Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 2 / 2015 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 2/2015 Kesä on tullut, vai onko? Ainakin kalenteriin katsoessa kesän pitäisi olla hehkeimmillään. Toki ulkona on vihreää kuten kesällä kuuluukin olla. Entäpä sitten, jos eksyt ulos? Kylmä tuuli iskee päin näköä, ja unohtaa täytyy kesäiset asusteet kuten t-paita ja shortsit. Parempi pukeutua kunnolla, ettei palelluta itseään. Eikä sadeasukaan kyllä aina pahitteeksi ole.

Onhan siinä koleassa kelissä kyllä hyviäkin puolia. Ei nimittäin nahka pala auringossa ja siten altistu kovaa vauhtia yleistymässä olevaan ihosyöpään. Veneenkään kevätkunnostuksessa ei tullut hiki, vaikka kuinka hioi pohjaa maalausta varten. Toki tarkkana piti olla, että gelgoatit ja maalit kuivuivat. Niillä kun pitää olla lämpöasteita liki kymmenen kuivumista varten.

Mukavaa on myös ollut samoilla korvasieniä etsimässä pitkin metsiä. Eikä turhaan. Nyt on ollut poikkeuksellisen hyvä sienisato. Hyvältä näyttää myös mustikan kukkiminen. Odotettavissa on kunnon sato, ellei sitten halla pääse vahingoittamaan kukintaa. Kiireitä siis riittää ja hyötyliikuntaa.

Hyötyliikuntaa tosiaan on riittänyt keleistä huolimatta. Kävi nimittäin niin, että tein nurmikoille ja pensaille kevätlannoituksen. Pussin ohjeistuksesta huolimatta päätin olla reilulla päällä ja antaa kasveille vähän ekstraravinnetta. Ohjeissa kun määrä vaikutti varsin pieneltä. Eikä tässä vielä kaikki. Taloyhtiömme kevättalkoissa sovimme tekevämme myös piha-alueiden kevätlannoituksen. Minä onneton unohdin kertoa, ettei meidän pihaa tarvinnut enää lannoittaa, kun lähdin talkoomakkaroita ja –juomia kaupasta hakemaan. Olivat naapurit piruuttaan laittaneet meidän pihaan ronskilla kädellä lannoitetta, ihan vain minun kiusakseni. Nyt on sitten nurmikonajelua riittänyt. Heinä kasvaa melkein tuuman päivässä. Pakko on nurtsi ajella kolmen, viimeistään neljän päivän välein, että piha olisi edes jotenkin hoidetun näköinen. Ulkoilmaa on siis riittänyt.

Syrjäsilmällä olen ehtinyt vilkaista formuloita. Toivoa vain sopii, että niin Kimi kuin Valtterikin pystyisivät parantamaan suorituksiaan Hamiltonia, Rosbergia ja Vetteliä vastaan.

Rallin MM-sarjassa ilahduttavaa oli J-M Latvalan voitto Portugalissa ja Esapekka Lapin hieno sijoitus WRC2:ssa uudella Skodallaan. Ketomaan Jarilla oli tällä kertaa varsin huonoa tuuria ja kisa jäi kesken. Toivottavasti jatkossa suomalaiset valloittavat ne korkeimmat palkintopallit ja soitattavat kunnon musiikkia.

Edessä ovat kesälomat ja –matkat. Vanha viisaus lienee, että matkalle lähtiessä kannattaa myös kulkupelit huoltaa ja puhdistaa oman turvallisuuden takia. Vielä kun muistaa jättää turhan kiireen pois ja ajella maltilla muita tielläliikkujia kunnioittaen, niin eiköhän se aurinko paista vielä meille kaikille. Onhan se ainakin kiva päästä turvallisesti ja stressaantumatta perille, menipä sitten minne tahansa.

Hyvää aurinkoista kesää ja turvallisia kilometrejä!

Eero Lagus: Puheenjohtajan palsta

Lagus
Kerhotoiminta on talven jäljiltä jatkunut normaalilla tavalla. Kilpa-autoilua harrastavat spaukkilaiset ovat heränneet keväthorroksestaan ja aloittaneet vauhdin säädön loppukauden kilpailuja varten. Toivottavasti saamme jatkossakin luettavaksemme värikkäitä kertomuksia heidän koettelemuksistaan. Toivotan onnea kaikille rattimiehille jäljellä olevalle rallikaudelle.

Spauk ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidettiin toukokuun lopulla. Kokous sinällään sujui hyvin mutta osallistujamäärä olisi saanut olla runsaampi. Vähän on nyt sellainen havina, että meille itse kullekin on tullut siinä määrin paljon muuta menoa ja meininkiä, ettei aikaa ihan kaikkeen riitä. Valitettavaa vain on, että se näkyy vahvasti kerhotoiminnassamme. Hallitus pohtii keinoja piristää kerhotoimintaa.

Onneksi kuitenkin turva-autotehtäviin löytyy innokkaita ja niitä tehtäviä kyllä riittää entiseen malliin. Tällä hetkellä kysyntää on ja kisoja on kierretty koko talvi ahkerasti. Eri asia on, kuinka saamme turvattua jatkon. Yhteistyökumppaneita kun ei tunnu löytyvän, ei sitten millään. Viimeistään syyskokoukseen on selvitettävä, miten ja mittakaavassa Spauk ry:llä on mahdollisuus jatkaa tätä arvokasta toimintaa.

Belgian 60. juhlaralliin oli tänä keväänä lähdössä ihan mukavan kokoinen ja innokas joukkue. Ralli kuitenkin peruttiin meille tuntemattomasta syystä. Nähtäväksi jää miten rallin jatkossa käy. Toivottavasti tuo 60. ralli saadaan ensi vuonna järjestettyä ja innokkaimmat fiilistelijät pääsevät vielä kerran kyntämään Belgian peltoteitä.

Kesä ja lomat ovat nyt itse kullakin alullaan. Hyvää kesää ja runsaita kalavalheita itse kullekin. Syksyllä sitten kuullaan kuka sen suurimman on napannut.

Hyvää kesää

Sari: SM Pohjanmaa -ralli 6.-7.3.2015

Tämä kuluva talvi on taas ollut sen sorttinen, että kilpailunjärjestäjät ovat todennäköisesti viettäneet useammankin unettoman yön. Pohjanmaa-ralli päästiin kuitenkin ajamaan maaliskuun alussa yllättävän talvisissa olosuhteissa, sillä Alavuden, Alajärven ja Ähtärin seudulla lunta ja jäätä oli kiitettävästi. Seinäjoella Hotelli Sorsanpesässä sijaitsi kilpailukeskus, joten sitä kohden lähdettiin suunnistamaan jo torstaina. Nuotituksen valvonta nimittäin alkoi perjantaina klo 07:30.

Näin kun asustaa kahta kotoa, niin allekirjoittaneella on myös kaksi kotirallia ja toinen niistä on nyt tämä Pohjanmaa-ralli. Perjantaina ajettavat Ylistaron pätkät on tullut kierreltyä autolla, polkupyörällä ja muutaman kerran olen jopa päässyt sinne ihan turistina katselemaan kisoja. Lauantaina tuttua ei sitten ollutkaan muu kuin huoltoparkki, komiasti Keskiksen Kyläkaupan pihaparkki ja kuten oheisesta kuvasta näkyy, kyseessä ei ole ihan mikään pikkukioski.

Nuotituksen valvontaa


Mutta siis nuotituksen valvonnalla aloiteltiin perjantaina. Eipä siellä suurta sanomista tullut. Maksulappuja ei kirjoitettu onneksi kenellekään, mutta muutamaa puhutettiin vähän jyrkemmin. Se on tuolla ulkomailla tuo ajokulttuuri vähän erilainen kuin lakeuksilla, siitä vaan muistutettiin. Hiukan siinä reittiä kierrellessä kävi jo mielessä, että kuinkahan mahtaa tiet perjantaina kestää. Ilmeisesti järjestäjillä on hyvät välit yläkertaan, kävi nimittäin niin, että ilmanala kääntyi alkuillasta pakkasen puolelle ja kun ensimmäinen kilpailija starttasi klo 20:01, oli tien pinnat jo jäässä. Eihän se nyt toki niihin routaheittoihin auttanut, mutta nehän oli jo merkitty nuottiin. Lauantain erikoiskokeista 3/6 pehmeni jo nuotituksen aikana melko huonoon kuntoon, mutta sieltä olikin lauantain vastaisena yönä käyty auraamassa loskaa pois, joten sehän olikin ihan ajettavassa kunnossa, jonkin aikaa.

Kisa

Perjantaina ajettiin siis Ylistaron puolella kaksi erikoiskoetta ja hyvin nukutun yön jälkeen lauantaina lähdettiin Alavuden suuntaan. Siellä tosiaan Keskisen kyläkaupan pihamaalla sijaitsi huoltoparkki, jossa piipahdettiin päivän mittaan useampaan otteeseen. Vaikka AT-asemia oli monta, niin oli myös järjestyksenvalvojia ohjaamassa kilpailijoita aina oikealle asemalle. Tietääkseni eksymisiä ei tullut kuin yksi ja sekin oli 0-auton kuljettaja.

Neljä erikoiskoetta oli tosiaan lauantain ohjelmassa, mutta kuten tuosta toisesta kuvasta ehkä näkyy, ei sitä 3/6 pätkää voinut enää ajaa toisen kertaan. Me satuttiin olemaan juuri ek:n 6 lähdössä kun kuultiin radiosta Tutun, siis AKK:n turvatarkkailijan yksiselitteinen ilmoitus: ei ajeta. Me siinä sitten pidettiin pienimuotoinen palaveri EK:n päällikön kanssa ja neuvottelun lopputulos oli se, että me lähdettiin ajamaan pätkää purkuautona. Joo, no, päästiin me sieltä läpi ja saatiin sekin tehtävä hoidettua.

