Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 1 / 2015 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 1 /2015 Vuosi 2015 on hyvää vauhtia etenemässä. Vuoden ensimmäiset koitokset ovat jo taaksejäänyttä elämää. Kuten lehdestämme voitte todeta, myös spaukkilaiset ovat olleet jo monessa mukana ja tapahtumia on riittänyt yllin kyllin.

Jännityksellä odottelen F1-kauden alkua ja mitkä tänä vuonna ovat voimasuhteet tallien välillä. Edellinen kausi oli melkoisen tylsä Mercedes-tallin ylivoiman takia. Toivottavasti tänä vuonna useampi talli ja moottorinvalmistaja pääsevät podiumille. Ainakin sellaisia viitteitä on ollut Ferrarin, Lotuksen ja Red Bullin suunnalta, että kilpailu olisi tasaväkisempää ja kisat sitä kautta mielenkiintoisempia. Tietenkin toivon Valtteri Bottakselle ja Kimi Räikköselle lykkyä tuleviin kisoihin, jotta saisimme kuulla sitä oikeaa musiikkia palkintojenjakotilaisuuksissa.

Rallin MM-sarjakin on pärähtänyt käyntiin. Monte ja Ruotsi on jo ajettu. Montessa vanha herra Loeb meinasi näyttää ne kuuluisat närhen värkit muille, mutta ajovirheen takia taisi mennä kisa piloille. Totuttuun tapaan Volkkarin kuskit dominoivat kisaa. Nyt mukana oli sentään myös MM-sarjan ainoa WRC-kuljettajamme Jari-Matti Latvala sijoittuen hienosti toiseksi. Lupa oli odottaa Ruotsissakin häneltä hyvää tulosta, mutta jälleen jouduin pettymään pahasti. Oliko syynä sitten liika yrittäminen vai mikä, mutta kärkisijat menivät ulosajojen myötä muille. Sebastian Ogier on nyt ottanut kaksi voittoa ja karannut pisteissä jo vähän muilta. Lähellä oli myös Andreas Mikkelsenin voitto, mutta hänkin sortui yliyrittämiseen ja peli oli sillä selvä - kolmas sija. Kakkoseksi sijoittui hienon kisan ajanut Hyundain Thierry Neuville.

WRC 2-luokassa Jari Ketomaan vauhti on ollut ihailtavaa ja varmaa tekemistä. Voi sanoa, että Jari otti makean voiton luokassaan Ruotsissa viime vuoden pettymyksen jälkeen. Jarin taktiikka taisi olla, että otetaan heti luulot pois muilta ja sitten säädetään nopeutta tarpeen mukaan ja ajetaan varmasti maaliin. Toki täytyy todeta, että on tainnut Jarin kehitystyö uuden renkaan kanssa onnistua myös melkoisen hyvin. Jälki oli sen verran vakuuttavaa. Onnea Jarille mahtavasta suorituksesta.

Kotimaan SM-kisatkin on saatu hyvään vauhtiin. Arctic Lapland Rally ja Mikkeli Vaakuna Ralli on ajettu ja herra ja hidalgo molemmissa kisoissa on ollut Juha Salo ottaen maukkaat yleiskilpailuvoitot. Vanhalla Mitsulla Rovaniemellä ja Mikkelissä uutukaisella Peugeotillaan. Vois hyvällä syyllä sanoa, että kunhan uusi auto muotoutuu kuljettajalle tutuksi ja saadaan säädettyä mieleiseksi, niin taitaapa muilla olla tekemistä lyödäkseen Juhan. Toki kovaa kisaa on ajettu muissakin luokissa ja palkintoja jaettu, mutta niillä spekulointi jääköön toiseen kertaan.

Haluan toivottaa kuitenkin kaikille aurinkoista ja vauhdikasta kevättä ja pian alkavaa kesää.

Eero Lagus: Puheenjohtajan palsta

Lagus
Eipä sitä talvea sitten tullutkaan vaikka ehkä toisin luvattiin. Minulle kyllä sopii jatkoakin ajatellen leudot talvet, kunhan vain olisi kuivaa. Miten turhauttavaa onkaan ollut ajaa auto pesuun tietoisena siitä, että vain yksi ajettu työmatka kaiken taas muuttaa voi. En tosin oikein tiedä, onko sitten talviliukkaiden sijaan yhtään sen turvallisempaa ajaa jatkuvassa sateessa, kuran ja irtoavien nastojen ropistessa tuulilasiin.

Ralleihin leuto talvi on niin ikään vaikuttanut negatiivisella tavalla. Osa on jouduttu perumaan, osa taas ajettu savimössössä erittäin huonoissa kilpailuolosuhteissa, joka ei tietenkään ole kuljettajia miellyttänyt.

Turva-autolla on kuitenkin pitänyt kiirettä. Kisoja on kierretty lähes joka viikonloppu ja palaute tekemästämme turvallisuustyöstä on edelleen saanut ansaitsemaansa kiitosta. Koskaan ei kuitenkaan saa tuudittautua ajatukseen, että kas vain, mehän osaamme jo kaiken. Jokainen ajettu kisa tuo jotakin pientä uutta tullessaan, joka on hyvä sitten kirjata ylös ja kertoa muille tehtäviä suorittaville ja ennen kaikkea ottaa niistä opiksi.

Tuskaa on kuitenkin tuottanut turva-autotoimintamme rahoitus. Yhteistyökumppaneita kun ei olla saatu kovista ponnisteluista huolimatta. En sano, että turva-autotoiminnallemme soisi juuri tällä hetkellä ehtookellot mutta vaarassa sen jatkuvuus kyllä on, mikäli suunta on tämä. Haastankin kaikki kerholaiset talkoisiin hyvän asian puolesta.

Ja koska kevät on tulossa, leijuu ilmassa lisääntyvän maantiepölyn lisäksi kysymyksiä Belgian Poliisirallista. Näillä näkymin tuohon nyt 59. kertaa ajettavaan kisaan ovat spaukkilaisista lähdössä Savolaisen Harri ja Mustalahden Kari, kumpainenkin siihen vaativaan kakkoskuskin rooliin. Ensi vuonna onkin sitten eri juttu, kun kyseessä on 60-vuotis juhlakisa. Olin itse todistamassa kädenpuristusta, jossa "sen seitsemän vastaheiton mies" Jussi Leinonen lupautui ensi vuonna kyyditsemään Pauli Heikkolaa Belgian peltoteitä. Nyt jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, josko juhlakisassa nähtäisiin myös Pohjolan Heikki, Salosen Miklu, tietenkin Leinosen Leo sekä joukko uusia kerholaisia, jotka jo nyt ahkerasti kiertävät kotimaan rallipolkuja.

Pidetään yhdessä toimintaa yllä ja muistetaan aina silloin tällöin laittaa rivi tai vaikka parikin tekemisistämme kerholehteen. Sen ja turva-autotoimintamme kautta näymme ja kuulumme laajalti muuallakin kuin ralliautoilun piireissä.

Oikein mukavaa kevään ja prätkäkauden odotusta kaikille. Kiitos Teille, toimintaamme luottavat tukijamme.

Pauli & Jorkki: Juhlallinen sarja-avaus Savonlinnassa

Savonlinnan seudulla 31. tammikuuta ajettu ralli kantoi järjestävän seuran Savonlinnan Urheiluautoilijoiden 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nimeä Seurahuone Juhlaralli. Pääyhteistyökumppanina on toiminut vuodesta 1996 lähtien Osuuskauppa Suur-Savo. Kilpailukeskuksena oopperakaupungin ydinkeskustassa sijaitseva Sokos Hotel Seurahuone ja lähtö- ja maalialueena hotellin viereinen toriaukio.

Seurahuone Juhlaralli oli nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin ja kaikkiaan viidettä kertaa Historic Rally Trophyn osakilpailu.

Viisi erikoiskoetta, joista kaksi ensimmäistä Anttolan ympäristössä ja loput kolme Enonkosken lähistöllä. Taukoa vietettiin Savonlinnan Prisman pysäköintialueella. Siinä talvilauantain ohjelma.

Kilpailu toimi sekä Itä-Suomen alueen kolme että Kaakkois-Suomen alueen kuusi mestaruusosakilpailuna. Osallistujia kaikkiaan 119 autokuntaa, joista 10 kilpailijaparia ajoivat erillisen tasanopeuskilpailun ennen varsinaista Juhlarallia.

Sääolosuhteet olivat talviset, ainoastaan pakkaskeli ja aurinko puuttuivat. Reitti oli hienossa kunnossa, tiet lumi- ja jääpintaisia sekä mukavasti penkkoja. Lämpötila nollan tuntumassa.

Etuautopalaverissa kerrattiin päivän ohjelma ja tehtävät. Normisetin mukaan nolla-autot ottivat vilppilähtöjä ja tekivät muita poikkeamia, joilla testattaisiin aikatarkastusasemahenkilöstön toimintaa. Turva-auto liikkui omalla paikallaan 20 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa. Ja tehtävänä tarkastaa omalta osalta etu- ja kohdemerkit sekä niitä valvovien toimitsijoiden paikallaolo. Sulkusiimat ja yleisön sijoittuminen kuuluivat myös perinteisesti päivän agendaan.

Kilpailupäivä sujui ilman viivästyksiä. Jo EK 1 näytti, että kilpailijat pääsivät nauttimaan todella hienoista ja sopivan vaativista teistä. Vain kakkosella oli pienemmän tien osuus, joka saattaisi kulua "puhki" ja urautua.

Kahden ensimmäisen erikoiskokeen maalipäässä oli runsaammin katsojia, muuten reitillä oli mielestäni harvinaisen vähän porukkaa. Mikä lienee pitänyt rallikansan kotona, kelissä ei ainakaan ollut valittamista.

Ratamestari oli löytänyt sopivat tiet, jotka saivat ainakin etuautomiehistöjen varauksettomat kehut. Kilpailun päättänyt EK 5 oli peräti 25-kilometrinen, ja millaista "latua"! Vaihtelevaa ja tarkkuutta vaativaa valtiontietä, jolla sai pitää vauhtia. Tien luonne pysyi koko ajan loogisena ilman poikkeavia yllätyksiä. Jopa turva-auton ohjaamosta käsin voi todeta, että erikoiskoe oli yksi hienoimmista, jonka olen ajanut.

Optimaalista "Celica-tietä", joka sopii kookkaalle ja tehokkaalle autolle kuin nenä päähän. Terveisiä Jyväskylään, siellä termi tunnetaan. Valitettavasti RA 40 ei vaan taida enää esiintyä näillä leveysasteilla.

Loppupalaverissa kilpailun todettiin edenneen sekä suunnitelmien että aikataulun mukaisesti ja ilman häiriöitä. Historic Rally Trophy -sarjan avauskilpailun reitti sai runsaan positiivisen palautteen. Ulosajoja toki sattui, kuten lajin luonteeseen kuuluu, mutta vauriot olivat materiaalisia ja henkisiä.

00-autolla oli ollut "pientä säätöä" EK 5:llä, mutta päättäväinen miehistö hoiti reitin selväksi ennen kilpailijoita. Samalla havaittiin, että talviolosuhteissa on yllättäviäkin erityispiirteitä, joita kilpailun johdon ja etuautojen on syytä ottaa huomioon.

Spaukin turva-autotoiminta on kovaa valuuttaa, se tuli taas kerran todettua. Ei siis ihme, että tarjoamallamme korvauksettomalla palvelulla on kysyntää. Paluumatkalla alkoi lumimyräkkä ja ajo-olosuhteet olivat nelivetoiselle Kugalle mitä otollisimmat. Runsaan vuorokauden mittainen reissu lisäsi Fordin matkamittarilukemaa noin 1000 kilometrillä.

Pauli & Jorkki: Epätodennäköisyys huipussaan Hämeen rallissa Urjalassa

Tammikuu vaihtui helmikuuksi, Savonlinna Urjalaksi ja Historic Rally Trophy F-cupin rallisarjaksi. Kugan etupenkillä muutoksia ei näkynyt: Jorkki hoiti kartturoinnin ja meikäläinen istui ohjauspyörän ääressä.

Suomen ylivoimaisesti suosituin rallisarja jatkoi siitä, mihin Heinolan avauskilpailussa jäätiin. 177 kilpailijaparia sovitti itsensä Nuutajärven Lasikylän alueelle. Ahdastahan siellä oli, kun lumikasat supistivat lasitehtaan pysäköintialueita entisestään.

Järjestävinä seuroina toimivat Urjalan urheiluautoilijat ry ja Hämeen ralli ry. Viisi erikoiskoetta, joista lyhin 8,54 ja pisin 14,97 kilometriä. Huoltotauko kolmen ajetun EK:n jälkeen. Ensimmäinen auto starttasi liikkeelle klo 10:01 ja viimeisen kilpailijan odotettiin saapuvan maaliin 18:08.

Etuautopalaveri sujui totutun kaavan mukaan. Kilpailun johto ja AKK:n turvatarkkailija antoivat omat evästyksensä päivän kulkuun. Kilpailijaohjeen mukaisesti reitin merkintälinja oli niukka. Olosuhteet olivat hieman haastavat, koska lämpötila oli plussan puolella ja tiet melko lumisia.

EK kakkosella katsojat pysäyttivät meidät noin yhdeksän kilometrin jälkeen. Rallia seuraamaan tullut vanhempi mieskatsoja oli tuupertunut yllättäen ja hän tarvitsi ambulanssia. Ilmoitin asiasta johtokeskukseen, joka keskeytti erikoiskokeen ja lähetti paikalle sairasauton. Jorkki kävi tarkistamassa potilaan tilaa, mutta hän ei ollut enää tajuissaan ja ulkoiset tunnusmerkit näyttivät huonoilta. Ensihoitotoimenpiteistä huolimatta mieshenkilö menehtyi, aiheuttajana todennäköisesti sairaskohtaus.

Kilpailun jatkuminen viivästyi noin 50 minuuttia. Menetetty aikataulu saatiin kuitenkin kurottua tauon aikana. Alkupään erikoiskokeet olivat teknisiä ja vaativat kuljettajilta tarkkuutta sekä onnistunutta rengasvalintaa. Tiet olivat yllättävän lumisia ja ne urautuisivat suojasäässä. Aurinkokin kävi näyttäytymässä, mutta vain pikaisesti.

EK:t 4 ja 5 olivat nopeampia ja isommilla teillä, joten palkintosijoituksista taisteltiin loppuun saakka. Tutut nimet veivät isoimmat pokaalit. Tero Salminen oli ykkönen, Juha Rytkönen kakkosena (+ 2,9 s) ja Petteri Salminen (+ 29,6 s) kolmas. Jokainen kuljettaja voitti myös oman luokkansa.

Saavuttuamme kilpailukeskukseen johtokeskuksessa tuntui olevan melkoinen "hässäkkä" päällä. Turvallisuusjohtaja Juha Kukkonen jakeli ohjeita, komentoja ja vahvistuksia muille toimitsijoille, jotka välittivät niitä radioitse sekä puhelimitse eteenpäin. Tilanne oli kuitenkin hallinnassa, mutta toimintaa oli epätavallisen runsaasti.

Syykin selvisi: vastoin kaikkia todennäköisyyslaskelmia ja -olettamuksia EK 2:lla oli tapahtunut toinenkin katselijan menehtyminen sairaskohtaukseen. Häntä oli ehditty elvyttää, mutta tuloksetta.

Ja näiden kahden toisistaan täysin erillisen tapahtuman välimatka ei ollut kuin muutamia satoja metrejä. Ajallisesti nämä tapahtumat olivat noin parin tunnin sisällä. Todella poikkeuksellinen tilanne, jonka johtokeskus ja osaava toimitsijahenkilöstö hoitivat ammattitaidolla.

Eikä tässä vielä kaikki. Samaisella erikoiskoe kakkosella tapahtui vielä peurakolari, jossa kilpa-auto osui rajusti tielle yllättäen hypänneeseen eläimeen. Junioriluokan kilpailijapari joutui keskeyttämään ja peura kuoli välittömästi. Kyseinen tapahtuma tallentui ralliauton sisäkameraan ja törmäys löytyy myös netistä.

Kilpailun poikkeukselliset tapahtumat uutisoitiin iltapäivälehtien verkkoportaaleissa kuin myös perinteisesti painetuissa lehdissä. Näistä kun saa nettiin klikkauksiin houkuttelevia "meheviä" otsikoita.

Kuten lehtien uutisoinnissa todettiin, haja-asutusalueella on tämänkaltaisten yleisötapahtumien aikana normaalia parempi ensihoitovalmius. Niin tälläkin kertaa. Valitettavasti kumpikaan sairaskohtauksen saanut katselija ei selvinnyt.

Kilpailun johto järjesti omasta aloitteestaan seuraavalla viikolla jälkipuintitilaisuuden erikoiskokeen henkilöstölle. Vapaaehtoisen kokoontumisen tarkoituksena oli muodostaa looginen kokonaiskuva tapahtuneesta ja antaa toimitsijoina toimineille mahdollisuus keskusteluun ja ajatustenvaihtoon kokemuksista ja reaktioista.

