Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 4 / 2014 - Kaukis ja Elmo: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 4/2014 Vuosi 2014 on lopuillaan. Talvi odottaa kuitenkin tuloaan ja on niin pimeää kuin vain voi olla. Lumesta ei vielä ole tietoakaan ja saapa nähdä, josko jouluksi saataisiin lunta valoa ja joulumieltä tuomaan.

Tätä kirjoittaessani F1-kisan loppuhuipennus on juuri ajettu. Voitosta ajoivat jo merkkimestaruuden ylivoimaisesti voittanut Mercedeksen kaksikko Lewis Hamilton ja Nico Rosberg. Voi hyvällä syyllä sanoa, että kisa ratkesi melkeinpä heti lähdöstä. Lewis otti niin vakuuttavan lähdön ja samanaikaisesti pahin kilpakumppani Nico jäi sutimaan lähes paikoilleen... Toki autourheilu on myös tekniikkalaji. Sen koki karvaasti Nico hieman myöhemmin autoon tulleen teknisen vian myötä. Taistele siinä nyt sitten maailmanmestaruudesta, jos auto ei toimi ja autosta häviää tehoa, vaikka vain 150 hevosvoimaa. Ikävä kyllä Valtteri Bottas sai myös huonon lähdön luistavan kytkimen takia ja tallikaveri Felipe Massa sai siten edun heidän keskinäisessä kilvoittelussaan. No, nyt kisa on ajettu ja Lewis Hamilton kruunasi maailmanmestaruutensa hienolla voitolla viimeisessä kisassa. Massa oli toinen ja Valtteri hurjan takaa-ajon jälkeen hienosti kolmantena. Kimi Räikkösen taival tänä vuonna on ollut vaikea ja tulos on ollut sen mukainen.
Ehkäpä ensi kausi kaiken muuttaa voi ja Kimikin on mukana kärkikahinoissa.

Rallin MM-sarjan kuittasi ylivoimaiseen tapaan Volkkarin kolmikko Sebastien Ogier, Jari-Matti Latvala ja Andreas Mikkelsen, tässä järjestyksessä. Kovin oli dominoiva tämä Volkkarin kolmikko. Toivottavasti ensi vuonna muutkin tallit saavat autoihinsa lisää potkua ja pääsevät toden teolla kilvoittelemaan voitosta ja muista palkintopallisijoituksista. Ainakin mestarin nimi pitäisi vaihtaa.

WRC 2-luokan titteli matkasi Lähi-Itään. Tosin hienosti hopeaa kuittasi Ketomaan Jari. Hieman paremmalla onnella Jari olisi ollut mestari. Ensi vuonna on sitten uudet kuviot ja mestaruus vielä avoinna. Lykkyä Jarille tallineuvotteluihin ja kisoihin.

Onhan meillä lajinsa mestareitakin. Esapekka Lappi voitti kartturinsa Janne Fermin kanssa rallin Euroopan mestaruuden Skodalla, Joni Wiman American Global Rallycross –sarjan mestaruuden Fordilla ja Toni Vilander tallikaverinsa Gianmaria Brunin kanssa FIA:n kestävyysajon LMGTE Pro-luokan maailmanmestaruuden Ferrarilla. Paljon onnea!

Kerhomme toimintavuosi on myös päätöksessään. Jäsenistö on ajanut kilpaa rallipoluilla ja hakenut kokemuksia ja elämyksiä. Myös menestystä on tullut. Kerhomme lempilapsi eli turva-autotoimintamme on jatkunut tuttuun tapaan rallien turvallisuuden edistämiseksi. Ensi vuonna otetaan kerhosta mittaa, sillä vaikea taloudellinen tilanne on laittanut myös tämän toiminnan ahtaalle. Oliko se sitten siinä vaiko ei? Siinäpä hyvä kysymys. Toimintamme kuitenkin jatkuu niin pitkään kuin se vain on mahdollista. Jospa joulupukki toisi mukavan sponssiyllärin ja sen turvin voisimme jatkaa turva-autoilua myös jatkossa iloisin mielin.

Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta koko valtakuntaan!

Eero Lagus: Ja kaikilla hyvä tahto ...

Lagus
Joulukuu on aluillaan eikä lumesta ole tietoakaan. Takana on todella pitkäntuntuinen ja ankeanoloinen syksy. Kulunut vuosi ei kaikkinensakaan ole ollut sieltä parhaimmasta päästä. Henkilökohtaista remppaa siellä täällä kropassa ja raskaimpana hetkenä minulle niin tärkeän, läheisen ystävän ja kalakaverin äkillinen poismeno. Spauk ry:n jäsen Matti Kellokoski on poissa. Kiitos Matille vahvasta ystävyydestä työssä ja työn ulkopuolella.

Toivottavasti se valkea Joulu kuitenkin sieltä vielä tulla jolkottaa ihan ajallaan. Olkaamme siis valmiit vastaanottamaan se vaaleapartainen joulu-ukko mustine muovisankaisine laseineen, punanuttuineen, nenineen kaikkineen. Spauk ry:n osalta voin tällä erää riemumielellä sanoa, että antaa vaan tulla lunta ja lahjoja tuvantäydeltä.

Olemme taas kerran tehneet hienon poliisien autourheiluvuoden. Spauk ry:n tontut ovat ajelleet kotimaan sorateitä ja viestineet Spaukin ilosanomaa eteenpäin positiivisessa hengessä. Oma lahjarekemme, turva-auto, on vuoden mittaan ollut perinteiseen tapaan mukana yli kolmessakymmenessä tapahtumassa, joten ohjelmaa ja piirileikkiä on riittänyt tasaisesti koko vuodelle.

Näin jouluna meillä on tapana muistaa ja kiittää omia perheitämme ja muita sukulaisia vähän normaalia enemmän. Yksi tärkeimmistä muistettavista ovat kuitenkin ystävät. Ystäviltä olen minäkin saanut tukea ja turvaa silloin, kun omat voimavarani ovat olleet vähissä. Perheen ja ystävieni kanssa olen viettänyt hulvattomia hetkiä ja saanut tehdä kaikkea kivaa juuri silloin, kun siihen on ollut todellista tarvetta. He kaikki ovat ansainneet suuret kiitokset minulle tarjoamastaan ajasta.

Myös Spauk ry:llä on ollut paljon ystäviä, joita haluan nyt lämpimästi kiittää kilpailukaudesta 2014. Kaikki Spauk ry:n turva-autotoimintaa pyörittämässä olleet kilpailujen järjestäjät ja muut tahot ansaitsevat kukin oman lahjapakettinsa, joka Spauk ry:ltä on lupaus tehdä jatkossa yhä parempia ralleja yhdessä heidän kanssaan.

Toivotan heille ja kaikille lukijoillemme Oikein hyvää ja Rauhaisaa Joulua ja Railakasta vuodenvaihdetta 2014 - 2015.

Maarit Rajamäki: Etuautot - Kilpailunjohtajien silmät ja korvat reitillä

Ennen kilpailijoita reitillä kulkee joukko etuautoja, joiden tehtävänä on varmistaa erikoiskokeiden turvallisuutta ja toimivuutta. Ratamestari, viestipäällikkö, turvallisuuspäällikkö sekä reittijohtaja yhdessä turvatarkkailijan kanssa ohjeistavat toimitsijoita ja yleisöä. Heidän jälkeensä tulevat vielä SPAUK sekä ns. nolla-autot. Kaikki etuautot saavat toimintaohjeet kilpailun johdolta ja toimivat johtokeskuksen alaisena kilpailun ajan.

SPAUKin auton kuljettajat ovat poliiseja. Kilpailuissa he toimivat kilpailun johdon apuna keskittyen turvallisuuteen. He eivät ole kilpailijana eivätkä poliisina kilpailussa. Jari-Pekka Rallissa SPAUKin autoa kuljettaa Kristiina Räikkönen ja kartturina hänellä on Sari Virta. ”Marttapartiossa” tullaan. Ensimmäisen kerran oltiin yhdessä Perniössä TeijoTalot-rallissa”. Me olemme siellä kilpailunjohdon värvääminä auttamassa kilpailun tekemisessä”, kertoo Virta. ”Erikoiskokeelle tultaessa tarkistetaan risteysalueet samoin kuin sieltä lähtiessä. Usein annetaan puomimiehille vinkkejä toimintaa varten. EK:lla tärkeintä on tarkastaa merkit, järjestyksenvalvojien sekä yleisön sijoittuminen. Ja ollaanhan me kuljetettu monenlaista tavaraa EK:n toimitsijoille sekä tarpeen vaatiessa saatettu tienvarsiasukkaita kotiin tai sieltä pois”, kuvailee Virta toimintaa kisapäivänä.

Sari Virta kertoo tulleensa lajin pariin ihan vahingossa 2000-luvun alkupuolella. ”Lähdin tuuraamaan kaveria Pohjanmaalle yhteen kisaan. Kerhon puheenjohtaja houkutteli kokeilemaan puuhaa ja siinä kokeilussa ollaan yhä mukana”, naureskelee Virta. Tällä hetkellä SPAUKissa on jäseniä yli sata, mutta turva-autotoiminnassa mukana on alle 20 henkilöä. Uutta väkeä on tullut vain vähän. ”Onneksi noi mun opetuslapset ovat saaneet kipinän tähän lajiin ja jääneet toimintaan mukaan.” Sari Virta on ollut toiminnassa mukana pitkään ja kaikenlaista on sattunut. Viime vuonna Jari-Pekka Rallissa hän jätti auton katolle sekä oman että kerhon kännykän. Ja ihme ja kumma, ne molemmat palautuivat Virralle ihan ehjinä takaisin. Heinolassa on siis rehellistä väkeä.

Virran ohjeena katsojille on ”evästä ja hyvää asennetta”. On tärkeää olla liikkeellä ajoissa, kuunnella ja totella annettuja ohjeita sekä pitää huolta kavereista ja muistakin katsojista. Alkoholijuomat kannattaa jättää kotiin odottamaan saunailtaa. Lasten kanssa liikkuvia Virta muistuttaa hyvän esimerkin näyttämisestä. ”Otetaan kunnon eväät, riittävästi vaatetusta ja etsitään sellainen paikka, jossa kisaa voi seurata turvallisesti loppuun saakka”. Sari Virta ja Kristiina Räikkönen toivottavat kaikille turvallista rallipäivää ja toteavat: ”Moikkaillaan, kun tavataan!”

Kilpailun turvajohtaja Kari Kukkamäki kokee, että niin nolla-autot, SPAUK kuin muutkin etuautot ovat hänen silminään ja korvinaan reitillä, sillä hän itse on kilpailun johtokeskuksessa koko ajan. ”Yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan kisaa. Tilanteiden yllättäessä on hyvä, että reitillä on kokeneita ja sanavalmiita henkilöitä toteuttamaan kilpailunjohdon päätöksiä”, Kukkamäki toteaa. Kilpailun jälkeen kaikki etuautot antavat oman raporttinsa kilpailun kulusta ja sitä sitten käytetään apuna seuraavia kisoja suunniteltaessa.

Sari Virta: Jari-Pekka Ralli 20.9.2014

Martat matkassa, osa kaksi. F-Cupin päätöskisa ja mestaruus auki kaikilla. Edessä olisi siis mahdottoman hieno rallipäivä. Kuten viime vuonna, lähdettiin tähänkin Jari-Pekka ralliin ja kohti Heinolaa jumalattomassa sumussa. Nyt onneksi päästiin perille ilman välipysähdyksiä ja ennen etuautopalaveria oli oikein runsaastikin aikaa höpötellä tuttujen kanssa. Ja se sumukin hälveni vaihtuakseen auringonpaisteeksi ennen kilpailun starttia. Kukkiksen palaverissa antamien ohjeistuksien jälkeen suuntasimme vanhasta muistista Heinolan torille, josta sitten lähdimme reitille, kunhan ensin hetki tarinoitiin tuttujen ja muutaman tuntemattomankin kanssa. Se tuo meidän Kuga vetää ihmisiä puoleensa ja kysymyksiä riittää. Ja mehän Kristiinan kanssa kyllä vastaillaan.

Torilta lähdettiin kohti Jaalaa, jonka ympäristössä ajeltiin ensin kolme erikoiskoetta, sitten piipahdettiin huollossa paikassa nimeltä Vanha Kelo ja matkalla kohti Mikkeliä ajettiin vielä kolme pätkää. Ja olikin muuten hienoja pätkiä kaikki. Kahdella ensimmäisellä pätkällä yleisöä oli, voisi jopa väittää, että poikkeuksellisen paljon, eikä ihan tyhjille teille menneet muutkaan. Se oli ilmeisesti tuo upea, aurinkoinen syysilma saanut ihmiset liikkeelle.

Ei meillä siellä hirveästi töitä ollut, meidän edellä ajaneella Johdolla sitäkin enemmän. Me ajeltiin perässä ja tarkasteltiin, että kaikki tuli merkattua niin kuin piti. Niin ja saatettiinhan me ek:n 3 lähdöstä 7:n auton letka kotikonnuille. Oli pieniä näkemyseroja talokirjeissä olevista aikatauluista järjestäjän ja asukkaiden välillä, mutta sekin suma selvisi ennen kilpailijoiden tuloa.

Jos nyt jotakin negatiivista hakee, niin pahasti on yleistynyt tuo katsojien välinpitämätön asenne etuautoja kohtaan. Siellä mennä hampitaan pitkin tietä koko perheen voimin, vaikka mekin ajetaan pillit päällä juuri sen takia, ettei tule syytettä päälleajosta. Nyt tätä samaa ongelmaa valitteli myös kolmen nollan miehistö, vaikka heilläkin oli auton katolla sireeni ja sitä myöskin käyttivät. Mutta siis, hieno reitti kaikkinensa.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli, koska keskeyttäneiden määrä nousi aika suureksi, varsinkin ulosajojen takia. Itselleni ei ole ainakaan kantautunut korviin, että mitään suurempaa olisi sattunut, siis henkilövahingoilta selvittiin. Nämä keskeytykset muotoilivat sitten tulosluettelon ja kauden päätöskilpailun ollessa kyseessä myös koko F-Cupin lopputuloksen melko yllättävään muotoon. Keskeyttäneiden listalla on nimittäin suuri joukko ihan kärkimiehiä, mm sarjajohtajana Heinolaan tullut Nevä, mersumies Rekola ja moni muu. Se ei kuitenkaan yhtään himmennä voittajan, Nuoralan Jaskan mestaruuspokaalin kiiltoa.

Omalta osaltani turva-autoilukausi 2014 päättyi Heinolaan, mutta toki vielä on kisoja jäljellä. Jos vaikka lähtisi penkalle katselemaan pitkästä aikaa.

Vaikka tässä lehdessä ei missään tapauksessa ole tarkoitus käsitellä päivän politiikkaa tai Ukrainan tilannetta, niin kyllä minua nykytilanteessa huolestuttaa, että kuinka meidän kerhon ja turva-autoilun jatkossa käy kun raha-hanat kuivuvat kuivumistaan. Tottahan kilpailujen järjestäjät ja AKK riemuiten ottavat palvelun vastaan, ja jäsenistöstä löytyy vielä tekijöitäkin, mutta kun pitäisi löytyä kuluille maksajia, niin sitten onkin jo hiljaisempaa. Nyt on meidän kaikkien, tytöt ja pojat, alettava tosissaan miettiä, että löytyykö keinoja saada rahavirrat taas plus-merkkiseksi. Muuten käy pahimmassa tapauksessa niin, että ensi tai seuraavana vuonna meillä on paljon ylimääräistä vapaa- aikaa ja yksi toimeton Kuga.