Keliolosuhteille ei kilpailun järjestäjä, edes Pohjanmaalla, voi mitään, mutta muutenhan reitti oli mahtava. Kuten pohjanmaalla yleensä, melko vauhdikkaita pätkiä ja sitten siellä oli se lauantain herättäjänä toiminut liki 30 kilometriä pitkä pätkä, jota siis ei päästy ajamaan toistamiseen. Perjantaina oman eksoottisen lisän toi pimeys, varsinkin kun Kugassa ei niitä lisävaloja ole. Muutamassa kohtaa oli yleisöäkin sen verran paljon, että osaa piti ohjeistaa vähän turvallisemmille katselupaikoille. Täytyy kyllä tässä kohtaa kehua yleisön innokkuutta, nimittäin sen verran oli kansaa liikkeellä vesisateesta huolimatta.

Tulokset on lehdistä luettu. Minun on kuitenkin vielä pakko mainita, että nuori herra Suninen paineli menemään melko haipakkaa ja kirjautti nimiinsä pohja-aikoja 3/5. Meidän kylän miehet molemmat keskeyttivät, jos se nyt ketä kiinnostaa. Meidän mennessä ek:lle 4, odotteli Ketomäki huoltoa ek:n 3 jälkeen. Jarruongelmat oli suistaneet Skodan penkkaan. Kuivisen Mitsusta petti voimansiirto ek:lla 5.

Kaiken kaikkiaan ihan jees talvikauden päätöskilpailu. Nyt sitten odotellaan kesää ja parempia ajokelejä sekä kesän ralleja.

Sari & Pauli: Toukokuinen turva-autotehtävä Historic Rally Trophy sarjan kesäkauden avauksessa Teijo Talot rallissa

Salon urheiluautoilijoiden järjestämään kilpailuun osallistui kaikkiaan 145 autokuntaa 33 luokassa. Kilpailu käsitti kuusi erikoiskoetta, joista puolet ajettiin Kiskon ja puolet Someron ympäristössä. Reitin kokonaispituus oli 214 kilometriä, joista kilpaa ajettiin 67 kilometriä.

Kilpailukeskuksena Teijo Talot Oy:n Perniön talotehdas, jonka laajat tilat sopivat mainiosti myös tähän tarkoitukseen. Taukoa lukuun ottamatta kaikki oheistoiminnot oli keskitettynä samaan paikkaan.

Etuautopalaverissa käytiin lyhyesti läpi kilpailun kulku ja tiedossa olevat poikkeamat (saattotehtävät erikoiskokeiden varrelle). Olosuhteet olivat keväisen hyvät; pilvipoutaa ja kohtalainen tuuli. Aamulla oli satanut, joten ainakaan ennen taukoa olevalla lenkillä ei pöly haitannut.

Kilpailun ajanotossa ja tulospalvelussa käytettiin transpondereihin perustuvaa uutta järjestelmää. Itse laitteen sai ilmoittautumisen yhteydessä ja samalla oli maksettava 20 euron vuokramaksu. Noin puolen tulitikkuaskin kokoinen laite kiinnitettiin auton tuulilasin yläreunaan tarralla. Palautus tapahtui maalissa aikatarkastusasemalla.

Uusi ajanottosysteemi toi kaikille AT-asemille tablettitietokoneet, jotka korvasivat perinteisen kynällä tapahtuvan taulukoinnin. Kilpailijoilla oleviin paperisiin aikakortteihin lukemat toki kirjoitettiin entisellä tavalla. Näin siis vielä toistaiseksi…

Järjestelmä toimi moitteettomasti ja AT-henkilöstö suhtautui uuteen tekniikkaan positiivisesti, vaikka jännitystä olikin havaittavissa, koska laitteisto oli ensimmäistä kertaa käytössä.

Kisa sujui poikkeuksellisen sujuvasti aikataulun mukaisesti. Saatot saatiin hoidettua muiden etuautojen toimesta, eikä meille jäänyt tehtäväksi kuin ajaa reitti läpi. Tiestö oli hyväkuntoista ja sopivan vaativa, ehkä pienten historic-luokkien kuljettajat pitivät osaa reitistä liian nopeana. Kelirikosta ei ollut jälkeäkään ja iltapäivän kolmella viimeisellä EK:lla tiet jopa paikoin pölisivät.

Katsojia oli yllättävän vähän. Vain parissa paikassa yleisöä oli mainittavammin, mutta pääasiassa reitillä oli yksittäisiä muutaman hengen ryhmiä. Lienevätkö Monacon aika-ajot kiinnostaneet enemmän?

Kilpailun tulokset löytyvät osoitteesta mut-palvelu.fi

Turva-automiehistö kiittää ja kuittaa.

Harri Savolainen: Sulkumies-katoavaa kansanperinnettäkö?

Teijolla, täällä meikäläisen kotikulmilla, ajettiin TeijoTalot ralli 23.toukokuuta. Talvella oli sovittu SalonUA:n edustajan kanssa 0-autokeikka, mutta viime metreillä he peruivat tulomme. Tilanne oli hieman erikoinen, sillä päivä oli varattu kalenterissamme juuri tähän tehtävään. Mutta kun hommaa ei tullutkaan, niin meinattiin Kaakisen Pekan kanssa, jotta lähdetäänpä tekemään jotakin muuta? Joukkoon värväsimme vielä "Pitkäjärven Motorsportilta" Eero Närväsen, joten tällä ryhmällä ilmoittauduimme sulkumiehiksi!

RaisionUA järjesti rallin toisen erikoiskokeen eli Kavaston noin 7 kilometrin mittaisena. Susanna Rantasalo otti meidät mieluusti hommiin ja niinpä suuntasimme lauantaina aamuvarhaisella EK-porukan kokoontumispaikalle Kiskon Nesteelle. Siellä päälliköt tekivät tehtäväjaon ja meille annettiin hoitoon pätkän viimeinen vinkkeli Sorttilassa. Siispä suuntasimme sinne ottamaan paikka haltuun!

Sulku tuli päälle 10.15, johon mennessä olimme saaneet rakentajaryhmän valmiiksi tuomat siimat paikoilleen. Pieneen ongelmaan törmäsimme, kun meikäläinen ei olekaan käynyt järkkärikursseja! En siis voinutkaan toimittaa järjestyksenvalvontaa, enkä ohjata minkäänlaista liikennettä. Nuo tehtävät eivät ole sallittuja vapaallaolevalle poliisimiehelle, joten piti keksiä jotain muuta hommaa, jotta en joudu "rötösmiesten kirjoihin"? Ankaran lainluvun ja soveltamisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettei kääntymismerkin vahtiminen olekaan järjestyksen pitoa vaan omaisuuden suojelua! Niinpä puin päälleni keltaisen liivin, jossa ei ollut järjestyksenvalvojan tunnusta. Näillä mentiin ja hoidettiin homma auringon lämmittäessä lärviä! Hieno päivä mukavien ihmisten parissa kisaa seuraillen!

Päivä merkkivahtina antoi aiheen ajatella asioita juurikin perushommissa toimivan ihmisen kantilta katsellen. Rallin järjestäminen vaatii paljon työtä ja sille antautuneiden ihmisten panosta monella tasolla. Päällikköjä yleensä löytyy helposti, mutta ilman lukuisan kenttäporukan läsnäoloa hommasta ei tule mitään. Tarvitaan siis perustyöntekijöitä, eli järkkäreitä, sulkumiehiä, ajanottajia, lippumiehiä, kellonkäyttäjiä ja papereiden täyttäjiä. Näiden ihmisten määrä on radikaalisti vähentynyt vuosien mittaan. Nuoria on vaikeaa saada mukaan vaikka kiinnostustakin olisi. Tähän katoon tulisi löytää syyt ja lääkkeitä, joilla saataisiin ihmisiä motivoitua valitsemaan hyvän harrastuksen.

Mietittyäni näitä kysymyksiä olen löytänyt ainakin pieniä tekijöitä, joista voisi olla hyötyä. Ensiksikin ralliaktiivien ihmisten löytämiseen voisi auttaa varsin yksinkertainen keino. Seurojen jäseniä asuu useinkin eri paikkakunnilla kuin siellä, jossa he ovat jäseninä. Seurat varmastikin aktivoivat ja kyselevät omiaan hommiin, mutta asuinkunnan seurassa heistä ei välttämättä ole olemassa mitään tietoa. Olen aiemminkin esittänyt, jotta rallin henkilöstörekrytoinnista vastaavat ottaisivat selvää AKK:sta, ketkä toisten seurojen jäsenistä asuvat järjestävän seuran alueella. Esimerkiksi SPAUK´n jäsenenä tulee mieleen, jotta meillä seuran kotipaikka on Helsinki, mutta jäsenistöstämme ja supportereista valtaosa asuu muualla. Sama tilanne on varmaan lukuisten seurojen alueilla.

Toinen tekijä, ehkäpä vieläkin merkittävämpi, olisi tehtävän arvostuksen kohottaminen. Sulkumiestä haukutaan, pidetään pölvästinä, heille huudetaan ja suoranaisesti halvennetaan, jos kaikki ei ole ihan tiptop kunnossa. Tätä kuulee valitettavan usein juuri kilpailijoiden taholta isollakin äänellä julkituotuna! Ymmärrettävää osaltaan on maksajan vaatiivan myös kunnon palveluja, mutta vaikuttamiseen ja laadun parantamiseen on olemassa muut kanavat. Ei yksittäisen työmiehen haukkuminen maastossa vie asiaa yhtään eteenpäin! Myös johtotehtävissä toimivien olisi hyvä miettiä, miten käsittelevät näitä vapaaehtoisiaan, joita ilman hekään eivät olisi pyörittämässä yhtään mitään!

