Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 3 / 2015 - Kaukis: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 3/2015Kesä mennä hurahti niin nopeasti, ettei sitä oikein ehtinyt huomatakaan. Siis se aurinkoinen ja lämmin kesä. Sadetta, tuulta ja kylmää keliä oli kyllä aivan riittävästi. Ei tullut tänä kesänä moottoripyöräilyn ennätyskesää, saati sitten veneilykesää. Paremminkin tuli testailtua sadeasua ja kumisaappaita. Sääliksi käy koululaisia, jotka odottelivat lämmintä kesää, mutta lämmin ja aurinkoinen kesä tulikin vasta sitten, kun koulut alkoivat. Pian on syksy ja syksyn sateet ja liukkaat lehtikelit. Pimeääkin on kuin säkissä. No, onhan se joulu tulossa. Niin ja talvi.

Kesän formulakisat ovat olleet kohtalaisen tylsää katsottavaa. Ensin tulevat Mersut ja sitten jotkut muut. Ylensä Vettel Ferrarillaan ja sitten Williamsin kaksikko Bottas ja Massa. Kimi ei ole onnistunut, ikävä kyllä, odotusten mukaisesti Ferrarillaan ja on jäänyt Vettelin varjoon. Onneksi sentään tallipaikka on säilynyt koko kesän jatkuneista spekulaatioista huolimatta. Toivottavasti Kimi ja Valtteri saavat autonsa mieleisikseen ja sen myötä hieman lisää vauhtia, jotta pystyvät tosissaan kilpailemaan voitosta.

Eipä tuo rallin MM-sarjakaan paljoa kummempi ole. Ensin tulevat Volkkarin miehet ja sitten muut, jossain järjestyksessä. Ogier on hallinnut tänäkin vuonna kilpailuja mestarin ottein. JM Latvala on sentään pari kertaa onnistunut nousemaan korkeimmalle korokkeelle. Täytyy kyllä tunnustaa, että Neste Oil Rallin voitto oli huikea esitys. Ogierista ei ollut vastusta, ja JM hänet löi ajamalla! Kerrassaan loistavaa.

Eipä vastusta löytynyt Esapekka Lapillekaan Neste Oil Rallissa. Hän ajoi erittäin hyvän kisan ja todisti kuuluvansa rallimaailman eliittiin. Toivottavasti Esapekalle löytyy pian kunnon WRC-auto, ja jospa sitten viimeistään päästäisiin tuulettamaan uutta suomalaista ralliautoilun maailmanmestaria. Olisihan se hienoa, jos vielä Toyotan uusi tallipäällikkö Tommi Mäkinen tiimeineen pystyisi loihtimaan sellaisen kulkupelin, jolla esimerkiksi Esapekka voisi tuon tittelin itselleen ja tiimilleen napata.

Hienoja sijoituksia ajoi monikin suomalainen pari tässä sorateiden formulakisassa, mutta niistä sijoituksista voit lukea tarkemmin muista Spaukun rallia käsittelevistä jutuista.

Neste Oil Ralli oli tänäkin vuonna FIA:n raportin mukaan sellainen tapahtuma kaikkinensa, että muut MM-rallien järjestäjät voisivat ottaa siitä oppia. Kehuja ja huikeita pisteitä tuli lähes kaikesta. Toki parannettavaa aina löytyy, mutta kaikki perusasiat ovat erittäin hyvässä kunnossa. Kaikki toimi, ja kilpailijat ja tiimit pitivät reitistä ja järjestelyistä. Onnea järjestäjille ja kiitos hienosta kisasta.

Toivottavasti Spauk ja etenkin sen turva-autotoiminta jatkuu erittäin kireästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Tosin kaiken toiminnan yllä leijailevat erityisen mustat pilvet, sillä ilman varoja tuota rallien turvallisuuden eteen tehtävää työtä ei voida tehdä. Haastankin kaikki kerholaiset mukaan varmistamaan toimintamme jatkuvuuden. Kuka hankkiikaan sen ensimmäisen sponsoritarran autoomme liimattavaksi.

Eero Lagus: Puheenjohtajan palsta: Satoi tai paistoi

Lagus
Olipa kesä. Luonto ainakin sai mitä kaipasi. Vettä tulla ropisi ihan kylpypaljun täydeltä. En oikein jaksa uskoa, että kukaan meistä vietti täysin sateettoman loman. Toisaalta sateiden hyvä puoli oli se, että ihmiset hakivat auringossa löhöilyn sijaan ihan uudenlaisia aktiviteetteja, kuten vaikkapa tutustumiset itselleen uusiin kulttuurikohteisiin ja niiden tarjoamiin harrastetaiteisiin. Joku saattoi ottaa luettavakseen elämänsä ensimmäisen kirjan.