Kaukis: Arctic Lapland Rally 50 vuotta

Legendaarinen Tunturiralli, nykyisin Arctic Lapland Rallyn nimeä kantava ralli ajettiin 23.-24.1.2015 SM-sarjan aloituskilpailuna tänäkin vuonna varsin talvisissa olosuhteissa.

Poikkeuksena pariin viime vuoteen pakkasta ei ollut läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Toki silti kolmeakymmentä pakkasastetta lähestyttiin. Luonto oli erityisen kaunis, siitä piti huolen aurinko, joka upeasti valaisi puhtaan valkea talvimaisemaa.

Mitä muuta siellä tapahtui, ohessa juttukimara rallissa eri rooleissa mukana olleilta.

Juhlahumua

Rallin juhlavuoden kunniaksi oli järjestetty Rovaniemen kaupungilla oheistapahtumia ilotulituksineen ja kisakeskuksena toimineessa Pohjanhovissa oli pienimuotoinen valokuvanäyttely kisan historiasta ja pyöripä siellä myös videot parissakin paikassa näyttäen tapahtumia menneiltä vuosilta.

Itse ralli oli tänäkin vuonna lähes samanlainen kuin edellisinäkin vuosina. Tosin ek-kilometrejä oli enemmän kuin aikaisemmin ja juhlakisan huipennukseksi ajettiin 50-kilometrinen Ristilammen erikoiskoe. Kaiken kaikkiaan erikoiskokeita oli 12, jotka jakaantuivat molemmille päiville tasan. Kokonaismittaa rallille tuli huimat 877,65 kilometriä, joista erikoiskoekilometrejä oli 290,9 kilometriä. Ei siis ihan mikä tahansa pikkukisa. Siksipä jaettavat SM-pisteetkin olivat puolitoistakertaiset, eikä syyttä.

Spauk vahvasti mukana turva-autotehtävissä

Spauk oli mukana tekemässä juhlarallin turvallisuustyötä tänäkin vuonna miehistönään Jussi ja minä. Jussi konkarina jo seitsemättätoista kertaa ja minä vasta kolmatta kertaa.

Yhteinen matkamme alkoi Kuopiosta. Lauantai-aamuna 17. 1. Jussi ajeli Kuopioon, josta jatkoimme kahviteltuamme matkaa kohti Rovaniemeä yhden pysähdyksen taktiikalla.

Matka sujui varsin nopeasti, sillä olihan meillä paljon puheenaiheita päivän politiikasta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Taidettiin siinä ihmetellä myös näitä uudistustoimenpiteitä myös poliisihallinnonkin alalta. Taisi siinä matkan aikana joku autourheiluaiheinen juttukin tulla mieleen.

Perillä olimme ennen kuin huomasimmekaan ja oli aika käydä ilmoittautumassa kisatoimistossa. Siellä meidät otettiin tuttuun tapaan iloisesti vastaan ja saimme tarvittavat asiakirjat tykötarpeineen ja ohjeineen mukaamme.

Majoituttuamme Pohjanhoviin ja tavarat oikeille paikoille laitettuamme ja tutkat lataukseen laitettuamme päätimme vielä pistäytyä ruokailemassa, sillä päivä oli ollut kuitenkin pitkä ja nälkäkin jo hieman oli.

Valvontaa

Kisan harjoittelujakson aikana teimme nopeus-, ajotapa- ja rengasvalvontaa järjestäjän antamien ohjeiden mukaan. Tänä vuonna tuntui kaikki toimivan hyvin ja kilpailijatkin ajoivat alennetuilla nopeusrajoitusalueella siivosti. Toki joku pieni ylitys tuli, mutta kaiken kaikkiaan voi olla tapahtuneeseen kehitykseen tyytyväinen. Kilpailijat ovat vihdoin hoksanneet, että ei kisaa harjoitusjaksolla voi voittaa, pikemminkin päinvastoin.

Valvontajakson aikana ehdimme mekin kiertää kertaalleen reitin läpi. Täytyy sanoa, että kisan läpiajaneet ja auton ehjänä maaliin ajaneet kilpailijaparit saavat minulta ainakin arvostusta. On se vaan niin vaativa kisa. Tarkkana täytyy olla ja kalustokin on oltava luotettava. Virheisiin ei ole todellakaan varaa, sillä esim. nostajia ei ole ties kymmeniin kilometreihin. Saati sitten jos satuttaisi itseään.

Kilpailu

Ennen kilpailun alkamista saimme etuautopalaverissa turvallisuusjohtaja Jorma Poikajärveltä evästykset kisan läpiviemisestä ja tehtävistä kisan aikana. 0-automiehistötkin olivat tuttuja jo edellisiltä vuosilta, joten mukavahan siinä olisi porukalla töitä tehdä.

Kilpailu perjantain osalta sujui hyvin annetussa aikataulussa. Meilläkään ei ollut suurempaa huomautettavaa. Mitä nyt joissakin paikoissa kehotimme katselijoita ottamaan hyvissä ajoin katselupaikkansa, sillä pian meidän jälkeemme tuli jo ensimmäinen 0-auto. Lumi ja kelin vaatimat vaatetukset karvahattuinen ja huppuineen vaimentavat erittäin hyvin lähestyvän ralliauton äänen, joten tarkkana piti heidänkin olla oman turvallisuutensa takia.

Perjantai sujui ongelmitta ja yöksi ajoimme Kugan lämpimään talliin Sampokeskuksen vartioituun Parc Ferme-alueelle.

Lauantai-aamu oli aikainen, sillä lähtöaikamme oli jo klo 05.25. Hieman pystyimme tuossa joustamaan, sillä meidän ei tarvinnut käydä aamun huollossa Mäntyvaarassa, joten suuntasimme heti suoraan aamun ensimmäiselle pätkälle.

Päivä sujui ongelmitta, eikä meidän tarvinnut normaalia enemmän puuttua mihinkään.

Pian maaliin saavuttuamme pidimme etuautojen palautepalaverin ja annoimme palautteemme kisasta. Mitään suurempia ihmeitä ei ollut tapahtunut ja juhlakisa saatiin kaikilta osin vietyä kunniakkaasti loppuun.

Suuri kiitos onnistuneista kisajärjestelyistä kuuluu Rovaniemen Urheiluautoilijoille ja heidän loistaville kerholaisilleen sekä kaikille muillekin kerhoille, jotka olivat mukana tekemässä tätä juhlarallia tukijoita unohtamatta. Ilman tekijöitä ei olisi rallia. Ilolla on pantava merkille, että toimitsijoiden joukossa oli niin paljon nuoria tekemässä kilpailua. Tulevaisuus lienee tältäkin osin turvattu.

Kiitokset

Kiitos Rovaniemen Urheiluautoilijat, että saimme olla mukana tekemässä omalta osaltamme tätä juhlarallianne ja kiitos huolenpidostanne niin meidän kuin turva-autommekin osalta.

Suuret kiitokset myös Lapin Kumille renkaidenvaihdosta ennen kisaa ja kisan jälkeen. On mukava asioida paikassa, jossa tuntee olevansa arvostettu asiakas.

Kiitos myös SPAUK:lle mahdollisuudesta saada uusia kokemuksia ja elämyksiä autourheilun saralta.

Kotimatka

Kotimatka olikin sitten hieman normaalista poikkeava. Minä nimittäin hylkäsin Jussin Rovaniemellä ja hyppäsin Leväsen Pertin apukuljettajaksi, sillä Pertti ajaisi Kuopion ohi, eikä Jussin tarvitsisi tehdä moista lenkkiä kotimatkallaan.

Tomi Tuominen: Kun kartturi Tunturissa seikkaili

Ralliautoilu on näyttää parhaimmat puolensa harrastuksena. Parhaat puolet tulevat ehdottomasti esiin silloin, kun kellolla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Ajamisesta saa vain nauttia, eikä tuloslistoilta löydy nimeä edes suurennuslasilla etsimällä. Ai, miten tämä on mahdollista? Se on mahdollista silloin, kun istuu ratin takana nolla-autossa.

Olen toiminut ralliautoilussa kartanlukijana vuodesta 1991 alkaen. Harrastaen ja ammatikseni. Voin siis sanoa saaneeni lajilta paljon, vaikka kansainvälistä menestystä ei olekaan liiemmin tullut. Kartanlukija minusta tuli verenperintönä. Molemmat vanhempani ovat toimineet kartturina. Isä toimii virassa vieläkin. Äiti sen sijaan lopetti ennen syntymääni, eikä sen jälkeen ole ralleissa ajopuku päällä pörrännyt. Äitini myös ajoi itse, joten oli aika selvää, että autourheilu kiinnosti minua ensimmäisistä henkäyksistä lähtien. Muistan elävästi lapsuudestani lukuisat rallileikit. Minulla oli jostain ilmestynyt yksi ralliratti ja sitä sitten pyöriteltiin kavereiden kanssa. Tai ne kaverit pyörittivät, minä luin isän nuottivihkojen kummallisia tarinoita. Olin jo silloin täysin vakuuttunut siitä, että minusta ei tule koskaan kuljettajaa, vaan minusta tulee kartturi. Ja niinhän minusta sitten tulikin. Olen saanut nauttia vauhdista lukuisten eri kuljettajien kartanlukijan jakkaralla.

Vaikka varsinainen tehtäväni onkin ollut tosiaan kartanlukija, niin kuljettajan penkillä olen myös satunnaisesti viihtynyt. Silloin kyse on aina ollut enemmän ja vähemmän hauskanpidosta. Tunturi-ralli, eli nykyinen Arctic Lapland Rally, on tarjonnut tätä hauskanpitoa minulle jo kuudesti. Ensimmäisen kerran ajoin lapin lumilla vuonna 1996. Kartturina toimi muuten isäni. Vuonna 2002 lähdimme kaverini kanssa seikkailemaan, mutta allamme olleesta A-ryhmän Seatista hajosi moottori keskellä Siikakämää. Vuotta myöhemmin olin viivalla taas isäni kanssa, nyt Mitsubishin evo-nelosella. Siitä ehti sitten vierähtää kymmenen vuotta, kunnes isäni jälleen ehdotti Tunturiin lähtemistä. Itse en ajatuksesta hirveästi innostunut, mutta ehdotin mahdollista nolla-autoilua. Perustelin asian sillä, että ajatus on kuitenkin sama, mutta fiilis merkittävästi rennompi. Tähdet olivat kohdallaan, sillä kisassa oli juuri auennut yksi nollapaikka ja näin talutimme vanhan sotaratsun, nyt kymmenen vuoden takaiseen kisaan verrattuna vielä pykälää vanhemman evo-kolmosen lähtölavalle. Kokemus oli verraton ja juuri sellainen kuin olin aavistellutkin. Sain ajaa reippaasti, mutta ei täysillä. Täydellistä! Ei stressiä, ei liian tarkkoja aikatauluja, ja mikä parasta, huoltoon voi ajaa myös aikataulun ulkopuolella. Tehtävä sopii minulle kuin nyrkki silmään!

Tänä vuonna olimme jo kolmatta kertaa nollailemassa, tosin sillä erotuksella, että kaksi ensimmäistä kertaa olimme kahden nollan auto. Nyt olimme saaneet ylennyksen ja ajoimme yhden nollan autoa, eli viimeistä nollaa ennen varsinaisia kilpailijoita. Sain kuulla tästä vasta pari päivää ennen kisaa ja kysyin tietysti, ovatko järjestäjät varmoja tästä asiasta? Väittivät tarkistaneensa asian viime vuoden pätkäajoista ja uskalsivat laittaa minut siihen numeron yksi eteen. Onneksi omakin järki toki sanoo sen, että kuusi minuuttia neljänkymmenenkin kilometrin EK:lla on täysin riittävä ero. Jos sen ajaa kiinni, niin siihen pitää kyllä ajaa todella hiljaa. Mutta ei se nolla-autoilu pelkkää nautiskelua ole. Siihen liittyy omat tehtävänsä. Meidän pitää huolehtia siitä, että kaikki on viimeistelty ennen kilpailijoita. Jos jotain huomautettavaa tai korjattavaa löytyy, niin se on meidän tehtävä laittaa kuntoon. Numerolle yksi kaiken pitää toimia. Sama koskee yleisön sijoittumista ja muuta vastaavaa. SPAUKin auto tietysti hoitaa jo meitä ennen hyvissä ajoin omat hommansa, ja sen perään vielä kolmen ja kahden nollan autot, joten periaatteessa yhdelle nollalle peli on jo selvä. Ja näinhän se sääntökirjassa meneekin. Yhden nollan auton kehoitetaan ajavan jo lähes kilpavauhtia ja valmistavan yleisön siihen tosikoitokseen.

Tämän vuoden Tunturi oli juhlaralli. Järjestyksessään jo viideskymmenes. Kilpailu on vuosien saatossa säilyttänyt eksoottisen luonteensa, ja se tarjoaakin SM-sarjan kilpailijoille täysin erilaisen kokemuksen muihin osakilpailuihin verrattuna. Puhuttakaan sitten kilpailuun seikkailumielellä lähteville rallituristeille. Joko kilpailijoille tai katsojille. Lapissa on vielä aimo annos luonnollisista raikkautta, joka valitettavasti etelästä katoaa vuosi vuodelta pois. Tänä vuonna luntakin oli riittävästi. Itsekin nojasin pari kertaa näyttävästi penkkaan. Enemmänkin saisi nojata, mutta kun ei uskalla. Ajamisessa on sama juttu. Olen istunut niin paljon huippukuskien vieressä, että teorian tiedän. Mutta kun ei osaa, eikä uskalla. Pohdinkin tilannetta, että olisin itse itseni kartturi. Silloin varmasti huutaisin monessa paikassa, että KAASUA! Mutta teoria on helpompi kuin käytäntö. Eikä sekään helpota asiaa yhtään, että ajaa vain kerran vuodessa, eikä metriäkään siinä välissä. Mutta sillä ei lopulta ole merkitystä. Pääasia on, että siitä viikosta nauttii täysin siemauksin, myös kaikkine oheisjuttuineen. Yksi sellainen on esimerkiksi uimahallissa muutaman kilometrin vedot pari kolme kertaa reissun aikana. Ei elämä sentään pelkkää rallia ole. Ensi vuonna otan myös sukset mukaan.

Niin se ensi vuosi on taas tulossa. Kävimme kilpailun jälkeen nopean kyselyn nolla-autojen halukkuudesta jatkaa tehtävässään. Nostin luultavasti käteni ensimmäisenä ylös. Ikää on jo sen verran, että halu nauttia on suurempi kuin menestyksen nälkä. Tunnustettava se on. Kuten sanoin, elämässä on paljon muutakin kuin ralli. Onneksi.

Harri Savolainen: Arctic Lapland Rally 50-vuotta, Pekka Kaakinen-Harri Savolainen 112-vuotta!

Viime syksynä yhtenä sateisena päivänä päätimme Pekan kanssa aloittaa Arcticralli 2015 projektin. Piti hommata kaikenlaista ja laitella vehkeet kuntoon, jotta olisimme iskussa tammikuussa ajettavassa Tunturirallin juhlakisassa! Siinä meni syksy askaroidessa auton sekä kisabudjetin kasaamisessa. Projekti saatiin toteutukseen ja kovalla motivaatiolla lähdimme Rovaniemelle!

Nuotteja ja neuloja!

Erityisen herkulliseksi juhlarallin teki runsas erikoiskoekilometrien määrä. Käytimme nuotitusajan hyvin tarkkaan ja jätimme baarihommat muiden hoidettaviksi. Kun teimme päätöksen osallistumisesta, teimme samalla myös toisen päätöksen? Päätimme olla reissussa täysin absolutisteja koko kisaviikon ajan eli ei oluttakaan ryypyistä puhumattakaan! Uskokaa tai älkää, mutta olipa raikas olo lusikoida aamupuuroa suuhun, kun siellä ei maistunut edellisen illan saunan kitkut!

Kiersimme reittiä ahkerasti päivästä toiseen. Kirjoittelimme hyvät perusnuotit, joita treenasimme pätkät useaan kertaan kiertäen. Tämä osio valmistautumisessa meni putkeen ja olimme tyytyväisiä tuotokseen! Aina ei kaikki kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä, kuten on tapana sanoa. Keskiviikkona Pekan vasemman jalan isovarpaan tyvinivel kipeytyi, hohtaen paloauton värisenä, eikä liikkumisesta meinannut tulla mitään. Lääkärissä käynti oli edessä, sillä kivuista johtuen meitä uhkasi kotiinlähtö! Mehiläisessä Pekka törmäsi sattumalta rallin Medical Officer Risto Kinnuseen. Hän otti miehen pukille laittaen Pekan sietokyvyn tiukalle. Neulasessiolla hän puhdisti nivelen ja pisti lopuksi sisälle kunnon troppia. Seuravana aamuna jalka oli kunnossa ja homma jatkui. Kiitos Risto Kinnunen, ammattilaisen tunnistaa aina!