Kolmas tekijä olisi koulutuksen lisääminen. Tiedän, helppo sanoa, vaikea toteuttaa, mutta mietittävää silti! Uskon itse koulutuksen voimaan, sillä se tuo osaamista ja tätä kautta kohottaa ihmisen itsetuntoa. Koulutuksella voitaisiin myös merkittävästi madaltaa kynnystä tulla leikkiin mukaan?

Miten rallin käy, jos perustyöntekijät loppuvat? Helppoa vastata, sitten niitä ei enää ajeta! Toivon ajatusteni antavan miettimisen aihetta, jotta tämä meille niin arvokas autourheilu voisi aina vaan paremmin? Tehdään jokainen oma osamme paremmin, jotta jatkossakin meillä riittäisi hyvää henkilöstöä järjestämään ralleja!

Pauli & Sari: Jotain uutta, jotain vanhaa, vähän sinistä…

Raision urheiluautoilijat ry vastasi Nilfisk Rallin toteutuksesta lauantaina 6. kesäkuuta. Oripään lentokenttäalue toimi viimevuotiseen tapaan rallin kilpailukeskuksena. Tällä kertaa statuksena oli junioreiden SM rallisarjan kolmas osakilpailu. 8 erikoiskoetta seudun nopeiksi tunnetuilla teillä. Reitin kokonaispituus peräti 260 kilometriä.

Laajat ja avarat tilat mahdollistivat kaikki kilpailuun liittyvät toiminnot samaan paikkaan. Oheistoimintaa oli moneen makuun, muun muassa päältä ajettavien ruohonleikkureiden 3-tunnin kestävyyskisa.

Eero sai pari päivää ennen kilpailua yllätyskutsun sen luokan edustustilaisuuteen, ettei siitä oikein voinut kieltäytyä. Mutta ensin hänen oli löydettävä korvaaja turva-autokeikalle, puheenjohtajamme kun noudattaa esimerkillisesti sovittuja toimintamalleja.

Virran Sari oli jälleen kerran valmiina venymään pikakomennukselle ja lähti Kugaan kuljettajaksi. Näin Eero sai osallistumisensa edellyttämän tuuraajan ja hän pääsi matkaan vieraalle maalle.

Nuoret sankarit

Kilpailussa oli myös luokat nuorille kuljettajille. Lähtöluettelon kärjestä löytyi 14 alle ajokortti-ikäistä kilpailijaa, iältään 15 - 17-vuotiaita. Kuskit olivat juuri niin nuoren näköisiä, kuin ikä antoi olettaa. Näissä autokunnissa täysi-ikäiset 2-ohjaajat ajoivat kaikki siirtymät. Erikoiskokeiden alussa sulkupuomien jälkeen oli erikseen kylteillä merkityt paikat kuljettajien vaihtoihin, samoin maali-AT:n jälkeen ennen siirtymistä yleiselle tielle.

Uusi ja tarpeelliseksi havaittu sääntömuutos antaa entistä paremmat mahdollisuudet tulevien rallitähtien löytämiseen. Ja samalla nuorille halukkaille löytyy yksi hieno harrastusmuoto lisää.

Kartturiosastolta sen sijaan löytyi kokemusta ihan riittämiin, kuten esimerkiksi nuorten yleiskilpailun voittaja Arttu Lähdeniemen vieressä istuneelta Asko Sairaselta.

Tässä otsikon uutuus-osastoa: Nuorten ajo-oikeudettomien kuljettajien vaihtopaikat merkittynä maastoon. Vasemmalla ennen erikoiskokeen aikatarkastusaluetta oleva kyltti, jonka jälkeen todelliset juniorit pääsevät näyttämään taitojaan. Oikeanpuoleisessa kuvassa vastaava merkki, jonka kohdalla kortillinen 2-ohjaaja siirtyy ratin taakse ennen yleistä tiealuetta.

Neljän erikoiskokeen jälkeen tunnin tauko, jonka aikana sai myös huoltaa. Aamupäivällä ajetut EK 3 ja 4 ajettiin uudelleen iltapäivällä numeroilla 6 ja 7. Nämä kahteen kertaan ajetut tiet olivat niin kovapohjaisia, ettei niiden ajettavuus kärsinyt lainkaan. Ainoat kunnon urat tulivat vain lähtöpaikoille.

EK 5 oli kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä lentokenttäalueen reuna-alueita kierrellen. 2,8 kilometrin "maastoajo" kirvoitti kommentteja, koska ajolinja pehmeni ja urautui huonoon kuntoon. Toisaalta se oli tavallaan hyvä muistutus, että eteneminen on suhteutettava olosuhteisiin sopiviksi. Ns. tiesilmän oli syytä olla vireessä, koska täällä ei reuhaamisella pärjännyt.

Tuota viitosta lukuun ottamatta muu reitti oli poikkeuksellisen hyväpintaista tiestöä. Ja tietenkin myös nopeaa.

Myös etuauto-osasto oli miehitetty kokeneilla konkareilla, jotka kaikki edustivat järjestävää seuraa.

000-autoa (BMW M3) kuljetti Kimmo Juhannusvuori, joka oli tällä kertaa jättänyt ykköskorisen historic-Escortin kotiin huilaamaan, kun jouheat tiet olivat Bemarille suurta herkkua. Kahden nollan tarrat liimattiin Mika Rantasalon Opel Kadettiin. Kartanlukijana oma poika Riku. 0-autona Toyota Corolla GT, kuljettajaparina Tomi Rönnemaa - Pekka Viitanen.

VIP-kyytiä rallin tukijoille ja yhteistyökumppaneille tarjoili Fiat 131 Racingillä Jyrki Sorjasaari.

Pitkä kilpailupäivä sujui viivytyksittä. Aamupäivä oli aurinkoinen, mutta päivällä sadekuurot viilensivät kelin. Kesä, tuo odotettu vuodenaika loisti yhä poissaolollaan. Se saattoi myös vaikuttaa yleisömäärään, koska katsojia oli reitillä todella vähän.

Kilpailunjohtaja Susanna Rantasalo joukkoineen suoriutui urakastaan kiitettävästi. Raision urheiluautoilijat ovat anoneet vuodelle 2016 rallikilpailua. Tarkempi yksilöinti ja lopputulos selviää aikanaan. Turva-autoa jo kyseltiin.

Tuomo ja Arto Laitila: Mänttä 200-ajo

Epäonnisen Peurunkarallin penkassa käynnin ja siitä syystä rikkoutuneen syylärin ja lämpöjen nousun jälkeen Bemari oli taas remontoitu uuden syylärin voimin kuntoon. Hieman askarrutti mitenköhän moottori on kunnossa lämmön nousun jäljiltä, no se selviää kokeilemalla.

Testi

Kutsuin työkavereita vapaapäivänä talkoisiin tien sulkemiseen ja samalla oli tarjolla kyytiä halukkaille. Bemari kulki mielestäni jotakuinkin entiseen tapaan, mutta hieman meinasi nostaa lämpöä edellistä pienemmällä syylärillä. Testipätkää ajelin edestakaisin ja välillä vaan vaihtui kyytiläinen toiseen. Auto tuntui kohtuu hyvältä ja veti ihan normaalisti. Tie oli erittäin tuttu, jopa vaarallisen tuttu ja sitä kautta vauhtikin oli paikoin ihan reipasta. Lähes kaikki halukkaat olivat päässeet käymään jo kyydissä ja testi alkoi olla lopettamista vaille valmis.

Ryhmänjohtaja hyppäsi kyytiin ja polkaisin Bemarin vauhtiin. Edessä oli melko reipasta vauhtia ajettava vasen-oikea mutka yhdistelmä jonka jälkeen nyppy. Ajolinja ei osunut ekaan vasemmalle kääntyvään mutkaan ihan nappiin mistä syystä seuraavaan oikealle kääntyvään mutkaan sisääntulo oli leveässä sivuluisussa. Ajattelin että menee se kaasu pohjassa, kun on aikaisemminkin mennyt, mutta eipä mennytkään. Perä löi penkkaan ja heitti perän keskelle tietä ja auton tien suuntaiseksi, etupyörät oli kuitenkin luiston suuntaan, jonka vuoksi auto hyökkäsi penkkaan ja meni hangessa oikea kylki edellä pitkän matkaa. Lunta oli tienpenkassa reilusti yli puoli metriä ja vauhti hidastui tasaisesti. Juuri kun alkoi tuntua, että vauhti loppuu niin taivas ja maa vaihtoi paikkaa, Bemari kääntyi katolleen. Auto pysähtyi ojaan katolleen ja kääntelin päävirrat pois. Katolleen kääntyminen tapahtui tosi pehmeästi ja ryhmänjohtaja ilmoitti olevansa kunnossa. Avasin ikkunan ja arvoimme kumpi menee ensin ulos. Rj sanoi, että tässä on ihan hyvä olla, istuessaan pää alaspäin kuppipenkissä 6-pistevöissä. Niinpä minä ryömin ensin pihalle.