No, se synkistelystä tällä erää, ajetaan nyt tämä vuosi ensin loppuun!

Pauli Heikkola: Teijo-Talot Ralli Tuulos 11.10.2014

11. lokakuuta ajettu Historic Rally Trophy -sarjan päätöskilpailu oli kolmas Lammin Urheiluautoilijoiden järjestämä valmistalotehtaan nimeä kantanut Teijo Talot -ralli. Maineikkaalla seuralla on vankka kokemus rallien tekemisestä, sillä tämä oli kaikkiaan 16. rallikilpailu, jonka Lammin Ua on vuosien varrella hoitanut. "Urakka" alkoi tammikuussa 1980 Lammi-rallilla.

Tapahtumaan ilmoittautui yhteensä 180 autoa, joista historiallisia kilpureita oli kaikkiaan 74. Tämän lisäksi 15 autoa ajoi reitin läpi tasanopeuskilpailuna.

Teijo Talot Oy toimii myös koko HRT-sarjan pääyhteistyökumppanina ja voittaja saa palkinnokseen huvimajan. Lisäksi sarjapalkintoina arvotaan osakilpailuissa menestyspisteitä keränneiden kuljettajien kesken autotalli ja huvimaja, jotka ovat Teijo Talot Oy:n tuotantoa.

Poikkeuksellisen hienojen palkintojen saaminen edellytti onnistumista myös tässä viimeisessä osakilpailussa, joka ajettiin Tuuloksen ja Lammin seudulla. Lisäksi vaadittiin rouva Fortunan myötävaikutusta arvontatilaisuudessa.

Lokakuinen kisalauantai koostui viidestä erikoiskokeesta, joiden pituudet vaihtelivat reilun viiden ja vajaan yhdentoista kilometrin väliltä. Ratamestareiden mukaan tiestö tarjosi kuljettajille kattavan otoksen kantahämäläisistä sorateistä, olipa mukaan saatu jopa 2,3 kilometrinen asvalttiosuuskin.

Ensimmäinen kilpailija starttasi jo kello 10:01 ja kolmen ajetun EK:n jälkeen vietettiin huoltotaukoa kilpailukeskuksessa, joka sijaitsi 10-tien varrella Teijo Talot Hämeen tehdasalueella. Sijoitukset ratkaistiin lopullisesti kahdella viimeisellä erikoiskokeella, joista kilpailun päättänyt EK 5 oli päivän pisin, noin 11 km.

Lyhyet siirtymät ja kompakti reitti piti aikataulun tiiviinä, joten kärki tuli maaliin aikataulun mukaan jo kello 14:15 alkaen.

Etuautopalaverissa reittijohtaja Jukka Järvinen kertasi päivän aikataulun ja jakoi tehtävät. Turva-auto teki totuttua toimenkuvaansa: yleisön sijoittuminen, etu- ja kohdemerkit ja niistä huolehtivat järjestyksenvalvojat sekä turva-alueet. Ajopaikka normaalin mukainen eli viisi minuuttia ennen 000-autoa ja 20 minuuttia ennen numero ykköstä.

Anttilan Hannu hoiteli kartturoinnin ja konttorihommat vankalla kokemuksellaan. Mikäpä siinä oli ajellessa, kun yleisö oli oikeilla ja turvallisilla katselupaikoilla ja erikoiskoehenkilöstö hoiti hommansa positiivisella asenteella aikataulun mukaisesti.

Rallikansaa ei ollut liikkeellä kovinkaan paljoa, paitsi EK 1:n kaksoiskumpareilla ja sitten kakkosen lopussa, jonne oli kerääntynyt ainakin parisensataa alan harrastajaa. Ammattikatsojat odottivat kyseisen paikan "toimivan", sen verran poikkeuksellinen määrä yleisöä oli kerääntynyt penkalle.

Tunnin mittaisella tauolla lihakeittoa lisukkeineen ja päälle pullakaffet. Väliaikatietojen mukaan kilpailu oli sujunut suunnitellusti, eikä suurempia ulosajoja ollut siihen mennessä tapahtunut.

EK 4 ajettiin kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä ja täältä löytyi se kestopäällysteosuus. Viitoselle oli jonkin verran katsojia tulossa, todennäköisesti reitin alkupäästä, sillä aikataulu mahdollisti kilpailun seuraamisen useammassa paikassa.

Palautepalaverissa ei ilmennyt etuautomiehistöjen kannalta mitään suurempaa huomautettavaa. Muutamia yksittäisiä havaintoja ja kommentteja lähinnä tiekirjamerkinnöistä. Tekniset ongelmat keskeyttivät VIP- ja 0-auton matkat, mutta sekin tietyllä tavalla kuuluu lajin luonteeseen. Teippauksella muutettiin 000- ja 00-autojen statukset "pienemmiksi".

Tapiolan Urheiluautoilijoita edustava Jari Ohrankämmen nappasi sarjavoiton ja hienon huvimajan. Historic Rally Trophyn tasaisuutta kuvaa, että ykkössija ratkaistiin tässä päätöskilpailussa neljän tasapisteissä olleen kuljettajan kesken.

Jälleen kerran kerhomme jäsenistön vapaa-ajallaan tekemä rallikilpailujen turvallisuustyö sai kiitosta kilpailuorganisaatiolta. Reitillä liikkuessaan auto tavallaan "avaa" tapahtuman valpastuttaen katsojat ääni- ja valomerkeillään. Spaukin turva-auto on käsite kotimaisissa ralleissa. Jo vuodesta 1988.

Pauli Heikkola: Kommentteja turva-autoiluvuodesta

Kilpailuvuosi 2014 sujui turva-autotoiminnan näkökulmasta totutun sujuvasti. Kuga miehistöineen osallistui kaikkiaan 19 kilpailuun. Määrä jäi tavallista pienemmäksi, kun olosuhteiden puuttuminen perui kilpailuja alkutalvesta. Kaksi kilpailua vaati poikkeuksellisen panostuksen: Arctic Lapland Rally tammikuussa ja Lahti Historic Rally elokuussa. Lapin turneella menee lähes kaksi viikkoa ja Lahden seudulla vajaa viikko.

Spauk ry:n tuottama kustannukseton palvelu kilpailunjärjestäjille kahden henkilön ja ajoneuvon muodossa on toiminut menestyksellisesti jo vuodesta 1988 alkaen. Turva-auto on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä etuautona noin 20 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa.

Kuga kiertää suomalaisilla rallireiteillä myös vuonna 2015. Tuleeko tästä jäähyväiskiertue, se jää nähtäväksi.

Puheenjohtajamme Eeron syyskuinen jäsenkirje avasi varmaan jokaisen silmät kerhotoiminnan nykytilasta. Homma kuitenkin toimii, jäsenistö kilpailee ja turva-autoilee. Kerhon taloudellisena kulmakivenä on ollut neljästi vuodessa ilmestynyt jäsenlehti, joka nykypäivänä on ulkoiselta asultaan huippuluokkaa. Ilmoitustulojen avulla on tuettu jäsenistöä mm. kilpailukustannuksissa ja ennen kaikkea turva-autotoiminta on ollut mahdollista juuri lehtituotoilla. Printtimedian rajut muutokset heijastuvat myös kerholehtemme ilmoitusmyyntiin ja siitä suoraan toimintaamme. Kun kustannukset nousevat kaikilla osa-aloilla ja vastaavasti tulot pienenevät, niin yhtälö on selvä. Tällä menolla joudumme luopumaan turva-autotoiminnan pyörittämisestä.

Ihmetystä on herättänyt, ettei Poliisihallitus ole millään tavalla hyödyntänyt autoa valistustoiminnassaan tai mainonnassaan. Mikäpä sitä olisi jakaessa vaikkapa heijastimia kilpailupaikoilla nuoremmalle katsojakunnalle ja heidän vanhemmilleen. Tai esimerkiksi mainostaa poliisin monipuolista ammattia turva-auton kyljissä. Kun ei niin ei. Hiljaista on.

Toinen passiivinen taho on ollut AKK-Motorsport ry. Suomalaisen autourheilun kattojärjestö on noudattanut samaa näkymättömyyden konseptia kuin Poha. Turva-auto ja sen miehistö olisi oiva kampanjointiväline esimerkiksi lajin nuorisotoiminnassa. Ja myös FIA:n kansainväliset turvallisuuskampanjat "istuisivat" mainiosti rallireiteillä liikkuvaan Fordiimme.

Turva-autoon on onneksi saatu hankittua joitakin yhteistyökumppaneita, jotka omalta osaltaan ovat tukeneet tekemäämme rallikilpailujen turvallisuustyötä. Yleisen taloustilanteen heikentyminen on vaikuttanut uusien tukijoiden saamiseen, yritystä on ollut laajalla rintamalla, mutta tuloksetta. Kugasta löytyy hienoja mainospaikkoja, näkyvyyttä noin 20 viikonloppuna eri puolella Suomea. Ja kaikki tämä hyvällä hinta-laatu suhteella.

Viimeistä(kö) viedään ?

Näistä askelmerkeistä kuitenkin jatketaan. Suuret kiitokset kuluneesta rallivuodesta kaikille yhteistyökumppaneille ja turva-autotehtäviä hoitaneille kerholaisille.

Miku Salonen: Nelivetomies kilpailu 2014 ja sitä ennen ...

Iso Kiitos!

Ensiksikin haluan kiittää lämmöllä Linjaman Vilppua erinomaisen hienosta artikkelista, minkä hän kirjaili kilpailustamme edelliseen lehteen. KIITOS! (Isolla miehellä meinasi silmännurkka kostua juttua lukiessaan)

Siittä se sit lähti

Vilppu oli hienosti kiteyttänyt kilpailun kulun osaltamme, joten päätin valottaa teille, arvon lukijat, hieman tapahtumia ennen tuota kilpailua. Hiljaiselo osaltani kesti todellakin loppukesästä 2011 aina tuohon Neste Oil Ralli Finlandin 2014 yhteydessä ajettuun Nelivetomieskilpailuun saakka. Olin jo heittämässä kirvestä kaivoon ajamisen suhteen todettuani rallin kustannusten karanneen kauas tavoittamattomiin, kunnes ystäväni Jukka Hara soitti noin puolitoista kuukautta ennen kilpailua ja tiedusteli, olinko tutustunut kyseisen kilpailun materiaaliin. Lisämausteena Jukka tarjosi minulle vastavalmistuvaa tulenuutta Subaru Impreza WRX Sti -autoa, missä herkut ei lopu räyhäkkääseen ulkoasuun. Noh, siitä paikasta lukemaan sääntöjä ja siitähän se sitten ajatus kirposi. Vaimoni tosin totesi, ettei minun pidä enää vastata Jukan puheluihin, niiden aiheuttaessa lähes poikkeuksetta lisääntynyt levottomuutta sekä rahan- ja ajankulua.

Taloudellisia haasteita

Budjettisuunnitelma syntyi vuorokauden aikana, joten tiesin tavoitteen ja asetin itselleni rajat, mihin mennessä pitää budjetti olla kasassa. Neuvottelut yhteistyökumppaneiden kanssa lähtivät turhankin positiivisesti liikkeelle ja kuinka ollakkaan, budjetista oli kahdessa viikossa kasassa noin 75% . Totesin, että loput löytyvät jostain vaikka väkisin.

Kartturia vaille

Kartturi tilanne sen sijaan alkoi vaikuttaa melko haasteelliselta. Soitin kaikkiaan 23 tuntemaani kartanlukijaa läpi ja vasta aloittamani toinen soittokierros toi lohdun tilanteeseen ja sain houkuteltua ystäväni Valovaaran Tonin aisaparikseni. Fiilis alkoi nousta.

Takapakkia ja vaihtelevia vaihtoehtoja

Ilmoittautuminen oli käsillä ja osanottaja määrän ollessa rajattu 20 kilpailijapariin aloin jo hermoilla, mahtuisimmeko mukaan leikkiin. Kartturin selvittyä päätin laittaa ilmoittautumisen, vaikka auto oli edelleen vaiheessa Liettuassa kilpuripajalla. Auton tulevalle omistajalle oli annettu noin arvio, että auto ehkä valmistuu ja mahdollisesti saapuu Suomeen noin viikko - kaksi viikkoa ennen kilpailua. Noh puolitoista viikkoa ennen kilpailua ilmoittivat liettualaiset, ettei auto ehdikään millään valmiiksi ajoissa. Alkoi huima kajuutan raapiminen seuraavista vaihtoehdoista. Jälleen useiden puhelinsoittojen ja unettomien öiden jälkeen oli vaihtoehtoja muutama, joista houkuttavin oli Jukan ajatus N15:n Subarun ostaminen Rainerssin Eskolta. Siihen ympättynä haaveeksi jääneestä autosta Sequental-aski ja uusittu moottori, niin alkoihan kiinnostaa. Askin haku oli edessä pikaisella varoituksella. Maanantaina aamulla Jukka soitti, että iltapäivällä tulisi olla Tallinnan satamassa, minne laatikko toimitetaan. Ei auttanut, kuin hankkia sopivat laivaliput ja lähteä Tallinnaan. Seuraavana aamuna toimitin laatikon Jukalle, joka lähti ostamaan autoa Jyväskylästä ja toimitti laatikon sinne asennettavaksi. Tähtäimessä oli, että saisimme auton kilpailuviikon maanantaina.

Nuotitus ja auton haku

Kauniina lauantaisena aamuna koitti vihdoin hetki, jolloin päästään tekemään tosissaan töitä kilpailun eteen (niin kuin ei kaksi viikkoa olisi jo taottu). Jyväskylän Paviljongilla oli jo täysi työntouhu päällä huoltopaikan rakentelussa. Kuljettajakokous ja nuotitus olivat edessä ja uskokaa tai älkää, jo jännitti! Nuotitus alkoi hieman kangerrellen, välimatkat ja mutkat tuntuivat todella haasteellisilta, vaikka olimme käyneet hieman asiaa harjoittelemassakin. Rytmi alkoi kuitenkin löytyä ja pidin hyvänä asiana, että teimme ja tarkastimme yhden pätkän kerrallaan. Sain varmistusta niistä asioista, mihin piti oikeasti kiinnittää huomiota ja ensimmäisen pätkän jälkeen alkoi nuotista löytyä jo uskottavuutta ja varmuutta. Se miten nuotti osuu kisavauhdissa, olikin sitten toinen asia. Yhteistyö tuntui kuitenkin hyvältä heti alkuun ja tunnelma oli sanoisinko hilpeä. Päätimme yrittää tehdä nuotista ennemminkin realistista, kuin optimistista. Väliyö vietettiin Hotelli Jämsässä, missä saimme haistella tulevan rallin atmosfääriä Martin Prokopin teamin ollessa majoittuneena samassa hotellissa, vaan eipä näkyny Martinia saunan lauteilla, ihme. Nuotituksen jälkeen minulle osui kilpurin nouto Jyväskylästä. Ensimmäisen kerran näin tulevan kilpurini. Siis vajaa viikko ennen kilpailua.

Säädätysreissu Alavudelle, eikä niin putkeen

Kilpailuviikon maanantaina oli varattu kilpurille säätöaika Alavudelta Kosusen Askolta. Kukonlaulun aikaan aamulla lähdimme ystäväni palomies Samin kanssa Alavudelle. Sami lähti lyhyellä varoitusajalla mukaan pitämään seuraa. Kertoi Sami sitten matkalla, että häntä kyllä tuo penkitys aidosti kiinnostaa. Aamupäivällä purettiin kilpuri trailerilta ja peruutin sen Askon penkkiin. Asko totesi autossa menevän pitkälle iltapäivään, koska laatikon sähköt piti vielä liitellä jne. joten asennoiduimme pitkään päivään, emme kuitenkaan aivan siihen, mikä oli lopputulos.