Testipätkällä "oho ja tups"!

Huoltomiehemme Ari Pajunoja ja Eero Närvänen kuskasivat kisapirssimme paikkakunnalle. Pääsimme ajamaan warmuppia Keskinivan Jussin testitilaisuuteen torstaina iltapäivällä. Siellä sattui pikkunen penkkakosketus, jossa Bemmin puskuri hajosi palasiksi. Homma piti jättää kesken, sillä illalla oli edessä katsastus, jonne auto piti saada ehjäksi. ROI-osasta löytyivät sopivat osat, eikä tästä aiheutunut sen enempää hämminkiä.

Juhlarallista ei tullutkaan meidän juhlat!

Sitten alkoi kauan odotettu kilpailu mukavassa säässä. Päätimme lähteä matkaan varmasti tietä pitkin ajatuksella. Ensimmäinen pätkä Aittajärvi meni mukavasti, vaikka rytmi niin nuotilla kuin ratissakin oli hieman hakusessa! Mäntyvaara ykkösellä esitimme jo parempaa menoa, 4.6 sekunnin luokkapohjat, eli suunta näytti hyvältä! Mutta, mutta, juuri kun kaikki näyttää hyvältä, iskee totaalinen katastrofi! Saavuttuamme huoltoon Bemmi sylkäisi vedet ulos ja kun uusi liemi ei pysynyt sisällä, se oli sitten siinä! Pettymys oli melkoinen, josta toipumiseen onkin mennyt jokunen aika. Absolutismi päätöksemme oli lujilla, mutta ei ole mitään niin pahaa ongelmaa, jota ei saisi pahemmaksi juomalla viinaa! Kotimaisia voimasanoja lausuen kasasimme leirin ja lähdimme kotiin! Superralli-säännön käyttäminen ei tullut kyseeseen, joten sitä ei edes tarvinnut harkita. Selkeästi plussa puolelle jäi kasa uusia piikkipyöriä, joille on toki käyttöä talven mittaan!

Kiitokset ja uusia kisoja kohti!

Juhlaralli oli juhlansa ansainnut! Kaikki toimi erinomaisesti ja aina niin ihanat kilpailutoimiston leidit pitivät yllä hyvää fiilistä ja iloisuutta! Heikki Poranen liikkui ja vaikutti vanhaan malliin, kiirettä riitti kulkuvauhdista päätellen! Onneksi olkoon 50-vuotiaalle! Kukahan meistä ajaa sen sadannen?

Kiitokset huollon ahkeroijille, Ari Pajunoja ja Eero Närvänen, yhteistyökumppaneillemme Sälekarinkirjapaino Oy, Oili Jalonen Oy ja Someron Rengasmarket! Kiitoksemme myös Asko Kärkäinen vanteiden sekä vara-alustan lainasta ja Jussi Keskiniva tallista talven keskellä! Homma jatkuu, kisoja riittää, morjestellaan!

Kari Mustalahti: Arctic Lapland Rally 50-vuotta

Tunturiralli täytti pyöreät 50 vuotta ja Porasen Heikki oli ryhmineen rakentanut jälleen hienon tapahtuman. Reitti oli mitaltaan lähes MM-rallin luokkaa ja tiet olivat hyvässä kunnossa.

Kilpailijaparin Laivola-Mustalahti osallistuminen liittyi myös juhlavuoteen, tosin hieman myöhässä, sillä kuljettajalla vuodet tuli täyteen jo syksyllä. Tämän kunniaksi Pösön kylkeen liimattiin numero 50.

Nuottijakso ja testipätkä

Nuottijakso teetti melkoisesti töitä, koska erikoiskoekilometrejä oli lähes 300. Neljässä päivässä reitti ajettiin neljään kertaan läpi ja kilometrejä kaikkiaan taisi tulla yli 2500!

Torstaina iltapäivällä testierikoiskokeena toimi vanha tuttu Vennivaara, jossa oli hyvä testata auton toimivuutta. Pikku ongelmia oli, mutta onneksi käyntihäiriö johtui bensan vähyydestä.

Kisaan startattiin perjantaina

Kisaan startattiin perjantaina puolen päivän jälkeen. Ykkösenä legendaarinen Aitta. Lumipöly aiheutti pieniä näkyvyysongelmia, mutta muuten kisa lähti hyvin käyntiin.

Toisena erikoiskokeena oli Rovaniemen ravirata, jota oli hieman muutettu totutusta. Raviradan ns. velodromikaarre oli aiheuttaa yllätyksen, 40 km/h nuotitusvauhdissa pirun pitkän oikean pieni kirraus oli jäänyt huomiotta ja lisäksi jäädytetty pohja oli yllättävän liukas. Vauhdilla mentiin penkkaan, mutta onneksi tultiin saman tien takaisin tielle. Puskurit siinä meni palasiksi, mutta ei sen vakavampaa.

Huollon jälkeen jatkettiin kohti Siikakämää. Siirtymällä tapahtui. Vasen takapyörä irtosi ja meni hankeen. Hetki siinä ihmeteltiin, mutta saatiin auto tunkattua ylös ja varapyörä paikalleen. Pultit kylläkin hukkui, mutta tässä voi lainata vanhaa virkamiestarinaa, kun kansallispukuinen henkilö joutui ratsiaan ja virkamies antoi palautetta siitä, että yksi rengas oli kiinni kahdella pultilla. Vastaus oli se, että yhdellä se ei pysy!

Matka jatkui ja Kämän jälkeen oli vuorossa perinteinen Kaihuavaara. Hieno tie! Sitten jatkettiin Jyrhämään ja siitä takaisin Rovaniemelle ja raviradalle. Nyt sekin pätkä sujui ongelmitta.

Lauantai

Lauantaina aikainen startti ja edessä 38 km pitkä taas perinteinen Sarriojärvi, jonka ajosuunta oli muutettu. Maalissa oli melkoinen ruuhka, kun ajanotossa oli jotakin ongelmaa. Mekin oltiin tuloksissa ensin viimeisiä ja hetken aikaa toisena 0,7 sekuntia Salon Juhan takana, mutta lopulta tuloksiin tuli oikeat ajat.

Seuraavana suunnattiin Hanhikoskella ja siellä alkoi meillä ongelmat. Oikea takaiskari oli korkannut ja perä pohjasi jokaisessa pompussa. Ennen huoltoa piti vielä ajaa 11 km Autiovaara ja Ravirata, mutta niistäkin selvittiin. Huolto korjasi auton ja olipa iskarin säädössä paikalla kaiken nähnyt ja kokenut Lasse Lampi.

Viimeinen kahden erikoiskokeen lenkki oli edessä ja olimme vakiintuneet kokolailla tavoitteiden mukaiselle sijalle 10 yleiskilpailussa.

Ek 11 oli nimeltään Heinunkierto ja sitten alkoivat ongelmat pahemmin. Pari kilometriä lähdöstä syttyi latauksen merkkivalo. Onneksi oli vielä sen verran valoa, että ilman lisävaloja vielä näki ajaa. Maalin jälkeen jännite oli 10 volttia ja siitä vielä ajettiin tankkauspaikalle, jossa tutkittiin moottoritilassa johtoja, mutta mitään vikaa niistä ei löydetty. Viimeinen erikoiskoe oli 50 km pitkä ja sinne pimeään oli enää turha yrittää. Näin jouduimme jättämään leikin kesken.

Myöhemmin selvisi, että laturilta startille menevä johto oli poikki startin päästä!

Seuraavaksi Peugeot nähtäneen tositoimissa Belgian poliisirallissa.

Onnittelut kaikille 50-vuotiaille!

Tuomas Leväselle ralliuran ensimmäiset SM-pisteet - Arctic Lapland rallissa murheiden kautta maalilipulle

Vauhdikkaasti alkaneella kilpailukaudella yleisen luokan Ralli SM-sarjaa ajava pieksämäkeläinen Tuomas Levänen kotiutti ralliuransa ensimmäiset SM-pisteet Rovaniemen Napapiirillä ajetusta SM-sarjan avausosakilpailusta. Etuvetoisella Citroėn C2 R2 ralliautolla kartanlukijansa Ari Koposen kanssa kilpaillut nuori 19-vuotias Levänen kärsivät ensimmäisenä kilpailupäivänä vetoakselirikon ja sitä seuranneen keskeytyksen. Yöllisten huoltotoimenpiteiden jälkeen Superrallilla toisena kilpailupäivänä jatkanut kaksikko kärsi lisää teknisiä murheita, mutta onnistuivat silti raahautumaan 12 pikataipaleen ja noin 290 erikoiskoekilometrin mittaisen rallin maalilipulle. Tuloksena oli SM3-luokan 11. sija ja 4,5 arvokasta SM-pistettä.

Varovaisen alun historiansa toiseen SM-ralliin ottanut Levänen keskittyi pitämään kilpurin penkkojen välissä ja hakemaan kokemusta Arctic Lapland rallin vaativista olosuhteista sekä ennen kaikkea luonteeltaan Suomen muista rallierikoiskokeista poikkeavista pikataipaleista. Vähäisen ralli- ja nuottikokemuksen saattelemana Tunturirallin debytantit ajoivat tasaisesti kunnes ensimmäisen kilpailupäivän viimeisen pikataipaleen kuuluisan hyppyrin alastulossa auton toinen vetoakseleista napsahti poikki ja matka jäi harmillisesti kesken erikoiskokeen jälkeiselle lyhyelle siirtymätaipaleelle.

Keskeytyksen ja sitä seuranneen yötauon aikana selvisi, että Printsport Racing ammattitiimiltä löytynyt uusi vetoakseli oli ns. päivitettyä versiota ja siten sen myötä myös pyörännapa meni vaihtoon. Arktisen kylmissä olosuhteissa suoritetut huoltotoimenpiteet venähtivät pitkään yöhön ja sen myötä huoltotiimi sai kilpurin valmiiksi vain hetkeä ennen superralli -säännön turvin jatkaneiden kilpailijoiden aamuöistä katsastusaikaa. Lisäksi toisen kilpailupäivän kuudella vaativalla erikoiskokeelle nuorukaisten vauhtia hidasti rikkoontuneet kypäräpuhelimet sekä kallellaan ollut eturengas, joka aiheutti vakavia pidollisia ongelmia.

Murheista huolimatta Levänen oli tyytyväinen yhden tavoitteensa täyttymiseen eli Arctic Lapland rallin maalilipulle pääsemiseen ja sitä kautta itseluottamuksen kehittymiseen ajatellen tulevia SM-ralleja. Juhlallisen

50. Arctic Lapland rallin SM3-luokan voittoon ajoi paluun SM-sarjaan tehnyt Jaro Kinnunen. SM-sarja jatkuu helmikuun neljäntenä viikonloppuna Mikkelissä ajettavassa perinteikkäässä SM Vaakuna rallissa.

Lopputulokset 50. Arctic Lapland Rally 2015: SM3-luokka, Top-3:
1. Jaro Kinnunen & Mikael Korhonen, Peugeot 208 R2, 2:41:07,8
2. Joonas Tokee & Jani Salo, Peugeot 208 R2, +1:05,7sek
3. Jari Huttunen & Antti Linnaketo, Citroėn C2 R2, +3:52,5sek
----
11. Tuomas Levänen & Ari Koponen, Citroėn C2 R2, +19:52,7

Mika Toukola: Rallia toisesta näkökulmasta

Kaikki alkoi jo syksyllä kun sain ajatuksen lähteä n. 30-vuoden tauon jälkeen Tunturiralliin Rovaniemelle. Olin ollut Mikko Eskelisen huollossa Neste Rallissa 2014 ja sen seurauksena ja Harri Koskelan innostamana kysyin Mikolta mahdollisuutta osallistua Tunturirallin huoltoteamiin. Mikolle kelpasi, tosin autokalusto oli vielä arvoitus kyseiseen ralliin. Kun vaimokin näytti asialle vihreää valoa ja työnantaja antoi lomaa, oli uusi seikkailu valmis alkamaan. Autokalusto selvisi alkutalvesta ja kyseessähän oli aivan huippupeli näin kotimaisiin kapinoihin eli aivan uusi pakasta vedetty R5-luokan Fiesta.

Fiestan rakentelusta ja valmistumisesta vastasi lievestuorelainen rallitalli nimeltään Printsport Oy. Printsportia pyörittää pitkän linjan motorsportmies Eero Räikkönen. Eerolla on hienot tilat ja asiantunteva henkilökunta, joten mukaan oli hieno lähteä. Siinä vaiheessa en tosin tiennyt, että ennestään tutut Eero, Ville Uusitalo ja Pikku-Matti Hänninen ovat samanaikaisesti Monte Carlossa, jossain pikkukisassa huoltomatkalla. Vielä kun Korhosen Tero oli sairaslomalla, olimme lähdössä matkaan hieman kakkosjoukkueella näin huollon osalta. Tämä toi asiaan hieman lisää jännitystä ja eksotiikkaa, sillä huollettavia autoja oli ihan riittävästi. Lisäksi Eero on järjestänyt, edellisvuosien tapaan, Rovaniemelle lähes tulkoon toisen varaosamyyntipisteen.

Kilpailu ajettaisiin 23.-24.1.2015 ja kävimme Harrin kanssa tutustumassa Fiestaan jo edellisen viikon perjantaina. On muuten hieno auto. Siellä tutkin oman toimipisteeni, oikean takakulman rakennetta ja pulttien ja muttereiden sijaintia ja kokoa. Meillä oli Harrin kanssa tarkoitus lähteä matkaan vasta tiistaina, mutta Mikko halusi ajaa testiä jo silloin, joten päätimme aikaistaa lähdön jo maanantaille. Seuraavassa viikon tapahtumia päiväkirja tyyppisesti kirjoitettuna.

Ma 19.1.2015
Aamulla hyppäsin Koskelan Harrin Sprinterin kyytiin ja sillä ajelimme Lievestuoreelle Printsportin pajalle. Tallilla oli rauhallista ja suhteellisen hiljaista, suurin osa kilpureista oli jo lähtenyt Rovaniemelle. Tallissa seisoi lähes yksinään uusi, hieno Fiesta R5. Autoon ollaan vielä tekemässä viimeisiä teippauksia tulevaa kisaa varten.

Tallin pihalta löydämme meille varatun umpitrailerin. Ennen trailerin kytkentää keräämme tarvittavat irtotavarat Sprinterin kyytiin, jonka jälkeen ajamme Fiestan kärryyn. Fiesta kiinni liinoilla ja viimeiset tarkistukset tavaroihin. Näin viikon matkamme pohjoiseen voi alkaa. Harri lähtee ajamaan ja haemme matkaan Jyväskylästä vielä Kekonin Janin. Ei muuta kuin 4-tielle ja nokka kohti Rovaniemeä, matkaa vain n. 600 km.

Ensimmäisenä määränpäänä meillä on Lapin Kumin toimipiste Rovaniemen keskustan eteläpuolella. Matka etenee mukavasti, vaikka tie on todella liukas. Rekkojen tahdissa on rauhallista edetä. Kaikki menee hienosti melkein Pihtiputaalle saakka. Edellä menevä rekka päättää hieman myöhässä kääntyä tien vieressä olevalle pysäköintipaikalle. Kuljettaja onnistuu kuitenkin aikeissaan ja saa rekan p-alueelle. Harri alkoi tietysti jarruttaa ja hidastaa meidänkin vauhtia. Harri onnistui omassa toiminnassaan hienosti, eikä siltä osin ollut jännitettävää. Samalla Harri kertoi takana tulevalla rekalla olevan hidastamisen kanssa vaikeuksia. Harrin mielestä rekan nopeus ei laske riittävän nopeasti ja kun se vielä ohjasi vasemmalle kaistalle alkoi Harri etsiä meille tilaa tien oikeasta laidasta. Niinhän siinä lopulta kävi, että rekan oli pakko ohittaa meidät. Onneksi vastaan ei tullut ketään ja rekka ehti väistää meidät, sillä sen nopeus ei olisi hiljentynyt riittävästi ennen meidän yhdistelmän perää. Taas saimme konkreettisen muistutuksen turvavälin tärkeydestä ja merkityksestä turvallisessa liikenteessä. Toivottavasti myös takana tulleen rekan kuljettajakin osaa jatkossa suhtautua asiaan paremmin. Tietysti myös edellä ajava rekka olisi voinut laittaa vilkun oikealle jo aikaisemmin, jolloin takana tulevilla olisi ollut paremmat mahdollisuudet toimia rauhallisemmin.

