viime vuonna.

Juhannusvuoren Kimmo, Metsälän Jukka, Lindroosin Joonas, Kiventeen Kari ja monet muut kokeneet kotimaiset kilpailijat yrittäisivät varmuudella ajaa palkintosijoista.

Mielenkiintoisimman lisän rallille toivat 0-autotehtävässä Mikko Hirvonen ja Jarmo Lehtinen. Herrat kurvailivat Mikon Escort BDA:lla, joka on englantilaisen Historic RallySportin tuotantoa. Vuonna 2009 valmistunut nelosryhmän kilpa-auto esiintyi nyt ensimmäistä kertaa viivalla.

Jorma sai hoidettavakseen Escortin ylläpitotoiminnot Lahdessa. Niinpä sitä kasattiin kokoon tuttu joukkue asian ympärille eli Heli, Juho ja meikäläinen. Jorma hoiteli ennakkovalmistelut, joita oli melko runsaasti, sillä autolla ei ole ajettu kuin muutama shakedown valmistumisen jälkeen. Lisäksi Ford tarvitsi rekisteröintikatsastuksen sekä siirtokilvet. Plus erinäisiä hienosäätöjä muun muassa penkkien ja sammutusjärjestelmän parissa.

Lahden messukeskuksen piha-alueen huoltoparkissa oli perjantaina päivällä hieno kattaus ralliautoja vanhoilta hyviltä ajoilta. Yleisöä oli kuitenkin niukanlaisesti, taisi arkipäivä ja työt estää monen harrastajan paikallaolon. Kovasti kuitenkin tuntui Rothmansin väreissä ollut Ford kiinnostavan. Ja sama juttu myös Mikolla ja Jarmolla, jotka pääsivät poseeraamaan sekä perinteisesti auton vierellä että nykyaikaisesti selfieissä. Ainakin italialaiset olivat todella innostuneita itsensä ikuistamisesta WRC-kuskien kanssa. Julkisuus kuuluu olennaisesti myös ralliammattilaisten päivittäiseen elämään.

Perjantain lenkki suuntautui Nastolan ja Iitin väliselle alueelle. Kolme EK:ta kahteen kertaan, huoltotauko kierrosten välissä Kausalassa. Lauantaina samanlainen lenkki Kärkölän ja Hausjärven seudulla, mutta huoltoparkki ja tauko Lahdessa.

Kilpailu starttasi matkustajasatamasta iltapäivällä kahdelta. Ford saapui ensimmäiselle huoltopaikalle Vuolenkoskelle iloisten ilmeiden säestämänä. Mikon mukaan autossa olisi saanut olla tehoa lisää. Kommentti oli luonnollinen, koska viikkoa aikaisemmin keskisuomen maisemissa sora siirtyi nelivetoisella WRC-Fiestalla. Nyt alla oli 70-luvun huippulaite "Peetu", joka ei jätä ketään kylmäksi. Taisipa tuo Mikon lausahdus olla tarkoitettu huumoriksi, sillä äijät olivat innoissaan takavetoisen tarjoamasta kyydistä.

Ilmeet olivat entistäkin muikeammat kakkosen jälkeen. Nyt Jarmon mukaan etenemisessä oli jo sopivaa näyttävyyttä ja katsojien viihdyttämistä. Molemmat kuljettajat olivat niin sanotusti liekeissä. Escort toimi moitteettomasti…

Matka loppui yllättäen EK 3:lle, noin kahdeksan kilometriä lähdöstä. Moottori lakkasi pyörimästä ilman ennakkovaroitusta. Se oli sitten siinä.

Pääsimme hakemaan auton pätkältä pois ennen toista ajokertaa. Päällisin puolin kone oli ehjä, eikä nestevuotoja ollut havaittavissa.

Venttiilikoneistossakaan ei ilmennyt vikaa, kun kansi avattiin. Todennäköisesti kiertokangen laakerivaurio oli aiheuttanut konerikon. Lopullinen syy selviää, kun Jorma purkaa moottorin. Tässä kohtaa vain spekuloitiin vaihtoehdoilla.

Noh, kamat kasaan, auto traileriin ja hotellille. Seuraavana aamuna paluukuljetus Jyväskylään verstaalle. Tätä se moottoriurheilu välillä on. :|

Uskoisin kuitenkin, että kuljettajakaksikko Hirvonen - Lehtinen tullaan näkemään näissä merkeissä lähitulevaisuudessa. Nyt homma jäi puolitiehen. Millaiset numerot on Escortin ovissa seuraavalla kerralla…?

PS. Jari-Matti oli odotettuakin ylivoimaisempi, lähes kuuden minuutin marginaali Kimmo Juhannusvuoreen, joka oli kakkonen. Mats Myrsell vei kolmannen palkinnon Ruotsiin.

PS 2. Walesilainen Phil Mills (Petter Solbergin ex-kartturi) oli seuraamassa kilpailua penkalla. Mills pyörittää Viking Motorsportia, joka rakentaa muun muassa Fordin historic-ralliautoja. Britti oli vakuuttunut näkemästään ja hän visioi jo mahdollisesta osallistumisestaan tulevina vuosina. Jäädään odotukselle…

PS 3. Ei ollut moottorivaurion syynä kiertokangen laakeri. Alakerran apuakseli oli päättänyt jakaantua kolmeen osaan. Valurauta ei näköjään kestänyt 8000 - 9000 kierroksen lukemia. Jälki oli sitten kuvien mukaista.

Pauli Heikkola: Sorateiden Grand Prix - Se ainoa oikea

1000 Lakes Rally vuosimallia 2014 ajettiin 140 kilpailijaparin voimin Jyvässeudulla 22. – 23. elokuuta. Perjantai-iltana käynnistynyt ralli starttasi perinteikkäästi Kylpylähotelli Rantasipi Laajavuoren pihasta klo 18:01. Kaksipäiväisessä kilpailussa oli kaikkiaan kahdeksan erikoiskoetta, joista kolme perjantaina. Reitti suuntautui Jyväskylän itäpuolelle. Nimet Kuohu, Moksi, Hirvimäki ja Ehikki ovat tuttuja vanhoilta hyviltä Jyskälä-vuosilta.

Yksi rallin etuautoista oli vuoden 1959 Jyväskylän Suurajoissa Timo Mäkisen kilpailukalustona toiminut Triumph TR3, jota kuljetti nyt Timon pikkuveli Tapio Mäkinen.

Toyota oli palautunut ennalleen Italian-keikaltaan. Nyt auto oli taas sorasäädöissä ja kosmeettiset kolhut kiviaitakohtaamisesta näkyivät enää vain valokuvissa. Jorman ammattitaitoinen kädenjälki välittyi korin virheettömässä ulkomuodossa. Kun kaikkia pieniä osia ei ole välttämättä saatavilla, niin silloin ne on tehtävä itse. Teoriassa yksinkertaista, mutta käytännössä jotain ihan muuta.

Celica sai oviinsa numerot 51.

Perjantai, EK:t 1 - 3

Ensimmäisenä erikoiskokeena Laajavuori, vain muutaman sadan metrin päästä lähtökorokkeelta. Tämä lyhyt (3,86 km), mutta todella nopea EK on ollut kuljettajille vaikea korkeuseroistaan ja hurjasta vauhdista johtuen. Täällä ei voi voittaa rallia, mutta monet ovat menneinä vuosina menettäneet mahdollisuutensa ulosajoon.