Asko oli saanut muut työt tehtyä noin kello 16.00, jolloin hän aloitti moottorin säätämisen. Auto käyntiin ja hetken lämmityksen jälkeen alkoi konehuoneesta kuulua epämiellyttävä rallatus. Asko ilme vahvisti tuntemukseni ”Ei hyvä”. Asko totesi jaon olevan pielessä tai venttiilin ottavan kiinni johonkin. Tarkastettiin jako, jolloin totuus paljastui. Ei ollut jako pielessä ei. Pakoventtiili otti johonkin kiinni ja rallatus uusiutui joka kerta, kun autoa käytti vähänkin korotetuilla kierroksilla.

Minulle jäi helpoin tehtävä soittaa Jukalle, joka oli kyseisellä hetkellä mökillään Asikkalassa, ja kertoa uutiset. Jukkahan ei vähästä hätkähdä tai jää sanattomaksi. Ei tälläkään kertaa. Alle kymmenen minuutin jälkeen Jukka soitti takaisin ja ohjeisti meidät läheiselle AsunmaanTeemun tallille, mistä löytyi ylimääräinen moottori. ”Menkää sinne, ja alkakaa irrottaa moottoria. Mä lähden sinne!” Näillä ohjeilla sitten liikkeelle ja Teemun hallille. Iso kiitos vielä paikalla olleille henkilöille avusta ja työkalujen lainasta. Noin kello 16.40 laskimme vedet moottorista ja siitä se sitten lähti. Ikinä en ollut kyseistä moottoria irrottanut, eikä ollut palomies Samikaan. Jukka kurvasi paikalle ilta yhdeksältä, jolloin työhön tuli aimo annos asiantuntemusta mukaan. Ongelmana oli vaihtomoottorin tila. Kaikki apulaitteet, öljypohja, imu- ja pakosarjat oli vaihdettava vanhasta moottorista, mikä pitkitti työtä runsaasti. Itse lähdin nukkumaan joskus puoli neljän aikaan, koska tiistaipäivällä oli tarkoitus ajaa ainoat treenit kyseisellä autolla. Sami ilmestyi hotellihuoneeseen aamulla seitsemän aikaan ja Jukka ei ehtinyt nukkua lainkaan. Aamulla klo 08.20 uusi moottori antoi ensimmäiset savut. Ääni huolestutti. Mahdoton pakosarjan säksätys. Väsynyt mieli meinasi harmistua, kunnes Asko kurvasi paikalle ja kertoi suoraan äänen tulevan tulppaamattomasta pakokaasunkierrätysjärjestelmän reiästä. Pikapaikka ja ääni hävisi. JEEESSHH! Auto penkkiin ja naama leviään hymyyn, niin kuin Asko mukavasti tuumasi. Arvot olivat hyvät. Auto trailerille ja kohti treenipätkää. Kyllä racing on sitten reteetä! Hymyäni levensi vielä Samin hehkutus, kuinka siistiä tämä touhu on! Sami oli kuulemma nauttinut joka hetkestä, tai sitten hän oli vain tosi kohtelias.

Treenit ja race

Treenipätkälle päästiin hieman myöhässä ja hirmuisen rankkasateen saattelemana. Muut olivat jo ehtineet piirtää tiehen hyvät jäljet, joiden mukaan oli helppo kurvailla. Pohjapanssari kiinni, kulmat kuntoon ja vetoja. Rankkasateen uriin tuoma vesi aiheutti ensimmäisillä vedoilla pieniä tilanteita, joten ajaminen oli alkuun melko varovaista. Sequ-laatikko oli todella upea kokemus ja toimi moitteetta. Veden hävittyä urista alkoi ajo maistua ja sitten tuli virhe. Naama vehnäsellä laskin tulemaan kohti hyppyriä ja ajattelin kokeilla todella Suben loikkaominaisuuksia. Ilmaan se lähti ja niin karusti, että oikein jännitti. Jännityksessäni unohdin nostaa jalkaa kaasulta. Alas se tuli, mutta sitten alkoi mahdoton tärinä. Hiljaisuus, kirosana ja suunnaton ärsytys: ” Mä rikoin tän ”. Nilkutin huoltoon ja kerroin tapahtuneesta. Jukka totesi vian olevan vetarissa, mikä vaihdettiin ja TADAA, tärinä hävis. On se Jukka vaan aika velho noiden hänttäröiden kanssa.

Niin oli vakuuttavat 60 kilsan treenit takana ja palikat alkoivat olla pienten jumppien jälkeen kohdallaan ja matka kilpailupaikalle saattoi alkaa. Matkalla loimme taktiikkaa kisaan. Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin Harjulle pääsemisen. Tämä linjasikin taktiikaksi rauhallisen alun, kiviä kierrellen ja ongelmia vältellen. Totesin, että lauantaina, mikäli kilvanajoa on vielä olemassa, yritän ajaa rallia. Tavoite oli viiden nipussa maalissa ja meidän tiimin toisena. Tiimissämme ajoi Rampasen Mika, Karisteen Ilkka ja minä.

Kilpailun alku oli rauhallinen ja ajosta puuttui tietty rentous. Tiet oli loistavassa kunnossa ja ajaminen alkoi muistua mieleen pätkä pätkältä. Päijälän erikoiskoe oli kaikessa vaativuudessaan hieno kokemus. Kärki meni loistavaa kyytiä, etenkin Rampasen Mika ja Hosiken Jarkko, heidän vauhtiinsa ei ollut meillä mitään sanomista. Yllätyksen toi Kariste, joka oli jostain löytänyt lisää kyytiä ja meni meistä ohi Kakaristossa. Totesin Tonille, että vauhtia on nostettava tai tavoite tiimin kakkossijasta menee sivu suun. Perjantain viimeiselle Harjun ek:lle päästiin, joten se tavoite tuli täytettyä. Fiilis oli huikea lähteä kiihdyttämään alamäkeen kohti neulansilmää. Jännitystä oli ehkä liikaa, sillä kyseinen serpo meni aivan reisille. No, ei se tunnelmaa laskenut ja aika oli ok. Saimme vähän Karistetta kiinni ja kilvanajo oli lauantaina edessä.

Lauantain tunnelmat vuoristorataa

Perjantai-illalla alkoi tiimissä hillitön yllytys kilvanajoon. Totesin ajavani mielelläni rallia, kunhan takaraivossa ei jatkuvasti kolkuttaisi tietoisuus 6000 euron omavastuusta. Iso kädenpuristus tiimille, mistä ilmoitettiin asian olevan hoidossa 4000 euron osalta. Kaks tonnia on jo sen verran sopivampi summa, että päätin lauantaina ajaa jopa kilpaa. Lauantain avasi Mökkiperän ek. Jo nuotituksessa kyseinen pätkä tuntui mukavalta ja ajo lähti heti kulkemaan rennosti. Pätkäaika oli yllättävän hyvä ja ohitimme Karisteen muutamalla sekunnilla. Toni totesi pätkän jälkeen, että "Nyt tultiin RALLIA!" Seuraava Jukojärven ek oli pitkä, mutta siellä oli kavereita katsomassa ja nuotissa luki yhdessä mutkassa "tööttää". Siellä oli kaverit ja yritys oli sen mukaista. Pätkällä näin Hosiken Jarkon tien vieressä ja tajusin, että nyt ollaan toisena kisassa. Maalin jälkeen soitin huoltoon ajatukseni huoltotarpeesta, jolloin kuulin, että johdamme kilpailua. Uskomatonta! En ollut ikinä johtanut mitään kisaa.

Tuhannen euron 27 sekuntia

Huollon jälkeen suuntasimme surullisenkuuluisalle Surkean ek:lle. Siirtymällä keskustelimme, että täytynee nostaa keskittyminen tappiin. Tuloat:lle ajoimme kuten aina ennenkin minuuttia ennen. Autossa oli todella kuuma, joten ikkunat olivat auki. Sitten kuin tyhjästä tuli at-toimitsija ikkunalle ja Toni ojensi aikakortin. Välittömästi Toni alkoi huutamaan säestykselläni korttia takaisin, mutta turhaan. Kortti annettiin 27 sekuntia liian aikaisin, mikä aiheutti minuutin at:n. Hillitty käytökseni katosi hetkeksi, kun tajusin, että kahdentuhannen euron mahdollinen palkinto raha kutistui puoleen. Mieli maassa lähdimme pätkälle, eikä siitä ajamisesta tullut yhtään mitään. Seuraava siirtymä Himokselle oli autokunnassamme hiljainen. Himoksella harmi oli vielä kostautua ulosajona, kun vanha "Lindroosin mutka" oli tiukka toiseenkin suuntaan ja auto meinasi valua ulos. Onneksi tien leveys riitti ja maalissa lohduttelin Tonia ja totesin, että ajoajallisesti me hoidetaan tää kisa ja Leustuun sain latingin taas päälle ja siellä ajo oli jälleen ihan ok. Tulos oli kilpailun toinen sija +49.2 Karisteelle jääneenä. Pidimme itseämme moraalisina voittajina.

Nyt tuntuu hyvältä

Hetki on kisasta ehtinyt vierähtää ja nyt tuntuu, ettei tuo aikasakko tunnu enää missään. Kaikkiaan oli uskomattoman hieno kilpailu. Auto toimi upeasti ja meillä oli todella hauskaa. Haluaisinkin tässä yhteydessä esittää nöyrän kiitoksen Haran Jukalle tästä mahdollisuudesta sekä Toni Valovaaralle hauskasta reissusta. Yhteistyökumppaneille myös suuren suuri kiitos tuesta. Ehkä lukijat ymmärtävät, että ajamisen nälkää ensi vuodelle jäi iso kasa!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015 kaikille SPAUK:n lukijoille!

Tuomas Levänen & Ari Koponen: SM Pirelli ralli, Tampere 2014

Tampereelle lähdettiin kokemuksenhakureissulle tarkoituksena saada tuntumaa uuteen autoon ja paljon nuottikilometrejä.

Uusi auto
Skoda Fabia nimittäin vaihtui kesän lopulla, malliin Citroen CR R2. Auton hankinta pyöri mielessä pidemmän aikaa ja kun Vuorion Pekka soitteli ja sanoi lopettavansa autourheilua, aloimme hieroa kauppoja. Saimme rauhassa testata ja tutustua autoon, joten lopulta ostopäätös olikin helppo tehdä.

Rallia, nääs
Tampereella rallia ajettiin kahtena päivänä. Perjantain pikataipaleen ajalle oli luvattu kovaa myrskyä ja sadetta, joka pitkin paikkansa. Vettä tuli kaatamalla ja ajaminen oli lähes mahdotonta, mutta onneksi maali kuitenkin koitti. Sen jälkeen yötauolle ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Aamun ensimmäinen pätkä oli myös viimeinen, kun yöllä satanut vesi liukastutti pitkän puusillan. Sillan liukkaus koituikin yllätykseksi lähes jokaiselle autokunnalle, lukuun ottamatta niitä, jotka ehtivät saada paikasta varoituksen etukäteen. Auto liukui vastapenkkaan ja ulkoisesti ei näkynyt vaurioita, mutta jäähdyttimen alakiinnike oli murtunut ja vedet tulivat pihalle, joten kisa oli siinä.

Hupaisana juttuna voi vielä harmista huolimatta todeta, että Erosen Jannen kanssa lähdettiin yhteisellä huollolla liikkeelle ja molemmat keskeyttivät samalle sillalle, niinpä koko reissu tuli tehtyä yhtä matkaa.

Vilppu Linjama: Katsojana Tampereen Pirelli -rallissa 2014

Ruuhkavuosiaan elävän keski-ikäisen on usein soviteltava aikataulujaan ja menojaan kotioloissa. Aikataulujen törmäämistä ja päällekkäisiä suunnitelmia ei voi aina välttää. Sitten neuvotellaan. Näin kävi meillekin, kun syyskuisena viikonloppuna aloimme vaihtaa ajatuksia lauantain ohjelmasta ja aikatauluista. Isännän salainen suunnitelma piti sisällään pienen katsojamatkan Naantalin maisemiin Junnu-SM:n päätöskisaan ja rouva oli puolestaan tuumaillut viettävänsä päivän Kuopion kauppakeskuksessa tekstiilejä hypistellen. Pienen palaverin jälkeen teimme kompromissin ja otimme äkkilähdön Suomen Mansesteriin eli Tampereelle. Siellä kun voi hypistellä tekstiilejä Kuopion tapaan ja sattuivatpa myös rallikarjut mittelemään vauhtiaan siellä kotimaisen SM-sarjan päätösosakilpailussa. Ongelma ratkesi Win-Win-tilanteeseen eli kaikki voittivat.

Ralli oli alkanut jo perjantai-iltana hiukset nostattavalla Pengonpohjan erikoiskokeella, joka bonuksena ajettiin syysiltaan pimeässä. Voin sanoa suoraan, etten tällä kertaa olisi välttämättä halunnut kokea sitä vuoristorataa noissa olosuhteissa ralliauton kyydistä. Pimeän lisäksi koko illan satoi voimakkaasti ja ilta nielaisikin yllättävän monta autokuntaa keskeyttäneiden listalle, mukaan lukien Veli-Pekka Karttusen täystuho ja isä-Latvalan ikävä suistuminen, jossa tarvittiin paikalla myös terveydenhoitohenkilöstöä.

Lauantaina aamu-unisena emme päässeet liikkeelle ihan merkistä, vaikka tiedossa oli aamun ensimmäisen erikoiskokeen olevan upea Sahalahti. Aikataulun vuoksi jouduin tähtäämään vasta päivän kolmannelle erikoiskokeelle Savoon. Savo ajettiin tällä kertaa siten, että vanha Lasse Lammen mutka ajettiin maalipäässä. Sinne hakkuuaukealla tämäkin ralliperuna köpötti, heitettyään kauniimman puoliskon keskustan ostoshulinaan. Savon maalipää keräsi paljon katsojia ja järjestäjät olivat panostaneet heihin ajamalla hakkuu-aukealle soraväylän ja tasaamalla aukion, johon oli kerätty ruokapalveluita. Siitä oli helppoa ja mukavaa seurata tasamaalla kilpailun kulkua ja nauttia rallimakkaroista. Paikassa autot näki suhteellisen pitkän ajan, jolloin oli myös helppo seurata niiden eroja kahdessa eri mutkassa. Silmä vahvisti tulosluettelon. Luokkien kärkikuljettajat etenivät huomattavan suurella yrityksellä verrattuna muihin. Paikan tilanteen tarjosi Harri Kihlman Bemarilla, jonka pitkä roikku ojan reunalla päättyi onneksi takaisin tielle ilman vaurioita.

Savosta matkani jatkui huollon jälkeiselle Uskilan erikoiskokeelle, joka sijaitsee Valkeakoskella. Paikaksi valikoitui tuttujen rallikatsojien vinkin perusteella alamäkeen vasemmalle kääntyneen mutkanjälkeen silmää hämäävä kiristynyt oikea. Penkalle olikin saapunut melkoinen määrä ralliväkeä, sisältäen F-cupin kärkimiehiä ja Esapekka Lappi. Jo kärkikuljettajat ajoivat paikassa leveillä linjoilla. Sitten paikka yllätti Honda Civicillä ajaneen Joonas Keräsen. Honda kaatui ilmavasti koneen paukuttaessa kierroksenrajoittimeen. Onneksi miehet olivat kunnossa ja autokin selvisi yllättävän vähillä vaurioilla.