Kärsämäellä pysähdyimme syömään, jonka jälkeen oli minun vuoroni jatkaa ajamista. Lopulta saavuimme Rovaniemelle ja Lapin Kumin toimitiloihin. Siellä puolet raskaankaluston rengashallista oli muuntunut täysiveriseksi rallitalliksi. Siirsimme Fiestan talliin ja aloimme viimeistellä sitä talvirallin varusteilla. Kaikenlaista pientä hommaa oli vielä tekemättä ennen huomista testipäivää. Lopulta majoituimme hotelli Santa Clausiin. Työt jatkuivat vielä jonkin aikaa, kun rakentelimme uusia lisävaloja valmiiksi.

Ti 20.1.2015
Hotellin aamupalan jälkeen ajelimme Lapin Kumiin, jossa meitä jo odotteli Fiestan päämekaanikko Matti Ikävalko. Tiedossa oli testipäivä Snow Rally Ringsin maastoissa Vanttausjärvellä. Testi oli sovittu alkavan klo 12, joten meillä oli aamulla hetki aikaa viimeistellä kilpuria ja kerätä tarvittavat tavarat kyytiin ennen siirtymistä testipaikalle. Leiri pystyyn ja renkaan vaihtoon, onneksi auto oli kunnossa, sillä pakkasta oli vain n. 20-25 astetta.

Kuskit Mikko Eskelinen ja Arto Kapanen olivat saaneet päivän nuotitussetin tehtyä ja saapuivat testipaikalle. Vaihdoimme kuulumiset ja näin oli pari valmiina ensimmäiseen ajosettiin. Se käytännössä lämmiteltiin melko syheröisellä jääradalla. Jokunen kierros ja varikolle, jossa Mikko ja Arto antoivat nopean tilanneanalyysin. Suuria huolia ei ollut, mutta penkkejä piti saada korkeammalle. Auton keuliminen ja niiaus on niin suurta, että kuljettajalta katoaa tie näkyvistä. Penkkejä korotettiin ja kun maastopätkän kunnostus oli vielä kesken, jouduimme hetken odottelemaan reitille pääsyä. Siinä oli hyvä hetki kerrata vielä kuljettajien toiveita ennen varsinaisen kilpailun alkua.

Siinä odotellessa ehti rupatella Spaukin turva-automiehistön kanssa, kun sattuivat sopivasti paikalle. Mukava vaihtaa kuulumisia myös näin harrastusten parissa.

Maastopätkä avautui ja kuskit autoon. Muutama kierros ja huoltoon. Nyt ilmeni ongelmia auton käynnin suhteen eli pientä nykimistä. Nämä johtuivat lisävalojen käytöstä ja niiden automaattisulakkeiden palamisesta. Kovassa jarrutuksessa auton moottori ns. stumppaa ja samalla jännitepiikki tai vastaava saa valot sammumaan ja autoon samalla nykimistä. Uudestaan kokeiltaessa sama toistui ja sulakkeet joudutaan kartturin toimesta aktivoimaan. Ennen pimeän tuloa ehdimme pohtia ratkaisua ongelmaan. Otamme auton tiedonkeruusta pienen muistitikun ja laitamme sen kannettavaan tietokoneeseen kiinni. Sitten etäyhteys Monte Carloon, jossa Räikkösen Eero alkaa lukea dataa ja etsimään mahdollista vikaa. On tämä nykypäivänä hienoa hommaa. Järjestelmät näyttävät kaiken olevan kunnossa, mutta sovimme kuitenkin vaihtavamme autoon uuden laturin. Lisävaloista poistamme toisen parin käytöstä illan testiin ja toivomme näin ratkaisseen ongelman. Illan testeissä ongelma vaivaa edelleen ja joudumme paluumatkalla miettimään uusia ratkaisuita asiaan. Keskiviikkona on tiedossa varikkoalueen rakentamista Mäntyvaaran raviradalle, joten kiireinen päivä on tiedossa.

Ke 21.12015
Aamupalan jälkeen siirrymme taas Lapin Kumin tiloihin ja suunnittelemaan päivän töitä. Matti on jo työntouhussa ja laturin vaihto täydessä vauhdissa. Keskityn Harrin kanssa lisävalo-ongelmaan, sillä varikon pystyttäminen siirtyy meistä riippumattomista syistä iltapäivälle. Aluksi poistamme valopatterista uudet hotellihuoneessa asennetut valot ja asennamme vanhat taas tilalle. Tämän jälkeen onkin aika siirtyä Mäntyvaaraan ja varikon pystytykseen. Tarkoituksena on tänään saada ns. catering- teltta pystyyn. Siinä onkin hommaa tiedossa, sillä pakkanen, – 20 astetta, ei ole siihen paras mahdollinen olosuhde. Lisäksi kyseessä on aivan uusi teltta, jota kukaan meistä ei ole ollut pystyttämässä. No, sen pitäisi olla samanlainen kuin vanhankin, joten eiköhän se siitä luonnistu ja rohkeasti vaan härkää sarvista. Rekalle löytyy lopulta oikea paikka ja suunta raviradanparkkialueelta ja näin pääsemme aloittamaan kasaustyöt. Pienenä uhkana meillä on lähestyvä pimeys näin iltapäivälle ajoittuvan aloituksen seurauksena. Lisäksi kolmeen mieheen töitä on ihan riittävästi. Onneksi voimme käyttää autojen valoja apuna. Aluksi meillä oli pientä arpomista, mistä teltan osat löytyvät ja mihin ne kuuluvat. Niin vaan osille löytyy paikat ja runko saadaan pystyyn. Suurimman ongelman tuottaa teltan katon asennus siinä pakkasessa, sillä muovi on aika jäykkää ja kutistunutta. Teltan seiniä virittäessä saamme jo lisävoimia ja näin homma etenee entistä ripeämmin. Valojen ja lattian asennuksen jälkeen olemme saaneet urakan tehtyä. Käymme vielä Lapin Kumilla kyselemässä Matilta auton vaiheesta.

To 22.12015
Aamulla tuttua reittiä Lapin Kumiin ja päivän töiden selvittämistä. Tiedossa on varapuskureiden kiinnikkeiden tekoa, radiokuulokkeiden keskusyksiköiden siirto parempaan paikkaan, kameratelineiden asennusta yms. Lisäksi olimme päättäneet tehdä lisävaloille oman virtajärjestelmän suoraan auton akulta omalla katkaisijalla. Päätimme tehdä sen siten, että pystyimme käyttämään auton järjestelmää molemmille valoille ja nopeasti toisen liittimen vaihtamalla saimme toisen valopatterin käyttöön auton järjestelmästä riippumatta. Tämä tarkoitti vanhan liittimen purkua ja uusien rakentamista. Olihan siinä kaikenlaista muutakin päivän aikana, mutta niin vaan kaikki näytti olevan valmista huomenna alkavaan kisaan.

Pe 23.1.2015
Lopullisen huoltovarikon kasausta Mäntyvaarassa ja valmistautumista itse kilpailuun. Tehtävien kertausta ja työnjakoa, mitä tehdään missäkin huollossa ja vaiheessa. Kisa alkaa klo 12.00 ja ensimmäinen huolto on Mikolla n. 16.30 kahden pätkän jälkeen. Niinhän se hetki koitta, jolloin pääsee ihan tosi toimiin. Ekassa huollossa on aikaa 30 min ja mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Harri nostaa keulan ilmaan ja otan vararenkaat pois kontista ja siirrän ne omille paikoilleen odottamaan asennusta. Tämän jälkeen irroitan jo valmiiksi kolme pyöränpulttia molemmista takapyöristä. Harri on tällöin päässyt nostamaan perän ylös ja laitan pukit auton alle. Sitten irrotan loput pyöränpulteista, jonka jälkeen onkin aika ottaa tarvittavat työkalut matkaan ja sukeltaa auton alle. Koska ongelmia ei ole ollut riittää kun tarkistelen pulttien kireydet. Oman nurkan oikean takakulman tarkistus onnistuu suunnitellusti ja uusi rengas paikoilleen. Kysyn Matilta onko muita hommia ja saan vastaukseksi: ”Moottorin lämmöt olleet melko alhaiset, saadaanko keulaan peittoa”. Niinpä tein maskin eteen muovista kavennusta, jolla pienennetään ilmavirran vaikutusta ja näin jäähdytystä.

Auto lasketaan alas pukeilta, pyörien lopullinen kiristys ja varapyörien asennus. Hommat on tehty ja aikataulussa on pysytty, joten voimme aloittaa valmistautumisen seuraavaan huoltoon. Sinne asti emme koskaan päässeet, sillä kyseessä on Motorsport, johon kuuluvat yllättävät tapahtumat.

Olimme avustamassa toisen kilpailijan huoltoa heidän kilpa-auton lipsahdettua puuhun kakkos-ek:n maalilinjalla. Olimme siirtämässä autoa trailerille, kun saimme tiedon Mikon jääneen kolmos-ek:lle. Auton tietokonenäyttö oli näyttänyt, että auton moottorista olisi öljynpaineet kadonnut. Mikko oli joutunut pysähtymään ek:lle ja alkamaan tarkistaa asiaa. Mikko sai lopulta siirrettyä auton pois pätkältä ja paikalle päästyämme aloimme tutkia tilannetta. Kaikki näytti olevan kunnossa poislukien tietokoneen näytön ilmoitusta alhaisista öljynpaineista. Välillä se näytti paineita ja välillä ei, epäilimme anturivikaa ja koska uutta anturia ei ollut, kisa oli jätettävä kesken myös lauantain osalta. Siirsimme auton trailerilla Lapin Kumiin ja meidän oli näin aika siirtyä laulukuoroon. Näin ollen saimme Harrin kanssa lähteä ennenaikaiselle kotimatkalle jo lauantaina suunnitellun sunnuntain sijasta. Kotijoukoillakaan ei ollut aikaistettua kotiinpaluuta vastaan moittimista - päinvastoin.

Hauskaa oli ja tapahtumia riitti, hetkittäin melkein unohti jopa pakkasen. Päivät olivat melko pitkiä ja ruokatunnit harvassa, mutta kokonaisuutena hieno ja upea reissu. Kyllä Motorsportia kannattaa näinkin harrastaa ja olla mukana hyvässä seurassa.

Suuret kiitokset Harrille, Mikolle, Artolle ja koko Printsportin porukalle ja tietysti kotiväelle, kun mahdollistivat koko reissun.

PS. Onnea ja menestystä kaikille kerhon jäsenille omissa kapinoissa.

Kaitsu Heikkilä: Tunturirallia Aston Martinilla

Mäkelän Kari soitteli joulukuun lopulla, että onko huoltohaalari kunnossa, kun ois taas Rovaniemen reissua tarjolla. Kari esitti asian kiertoilmaisuin, että toiselle huoltomiehelle ois jo merkkikohtaiset haalarit, että mistä saatas toisellekkin, tarkoittaen minua. Tiesin, että toinen huoltomies olisi Karikummun Mika, joka työskentelee Aston Martin Racingille GtE luokan MM -sarjassa. Aattelin, että nyt se Mäkelä on taas lyöny päänsa jonku verrarin ovenkarmiin, ku puhhuu aivan pölöhöjä. Että Aston Martinilla rallia ja vielä Tunturissa.

Kari on ennenkin seikkaillut Tunturissa hieman erikoisemmilla vehkeillä. Toissavuonna Kari osallistui kisaan kartanlukijansa Körkön Jorman kanssa 308 Gtb Ferrarilla. Tuolloin kisa valitettavasti päättyi keskeytykseen, mutta nyt lähdettiin jälleen matkaan kohti tuntematonta täysin uudenlaisella laitteella.

Auto on Aston Martin GT4 vuosimallia 2012. Auton on rakentanut Prodrive ja niitä on valmistettu 2008 - 2014 välisenä aikana noin 100 kpl FIA GT4 luokan ratakilpureiksi. Moottorina Astonissa on 4,7 litran V8, joka tuottaa tehoa 475 hv ja vääntää 490 Nm. Rallivarustuksessa auto painaa noin 1400 kiloa. Voi vaan miettiä, miltä Miseliinistä tuntuu olla tuommoisen laitteen taka-akselilla. Auto on nyt myös luokiteltu uuteen FIA R-GT luokkaan, jota ajetaan WRC-rallien yhteydessä lisäluokkana.

Auto tuli siis Kannukseen Karin pajalle puhdasverisenä ratakilpurina. Auto oli aluksi niin matala, ettei sen alle saanut kuin trukkipiikit, tunkkia ei tarvinnut tarjota. Noin kolmenviikon kiireisen ja työntäyteisen rupeaman aikana pojat rakensivat Astonin rallikuosiin, mm. alusta tuli tietysti kokonaan uusi ja esim. jarrut aiheuttivat paljon työtä. Lisäksi auto oli huomattavan leveä verrattuna esim. Mitsuihin ja se aiheutti päävaivaa, kun pojat miettivät sen sopivuutta talvirallin spooreihin. Auto kuitenkin valmistui ajoissa ja torstai-aamuna aikaisin Mika oli meidän kotiovella ottamassa minua kyytiin ja matka Rovaniemelle alkoi.

Rovaniemellä

Rovaniemi otti meidät vastaan normaalin hyväntuulisena ja päivän aikana laiteltiin autoon viimeiset teippaukset ja kisanumerot. Auton katsastus sujui jouhevasti ja auto herätti mukavasti mielenkiintoa katsastushallissa.

Itse kisa alkoi perinteisillä pätkillä ja Mäntyvaaran raviradalla päästiin itsekin näkemään Astonin etenemistä lumirännissä. Auto kuitenkin eteni hienosti ja äänet olivat todella hienot, kun Kari ja Jore päästelivät yleisöek:n läpi. Tuon ek:n jälkeen olikin eka huolto, jossa ei meidän hirveitä tarvinnut tehdä, lähinnä renkaanvaihtoa. Astonissa on rata-autoajoilta ns. Ilmatunkkijärjestelmä, joten auton ilmaan nostaminen kävi jouheasti kytkemällä paine auton etulokasuojan reiässä olevaan liittimeen.

Illan pätkät menivät muuten ok, mutta auton alustaan oli kertynyt jäätä niin paljon, että jää painollaan katkaisi toisen takapyörän pyörimisanturin johdon ja valitettavasti illan viimeinen ek jäi ajamatta. Mika kuitenkin korjasi vian ja veti piuhat eri kautta ja siten pojat pääsivät jatkamaan toiseen päivään. Karin mukaan ajo alkoi loppua kohti jo ns. sattumaan ja vauhtikin kiihtyi alun varovaisen etenemisen jälkeen. Maaliin päästiin ja kivaa oli.

Nyt jäädään odotteleen, että mitäs se Kari ens vuodeksi keksii….

PS. Käykää katteleen Karin kotisivuilla WWW.MAT.FI, siellä on kuvia mm. Astonin rakennuksesta ja muistakin Karin hienoista projekteista.

Pertti Levänen: Rantasalmen sprinttikisaan Joulupukin yllätyksellä

Joulupukki oli käynyt meillä aattona huomaamatta ja jättänyt paketit kuusen alle. Jouluaterian jälkeen aloimme jakaa lahjoja nuorisolle, niin yllätyksekseni oli sekaan joutunut yksi ylimääräinen paketti, jossa luki iskälle. Ihmettelin, että nyt on pukkitainnut erehtyä, mutta pojat odottivat malttamattomina paketin aukaisua ja ihmettelinkin, mitä tämä tarkoittaa.

Revin paketin auki Juhon kuvatessa videolle reaktioitani ja sieltähän ilmestyikin minun 20 vuotta vanhat ajohanskani???? Saatteen kirjeeseen oli pukki kirjoittanut: ”Kun nyt nämä ajohanskat löytyivät, ei kai auta kun räkästä rukkasiin ja lähteä ajamaan Rantasalmen ralli-sprinttiä, kun on jo ilmoittautuminenkin laitettu menemään”. Lapussa luki vielä, että autona on Mitsubishi Evo IX.

Teksti piti lukea muutaman kerran läpi ennen kuin tajusin, mistä on kyse. En tajunnut asiaa, kun Tuomas ennen joulua pyysi eräänä iltana avaamaan KITI-kisapalvelun minun tunnuksillani ja maksoi salaa lisenssin. Erosen Janne RTE-Motorsportilta oli juonessa mukana ja antoi autonsa käyttöön!

Miten minuun voi luottaa, että auto tulee ehjänä takaisin? Edellisestä kisastahan oli kulunut 17 vuotta. Kukkamäen Karin kanssa ajettiin silloin Iisalmessa poliisiluokassa kilpaa ja sen jälkeen laitoin hanskat naulaan. Sitten olikin pari viikkoa aikaa odotella kisapäivää.

Mukana oltiin tietysti leikkimielisesti, mutta aina kun kypärä on päässä ja vyöt tiukalla, tilannehan muuttuu. Kyllä lähtöviivalla hiki valui otsalta, sen verran jännitti. Sain kuitenkin ajettua molemmat lähdöt kunnialla läpi ja arvatkaa oliko mukavaa!!! Oli todella yksi parhaista joululahjoista, mitä olen ikinä saanut. Kaikkea se pukki keksii. Kartanlukijatarjouksia alkoi sadella jo ympäri maata, josko ura jatkuisi senioriluokassa pitempäänkin, mutta eiköhän jätetä ajohommat kuitenkin nuoremmille.