Näin menettelemällä moni saattoi huomaamattaan tehdä itselleen suurenkin palveluksen. Toisaalta taas sateettomatkaan päivät, eivät antaneet mahdollisuutta löhöilyyn, kun nuo harvat hetket oli hyödynnettävä puutarhan kunnostukseen, pyörä- ja juoksulenkkeilyyn ja kesäteattereissa käynteihin. Varmaan moni meistä vedenkestävistä autourheiluihmisistä vietti paljon aikaansa myös sateisissa moottoriurheilutapahtumissa. Mutta kyllä se vaan niin on, että loma on loma satoi tai paistoi.

Autourheilussa noin kansainvälisesti on suomalaisittain menossa melko merkityksellinen kausi. Formula 1:ssä Kimi Räikkösen edesottamukset ja ihan rehellisesti sanottuna voimasanojen sävyttämä huono tuuri on puhuttanut meitä ja muita ympäri maailman. Kimi jatkaa ansaitusti uraansa Ferrarilla. Bottas on ajanut tasaisen kauden ja on hänkin ansainnut jatkonsa sarjassa. Onko talli vaihtumassa, sen aika näyttää. Mutta ei nykyinenkään talli huono vaihtoehto ole. Näiden kahden kivikovan autourheilulähettilään vertaaminen keskenään on kyllä vaikeaa mutta jos parempi pitää valita, liputan auton mitan verran Kimin puolesta.

Rallin puolella on myös mielenkiitoa. Juuri Jyväskylän voittoon ajanut Jari-Matti Latvala on viimeisten tietojen mukaan varmistanut jatkonsa VW:llä, joten hän voi rauhassa keskittyä loppukauteen ja napsia pisteitä, mieluumminkin niitä täyden potin tuloksia. Ralliguru Timo Jouhki on tehnyt hienon ratkaisun ja ottanut vielä kerran haasteen pitääkseen suomalaisen autourheilun maailman huipulla Jari-Matti Latvalankin jälkeen. Jouhki on lähtenyt viemään eteenpäin 21-vuotiasta Teemu Sunista, joka on jo ehtinyt vakuuttaa mm. Toyotan päälliköt niin, että Sunisella on nyt sopimus Toyotan junioriohjelmaan. Sunisen kartanlukijana toimii Mikko Markkula. Timo Jouhkillahan tuota meriittiä manageroinnista riittää, siitä upeana osoituksena useita maailmanmestaruuksia ajaneet Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen, maailmanmestaruuksista usein kamppaillut Mikko Hirvonen sekä MM- tasolla jatkava ja siellä jo pitkään kisannut, toivoaksemme hänkin tuleva maailmanmestari Jari-Matti Latvala. Ja nyt siis kokemuksen kautta maailmanmestaruuteen tähyävä Teemu Suninen. Toki meillä on juuri nyt useampiakin nuoria lupauksia valmiina hyppäämään isompiin saappaisiin.

Ja mikäpä makoisampaa kuin se, että Tommi Mäkisestä on leivottu uusi Toyotan tallipäällikkö. Tallin kotipaikaksi tulee Tommin maailmankartalle kurvaillut Puuppola. Tommillahan on jo valmiina olevat toimitilat ja tallin luottoihmisiin tulee lukeutumaan useampia suomalaisia osaajia. Spauk onnittelee uutta tallipäällikköä.

Entäpä sitten tämä oma kerhotoimintamme, kuinka se voi. Välillä tuntuu, että pieni piiri pyörii. Kukaan ei ota kantaa, vaan odottaa johtokunnan tekevän ihan vaan keskenään hyviä päätöksiä jäsenkuntansa hyväksi. Näin on onneksi tapahtunutkin ja käsittääkseni jäsenkunnassa ollaan kohtuutyytyväisiä kerhon tarjontaan. Turva-autotoiminta pyörii ja kyselyjä on paljon yli tarjonnan. Eri asia sitten on, miten jatkossa käy. Rahoitusta ei toistaiseksi ole saatu kasattua riittävästi turva-autotoiminnan täysipainoiseen pyörittämiseen myös ensi kaudella, joten edelleenkin ovat hyvät neuvot tarpeen. Kaikki siis saattaa näyttää hyvältä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että me odotamme ihan aikuisten oikeasti jäsenkunnaltamme enemmän kannanottoja ja esitettyjä toiveita toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. Olen varma, että potentiaalia löytyy vaikka mihin, kunhan vaan rykäisette asianne ulos.