Autojen loputtua ajelin alkuillassa takaisin Tampereelle, josta maailman parhaassa seurassa nautitun pitkän illallisen jälkeen ajelimme pimenevää yötä myöten takaisin Keski-Suomeen. Mukava rallipäivä, jälleen.

Vilppu & Tomi: Teijo-Talot Ralli Lammilla 11.10.2014 - Historic-rallisarjan päätösosakilpailu

Syyskauden päätteeksi osallistuimme historic-sarjan päätöskilpailuun Lammilla. Matkaan lähdimme joukolla jo edellisenä iltana. Hintsalan Timpan porukka oli järjestänyt Tuuloksesta mökin, jonne ajelimme iltaa pitkin. Perillä majapaikaksi paljastui hulppea kolmen kerroksen huvila. Iltapalan jälkeen saunoimme rauhassa ja katselimme tallenteita aiemmista ralliseikkailuista.

Aamulla herätessäni, kartturi Tomi Hämäläinen oli paistellut pekonit valmiiksi ja kahvivaiheessa valmiiksi tehtyä aamupalaa, ulkoa alkoi kuulua jo Amazonin käyntiäänet. Ajokamat päälle ja ulos, jossa auto odotti valmiiksi lämmitettynä. Todellinen täyden palvelun tiimi. Traileriparkissa kävimme ilmoittautumassa ja ajelimme katsastuksen kautta huoltoalueena toimivalle Teijo-talojen talotehtaalle. Tehdashalliin oli järjestetty upeat ruokailu- ja huoltotilat, sekä mahdollisuus seurata kilpailun kulkua isolla näytöllä. Perheen pienemmät oli huomioitu pomppulinnalla. Pienen odottelun ja jännittelyn jälkeen pääsimme matkaan. Luokkaamme starttasi neljä autoa, mutta Pentti Kauppinen joutui perumaan osanottonsa Porschen teknisten ongelmien vuoksi. Onneksi Juha Berner oli mukana, joten pääsisimme mittaamaan oman vauhtimme Juhan Plymouthin kanssa.

Kisa alkaa

Kisan avauserikoiskoe oli viety 5,54 kilometriselle mutkaiselle kylätielle. Jo pari ensimmäistä kilometriä varoitti Lammin seudun hämäävistä teistä. Matkalle mahtui useampikin ylläripaikka, joissa penkalle kokoontuneet rallikatsojat odottivat näkevänsä tilanteita. Muutaman ensimmäisen mutkan jälkeen, ajo tuntui mukavalta ja rytmi löytyi. Maalissa oli jo tunnelma huipussaan ja jatkoimme kakkospätkälle.

Toinen erikoiskoe ajettiin yhdeksän kilometrin mittaisena ja sielläkin ajo tuntui kulkevan. Pätkältä ei jäänyt mieleen oikein mitään erityistä, lukuun ottamatta tilannetta, jossa tie katosi oikealle näköpiiristä. Kartturin havainto oli vasemmalle, mutta onneksi kuskin silmät olivat tällä kertaa oikeassa ja käännyimme oikeaan suuntaan. Muitakin paikka hämäsi, sillä tuossa kohdassa autonsa kaatoi kolme kilpailijaa.

Ennen taukoa käytiin vielä kolmannella erikoiskokeella. Tien alkuosa oli mukava ajaa, mutta loppuosalla auton huippunopeus tuntui loppuvan pitkillä suorilla. Nelosvaihteella ajettavat isot tiet ovat myrkkyä Amazonille, kun kulku ei näillä välityksillä ja tehoilla riittää.

Huoltotauko

Tauolla huoltoporukkamme Mauri ja Eetu Ekonen, Tomin isä Timo Hämäläinen sekä Jyrki Maukonen ottivat auton käsittelyyn. Me lähdimme Tomin kanssa keittolounaalle. Huolto kehotti pitämään sijamme ja yllättivät täysin kertomalle, että olemme luokkajohdossa yli 13 sekunnin erolla Juha Berneriin. Vaikka Berner matkalla valittikin huonoa pitoa ja edellisen kisa ulosajon jäljiltä väljyyttä ratin liikkeissä, johtomme oli yllätys. Vaikka emme aja varsinaisesti kilpaa tai tuloksista, luokan kärkipaikka aiheutti pientä ylimääräistä jännitystä. Päätimme kuitenkin jatkaa omaa ajoamme ja lähdimme erikoiskokeelle neljä.

Kisa jatkuu

Hieman alle yhdeksän kilometrin pätkä oli isoa tietä ja piti sisällään Suomen oloihin harvinaisen asfalttiosuuden. Vaikka ajo tuntui kulkevan, niin pätkän maalissa tiesin, ettei vauhtimme ison tien osuuksilla ja kuuden risteyksen erikoiskokeella riittänyt. Risteyksistä on sen verran kokemusta, että Bernerin 300 hevosvoimainen Plymouth poistuu kiihdytyksissä niin hyvin, että annamme siinä tasoitusta.

Hienosta rallipäivästä nautiskellen jatkoimme viimeiselle viidennelle erikoiskokeelle. Viides pätkä olikin sitten kokonaisuudessaan isoa tietä, kulkien pääasiassa peltoaukeilla. Suurimman osan ajoimme nelosvaihdetta käyttäen. Eräässä kohti tien varressa kulki porukkaa ja yksi huitoi käsiään kovasti suuntaamme. Heti perään tulleen peittoisen ylityksen jälkeen, tie kääntyi pussiin oikealle. Meillä paikassa ei tullut tilanteita, mutta Berner kertoi ajaneensa tuossa kohdin laitoja pitkin. Paikassa esitti tilanteita vajaa kymmenen autokuntaa, joista paikan ainoa kaataja keri peltoon 12 voltin sarjalla. Tuollaisen karusellin jälkeen kuljettajien tila tarkastettiin sairaankuljetuksen toimesta ja pätkä meni junioreiden osalta siirtymäksi. Onneksi kilpailijat säilyivät vahingoittumattomina. Me ajoimme turvallisesti maaliin ja kisa oli paketissa.

Tulos

Maalikorokkeelle ajettaessa kuulimme kuuluttajan onnittelevan edellä mennyttä Berneriä ja tiesimme pudonneemme toiseksi. Kävimme varikolla onnittelemassa Bernerin ja saimme kuulla häneltä ohjaussimpukan olleen löysällä ensimmäisellä lenkillä. Sen kiristäminen ja takarenkaiden vaihtaminen olivat saaneet ajamiseen uuden vaihteen. Eroksi jäi välillemme noin 10 sekuntia, joten mykistävän nousun Berner tosiaan teki.

Tuloksia tarkasteltaessa iltapäivällä erikoiskokeille ajamamme sijoitustaso oli säilynyt ennallaan, jos vertasi aamupäivän pätkiin. Kuitenkin kilpakumppani oli nostanut tasoaan niin huikeasti, ettei meille jäänyt siihen vauhtiin mitään jakoja. Emme kuitenkaan olleet pettyneitä, koska hauskaa oli taas ollut koko rahan edestä, auto jäi ehjäksi ja pääsimme lähtemään ajoissa kotiin. Kotimatkalla poikkesimme vielä katsomassa junioreiden vauhtia nelos-erikoiskokeen maalipäässä.

Kausi 2014 on paketissa

Kausi on siis paketissa ja ensi vuotta jäädään odottelemaan valoisissa tunnelmissa.

Tässä vaiheessa kautta on taas syytä esittää suuri Kiitos kaikille mukana olleille, niin henkilöille kuin yrityskumppaneille. Koen olevani etuoikeutettu päästessäni ajamaan rallia ja saadessani toimia yhteistyössä kaltaistenne kanssa. Rauhallista joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2015.

Tuomo ja Arto Laitila: Teijo talot ralli Tuulos

22.-23.8. ajetun 1000 Lakes rallin jäljiltä Bemari oli vielä suora peltinen, mutta muutamia parannuksia tekniikka puoleen piti vielä tehdä ennen seuraavaa starttia. Vesisateessa huurtunut tuulilasi inspiroi kunnostamaan lämmityslaite/puhallin puolen. Vuotanut kytkimen pääsylinteri, sekä jumittava etujarrupiirin pääsylinteri meni takuuseen ja sain uudet sylinterit tilalle. Pedalboxin runko oli sen verran meltoa, että se tuli 1000 Lakes rallissa poljettua mutkalle. Aikaisemmin jarrupoljin tuntuikin hieman pehmeältä johtuen periksi antavasta poljinrakenteesta. Taoin pedalboxin rungon suoraksi ja hitsailin siihen vahvikkeen paikalleen. Vahvistettu runko uusien sylinterien kanssa tuntui toimivalta ja jarrujen poljintuntuma oli kova. Vielä uusi jäähdyttäjä hieman tiputtaneen tilalle ja Bemari oli valmiina starttaamaan kohti uusia seikkailuja.

Herättyäni yövuoron jäljiltä kilpailua edeltävänä päivänä lähdin talliin inventoimaan mukaan otettavia työkaluja ja tarvikkeita. Huoltoon lupautunut Rientosen Juhani tuli illalla trailerin kanssa ja pakkasimme kaluston kyytiin ja starttasimme seuraavana aamuna klo 06.00 kohti Tuulosta. Perille päästyämme purimme auton pois kyydistä ja haimme paperit ja numerolaput kilpailutoimistosta. Numerolaput kylkiin liimattuamme lähdimme ajelemaan kohti katsastusta.

Matkalla katsastukseen keulasta kuului häiritsevä kolina, kyselin Artoltakin kuuluiko tuollainen ääni edellisessä rallissa ja sain kysymykseeni kielteisen vastauksen. Bemarilla en edellisen rallin jälkeen ollut ajanut kuin pari kertaa tallista pihalle jarrujen toimivuutta testatakseni ja mielestäni olin kaikki pultit ja mutteritkin käynyt läpi. Aikaa oli vielä ennen katsastusta ja ryhdyimme etsimään kolinan syytä. Kolina paikallistettiin iskarin yläpäähän ja kolinan aiheuttajaksi selvisi löysällä ollut iskarin yläpään mutteri, joka pitää iskarin uniball-nivelessä kiinni. Mutterit auki molemmin puolin ja lukkoliima väliin, mutterit kiinni ja kolinat loppuivat siihen. Katsastus meni ongelmitta läpi ja lähdimme vaihtamaan ajovarusteita päälle ja odottelemaan omaa lähtöaikaa.

Oman lähtöajan lähestyessä alkoi jännitys hiipiä ajohaalarin sisään. Arton kanssa oli taas sovittu, ettei aikoja katsella ja ajellaan omaan tahtiin ralli läpi tavoitteena päästä maaliin ja saada Bemari ehjänä trailerin kyytiin ja kotiin.

Kilpailu

Ek 1. Erikoiskokeen alussa jännitys oli kuljettajalla jo lähes käsinkosketeltavaa. Edellisestä kerrasta kun Bemarissa on ollut vauhtia päällä oli kulunut jo puolitoista kuukautta ja jarruihinkin oli tehty sillä välin muutoksia, jotka vaikuttavat ajamiseen. Kartturi yritti parhaansa mukaan rauhoittaa kuskia ja siinä jollain tasolla varmaan onnistuikin. Valojen sammuttua ja auton nytkähdettyä liikkeelle jännittäminen jäi taka-alalle ja ajatukset keskittyi ajamiseen. Ensimmäinen erikoiskoe oli melko lyhyt, mutta tie oli kuitenkin hyväkuntoinen ja muutenkin mukava ajaa. Tie kulki osin pellolla ja osin metsässä, jossa kuusikko alkoi siitä, mihin soratien reuna loppui ja virheisiin ei ollut juuri varaa tai kopsahtaa. Pätkällä oli lisäksi mielestäni kohtuu paljon pientä nyppyä ja ylitystä. Eka pätkä ajettiin ongelmitta läpi ja maaliin päästyämme oli jännityskin jo hieman väistynyt mielestä.

Ek 2. Ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen olo oli jo hieman rennompi. Ekan pätkän jälkeen auto tuntui ihan hyvältä ja tiet vaikuttivat hyviltä. Lähetysvalojen sammuttua Bemari jälleen liikkeelle ja kaasua. Toinen ek vaikutti hyväkuntoiselta ja melko mutkaiselta, eli mukavalta ajaa. Ajaminen tuntui hyvältä ja jossain vaiheessa kartturi muistutteli säilyttämään maltin ajamisessa, ettei vaan tulisi yritettyä liikaa. Tarkoitus kuitenkin pitää auto ehjänä ja tälläkin pätkällä monin paikoin puusto alkoi siitä mihin sora loppuu. Ek mentiin varmasti läpi ilman tilanteita. Huomioni kiinnitti monessa kohdassa kannot, mitkä oli jätetty ihan tiehen kiinni sekä kivet tien reunassa. Tällä pätkällä kun olisi ahneesti leikannu, olisi saattanut aurauskulmat mennä hieman pieleen.

Ek 3. Kaksi pätkää takana, meno maistui ja hauskaa oli. Valojen sammuttua kaasupoljin lattiaan ja menoksi. Ajaminen tuntui taas hyvältä ja menimme kohtuu varmasti ilman tilanteita siihen asti kun... Noin 1,5km ennen maalia oikealle kääntyvä mutka tuli silmille. Onneksi tilanteessa ei hartialukko iskenyt, vaan sain pidettyä auton uralla. Hetken kyllä tuntui, että kohta kopsahtaa. Vauhtia jos olisi ollut vähänkään lisää, ei olisi tiessä leveys riittänyt, vaan peltihommia olisi ollut luvassa. Paikka oli yllättänyt muitakin, koska romua oli kahta puolta tietä ja niiden välistä luovittiin eteenpäin. Tilanne jäi mieleen ja loppu pätkä ajeltiin varmasti maaliin.

Huoltotauko

Pätkän jälkeen oli vuorossa huoltotauko. Huolto oli ollut kyllä koko kisan ajan tilanteen tasalla ja potki renkaat aina pätkän jälkeen. Tauolla huolto tarkisti auton silmämääräisesti läpi ja kokeilivat pyöränpultit, kuljettajat keskittyivät banaanin syöntiin. Tauon aikana mielessä oli, katselisinko tuloksia tai soittaisinko jollekin, että mikä on tilanne? Maltoin kuitenkin mieleni ja keskityin vaan omaan suoritukseen, menkööt muut menojaan. Viereiseltä huoltopaikalta eräs historic-kuljettaja vinkkasi, että seuraavat pätkät on vähän kovempivauhtisia ja viimeisellä pätkällä on pari kilsaa ennen maalia yllättävä oikea peltoaukealla.

Kisa jatkuu

Ek 4. Ensimmäinen startti asfaltilta ikinä. Mielessä oli kuva, että kun valot sammuu auto stumppaa ja sammuu siihen paikkaan. Onneksi mielikuva osoittautui vääräksi ja Bemari lähti liikkeelle kivuttomasti muutaman renkaan sutipyörähdyksen saattelemana. Innostuneena lähdöstä painoin täysiä asfalttia eteenpäin. Katselin kauempana olevaa varoitusnauhaa ja ajattelin, että nauha menee tien vieressä ja tie jatkuu loivasti vasempaan täysiä ajettavana. 5. vaihde oli pesässä ja kaasu lattiassa, hetki tämän jälkeen havaitsin nauhan menevänkin tien poikki ja polkaisin jarrun lattiaan. Renkaat lukossa mentiin pitkän matkaa ja nurkkasilmällä näin peilistä sankan sauhun. Vauhti hiljeni sen verran, että sain käännettyä risteyksestä oikealla soratielle. Kartturikin heräsi vissiin renkaan ujellukseen ja tuumasi soratielle käännyttyämme, että hyvin taittu. Nelos pätkä oli myös tosi mukava ajaa ja tie oli hyvässä kunnossa. Pätkällä oli välissä myös asfalttia, joka ei oikein ole itselle mieleen. Ehkä siksi, etten ole sorapyörällä ennen asfaltilla ajanut ja sorapyörä vaikuttaa melko liukkaalta pehmeytensä vuoksi. Pätkä mentiin kuitenkin läpi ilman muita tilanteita.