EK 1 oli haastava, varsinkin kun MM-rallin kuljettajat olivat käyttäneet tietä kolme viikkoa aikaisemmin testierikoiskokeena. Ajourat olivat jo meilläkin niin huomattavat, että niissä oli pysyttävä. Tulossa oli vielä 90 autoa, joten loppupään kuskit tarjosivat katsojille mukavasti nähtävää erilaisten ajosuoritusten muodossa.

Toisena ajettu Kuohu oli kilpailun pisin, vajaa 15 km. Perusvarma suoritus toi kymmenenneksi nopeimman ajan. Olihan se eteneminen erilaista kuin huhtikuussa Italian asvaltilla. Kyllä tämä sora on huomattavasti miellyttävämpi alusta, joka antaa liikkumavaraa.

Perjantai päättyi Römminpohja -nimellä kulkeneeseen erikoiskokeeseen. Lisävaloja ei tarvittu, sillä ehdimme ajaa juuri ennen hämärän laskeutumista, eikä sadekaan ehtinyt muuttamaan olosuhteita. Kymmenen kilometriä ja sijoituksena taas kymmenes. Ukot oli sopivasti "iskussa" ja toiminnot ohjaamossa menivät suunnitellusti, koska ns. tilanteita ei ollut.

Autot ajettiin yötauolle Jyväskylään matkakeskuksen vieressä olevaan pysäköintihalliin. Täyteluokkien kilpailijat joutuivat ajamaan kolmosen vesisateen säestämänä.

Lauantaina aloitettiin klo 10:01 alkaen sijoitusten mukaisessa lähtöjärjestyksessä. Me saimme aikakortin 10:08, suuntana Korpilahti ja 40 kilometrin siirtymän jälkeen Moksin erikoiskoe. Jorma oli hyvin hereillä ja ajoi seitsemänneksi. Aamuhuollossa vaihdetut Michelinit toimivat hienosti, pito oli selkeästi parempi kuin perjantaina alla olleilla BF Goodricheillä.

EK 5 Hirvimäki ja EK 6 Ehikki ajettiin vielä ennen 40 minuutin kokoomataukoa, joka sijaitsi Koskenpään Rantapirtillä. Järjestäjä tarjosi kilpailijoille keittolounaan.

Varman etenemisen taktiikka oli toiminut mukavasti ja jopa kartturi oli pysynyt tiekirjalla. Joskus näinkin. : )

Viimeiset erikoiskokeet ajettiin Petäjäveden pohjoispuolella Naulaperä- ja Rautiala-nimillä. Tummat pilvet enteilivät sadetta ja olosuhteet muuttuivat märäksi jo ennen EK seiskaa. Paikalliset vesikuurot kastelivat tiet ja samalla pito heikkeni huomattavasti. Kisan päättäneellä EK 8:lla liukkaus vaati todella tarkkaa ajamista, sillä savinen tienpinta oli jo täysin märkä. Selvitimme reitin ongelmitta ja lopussa varmistellen, ylimääräisiä riskejä ei kannattanut ottaa.

Historic-luokissa ei ajeta yleiskilpailusijoituksista, ainoastaan luokkatulokset huomioidaan. Saimme omassa luokassamme (ikäkaudet H2 ja I, CT- ja GTS-autot yli 1600 cc) sijoituksen 5. Epävirallisessa nopeusjärjestyksessä olimme yhdeksäs.

Kelvollinen suoritus miehistöltä, joka edellisen kerran mittautti sekunteja huhtikuussa San Remon kimuranteilla vuoristoteillä.

Spaukkilaisista olivat viivalla Linjaman Vilppu, joka ajoi toiseksi luokassa 4 Volvo Amazonillaan ja B-junioreissa Tuomo Laitila sijoittui yhdeksänneksi, autona BMW 325i.

Jyväskylän Suurajot ry onnistui järjestelyissään mainiosti. 1000 Lakes Rally on jo nimensä perusteella valmis kansainväliselle areenalle. Näinköhän kilpailuorganisaatiolla on aikomus anoa tapahtumalle EM-osakilpailustatusta tulevina vuosina. Läpiviety formaatti muistutti erehdyttävästi kahden viikon takaista Lahden Historic Rallia.

Ralliautoiluperinteitä Jyväskylässä löytyy vaikka muille jaettavaksi. Kannattaa tutustua Jyväskylän Suurajojen jäljillä -kirjasarjaan, josta toistaiseksi on ilmestynyt kaksi osaa; vuodet 1970 - 1974 sekä 1975 - 1979. Lisätietoja saat näppäilemällä www.jysuma.fi.

Vilppu ja Eetu: 1000 Lakes Rally Finland 22.-23.8.2014 - Suurajojen jäljillä

Jyväskylän Suurajot ry järjesti jälleen historic-henkisen rallikilpailun Jyväskylässä. Ajankohta oli laitettu siihen, jossa se oli myös MM-rallina ennen muinoin. Lisäksi kilpailu oli jaettu kahdelle päivälle siten, että perjantai-iltana rykäistiin kolme erikoiskoetta ja lauantaina jatkettiin ajamista viiden erikoiskokeen verran. Erikoiskokeiden nimissä tuoksui vahvasti Suurajot; Laajavuori, Kuohu, Surkee, Ehikki. Pätkiä, jotka olivat menneinä vuosina Suurajoreitin vakiopikataipaleita.

Oman autoni pajoitus oli edennyt hitaasti, mutta varmasti. Loppusuoran häämöttäessä sain vetoapua Puuppolasta Ekosen porukalta. Eetu oli lupautunut kyytiin ja Mauri yhdessä Hämäläisen Tomin sekä Maukosen Jykän kanssa huoltoon. Yhdessä pajoitimme auton kasaan viimeisellä viikolla.

Kilpailukeskuksena toimi perinteitä kunnioittaen hotelli Rantasipi Laajavuori. Sen seinät ja saunat kätkevät sisälleen tuhansia ja taas tuhansia rallijuttuja ja muistoja menneiltä ajoilta. Reitin ensimmäisenä erikoiskokeena oli perinteinen Laajavuori, jonka mäkeen jo aikoinaan Alenit, Saloset ja Mikkolat ovat kadonneet kamppailemaan Suurajojen herruudesta. Kilpailun järjestäjän sivulla erikoiskoetta kuvaillaan näin;

Ensimmäisenä erikoiskokeena ajetaan rallin historian yksi tunnetuimmista erikoiskokeista - Laajavuori. Tämä lyhyt, mutta todella nopea EK on kuljettajille vaikea korkeuseroistaan ja hurjasta vauhdista johtuen. Täällä ei voi voittaa rallia, mutta moni on hävinnyt rallin jo täällä ulosajoon. Monelle kilpailijalle Laajavuoren pitkä kiihdytys jyrkkään ylämäkeen on sellaisenaan toteutunut unelma.

Sinne mekin lähdimme Eetun kanssa kiihdyttämään Amazonilla kilpailunumero 7 kyljessä. Paikalla oli perjantai-illaksi yllättävän paljon yleisöä. Joku luonnehti väkeä olevan Neste-rallin tasoisesti. Erikoiskoe oli tuttu ja sen vuoksi ajo helppoa. Yleisön paljous nostatti tunnelmaa.