Minä toivotan oikein mukavaa ja turvallista syksyn alkua kaikille. Nyt olisi sopiva aika kurkistaa sinne varaston perukoille ja tarkistaa talvirenkaidemme kunto. Jos mietit, että ehkä näillä vielä ensi talven pärjää, niin silloin on syytä suunnata saman tien kohden rengaskauppaa ja vaihdattaa takuuturvalliset renkaat vanteille, varsinkin kun ruuhkaa kumikorjaamoilla ei juuri nyt ole. On sitten aikanaan mukavampi vaihtaa uudet alle ja miettiä hymy huulilla, että näillä mennään.

Sari Virta: SM Itäralli 13.6.2015

Joensuun SM Ralli oli monien riemuksi palannut perinteiselle paikalleen eli se ajettiin nyt viikkoa ennen juhannusta. Ja kun nyt muistelee niitä ns. talviralleja mitä tänä vuonna on ajettu, on ratkaisu enemmän kuin hyvä.

Nuotituksen valvontaa

Joensuussa tohina alkoi perinteisesti jo perjantaina nuotituksella. Meidän autokuntamme lähti aamusta varhain kiertelemään reittiä ja kyllä se taas tuli todistetuksi, että nuotittajien rauhoittamiseksi näköjään riittää kun olemme paikkakunnalla. Yhdelle hiukan liian innokkaalle yrittäjälle jouduimme kirjailemaan maksulapun ja hiukan moittimaan. Muuten toiminta oli mallikelpoista. Reitillä oli myös ns. siviilipartio tutkan kanssa liikkeellä ja heillä sitten pöytäkirjaan tulikin enemmän kirjauksia. Tosin siinä kävi niin, että kilpailunjohtaja, kuunneltuaan ensin meidän version asiasta, päätyi kilpailijaystävälliseen ratkaisuun ja peruutti maksumääräykset. Kyllä oli kilpailijoiden yhdyshenkilön ilme näkemisen arvoinen, kun hän sai tehtäväkseen ilmoittaa ilosanoma kilpailijoille.

Kilpailupäivä

Itse kilpailupäivä päästiin aloittamaan hyvässä kelissä, mutta iltapäivästä iski sitten ukkosmyräkkä. No, ennen tuota luonnonilmiötä oli jo ehtinyt sattua kaikenlaista. Mikään niistä tapahtumista ei onneksi vaikuttanut kilpailun kulkuun, vaan se saatiin vedettyä suurin piirtein aikataulun mukaisesti. Jonkin verran viivästystä tuli useiden ulosajojen takia, joista osa vaati ambulanssin paikalle tuloa. Tiedossa on, että yhtä kartanlukijaa lukuun ottamatta kaikki sairaalassa käyneet pääsivät tarkastuksen jälkeen pois.

Niin, se kilpailupäivä, olihan se pitkästä aikaa melkoista menoa. Mitään suurta ja dramaattista ei onneksi tapahtunut, mutta paljon pientä ylimääräistä säätöä. Reitti oli lyhyesti sanottuna mahtava. Kaiken kaikkiaan yhdeksän erikoiskoetta, jotka kiertelivät Kiihtelysvaaran ympäristössä siten, että neljä pätkistä ajettiin kahteen kertaan ja Ylämyllyllä ajettiin yksi pätkä. Pätkät oli rytmitetty niin, että ensin ajettiin neljä pitkää pätkää sekä Ylämyllyn lyhyt pyrähdys. Sen jälkeen huoltoon Mantsinen Groupin piha-alueelle ja huollon jälkeen aamun neljä pätkää vielä toistamiseen. Kauppatorilta lähdettiin liikkeelle, ensimmäinen kilpailija kello 10:01 ja samassa paikassa odotti myös maali. Paitsi että meidän kohdalla tuo pätkäjako ei nyt mennyt ihan noin yksinkertaisesti, sillä me ajeltiin kahteen kertaan EK 4, joka oli pitkään poikki ulosajon takia.

Itä - Suomessa on tunnetusti vauhdikkaat, mutta myös vaativat tiet. Tämä tuli taas todistetuksi, sillä kun ulosajoja sattui, niin sitten ulos mentiin huolella ja lääkäriä tarvittiin useammassa rytinässä. Ja tällä kertaa vahinkoja sattui myös vanhoille tekijöille, ei pelkästään aloitteleville junnuille. Yksi tällainen vahinko ratkaisi koko kilpailun voiton kun Mikkelin mies Ari Vihavainen lipsautti Mitsun johtopaikalta lievästi ulos ja Juha Salolle aukeni tie korkeimmalle podium-paikalle. Mutta kuten tuli jo mainittua, pääasiassa selvittiin kivuilla ja säryillä sekä tietysti peltihommilla.

Mitäpä muuta Karjalan reissusta.