Siirtymällä asfaltilla ajettaessa keula jypytti melko paljon ja kävin tarkistamassa eturenkaat ennen 5. ek:n lähtöä. Pitkä lukkojarrutus asfaltilla oli leimannut melkoiset laikut renkaisiin. Renkaista oli kyllä jo enin kutka lähtenyt muutenkin, olihan ne jo reilun kuusi vuotta vanhat, käytettynä hankitut ja olen niillä itsekin ajanut n. 30km testiä, 1000 Lakes rallin ja nyt Teijo talot rallin loppu puolelle.

Ek 5. Kisan viimeinen ja pisin erikoiskoe oli melkein 11 km pitkä. Lähtö oli aika vastaavalta tieltä, mitä oli aiemmatkin pätkät olleet ja noin kolmen kilometrin päästä kääntyi risteys vasemmalle ja tultiin hieman isommalle ja nopeammalle soratielle. Kovempivauhtista tietä oli mukava ajaa ja se meni ilman ongelmia. Noin kaksi kilometriä ennen maalia meille näytettiin SOS-kylttiä, kun välikoppa Ekkeri oli pyörinyt pellolle ja kauas. Loppumatka köröteltiin maaliin ja mietittiin, että toivottavasti ei ole kenellekään sattunut, eikä kukaan ole jäänyt alle. Maaliin päästyämme välitimme tiedon sos-merkistä, joka oli sinne jo tullut useamman auton toimesta.

Lopuksi

Kokonaisuutena Teijo Talot -ralli oli erittäin onnistunut. Tiet olivat kestäneet hyvin, vaikka olimme isolla numerolla liikkeellä. Ennen rallia oli pelko, että saadaan kyntää pohjapanssarin varassa niin kuin edellisessä rallissa ek:lla 5, joka ajettiin metsäautotiellä. Kilpailunumero oli kuitenkin vielä 40 numeroa isompi kuin edellisessä rallissa. Tiet olivat riittävän mutkaisia ja ajamista sai harjoitella tosissaan. Pituutta rallilla olisi saanut kuitenkin mielestäni olla ainakin kolmannes lisää, sillä juuri kun alkaa pääsemään jyvälle ajamisesta, ollaankin jo ajettu kaikki pätkät läpi. Sijoituimme omassa luokassamme sijalle yhdeksän ja saimme ensimmäisen nousupisteen pistepussin pohjalle. Joka tapauksessa ensi kerralla ollaan taas Lammilla mukana, jos vain auto ja miehet ovat kunnossa, sen verran hyvä maku jäi rallista suuhun.

Kartturin kokemukset TeijoTalot-rallista

Toinen kyyti rallipoluilla oli edessä 11.10.14, kun aamulla varhain suuntasimme kohti Tuulosta ja TeijoTalot-rallia tehokkaiden ja positiivisten huoltojoukkojen kyydissä. Matkalla olisi ollut mahdollisuus ummistaa silmänsä vielä hetkeksi, mutta ei vaan pystynyt. Sen verran alkoi jo olla kierroksia vartalossa.

Hyvissä ajoin saavuttiin Tuulokseen ja kilpailun alkutoimet sujuivat hieman vähemmällä ihmettelyllä kuin ensimmäisessä kilpailussa Jyväskylässä. Numerolaput auton kylkiin ja Bemarin keula kohti katsastuspaikkaa. Etupään häiritsevä kolina korjattiin matkalla katsastukseen parilla tipalla liimaa ja jakarilla. Itse katsastus sujui ilman ongelmia. Kalusto oli kunnossa kisaa varten.

Ja sitten varusteet päälle, kuutonen käyntiin ja lähtölavalle. Selostaja otti Tuomolta pienen haastattelun pätkän ennen kuin päästi meidät eteenpäin. Minusta Tuomo kuulosti hieman Juha Kankkuselta. Sen verran sujuvasti kommentit irtosivat, että varmasti on sitäkin puolta harjoiteltu ”yksin kotona peilin edessä-menetelmällä”. Tämän lisäksi kyllä tiedän, että tarvittaessa Tuomolta irtoaa myös erittäin selkeää rallyenglantia.

Valot lähettivät meidät matkaan ja taktiikaksi oli taas valittu ensimmäisessä rallissamme hyväksi havaittu varman päälle ja auto ehjänä maaliin. Niinhän se on, että jännitys on huipussaan ennen kilpailusuoritusta ja suorituksen alussa. Se varmasti tuntui ensimmäisellä pätkällä. Ei siinä mitään ongelmia ollut, mutta ehkä sellainen sopiva menemisen meininki ja rentous oli vielä hieman hakusessa. Rattia ja tiekirjaa puristettiin liikaa.

Toisella pätkällä tunnelma oli jo vapautuneempaa ja vauhti alkoi löytyä. Tiet olivat hyväkuntoisia ja mukavia. Sellaisia juuri oikeanlaisia ralliteitä, joissa koko ajan oli jotain tarjolla kuskia haastamaan. Kaiken aikaa oli oltava tarkkana, sillä mutka toisensa jälkeen tuli silmille ja tie katosi nypyn taakse jatkuvasti. Hyvin tuntui meno maistuvan Tuomolle ja Bemari ruopi vauhdilla eteenpäin.

Tuomo on meistä tunnetusti se rämäpäisempi. Olenkin reilusti vanhempana, joissain asioissa ehkä viisaampana ja varmaan luonteeltanikin rauhallisempana ymmärtänyt, että on enemmän minun vastuullani niin sanotusti pitää pakettia kasassa, ja huolehtia siitä, että tavoitteemme kaikki pätkät läpi ja auto ehjänä maaliin toteutuisi. Myös sukulaiset ja tuttavat ovat minua välillä muistuttaneet siitä, että minun on pidettävä huolta, jotta Tuomon kypärässä on aina sopivasti jäätä.

Ei edelleenkään ollut mitään ongelmia ja Tuomo heitteli Bemaria hyvin mutkiin. Tie meni kuitenkin koko ajan johonkin suuntaan; oikealle ja vasemmalle, ylös ja alas. Kivet, kannot ja puut olivat todella lähellä, joten pieneenkään lipsahdukseen ei olisi ollut varaa. Niinpä jossain kohtaa tuumasin Tuomolle, että meneehän nyt varmasti varman päälle vai ottaisko ehkä ihan pikkuisen huippua pois?

Meillä jatkui tahti hyvänä. Erikoiskokeet olivat todella mukavia ajettavia ja vaativat jatkuvaa hereillä oloa. Siitä muistutuksena matkan varrella näkyi useampia autoja ojan huonommin ajettavalla puolella. Eräänkin mutkan jälkeen ehdin vain nopeasti tajuta yksi, kaksi, kolme autoa ulkona tieltä ja päin puita. OK-merkkiä näytettiin ja onneksi siinä oli riittävästi tilaa meidän mennä eteenpäin ja jatkaa kisaa.

Bemaria oli edellisestä rallista tähän koitokseen kehitetty merkittävällä yksityiskohdalla. Se oli saanut sähköikkunat. Kartturin ei enää tarvinnut jäykällä olkapäällä oven välistä takaviistoon ojennella korttia asemilla. Helpotti jonkin verran. Ja ikkunat jopa toimivatkin ainakin kahden pätkän ajan. Onpahan autossa jotain laitettavaakin seuraavaa kilpailua varten.

Oikealla minuutilla pysyttiin ja ilman sakkoja selvittiin koko rallin ajan. Se tosin edellytti kahdella asemalla sitä, että kartturi nosti takapuolensa kuppipenkistä ja kävi kävellen hakemassa oikean ajan korttiin. Tuli sekin kokemus tutuksi tässä kisassa. Pikku hiljaa tässä aletaan saada jonkinlaista rutiinia näihin kilpailun erilaisiin kiemuroihin. Sekin tuonee varmuutta suoritukseen, kun ei tarvitse niin paljon hermoilla muista asioista.

Tässä rallissa neljännellä pätkällä päästiin vetämään pari kilometriä asfalttipintaakin pitkin. Hyvin lähdettiin liikkeelle ja vauhti kiihtyi kiihtymistään. Sitten tuli se hetki. Kuin kohtaus eräästä elokuvasta. Tiukka lukkojarrutus renkaat savuten ja sisään mutkaan taittuu, ei taitu, taittuu- meiningillä. Onneksi mutka meni meillä toisin kuin siinä elokuvassa. Oliko sitten asfaltti niin uutta ja ihmeellistä, vai oliko tiukan mutkan ennakkomerkki jonkun katsojan katveessa, tai vaikuttiko jokin muu inhimillinen tekijä, mutta oli se kuitenkin sellainen kohtalaisen läheltä piti tilanne.

Viimeisellä erikoiskokeella tuntui meneminen erityisen vauhdikkaalta ja hyvältä. Se olisi varmaankin ollut meiltä päivän paras pätkä, mutta SOS-kyltti tien varressa peltoaukealla päätti kilvanajon sillä kertaa. Samasta kohdasta oli vetänyt ulos jo useampi auto ja pari autoa ennen meitä oli menty pellolle oikein lukemattomien volttien kautta. Onneksi siinä ei kuitenkaan käynyt pahemmin.

Sovittu tavoite saavutettiin jo toistamiseen ja tuloksellisestikin ralli meni hyvin. Olimme molemmat tyytyväisiä suoritukseemme. Yksi nousupistekin meille irtosi, joten eipä ollut mikään turha reissu Tuulokseen. Niin, ja yksi juttu vielä kaiken muun hyvän lisäksi. Me molemmat pääsimme jakamaan nimikirjoituksetkin yhdelle innokkaalle rallifanille. Että seuraavaa kisaa odotellessa.

Kaitsu Heikkilä: Kausi 2014 on kaasuteltu

Kausi 2014 on osaltani saavuttanut päätöksen kilvanajon suhteen. Tämä kausi meni ajaessa Future-cuppia Malilan Mikon Starletilla. Kausi oli kaikkiaan todellakin yllättävän menestyksekäs. Kaikissa kisoissa missä auto toimi normaalisti, oli tuloksena sijoittuminen kolmen joukkoon. Kausi aloitettiin jo huhtikuun lopussa Karkkilassa. Meillä täällä Oulun seudulla oli vielä lunta maassa ja koviakin yöpakkasia, joten lähdettiin reissuun nastarenkaat huoltoauton alla. Perille kun päästiin, oli todellakin yllätys, kuinka lämmin viikonloppu eteläisessä Suomessa oli. Lämmintä oli reilusti yli 20 astetta, eli uskallettiin purkaa pitkät kalsongit jalasta ja panna pipo kassiin.

Eka kisa Karkkilassa oli vähän tuntuman hakemista ja lopputulos, luokan kakkossija yhdeksän sadasosaa voittajasta oli todellakin yllätys, toki mukava sellainen. Viikonlopun toinen kisa ajettiin Raaseporissa ja se menikin jo aivan putkeen ja eka luokkavoitto oli tosiasia.

Kauden toinen kisaviikonloppu käytiin Isollasyötteellä juhannuksena ja siellä sää olikin jo hieman tutumpaa, saipahan kaivaa kalsongit ja pipon takas kassista, kun syötteen huipulla kierrosten välillä satoi räntää. Siis Suomen suvea parhaimmillaan. Itse kisa meni auton tekniikkamurheiden vuoksi ns. reisille ja sieltä oli tuloksena kaksi vaatimatonta viidettä sijaa.

Seuraavat kisat kaasuteltiin Imatralla. Imatran rata oli uusi ja kaikille entuudestaan tuntematon. Rata oli kivalla tavalla vaativa ja monipuolinen, toki paikoin aika likainen ja liukas, toki kaikille samalla tavalla. Kisat menivät osaltani aika mauttomasti ja värittömästi ilman suurta dramatiikkaa. Tuloksena lauantain kisasta kolmas sija ja sunnuntailta toinen sija. Ainoo mikä jäi oikeesti mieleen, oli Imatran sijainti. Se on pirun syrjässä kun meiltä päin katsoo.

Kauden neljäs kisaviikonloppu olikin sitten kotikisa Oulussa ja odotukset olivat korkealla ja tavoitteena oli vaan ja ainoastaan voitot molemmilta päiviltä. Eihän se oikeesti koskaan mee niin kuin on suunniteltu ja ekan kisan tulos oli itselle pettymys, kolmas sija. Sijoitus jäi huonoksi, koska ekalla rundilla osuin hieman ekaan hidastetynnyriin ja ajelin sitten vaan kiekan loppuun ja kattelin jarrupaikat toiselle kiekalle. Ihan hyvä suunitelma…mutta totta kai kun kisa venyi pitkäksi, niin alkoi sataan vettä ajat eivät tietenkään parantuneet.

Sunnuntainkisaan olikin sitten lataus kohdallaan älyttömän vi…tuksen kera ja voitin luokan useamman sekunnin erolla.

Sarjan viimeinen osakilpailu ajettiin Levillä. Levillä järjestäjät olivat loihtineet kaksi erillistä rataa edellisistä vuosista poiketen. Lauantaina kisa oli tiukka Hyryn Petrin kanssa. Petri vei ekan kisan ja minä sain voittaa sitten sunnuntain, kauden päättäneen, kisan. Petri vei lopulta meidän luokan (junnu F) aika reilusti ja itse sijoituin luokassa toiseksi. Kokonaiskisassakin sijoitukseni oli lopulta yhdeksäs.

Kausi meni kaikkiaan todella hyvin ja siitä suuri kiitos kuuluu Mikolle ja Mikon huippu Starletille. Auto toimi Syötteen kisaa lukuun ottamatta moitteettomasti, eikä kauteen mahtunut yhtään ajovirhettäkään (ehkä just siksi sijoitus oli toinen). Suuri kiitos kaikille osallistujille.

Ensi kesää suunnitellaan kovasti ja mietiskellään, millä ajetaan ja mitä. Haaveena olisi saada ajaa Future- cuppia jollain laitteella. Katsellaan mitä on tarjolla. Vinkkiäkin otetaan vastaan sopivasta vuokrakalustosta. Tai sitten voishan sen sarjan ajaa omalla hisse Volvollakin, suunnitellaan, suunnitellaan….

Hyvää Joulua ja Uutta vuotta kaikille, kaasutellaan kun nähdään.

Antti Hakulinen Racing: Pettymysten kausi 2014

Kulunut kausi piti sisällään Rallin Suomen Juniori Mestaruussarjan sekä F-cup rallisarjan. Vuosi 2014 ei ollut tuloksellisesti kovinkaan mairitteleva. Melko hyvin sujuneen talven jälkeen kesäkausi sujui keskeytyksestä keskeytykseen kisa toisensa jälkeen. Pettymyksistä huolimatta positiivinen asia oli se, että keskeytyshetkillä sijoitus oli aina aivan kärjen tuntumassa. Tämä lämmittää niin kuljettajaparin kuin koko tiimin mieltä, kun tietää vauhdin riittävän kärkikamppailuun ainakin junioriluokkien puolella.

Valopilkut vuoden aikana

Lipposen OP-Talvirallisprint: Kotikylän kilpailuun vuokrattu Fiat Grande Punto S2000 oli todella hieno kokemus kaikin puolin. Kokemuksesta vielä hienomman teki Junioreiden yleiskilpailun voitto ja koko kilpailun kolmanneksi nopein aika.