Toinen erikoiskoe ajettiin Kuohun maisemissa, josta pätkä johti Korpilahden suuntaan. Tie oli pääosin hienoa valtion tietä ja sisälsi sen verran mutkia sekä ylityksiä, että kello erotteli pojat miehistä. Vauhdin puolesta taisimme jäädä poika-osastoon, mutta laitteet toimi ja oli hauskaa. Huomio kiinnittyi myös siirtymillä olleeseen suureen yleisömäärään. Lukuisissa pihaliittymien päissä oli lapsia ja aikuisia, jotka vilkuttivat ohikulkeville ralliautoille, osa Suomen lippuja heluttaen. Kanssakilpailijamme Etelä-Suomesta totesikin kolmos-erikoiskokeen lähdössä, että vilkuttajien määrästä huomaa olevansa Jyväskylässä.

Kolmas erikoiskoe starttasi tutulta Mansikkamäentieltä, josta mentiin Moksintien kautta Niittyahon suuntaan. Ajo maittoi ja ajelimme pätkän maaliin. Sitten illan vartta Jyväskylään, jossa aikakortti jätettiin paikallisen pysäköintihallin ovelle perustetulle at:lle. Autot jätettiin parkkihalliin ja kuljettajat siirtyivät yötauolle.

2. kilpailupäivä

Seuraavana aamuna oli mukava herätä omasta sängystä ja vetää ajovarusteet päälle. Aamupalan jälkeen auto haki kuljettajan kotiovelta. Hetken aikaa tuumailin, että tältäkö tuntuu suuren maailman tehdaskuljettajista. Palasimme keskustaan parkkihallin eteen, johon olikin kokoontunut jo muitakin kuskeja odottamaan lähtövuoroaan. Omalla ajallamme haimme auton ja lähdimme aikatarkastusasemalta matkaan.

Aamun ensimmäinen erikoiskoe oli niin ikään tuttu ja Korpilahden maisemissa. Reilun kymmenen kilometrin erikoiskoe alkoi isolla valtiontiellä ja jatkui autonlevyisellä paikallistiellä. Ajaminen oli aamusta hieman varovaista, mutta se ei ollut ristiriidassa taktiikan kanssa, joka oli maaliin pääsy.

Päivän toinen ja kisan viides erikoiskoe oli myös Moksin maisemissa ja tie oli pientä metsäautotietä. Ajelimme hieman varoen pehmentyneellä tienpinnalla ja jatkoimme seuraavalle erikoiskokeelle, joka oli Ehikki.

Ehikkiä on ajettu kautta aikain eri kilpailuissa monena eri versiona. Me ajoimme sen perinteisesti siten, että ensin ajettiin pienen tien osuus ja loppu kymmenen kilometriä mentiin isoa tietä. Siviiliautolla ajettaessa tie on varsin selkeä ja mukava, mutta kilpailuvauhdissa tie kääntyilee yllättävän paljon ja ylityksiä on vaikea lukea. Tien luonteikkuus todella erottaa kuljettajat toisistaan, eikä ole vaikea ihmetellä Ehikin suosiota kuskien keskuudessa. Me ajelimme omaa vauhtiamme maaliin ja jatkoimme kohti taukoa.

Kilpailun tauko oli viety Koskenpään Rantapirtille, eikä siellä saanut huoltaa. Järjestäjä turvasi näin rauhallisen lounastauon kuljettajille ja nautimme Rantapirtillä herkullista hirvikeittoa. Täydellä vatsalla oli hyvä jatkaa kahdelle viimeisimmälle erikoiskokeelle Kintauden maisemiin.

Kilpailun kaksi viimeisintä erikoiskoetta ajettiin pienillä metsäautoteillä, toisen sivutessa myös Neste-rallin Mökkiperän erikoiskoetta. Noiden erikoiskokeiden tyyppi tuntui sopivan auton välityksiin ja kuskiltakin löytyi viimein hieman rohkeutta. Erikoiskokeiden ajat olivat kilpakumppanimme kanssa samoilla sekunneilla ja taisimme toisella pätkällä olla hieman nopeampiakin. Viimeisellä erikoiskokeella osuimme eräässä ylityksessä olleeseen pattiin ja keulan jousitus pohjasi pahasti. Ajoimme normaalisti maaliin, eikä auto tuntunut kärsineen vaurioita. Ehjällä autolla oli mukava ajella maaliin ja sen kautta kotia purkamaan tavaroita, pesemään autoa ja käymään kilpailun jälkeisiä jos-ja-jos-jälkipelejä, jotka ehdottomasti kuuluvat rallikilpailujen jälkipuinteihin. Nyt pidetään pieni tauko ja palataan viivalle reilun kuukauden päästä Lammilla.

Tuomo ja Arto Laitila: 1000 Lakes Rally

Vajaa viikko ennen starttia alkoi osallistuminen näyttää epävarmalta, kun kuume nousi 40 tuntumaan ja pysyi siellä useamman päivän. Toiveikkaana kävin kuitenkin lääkärireissun yhteydessä hakemassa siirtokilvet valmiiksi ja menin sen jälkeen kahdeksi vuorokaudeksi sänkyyn peittojen alle. Appiukko ojensi auttavan kätensä ja vietti kaksi pitkää iltaa tallissa viimeistelemässä autoa kisakuntoon minun maatessa peiton alla, kiitokset siitä.

Perjantaina otin reilun annoksen kipulääkettä ja lähdimme Arton kanssa kilpailupaikalle ihmettelemään, mitä meidän pitää tehdä. Muilta kisailijoilta ja järjestäjiltä ohjeita kyseltyämme pääsimme ilmoittautumiset ja katsastukset läpi ja ajallamme vielä lähtöönkin.

Ek 1 Laajavuori, ralliuran ensimmäinen erikoiskoe.

Ek:n lähdössä Arto muistutteli, että Laajavuoreen on moni keskeyttänyt, mutta kukaan ei ole siellä rallia voittanut eli suunnilleen samat sanat, jotka olivat 1000 Lakes Rallyn nettisivuilla. Lisäksi olimme yhtä mieltä siitä, että haluamme ajaa tässä rallissa kaikki kahdeksan erikoiskoetta. Ek 1 oli kulunut tosi huonoon kuntoon ja urat olivat melkoiset. Ek mentiin läpi uria väistellen, autoa säästellen ja aikaa säästämättä.

Ek 2 Kuohu

Ennen ek:n alkua alkoi sataa kovasti vettä ja Bemarin tuulilasi alkoi mennä huuruun. Ongelman ratkaisuksi väänsin puhaltimen täysille. Hetken asiaa ihmeteltyä tehtiin havainto, ettei huuru ikkunalta poistu, puhaltimesta lähti kyllä kova ääni, mutta ilmaa ei juuri tullut ikkunalle. Tuonkin olisi voinut testata kotioloissa valmiiksi, mutta testiajon aikaan oli yli 20 lämmintä, eikä huurtuminen ollut silloin ongelma. EK 2:lle startattiin ikkunan ollessa yläreunasta yli puoleen väliin huurussa. Tämäkään ei muuten häirinnyt kuin notkelmissa käydessä, kun mäen päältä kääntyvää mutkaa ei nähnyt kovin hyvin. Suhteellisen runsas vesisade teki myös tienpinnan aloittelijalle kiusallisen liukkaaksi. Ek:n lopussa tuli suoran pätkä, missä oli hyppy. Latasin hirveällä innolla kaasu pohjassa nypylle ja nypylle noustessa tein havainnon, että nypyn jälkeen on toinen nyppy. Mielessäni kävi kauhukuvat, että auto tulee toisen nypyn vastapattiin alas ja menee poikki. Alastulo löi kyllä tosi kovaa, mutta auto pysyi silti hyvin tiessä ja jatkoimme samalla vauhdilla eteenpäin. Ek päästiin maaliin ja pätkältä jäi mieleen, ettei tuntemattomaan nyppyyn kannata mennä täysiä.