Reitillä oli jälleen kerran mahtavalla asenteella ja ammattitaidolla varustettuja ihmisiä mahdollistamassa meidän ja muiden ajamisen. Ja mikä hienointa, jälleen oli nuorisoa opiskelemassa rallin tekemistä, joten osaavia jatkajia on kasvamassa. Voi että, kun meidän omalla kerhollamme olisi tulevaisuus yhtä turvattu! Mennään ainakin tämä vuosi loppuun, kun on kerran luvattu.

Seuraavaa kisaa ja kesäkelejä odotellessa.

Pauli Heikkola: Kesäpäivä Kangasalla

Mobilian Autokylässä Kangasalla oli kesäkuun viimeisensä lauantaina mahdollisuus fiilistellä paluuta rallin kultaisiin vuosikymmeniin, kun takavuosien ralliautoja ja tunnettuja nimiä kokoontui Autoglym Historic-ralliin. Kilpailu keräsi paikalle aikansa kärkikuljettajia kuten Timo Salonen, Simo Lampinen ja Kalevi "Kilu" Aho. Lasse Lampi toimi etuautotehtävissä, itse kilpailussa sekunteja vastaan ajoivat mm. Antero Laine ja Peter Geitel.

Tieliikennemuseo Mobilian monipuoliseen tarjontaan kuuluvat vuosittain vaihtuvat näyttelyt, museokauppa, kokous- ja juhlapalvelut, oheisohjelmat sekä tapahtumat. Vuosittain Mobiliassa käy noin 45 000 vierasta. Suosituin alueen yksittäinen vierailukohde on 29.4.2010 avattu Rally Hall of Fame.

Historic-rallin lähtö, maali ja huoltoalue sijaitsivat Mobilian alueella ja sinne oli yleisöllä vapaa pääsy. Kilpailussa ajettiin viisi erikoiskoetta Kangasalan lähiympäristössä, joista EK 3 (Kyötikkälä, 2.70 km) oli myös ns. yleisöerikoiskoe. Mukana olivat kaikki historic-luokat plus lisäluokkia, kaikkaan 110 autokuntaa, joten kalusto antoi hyvän kuvan erityisesti 60- ja 70-luvun ralliautoista. Lisäksi 15 tasanopeusluokan kilpailuparia ajoivat reitin läpi tuntia ennen numero ykköstä.

SPAUK Rally Team Police Finlandin "väreissä" ajoivat totutusti Pekka Kaakinen - Harri Savolainen, jotka olivat liikkeellä BMW 325i:llä. Hieman harvinaisempi yhdistelmä oli pari Peter Geitel - Jarmo Vainio, heilläkin ajokkinaan samanlainen BMW. Ja molemmat kokeneet herrasmiesautokunnat kilpailivat senioriluokassa.

Peter Geitel on pitkän linjan ralliautoilun harrastaja ja entinen Vauhdin Maailman päätoimittaja. Jarmo Vainio puolestaan työskentelee edelleen Vauhdin Maailman toimittajana. Heidän piti osallistua helmikuussa Hankiralliin Sunbeam Avengerilla, mutta säiden haltija ei ollut suosiollinen ja juhlakilpailu peruttiin. Nyt homma onnistui, ainoastaan auto vaihtui modernimpaan, kun Kostaja oli myyty eteenpäin. VM:stä voinee lukea kokeneiden lehtimiesten kisatunnelmat.

Suomasema ja Siitama, siinä kaksi ensimmäistä "pikataivalta". Molempia pätkiä on ajettu sekä kesällä että talvella ja kumpaankin suuntaan. Siitamaa on käytetty aikaisemmin myös SM- ja MM-tason ralleissa. 12-kilometrinen Suomasema ajettiin toistamiseen kilpailun päättävänä EK 5:na. Tiet olivat hienossa kunnossa, pöly ei haitannut, koska sadetta oli saatu viikolla riittävästi.

Ensimmäisen huoltotauon jälkeen EK 3 ja 4, jotka molemmat hitaita ja teknisiä pienen tien osuuksia. Nämä tulisivat urautumaan, joten ajamisen oli oltava tarkkaa ja huolellista. Nyt piti malttaa.

Viitonen oli siis ykkönen toiseen kertaan. Lähtöpaikalla oli kunnon kuopat, muuten tie oli samassa kunnossa kuin aikaisemminkin. Irtoaines oli puhdistunut ajouralta, joten kärkikuljettajat tulisivat parantamaan suoritusaikojaan.

Varsinaiset kilpailutapahtumat sujuivat ilman merkittävimpiä viivästyksiä. Muutamia saattotehtäviä oli jakautunut etuautoille, mekin hoidimme yhden. Kesällä kun tapahtumia on moneen lähtöön. Nyt oli tarjolla hääseuruetta, vesijakokunnan kokousta ja kesäasukkaita.