American Car Show: Pääsiäisen aikaan järjestetty autonäyttely toimi uudelleen rakennetun Renault Clio:n ensiesiintymispaikkana, samalla tiimi julkaisi myös uuden yhteiskumppanin VILPOLAN.

Näkyvyys F-Cupin TV-lähetyksissä: TV:ssä nähdyt kisakoosteet antoivat mukavasti näkyvyyttä yhteistyökumppaneille.

Kokonaisuutena kausi 2014 oli tuloksellisesti heikko, mutta opettavainen. Tästä onkin hyvä jatkaa vuodelle ja kilpailukaudelle 2015. Hakulinen Racing nähdään ainakin F-Cupin kilpailuissa heti avauskilpailusta lähtien. Suuret kiitokset kaikille yhteistyökumppaneille ja muuten toiminnassa mukana olleille.

Hyvää joulua ja vauhdikasta uutta vuotta 2015!

Latvala kasvoi vahvaksi mestariehdokkaaksi 2015

Jari-Matti Latvalan kausi rallin MM-sarjassa 2014 oli vahvasti nousujohtoinen. Latvala ylsi kauden aikana neöjään voittoon ja pystyi venyttämään maailmanmestaruustaistelun Sébastien Ogiera vastaan aina viimeistä edelliseen osakilpailuun. Lopulta tallikaveri Sébastien Ogierista leivottiin maailmanmestari toisen kerran peräkkäin.

Ensimmäinen voitto asvaltilla

Latvala oli jo pitkään puhunut ensimmäisen asvalttirallin voittamisen tärkeydestä. Saksassa nähtiin, että voittopuheille on myös katetta, vaikka kaikki romuttuikin viimeisen päivän ulosajoon viinitarhojen keskelle.

- Ajoin ulos johtopaikalta ja lupaan, että en tee samaa enää uudestaan, Latvala vakuutti kansainvälisessä tv-haastattelussa pettymystään nieleskellen.

Lupaus on kohtuullisen vaativa, mutta seuraavassa rallissa Ranskassa lentävä suomalainen todisti olevansa kylmähermoinen voittaja. Latvala kaasutteli Miikka Anttilan nuoteilla uransa ensimmäisen asvalttirallin voittoon Alsacen maakunnan vaikeilla ja liukkailla teillä.

- Tuntuu todella hyvältä. Minun piti oppia ja sen tein Saksassa. Ilman sitä kokemusta en olisi ollut niin vahva tänään ja kuunnellut itseäni, Latvala analysoi voiton hetkellä.

Ogier pystyi vastaamaan

Ranskasta suunnattiin lokakuiseen, lähes helteiseen, Kataloniaan ja edessä oli seuraava asvalttiralli. Latvalan tavoite oli voittaa Espanjassa ja siirtää mestaruustaistelun viimeinen näytös Walesin kuraan.

Mutta jostakin syystä Latvala ei saanut otetta Katalonian sorasta, jolla rallin ensimmäinen päivä ajettiin. Ogier sai karistettua suomalaisen sen verran kauas, että vaikka Latvala hyökkäsi ylivoimaista vauhtia kaksi päivää asvaltilla, sai Ogier pidetty hänet takanaan.

Kukapa olisi muutamia vuosia sitten uskonut, että suomalaiskuljettaja näyttää tahdin kun ajetaan asvalttia. Näin tilanne on kuitenkin muuttunut. Mutta vielä mestaruustitteli meni Ranskaan. Jokatapauksessa Ogier saa olla enemmän kuin varuillaan, kun aloitetaan rallikausi 2015.

Hirvosen tyylikkäät jäähyväiset

Mikko Hirvosen kausi M-Sportilla on ollut vaihteleva. Portugalissa keväällä tuli hieno kakkossija, mutta sitten sijoitukset olivat neljä tai viisi. Pitkin kautta ounasteltiin Hirvosen motivaation kadonneen.

Kun mentiin kauden loppua kohti, näytti Hirvonen, että hän todella kuuluu maailman rallihuipulle edelleen. Kataloniassa Mikko ja Jarmo Lehtinen puskivat rajua vauhtia kestopäällysteellä. Tuloksena oli kolmas sija.

Pian rallin jälkeen Hirvonen ilmoitti jättävänsä WRC-sirkuksen kauden jälkeen.

- Minulla on niin monia uskomattoman hienoja muistoja 13 vuoden ajalta! Olen voinut toteuttaa lapsuusajan unelmat. Olen matkustanut ympäri maailmaan, tavannut upeita ihmisiä, nauttinut jokaisesta rallista ja taistelusta, jotka olen kokenut huippukuljettajien kanssa. Joitakin voitin ja jotkut hävisin, mutta muistelen varmasti näitä hetkiä leveä hymy kasvoillani koko loppuelämäni, Hirvonen tunnelmoi ja ansaitusti.

Kaiken kruunuksi Hirvonen näytti parastaan vielä Walesin liukkailla teillä ja ajoi päätösrallissaan toiseksi.

- Haluan kiittää kaikki, jotka olette olleet auttamassa ja kannustamassa urani varrella. Kaikille teille suuri kiitos, Hirvonen kiitteli Walesin maalissa.

Latvalan vuosi 2015?

Latvalan vahvat voitot kauden aikana Ruotsissa, Argentiinassa, Suomessa ja Ranskassa osoittivat, että aiemmin niin epävarmasta kuljettajasta on kehittymässä kova taistelija paineenkin alla.

Argentiinassa voitto Ogierista tuli puhtaasti ajamalla ja se järkytti Ogierin itseluottamusta. Henkien taistelua käytiin myös Jyväskylässä, jossa Latvala kiisi voittoon reilun kolmen sekunnin erolla. Asvalttirallin voitto on myös varmasti tärkeä lisä itseluottamukseen.

Maailmanmestaruuteen tarvitaan nykyisin tasaisen kova ja voitokas sarja, joka on nyt Latvalan tavoitteena. Henkinen puoli on hyvissä käsissä, kun yhteistyö henkisestä valmennuksesta vastaavan Christoph Treierin kanssa tuottaa hienoa tulosta.

Volkswagenin kalusto on edelleen muita edellä, joten sekin osanen on kohdillaan. Nyt tarvitaan vain onnea ja taitoa. Näillä eväillä Latvala on täysin Ogierin veroinen mestariehdokas ensi vuodeksi.

Rallin MM-sarja käynnistyy legendaarisella Monte Carlon rallilla 22. tammikuuta.

Matti Karhula: Jari Ketomaan kausi päättyi WRC2 -luokan MM-hopeaan

Rallin MM -sarjan päätöskilpailu ajettiin perinteisesti Walesissa marraskuun puolivälissä. WRC -mestaruudet olivat ratkenneet Sebastian Ogierin ja VW -tiimin hyväksi aiemmissa kisoissa ja WRC2 -luokan tiimimestaruus oli varmistettu Drive Dmack World Rally Teamille kuljettajiensa Jari Ketomaan ja Ott Tänakin ajamilla pisteillä. Walesin teille jäi kuitenkin ratkaistavaksi WRC2 -kuljettajamestaruus ja siihen oli teoreettinen mahdollisuus useammalla kuljettajalla sijoitusten osuessa sopivasti kohdalleen. Suurimpana mestarisuosikkina ralliin lähti qatarilainen Nasser Al-Attiyah, mutta myös Jari Ketomaa olisi luokkavoitolla kiinni maailmanmestaruudessa, mikäli Al-Attiyahin luokkasijoitus painuisi seitsemättä sijaa heikommaksi.

Jari ja kartanlukijansa Kaj Lindström olivat ennen Walesia ajaneet kuusi MM -osakilpailua, joista ainoa pisteettömäksi jäänyt oli toukokuussa ajettu ja 11. sijaan päättynyt Argentiina -ralli, mutta kun lopputuloksiin huomioitiin kuuden parhaan osakilpailun pisteet, niin yhden kisan epäonnistumisella ei sinällään ollut merkitystä. Argentiinassakin kisa kyllä alkoi hienosti, mutta tekniset ongelmat pudottivat luokkajohtoa ja yleiskilpailussa kuudetta sijaa hallussaan pitäneen kaksikon kauas kärjestä ja sarjapisteiden ulkopuolelle. Muuten suorittaminen kauden osakilpailuissa oli ollut sijoitusten osalta tasaisen varmaa, koska Ruotsin, Portugalin, Puolan, Suomen ja Australian ralleissa Jari oli ollut WRC2 -luokan kakkonen. Pitkässä sarjassa tasaisuus on usein valttia, mutta Jari harmitteli sitä, että lähes kaikki noista osakilpailuista olisivat olleet voitettavissa ja niin ollen sarjatilanne olisi voinut näyttää ennen Walesia erilaiselta.

Täydellinen suoritus perustuu monen osatekijän summaan, mutta pieni määrä onneakin yleensä tarvitaan. Sarjan ainoassa talvirallissa Ruotsissa lämmin keli ja soralle kuluneet tiet aiheuttivat sen, että Jarin osalta renkaat olivat rallin viimeisellä erikoiskokeella yksinkertaisesti lopussa ja johtopaikka vaihtui 2,3 sekunnin tappioon Karl Kruudalle. Portugalissa luokkajohto oli lähes 20 sekuntia, mutta nyt ilmeni ohjaustehostimessa tekninen ongelma, jonka myötä aikaa kului ja kärkiasema menetettiin. Jari nousi vielä ennen viimeistä erikoiskoetta voittotaisteluun 0,8 sekunnin päähän Nasser Al-Attiyahista, mutta ajoi sitten hieman leveäksi ja kolhaisi takapyörää, josta syystä voittajaan jäi 11 sekunnin marginaali.

Puolassa Dmackin tiimi otti kauden ensimmäisen voittonsa ja samalla kaksoisvoiton järjestyksessä Tänak - Ketomaa. Tiimi ei halunnut riskeerata tulossa olevaa tuplaa ja tästä syystä rallin viimeistä päivää ei ajettu enää aivan limitillä. Neste Oil Rallissa Jari lähti hakemaan revanssia ja Puolan voittajakaksikko lähti heti alusta ajamaan täysin omaa vauhtiaan. Ott Tänakin rengasrikko ja neljän minuutin aikamenetys näyttivät vievän helppoon voittoon, mutta rengasrikkoja tuli tässä vaiheessa Jarillekin ja tuplaten. Näin oli jälleen tyytyminen luokan kakkossijaan Karl Kruudan ajaessa Jyväskylän voittoon. Kun Australiassa oli aluksi teknisiä ongelmia ja yleisöerikoiskokeella paaliosuman jälkeen tuli kauden ainut kaato, niin tuloksena oli jo viides kakkonen. Ongelmien jälkeen Australian tulosta voi pitää hyvänä, mutta toisaalta ilman yhtään osakilpailuvoittoa ei mestaruushaave ollut Walesiin lähdettäessä enää kokonaan omissa käsissä.

Walesissa Jari teki sen mitä itse pystyi eli ajoi täydellisen kisan ja otti tarvitsemansa luokkavoiton. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaikka suosikki Al-Attiyah jäikin lähes kahden ja puolen minuutin päähän. Luokan kuudes tila sinetöi maailmanmestaruuden qatarilaiselle kolmen pisteen erolla sinällään upeasti MM -hopeaa saavuttaneeseen Jariin. Tasaisessa sarjassa kolmanneksi sijoittui italian Lorenzo Bertelli neljä pistettä Jaria perässä.

Tavoitin Jarin lomailemasta rankan kauden jälkeen ja juttelimme tuoreen hopeamitalistin tunnelmista. Harmittamaan oli jäänyt, koska mestaruus oli kuitenkin lähellä.

- Positiivista tässä kaudessa oli se, että ilman ongelmia vauhti riitti koko ajan kärkeen ja ajettiin siellä huipulla. Sitten tuli vielä tuo Walesin onnistuminen ja tiimimestaruuskin Dmackille. Mutta eihän se oma hopea tietenkään maailmanmestaruutta vastaa. Se olisi kruunannut tämän jutun.

Pitkän kilpauran kokemuksella Jari suhtautui asiaan kuitenkin pohjalta "tällaista on autourheilu" ja muisti samalla kertoa, että onnistumiseen tarvitaan paljon muutakin kuin kuljettajan panos.

- Mulla on ollut vuosien varrella uskollisia tukijoita, joista osa on ollut mukana alusta saakka. Lukuisat ystävät ovat olleet seuraamassa ja auttamassa silloin kun on apua tarvittu ja perheeltä tämä on myös vaatinut paljon. Heille kaikille olisin halunnut sen mestaruuden ajaa ja omistaa, mutta vähän vaille jäi… Isot kiitokset kuitenkin kaikille.

Loman keskellä ja rankan kauden jälkeen uusista suunnitelmista ei Jarilla ollut vielä kommentoitavaa, mutta toivon mukaan pääsemme tulevaisuudessa seuraamaan pitkän ja menestyksekkään uran jatkoa rallin parissa entiseen tapaan.

Kai Tarkiainen / AKK Sports: Neste Oil Ralli - Maailman paras MM-ralli?

Neste Oil Ralli 2014 on taaksejäänyttä aikaa ja uuden valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Menneestä rallista kaikille jäi varmasti loistavan sään lisäksi mieleen vahva suomalaismenestys. Järjestelykoneisto ei kuitenkaan ole jäänyt paistattelemaan menestyksen loisteessa, vaan painaa vahvasti kohti vuotta 2015.

Jari-Matti Latvala palautti heinä-elokuun vaihteessa Neste Oil Rallin valtikan suomalaiskuljettajille. Latvala ja Ogier starttasivat Ruuhimäki 2:n Power Stagelle 3,7 sekunnin erolla toisiinsa. Latvalan kyvyt, kantti ja koneisto kestivät loppuun saakka, ja sorateiden herruus varmistui lopulta 3,6 sekunnin erolla ranskalaiskuljettajaan. Miehen voiton myötä Volkswagen vankisti pistejohtoaan autonvalmistajien MM-sarjassa, ja voitto varmistui lopullisesti Ranskassa, hyvissä ajoin ennen kauden loppua.

Tulevaisuuden Tähdet

Latvalan lisäksi suomalaismenestystä maailmankartalle ajoi AKK Sportsin tälle vuodelle Ralli SM -sarjaan lanseeraaman Tulevaisuuden Tähti -kilpailun voittaja Teemu Suninen. Suninen lunasti odotukset parhaimmalla mahdollisella tavalla: edes kaato ja tekniset ongelmat eivät kammenneet 20-vuotiasta, vasta 7. nuottikisaansa ajanutta rallin superlupausta maalikorokkeen korkeimmalta paikalta. WRC3-luokan 31,9 sekunnin eron turvin voittanut Suninen oli rallin toinen korkeimmat pisteet napannut suomalaiskuljettaja.

Hopee ei oo häpee

WRC2-luokassa podiumille Paviljongin palkintojenjakoseremoniassa nousivat Karl Kruuda, Jari Ketomaa ja Ott Tänak. Ketomaan toinen sija Neste Oil Rallissa osoittautui enteelliseksi: samalle sijalle mies päätyi myös WRC2-luokan MM-pisteissä kauden päättäneen Walesin MM-rallin voiton myötä. Kruudan luokkavoitto Neste Oil Rallissa voitaneen laskea myös suomalaismenestykseksi, ajaahan mies AKK-Motorsportin lisenssillä ja on myös SM1-luokan tuore Suomenmestari! Kruudan ja Sunisen voitot olivat myös vankka näyttö Lievestuoreen Printsport Racingin osaamisesta.