Ek 3 Römminpohja

Vesisade väheni ja loppui ennen seuraavan pätkän alkua. Bemarin ikkunakin selkeytyi olosuhteiden muuttuessa ja näkyvyys parani huomattavasti. Pätkä oli vesisateen ja useiden pienemmällä numerolla lähteneiden jäljiltä paikoitellen melkoisen pehmeässä kunnossa. Ilta alkoi hämärtää ja lisävalotkin tulivat tarpeeseen. Pätkä ajettiin läpi sen verran rauhallisella vauhdilla, ettei eteen tullut mitään tilanteita. Tien pehmeyttä lukuun ottamatta hyvä pätkä.

Pätkän jälkeen tankattiin Korpilahden Nesteellä, minne myös meidän huolto oli saapunut paikalle. Tankkauksen jälkeen auton alusta tarkastettiin mahdollisten ek 2:n hypyn aiheuttamien vaurioiden varalta. Bemari näytti olevan kaikin puolin kunnossa ja siitä jatkoimme matkaa yötauolle.

Toisen kisapäivän aamu käynnisteltiin taas kipulääkkeiden tankkauksella, jonka jälkeen lähdettiin ihmettelemään, milloin on meidän aika lähteä ajamaan.

Ek 4 Moksi

Toisen kisapäivän ensimmäinen ek edessä ja vettä alkoi jälleen sataa. Pätkälle startattiin vesisateessa, joka onneksi loppui aika pian, eikä Bemarin ikkuna ehtinyt mennä huuruun. Pätkä ajeltiin taas rauhallisella vauhdilla, eikä yllätyksiä tullut eteen. Edelliseen päivään verrattuna ajaminen tuntui rennommalta. Ek 4 oli hieno pätkä ajaa, tie olivat hyväkuntoista ja vaihtelevia.

Ek 5 Hirvimäki

Pätkä oli aivan surkeassa kunnossa. Tie oli tosi pientä ja kulunut niin syville urille, että ajattelin auton menevän varmuudella rikki, jos urassa ajaa. Pätkä ajeltiinkin urien vieressä pehmeässä hiekkamössössä isoimpia kiviä väistellen. Ek 5 oli isolla numerolla ajavalle tosi huono pätkä ajaa, jos ei autoa halunnut rikkoa.

Ek 6 Ehikki

Suhteellisen pitkä, hyväkuntoinen ja vaihteleva. Pätkä ajettiin taas rennosti ja varmasti läpi isompia kiirehtimättä. Kaikin puolin hyvä pätkä ajaa, lisää samanlaisia.

Seuraavaksi tauko Koskenpäällä Rantapirtillä, lautasellinen lihakeittoa huiviin ja matka jatkuu.

Ek 7 Naulaperä

Lähdössä tien kunto alkoi jälleen epäilyttämään, sen verran pieneltä tieltä tapahtui startti. Tuoreessa muistissa oli vielä ek 5:n hirveät urat ja pelko, että sama toistuisi. Onneksi ennakkoluulo osoittautui vääräksi ja tällä pätkällä tie oli kestänyt hyvin. Tie oli ihan reipasvauhtinen ja mukava ajaa. Vauhtia pidettiin taas sen verran, että päästiin pätkä ilman yllätyksiä läpi.

Ek 8 Rautiala

Rallin viimeinen erikoiskoe. Pätkälle startattiin liikkeelle reippain mielin ja aika pian havaittiin tiehen kuluneen mutkiin aika syviä uria ja pintaan oli tullut isojakin kiviä. Koska olimme päässeet rallissa jo niin pitkälle kokeilin hieman, miltä tuntuu rymistellä uran pohjassa, ajolinjassa missä ajavat ne kuljettajat, jotka ajaa aikaa vastaan. No, kokeilussa taipui hieman yhden vanteen reuna. Se havaittiin kuitenkin vasta kotona.

Sen verran alkoi säälittämään autoa, että aloin jälleen väistelemään kiviä ja uria. Erästä kiveä väistäessä perä karkasi hieman vasemmalle ja luisti pehmeässä hiekassa vaatien hieman laajemman korjausliikkeen. Bemarin ohjaus tuntuu takertavan hieman laajemmissa nopeissa liikkeissä ja heittelemisen rauhoittaminen on haastavaa ohjauksen mennessä jäykäksi kun rattia ei jaksa/ehdi kääntää kovin nopeasti.

Mahdollisesti vika on jossain tehostimen paluuvirtauksen puolella, asia pitää selvittää ennen kuin sattuu vahinko.

Pätkän loppupuolella viimeisessä T-risteyksessä huomioliivit päällä oleva nainen näytti kyynärvarsilla ristin merkkiä. Merkkihän on tunnetusti pysäytä merkki ja Arton kanssa asiaa ihmeteltiin ja oltiin lähes pysäytetty naisen kohdalle, kun tämä näyttää merkkiä, että jatkakaa. T-risteyksessä havaittiin, että baijerilainen laatuauto oli ajettu ravin puolelle ja sitä sieltä miesvoimin kiskottiin ylös. Hieman jäi ristinmerkin näyttäminen hampaankoloon, kun melkein ehdittiin pysäyttää. Kädellä alaspäin näyttäminen olisi kyllä ollut riittävä merkki. Aikaa vastaan jos olisi ajettu, moinen viitoilu olisi voinut jopa harmittaa. Loppupätkä olikin isoa tietä ja lopun sai mennä koko matkan lähes kaasu auki.

Ensimmäinen ralli päästiin maaliin ja autokin pysyi kutakuinkin ehjänä. Sijoituksia ei katseltu kuin lopussa ja sijoituksena oli luokan 9. sija. Ralli oli kaikin puolin hieno kokemus ja ehjällä autolla on hyvä lähteä kohti seuraavaa rallia.

Kartturin penkiltä

Reilu vuosi sitten minulle esitettiin pikkuserkun suunnasta kysymys tyyliin: ”Myin crossipyörän, aion ostaa Bemarin ja rakennan siitä ralliauton. Lähekkö nää mulle kartturiksi vai pelekääkkö nää?” Sen enempää miettimättä vastasin, että kyllä se käy. Ajattelin vain silloin, että Bemarista ralliauto tulee olemaan jonkinlainen lähes ikuisuusprojekti. Toisin kuitenkin kävi.

Vajaa vuosi tuosta kysymys-vastaus tapahtumasta oli kulunut ja me vedimme ajovarusteita ylle Rantasipin huoneessa. Kilpailija parin numero 125 lähtöön oli aikaa noin tunnin verran. Olo oli molemmilla hieman tai vähän enemmän hermostunut. Oli luettu sääntöjä ja mietitty asioita sekä saatu hyviä neuvoja, mutta usein asiat on nähtävä ja koettava käytännössä, ennen kuin ne avautuvat.

Ensimmäistä kertaa asema-alueelle ja aikakortti ulos auton ovesta oikealla minuutilla. Kortti takaisin ja kohti lähtöpaikkaa. Kuuluttaja huomaa korokkeelle ajavan parin pienen, mutta tehokkaan kannattajajoukon, joka saattelee meidät kohti ensimmäisen pätkän lähtöä.

Rallin tavoitteeksi olimme asettaneet sen, että pääsemme ajamaan kaikki erikoiskokeet läpi aina ruutulipulle asti. Sovittiin, että aikoja ei katsella eikä lasketa, vaan haetaan rauhassa sitä kuuluisaa kokemusta ja opitaan, miten kaikki toimii käytännössä. Laajavuori piti valloittaa varman päälle ja se tehtiin vähän liiankin varman päälle. Ajaen kuin mummot olisi joku voinut sanoa.