Kiitokset Juholle, Tuomakselle ja Jannelle unohtumattomasta joululahjasta!

Vilppu Linjama: Shell Piippola -ralli 10.1.2015 - Isät ja pojat harrastamassa

Vuoden ensimmäinen rallikilpailu ajettiin Harrasteralli ry:n järjestämänä Piippolassa. Kilpailu oli tehty 19 kilometrin tieosuudelle sisältäen kahta erilaista tietyyppiä. Kilpailun kulku oli sellainen, että matkaan lähdettiin kilpailukeskuksena olleen koulun pihasta ja pätkän päässä huollettiin tien varressa, kunnes kaikki olivat ajaneet erikoiskokeen läpi. Tuon jälkeen sama tieosuus ajettiin toiseen suuntaan.

Tällä kerralla kyytijakkaralle istahti naapurustossa asuva Tuomas Lahti. Sovimme asiasta jo joulun alla siten, että otamme poikamme mukaan ja ajelemme perjantaina Tuomaksen vanhempien luo Pyhännälle. Sieltä ajamme sitten aamulla naapurikylään Piippolaan.

Kisavalmisteluissa meinasi tulla kiire

Edellisellä viikolla meinasi tulla kiire, kun kardaanin ristinivelen vaihto ei mennyt ihan tasapainoon ja kardaani valmistui vasta perjantaina aamupäivällä. Lisäksi lainaan saadusta trailerista oli rengas puhki ja se aiheutti mutkan rengasliikkeessä. Kohtuullisessa ajassa laitteet ja tavarat olivat kasassa, tai ainakin piti olla. Lähdimme liikkeelle ja ajelimme iltaa myöten Pyhännälle. Illalla tavaroita inventoitaessa ajopuvun sisältävää pussia ei sitten löytynytkään. Puoli kahdentoista aikaan kotiin soitettu puhelu varmisti sen jääneen eteisen lattialle. Rouva oli asiaa ihmetellyt kotiin tullessaan, mutta oli ajatellut, että kun se on aina niin huolellinen rallireissuille lähtiessä. Enpä sitten ollut tällä kertaa. Asia ratkesi onnellisesti, kun saimme Tuomaksen sukulaismieheltä vanhan ajohaalarin lainaan.

Kisapäivä, ensimmäinen veto ja tauko

Aamu tuntui kylmältä kuin pakkasmittarin näyttämät miinus viidentoista astetta. Ajelimme ajoissa kisapaikalle, jossa leppoisan ilmoittautumisen ja katsastuksen jälkeen valmistauduimme liikkeellelähtöön. Ajelimme ajallamme kisakeskuksesta lyhyen siirtymän läheisen museotien alkuun, josta starttasimme matkaan. Alkupää oli isoa tietä, joka kääntyi pyöreänä lähes koko ajan. Juuri sellaista tietä, jollaista ei pääse koskaan harjoittelemaan. Noin kymmenen kilometrin kohdalla käännyimme pienemmälle tielle, joka sitten alkoikin kääntymään. Koska ajoimme kolmantena, tie oli käytännössä koskematonta ja pito oli hyvä. Välillä jopa tuntui, ettei tehot riitä siihen kyytiin, mitä tietä olisi voinut ajaa.

Pätkän jälkeen ajoimme auton parkkiin ja juttelimme muiden kilpailijoiden kanssa. Nautimme myös grilli-kahvion antimista ja sen vieressä olleen suuren nuotion lämmöstä. Tauolla aika sujui rattoisasti ja lähes kolmen tunnin tauko vierähti yllättävän nopeasti.

Toinen veto

Sitten käänsimme laitteet taas tulosuuntaan ja ajelimme lähtöön. Takaisin päin ajettaessa tiessä oli jäähän kulunut mieto ura, joka oli ainakin meidän renkaalla todella liukas. Samoin liukasta oli myös ulkokurveihin kertynyt irtolumi. Alkupäässä olleessa pitkässä vasemmalle kääntyneessä mutkassa nojasimme hieman penkkaan. Puolen välin kohdalla tien yllä alkoi näkymään lumipölyä, joka matkan edetessä tieheni. Jonkin ajan päästä ajoimme kiinni edellä lähteneen kilpailijan. Edessä ajaneet Volvo-miehet antoivat meille herrasmiesmäisesti tietä. Ohitustilanteessa ajoin huolimattomasti liian reunaan ja auto lähti vetämään ojaa kohti. Kahdella voimakkaalla ohjausliikkeellä auto kuitenkin palautui takaisin tielle. Vauhtia oli kuitenkin tuossa kohti melko runsaasti, joten ojaan suistuminen jarruttamatta olisi saattanut tehdä autoon rumaa jälkeä.. Hetken aikaa oma ajo oli tilanteen jäljiltä sekaisin, mutta loppua kohden ajo jälleen palautui normaaliksi. Maalissa tunnelma oli katossa. Pätkän jälkeen pakkasimme auton ja tavarat valmiiksi.

Luokkavoitto ja kotimatka

Pienen odottelun jälkeen kävimme pokkaamassa komeat pokaalit luokkavoitosta. Noudimme katsojina toisella autolla kiertäneet poikamme Pyhännältä ja ajelimme iltaa myöten takaisin Keski-Suomeen. Vuorokauden rallireissu oli taas antanut kiireisille perheenisille hienon Irti arjesta -kokemuksen. Kiitos kaikille meitä auttaneille ja mukana olleille.

Tuomo ja Arto Laitila: Shell Piippola ralli

Talven rallikauden avasi 10.1.2015 ajettu Shell Piippola ralli. Viikko ennen rallia testasin hieman autoa, kun en ollut sillä Teijo talot rallin jälkeen juurikaan ajanut, kuin korkeintaan tallista ulos ja takaisin. Testaaminen/harjoitus tuli tarpeeseen, piikkipyörällä ajaminen on sen verran erilaista verrattuna soralla ajoon.

Testiä ja kohti kisaa

Testeissä lähestyin kolmea peräkkäistä mutkaa, oikea-vasen-oikea. Ensimmäisen oikean jälkeen alkaessani kääntämään vasemmalle meni ohjaus ihan tunnottomaksi, niin kuin olisi ollut irrallinen ohjauspyörä kädessä. Ajattelin, että nyt irtosi joku raidepää tai tukivarsi tai vastaavaa. Kuin ihmeen kaupalla auto pysyi penkkojen välissä ja pysäytin auton ja menin katsomaan mihin päin renkaat sojottaa. Renkaat kuitenkin näyttivät sinne minne rattikin, eikä irrallisia varsia näkynyt auton alla. Rattia kun pyöräytti hieman ja päästi siitä sitten irti, ratti pyöri itsestään toiseen laitaan. Ajoin auton talliin ja aloin purkamaa ohjausta vian löytämiseksi. Aikani purettua oli hammastanko pöydällä ja sieltä löytyi myös vika. Ohjaustehostimeen liittyvä jousipuikko oli mennyt poikki, eikä tehostin pysynyt keskiasennossa lainkaan, vaan koko ajan oli tehostus johonkin suuntaan. Hädissäni aloin selvittämää korjaus- mahdollisuutta, kun kisaankaan oli aikaa enää viisi päivää. Otin puhelun Karpiolan sorvaamolle, josta vastattiin, että tuo hammastanko sinne, niin laitetaan se odotellessa kuntoon ja pääsee sitten ajamaan kilpaa. Seuraavana päivänä käytin hammastangon Karpiolan sorvaamolla ja sain sen myös saman tien mukaani ja pääsin asentamaan sitä takaisin paikalleen. Kiitos Karpiolalle nopeasta palvelusta.

Auto oli kasattu nippuun ja lastattu trailerin päälle. Lähdimme taittamaan matkaa kohti Piippolaa kisa-aamuna klo 06.00. Huollosta vastasi tässäkin rallissa ansiokkaasti Juhani Rientonen. Perille päästyämme oli vuorossa kaluston purku ja ilmoittautuminen. Kun pakolliset kuviot oli hoidettu ja alkoi malttamaton odotus, milloin pääsee ajamaan. Olin hieman katsellut lähtöluetteloa ja minun jälkeeni oli lähdössä kokeneempi kuljettaja BMW M3 autolla. Mietiskelin, että mitenköhän sitä ehtii alta pois? Ek on kuitenkin n. 19km pitkä.

Kilpailu

Ek1. Oma lähtövuoro tuli ja lippu heilahti liikkeelle lähdön merkiksi. Varman päälle lähdimme tunnustelemaan ensimmäistä talvirallia ja ensimmäistä ek:ta piikkipyörillä. Tietä oli aika vaikea nähdä, koska tie oli kauttaaltaan puhdasta lunta ja kaikki oli saman väristä. Matka taittui ilman ongelmia ja sitten tapahtui se, mitä olin pelännyt. Peilistä takaa alkoi näkyä M3:n valot. Tie jota ajoimme peräkanaa, oli sen verran kapea ja mutkainen, etten katsonut turvalliseksi tehdä mitään ylläri reunaan vetoa, kun takana tuleva ajoi kuitenkin kohtalaisessa lumipölyssä. Sanoin Artolle, että takana on hätäisempiä tulossa ja Arto bongasi hyvän suoran, jossa laitoin vilkun sivuun ja päästin kiireisemmän edelle. Maalikin tuli aika pian tämän tapahtuman jälkeen ja näin oli ensimmäinen ek talvikelissä ajettu maaliin.

Hieman nuoli lytyssä mussuttelin tauolla makkaraa ja harmittelin, kun olin tien tukkona ja kanssakilpailija joutui hiljentelemään omaa ajoaan. Kävin jututtamassa takanani starttaavaa kilpailijaa ja sanoin pyytäväni 2 minuuttia väliin, ettei molempien ajot kärsi. Tämä tuntui kelpaavan ja kokeneempi kuljettaja ohjeisti myös, että piikkipyörässä on uskomaton pito, että kaasua vaan, niin hyvin menee.

Ek 2. Pyysin järjestäjältä kaksi minuuttia väliin seuraavalle kuljettajalle, johon järjestäjä myös suostui. Ajattelin, että nyt ei tarvitse toivottavasti peilejä katsella, vaan saa ajella kaikessa rauhassa. Kuitenkin edellisen kierroksen ajo oli mielessä siihen malliin, että päätin hieman lisätä kaasua ja kokeille ajoa pikkuisen reippaammalla vauhdilla. Lippu heilahti ja Bemari nytkähti liikkeelle. Olosuhteet olivat parantuneet siinä mielessä, että hieman alkoi jo hämärtää ja valot näyttivät penkat hyvin ja tie oli helpompi erottaa. Ajaminen tuntui ihan hyvältä ja pitokin vaikutti paremmalta kuin ekalla pätkällä. Parempi pito johtui todennäköisesti siitä, että olin tarkempana ajolinjojen kanssa ja pysyttelin paremmin puhtaalla uralla. Pätkän aikana ei ollut isompia tilanteita juurikaan, kerran leveämmällä luistolla pöläytettiin perällä penkkaa ja siinä samalla kävi ohjaus äärilaidassa, mutta sekin tilanne tuntui olevan vielä hallinnassa. Maaliin tultiin hyvillä mielin ja sanoin Artolle maaliin päästyämme, että varmasti tultiin kovempaa kuin eka pätkä ja Arto oli myös samaa mieltä kanssani. Päästyämme kilpailukeskukseen käytiin tarkistamassa oma aika taululta ja mieli parani entisestään nähtyämme, että oma aika oli parantunut 46 sekuntia ensimmäiseen pätkään verrattuna. Seuraavaksi oli vuorossa kaluston pakkaus ja neljän tunnin kotimatka.

Piippolassa tie oli todella hyvässä kunnossa, myös jälkimmäisellä pätkällä. Pakostakin jyrkempiin mutkiin kuluu uraa kun paljon autoja menee, mutta varsinaista spooria ei ollut tiehen syntynyt. Kokonaisuutena Piippolan reissu oli onnistunut ja seuraavana vuonna aion lähteä jälleen Piippola ralliin, mikäli vaan mahdollista. Nyt vaan odotellaan seuraavaa rallia eli Peurunkaa.

Kartturin osuus

Tuomolla ei ollut juurikaan kokemusta piikkipyörien päällä menemisestä. Pohjalla oli vain hätäisesti vedetty muutaman kymmenen kilometrin testipätkä, kun suuntasimme kohti Piippolaa ja ensimmäistä talvirallia. Jostainhan sitä kokemusta oli kuitenkin lähdettävä hankkimaan, ja Piippolan kahden pitkän erikoiskokeen ralli tuntui sopivalta harjoittelumahdollisuudelta. JR oli jälleen kerran huoltoauton puikoissa, ja hän muodosti samalla itsekseen pienen, mutta tehokkaan huoltojoukon ralliteamin taustalle.

Rallin lähtöjärjestys oli tuottanut kuljettajalle päänvaivaa jo ennakkoon. Googlea oli selattu ja ainakin puheista päätellen monenlaisia ennakkolaskelmia ja teorioita oli pyörinyt Tuomon päässä. Seuraavalla numerolla perään oli lähdössä paljon kokeneempi kuljettaja, varmaankin paremmalla kalustolla ja takuulla purevimmilla renkailla. Ja ek:lla oli reilusti pituutta, joten painetta oli jonkin verran, että ehditäänkö alta pois.

Erikoiskokeen tiet olivat vielä meillekin suhteellisen hyväkuntoisia, vaikka uraa oli tietysti jo tullut. Vauhtia yritettiin pitää, mutta kyllä eteneminen oli kuitenkin hieman tahmeaa, vaikka mitään varsinaisia ongelmia ei ollutkaan. Sitten melkolailla pätkän loppupäässä tapahtui kuljettajan jo ennakkoonkin murehtima skenaario. Takaa lähteneen M3:sen valot näkyivät peilissä. Ja eihän siinä asetelmassa ajamisesta tullut enää oikein mitään, joten sopivassa kohdassa vedettiin sivuun ja annettiin tietä.

Ensimmäisen pätkän maalissa oli sellaiset jollain tavalla vaisut tunnelmat, kun vedettiin lämmintä vaatetta päälle, ja pidettiin taukoa, että päästäisiin ajamaan sama pätkä uudelleen toisinpäin. JR tarkasti kaluston ja se oli kaikin puolin kunnossa. Renkaat kiristettiin ja lisäpitkät laitettiin keulalle, mutta muuta ei tarvinnut tehdä.

Ennen kakkosen alkamista Tuomo kävi meidät ohittaneen kuljettajan jutuilla pahoittelemassa tapahtunutta. Keskustelu käytiin hyvässä ja kannustavassa hengessä ja Tuomon mieli oli selvästi keventynyt sen jälkeen. Ennen lähtöä pyydettiin vielä minuutti lisää välimatkaa, jotta ehdittäisiin varmasti alta pois, ja molemmat saisivat ajaa oman ajonsa rauhassa.

Toisella erikoiskokeella meno oli huomattavasti rennompaa ja reilumpaa. Ja se näkyi myös kellossa. Huima parannus ensimmäisen ek:n aikaan jätti Piippolan reissusta hyvät tunnelmat mieleen. Eikä sitä lisäminuuttiakaan siihen väliin olisi tarvittu. Mutta toisaalta ehkä se oli juuri se ratkaiseva avain, joka vapautti kuljettajan henkisesti valloilleen.

Piippolaan palataan varmastikin ensi vuonna, mutta tänä vuonna meillä on seuraavana ohjelmassa Peurunkaralli. Sinne on tästä hyvä lähteä jatkamaan sama tahti päällä, millä Piippolan toinen ek mentiin läpi. Peurungan pätkät ovat pitkiä ja vaativia, mutta eiköhän Tuomon kunto kestä vääntää nekin kunnialla läpi.

Vilppu Linjama: Katsojamatka Heinolan Jari-Pekka Ralliin 17.1.2015 - Nuijan ja tosinuijan kyydissä

Tammikuinen lauantaiaamu aukeni lähes plussan puolelle nousseessa ilmanalassa, kun ajelimme Heinola-rallin reitille etsimään katsojapaikkoja. Reitti oli tällä kertaa viety Hartolan ja Sysmän maisemiin. Olimme liikkeellä minun autollani ja toimin luonnollisesti kuskin roolissa.

Ykköserikoiskokeella tuli selväksi, että reitin jäinen tiepohja tulisi kestämään hyvin lämpimästä ilmanalasta huolimatta, mutta tien pintaan sulanut vesi teki teistä uskomattoman liukkaan. Jo ensimmäisellä erikoiskokeella autoa käännettäessä takapenkki sai antaa työntöapua, jotta pääsimme uudelleen liikkeelle.