Merkittävin palaute jälkipalaverissa oli liikennejärjestelyt Naappilassa kantatien 58 risteysalueella erikoiskokeiden 1 ja 2 välillä. Katsojien autot oli pysäköity liian lähelle, joten kilpailijoilla oli vaikeuksia päästä päätien yli. Paikalle olisi pitänyt laittaa pysähtymiskieltomerkit ja huomiomerkit ralliliikenteestä. Nyt liikenteenohjaaja joutui tekemään työtään risteysalueelle pysäköityjen autojen seassa.

EK 4:n lähdössä ajanottolaitteisto jumiutui ja se piti käynnistää uudelleen, jonka jälkeen se alkoi toiminaan halutulla tavalla. Toimenpide kesti vajaa 10 minuuttia. "Buuttaaminen" on tuttua jokaiselle tietokoneen käyttäjälle.

Kesäpäivä Kangasalla sujui kokonaisuudessaan sukkelaan. Sää suosi sekä kilpailijoita että katsojia. Väkeä oli reitillä yllättävän niukasti. Toki muutamiin tiedettyihin toimintapaikkoihin porukkaa kokoontui, mutta huomattavasti enemmänkin reitille olisi sopinut, hienoja ja turvallisia katselupaikkoja oli tarjolla riittämiin.

Spaukkilaiset onnistuivat suorituksissaan: Kaakinen - Savolainen pokkasivat senioriluokassa kakkospalkinnon ja Geitel - Vainio sijoittuivat kuudenneksi. Onnittelut!

Sari Virta: Lahti Historic Rally 2015

Kolmoisvoitto Suomeen, hellettä, pölyäviä teitä, kerta kaikkiaan hieno reitti, upeita kilpa-autoja, kilpailijoita meiltä ja maailmalta, iloinen armeija huoltomiehiä- ja naisia, unohtamatta tietenkään yhtä äärettömän tärkeää joukkoa, toimitsijoita reitillä ja toimistolla.

Siinä se on lyhyesti koko hieno neljän päivän rupeama Lahdessa elokuun alkupuolelta 5.- 8.8.2015. Mikähän siinä onkin, että aina kun Lahdessa ajetaan, säiden haltija näyttää parhaimmat puolensa. Onneksi olin toivorikkaana pakannut vaatteita myös mahdollista hellettä ajatellen.

Ennakkotutustuminen

Tosiaan keskiviikkona aamusta lähdettiin liikkeelle. Kaksi päivää vietettiin nuotituksen parissa ja perjantaina sitten alkoi varsinainen kilvanajo. Muutama vähän innokkaampi nuotittaja piti poimia reitiltä sivuun, mutta tiukan torumisen ja maksulapun jälkeen meno heilläkin rauhoittui, eikä onneksi ketään tarvinnut lähettää kotiin ennen starttia.

Ensimmäinen kisapäivä

Tuskin kukaan on hirveästi eri mieltä jos väitän, että Vesijärven Satama on kauneimpia rallin lähtöpaikkoja. Tänä vuonna sen oli toteamassa useampi sata henkeä, koska satama oli todella täynnä katselijoita. Satama oli väenpaljouteen varmasti yksi syy, mutta saattaa olla, että väkeä sai liikkeelle myös lähtönumerot yksi ja kaksi, herrat Latvala ja Hirvonen.

Perjantaina liikkeelle lähdettiin iltapäivästä ja ajettiin sitten iltamyöhäiseen asti. Ohjelmassa oli kaksi pätkää, perinteinen Koukunmaa, tosin väärinpäin ajettuna, sekä kokonaan uusi pätkä Huhdanoja Orimattilan kupeessa. Ne molemmat ajettiin kahteen kertaan ja sitten siirryttiin yöksi Hansa-parkkiin.

Toinen kisapäivä

Lauantaina lähdettiin liikkeelle aikaisin aamusta ja kohti Heinolaa. Edessä oli kuusi erikoiskoetta, kaikki pääosin uusia. Päivä jakautui kahteen osaan siten, että kolme erikoiskoetta Marjoniemessä, Nikkaroisissa ja Mäyrässä ajettiin putkeen. Pätkät olivat sellaisia reilun 10-12 kilometrin mittaisia, paikoitellen vaativiakin pätkiä. Oli korkeuseroja, pitkiä suoria, joihin oli jo jouduttu laittamaan shikaaneja vauhtia rauhoittamaan. Oli hyppyjä, ja luonnollisesti oli myös mittamiehiä paikalla hyppyjä mittailemassa. Epävirallisen pituushypyn mestaruuden vei nimiinsä Antero Laine Audillaan. Sitten huoltotauko Kalhossa, Krouvin lavalla, jonka jälkeen aamun pätkät ajettiin uudelleen.