Traktori käyntiin ja vetäisin Bemarin pyörilleen ja aloin tarkistaa vaurioita. Auto meni sen verran läheltä tolppaa, että lisävalot lähti lätkimään ja ajovalon umpio särkyi. Kaikki ikkunat säilyi ehjänä ja sisään taipuneen kattopellin löin kämmenellä suoraksi ja vielä umpion vaihto ja auto oli valmis Mäntän ralliin. Testin lopputulos, moottori toimii ja kuljettajan ennakoinnissa on vielä parantamisen varaa.

Mänttä 200-ajo, 14.2.2015

Auto oli kunnostettu horisonttihäiriön jäljiltä ja valmis kilpailuun, kuljettaja oli hieman jännittynyt edellisviikon kaadon jäljiltä ja taktiikkana oli taas jospa vaan pääsisi maaliin. Auto pakattiin edellisenä iltana trailerille ja huoltoautoon tavarat valmiiksi, että kisa aamuna ei tarvitse kuin hypätä autoon ja lähteä liikkeelle, huollosta vastasi jälleen aiemmilla reissuilla ansiokkaasti huollosta vastannut Juhani Rientonen.

Perille päästyämme purimme kuorman ja lähdimme ilmoittautumaan. Ilmoittautuminen takkuili tosi pahasti ja jonotimme 5 metrin jonossa lähemmäs tunnin. Olimme varanneet aikaa niin, että pitäisi ehtiä hyvin, mutta tunnin jonottamisen vuoksi tulikin kiire katsastukseen. Ehdimme kuitenkin ajallaan katsastukseen ja pääsimme valmistautumaan kisaan. Ajattelin hieman tässä rallissa kokeilla miten huomattava ero on erikuntoisissa piikkipyörissä. Kuulin aiemmin, että ensimmäinen pätkä voi mennä huonoon kuntoon ja ajattelin laittaa huonompaa rengasta alle jos sattuu olemaan soraa näkyvillä.

EK3 meille EK1
Historic autot ajoivat jo edellisenä päivänä pari pätkää ja muut luokat aloittivat EK:lta 3. Ensimmäisen pätkän alussa jännitys oli kuljettajalla lähes käsin kosketeltavissa, auton kaatuminen kummitteli vahvasti mielessä. Valot sammuivat ja auto lähti liikkeelle. Tiehen oli kuluneet tosi syvät urat ja ajaminen suorastaan jopa hieman hirvitti. Koitin ajella sen minkä kohtuudella uskalsin, mutta vauhti tuntui tosi hiljaiselta ja ajattelin, että ollaan varmuudella viimeisiä tällä ajolla. Jossain puolen välin tienoilla tuli tosi yllättävä vasen silmille, mutta selvitimme paikan kuitenkin ilman isompia ongelmia. Paikka oli yllättänyt muitakin, muistaakseni jälkeenpäin jostain luin, että tässä paikassa oli ollut 16 ulosajoa. Jatkoimme matkaa ja Arto sanoi jossain välin, ettei kannata hirveesti nostaa vauhtia, että päästään ajamaan muutkin pätkät. Kohta saavutimme edellä menevän auton, joka joutui keskeyttämään aiemmin mainitsemassani paikassa rypemisen ja syyläri rikon jälkeen. Pääsimme hyvin ohi rikkoutuneesta autosta ja pätkä mentiin maaliin isommitta ongelmitta.

EK4
Lähtövalot sammuivat ja auto jälleen liikkeelle. Tie oli parempi kuntoista kuin edellinen, mutta Bemarin perä karkaili kokoajan mutkissa. Vaikka kuinka yritti pysytellä puhtaalla linjalla, perässä ei vaan ollut sivuttaispitoa. Tuntui kuin takana puuttuisi piikkejä runsain määrin. Ajelimme pätkän varmasti loppuun ilman tilanteita.

Siirtymällä huoltoon tunnustelin autoa ja sulalla asfaltilla ajettaessa perä vaelsi kokoajan puolelta toiselle. Huollossa auton alle taakse laitettiin parempi kuntoiset pyörät ja kilpailijapariakin tankattiin hieman.

Siirtymällä EK5:lle jälleen sulalla asfaltilla ajettaessa perä tuntui huomattavasti vakaammalta kuin aiemmin. Vaikka edellisillä pätkillä käytetyissä renkaissa oli piikit melkein kaikki tallessa oli renkaat jo sen verran pehmenneet ettei piikki pysynyt enää tukevasti pystyssä. Renkaissa tuntuu olevan hillitön ero, vaikka ei piikkejä puuttuisikaan.

EK5
Auto liikkeelle ja kaasu pohjaan. Renkaiden vaihdon jäljiltä perä tuntui paljon pitävämmältä, mutta uskallusta ei ollut ajaa mutkaan kuitenkaan, kun edellisen pätkän luistelu oli tuoreena mielessä. Ajoimme varovaisesti ja varmasti pätkän maaliin ilman tilanteita.

EK6
Lähtövaloista liikkeelle ja kaasu lattiaan. Tämä pätkä oli ehkä hieman kovempi vauhtinen, kuin aiemmat. Luotto renkaiden sivuttaispitoon syntyä pikku hiljaa ja ajaminen tuntui hyvältä. Melko alku päässä pätkää oli nyppy ja tie katosi näkyvistä. Ympäristön perusteella arvelin tien kaartavan loivasti vasemmalle, mutta en uskaltanut mennä riskillä tuntemuksen mukaan vaan löysäsin reilusti vauhtia. Tämä päätös jäi harmittamaan, kun paikan olisi kestänyt mennä samalla vauhdilla ja varmaan olisi ollut elämys taittaa nypyltä kaasu auki mutkaan. Tällä pätkällä yhdessä kohtaa tiellä oli kaksi henkilöä kävelemässä tienreunassa jotka jatkoivat kävelemistä siirtymättä pois tieltä kun kohdattiin. Meillä oli nopeutta kohtaamistilanteessa n.115km/h. Hieman voisi nämä supersankarit miettiä sitä, että auto lähteä käsistä suoralla tielläkin syystä tai toisesta ja tässä tapauksessa sivumarginaali ei varmaan ollut juuri metriä suurempi. Pätkä tultiin kuitenkin läpi kohtuu hyvällä tahdilla, ilman riskejä ja varmasti maaliin.

EK7
Viimeinen pätkä. Lähtövalot sammui ja auto liikkeelle. Ilta oli alkanut hämärtää ja valoa tarvittiin lisää. Testissä rikkoutuneiden lisävalojen tilalle sain vanhat pistekaukovalot, jotka näyttivät erittäin pistemäisen valon, eikä penkat ja ajourat tulleet niin hyvin esiin kuin aiemmilla valoilla. Jossain vaiheessa pätkää tuli loivasti oikealle kaartava risteys ja sen jälkeen häämötti houkuttelevan näköinen nyppy johon taas laskin nilkka suorana. Nypyllä taas havainto, saapa nähä kuinka käy. Bemari hyppäsi montun pohjalle ja piikit hieraisi iloisesti kirskuen sisälokasuojiin, kesti se auto taas vielä ainakin tämän hypyn. Pätkästä ei ole juurikaan muuta mainittavaa, varmaa ajoa ilman isompaa riskin ottoa ja turvallisesti maaliin.

Miinukset rallista tulee katsojille, jotka olivat muutamissa paikoissa ihan tiessä kiinni ja hölmöimmät olivat tiellä kilpa-auton lähestyessä. Eräässä huomiomerkki paikassa katsojat seisoivat ihan huomiomerkin edessä niin, että sitä oli vaikea huomata. Tilanteitahan on toki hauska nähdä ja artisti maksaa.

Ajamista silmällä pitäen Mänttä 200-ajo oli mielestäni erittäin miellyttävä kokemus. Tiet olivat hyväkuntoisia ensimmäistä pätkää lukuun ottamatta. Tiet olivat myös monipuoliset, väliin hidasta ja väliin nopeaa. Vaikka en aikoja ole seurannutkaan, niin tämä ralli jäi harmittamaan, kun hävisimme luokkamme kolmannen sijan 2,9 sekunnilla. Saimme sentään ajosuoritteesta nousupisteen, pistepussin pohjalle. Sen verran hauska reissu oli, että ensi vuonna olen taas Mäntässä mukana, jos se vaan on millään tavalla mahdollista.

Nyt alkaa valmistautuminen sorakisoihin ja seuraavana kisana on tarkoitus ajaa 6.6.2015 ajettava Toivakka ralli.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko.O.Salminen

Pauli Heikkola: Hiekkaa, sohjoa ja loskaa - talvirallin nykyiset tunnusmerkit

Rallin SM-sarjan talvikausi päättyi maaliskuun alussa ajettuun Pohjanmaa-ralliin. Jo totuttuun tapaan sääolosuhteet aiheuttivat spekulaatioita eri foorumeilla, onnistuisiko kilpaileminen vähälumisilla Seinäjoen seudun teillä. Toisaalta kaksipäiväisen rallin lauantai sijoittui Lehtimäki-Töysä akselille, jossa lunta oli vielä normaaliin tapaan.

Lämpimät mittarilukemat olivat sulattaneet teiden ohuita jääpolanteita, joten reitti menisi "puhki" ja menestyminen riippuisi urissa ajamisen ja siellä pysymisen jaloon taitoon.

Kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 116 autokuntaa. Määrä on yllättävän suuri, kun samaan aikaan F-cupin viimeinen talvikisa ajettiin Lahdessa. Päällekkäisyydet vievät osallistujia molemmilta tapahtumilta.

"Normikaluston" (Celica / Escort) siirryttyä uusiin maisemiin olin jo profiloitunut vain turva-autoiluun, mutta Korpelan Kimmo tarjosi ohittamatonta mahdollisuutta vyöttää itseni Audi Coupe Quattron etuistuimelle. Nelivetoisen ralliauton kyyti on niin harvinaista herkkua, ettei tätä tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.