Toisella erikoiskokeella saimme tiedon mäkeen syntyneestä ruuhkasta. Olimme jo kuitenkin sellaisella tieosuudella, josta ei enää ollut paluuta. Niinpä hetken kuluttua olimme jonon jatkona. Yksi kerrallaan työntämällä autoja saateltiin peililiukkaan mäen päälle. Mäki ei ollut kaksinen, mutta kiiltävän jään päällä ollut sulamisvesi ei antanut talvirenkaalle juuri pitoa. Me saimme vuorollamme tuohon mäkeen hyvin vauhtia, mutta juuri jyrkimmässä kohdassa auton vauhti alkoi hyytyä ja yritin hakea pitoa tien reunan hiekkapinnasta. Renkaan tavatessa tien reunan hiekan, tien reunan lumi yllättäen pettikin ja sitten olimmekin koko auton matkalta ojassa. Autot ohittivat meitä kunnes mäkeen jäi kiinni kaksi muuta autoa ja suman purkamiseksi meidänkin auto oli autettava ojasta. Toisella yrityskerralla pääsimme mäen päälle ja jatkoimme matkaa.

Noin kahden kilometrin ajon jälkeen saavuimme nypyn ylitykseen ja havaitsimme noin 100 metrin päässä tiellä poikittain kääntämässä olleen auton. Nypyn laella paljastui, että nyppylän jälkeen notkossa olikin toinen auto peruuttamassa meitä kohti etäisyyden ollessa noin 30 metriä. Meidän vauhti oli tuolloin tuskin 40 km/t, mutta jarrutuksesta ei tuossa liukkaudessa ollut mitään apua. Nopea ajatusyhtälö siitä, ajanko perään vai penkkaan. Hätäväistö oikealle osittain tien reunaa ja penkkaa pitkin ja olimme jälleen ojassa. Meidän autokuntamme matkustajat menivät välittömästi varoittamaan takaatulevia ja näin saimme lähes varmat lisäonnettomuudet estettyä. Edessämme peruuttaneet olivat asiallisia autourheiluharrastajia ja kertoivat heille tulleen ajatuskatkon lähtiessään peruuttamaan kapealla tiellä nyppylän juurelta saadakseen paremman vauhdin seuraavaan mäkeen. Tuostakin tilanteesta selvisimme ilman vaurioita ja miesporukalla auto nousi tielle aivan kuin alkulämmittelynä tulevaa kisaa varten. Ajoimme lopun erikoiskoetta täydellisellä turvamoodilla. Tästäkin huolimatta näimme yhden muun autokunnan suistumisen ja suistumisjälkiä oli pitkin erikoiskokeen penkkoja. Lopulta pääsimme pois erikoiskokeelta ja ajelimme Sysmään syömään. Muiden erikoiskokeiden ajamiseen ei aikamme enää riittänyt.

Katselupaikaksi valitsimme kakkos-erikoiskokeen maalipäässä olleen kiristyvän oikean. Auton jätimme vinkin perusteella kapean järven toiselle puolelle ja kävelimme järven yli pelipaikalle. Paikkaan päästyämme tiellä hääräili kaksi keltaliivistä järjestysmiestä. Yleisö tuntui olevan hyvin paikoillaan. Lähemmäksi päästyämme havaitsimme toisen järjestysmiehen olevan Erkki Nyman, joka on ajanut kilpaa jo 60-luvulla. Toisen kokemus eivätkä meriitit hävinneet edelliselle, sillä kyseessä oli Mikko Hirvosen konttoristina toiminut Jarmo Lehtinen. Näiden herrojen kokemus ja auktoriteetti riittivät pitämään runsaan yleisön oikeilla katselupaikoilla. Tapahtuma myös osoitti kyseisten herrojen kiintymystä ja talkoomieltä lajiamme kohtaan, sekä ralliautoilun poikkeuksellista lajiluonnetta, jossa ei liiaksi korosteta yksilöitä ja tähtiä vaan laji koetaan yhteiseksi asiaksi. Vai voisiko joku kuvitella vaikkapa Mika Häkkisen seisovan vapaapäivänään keltainen liivi päällä järjestysmiehenä jossain Kemoran ratatapahtumassa ?

Paikkamme oli mielenkiintoinen katsoa ja ainakin autojen äänistä päätellen etukäteistietoa taisi olla useammalla kärkipään kuskilla. Paikkaa ei etukäteen oikein voinut haistaa ja siitä huolimatta koneet parkuivat kaukaa paikkaan tultaessa. Jo paljon ennen mutkaa tehot pudotettiin alas ja hiljennettiin vauhtia. Mutkan jälkeen taas urut auki ja soitto jatkui jälleen koko kuulomatkan ajan. Senioriluokassa mutka yllätti muutaman bemarikuskin ja yleisö pääsi testaamaan nostohanskojaan. Myös useita hienoja likitilanteita mahtui paikan suorituksiin.

Palattuamme järven yli autolle, huomasimme niemen kärkeen kesäasunnon pihaan parkkeetattujen noin kymmenen auton tuulilasissa olevat valkoiset laput. Odotimme valituskirjettä keskisormea näyttävän Mikki Hiiren kera. Lapussa oli siistillä käsialalla kirjoitettu viesti. ”Vapaaehtoinen P-maksu, jonka voi maksaa omantunnon mukaan lippaaseen". Kesäasunnon pihaan oli nostettu vanha tuoli, jossa oli avolipas odottamassa. Kävimme osallistumassa antiin, jonne olikin kertynyt kivasti kahvirahaa. Idea ja sen toteutus olivat loistavia verrattuna vaihtoehtoon, jossa haukutaan luvatta pihaan pysäköineet tai ajetaan traktori tien tukkeeksi sekä vaaditaan kulkurahaa ennen kuin pääsee pihasta pois. Vapaaehtoisuus ja ystävällisyys toimivat aina paremmin ja mekin osallistuimme antiin mielellämme.

Illan hämärtyessä suuntasimme viidennelle erikoiskokeelle, jossa pääsimme näkemään kisan ratkaisuhetken. Kohdallamme takaviistoristeykseen autonsa sammuttanut Tero Salminen hävisi kallista aikaa ja sitä myöten arvokkaita sijoituksia yleiskilpailussa. Varsinaisessa katselupaikassa emme tilanteita nähneet, mutta olimme jo kokeneet tuolle päivälle ihan riittävästi ohjelmaa, joten lähdimme ajoissa hyvillä mielin kotiin.

Vilppu Linjama: Peurunka-ralli 31.1.2015

Ilmoittauduimme mukaan nuorten SM-sarjan osakilpailuna olleeseen Peurunka-ralliin. Koska ajoimme historic-autoille tarkoitetussa lisäluokassa, meille annettiin kilpailunumeroksi 155. Yleensä kilpailuissa ajamme letkan kärkipäässä ja numeromme on alle 20.

Ennen kisaa kävin illan Ekosen hallilla Puuppolassa. Eetu ja Mauri kävivät läpi auton sähköpuolta, jolla oli ollut taipumus lämmetä. Lisäksi kasasimme ja asensimme autoon uudet lisävalot, koska nyt niille olisi käyttöä ajaessamme isolla numerolla illan pimetessä.

Kisaa ennen toimitin kisarenkaat ja huoltotarvikkeet kartturiksi lähteneen Hämäläisen Tomin luo ja kisa-aamuna kokoonnuimme porukalla aamukahville. Pakkasimme huoltoauton ja ajelimme kahden kisa-Volvon voimin ilmoittautumaan. Toisella Volvolla oli liikkeellä Ekosen Eetu ja kartturiksi istahti viime vuoden junnumestari Juho Muurainen. Ilmoittautumisen ja huoltopaikkojen varaamisen jälkeen kävimme katsastuksessa.

Katsastujonossa oli ”tunnelmaa”

Katsastusjonossa puhelin soi ja luulin soittajaa ensin numeron perusteella lehtimyyjäksi. Mies esittäytyi pankin edustajaksi ja kysyi olinko hiljattain ostellut luottokortillani lentolippuja eri yhtiöihin. Saatuaan kieltävän vastauksen, mies ilmoitti sulkevansa luottokorttini välittömästi ja kertoi, että kortillani on osteltu eri halpalentoyhtiöiden lippuja hintaluokan vaihdellessa 25-750 euron välillä. Useat ostokset olivat onneksi jääneet pankin seulaan ja niihin päästiin puuttumaan. Laskua tuossa vaiheessa oli kertynyt toista tonnia, mutta sain pankista hyvät ohjeet reklamaation tekemiseen, eivätkä ostokset tulleet minun maksettavaksi. Lyhyesti kerrottuna rikos on toteutettu siten, että luottokorttini tiedot on todennäköisesti imuroitu internetissä verkon kautta ja sillä osteltu ulkomailla lentolippuja. Asiaa selviteltäessä ilmeni vastaavia tekoja tapahtuvan Suomessa vuosittain noin 7000 kappaletta ja vuosittain arvellaan koko Euroopassa verkossa tehtyjen luottokorttirikollisuuden aiheuttavan 1,5 miljardin euron vahingot. Ammattimaista toimintaa, johon ei maiden rajat vaikuta rikoksia tehtäessä, mutta vaikeuttavat rikoksia tutkittaessa.

Takaisin rallipäivään

Katsastuksen jälkeen puimme ajovarusteet ja starttasimme matkaan. Ensimmäinen erikoiskoe oli kymmenen kilometrin mittainen ja varikolla oli ennen kisaa kuiskittu tien olleen auraamaton suurimman osan talvea. Matkaan lähdettäessä asia oli todettavissa syvistä urista, jotka edellä ajaneet olivat tiehen kaivaneet. Me ajelimme spoorissa, mutta ajo tuntui vaikealta eikä kellokaan oikein tykännyt. Olin pätkän jälkeen valmis pakkaamaan kamat ja lähtemään kotiin.

Onneksi parempaa oli luvassa, sillä Lankamaa lähes 30 kilometrisenä ei jätä kylmäksi millään kelillä. Lisäksi tie on sen verran isompaan, ettei edellisen pätkän kaltaisia uria pääse syntymään. Pätkän alku oli hakemista, mutta loppupäässä ajofiilis rupesi nousemaan ja mutkan ajaminen spoorin reunaan nojaten alkoi tulla tutummaksi. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että ainoa kokemus spoorissa ajamisesta on viiden vuoden takaa Töysä-rallissa, eikä niillä muistoilla ollut mitään tekemistä Lankamaan kanssa. Pätkän loppupään pienen tien osuudella pari paikkaa meinasi vielä yllättää, mutta niistäkin selvittiin kunnialla. Maali at:llä oli edessä Eetun Volvo ja hänen edellään ajanut kilpailija odottamassa aikaansa. Siitä saattoi arvata, ettei pätkä mennyt ihan huonosti, sillä lähdimme kaksi minuuttia Eetun perään.

Huoltoalue oli uusi kokemus näin suurella numerolla. Huoltoon saavuttaessa paikalla oli vain muutamia autoja ja toimitsijat keräilivät kylttejä pois. Sisällä päivällä olleen ruokalan valot olivat sammutettu ja huoltoparkin purku oli jo lopuillaan. Meillä oli ajamatta vielä noin puolet reitistä eli kaksi erikoiskoetta, tai siis piti olla.

Kolmannen erikoiskokeen alussa, selvitimme sen muutamat mutkat, joihin mahtui yksi pelipaikkakin. Mutkaisen osuuden viimeisessä oikeassa auto ajautui urasta ennen jarrutusta tai karkasi jarrutuksesta hieman pöperölle eli puhtaan ajouran sivuun. Jäisen tienpinnan päällä ollut lumikerros tukki renkaan piikit ja sitten olimmekin matkustajina. Yritin vielä kääntää vetämällä pienemmän vaihteen laatikkoon, mutta suistuimme tästä huolimatta vasen kylki edellä ulos tieltä ojaan. Se oli sitten siinä.

Muutaman viimeisen auton jälkeen paikalle tallusteli katselijoita, joiden avulla saimme auton melkein takaisin tielle. Purku-auton jälkeen tullut aura-auto viimeisteli noston. Kiitos kaikille meitä auttaneille. Auton vasen etulokasuoja ja ovi olivat kärsineet peltivaurioita, mutta muuten auto säilyi ehjänä. Onni onnettomuudessa, sillä pahemminkin olisi voinut käydä.

Lyhyen iltakahvin ja yhteenvetotuokion jälkeen ajelin kisapaikalta kotiin. Kotitallissa keräsin tallin lattialle auton rakenteista pudonnutta lunta kuusi ämpärillistä ennen kuin pääsin perheen pariin viettämään lauantai-iltaa. Parin viikon päästä jatketaan Mänttä-rallissa.

Tuomo ja Arto Laitila: Peurunkaralli

Talven rallikautta jatkoi 31.1.2015 ajettu Peurunkaralli. Edellisestä eli Shell Piippola rallista oli kulunut kolme viikkoa ja tänä aikana en tehnyt autoon muita muutoksia kuin vaihdoin uuden kytkimen pääsylinterin, koska vanha oli alkanut jälleen vuotaa. Uusi pääsylinteri on hieman pienempi, kokoa 0.7" ja näin ollen kytkimestä tuli myös hieman keveämpi käyttää. Peurunkaa varten kaivelin tallista alle parhaita renkaita mitä löytyy, Piippolassa ajettiin hieman vaatimattomammassa kunnossa olevilla renkailla kustannusten minimoimiseksi.

Kilpailua edeltävänä päivänä pakkasin jälleen kilpailukaluston valmiiksi ja kilpailuaamuna lähdimme ajamaan kohti Laukaata. Huollosta ja kalustonkuljetuksesta vastasi jälleen aiemmillakin reissuilla ansiokkaasti huoltovastuussa ollut Juhani Rientonen. Vajaan tunnin matkan jälkeen olimme perillä Laukaassa ja otimme auton alas trailerilta ja kävimme ilmoittautumassa. Seuraavaksi vuorossa oli kilpailunumeroiden ja tuulilasimainoksen liimaus, joka onkin oikein hauskaa hommaa pikkupakkasessa. Sitten oli vuorossa katsastus ja renkaiden merkkaus. Katsastuksen jälkeen piikkipyörät alle ja odottelemaan omaa lähtövuoroa.

Ek 1. Äijälä. Piippolan jäljiltä oli olo lähtiessä ihan hyvä, mutta jännittynyt. Lähtövalojen sammuttua auto liikkeelle ja kaasu lattiaan. Hyvin nopeasti lähdön jälkeen havaitsin, ettei tämä tie olekaan kuin Piippolassa. Tiessä oli syvät spoorit ja auto paiskoi urassa reunasta toiseen. Eka pätkän alku oli jossakin metsäautotiellä, jota ei todennäköisesti edes yleensä ajeta, eikä siihen ollut tullut minkäänlaisia pohjia. Pätkä kääntyi metsätieltä oikealle parempikuntoiselle tielle, jota oli jo ilo päästellä. Hetken kuluttua tie kääntyi vasemmalle ja jälleen oli edessä pienempi urille kulunut tie. Tätä tietä ei muistaakseni kovin pitkästi ollut ja tultiin erään talon pihapiiriin, jonne oli maali sijoitettu.

Ensimmäinen pätkä oli ajettu maaliin ja tuntemukset omaan ajoon oli ihan hyvät. Tien kunnosta en ollut oikein innoissani, vaan urassa ajaminen tuntui enemmän ikävältä kuin mukavalta, no ehkä siihen urassa ajoonkin tottuu/oppii. Eipä kyllä tuota kokemusta noista talviralleistakaan juuri ole, että pystyisi tien kuntoa mihinkään vertaamaan, toivon vaan, ettei ne tuosta ainakaan huonone.

Ek 2. Lankamaa. Lähdössä odotellaan liikkeelle pääsemistä. Edessä reilun 27 km pitkä erikoiskoe, tähän mennessä pisin pätkä mitä olen ajanut. Valot sammuu ja Bemari nytkähtää jälleen pätkälle. Tie on kunnoltaan parempaa kuin ekalla pätkällä ja ajaminen vaikuttaa ihan hyvältä. Paikoitellen tiessä on taas melkoista uraa, mutta ei kuitenkaan niin pahaa kuin ekalla pätkällä. Jossain vaiheessa tultiin vasemmalle kääntyvään risteykseen, missä tein näköhavainnon edellä lähteneestä kilpailijasta ja mahdollinen saalistusvietti nosti päätään.