Maali oli jälleen Satamassa ja kuten perjantain lähtö, myös maaliintulo oli kerännyt valtavan yleisöryntäyksen. Yleisesti reitti oli mahtava, vaikka kaipasinkin niitä Iitti–Kausala-suunnan upeita maisemia. Järjestäjille kiitos, reitin uudistus lisäsi varmuudella ajamisen mielekkyyttä, ettei vuodesta toiseen tahkota samoja teitä. Uudistus todisti vain sitä, että kyllä meillä täällä Suomessa näitä upeita pätkiä riittää ja on mistä valita. Ulkomaalaiset kilpailijat olivat suorastaan haltioissaan, varsinkin näkyvästi liikkeellä ollut Team Bassano, jolle tämän vuoden kilpailu Lahdessa oli kymmenvuotisjuhlakisa.

Lopuksi

Yksi asia, mistä voi olla todella iloinen, oli yleisömäärät pätkillä. Paikoitellen tunnelma oli kuin Neste-rallissa konsanaan, mikä ei tietenkään ollut huono asia. Varsinkin kun se ihmismäärä ei työllistänyt meitä juuri yhtään

Ainoa asia mikä todella jäi harmittamaan ja takuulla pitkäkestoiseen muistiin on se, että me ei päästy katselemaan suomalaisten voitonjuhlia, koska loppupalaveri kutsui.

Onnittelut jälkikäteen voitosta Jari-Matti Latvalalle kera Asko Sairasen. Toiseksi sijoittui Mikko Hirvonen kartturinaan serkkupoikansa Mika Lahti ja kolmanneksi ajoi Veli-Matti Saarelainen kartturinsa Marko Tikkasen kanssa. Latvala oli liikkeellä Audilla, Hirvonen Fordilla ja Saarelainen Opelilla. Sellainen pikku yksityiskohta muuten vielä, Hirvonen ajoi meidän kerhon ilmoittajalisenssillä. Saatiin vähän lisähuomioita siitäkin.

Historiikkirallin yhteydessä ajettiin muuten myös kansallinen Tietopalveluralli, mutta siitä tarinaa kertokoon joku muu.

Nyt kun tämä helleaalto näyttää parkkeeranneen pysyvämmin tähän Suomen kohdalle, on hyvä lähteä vihdoin kesäloman viettoon.

Syksyn kisoja odotellessa.

Tuomo ja Arto Laitila: 2. Toivakka Ralli, 6.6.2015

Kesäkauden avauskisaksi valikoitui lyhyen matkan päässä sijaitseva Toivakka ralli. Edellisen kerran Bemaria ulkoilutettiin helmikuun puolessa välissä Mänttä 200-ajossa. Auto on saanut olla kaikessa rauhassa tallissa koko kevät-talven ja alkukesän. Sen verran tuli huoltohommia tehtyä, että kaikki öljyt tuli keväällä vaihdettua, mutta ajettua ei tullut metriäkään ennen Toivakan kisaa.

Kisaa edeltävänä iltana pakkailin jälleen tuttuun tapaan kisakaluston valmiiksi seuraavan aamun lähtöä varten. Toivakka sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä, niin matkaan ei tarvinnut lähteä aamuyön pikkutunteina, vaan starttailimme tien päälle kahdeksan jälkeen. Matka taittui jälleen samalla miehityksellä kun aiemminkin, minä, Arto ja Rientosen Juhani. Toivakkaan päästyämme oli vuorossa kaluston purku, huoltopaikan etsiminen, ilmoittautuminen, katsastus ja kuumeinen odotus päästä starttaamaan.

Katsastuksesta vielä sen verran, että hyvällä rennolla fiiliksellä menimme katsastukseen ja Arto esitteli katsastajalle papereita ja kysyi hetken päästä "onko sulla uudempaa kuntokatsastuskorttia kun tämä on 2013 vuodelta". Menin katsomaan papereita, että ei voi olla, mutta niin se vaan oli 2013. Hetken aikaa tilanne salpasi henkeä ja pelkäsin, etten pääse ajamaan katsastusmiehen näppäilyhäiriön vuoksi. Kuntokatsastuksen maksukuitissa oli vuosi 2014, katsastuskortissa vuosi 2014 enkä ole omistanutkaan autoa vielä 2013 päivämäärällä. Kovan selittämisen ja kaikkien kuittien esittämisen jälkeen katsastajat hyväksyivät meidät kilpailuun. Päivämäärän olisi saanut varmistettua vielä katsastuksen tehneeltä katsastusmieheltä, kun hän osallistui myös Toivakka ralliin ja vielä samaan luokkaan kuin minäkin. Vaikka vitsailin kyllä katsastajille, että kuntokatsastuksen tehnyt katsastusmies on laittanut tahallaan päivämäärän väärin karsiakseen samassa luokassa ajavia kanssakilpailijoita pois rivistä.