Kohti seuraavaa pätkää ja pahin jännitys oli jo helpottanut. Toinen erikoiskoe vedettiin hieman huurtuneella tuulilasilla ja edelleen yritettiin mennä varman päälle, mutta ehkä kuitenkin hieman reilummalla jalalla laitettiin menemään. Ja siinähän se lähes läheltä piti tilanne melkein tuli. Vedettiin vauhdilla mukavan näköiseen hyppyriin, auto otti ilmaa alleen ja tuli kovaa alas lähes vastapenkkaan. Matka kuitenkin jatkui suoraviivaisesti eteenpäin ja kalusto kesti laskeutumisen. Taisin kyllä muistuttaa kuljettajaa sovitusta tavoitteesta tuossa kohtaa.

Kolmannen erikoiskokeen jälkeen tankattiin ja auto katseltiin nopeasti läpi. Kaikki näytti olevan kunnossa, joten suunnattiin kohti yötaukoa. Ensimmäisen rallikilpailun ensimmäinen päivä oli onnistuneesti takana ja tavoitteessa oltiin vielä pysytty. Yön aikana oli ihan pakko vähän käydä katsomassa tuloslistoja, vaikka oli sovittu, ettei niistä välitetä. Pieni kilpailuhenkisyys on aina tervettä.

Toinen päivä alkoi pitkällä siirtymällä ja Moksin erikoiskokeella. Hieno ja vauhdikas pätkä. Ajamisessa alkoi olla varmuutta ja kartturinkin puristus aikakortin ja kellon suhteen oli keventynyt. Viidennestä pätkästä ei ole paljon kirjoitettavaa. Tie oli hirveässä kunnossa, joten ajeltiin vain auto ehjänä periaatteella maaliin.

Ehikki ja Naulaperä lasketeltiin hyvissä fiiliksissä läpi. Viimeistään tässä vaiheessa nautinto meni turhan jännittämisen edelle ja kaikki tuntui sujuvan hienosti.

Pimeissä ralleissa kartturin rooli ei ole niin merkittävä ajamisen suhteen. Aikataulun pitäminen ja oikealla siirtymäreitillä pysyminen olivat minulle suurin huolenaihe, ainakin näin ensimmäisessä rallissa. Yritin myös lukea tietä kuljettajan apuna ja varmistaa, että kaikki reittimerkit tulee huomattua. Ne kohdat, joihin yleisö on kasaantunut, kannattaa huomioida ajamisessa. Kyllä kansa nimittäin tietää, minne kannattaa tulla katsomaan.

Omille kannattajillemme olimme luvanneet, että viimeisellä pätkällä hyökätään. Ei nyt ehkä niin tosissaan, mutta kuitenkin. Loppuosuus Rautialan tiestä oli minulle kohtalaisen tuttua tietä, joten uskalsin yllyttää Tuomoa painamaan lisää hanaa. Viimeinen pätkä oli ehkä koko rallin hienoin. Tuntui, että meillä oli hyvin vauhtia ja reitin varrelle osui myös tilanteita. Tiesimme, että omaa kannattajajoukkoa oli eräässä ysikymppi kurvissa katsomassa, miten poikien Bemari siihen taipuu. Tarkoitus oli taittaa mutka näyttävästi, ettei kotiyleisön tarvitse pettyä.

Mutka oli kuitenkin osoittautunut jostain syystä pahaksi kohdaksi ja siinä oli käyty hieman ojan puolella useamman kerran. Meidän tullessa kurviin siellä oli tilanne päällä ja jouduimme tappamaan vauhdin täysin pois. Se siitä näyttämisestä. Tosin saattoi se olla meidänkin etu, koska olisihan se sama pelto-oja voinut kutsua meitäkin, jos olisimme kantanneet mutkaan liian innokkaasti.

Loput Rautialan pätkästä oli nopeaa, jalka suorana ajettavaa. Tiesin tien ja sanoin Tuomolle, että voi antaa huoletta mennä sen mitä Bemari ottaa. Mutkat olivat nopeita, eikä yllätyksiä ollut. Maalin etumerkki tuli näkyviin ja se oli asetettu todella hienoon kohtaan loivan kumpareen päälle. Kumpare esti näkemästä miten tie jatkui sen takana. Suunnilleen täydet oli lasissa ja Tuomo kysyi, että kestääkö vetää tällä vauhdilla. En muistanut kohtaa ihan puhtaasti, joten mietin sen sekunnin, ja muistaakseni vastasin, että kestää. Ehdin sanoa tai sitten en, mutta joka tapauksessa, sillä vauhdilla mentiin kumpareelle ja aina maaliin saakka. Tavoite oli saavutettu.

Kaitsu Heikkilä: Remontin korjuuta Iso-Syötteellä ja kilvanajoa Imatralla

Future Cupin 3. ja 4. osakilpailu ajettiin juhannuksena Syötteen upeissa maisemissa juhannuksen tienoilla. Edellisten kisojen menestyksen jälkeen oli toiveissa saada sieltäkin hyvät sarjapisteet, vaan mitä sitä pas…a. Autourheilun Aku Ankat (minä ja Mikko) oli taas liikkeellä semmoisen tuurin kanssa, ettei mitään järkeä.

Ennen kisaa tehdyssä moottorin huollossa havaittiin, että nokka-akselilta liikkeensä saavan öljypumpun käyttöhammasrattaat olivat todella huonossa kunnossa. Pikku vikoja helppo korjata… Mikolla oli hyllyssä kuivasumppusysteemi, joka oli tarkoitus asentaa autoon vasta seuraavana talvena. Nyt, koska olisimme joutuneet hommaamaan nokka-akselia ja muuta hilpettä, päätettiin laittaa se paikalleen pikavauhtia ja ottaa se käyttöön Syötteellä. Eipä mennyt niin kuin siellä Strömsöössä. Auto saatiin valmiiksi tiistai-iltana ja keskiviikkona piti jo lähteä kohden kisapaikkaa. Mennessä käytiin kokeileen autoa Ouluzonessa aivan kamalassa kaatosateessa. Sen verran Mikko ehti ja pystyi autolla ajamaan, että todettiin sen käyvän ja se tuntui myös joten kuten toimivan. Auto takas käärriin ja Syötteelle. Ukot oli kyllä intoa täynnä kuin ilmapallot ja muutenkin vielä kaikki näytti hyvältä.

Sitten torstaiaamuna alko tulee sitä kuuluisaa kakkaa tuulettimeen. Mikko lähti aamulla testaan autoa harjoitusajojen ekalla kiekalla ja tarkoitus oli kattoa vaan, että kaikki toimii. Mikko ajoi sievästi ylös ja kaikki näytti toimivan, mutta alas tullessa vaihteistosta katkesi vaihteensiirtäjän sokka ja laatikosta hävisi 4- ja 5-vaihteet. Auto ajettiin varikolle ja nostettiin pukkien päälle ja vaihteisto irti. Hommassa sinänsä ei kauaa mennyt ja Mikko sai auton valmiiksi ja ehdin hyvin ekaan lähtöön. Hieman oli epävarma olo, kun autolla ei oltu ajettu ollenkaan täyttä remppojen jälkeen. Aika nopeasti Syötteen ylämäessä totesin, ettei ole kaikki kaakit Tojotan moottorissa hereillään, koska se ei jaksanut vetää nelosella ja vitosella ollenkaan. Radalla on kuitenkin paikkoja, joissa juuri noilla vaihteella normaalisti pitäis ajaa pitkiäkin pätkiä. Lisäksi auto alkoi tärrään kovemmassa vauhdissa niin, että horisontti näytti häipyvän näkyvistä. Noo, me molemmat ajeltiin pari lähtöä ja Mikolle vielä viimeisessä lähdössä tuli kytkimeen öljyt. Niinpä oli siinä ja siinä, että Mikko edes pääsi ylös rinnettä. Sehän tiesi sitä, että taas illalla laatikko irti ja kytkimen putsaukseen. Tuloksena auton toimintaan nähden oli minulla kohtuullinen 5. sija ja sitä kautta edes jotain pisteitä.