Osaavat tekijät

Jos menestystä saatiin kilpailullisesti, niin samaa voinee sanoa myös järjestelyjen suhteen. Kansainvälisen autoliiton, FIA:n, raportit nostivat järjestelyjen eri osa-alueiden onnistumisen erittäin korkealle, julistipa FIA:ssa sarjasta vastaava Michèle Mouton kisan kauden parhaaksi ralliksi WRC-komission elokuun kokouksessa jo kesken vuoden! Valinta oli senkin vuoksi erikoinen, että kyseistä titteliä ei ole jaettu virallisesti kenellekään sitten vuoden 2008, jos oikein muistan.

MM-sarjaa kiertävät tiimit ja median edustajat jakoivat myös kiitostaan suomalaiselle ralliosaamiselle. Suomalaiset pyrkivät yleensä vaatimattomuuttaan vähättelemään tällaisia kehuja, mutta nyt täytyy kyllä kaikkia asianosaisia kannustaa ihan vilpittömästi taputtamaan itseään selkään hyvin tehdystä työstä – nämä kehut nimittäin tulevat ihan aidosti ja aiheesta, perustelujen kera.

Neste Oil Rallissa ajettiin testierikoiskoe mukaan luettuna 15 erillistä EK:ta. Jokaisen EK:n järjestämisestä joko kokonaan tai vähintäänkin ”rallitekniikan” osalta vastasi joku autourheilukerho. Näiden lisäksi tapahtumaa tekemässä on vuosittain noin 150 muuta yhdistystä, joiden joukossa ovat edustettuina lähes kaikki kuviteltavissa olevat urheilulajit ja muut harrasteet, jotka keräävät ihmisiä yhteen järjestäytyneeseen toimintaan. Kaikkiaan viikonlopun aikana erikoiskokeilla on talkootyössä noin 4500 touhukasta toimihenkilöä.

Tuo joukkio on meidän tärkein voimavaramme. Heillä on maailman kovin ralliosaaminen ja tahto tehdä hyvää tapahtumaa niin kilpailijoille kuin yleisöllekin. Toivottavasti tämä vahva talkootyön perinne jatkuu Suomessa vielä pitkään.

Yhteispelillä sujuu

Yksi edellytys kansainvälisen suurtapahtuman järjestämiselle on saumaton yhteistyö järjestelyorganisaation ja viranomaisten välillä. Jo vuosia jatkunut perinne hyvissä ajoin aloitettavasta yhteydenpidosta on tässä suuri apu. Uskallan väittää, että Neste Oil Ralli poikkeaa varmasti kaikista suurista yleisötapahtumista sillä, että missään muualla ei viranomaiskenttä ole näin laajalti mukana tai vaikuttamassa järjestelyjen toteuttamiseen.

Ralli koskettaa varmasti kaikkia ely-keskusten toimialaan kuuluvia sektoreita, monia aluehallintoviraston vastuualueita, Liikenteen turvallisuusvirastoa ja lisäksi erityisesti poliisi- ja pelastusviranomaisten tehtäväkenttää. Viimeksi mainittujen lisäksi tärkeimmiksi nousevat tie- ja ympäristöhallinnon viranomaiset.

Viranomaisten ratkaisuilla voi olla tapahtuman talouteen suuriakin vaikutuksia. Jo siitä syystä haluamme aina aloittaa neuvottelut eri asioista hyvissä ajoin. Vuodelle 2014 saimme muun muassa hyvän viranomaisyhteistyön tuloksena toteutettua yleisönhallintauudistuksen, jolla on merkittäviä vaikutuksia talkooväen löytämiseen ja sen kustannusten hallintaan. Hyvän yhteistyön taustalla on tapahtumaorganisaation osaamisen lisäksi varmasti vaikuttamassa myös AKK:n ja SPAUK:n pitkä yhteistyö turva-autotehtävistä kansallisissa rallikilpailuissa.

Mitäs sitten?

Mitä tuo tullessaan rallivuosi 2015? Ainakin joitakin sääntömuutoksia, jotka vahvistetaan lopullisesti FIA:n hallituksen kokouksessa joulukuun alussa. Näyttää siltä, että ralleissa siirrytään yhä yhtenäisemmin formaattiin, jossa kilpailu avataan torstaina joko lähtöseremonioilla tai supererikoiskokeella, perjantai ja lauantai ajetaan noin 300 ek-kilometriä kilpaa, ja sunnuntaina lopetellaan pariin kertaan ajettavalla EK:lla, jonka jälkimmäinen ajokerta on lisäpisteitä tuova ”Power Stage”.

Erityisesti kärkikuljettajien keskuudessa keskustelua on herättänyt muutos, jossa lähtöjärjestys tulee säilymään muuttumattomana nämä molemmat pitkät rallipäivät eli mestaruussarjan pistejärjestyksessä ajetaan perjantai ja lauantai. Sunnuntaille sitten WRC-autoilla ajavat käännetään kisan tulosten suhteen käänteiseen lähtöjärjestykseen TV-lähetystä varten. Muuten sarjasäännöt eivät aiheuta kovin suuria muutoksia.

Neste Oil Ralli 2014 sai paljon kiitosta reitistään, ja erityisesti jyväskyläläisiä ilahdutti Harjun paluu pitkän tauon jälkeen. Tallipäälliköiden kanssa kävimme läpi ensi vuoden suunnitelmia Walesin MM-rallin yhteydessä. Jokaisen ensimmäinen lause oli: ”Älkää muuttako mitään!” Ihan noin yksinkertaisesti se ei tietenkään valitettavasti suju, sen verran tuo formaattisääntö meihin vaikuttaa.

Palaute on toki hyvä ohjenuora ja pidämme sen mielessä. Reitin ensimmäinen versio on nyt piirustuslaudalla. Haetaan siihen palautteet myös ely-keskukselta, tiehoitokunnilta ja järjestäjäkerhoilta, niin päästään hiomaan se lähes lopulliseen muotoonsa mieluusti ennen joulua. Sitten pikkupakettina arvosteltavaksi FIA:lle, tiimeille, rengasvalmistajille ja WRC-promoottorille, niin alkuvuodesta pääsemme jo käärimään hihat lopullisten tie- ja järjestäjäsopimusneuvottelujen suhteen.

Paljon on työtä edessä, mutta onneksi on hyvä ja kokenut tiimi sen kimpussa. Toivotaan kaikille suomalaisille autourheilijoille menestystä tulevaan vuoteen – ihan jo siitäkin syystä, että menestys luo lisää menestystä ja tuo myös yleisön ”penkalle”!

Neste Oil Rallin organisaation puolesta toivotan kaikille SPAUK:n jäsenille rauhallista joulun aikaa ja vauhdikasta uutta vuotta!

Kai Heikkilä: Vauhtia ja jännitystä Ouluzonessa

Haukiputaalainen hyväntekeväisyysyhdistys Pokart Racing Ry, järjesti 28.7.2014 yhteistyössä OuluZonen, Oulun ammattikorkeakoulun ja pohjoissuomalaisten autourheilijoiden kanssa elämyspäivän Haukiputaan Kehitysvammaisten Tuki ry:n jäsenille.

Pokart Racing ry on haukiputaalaisen poliisimiesten perustama yhdistys, joka on toiminut haukiputaalaisen nuorison syrjäytymistä vastaan aseenaan alusta asti moottoriurheilu. Kaikki alkoi vuonna 1999, jolloin yhdistys hankki ensimmäiset karting-autot, joiden kanssa käytiin Iinatin legendaarisella karting-radalla kerta viikkoon pöristelemässä. Aikaa on tuosta kulunut, kuluneet ovat miehetkin, mutta monien vaiheiden jälkeenkin yhdistys elää ja on voimissaan. Karting-autoista luovuttiin, siirryttiin elämysautojen kautta ralliautoihin ja tällä hetkellä yhdistys omistaa kaksi ralliautoa: Opel Corsan ja Citroen AX GT:n. Äijätkin ovat vuosien varrella vaihtuneet ja alun perin mukana olleista poliisimiehistä on jäljellä vain allekirjoittanut ja Laurin Mika. Mukaan ollaan saatu onneksi todella aktiivisia siviilimiehiä ja siten tarina jatkuu…

Mutta asiaan: Heinäkuun loppuun ajoitettu ajotapahtumapäivä saatiin sovittua OuluZonessa touhuavan Pekkalan Jampan kanssa. Jamppa sai järkättyä radan vain meidän käyttöömme. Mukaan houkuteltiin lähinnä Oulun ympäristöstä kovia kisakuskeja. Mukana oli Janne Seluska Honda Civic Type R:llä, Jukka Olkoniemi Volvolla, Harri Kervinen Volvolla, Max Karhapää Citroen C2R2:lla, Kauko Ranta Opelilla, Esa Hiltunen BMW M3:lla, Kai Penttilä Mitsu Evo 8:lla ja Oamk:n Miikka Mäkelä Audilla.

Paikalle olimme saaneet vajaa neljäkymmentä vierasta, jotka saivat pienen alkubriiffauksen jälkeen kypärät päähänsä ja päästiin itse radalle. Saimme käyttää radan juuri aiemmin valmistunutta asfalttirataa. Pojat vetivät autoillaan minkä jaksoivat ja kyytiläiset lähinnä huusivat ja vaativat lisää vauhtia. Parin tunnin ajosession jälkeen menimme radalla sijaitsevaan kahvioon nauttimaan porukalla makkaraa ja mehua.

Päivä oli todella antoisa meille kaikille. Suuret kiitokset meitä auttaneille oululaisille autourheilijoille, jotka korvauksetta antoivat käyttöömme niin ajotaitonsa kuin kalustonsakin. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin mukana olleille aina iloisille kyytiläisille. Meillä oli niin kivaa ja niinpä sovittiin, että otetaan ensi kesänä uusiksi.

Terveisin Pokart Racing Ry:n puolesta pj Heikkilän Kaitsu

Silver Racingin kuulumisia kaudella 2014

Hei pitkästä aikaa. Ei tietty edellistä juttua kirjoitettaessa, että kisa olisi viimeinen endurance-kilpurillamme e30 BMW:llä tuolloin Alastarolla 17.5.2014. Siinä kävi nimittäin niin, että helsinkiläinen harrastajaporukka halusi ostaa automme pois. Nopea neuvottelu tiimin jäsenten kesken, jonka seurauksena vanha rouva päätettiin myydä kohti uusia seikkailuita. Hieman haikein mielin autostamme luovuimme, sillä olimmehan Pemullamme ajaneet monta kautta vuodesta 2006 lähtien ja viimeiset viitisen vuotta aika hyvin sijoituksinkin.

No mitäs sitten? Tallissa on vielä kaksi kilpuria, joilla kummallakaan ei ole ajettu metriäkään kilpaa eli e36 koriset rallipemu ja ratapemu. Ensinmainittu auto olisi melko valmis viivalle. Rallipemu on BMW 325 i XTreme rallisäännön mukainen, joka muutettavavissa helposti myös XTreme ratasääntöön sopivaksi. Kartturikseen vielä kun Pasi löytäisi jonkun sopivasti oikeustoimikelvottoman... Teemu on nimittäin alkanut perua lupauksiaan, että nyt kun hänellä on se lapsikin jne... Myös aikaa on kulunut ja miehelle alkaa tulla ikää ja järkeä. Sori Pasi.

Ratapemu oli alkujaan BMW 320i touring saloonluokan kilpa-auto, joka hankittiin Eagle Racingiltä. Testailimme autoa mm. Ahvenistolla vielä alkuperäisillä säädöillään, jolloin auto oli aivan mahdoton ajaa. Sitten autoa hieman säädeltiin mm. pyöräkulmat olivat totaalisen pielessä.... Seuraavaksi pääsimme testaamaan autoa Motoparkissa, jossa se oli jo melko nopea ja hyvä ajettava, lukuunottamatta takeltelevaa vaihteistoa. Mutta auto saisi odotella vielä tallissa parempia kierrosaikoja.

Autoon on nyt työn alla M3-moottori ja 6-vaihteinen sekventiaalivaihteisto. Koneessa on tehoa noin 400 hv. Autolle tällä hetkellä Suomessa ajettavia sopivia luokkia ovat Road Sport ja Avoin luokka. Kone lisälaitteineen haettiin siilinjärveläiseltä Rookie Racingiltä, joille kone oli liian mopo ja tahtoivat laittaa autoonsa M5 koneen eli V10 koneen...

Näytti siltä, että kesä menisi siinä peukaloita pyöritellessä noin niin kuin kisaamismielessä. Kävimme välillä Eagle Racingin asiakastapahtumissa jeesailemassa ja Horton Harri jossain vaiheessa heitti Pasille puolihuolimattomasti, että käykääs pojat ajamassa yksi endurancekisa jollain heidän asiakastilaisuusautolla !!! Pasi tiedusteli asiaa Janilta ja Pietulta. Pietu vastasi 2/5 sekunnissa, että mitäs sinne pitää ottaa mukaan. Jani oli heti suunnilleen samoilla linjoilla. Kisaan siis.

Valitsimme e30 Pemarin nro 12, jonka haimme tallillemme ja parina iltana fiksailimme autoa. Jarrupaloiksi laitoimme oman automme vanhat palat. Vaihdoimme myös takaiskarit kotovarastosta ja etutolpat Eaglen Kotkan varastossa olleesta kolaroidusta asiakastilaisuusautosta. Laitoimme autoon vanhat Federalimme oman automme viimeisestä kisasta. Perushuolsimme auton ja säätelimme kulmapainot ja perussäädöt itsillemme sopiviksi. Auto oli oikeastaan tosi siisti olkoonkin, että Eaglen asiakkaat olivat autolla päristelleet pitkin penkkoja etc.

Kisaviikonloppu 20.9.2014

Silverin perinteitä noudattaen edellisenä päivänä menimme Alastaroon. Testailimme autoa ja kohta totesimme, että vaihdelaatikko ei kyllä tulisi kestämään kuusituntista kisaa, sillä nelosvaihde narahtaa niin pahasti vaihdettaessa. Mistä vaihdelaatikko? No, nyt sen voi jo tunnustaa, että otettiin se Eaglen Mikon tietämättä niitten turva-autosta, sen silmäterästä... Mut ei se enää vihainen oo, kun siihen vaihettiin myöhemmin toinen korjattu loota ja kyllähän se Harri oli joka tuon tuon lootavaihdon ehdotti. Mutta osin hieman hihitellen tuota vaihtoa yömyöhään tehtiin ;o))).

Jani päräytti meidät 37 auton joukosta aika-ajoissa sijalle neljä !!!. Mitä mitä, tuohan on meidän oman automme tyypillinen sijoitus... Noo, ehkäpä se perinteinen endurancen kova ja leveä kärki ei ollut mukana kisassa... Paalulle ajoi Mopo-Team Hondalla, sitten Limousine BMW e36, seuraavana MMR Team Hondallaan ja sitten siis me. Vertailun vuoksi tiedoksi Eaglen asiakastilaisuuksiin osallistuville, että aikamme oli 1:31,554... Siinä hieman vertailupohjaa omiin aikoihin verratessa ;o))) Eaglen oma porukka oli mukana myös toisella asiakasautolla.

Kisassa ajoimme siten, että sijotuksemme vaikutti viiden tunnin jälkeen vakiintuneen jonnekin 3-4 sijoille. Viimeisellä vajaalla tunnilla sitten yhtäkkiä olimme tipahtaneet sijalle kuusi. Ne pari väliin ajanutta autoa olivat ajaneet viidellä tankilla kun me puolestaan tankkasimme kuusi kertaa... Golden ananas, sillä viisi ekaa palkittiin... Noo, vaimo on tyytyväinen, kun ei tullut uusia pölynkerääjiä hyllyyn.