Vapaasti hengittävän 5-sylinterisen kilpa-Audin ääni on eräs hienoimmista ja helpoimmin tunnistettavista.

Perjantai-iltana ajettavat kaksi erikoiskoetta Ylistarossa olivat jo tutustumisen aikaan ihan hiekalla. Kumpaakin oli lyhennetty muutamalla kilometrillä, mutta ne kuitenkin pystyttäisiin ajamaan.

Lauantain pätkät sen sijaan olivat yllättävän talvisessa kunnossa. Ennustetut yöpakkaset pysyivät kuitenkin poissa, joten tämäkin reitti tulisi menemään huonoon kuntoon, varsinkin kahteen kertaan ajettava 30-kilometrinen EK 3 / 6.

Nuotitus sujui ongelmitta, reitillä ei ollut ruuhkaa, sillä kilpailijat jakautuivat alueelle tasaisesti.

Kävimme katsastamassa Audin jo torstai-iltana Seinäjoen ammattioppilaitoksella. Ennakkokatsastamisen mahdollisuus vähentää kilpailupäivän hektisyyttä, sitä on muutenkin ihan riittävästi.

Sää pysyi lauhana, nollakeli. Numerolla 96 tiet olivat juuri niin uraisia kuin oletimmekin. Lisäksi pimeys toi oman lisähaasteen, kun nuotittaminen tapahtui päivänvalossa. Onneksi Kimmolla oli tuoretta kokemusta, sillä hän ajoi reilua kuukautta aikaisemmin luokkavoiton Arctic Lapland Rallyssa.

Perjantai lenkki onnistui hyvin, jopa meikäläisen kartturointi numeronuoteilla. Emme huimistelleet, eteneminen oli varmaa ja virheetöntä.

Iltahuolto paikallisen Areenan piha-alueella ja yöparkki torikeskuksen pysäköintihallissa. Vuorokausi vaihtui lauantaiksi ennen kuin pää kallistui tyynyyn.

Lauantaiaamu valkeni tuulisena ja sadetta enteillen, lämpötila hieman plussalla. Tulossa oli rankka rallipäivä, joka alkoi 60 kilometrin siirtymisellä aamuhuoltoon Keskisen kyläkaupan piha-alueelle Tuuriin.

Kolmonen oli kilpailun selkeästi pisin (29,8 km). Ja samainen EK ajettaisiin toistamiseen viimeisenä numerolla 6.

Nyt liikuttiin Kimmolle tutuissa maisemissa, minäkin olen osittain ajellut näitä teitä työkseni 1980.

Odotetusti lämmin sää oli pehmentänyt lumi- ja jääpinnan, joten eteneminen vaati tiukkaa pysymistä hiekalle kaivautuneissa ajourissa.

Noin kahdentoista kilometrin kohdalla keventävän vasurin jälkeen ajauduimme uralta sohjopatjan päälle ja auto liukui sen verran kyljittäin hankeen, ettemme päässet omin avuin pois. Se oli sitten siinä, soitto kilpailukeskukseen ja keskeytysilmoitus.

Katsojia ei paikalla ollut, ainoastaan yksi sulkuvahti. Auton irrottaminen olisi onnistunut helposti muutaman riuskan työntäjän avulla 'perä tielle' -komennoilla. Purkuauton jälkeen avulias pakettiautokuski nykäisi yhden kerran ja neliveto hoiti loput. Niin lähellä, mutta samalla niin kaukana…

Positiivisena puolena oli se, ettei autoon tullut mitään vaurioita. Ja renkaatkin säästyivät. Eikä kotitallille ollut matkaa kuin 10 kilometriä.

Vesisade yltyi ja lämpötila nousi, joten kilpailun johto päätti peruuttaa viimeisen erikoiskokeen. Näin tulokset vahvistettiin vain viiden ajetun EK:n jälkeen. Ratkaisu jakoi mielipiteitä puoleen ja toiseen. Noissa olosuhteissa tien kunnostamisen kustannukset olisivat nousseet kohtuuttomasti, joten mielestäni tehty ratkaisu oli perusteltu.

Kilpailun nopein oli kotiteillään ajanut Alavuden Ua:n Teemu Asunmaa, joka saavutti samalla ensimmäisen SM-rallin yleiskilpailuvoiton.

Audin kyyti oli hienoa, nelivetoisuus tuo täysin erilaisen istumatuntuman verrattuna takavetoiseen kilpa-autoon. Auto vaatii kuitenkin omanlaisensa ajotavan, sillä 80-luvun loppupuolen nelivetokonstruktiot poikkeavat oleellisesti nykyään käytössä olevista tekniikoista.

Kevään aikana Audi sai Historic Technical Passportin (HTP), joten autolla pääsee kilpailemaan aikakautensa mukaisesti Historic-ralleissa.

Seuraavaa esiintymistä odotellessa…

Sedät heräilee talviuniltaan! Pekka Kaakinen-Harri Savolainen jälleen baanalla!

Pitkä ikävä talvikausi on nyt ohi ja kevät koittanut myös kisarintamalla. Talvi meni miten meni. Epäonnekas Arctic Rally reissu on lakannut harmittamasta ja lopusta piti luontoäiti huolen. Konstikas talvisää aiheutti lukuisia peruutuksia, joten kisailut jäivät vähiin. Mutta ehdittiin sentään käväisemään lumillakin raapimassa, mutta onneksi tuli kevät ja kalenterista löytyy mielenkiintoisia ralleja!

TELAKONE Säkylässä

Talven ainoan lumella ajettavan kisan kävimme kurvailemassa 15.2 Säkylässä, jossa kisailtiin neljän pätkän mittainen rallispecial. Mukaan lähdimme extempore-meiningillä, eikä menestyksen kunniaa tullut. Eikä pyttyjä hyllyn painoksi. Mutta mukavaa oli ja kaunis talvinen päivä toi mukanaan hyvän fiiliksen. Kisassa ei käytetty lainkaan aikakorttia, sillä ajanotto toimi taivaiden kautta autoista tuloslaskentaan. Hyvä ja kustannusystävällinen järjestelmä, joka yleistynee, kunhan laitteiden toimivuus nousee riittävän luotettavalle tasolle. Kisa oli hyvin järjestetty muutenkin toimiva setti. Kuskeja olisi tosin mahtunut enemmänkin, mutta jospa sitten ensi kerralla?

Urjalan kerhoralli

UrjalanUA järjesti 9. toukokuuta pienen kerhorallin, jonne suuntasimme Bemmiä ulkoiluttamaan. Se olikin jo ehtinyt hieman tukkeentua maattuaan melkein koko talven pukeilla tallissaan! Kisaan oli otettu 24 ajajaa ja homman nimi oli harjoittelu. Tie oli 3,5 kilometrin mittainen rykäisy, jonka sai myös nuotittaa. Se ajettiin ensin toiseen suuntaisena ja parin tunnin tahkoamisen jälkeen suunta käännettiin. Ajaa sai niin monta kertaa kuin tahtoi ja ehti neljän tunnin aikana. Meille tämä oli hyvä päivä oikoa kangistuneita "ralliniveliä" ja treenata nuotista ajamista. Kartturikin sai leukaperät auki ja jälleen tuntuman nuotinlukuun. Paikalle oli saapunut myös yksi MM-tason kuljettaja Henkka Haapamäki haistelemaan bensakäryä. Ajamaan mies ei rohjennut, mutta piti vitsienkerrontatuokiota nakkikioskilla ja penkan päällä. Kiitos Urjalaan jatkoa odotellen, erinomainen tilaisuus treenata rallia!

Kaloppiralli 50-vuotta

Urjalan reissulla avatuin "rallinivelin" suuntasimme 16. toukokuuta Lopelle KarkkilanUA:n juhlaralliin. Lauantai olikin buukattu täyteen kisatouhua. Aamulla klo 07.00 aikaan alkoi ilmoittautuminen ja siitä suoraan nuotittamaan erikoiskokeita. Kun tiet oli siirretty paperille, niin ajovermeet päälle, katsastukseen ja viivalle. Siitä se lähti kisa käyntiin enempiä odottelematta. Luokassa 2, jossa ajoimme, meille olikin vastusta aivan riittämiin. Nimekästä joukkoa oli tullut paikalle aloittamaan kesäkauttaan. Mukana olivat Marko Mänty, Jaro Kinnunen, Joose Kojo ja tukku kovia kisamiehiä F-ryhmän autoillaan Enduro MM-voittaja Juha Salmisen johdolla.

Itse kilpailu sujui osaltamme hyvin, tilanteita ei esiintynyt ja auto toimi moitteettomasti. Pätkät olivat pääosin hyvässä kunnossa lukuunottamatta nelosen pikkutietä. Mutta senkin Bemmi selvitti ehjänä, vähän kiviä kierreltiin, mutta maali tuli vastaan. Luokassa starttasi 24 autoa ja lopullinen sijoituksemme oli yhdeksäs. Marko Männylle tuli takkiin 2.30, 60 kilometrin matkalla. Mutta tuon ymmärtää paremmin, kun ottaa huomioon auton ja kuskien iän. Kumpikaan noista ei ole meille eduksi, joten tyytyväisinä voimme siirtää kisan muistojen joukkoon. MM-Enduro Salmiselle tuli takkiin 51 sekuntia, jota ei tarvitse myöskään hävetä, sillä edellä mainitut tekijät ovat tässäkin tapauksessa hänen puolellaan! Niin sanottakoon vielä, jotta olimme sentään toiseksi nopein Bemari ja selvästi nopein senioripari!