Artolle sanoin ennen kisaa, että olen ajatellut hieman muuttaa aiemmissa kisoissa käytettyä "yritetään päästä varmasti maaliin" taktiikkaa. Aikaisemmissa kisoissa ei olla aikoja katseltu, vaan ollaan ajeltu omaa ajoa muista välittämättä. Uutena taktiikkana ajattelin kokeilla hieman nostaa vauhtia ja katsoa mihin sijoitutaan, ottamatta kuitenkaan isompia riskejä.

Ek1 Soimaharju 12,2km

Lähdössä alkoi jälleen jännittää oikein olan takaa. Aiemmista kisoista poiketen lähetysvaloissa oli kello ja viisi valoa, kun aiemmin on ollut kolme ja viisi valoa. No, osaan minä sitä kelloa katsoa ja tunnen numerot, mutta jännitys oli niin kova, että kun viides valo syttyi nostin kytkintä ja auto nytkähti hieman eteenpäin, mutta heti perään polkaisin kytkimen ja jarrun pohjaan, sitten viisi valoa sammui ja nostin jälleen kytkimen ylös ja polkaisin kaasun lattiaan. Tuliko vilppi lähtö? Sitä saikin sitten miettiä koko pätkän ajan. Lähtö oli asfaltilta ja pätkän alusta vajaa kilometri mentiin asfaltilla asutusalueella pujotellen, minkä jälkeen alusta vaihtui soraksi. Soraosuus oli isoa ja nopeaa tietä, jota sai mennä isolla vaihteella kaasu auki. Muutamissa kohdissa tiessä oli sen verran nyppyä, että Bemarin renkaat saattoivat käydä jopa hieman ilmassa. Isolta tieltä käännyttiin oikealle pienemmälle tielle, tämä käännös oli mennä pitkäksi ja vain vaivoin sain auton kääntymään kerralla risteyksestä. Pienempi tie oli myös hyväkuntoista ja suht reippaasti ajettavaa. Maali tuli vastaan ilman isompia tilanteita ja sijoituksemme oli luokassamme ensimmäisen pätkän jälkeen 11.

Ek2 Pitkäjärvi 11,2 km

Toiselle ek:lle lähdettäessä enin jännitys oli jo hellittänyt ja nyt piti vaan keskittyä tiellä pysymiseen. Tiet olivat pääosin hieman pienempää ja hitaampaa kuin ekalla pätkällä, mutta mistään kinttupolusta ei kuitenkaan ollut kyse. Tiet kesti hyvin ja pätkä mentiin läpi varmalla otteella. Toisen ek:n sijoituksemme oli 7. ja sillä noustiin luokkamme 7. sijalle.

Ek3 Hoho 16,8km

Kolmannelle pätkälle tullessamme kilpa-autoja alkoi kasaantua ennen AT asemaa ja kelloa tiirailtiin tarkkaan, pitääkö Arto nousta viemään aikakorttia jalkaisin. Jono liikkui juuri sen verran, että pääsimme AT:lle autolla ja hädin tuskin AT:n ohi ennen kuin liikenne pysähtyi täysin. Tämän jälkeen odotimme tovin aikaa autossa, että mitähän seuraavaksi tapahtuu. Hetken kuluttua alkoi väki nousta autoistaan ja kasaantua keskustelupiireiksi. Mekin nousimme ulos ihmettelemään menoa. Kävin jalkaisin katsomassa, mihin asti autojono jatkuu ja jonohan jatkui mutkan jälkeen katkeamattomana seuraavan suoran mitankin. Saimme omilta taustajoukoilta tietoa, että pätkällä on tullut ulosajoja ja loukkaantuneita kuskataan kahdella lanssilla pois pätkältä. Kovat spekulaatiot pätkän keskeyttämisestä alkoi velloa ilmassa. Odotimme varmaan tunnin jos ei toistakin, kun yhtäkkiä jono lähti hiljalleen liikkeelle ja kilpureiden moottoreiden iloinen laulanta alkoi kuulua metsän takaa. Kun tuli oma vuoroni asettua lähtöviivalle, tuli jä lleen mieleen ajatus varman päälle ajosta. Pätkällä oli ollut korviini kantautuneen tiedon mukaan paljon ulosajoja, enkä halunnut lisätä tuota saldoa omalta osalta. Eräs tuttavani varoitteli pahoista paikoista, mutta ei niitä enää siinä pätkällä muistanut.