Oli muuten vuosikausiin motorsporttisesti hiljaisin kilpailukausi silveriläisillä kesä 2014, sillä tuohon kahteen kisaan se räppääminen jäi. Ehkä seuraava hieman selittää teamipäällikön ja perheensä suuntautumista toisenlaisten hevosvoimien - no ehkä tässä vaiheessa ponivoimien - suuntaan...

Toisenlaisia hevosvoimia

Selkeänä syynä Silver Racingin vähäiseen starttimäärään kuluneella kaudella on ollut teamin 11-vuotiaan varikkoruusu Jennin menestyminen kouluratsastuskentillä kahdella kouluponillansa Siilin Veera ja Hazelberg’s Macho. Tyttö ja ponit ovat vieneet isää Pasia ja Mari-äitiä kuin pässiä narussa koko kesän kilpailusta ja valmennustapahtumasta toiseen, eikä turhaan. Tämän lehden ilmestyessä lienee jo selvillä, onko tyttö ja Macho -ponien maajoukkueessa vai kasvatetaanko tytön pituutta vielä vuoden verran, jotta jalat tapaavat kunnolla ”polkimille” ponin selässä.

Niin tai näin, tämä lahjakas kouluratsastajan alku on uudella Macho-ponillansa jo ensimmäisellä kaudella saavuttanut paljon: Kaakkois-Suomen alueen koulumestaruus ulkoradoilla poneissa kuten myös hallimestaruus, himoitun Ypäjän Poniderbyn voitto sekä kolmas sija kansallisen Ponicupin finaalissa, johon kelpuutettiin viiden osakilpailun perusteella seitsemän parasta ratsukkoa. Kauden päätöskilpailussa Ypäjällä 1.11. Jenni edusti alueiden välisessä joukkuekilpailussa Kaakkois-Suomea, josta tuliaisina oli hienosti pronssia! Mainittakoon, että poniluokissa vanhimmat ratsastajat ovat 16-vuotiaita. Jennillä on siis vielä tämän jo päättyneen kilpailukauden jälkeen jäljellä viisi ponivuotta.

Jenni harjoittelee kovin tavoitteellisesti: Kuutena päivänä viikossa Jenni ratsastaa 1-2 ponia, yksi päivä viikosta on tallivapaa päivä. Jennin valmentaja, Kirkkonummelainen Håkan Wahlman käy kerran tai kahdesti kuussa valmentamassa kotkalaisia kouluratsastajia, muutoin Jenni valmentautuu äitinsä ja Sirpa Aallon silmien alla. Silloin tällöin käydään oppia hakemassa myös pääkaupunkiseudulta arvostetulta koulutuomari Mascha Collianderilta.

Jenni on itse ilmoittanut tähtäävänsä ensi kesän SM-kisoihin, jotka järjestetään Ahvenanmaalla. Ensi vuonnahan Jenni saa ensimmäistä kertaa kisoihin osallistuakin saavuttaessaan 12-vuoden rajapyykin. Jo muutaman radio- ja lehtihaastattelunkin antanut tyttö on ilmoittanut tavoitteekseen kilpailla jonakin päivänä olympialaisissa, joten tulevinakin vuosina saattaa tiimin polttoainerahat suuntautua toisenlaisiin moottoreihin.

Näillä mennään ;o)

Hyvää Joulua ja Vauhdikasta Uutta Vuotta Spaukun lukijoille!

Harri Kivi: Renkaiden uudet haasteet

Kohta taakse jäänyt vuosi ja hiukan jo edellinenkin on tuonut mukanaan suuria muutoksia ajoneuvojen renkaisiin ja rengasteknologiaan. Suurimpina muutoksina voidaankin pitää EU-direktiivin mukaista ilmanpaineiden valvontajärjestelmää ja uutta rengasdirektiiviä.

TPMS-järjestelmä (tyre pressure monitoring system) eli ilmanpaineiden valvontajärjestelmä on toki ollut joillakin automerkeillä käytössä jo useampia vuosia, mutta ilmanpaineiden mittaus on tapahtunut passiivisesti eli pääasiassa ajoneuvon tietokone on laskenut vierintäkehän muutokset eli ilmanpaineen laskun esimerkiksi ABS-antureiden antamasta pyörintänopeudesta ja sen muutoksista. Tälläinen järjestelmä on uuden EU-direktiivin mukaan liian hidas reagoimaan suuriin ja nopeisiin ilmanpaineiden muutoksiin, joten nyt direktiivin mukainen järjestelmä on muutettu aktiiviseksi, eli jokaiseen renkaaseen tulee sijoittaa ilmanpaineanturi. Tämä anturi lähettää tietoa, kuten ilmanpaineen ja lämpötilan, ajoneuvon tietokoneelle, joka ilmoittaa kuljettajalle merkkivalolla ja äänellä paineen muutoksista.

Direktiivin mukaisesti marraskuun 2014 alusta rekisteröitävissä uusissa ajoneuvoissa järjestelmä on pakollinen. Tästä poiketen, Ruotsin ja Norjan esimerkin mukaisesti, TraFi on tehnyt päätöksen, että järjestelmä vaaditaan käyttöön vain ensiasennusrenkaissa. Tämä tuokin nyt rengasliikkeille ja merkkikorjaamoille uusia haasteita, koska hyvin monessa automerkissä järjestelmää ei voida kytkeä pois käytöstä. Eli jos tunnistimet renkaista puuttuvat, ajoneuvon mittaristossa palaa merkkivalo asiasta muistuttamassa. Muutama autonvalmistaja on tehostanut viestiä lisäämällä merkkiäänen valolle kaveriksi ja on tiedossa tapauksia, joissa ajoneuvo voi jopa mennä vikatilaan ja ajonvakautusjärjestelmä vähentää ajoneuvon tehoja ja rajaa nopeuden esimerkiksi 80km/h kunnes ajoneuvo on viety huoltoon korjausta varten. Kuluttajille direktiivi ja TraFin päätös ovat ristiriitaisia, koska tunnistimia ei siis lain mukaan tarvitse asentaa, mutta ajoneuvon käyttö saattaa sen vaatia. Painetunnistimien hankinta riippuen merkistä saattaa tuoda jopa 300 – 600 euron lisälaskun kuluttajalle. TPMS-järjestelmässä on paljon opeteltavaa ja lakikin sen osalta elää vielä, joten mielenkiinnolla seuraamme asian kehitystä.

Myös talvirenkaiden kehityksessä kulunut vuosi on ollut merkittävä. Vuoden alusta voimaan tullut EU-direktiivi, jonka tavoitteena on vähentää nastarenkaiden tienpinnan kulutusta, rajaa renkaassa käytettävien nastojen määrän 50 nastaa per vierintämetri. Tähän määräykseen on kuitenkin mahdollista saada poikkeuslupa jos voidaan osoittaa ettei nastojen pistovoima ja tietä kuluttava vaikutus ylitä tiettyjä raja-arvoja. Tällöin nastojen määrä voi olla suurempikin. Nyt markkinoille onkin tullut renkaita, joissa nastojen määrä on peruskoon renkaassa jopa 190 nastaa, kun direktiivin mukaisissa renkaissa nastojen määrä on n. 90-100 nastaa. Haasteellisen asiasta tekee ajoneuvotekniikan ja myös lainvalvonnan kannalta se, ettei uusia suuren nastamäärän renkaita voi asentaa ajoneuvoon, jossa esimerkiksi toisella akselilla käytetään vanhan määräyksen mukaisia renkaita. Jos uusia suuremman nastamäärän renkaita asentaa sekaisin vanhojen kanssa, lain sallima 25% nastapoikkeama ylittyy. Tämä vaikuttaa myös ajoneuvon vuosikatsastukseen, jos katsastuksen aika on talvella. Suuri nastapoikkeama voi myös aiheuttaa yllättäviä tilanteita ajonvakautusjärjestelmälle ääritilanteissa, varsinkin jos paremmat renkaat ovat asennettu etuakselille. Jos ohjaavalla akselilla on pitoa mutta taaemmalta se loppuu, hyvin usein ajonvakautus ei ehdi mukaan kuljettajan avuksi pelastamaan tilannetta.

Toinen mielenkiintoinen EU:n rengasdirektiivin tuoma muutos on kesä- ja kitkarenkaisiin vaadittava rengasmerkintä. Merkintä on kodinkoneissakin vaadittavan energiankulutusmerkinnän kaltainen. Tämä merkintä on vaadittu marraskuusta 2012 alkaen ja sen tarkoitus on parantaa tieliikenteen turvallisuutta, ympäristötehokkuutta ja taloudellisuutta. Merkinnän kategoriat ovat polttoainetehokkuus, märkäpito ja ohiajomelu. Toki on hyvä muistaa että renkaiden turvallisuuteen vaikuttavat monet muutkin ominaisuudet, joten pelkkä märkäpito ja pottoainetaloudellisuus valintakriteerinä, varsinkin kitkarenkaissa, saattaa johtaa kuluttajia harhaan rengasta valittaessa. Hyvät märkäpito-ominaisuudet kitkarenkaassa yleensä huonontavat sen talvipito-ominaisuuksia, ja valitettavasti Suomessakin on myynnissä jonkin verran Keski-Eurooppaan tarkoitettuja kitkarenkaita, joilla on hyvät märkäpito-ominaisuudet. Nämä renkaat toki täyttävät lain kriteerit talvirenkaista, mutta Suomen talveen tulisi aina valita pohjoismaisiin olosuhteisiin tarkoitetut kitkarenkaat.

Mielestäni kuluneena vuonna nähty ja koettu kehitys on tervetullutta ja varmasti osaltaan lisää meidän tiellä liikkujien turvallisuutta sekä auttaa tienkäyttäjiä ympäristön kuormittamisen vähentämisessä. Kuitenkin meidän ammattilaisten on hyvä pitää silmämme auki ja valistaa tiellä liikkujia näistä muutoksista ja niiden vaikutuksista, sillä valitettavan usein ne neljä kämmenen kokoista kosketuspintaa jotka turvallisuutemme liikenteessä takaavat, tulevat laiminlyödyiksi ja niitä koskevat uutuudet ja säännöt hukkuvat mediassa isompien uutisten joukkoon. Paras pito talvellakin löytyy ratin ja penkin välistä.

Manu Eskola: Talvi aina yllättää - Kevät keikkuen tulevi!

Talven ensimmäiset liukkaat kelit ja lumipyryt aiheuttivat jälleen tutun kolarisuman etenkin eteläisen Suomen ruuhkaisilla teillä. Miksi me autoilijat emme ole oppineet mitään aiempien vuosien vastaavista keleistä, sillä talvi ja lumisateet tulevat joka vuosi suunnilleen samoihin aikoihin ja vuosi toisensa jälkeen me teemme samat virheet uudelleen ja uudelleen? Onko todellakin niin, että me autoilijat emme saa käännettyä ajatusmaailmaamme ”talviasentoon” ennen kuin itse näemme kolareita, peräänajoja tai ulos tieltä suistuneita autoja omin silmin? Onko niin, että meidän on opeteltava talviajo joka vuosi uudelleen ja uudelleen, koska tuntuma liukkauteen ja talveen häviää kesän myötä?

Nyt kun talvi on jälleen tullut ja liukkaus on jokapäiväinen olomuoto teillämme jossain päin Suomea, kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä muutamia oleellisia asioita talviajamiseen liittyen.

Liukkaalla kelillä ajaminen vaatii ajattelemista mitä suurimmassa määrin ja ajamiseen pitää keskittyä tosissaan. Ajettaessa katse kannattaa kohdentaa tarpeeksi kauas ajosuuntaan ja tarkastella liikenneympäristöä siten, että aktiivisesti hakee sieltä sellaisia seikkoja, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia omaan liikkumiseen. Tämä ei tietenkään onnistu, mikäli omaa autoa kuljetetaan liian lähellä edellä ajavan auton perää. Jos näet etäältä lukuisten jarruvalojen syttyvän, olet todennäköisesti kohta pulassa, joten nosta jalka kaasulta ja vähennä nopeutta ennakolta. Kannattaa huomioida myös se tosiasia, että vähentämällä nopeuttasi neljänneksellä, jarrutusmatkasi lyhenee jopa puoleen! Tällä pienellä toimenpiteellä varaudut mahdolliseen edessä olevaan tilanteeseen ja samalla annat itsellesi aikaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

Huomioi ajaessasi myös autosi rengastus. Mikäli ajat kitkarenkailla ja tienpinta on jäinen, autosi vaatima pysähtymismatka on todennäköisesti pitempi kuin hyvällä nastarenkaalla ajavan, joten jätä välimatkaa edellä ajavaan sen mukaisesti. Tämä korostuu vielä tilanteessa, jossa olet jarruttamalla lähestymässä risteysaluetta. Usein näissä paikoissa jää on kiillottunut erityisesti ja pitävyys renkaan ja tienpinnan välissä on todella alhainen!

Uraisella eli polanteisella tiellä ajaminen on todellinen taitolaji. Kaikki menee kohtuullisen hyvin niin kauan, kun auton etu- ja takapyörät kulkevat samassa urassa. Tilanne kuitenkin muuttuu katastrofiksi hetkessä, mikäli etu- ja takapyörät eksyvät eri uriin. Näin todennäköisesti käy ohituksen yhteydessä voimakkaasti polanteisella tiellä, jossa on yhdet ajo-urat molempiin suuntiin jo hiljaisellakin nopeudella. Tuolloin etupyörät nousevat urasta moottorin painon takia herkemmin kuin takapyörät, jotka jäävät hetkeksi eri uriin ja tuolloin auto pahimmassa tapauksessa kääntyy salamannopeasti poikittain tai joutuu ainakin takapyöräluistoon. Tilanteesta voi selvitä nopealla ja riittävällä luiston suuntaan kääntämisellä, mutta usein ei. Polanteisella tiellä tulee välttää kaistanvaihtoja viimeiseen asti ja keskittyä auton pitämiseen oman kulkusuunnan urissa. Mikäli kaistaa joutuu kuitenkin pakosta vaihtamaan, se kannattaa tehdä mahdollisimman loivin ja vähäisin ohjauspyörän liikkein.

Kevätauringon alkaessa paistaa, liikenneolosuhteet näennäisesti helpottuvat. Kuitenkin keväisiin ajokeleihinkin liittyy huomionarvoisia riskejä. Kevätaurinko sulattaa aukeilta paikoilta lumen ja jään mutta varjopaikoissa liukkaus säilyy tienpinnassa pitkään. Erityisesti kylmän yön jälkeen pakkasen liukastamat varjokohdat saattavat yllättää kokeneenkin autoilijan. Lisäksi sillan kannet saattavat säilyttää öisen kuuran pinnassaan ja täten aiheuttaa ongelmia varomattomalle autoilijalle.

Kevätauringon teho sulattaa nopeasti jäätä, mutta ei aina pelkäksi vedeksi, vaan usein jää muuttuu ensin sohjoksi ja vasta myöhemmin vedeksi. Ennakoiva autoilija ottaakin ajaessaan myös nämä kevään erityispiirteet huomioon ja suhteuttaa nopeutensa varjopaikkoihin ajaessaan ennakolta sellaiseksi, ettei mahdollinen liukkaus tai sohjo häntä yllätä.

Vielä yleisneuvo näin lopuksi. Anna itsellesi aikaa ja tilaa toimia hyödyntämällä ennakoivaa ajotapaa, huolehdi autosi kunnosta, varaudu muiden epäloogiseen toimintaan ja älä provosoidu. Näillä neuvoilla voit olla varma siitä, että ajaminen myös talvisissa ja keväisissä olosuhteissa on kohtuullisen turvallista.