Ralli oli organisoitu hyvin, kaikki toimi, eikä turhia jonotuksia tarvinnut harrastaa. Aamulla nuotille, ajovehkeet päälle, katsastukseen ja siitä lähtöön konsepti miellytti ainakin meitä. Kun kerran lähdetään ajamaan, niin käytetään aika tehokkaasti ilman turhaa odottelua. Startista maaliin viisi pätkää siirtymineen noin neljässä tunnissa kertoo onnistuneesta reittivalinnasta. Ainoa miinus mielestämme tulee luokkajaosta. Olishan siellä voinut olla meille papoillekin oma 50+ luokka, kun kyseessä oli juhlaralli samoilla lukemilla!

Kesä tulee ja kääntyy kohta päin joulua iltojen pimentyessä! Näitä miettien, HYVÄÄ KESÄÄ kaikille, nähdään jossain!

Jari-Matti Latvala avasi voitolla kesäkauden

Jari-Matti Latvalan umpisurkea kevätkausi rallin MM-sarjassa kääntyi mollivoittoisista tahdeista voittosäveliksi Portugalin auringossa toukokuun lopulla. Kauden ensimmäinen voitto tuli tiukan puristuksen ja taistelun päätteeksi, jossa Latvala näytti parasta osaamistaan. Erityisen tärkeä voitto oli Latvalalle henkilökohtaisesti – pisteitä ennen Portugalia oli tullut vain kauden avauksessa Monte Carlossa.

- Meinasi omakin usko olla jo kovalla koetuksella. On ollut hienoa nähdä, että tukea on kaikesta huolimatta riittänyt monella suunnalla. Portugalin voitto palautti meidät takaisin sinne minne kuulummekin eli voittajasuosikeiksi kesän soraralleissa, Latvala kiteytti tuntojaan.

Ogierilla keitti yli

Latvalan voitto johdatti Volkswagenin upeaan kolmoisvoittoon. Suomalaisen perässä podiumille ajoivat hallitseva maailmanmestari Sebastien Ogier ja norjalainen Andreas Mikkelsen. Portugalin pohjoisosaan monen vuoden tauon jälkeen palannut ralli koetteli Ogierin korvienväliä. Ranskalaisella petti arvostelukyky pahemman kerran maalissa, kun hän meni vähättelemään Latvalan voittoa sanomalla, että tällä kertaa paras ei voittanut.

Karvas tappio tietä auranneelle Ogierille oli liikaa, mutta vaikka hän myöhemmin yritti pyöristellä sanojaan, oli näytelmä jo nähty. Huono häviäjä on tuttu ilmaus tuollaisia puheita esittävästä urheilijasta. Mestarien mestari Sebastien Loeb ei koskaan sortunut vastaavaan. Mielenkiintosta nähdä millaista vauhtia Ogier pitää heinä-elokuun vaihteessa Neste Oil Rallissa.

Suomalaispanos kovenee

Pitkin rallikautta on surkuteltu, kun MM-sarjaa kiertää vain yksi suomalainen WRC –kuljettaja eli Latvala. Keän kynnyksellä onkin ollut hieno huomata, että lisää sinivalkoisia kuskeja on hypännyt MM-sirkukseen. Vaikka Latvala jatkaa yksin lajin kuninkuusluokassa ovat Jari Ketomaa, Esapekka Lappi ja Teemu Suninen vahvoja täydennyksiä MM-ralleissa.

WRC 2 –luokan suomalaiskaksikko Ketomaaa ja Lappi voivat jysäyttää kesällä jopa kaksoisvoiton luokassaan, jos vain kaikki osuu kohdalleen. Portugalissa Ketomaa kärsi monenlaisista ongelmista ja ajoi sitten näyttävästi ulos hypyn jälkeen.

Lappi puolestaan näytti pitkän ajotauon jälkeen uudella Skoda Fabia R5:llä, että luokan tulosluetteloja kirjoitetaan loppukaudesta uudella nimellä varustettuna. Oli jopa lähellä, että Lappi ei olisi pystynyt voittamaan Portugalissa. Kun mennään kohti Jyväskylää, on varmaa että vauhti vain paranee entisestään ja se tietää Neste Oil Rallia ajatellen todella herkullisia asetelmia.

Suninen tulossa

Toyotan nuorten kuljettajien koulutusohjelmaan valittu 21-vuotias Teemu Suninen odottaa vain sopivaa hetkeä nousta otsikoihin. Sunisen avausralli WRC 3 –luokassa ranskalaisen Oreca –tallin Citroenilla meni penkin alle tekniikkamurheiden vuoksi Portugalissa. Siitä huolimatta Timo Jouhkin luotsaame nuorukainen ehti jo näyttää vauhtivarojaan. Sardiniassa Suninen ajaa WRC 3 –autolla ja sitten Puolassa alle tulee Toni Gardemeisterin nelivetoinen Skoda Fabia S2000. Huippunopeilla teillä nähdään mielenkiintoinen mittelö suomalaisten kesken. Jyväskylässä Suninen puolustaa viime vuoden voittoaan WRC 3 –luokassa.

Rallikuume huipussaan Jyväskylässä

Suomella on marsittaa sellaiset tekijät kotiralliin Keski-Suomen soraränneihin, että on aivan mahdollista, että kaikki luokat menevät suomalaiskuljettajille. Jari-Matti Latvala puolustaa Sunisen tavoin viime vuoden voittoa ja taistelee jälleen Neste Oil Rallin ykköspaikasta. WRC 2 –luokassa Ketomaa ja Lappi yrittävät nostaa sinivalkoiset värit korkeimmalle korokkeelle ja tätä säestää sitten Suninen WRC 3 –luokassa. Siinä on kyllä kotiyleisölle hurjaa juhlaa tarjolla.

Kesän MM-rallit: Sardinia 11. -14.6., Puola 2. – 5.7. ja Suomi 30.7. – 2.8.

Pertti Levänen: Tuomas ja Ari avasivat kesäkauden perinteisesti ABC-rallissa

Vuoden takaisesta helteestä ei ollut kuin muistot jäljellä.Kilpailussa oli mahdollisuus ilmoittautua kahteen eri luokkaan, joko ennakkotutustuttavaan tai ns. pimeänä ajettavaan. Pojat ajoivat ensin mainitussa luokassa.

Nuotitus tapahtui nopeatempoisena aamupäivällä. Pikataipaleita oli pienoisrallissa kolme, yhteimitaltaan kolme kilometriä.

Auton piti olla ihan hyvässä iskussa, kun kävimme ajamassa viikkoa aikaisemmin päivän testit Mäntyharjulla, jossa saimme alustansäätöjä ruuvailtua kohdalleen.

Kilpailu alkoikin ihan hyvin, sijoitus oli ensimmäisellä pätkällä luokassaan toinen.

Sen jälkeen oli kisan ainut huolto, jossa etsittiin vikaa moottorin pätkimiseen. Juuri kun huoltoaika loppui, saimme paikallistettua vian, mutta korjaukseen ei ollut aikaa. Moottori alkaa pätkiä aina, kun ajetaan pidempään täysillä kierroksilla.

Seuraava pätkä oli kisan pisin noin 17 kilometriä ja siinä sijoitus oli kolmas.

Kisan päätti 10 kilometrin pikataival, jossa pojat olivat taas toisena. Lopputuloksissa sijoitus oli kolmas.

Kaikkinensa kisasta jäi ihan hyvä maku, tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa kevään runsaista sateista huolimatta.

Huollossa hääri Utriaisen Mika ja allekirjoittanut.

Kaitsu Heikkilä: Future cuppia ja muita epäonnistumisia

Kauteen 2015 lähettiin takki auki hyvin menneen edelliskauden vuoksi, muuta niinhän siinä taas kävi, että Siperia alako kouluttaan (opettaan) oikeen kunnolla. Volvo oli iskussa talven jälkeen ja ajattelin, että päivitän kuskin penkin nykyvartalolleni sopivammaksi, ostan kasan renkaita ja vanteita ja lähden kiertään sarjaa ja kerään mutterikupit hyllylle pölyttymään.

Mutta kun ei, niin sitten ei…. Kaikki lähti meneen v…ksi heti alkuun. Olin saanut hyvän sponsorin, joka lupasi minulle avokätisesti kustantaa kauden renkaat. No eikun tilaamaan. Autourheilun Aku Ankkana sanoin sponsorille, että Future cupin sivuilla sääntö-osiossa on kerrottu sallitut renkaat, että kato sieltä ja tilaa. Kerroin vaan oikean koon. Renkaat tilattiin ja ne ehti tulla sopivasti ennen Raaseporin avauskilpailua, eli ei muuta kuin gummit vanteelle ja vetoja. Vaan eläpä hättäile, sain kuulla kisaa edeltävänä viikonloppuna kilpaveljeltä, että näillä renkailla ei saakkaan ajaa. Sarjan sääntöihin oli jäänyt virhe ja yksi kolmesta ilmoitetusta rengastyypistä oli epäkelpo ja totta kai just ne, jotka mulle tuli. Mulla oli 850 euron renkaat, joilla ei saanut ajaa kilpaa missään Suomen maalla tapahtuvassa kilpailussa. Enpä kehdannut sponssille soittaa, että ostit paskat renkaat ja että pitäs ostaa heti uudet. Käännyin kotona rouvan puoleen ja anoin häneltä pikavipin, että sain ostettua eka kisaan rattaat. Uusia ei tietenkään ehtinyt kolmessa päivässä saada, mutta sain ostettua ”vähän” käytetyt muutaman vuoden vanhat renkaat.