Ajattelin, että ajetaan edellä menevä vielä kiinni ennen maalia ja lisäsin vielä hieman syöttöä. Tässä vaiheessa voin todeta edellä mainitut ajatukset varsinaisiksi kuningasajatuksiksi. Tohkeissani painan menemään nypylle, joka on myös merkattu huomiomerkillä. Hälytyskellot eivät soineet ja ajattelin huomiomerkin olevan vaan nypyn vuoksi, mutta nypyltä teen karmaisevan havainnon, tie taittuu tiukasti oikealle. Epätoivoisena vedän auton poikittain ja toiveikkaana odotan perän uppoavan pehmeään penkkaan ja hidastavan vauhtia niin, että taitetaan mutka turvallisesti läpi. Vielä mitä, perä lyö kovaan penkkaan, joka paiskaa perän tielle ja auton suoraan. Tässä vaiheessa tietenkin etupyörät, jotka on ollut käännettynä luiston suuntaan, sojottavat vasemmalle ääriasennossa ja Bemari kiipeää oitis lumivallin päälle ja jää pohjastaan kiinni. Tässä vaiheessa mielessäni vilistää kaikki tuntemani kirosanat ja runsaasti muita painokelvottomia ajatuksia. Paikalla on katsojia kohtuullisen paljon ja muutama tulee työntämään B emaria pois penkasta. Bemari istuu kuitenkin penkassa tiukasti kuin kuuluisa paska Junttilan tuvan seinässä. Pikku hiljaa katsojia tulee lisää katselupaikoiltaan avustamaan Bemarin irrotuksessa. Väen lisäännyttyä irtoaa auto penkasta ja lähdemme jatkamaan matkaa.

Tässä vaiheessa tulee sitten tehtyä jälleen virhe. Aikaa meni penkassa minuutti tolkulla, niin olisi ollut viisain ajaa seuraavaan liittymään tarkastamaan auto kunto. Mieleeni juolahtaa, että mitenhän jäähdytys toimii ja kyselen Artolta lämpöjen tilannetta. Vastaukseksi saan lämpöjen olevan koholla. Hidastan vauhtia, että lämmöt laskisi ja päästäisiin ajamaan pätkä läpi. Lämmöt ei kuitenkaan lähde tippumaan, vaan kohta pukkaa pellin alta höyryä ja vedän auton seuraavaan liittymään. Hetken aikaa yritämme saada tilannetta hallintaan kunnes teemme havainnon, että tämä oli nyt tässä ja Arto soittaa keskeytysilmoituksen. Multihuipennus on tässä vaiheessa käsin kosketeltava, mielelläni olisin ajanut kaikki pätkät läpi kun harvoin pääsee ajamaan. Ikävintä tässä on vielä se, kun ei voi syyttää kuin itseään.

Autoa tutkiessani teen havainnon, että penkassa käydessä lumi oli tullut puskurin aukosta sisään ja propelli oli mennyt jumiin ja propellin sulake oli palanut. Lisäksi lumi oli painanut muovisen syylärin päädyn rikki ja neste pääsi pakenemaan sitä kautta järjestelmästä. Kauhusta kankeana pelkäsin, minkälaisia vaurioita tämä lämpeneminen oli aiheuttanut moottorille. Viimeisen auto mentyä ja purkuauton jälkeen paikalle tuli pian meidän huolto trailerin kanssa, pakkasimme auton kyytiin ja lähdimme ajamaan kotia kohti.

Vaurioita, tuliko niitä?

Kotiin päästyäni ajoin auton talliin ja täyttelin jäähdytysjärjestelmän vedellä. Käyttelin autoa pitkän aikaa ja tarkastelin mahdollisesti tulleita vaurioita. Auto tuntui käyvän tasaisesti, kuulostavan normaalilta, öljy näytti öljyltä, vesi vedeltä, eikä jäähdytysjärjestelmään tullut painetta, ehkä selvittiin säikähdyksellä? Seuraavaksi työvuorolista kouraan ja etsimään pikaisesti ajankohtaa milloin pääsen testaamaan auton toimivuutta ihan ajossa. Nimittäin mikäli testissä auto toimii, oman suunnitelman mukaan seuraavana on vuorossa kahden viikon päästä ajettava Mänttä 200-ajo.

Kartturin analyysi

19. Peurunkaralli oli meille rallikilpailu numero neljä, ja toinen ralli talvisissa olosuhteissa. Vielä hyvin muistissa olleen Piippolan toisen pikataipaleen jättämät tunnelmat pitivät odotukset korkealla. Ei nyt niinkään sijoituksen suhteen, mutta tarkoitus oli pitää pätkillä yllä hyvää eli kovaa vauhtia, ja näyttää paikalle saapuneelle kotiyleisölle sujuvaa taiteilua mutkiin ja hyppyihin.

Jälleen kerran huoltomiehenä hääri mahtavalla talkoohengellä varustettu JR. Hän muisti varmistella pienimpiäkin asioita, mitkä helposti saattavat unohtua omaa suoritusta odotellessa. Kaikki oli kunnossa, joten kamat niskaan ja kohti ensimmäisen erikoiskokeen lähtöä.

Ek1

Ensimmäinen ek oli melkoisen levotonta menoa. Tie oli varovasti sanottuna päässyt huonoon kuntoon ja vaati kuskilta tiukkaa otetta ratista. Muutenkin muistikuvat ovat sellaiset, kuin oltaisiin koko ajan menty aallolta toiselle. Tien pinnassa oli aika tavalla eloisuutta. Pätkä meni kunnialla läpi ilman suurempia tilanteita ja vauhtikin tuntui olevan ihan hyvällä tasolla.

Ek2

Toinen erikoiskoe Lankamaa oli pitkä ja vaativa taival. Tuomolla oli hyvä vauhti päällä ja me saavutimme edellä lähtenyttä kilpakumppania. Matkaa erikoiskokeen maaliin taisi olla siinä vaiheessa noin kympin verran. Kaikki käy tässä touhussa aina niin nopeasti, eikä kaikkea ehdi edes kunnolla tajuta. Ei se kummoinen ulosajo ollut, mutta penkan päällä istuttiin ja tukevasti.

Televisiosta on tullut nähtyä rallikilpailujen niitäkin kohtia, kun rallikaksikko istuu naamat totisina kuppipenkeissä ja odottaa, että avuliaat katsojat saavat työnnettyä kilpurin takaisin tielle. Sen on helposti aistinut, että tunnelma autossa ei siinä vaiheessa ole ollut ihan paras mahdollinen. Ja nyt siinä sitten istuttiin itse tilanteen kiusallisessa keskipisteessä. Ei muuten paljoakaan tehnyt mieli hymyillä.

Lopulta Bemari irtosi kinoksesta ja matka jatkui. Melko pian kuitenkin todettiin, että kaikki ei ollut kohdallaan. Lämmöt alkoivat nousta ja vedot kadota. Epätoivoisesti nilkutettiin eteenpäin ja yritettiin päästä Lankamaan maaliin ja huoltoon, mutta toivoa ei ollut. Lämpömittarin näyttäessä yli kolminumeroista vedettiin tien sivuun ja yritettiin jäähdyttää konetta nestettä juottamalla. Lopulta meillä meni jakeluun, että mikään ei enää auta ja homman nimi on keskeytys. Puhelin käteen ja ilmoitus tapahtuneesta eteenpäin.

Avunpyyntö soitettiin myös JR:lle. Hän lähti hakemaan traileria, ja lupasi tulla noutamaan pojat pois tien poskesta heti, kun reitille pääsisi menemään. Siinä sitten odotettiin ja mietittiin, että meniköhän koneremontti hommiksi. Ja Tuomo oli varma, että tämän vuoden rallikilpailut olivat sitten tässä. Synkältä näytti. Odottavan aika on pitkä, mutta lopulta JR saapui paikalle, auto pääsi trailerille, ja me päästiin kotiin nuolemaan haavoja.

Oli siinä tuuriakin matkassa, koska seuraavana päivänä Tuomo laitteli varovaista viestiä; että pittäiskö sitä kuitenki lähtä sinne Mänttään kokkeilemmaan? Loppujen lopuksi Bemari tuntui olevan suuremmilta osin kunnossa. Asian varmistamiseksi päätettiin isompien poikien malliin pitää testiajot omalla tiellä. Testien talkooporukkaan pyydettiin mukaan työkavereita, jotta saatiin tienpätkä suljettua. Talkooporukan houkuttimeksi tarjottiin ilmaista kyytiä ja elämyksiä Bemarin penkissä. Ja niillehän se tunnetusti kaikki ilmainen kelpaa. Ja kyllähän siinä niitä elämyksiä sitten tulikin.

Vilppu & Sami: Mänttä 200-AJO 13.-14.2.2015 - Historic Trophy-sarjan II osakilpailu

Peurungan suistuminen nieltiin nopeasti ja pojat auttoivat auton oikomisessa jo seuraavalla viikolla. Niinpä laitoimme ilmoittautumisen vetämään Mänttä 200-ajoon, joka tänä vuonna ajettiin historic-luokkien osalta kaksipäiväisenä. Tarkoitus oli ottaa pieni uusinta tallikaveri Eetu Ekosen kanssa. Eetulla on Volvo 242 Turbo, joka antaa hieman ikäkaudessaan tasoitusta painon, vakion peränvälityksen ja perän lukon puuttumisen myötä. Meillä on 20 vuotta vanhempi auto, joka tasoittaa puntteja muilla osa-alueilla.

Viime hetken valmistelut

Edellisen viikon työputki jätti auton tekniikan läpikäymisen viimeiseen iltaan, jolloin aloimme vaihtaa renkaan kylkeen kiinniottanutta jarruletkua. Pennin seppä onnistui rikkomaan samalla jarruputken ja erinäisten seikkailujen jälkeen putken versio 2.0 valmistui vasta alkuyöstä. Itse olin tuohon aikaan haalarit päällä, mutta yövuorossa töissä. Kiitos avusta Hämäläisen Tomille ja Ekosen väellä. Aamulla työvuoron päätyttyä pääsin muutamaksi tunniksi kyljelleen ja sitten kartturi Sami Raatikainen ajoikin jo pihaan ja jatkoimme jarruremonttia. Muuten kaikki tarpeellinen ehdittiin tehdä, mutta toimintojen testaaminen jäi kisapaikalle. Perjantaipäivällä ajelimme Mäntän paperiteollisuuskaupunkiin, jossa valmistettujen Serla-tuotteiden kanssa useimmat meistä ovat olleet kosketuksissa.

Kisa alkaa

Normaalien alkutohinoiden jälkeen lähdimme illan reitille, joka piti sisällään kaksi erikoiskoetta. Molempien pituus oli hieman alle 15 kilometriä. Tänä talvena ajetut kilometrit tuntuivat siinä suhteessa, että jo alkumetreiltä ajaminen tuntui luontevalta. Niille, jotka eivät kilpaa ole ajaneet, voin kertoa, että ainakaan itselleni ei ole kovin helppoa normaaliajorytmin jälkeen painaa kaasu pohjaan ja päästä rallin erikoiskokeella ajettavaan vauhtiin sekä rytmiin. Ykkönen meni meiltä kuitenkin ihan hyvin ja selvitimme sen muutaman pelipaikankin kunnialla. Toisen erikoiskokeen alussa auton vauhti ei meinannut riittää, mutta puolen välin jälkeen tieosuus alkoi muistua mieleen aiemmista kisoista. Ajaminen tuntui hyvältä ja ehdin jo todetakin Eetun ja Tomin täytyvän tulla kovaa, jos mielivät vauhtiimme. Iltahuollossa yllätykseksemme totesimme ajaneemme ensimmäisen erikoiskokeen 11 sekuntia Eetua kovempaa ja yleiskilpailusijoituksemme olevan kelvollinen. Toiselle erikoiskokeella olimme taas yllätykseksemme jääneet Eetulle kolme sekuntia.

Yötauko

Yöksi veimme autot Mäntässä asuvan virkaveljen pihaan. Yön vietimme Mäntän läheisyydessä olleessa maatilamajoituksessa, jossa vanha hirsitalo palveli meitä loistavasti. Saunan jälkeen miehet alkoivat päivän uuvuttamina olla hiljaisia, joten painuimme nukkumaan.

Kisa jatkuu

Aamulla kävimme kilpailukeskuksessa, jonne oli järjestetty aamupala. Autojen noutamisen jälkeen lähdimme reitille.

Lauantaipäivän ensimmäinen ja meille kolmas erikoiskoe oli pientä tietä, joka jo ensi metreistä lähtien kääntyi koko ajan. Lisäksi pienen tien pinnassa ollut lumipöperö teki tiestä todella liukkaan. Ajoimme tarkasti ja virheitä vältelleen. Pätkälle mahtui useampi ylläripaikkakin, joista yhdessä taisi suistua penkkahuhun mukaan 16 autoa. Eetu aloitti aamun hyökkäyksellä ja takoi pätkälle meitä 22 sekuntia nopeamman ajan. Jälkikäteen tallenteista todettuna yritys on ollut kohdallaan ja suistuminen muutamissa kohdissa melko liki. Mutta kuten sanotaan, rallia ei voiteta, jos siellä pelätään.

Neljäs erikoiskoe oli tutuilla Kavalan teillä, mutta tämänkertainen tiestö talvimaisemassa ei muistunut mieleen ajaessa kuin ajoittain. Alun iso tie oli huikea vuoristorata ylityksineen ja nopean osuuden jälkeen erikoiskoe jatkui pienempänä jääpohjaisena tienä. Tien pinta oli meidän numerolla liukkaan oloinen ja ajossa oli tiettyä varovaisuutta. Se taas näkyi kellossa, eikä aikamme ollut ihan tyydyttävä. Tiimikaveri jatkoi kovaa vauhtiaan jätättäen meitä tuolla pätkällä 13 sekuntia. Pakko oli tuossa vaiheessa todeta, ettei vauhtimme tänään(kään) riitä.

Huoltotauon jälkeen jatkoimme viidennelle erikoiskokeelle, joka oli viety Längelmäen lähellä sijaitsevalle isolle valtiontielle. Erikoiskoe oli todella kovavauhtinen ja jopa Amazonilla pääsi ajamaan nelosvaihteella kaasu pohjassa. Vauhdin sovittaminen tuntui kovassa vauhdissa hankalalta, mutta yllätykseksemme onnistuimme jätättämään Eetua tuolla pätkällä 10 sekuntia.

Välitankkauksen jälkeen suuntasimme Jämsän suunnan teille, joista kuudennella erikoiskokeella ajettiin hieman reilun kahdeksan kilometrin metsäautotie. Tuolla erikoiskokeella jo alkupäässä alkoi tien päällä leijua valkoista savua, joka tiheni matka edetessä. Erityisesti nyppyjen ylityksissä ja suorien päässä savu haittasi melkoisesti näkemistä ja teki ajosta vaikeaa. Pätkän maalissa savu oli jo sitä luokkaa, että meidän oli pysähdyttävä noin 10 metriä ennen aikatarkastusasemaa, koska emme enää nähneet eteemme. Noin puolen minuutin odottelun jälkeen usva hälveni ja pääsimme pois erikoiskokeelta. Savun muodostamisesta vastasi edessämme ajanut, kansipahvinsa polttanut Ford Cortina, jonka omistajalle toivotamme voimia tulevassa koneremontissa. Auton kuljettaja on pitkänlinjan historic-harrastaja ja tuttu herrasmies vuosien takaa. Yllätyksenä voidaaan lähinnä pitää sitä, ettemme jääneet Eetun ja Tomin kyydistä kuin 13 sekuntia.

Viimeisen erikoiskokeen sovimme ajavamme turvallisesti läpi. Erikoiskoe oli luonteeltaan hieno ja sisälsi hienoa rallitietä. Puolen välin jälkeen meitä varoitettiin kunnolla linjavikaisen oikean yllätettyä aiemmin lähteneen Morris Minin. Jouduimme ajamaan kohdan ja sen jälkeen työntöpuuhissa olleen yleisön ohitse todella hiljaa. Jonkun matkaa eteenpäin ajettuamme eteemme ilmestyi Ford Anglia, joka antoi meille hienosti tilaa ja pääsimme ohitse. Kuitenkin noissa tilanteissa ajatus alkaa karkailla ja ajo hieman hajoaa. Pääsimme kuitenkin tavoitetta noudattaen maaliin ja tunnelma oli mahtava. Eetu tuli viimeisenkin pätkän meitä kovempaa, eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta heidän vauhtiin. Kuitenkin tiimin molemmat autot pääsivät ehjinä maaliin, mikä miellytti erityisesti huoltojoukkoa.

Mukava oli taas ajaa viimeinen siirtymä ehjällä autolla maaliin ja pakata huoltoparkissa trailerille. Nykyluokkasäännön mukaan historic-luokkia on kaikkiaan 24 ja olimme luokkamme ensimmäinen ja ainoa kilpailija. Tästä syystä kävimme myös pokkaamassa ennen kotimatkaa mukaamme pokaalit luokkavoiton johdosta. Eetulle ja Tomille hävisimme kuitenkin reilusti ajamalla. Mestaruusvyö säilyy edelleen heillä. Koitamme haastaa tittelin seuraavan kerran kesällä. Siihen saakka hyvää kevättä kaikille!

Antti Hakulinen: Lipposen OP-Talvirallisprint, Rantasalmi 11.1.2015

Tänä vuonna Lipposen OP-Talvirallisprinttiin osallistui kaiken kaikkiaan 112 ajajaa ympäri Suomea. Yleisöäkin oli saapunut paikalle mukavasti kelistä riippumatta, nimittäin Rantasalmen moottoriradalla tuuli melko napakasti, ja siihen kun yhdistetään sopiva pakkanen oli olosuhteet niin ihmisille kuin autoillekin vaativat.