Yö tehtiin remonttia ja aamuksi auton piti olla taas kunnossa ja valmiina viivalle. Eipä se vaan toiminut, tärinä oli todella kova ja autossa ei ollut vetoja ollenkaan. Ajoin vaan ylös, sain kuitenkin suunnilleen saman ajan kuin edellisenäkin päivänä ja sijoituskin pysyi viidentenä. Mikko koetti ajaa kanssa, mutta öljy meni taas kytkimeen ja Mikko ei saanut aikaa ollenkaan. Pakattiin kamat ekan kiekan jälkeen ja ryhdyttiin pohtiin, että missä se vika oikeen luuraakaan. Vika löytyi lopulta helposti, kun katsottiin incar-videota. Samalla hetkellä, kun auto alkoi täristään, loppui koneesta myös öljynpaine (näkyi hyvin isosta mittarista). Vikana oli loppujen lopuksi kuivasumpun öljyn moottorista poistavien pumppujen vika. Pumput eivät saaneet kierroksilla tyhjennettyä konetta ja kaikki seitsemän litraa öljyä pakkaantui pieneen koneeseen ja se aiheutti kamalan tärinän ja tehon häviön.

Kotiin kun päästiin, Mikko pyyhkäsi koneen pöydälle ja laittoi kaikki uusiksi. Uusi nokka-akselikin tuli ajoissa ja palattiin vanhaan systeemiin moottorin voitelun suhteen. Aikaa ei ollut kuitenkaan kuin pari viikkoa. Mikko huolsi myös vaihteiston ja kytkin tais mennä uusiksi. Joka tapauksessa auto saatiin ajoissa penkkiin testiin ja sieltä saatiin vahvistus, että nyt vehkeet oli taas kunnossa. Heposia Tojota luovutti meidän käyttöön huimat 190 ja sen kyllä ajossa tunsi, ero Syötteelle oli kyllä huima.

Imatralla kaikki oli toisin

Sarjan seuraavat kisat (5. ja 6.) ajettiin sitten Imatralla helteisessä ja hienossa säässä. Kisa oli todella hienosti järjestetty ja kaikki toimi niin kuin kuuluikin. Rata oli molempina päivinä eri (sama rata, eri suuntiin) ja oli todella huima. Oli todella nopeita paikkoja ja hitaita tarkoin ajettavia paikkoja. Ekana päivänä ajo sujui aivan kivasti, varmasti maaliin ajellen ja lopulta sijoitus oli kolmas.

Toisen päivän rata oli hieman minusta mukavampi ja se tuloksellisesti parani pykälällä ja olin lopulta toinen. Kun Mikkokin ajoi hienosti luokassaan kolmanneksi, oli mukava lähteä ajamaan Imatralta Haukipudasta kohden. Mielialat oli kaiken kaikkiaan korkealla ja nyt jäädään odotteleen innolla elokuun alussa ajettavaa Oulun kotikisaa.

Kaitsu Heikkilä: Futurecuppia Oulussa ja Levillä

Future Cupin osakilpailut jatkuivat Oulussa elokuun alussa. Kisat ajettiin Jäälissä yrityspuistossa, jonne Lakeuden urheiluautoilijat olivat vääntäneet kaksi erillistä rataa. Radat olivat allekirjoittaneelle todellakin tuttuja, sillä samoilla radoilla kisattiin edellisenäkin kesänä. Tuolloin ajoin Mäkelän Karin Porschella nolla-autona ja sain ajaa molemmilla radoilla toistakymmentä kertaa.

Kisat aloitettiin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä ja ehkä hieman verkkaiseen tahtiin. Jäälin rata on paikkana niin ahdas, että hinaukset väkisin venyttivät kisan aikataulua. Nooh, itse kisaan.. Olin käynyt edellisellä viikolla taas OuluZonessa treenaamassa ja olo oli niin varma kuin se vain voi olla. Tiesin, että jos kaikki vaan toimii, niin luultavasti tulostakin tulee. Mutta eipä tullu.

Lähdin ekaan vetoon ja lähtö ja eka 180 asteinen mutka meni aivan ok, mutta osuin seuraavalle suoralle tehtyyn hidasteeseen. Keula vaan hipas tynnyriin, ei sen kummempaa, mutta ajattelin, etten vedä kierrosta loppuun aivan täyttä, vaan ajelen ja kattelen jarrupaikat seuraavaan vetoon. Aika riitti silti luokan kolmanteen sijaan, sadasosan päähän kakkospaikasta ja kolme kymppää kärjestä. Ajattelin, että tuosta on helppo parantaa, mutta… Kierros venyi todella pitkäksi ja niinhän se alkoi sadekuuro, joka kesti lopulta kahdeksan tuntia. Aika ei tietenkään märällä parantunut ja korkeemmat sijat meni alokasmaiseen mokaan, eli parannetaan toisella kierroksella. Pitäs vaan aina ajaa kunnolla. No, eihän kolmossijakaan huono ole. Mutta kun omasta mielestä ois ollut eväät parempaakin.

Toiselle päivälle Oulun kisaan oli sitten kasvanu ne kuulut sarvet päähän ja vedin jo ekalla kiekalla sen, mitä Starletista lähti. Tuloksena oli kolmen sekunnin luokkapohjat ja junnujen yleiskilpailun 5. sija. Toisella kiekalla ajat parani kaikilla samassa suhteessa ja tuloksena oli tosiaan kauden toinen luokkavoitto. Aika olis riittänyt yleisenkin F:ssä pronssille.

Levi

Kauden päätös kisattiin jälleen tänä vuonna Levillä ja sinnekin järjestävä seura (ROIUA) oli loihtinut kaksi erillistä rataa (sama rata, eri ajosuunnat). Rata oli varsinkin ekana päivänä mielestäni hieman haastava, enkä saanut oikeen semmoista rentoa suoritusta tehtyä. Ekan vedon jälkeen olin kuitenkin luokkajohdossa, mutta koko kauden kovin kilpakumppani, Hyryn Petri, pääsi kiilaamaan toisella vedolla edelle. Kakkossija ei hirveesti harmittanut, kun tiesin, etten lujempaa uskaltanut ajaa. Paremmalle hävisin. Pete sijoittui lopulta kokonaiscupissa kaksivetoisissa hienosti kolmanneksi.