Ennen tätä rengasepisodia, olin taistellut Volvon moottorin kanssa, kun siinä ei oikeen tahtonut kannetiiviste kestää. Kone käytettiin auki neljä kertaa ennen ekaa kisaa ja vikaa ei vaan löytynyt. Kone kesti ajaa penkissä, mutta kun se haalattiin ulos ja tempastiin kunnon veto, niin kannentiiviste antautui välittömästi. Monenlaista asiantuntijaa ja bensalenkkaria kävi tallissa Volvon ratasta potkimassa ja vikaa ihmettelemässä, mutta oikeeta syytä ei vaan tuntunut löytyvän. Kone saatiin pelaan jollain lailla ja Raaseporin lähdettiin toivotaan toivotaan asetuksilla. Koneesta oli hukassa 30 heppaa, mutta se tuntui jollain lailla toimivan, väännöt olivat kuitenkin aikalailla normitasolla.

Raaseporissa oli tunnelmaa

Asfaltilla en ehtinyt ajaa ollenkaan ennen ekaa kisastarttia, mutta ajatus oli treenata ekalla ringillä ja ajaa aika toisella. Oli muuten helv…in hyvä ajatus, muuten mutta se ei toiminut. Ekalla vedolla ajoin niin kuin oli tarkoitus, jarruja ja alustaa testaillen ja se tuntuikin aika hyvältä. Toiselle kiekalle sitten kypärä otsaan kasvaneiden sarvien päälle ja aikaa parantamaan. Alku sujuikin mainiosti, mutta radan puolessavälissä nousi lämmöt tappiin ja oli pakko ajaa löysäillen loppu kiekka. Tulos oli sitten sen mukainen, eli ei tulosta.

Kansipahvihan sieltä taas oli porsinut, sunnuntain kisa jäi ajamatta ja seurasin penkalta muiden ajoa vesisateisessa Raaseporissa. Kyllä autourheilu on mahtavaa… olin liikkeellä yksin ja sitte sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä, kun kotiin ajelin illan pimetessä oli ajatukset kyllä aika synkkiä. Muutamaan otteeseen kävi mielessä, että pukkaan koko paskan mereen ja alan harrastaan hanurinsoittoa. No lopulta kotiinkin pääsin ja koko reteli oli vielä mukana ja aattelin, että kokeilen vielä kerran Oulun kotikisassa. Tiistaina jo nostin koneen irti autosta ja purin sen jälleen kerran palasiksi.

Kone vihdoin kuntoon, vai tuliko?


Nyt päätin, että konetta ei kasata, jos siitä ei vikaa löydy. Vika löytyikin, moottori oli ns. ostomoottori Ruotsista ja oletusarvo oli koko ajan, että siellä on perusasetukset laitettu kohdalleen, mutta eipä ne tietenkään sitten olleet. Volvossa on jakopää ns. hammaspyörillä ja olin tarkastanut noin 75 kertaa, että nokan ajoitus on kohdallaan. Merkit olivat edelleenkin kohdallaan.

Malilan Mikko tuli siinä käymään kun raavin päätäni ja yritin epätoivoisesti keksiä vikaa kannentiivisteen kestämättömyyteen. Kansi oli oikaistu ja kaikki mahdollinen oli tehty. Olin Mikolle kertonut oireista tietenkin jo usein ja Mikko sanoi aina, että vika vaikuttaa siltä, että nokan ajoitus ei ole oikein. No oli, tarkastettiin taas, että merkit ovat kohdallaan ja ei ne olleet vieläkään muuttuneet. Mikko kuitenkin oli niin varma asiastaan, että kävi kotoaan hakemassa heittokellon ja sanoi, että mitataan nokka kupilta ja tarkastetaan se siten. Nokka-akselia en ollut kertaakaan käyttänyt irti, enkä nokkapyörääkään, kun kerran merkit olivat paikoillaan. Mittausten jälkeen Mikko sanoi, että nokka-akselin ajoitus on päin persettä ja sitten alettiin siihen etsiin syytä. Syy oli loppujen lopuksi varsin yksikertainen ja inhimillinen. Volvoon ei ole luokiteltu moottoriin ns. säädettävää nokkapyörää vaan hienosäätö niissä on tehty muokkaamalla kiilaa. Asennusvaiheessa kiila oli lipsahtanut väärinpäin ja nokka oli aivan älyttömästi aikaisella.

Onnellisena siitä, että vika löytyi kasasin koneen, mutta en saanut sille säätöaikaa ennen kuin Oulun kisaa edeltäväksi perjantaiksi. Oli siis tiedossa, että mitään isoa ei ehdi enää tehdä ennen seuraavaa starttia. Suuret kiitokset kuitenkin kuuluu Sirviön Lasselle, joka on jaksanut Volvoa penkissä pyörittää. Auto saatiin säätöön perjantai-iltana klo 18.00 ja Lasse sai sen jollain lailla pelaamaan. Voimaa oli edelleenkin paljon hukassa, mutta toiveet oli taas korkealla. Voi että, se ei ihmisen lapsi opi, että jos mikään ei toimi, niin se ei vaan toimi. Ajoin Volvon suoraan OuluZonen varikolle odottamaan seuraavan aamun kisoja.

OuluZone ja jälkilöylyt

Kisat meni taas tietenkin persiilleen, autoon oli jäänyt pikku vika säädössä ja joka kerta kun joutui lähtemään ulos hitaasta paikasta, auto törräsi noin kaksi sekuntia ennen kuin se alkoi vetää. Ajoin suurin piirtein suoraan toisen vedon maalista kotiin, en vaihtanut edes renkaita, koska historicissa pitää olla ns. E-hyväksytty rengas. Ajoi Volvon talliin, suljin oven, enkä ole sitä sen jälkeen enää avannut. Voi olla, etten aivan heti avaakkaan… Nyt on Volvo myynnissä ja hankin itselleni oikean kilpa-auton. Historic –autot ovat hienoja laitteita, mutta tuommoinen -70 luvun alussa valmistettu malmikasa ei vaan toimi asfaltilla. Soralla ja talvella se on mitä hienoin peli ajaa. Rahaa paloi pirusti ja aivan hukkaan tänä keväänä ja rouvakin uhkaa jo ulosotolla hänen minulle myöntämiään pikavippejä, koska en niitä ole vielä saanut maksettua. Hänen mukaansa niitä ei voi luonnossakaan maksaa, koska se veisi niin hitosti aikaa maksaa niin pienissä (lue lyhyissä) erissä.

Kaikesta huolimatta hauskaa kesää toivottaa autourheilun Aku Ankka eli Heikkilän Kaitsu

Vilppu ja Jari: II Toivakka -ralli 6.6.2015

Kesän rallikauden avaus tapahtui osaltamme Toivakka-rallissa, jonne ilmoittauduin yhdessä pitkän linjan autourheiluharrastaja Jari Lyytikäisen kanssa. Jari on autellut minua Amazonin ja rallihommien kanssa useaan otteeseen.

Kisa-aamu oli normaalista poikkeava,sillä starttasin kilpa-auton omasta tallista ja lähdin ajelemaan kohti Toivakkaa. Lyhyen matkan vuoksi emme vieneet autoa trailerilla, vaan ajoin sen kilpailukeskukseen. Kilpailukeskuksena toimi kylän koulukeskus ja samassa paikassa oli myös ilmoittautuminen, huoltoalue ja erikoiskokeen 1 lähtö. Katsastuksessa kävimme 200 metrin päässä, joten kaikki oleellinen oli tiivistetty yhteen paikkaan. Niinpä aamun toimet sujuivat kiireettömästi ja leppoisasti.

Erikoiskokeen yksi lähtö tapahtui huoltoalueen reunalta ja kiersi muutaman korttelin asfaltilla kylän asuinalueella. Siitä pätkä jatkui perinteiselle Soimaharjun erikoiskokeelle, jonka alku on äärettömän nopeaa valtiontietä. Loppupäässä viikattiin pienemmälle tielle, joka teknisyydessään oli mukava ja haastava ajaa. Pienellä tiellä oli useassa kohdasssa menty tien laidan horsmikoissa ja tästä arvasin samanlaisella autolla ajaneella Kimmo Hirvosella olevan tänään yritys tapissa. Yllätys oli kuitenkin se, että hävisimme Hirvoselle yli 10 sekuntia.

Toisena erikoiskokeena ajettiin ärsyttävän puolituttu Pitkäjärventie. Ainakin itselleni vaikeimpia ovat tiet, joita on tullut vuosien saatossa harvakseltaan ajettua siviiliautolla, mutta ei muista kokonaan. Noilla teillä pahat paikata ajaa liian varovasti. Sitten löytyy mutkia, jotka kisavauhdissa kääntyvät yllättävän paljon, vaikka siviiliautolla niitä ei ole tullut noteerattua mitenkään. Ajo menee varovaiseksi ja kurkkivaksi, eikä siitä tahdo tulla oikein mitään. Pitkäjärvellä hävisimme edelleen Hirvoselle ja kyllä jälkien perusteella mies oli tuollakin mennyt maksimivauhtia.

Toisen erikoiskokeen jälkeen kävimme huollossa, mutta se meni lähinnä banaanin syönniksi, kun mitään laitettavaa ei autossa ollut. Tauon jälkeen jatkoimme kolmannelle erikoiskokeelle.