Haastetta kuljettajille tarjosi myös loistokunnossa ollut sprinttirata, joka oli loihdittu ratamestari Pasi Pulkkisen toimesta todella hyvään kuntoon, parempaan kuin koskaan aikaisemmin järjestetyistä kisoista. Tämä johti varmaankin osittain siihen, että valtaosa kuljettajista ajoi nopeamman kierrosajan jo ensimmäisellä kierroksella.

Kilpailun nopeimman ja samalla yleisen yleiskilpailun ripeimmän ajan ajoi Jari Putkinen sprinttiin rakennetulla Mitsubishi Lancerilla. Junioreiden yleiskilpailun kovinta vauhtia piti Antti Matikainen Mitsubishi Lancer WRC:llä. Senioreissa vauhdikkain kuljettaja oli Markku Rainamo Mitsubishi Lancerilla. Naisissa Liisa Sutinen Ford Escortilla, nuorissa Jani Luhtaniemi Toyota Yariksella ja historiceissa Pentti Kauppinen Porsche 911:lla suoriutuivat radasta nopeinta vauhtia.

Levänen Rally Team

Leväsen Tuomas oli tällä kertaa kisaamassa Citroenin C2 R2:lla junioreissa. Tuomaksen osalta Lipposen kisa meni hyvin sekä huonosti, ensimmäisen kierroksen aika oikeutti kilpailussa luokkansa neljänteen sijaan. Toisella kierroksella Tuomaksella oli huonoa tuuria, kun pienen ulosajon seurauksena puu lävisti Citikan syylärin, jonka seurauksena edessä oli keskeytys.

Tuomaksen lisäksi Leväsen perheestä isä Pertti teki paluu kilpa-areenoille pitkän tauon jälkeen. Ajokkina Pertillä oli RTE-Motorsportin Mitsubishi Lancer, jolla hän ajoi senioreissa. Paluukilpailussa Pertti ylsi luokassaan kolmannelle sijalle.

RTE-Motorsportin kalustosta mukana oli myös raikkaasti pauhaava BMW M3 Erosen Jannen käskyttämänä, tällä kertaa 0-autotehtävissä.

Hakulinen Racing

Hakulinen Racingin Antti ja Janne kisasivat tiimin omalla Renault Cliolla niin yleisen kuin junioreiden puolella. Jannen tuloksena kilpailusta oli luokan toinen sija ja 2-vetoisten seitsemänneksi nopein aika. Antti puolestaan kurvaili luokkansa nopeimman ajan, junioreiden kolmanneksi nopeimman ajan sekä kilpailun nopeimman 2-vetoisten ajan. Hyvä alku kaudelle ja koko tiimille.

Jari-Pekka Ralli, Heinola 17.1.2015


Jari-Pekka Ralli avasi tämän vuoden perinteisen F-Cup rallisarjan. Sarja on kuitenkin muuttunut perinteistä huolimatta muun muuassa nimen osalta, sillä virallinen nimi on Mad Croc F-Cup rallisarja. Lisäksi sarjan promoottori vaihtui.

Jari-Pekka Ralli oli ensimmäinen yleisen puolella ajettu kilpailu Antille ja Arille. Tuloksena kilpailusta oli luokan 9. sija ja yleiskilpailun 20. sija, Ek-sijoitusten vaihdellessa luokan sisällä 10. sijan molemmin puolin ja yleiskilpailussa 20. sijan molemmin puolin. Tulos oli ihan hyvä ja tuloksen lisäksi tärkeää oli saada Ek-kilometrejä lisää, jotta kuljettajapari kehittyisi ja vauhti kasvaisi tuleviin koitoksiin.

Hämeen Ralli, Urjala 7.2.2015

F-Cupin toinen osakilpailu käytiin Urjalan seudun haastavilla ja vauhdikkailla teillä. Sijoitus kilpailussa oli luokan 12. ja yleiskilpailun 25.

Kakkos ek:n pieni, reilun minuutin hankiseikkailu vei mahdollisuudet parempaan sijoitukseen. Avaus ek:lla vauhti riitti luokassa seitsemänneksi ja yleiskilpailussa sijalle kuusitoista. Kolmos ek:lla ajo oli vielä hiukan sekaisin edellisen ek:n seikkailun jäljiltä, mutta neljäs ja viiden viides ek sujuivat jälleen ajollisesti hyvin ilman ongelmia.

Seuraavan kerran F-Cupissa tulosta lähdetään parantamaan Lahteen 7.3.2015.

Pertti Levänen: Levänen Rally Teamin alkuvuosi

Tammikuun alkupuolen odottelimme tiepohjien jäätymistä ja kun vihdoin aika koitti, lähdettiin testaamaan Nilsiään, koska siellä oli kaksi hyvää tienpätkää ajattavana. Hyvän alun jälkeen auto kuitenkin kiepsahti katon kautta ympäri ja ajo loppui siihen. Homma jatkuikin uusien osien tilaamisella.

Rantasalmi

Auto saatiin viimein kuntoon ja lähdettiin porukalla Rantasalmen rallisprinttiin ajamaan. Ensimmäinen kierros meni hyvin ja Tuomas oli luokassaan toisena. Toisella lenkillä keula haukkasi hankeen ja huonoksi onneksi siellä oli metrinen halko, joka meni jäähdyttimestä läpi ja nesteet pihalle, kisan loppuessa hetkeä myöhemmin. Taas alkoi uusien osien hankkiminen autoon.

Arctic Lapland Ralli

Seuraavana olikin vuorossa Rovaniemen SM-kisa. Harjoituskilometrit sattuneista syistä jäivät lähes nollaan. Kartanlukijana Tuomaksella jatkaa edelleen Koposen Ari. Ensimmäinen päivä meni iltaan asti ihan hyvin, mutta Mäntyvaaran yleisö ek:lla katkesi vetoakseli ja edessä oli keskeytys. Auto saatiin kuitenkin yön aikana kaikkien kommellusten jälkeen kuntoon ja päästiin seuraavana päivänä jatkamaan kilpailua.

Vähän siipirikkoisella autolla ja rikkoutuneista kypäräpuhelimista huolimatta pojat kuitenkin nilkuttelivat maaliin. Kelpo suoritus. Tuliaisina vaikeuksista huolimatta oli 4,5 SM-pistettä.

Kotimatka Rovaniemeltä sujui rattoisasti, kun sain apukuskikseni Kaukorannan Matin. Ajettiin muuten aika monta kisaa läpi ennen kun oltiin Kuopiossa.

SM Vaakuna Mikkeli

Seuraavana olikin vuorossa SM Vaakunaralli Mikkelissä. Keli oli todella haastava ja ensimmäisen päivän kaksi erikoiskoetta jouduttiin ajamaan vain parin kilometrin mittaisena. Kisa alkoi varsinaisesti vasta lauantaina. Tuomaksen ja Arin matka loppui jo ensimmäisen pätkän puoleen väliin. Auto pomppasi urasta vähän pehmeälle ja pitoa ei ollut kääntöön – penkka siis kutsui. Pahaksi onneksi paikalla ei ollut yhtään työntäjää ja Ari ei yksin jaksanut pukata autoa pois. Keskeytys. Harmi.


Laura Suvanto uusiin haasteisiin

Turun urheiluautoilijoiden edustama Laura Suvanto ja hänen kartanlukijansa Reeta Hämäläinen ovat viime kausina väläytelleet vauhdillaan Suomen SM-sarjan eri osakilpailuissa. Tyttöparin kärsimät tekniikkaongelmat kaudella 2014 ajetulla VW FinR Golfilla sekä tallin uudella tulokkaalla Skoda Fabia R2:lla, ei kuitenkaan ollut esteenä alkaneelle kaudelle. Turun satamasta irtoava Saksaan menevä rahtilaiva ottaa neitokaiset mukaansa maaliskuun alusta.

Marraskuussa 2014 käydyssä puhelinkeskustelussa, Knöbel Motorsportin huoltopäällikkö Jan Knöbel pyysi Lauraa ja Reetaa joulukuun alussa järjestämiinsä haastatteluihin. Mitään menetettävänä lähti kaksikko uteliain mielin Saksan maalle kertomaan tavoitteistaan sekä suunnitelmistaan. Suunnitelmat saivat uuden käänteen, kun tytöt tulivat valituksi AUDEX Motorsportin sinitaivaan väreihin, ajamaan Opel Adam Rally Cuppia. AUDEX Motorsportin tiimipäällikkö Guido Deppe luottaa uusiin suojatteihinsa, sillä Lauran lisäksi Suomesta tiimiin lähtee kuljettajaksi myös R2-luokan 2014 voittanut Samuli Vuorisalo. Cup-sarja on Opelin tehtaan tukema rallisarja, joka kierretään Saksan mestaruussarjan yhteydessä. Sarjaan kuuluu seitsemän osakilpailua, josta yksi on Saksan MM-Ralli. Kaikki osakilpailut ajetaan pääsääntöisesti asfaltilla, jossa pohjoismaalaisilla kuljettajilla riittää opettelemista. Autokuntia sarjassa riittää reilu parikymmentä, jolloin mukaan mahtuu muutama muukin naiskuljettaja.

Saksan osakilpailujen lisäksi tytöt pyrkivät tutuilla ajokeillaan ajamaan toki myös Suomessa, harjoittelun lisäksi. Harkinnassa olisi ajaa paikallista aluecupia Alastarolla, mahdollisia asfalttisprinttejä sekä toki myös soralla. Hienoa olisi päästä ajamaan kotiseuran kisoja, kuten Turun SM-ralli. Tilannetta tutkitaan lisää, kun kalusto tallin nurkasta valmistuu ja budjetit selkenee. ’’Mielelläänhän sitä joka viikko lähtis vetämään, jos olisi vaan pelimarkkoja tarpeeksi’’, Laura sanoo.

Ajokuvioiden lisäksi Laura jatkaa työskentelyä AKK Naistyöryhmässä, jonka tavoitteena on edistää naisten asemaa suomalaisessa autourheilussa. Usein ralli ja moottoriurheilu mielletään miesten lajiksi, mutta kun katsotaan hiukan ympärille, niin huomataan monta naista tekemässä työtä kilpailijoiden eduksi. ’’Jokainen kilpailija muistaa AT-autosta viehättävän ladyn, huollossa mukana tsemppaavan vaimon, makkarakioskilta kaverin äidin, sekä toimistosta tarroja jakaneen siskon. Silti usein me kilpailijat unohdetaan arvostus heitä kaikkia kohtaan. Mitä, jos jokainen autourheilussa mukana oleva nainen ottaisi hatkat tästä lajista, kuinka sitten kävisi? Epäilen vahvasti, että kisamme jäisi ajamatta. Siksi toivon, että vuonna 2015 jos Naistenpäivänä kilpaillaan jossain päin Suomea, niin ojennetaan ruusu työssä olevalle naiselle!’’. Naistenpäivänä AKK:n Naistyöryhmän olisi tarkoitus järjestää nimenomaan naisille myös tapahtumaa, mutta siitä tiedotamme lisää AKK:n nettisivuilla sekä sosiaalisessa mediassa.

Tutulla tapaa Laura jatkaa mukana myös Turvassa Tiellä -kampanjan kummikuljettajana yhdessä Toomas Heikkisen, Valtteri Bottaksen ja Esapekka Lapin kanssa. Turvassa Tiellä kampanja startattiin Tunturi Rallin parissa, Rovaniemen Sampokeskuksessa. Paikan päällä vieraili mm. Marcus ja Niclas Grönholm, paikallisia futis- ja jääkiekkostaroja sekä Rallimaailmasta tuttuja järjestystoimen henkilöitä. Turvassa Tiellä kampanjan uutena yhteistyökumppanina toimii BMW Suomi ja Nokian hakkapeliitta renkaat, joiden tuotteilla saatiin hyviä palkintoja järjestettyihin kilpailuihin. Perjantaina kaasuteltiin BMW:n järjestämä Business Rally, jossa kampanjan puolesta joukkueena edusti Laura ja Topi. Valitettavasti heidän yhteistulos ei riittänyt yleiskilpailun voittoon, mutta Lauran ajo siivitti hänet monen sekunnin voittoon Naistenluokassa. ’’Fiilis on mieletön, sillä mukana kisassa oli mm. Tommi Mäkinen, Marcus Grönholm, Juho Hänninen ja monia muita nimimiehiä, joita vastaan pääsin kisaamaan. Eikä ollut naistenluokassakaan ollenkaan huonoja vastustajia. BMW Gran Coupe 4 loi kisaisen ajotuntuman heti ensi kättelyssä ja koko tapahtuma toimi kokonaisuutena hyvin. Parasta oli päästä Mäkisen Tommin kyytiin!’’, Laura kehuu. Turvassa Tiellä jatkaa toimintaansa turvallisemman liikennekulttuurin toivossa!

Paljon on kaksikolla opeteltavaa kaudella 2015 – toivottavasti se on menestyksekäs ja onnistunut kaikin puolin.

Ajokauden alun herkkuhetki: Kuopion MP-näyttely 16.-17.5.2015

Näyttelyn ajankohta on nyt enemmän kuin kohdallaan: ajokausi on alkamassa ja toukokuun aurinko korkealla. Kuopion tapahtumassa yhdistyvät niin pyöräuutuuksiin tutustumien, ystävien tapaaminen kuin ajokesän aloittaminen. Tähän houkutukseen kannattaa tietoisesti langeta.

Näyttelyn siirto Kuopio-halliin ja muuttuminen kaksipäiväiseksi nostivat näyttelyn maakunnallisten näyttelyiden kärkijoukkoon. Kuopion mp-näyttely on Itä-Suomen suurin. Kuopio-hallissa on nähtävänä kaikki suurimmat ja tunnetuimmat pyörä- ja varustemerkit.

Mukana ovat luvanneet olla Yamaha, Harley-Davidson, Ducati, BMW, KTM, Kawasaki ja Honda. Suzukin mukaan saamisesta neuvotellaan vielä, mutta järjestäjät uskovat merkin pistävän ajokkinsa samaan riviin muiden kanssa.

Asu- ja varustevalmistajista paikalle saapuu uskollinen yhteistyökumppani Hanx, jonka ei tarvitse tällä kertaa matkustaa kauas pääkonttoriltaan, onhan Hanxin Oravikosken tehdas ja myymälä vain reilun vartin päässä Kuopiosta. Hanxin osastolta löytyvät niin nahkaiset kuin tekstiiliasut, lähes kaikki kypärän ja saappaiden väliltä.

Ne jotka eivät voi kuvitella moottoripyöräilyä ilman nahka-asujen tuoksua ja tatsia, voivat hakeutua Leather Heavenin portteja kolkuttamaan. Asuja riittää moneen lähtöön ja lähtöjen väliseen elämään. Muita näytteilleasettajia ovat ainakin Kivakoru ja Darkstar. Mp-lehdistä paikalle on lupautunut Moto1. Muutkin lehdet ovat saaneet kutsun tulla mukaan karkeloihin.

Näyttelyn aikana on mahdollista koeajaa joitakin BMW:n malleja. Muitakin merkkejä on tarkoitus päästä kokeilemaan. Tällainen on mahdollista tietenkin siksi, että eletään toukokuuta ja ollaan Kuopiossa.

Stunt Freaks Team kävi antamassa unohtumattoman näytöksen pyöränkäsittelytaidoistaan jo viime vuoden näyttelyssä. Ryhmän ohjastamien rautahevosten asvalttimaneesi löytyy aivan Kuopio-hallin vierestä samalta näyttelyalueelta. Tänä vuonna Stunt Freaks Team stunttailee ja esittää erittäin näyttävän hyppyshown - jos sää sen suinkin sallii.

Rakennettuja pyöriä ja veteraanipyöriä on myös tulossa perinteiseen tapaan. Kuopion näyttelyn bonus löytyy kuitenkin parkkipaikalta: sadat kiiltelevät kaksi- ja kolmipyöräiset ajokit muodostavat näyttäviä rivistöjä. Pysäköityjen pyörien lomassa liikkuu kiinnostuneita motoristeja ja muutakin väkeä ihailemassa kekseliäästi varusteltuja kulkupelejä. Ulkoilmanäyttelyn kokoelmaan ei ehdi kyllästyä, sillä se päivittyy kaiken aikaa.

Näyttelyn juontajaksi on saatu Antti Heikkinen. Näyttely on avoinna lauantaina 16.5. klo 11-17 ja sunnuntaina 17.5. klo 10-16. Liput maksavat 8 euroa. Pysäköinti on ilmainen.

Lisätietoja saa näyttelypäällikkö Olli Aikiolta, puh 044 7930395, sposti: olli.aikio@voimatel.fi, sekä järjestävän kerhon Kuopion Moottoripyöräclubin sivuilta www.kmcry.fi.