Toisen päivän rata oli enemmän minulle mieleinen ja sainkin ajettua molemmilla vedoilla nopeimmat ajat, vaikka ekalla kiekalla ei oikeen mikään onnistunut. Lähdössä jäi hanska kiinni vaihdekepissä olevaan lukkovipuun ja vipu kääntyi suoraan eteen niin, etten saanut vaihdekepistä kunnolla kiinni. Lähdössä meni vaihde ykköseltä suoraan neloselle ja hetken jo ajattelin, että hajosko kone kun meno hyytyi. Onneksi tajusin pian, että oli hivenen liian pitkää puuta pesässä. Auto jaksoi kuitenkin vetää noinkin, enkä sen kummemmin vaihteita hämmennellyt ennen seuraavaa mutkaa, hieno vehje… Laskin incar-videosta, että vedin seitsemän kertaa isommalle vaihtaessa liian ison vaihteen päälle, alaspäin ne sattui paremmin kohdilleen. Eipä se tulokseen kuitenkaan vaikuttanut ja toisella lenkillä aika vielä vähän parani, niin kausi oli hyvä lopettaa kauden kolmanteen luokkavoittoon.

Summasummarum

Kausi kokonaisuutena meni todella loistavasti, kun ajattelee, että kauden alussa oli tavoitteeksi asetettu ajella luokassa sijoilla 7 -12. Kuitenkin kaikissa muissa kisoissa, paitsi Syöteellä, jossa oli tekniikka murheita, tuloksena oli sijoitus kolmen joukkoon ja jopa kolme luokkavoittoakin 10:stä osakilpailusta. Loppusijoitus kaksivetocupissa oli yhdeksäs ja cuppikunkussa, jossa on mukana kaikki luokat ja tuloksiin lasketaan kaikki startit, niin siinäkin sijoitus oli 12:sta. Eli summasummarum: meni tosi hyvin.

Suuret kiitoksen Malilan Mikolle huippuauton lainasta. Harmi vaan, kun sillä en voi enää ensi vuonna ajaa. Nousupisteet tuli täyteen ja nykysäännöillä ei voi ajaa kaksi miestä samalla autolla samassa luokassa. Katotaan, mitä ens vuodeksi kehitellään, eiköhän sitä jotenkin kuitenkin jatketa.

Hauskaa syksyä kaikille ja päristellään ku tavataan!

Tuomo Laitila: Projektina BMW 325i E36

Tallissa on taas aikaa vietetty kaikki mahdolliset vapaapäivät. Edellisen jutun jälkeen alkoi hermoja- raastava sähköjen teko autoon. Koska johdotukset on tehty tehtaalla niin, ettei ne mene suurien liittimien kanssa läpivienneistä, ei johtojen poistaminen onnistunut ilman käteviä sivuleikkureita, se taas lisää hieman vaivaa kasausvaiheessa. Asensin autoon välttämättömät johdotukset ja kaikki liitokset on tehty tinaamalla ja kutistesukilla suojaamalla, toivon sähköjen pelaavan auton elinkaaren.

Sähköjen asennuksen jälkeen tuli hetki kokeilla autoa käyntiin ja 11.6.2014 BMW hörähti käyntiin eka startista, äänetkin olivat melko rallit metrin pituisella pakoputkella.

Koko projektin ajan on ollut tavoitteena ajaa 1000 Lakes Rally 2014, mutta ilmoittautumista ei uskalla tehdä ennen kuin auto on katsastettu hyväksyttävästi. Kävin katsastusmieheltä vakoilemassa hänen kesälomiaan, jotka alkoivat samaan aikaan kuin minun loppuvat. Nopealla laskutoimituksella tulin tulokseen, että taitaa kesäloma mennä autotallissa. Niinhän se myös meni. Kesäloman ohjelma oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Aikaisimmillaan olin tallissa klo 06.15 (useina aamuina) ja harvoin tulin tallista pois ennen puolta yötä (kiitos vaimo ja anteeksi). Kesäloman viimeisellä viikolla alkoi lyödä jo hieman vanteelle auton rakentaminen, mutta sisulla menin loppuun asti. Pari päivää ennen katsastusta maalailin ovet, puskurit, luukut ja tuulilasi liimailtiin paikalleen. Bemari sai viimeisen lomaviikon perjantaina 11.7.2014 hyväksytyn leiman kuntokatsastuksesta katsastuskorttiin.

Autossa on vielä pientä laittoa mm. panssaroinnit ja kiveniskusuojien asennus ym. ennen kisaa, mutta pääosin auto on jo iskussa ja uskallan nyt ilmoittautua 1000 Lakes Rallyyn.

Koko projekti kesti pääpiirteissään marraskuun alusta heinäkuun loppuun ja vei kaiken vapaa-ajan ja kaikki konstaapelin vähäiset varat. Muutaman kerran olen jossain kuullut isojen poikien puhuvan, että se on sitä motorsporttia.

Manu Eskola: Miksi tieliikenteessä kuollaan?

Talvi tekee jälleen tuloaan ja ongelmakelit ovat ovella. Liukkaus lisää onnettomuuteen joutumisen riskiä mutta onnettomuuksia sattuu myös hyvissä olosuhteissa. Mistä onnettomuudet sitten johtuvat? Syitä on lukemattomia mutta tarkastellaan seuraavassa muutamia esimerkkitapauksia ja liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien päätelmiä onnettomuuden syistä.

Esimerkki 1
Mies, 20, tulee pilvipoutaisena aamuyönä kaverinsa henkilöautolla reilua 100 km/h pimeän ja märän mutta valaistun valtatien vasemmalle kaartuvaan kaarteeseen. Juuri silloin soi kännykkä. Kuljettaja vastaa, mutta auto pääsee samalla ajautumaan liikaa oikealle tienpientareelle. Ajolinjan äkillinen korjaus kovassa vauhdissa johtaa auton hallinnan menetykseen. Auto suistuu vasemmalle pientareelle ja joutuu sivuluisuun. Oikea kylki osuu metalliseen valopylvääseen, jolloin etumatkustaja istuimineen sinkoutuu ulos autosta. Kuljettaja kuolee kylkiluiden murtumiin.

Tutkijalautakunta
Kuljettaja vastasi matkapuhelimeen ajaessaan liian suurella nopeudella, jolloin hänen huomionsa keskittyi muuhun kuin auton hallintaan. Hän ajoi vierasta autoa, joka oli tehokas ja outo hallittava. Takarenkaat olivat niin huonokuntoiset, että niillä oli ehkä merkitystä onnettomuuteen. Taustalla saattoi olla näyttämisen tarvetta ja kokeilun halua. Rajoitus oli 80 km/h. Matkapuhelimen oikeasta käytöstä tarvitaan valistusta ja handsfree-laitteet pakollisiksi.

Toimituksen päätelmä
Kännykän käyttö ja siihen vastaaminen siirtävät toiminnan keskittymisen muuhun kuin ajamiseen. Tuolloin nopeudesta riippuen (100 km/h = 28 metriä/s) jopa sekunniksi väärin suunnattu katse saattaa aiheuttaa auton siirtymisen pientareelle tai osin vastaantulijoiden kaistalle ja katseen palatessa kännykästä tielle, seurauksena on yleensä paniikinomainen nopea ohjausliike auton palauttamiseksi omalle kaistalle. Nopea ohjausliike saa kuitenkin aikaiseksi kovia sivuttaisvoimia ja alkavan luistotilanteen kuten tässäkin tapauksessa, jonka seurauksena voi olla auton hallinnan menetys. Outoa autoa kokeiltaessa tulisi ennen kokeilua tarkastaa huolella auton rengastus ja suorittaa kokeilu muutenkin rauhallisesti, sillä oudon auton käyttäytyminen saattaa erota huomattavasti oman auton vastaavasta ja yllättävässä tilanteessa reagointi auton käyttäytymiseen voi olla täysin väärä. Handsfree-laite on tullut pakolliseksi tämän onnettomuuden tutkijalautakuntaraportin jälkeen, mutta handsfree-laitekaan ei täysin poista puhelimen käsittelyn aiheuttamia vaaratekijöitä.