Kilpailun pisin erikoiskoe oli yli 16 kilometrinen ja viety teille, joita tiedettiin ajetun edellisen kerran vuonna 1996. Alun isolla tiellä vaani muutaman kilometrin jälkeen mäkeen nouseva vasen. Puut olivat kyllä vastassa horisontissa, mutta mielikuva normaalista mutkasta muuttui, kun nypyn jälkeen tie kapeni siten, että käytännössä oikea ajokaista suli pois ja mutka meni ns. sumppuun. Meidätkin tuo paikka yllätti, mutta selvisimme siitä pienellä roikulla. Erikoiskokeen tien luonne muuttui koko ajan pitäen sisällä kaikkea mahdollista täyden vauhdin valtiontiestä pieneen yhden auton levyiseen kinttupolkuun. Lisäksi tuolle erikoiskokeelle mahtui 10 risteystä, joista jokainen oli tavallaan erinlainen. Pätkän maalissa oli hyvä fiilis ja hiki pinnassa.

Kisan viimeisenä erikoiskokeena ajettiin mansikka kakkuun. Ruuhimäkeen järjestetty erikoiskoe piti sisällään tutut hyppyrit. Lisäksi väliin mahtui asfalttia ja lopussa pari kilometriä erittäin kääntyilevää, mutta hyväpintaista pikkutietä. Meillä oli tarkoitus ottaa hyppyri varovasti, mutta ilmeisesti jarrutus oli hieman liian ujo ja Amazon otti hypystä ihan kunnon ilmalennon. Alastulossa alusta pohjasi rajusti ja auto meinasi lähteä käsistä. Lisäksi olin varma, että jotain rikkoontui. Seuraava kilometri meni hieman tunnustellen, mutta koska mitään erikoista ei ilmennyt, jatkoimme ajoa maaliin.

Kilpailun maalissa meille annettiin mitalit toisesta sijasta. Hirvonen meni omia menojaan pätkä- ja yleiskilpailusijoituksilla, joille ei voi kuin nostaa hattua. Kova on mies ajamaan. Ollessamme lähdössä maalialueelta, auto ei sitten enää käynnistynyt. Virrat olivat haihtuneet. Syyksi selvisi akku, joka oli haljennut ja vuotanut rajuhkon Ruuhimäen hypyn seuraksena. Auto saatiin työntämällä käyntiin ja Jari ajoi sen meille kotiin.

Itse jatkoin vielä rallipäivää menemällä kolmannen erikoiskokeen nousevaan yllärivasuriin. Paikassa olikin suistunut jo yhdeksän kilpailijatoveria, kun vasta puolet kuljettajista olivat ajaneet pätkän. Tuossa vaiheessa toisaalla tullut ambulanssitauko muutti pätkän siirtymäksi. Mukava rallipäivä oli osaltani paketissa ja ajelin alkuillasta kotiin purkamaan kaluston. Loppukesällä jatketaan kurvailua.

Neste Oil Rallin reitti 2015 - Maailman nopeimmassa sorarallissa on pidettävä pää kylmänä

FIA:n rallin MM-osakilpailun, Neste Oil Rallin reitti 2015 on valmis. Heinä-elokuun vaihteessa ajettava taival mukailee vahvasti viimevuotista, jota on kehuttu kilpailun parhaaksi “ikinä”.

Lisämomenttia on ruuvattu perjantaille - ei huoltoa koko päivänä. Mekaanikkokurssit siis kuskeille pystyyn - ehkä kärry ralliauton perään? Ei sentään. Kylmä pää on valttia kun tullaan lähes 160 EK-kilometriä pelkillä renkaan vaihdoilla.

Rallifanin ilouutisiin kuuluu se, että Ouninpohja on palannut ohjelmaan täydessä mitassaan. Mukana on jälleen myös kuuluisa “keltaisen talon hyppyri”. Myös kokonaan uusi erikoiskokeen nimi kirjataan tämän vuoden myötä aikakirjoihin - Horkka.

Viime vuonna kuunneltiin tarkasti niin katsojia, kilpailijoita kuin erikoiskokeiden tekijöitäkin ja reitti tehtiin saadun palautteen perusteella.

- Vaihdettiin siis papereihin vuosiluvut, naurattaa reittitiimissä mukana oleva apulaiskilpailunjohtaja Kari Nuutinen.

- Tavoitteena oli tehdä täydellinen reitti minimi muutoksin. Esimerkiksi kilpailijoilta saimme palautteen, että viime vuoden reitti oli paras ehkä koskaan, Nuutinen kertoo.

Parantamisen marginaalit ovat siis tiukat, mutta yritettävä kuitenkin on. Jälleen on ajettu, tutkittu, pohdittu, neuvoteltu ja taas ajettu Keski-Suomen sorateitä ristiin rastiin tuhansia kilometrejä. Teiden kunto, tulevat kunnostustarpeet, viranomaisten ja erikoiskokeita järjestävien yhdistysten tarpeet ja toiveet on huomioitu ja johtoajatuksena on toteuttaa yhteistyössä yleisölle ja kilpailijoille mielekäs reitti.

Ensimmäinen kilpailupäivä, torstai käynnistyy jo varhain. Ruuhimäki, hyppyreineen kuin Neste Oil Ralli pienoiskoossa, ajetaan testierikoiskokeena klo 8 alkaen. Avauspäivänä on aina kaikenlaista kuhinaa huoltoparkin alueella, kun tiimit ja muut tahot pitävät mediatilaisuuksiaan ja paljon muutakin oheistoimintaa on käynnissä. Koko torstain voi viettää huoletta Jyväskylässä, sillä päivän kilpailuosuus ajetaan Harjulla. Paviljongilta lähdetään liikkeelle klo 18.40 alkaen ja Harjun rinteet vastaanottavat jälleen MM-rallikaravaanin kisavauhdissaan. Sen jälkeen on vielä 45 minuuttia huoltoaikaa Paviljongilla, ennen kuin autot ja miehistöt peitellään yöpuulle.

Perjantaina suunnataan Jyväskylästä etelän lenkille. Edessä on kilpailun pisin päivä, yhdeksän erikoiskoetta yhteispituudeltaan 157,63 km, ja ilman huoltoja! Nyt maltti yhdistettynä riittävään nopeuteen ratkaisee. Päijänteen länsirannalla ajetaan tutut erikoiskokeet Pihlajakoski, Päijälä ja koko pituudeltaan reittiin palannut Ouninpohja. Aamulenkin viimeisenä ajetaan Himos, jota on ehostettu entisestään - mukana on enemmän varsinaista tietä, mutta toki yleisön edessä kurvaillaan edelleen myös laskettelurinteellä.

Himoksella vietetään kokoomatauko, yhteensä parikymmentä minuuttia, joka pitää sisällään “Tyre Fitting Zonen” eli miehistön itsensä suorittaman renkaanvaihdon. Huoltolupaa ei ole, joten kuljettajien on ratkaistava mahdolliset ongelmat auton mukana kulkevilla välineillä. Tiimi saa toki tuoda tarjolle uuden rengassetin, joten niitä ei tarvitse mukanaan kuljettaa.

Himos ajetaan päivän aikana vielä uudestaan kun lenkki on kierretty toistamiseen. Tämä mahdollistaakin esimerkiksi perheille hienon ralli-iltapäivän yhden pysähdyksen taktiikalla: hyvien yhteyksien varrella olevalle Himokselle voi saapua jo puoliltapäivin. Tarjolla on rallin erikoiskoe kahteen kertaan, hyvät palvelut ja paljon nähtävää. Koska tiimit eivät saa tuoda Himokselle koko huoltorepertuaariaan, ovat kuljettajat ja kilpurit erittäin hyvin nähtävissä yleisölle. Himoksen EK ajetaan toistamiseen klo 17.42 alkaen joten rallihengestä voi nauttia aina iltaan saakka.

Kilpailijat palaavat toisen lenkin päätteeksi Himokselta vielä Jyväskylään perjantai-illaksi, jolloin kaupungin keskustassa sijaitseva Harju kokoaa kiihkeät rallifanit vielä kerran rinteilleen.

Lauantaina ajetaan 8 erikoiskoetta, kilpailuvauhtisia kilometrejä kertyy 130,68. Jyväskylästä, Paviljongin huoltoparkista lähdetään länteen, kohti Keuruuta. Ensin ajetaan Mökkiperä, sitten Jukojärvi, jota on päivitetty niin että noin puolet erikoiskokeesta on uutta. Seuraavana ajetaan Surkee ja viimeisenä uusvanha erikoiskoe, Horkka. Horkka on pituudeltaan 15,3 km ja rakentuu aiemmin Leustussa ja Painaassa käytettyjen teiden yhdistelmästä. Neljän erikoiskokeen aamulenkin jälkeen palataan Paviljongille 30 minuuttiseen huoltoon kello 13, jonka jälkeen sama lenkki pyöräytetään uudelleen.

Sunnuntaina on ratkaisupäivä, ohjelmassa on legenda - rankka, nopea ja vaativa Myhinpää. Kaksi kertaa. Välissä on kokoomatauko, joka vietetään Hankasalmella. Toisella kierroksella panokset kasvavat, sillä kilpailun viimeinen erikoiskoe, Myhinpää 2, on niin kutsuttu Power Stage, jolta 1-2-3 sijoittuneet saavat ylimääräisiä MM-pisteitä. Myhinpää myös televisioidaan suorana.

Tämän jälkeen palkintoseremoniat jo odottavat Jyväskylän Paviljongilla, jonka podiumille noustaan sunnuntaina klo 16 alkaen.

Neste Oil Rallissa 2015 ajetaan neljän päivän aikana kaikkiaan 1270,83 kilometriä. Näistä on erikoiskokeita 319,38 km. Erikoiskokeita on yhteensä 20. Kilpailun keskuspaikkana toimii Jyväskylä, jossa on keskitetty huoltoparkki Jyväskylä Paviljongilla.