Esimerkki 2
Naiskuljettaja, 49, näkee iltapimeässä lumipyryssä suoran sohjoisen maantien alamäessä, että kauempaa lähestyy vastaantuleva henkilöauto. Hän väistää vanhalla diesel-moottorilla varustetulla autollaan reunemmaksi pois puhtaista ajourista. Kun hän pelästyksissään vielä löysää kaasun, auto alkaa sohjoisella tiellä heittelehtiä, joutuu sivuluisuun ja liukuu oikea kylki edellä vasemmalle kaistalle. Vastaan tullut varastomies, 23, ei pysty väistämään eikä jarruttamaan, vaan auto osuu naiskuljettajan auton oven ja takapyörän väliin. Turvavyö ei auta sivutörmäyksessä ja naiskuljettaja kuolee iskeytyessään auton sisään tunkeutuvaa oikeaa kylkeä vasten.

Tutkijalautakunta
Tiellä oli ajourien ulkopuolella sohjolunta. Sohjo yhdessä kaasun löysäämisen kanssa johti sivuluisuun. Dieselmoottori aiheutti tavallista voimakkaamman moottorijarrutuksen. Nopeusrajoitus oli tieosalla 80 km/h, jota molemmat osapuolet noudattivat. Auton hallintaa vaikeissa olosuhteissa ja tilanteissa on harjoiteltava.

Toimituksen päätelmä
Sohjo tienpinnalla muodostaa aina riskin. Sohjo tukkii hyvänkin talvirenkaat urat tehokkaasti ja auto menettää helposti otteensa tiehen. Lisäksi sohjolle ajettaessa pyöränkoteloihin pakkautuva sohjo aiheuttaa kovan kohahduksen, jota kuljettaja helposti pelästyy kuten tässäkin tapauksessa. Sohjoisella tienpinnalla ajettaessa autoa tulisi kuljettaa tielle jo muodostuneissa ajourissa ja maltillisella nopeudella. Mikäli auto joudutaan jostain syystä ohjaamaan pois ajourista, ohjauspyörän liikkeiden tulee olla maltillisia ja rauhallisia. Lisäksi moottorijarrutus (etenkin dieselmoottorisella autolla) aiheuttaa painonsiirtymäilmiön, joka voi johtaa takapyöräluistoon. Moottorijarrutusta ja sitä seuraavaa painonsiirtymää pystytään tällaisissa tilanteissa eliminoimaan painamalla kytkinpoljin pohjaan ohjausliikkeiden ajaksi. Nykyaikaisiin autoihin nopeasti yleistyvä ajovakaudenhallintajärjestelmä on parhaimmillaan esitetyn kaltaisissa tilanteissa ja tulee tulevaisuudessa pelastamaan lukuisia ihmishenkiä liikenteessä. Ajovakaudenhallintajärjestelmä pyrkii estämään auton joutumisen sivuluisuun, mutta tämäkään järjestelmä pysty ihmetekoihin. Järjestelmän tehokas toiminta vaatii renkailta pitävyyttä, jota sohjokelillä on vähän ja jos kuljettaja ei tajua ajaa kelin vaatimalla nopeudella, hienosta järjestelmästä huolimatta seurauksena voi olla onnettomuus. Älkäämme siis ulosmitatko autoteollisuuden tuottamia turvallisuuslisiä (ABS-jarrut, ajovakaudenhallintajärjestelmät ym.) liiallisilla tilannenopeuksilla, vaan pitäkäämme nopeudet kelin ja näkyvyysolosuhteiden vaatimalla tasolla. Autokoulun jälkeisen ajokoulutuksen tarve maassamme on ilmeinen. Koulutuksen järjestäminen on kuitenkin vaikeaa ja osin kallistakin koska ajoharjoittelupaikkoja on vähän. Ennen ajokoulutusta voitiin järjestää järvien jäällä, mutta tänä päivänä se on jääratojen puutteessa hankalaa. Liikenneturva ja paikalliset autokoulut kuitenkin järjestävät jonkin verran liukkaan kelin ajokoulutusta, joten heidän puoleensa kannattaa yrittää asiassa kääntyä.

Esimerkki 3
Ammattikoululaisella, 18, on taskussaan kuukauden vanha ajokortti ja koulun pihalla odottamassa vanha urheilumallinen auto, jonka kulkua pitää kesken koulupäivän lähteä näyttämään kavereille. Ajo suuntautuu keskipäivän sateessa kuljettajan tuntemalle kapealle soratielle. Poika ehtii ajaa vain kolmisensataa metriä, kun hän menettää 75 km/h nopeudessa vasemmalle kaartuvassa kaarteessa auton hallinnan. Auton perä lähtee luistoon, auto ajautuu oikea kylki edellä tien ulkoreunaan, suistuu mutkan loputtua tien yli vasemmalle osittain ojaan, kiertyy vasen kylki edellä takaisin tielle poikittain, pyörähtää katon kautta ympäri ja päätyy katolleen oikealle ojaan. Kaveri menehtyy, kun auton katto iskeytyy sisään. Turvavyö pelastaa kuljettajan kuolemalta.

Tutkijalautakunta
Täysin kokematon nuori kuljettaja käytti aivan liian suurta tilannenopeutta, joka vaikeutti ajoneuvon hallittavuutta kaarteessa. Hän ylitti 50 km/h rajoitusta. Auto oli varustettu soratielle sopimattomilla leveillä tiheäkuvioisilla renkailla, jotka olivat takana kudoksiin saakka loppuun kuluneet, mikä viittaa takapyörien virheellisiin asentokulmiin. Lisäksi oikeassa etupyörässä oli välystä. Soratien reunassa oli paljon irtohiekkaa. Kuljettajien pitää säännöllisesti tarkistaa ajoneuvon kunto sekä korjata viat ja puutteet. Ajoharjoittelu tulee tehdä ohjatusti suljetuilla paikoilla. Nopeus on sovitettava olosuhteiden mukaan. Kuljettajakoulutuksessa pitää opettaa ajokokelaat tiedostamaan kiireisien ajotavan riskit.

Toimituksen päätelmä
Nuorille, vasta ajokortin saaneille pojille, auto on usein heikon itsetunnon parannusväline. Autolla halutaan näyttää kavereille osaamista, jota itse asiassa ei vielä edes ole. Esitetyn kaltaiset tapaukset ovat valitettavan yleisiä. Usein nuorten kuljettajien käytössä olevat autot ovat teknisesti puutteellisia lähinnä siksi, että kaikki käytössä olevat rahat menevät polttoaineen hankkimiseen ja auton ulkoiseen tuunaamiseen. Rahaa auton teknisen kunnon ylläpitämiseen ei enää jää. Lisäksi vanhojen autojen passiivinen turvallisuus onnettomuustilanteissa on oleellisen paljon heikompi kuin uusien autojen. Autojen kori heikentyy ajettujen kilometrien ja ruostumisen takia ja onnettomuustilanteessa kori suojaa heikosti autossa olijoita. Autokouluissa saatu ajoharjoittelu ei ole riittävää, vaan nuorille kuljettajille pitäisi saada mahdollisuus oikean tyyppiseen ohjattuun ajoharjoitteluun, jossa korostetaan vaaratilanteiden ennakoimista ja nopeuden merkitystä. Myös tietynlaisen shokkihoidon käyttämistä nuorien kuljettajien liikennevalistuksessa kannattaisi harkita.