Kolmas pätkä oli kisan pisin ja tiet jatkuivat hyvinä ja paikoin hyvinkin nopeina. Tällä pätkällä Bemarin kierroksenrajoitin ilmoitti muutamaan kertaan olemassa olostaan, myös 5. vaihteella ajettaessa. Pätkällä oli jossain puolen välin tietämillä tiukka vasen, jossa tuli hieman ohjelmaa, mutta muutamien ohjauspyörän edestakaisten veivausten jälkeen sain jälleen auton kulkemaan haluamaani suuntaan. Paikka oli kyllä arvioitu yleisön toimestakin vähintään haastavaksi, kun väkeä oli mutkan jälkeen kuin suviseuroissa. Myöhemmin nettivideoita katsellessa kävi ilmi, että kyseisessä mutkassa kaatui auto jos toinenkin.

Pätkä mentiin maaliin ilman muita tilanteita ja ek:n sijoituksemme oli 8. ja nousimme sillä luokkamme 6. sijalle.

Ek 4 Ruuhimäki 8,1km

Nelospätkän alku muistutti aika paljon kolmannen pätkän alkua, autoja kasaantui jonoksi, mutta kilpureita ei lähtöviivalta irronnut. Jälleen saimme tietoa, että ambulanssi on keräämässä haavoittuneita. Tässä vaiheessa alkoi kellon katselu ja ajan laskeminen milloin meillä tulee kiire, kun kartturin pitäisi ehtiä vielä yövuoroon töihin.

Pitkän odottamisen jälkeen alettiin lähettää autoja matkaan. Tiedossa oli, että Ruuhimäessä auto hyppää jos vaan niin haluaa. Olen myös kuullut, että Bemarin oikean puolen moottorinkorvakko on heikko paikka, joka voi mennä rytkäytyksessä poikki. Siispä otimme hyppyrit varoen ja renkaat oli hypyssä ehkä grogilasin verran ilmassa. Hieman ennen maalia oli pellon reunassa vasemmalle taittuva kurvi, mikä mentiin hieman leveähköllä linjalla. Ennen maalia oli vielä muutama mutka peräjälkeen ja ohjauspyöränkäsittely saattoi mennä jopa hieman hämmentämiseksi, kun Arto muistutteli pitämään ratin käsissä. Pätkä ajettiin läpi ilman isompia riskejä ja sijoitus ek:lta 8. Lopputuloksissa olimme luokkamme 6. ja lähtijöitä luokassamme oli kuitenkin 32, että sijoitukseen olin kovin tyytyväinen.

Palkintojen jaon jälkeen vaimoni lähti viemään Artoa töihin ja me jäimme Juhanin kanssa keräämään kamppeita kasaan ja laittamaan autoa trailerille.

Kokonaisuutena Toivakka ralli oli erittäin onnistunut. Tiet olivat hyväkuntoisia, eikä autoa tarvinnut hakkauttaa missään metsäkoneuralla, järjestäjille iso kiitos. Positiivinen oli myös, että vaikka kahdella pätkällä odotettiinkin pitkät ajat, ei pätkiä kuitenkaan keskeytetty, ainakaan meidän luokista. Toivakka rallista tuli myös hyvän mielen lisäksi palkinto ja kolme nousupistettä.

Seuraavana vuorossa viikon päästä ajettava, harrasterallin järjestämä II Keuruun miniralli, joka ajetaan NORF:sta tutun Jukojärven maisemissa.

Toivakassa siipimiehenä

6.6.2015 aamulla hyvissä ajoin suunta kohti Toivakkaa samalla tutulla teamilla; Juhani, Tuomo ja minä. Vuorokaudesta oli tulossa minulle erityisen pitkä. Ensin päivä rallia Toivakan pätkillä, ja sen päälle yövuoro töissä. Jonkinlaista rallia kun sekin tahtoo aina välillä olla. Aikataulu oltiin kuitenkin ajateltu niin, että rallin jälkeen ehdin vielä ihan hyvin töihin, joten vapaata en ollut järjestänyt. Työaikapankissa oli tosin hieman säästöjä reservissä, joten pieni viivästyminen töistä oli sen puoleen mahdollinen.

Kalusto alas omille pyörilleen ja kohti katsastuspaikkaa. Katsastuksessa koettiin pienen pieniä hämmennyksen tunteita, kun katsastusmies epäili Bemarin katsastusleimaa vanhaksi. Katsastuskortissa oli kirjattuna vuosiluku 2013, vaikka siinä piti luonnollisesti olla 2014. Maksukuitista asia todentui ja katsastus hyväksyttiin. Ei tilanne niin vakava ollut, mutta kaiken muun pienen paineen keskellä, naamat olivat hetken aikaa totisina.

Ensimmäisen erikoiskokeen lähtö lähestyi ja saman vanhan kaavan mukaan Tuomo totesi, että nyt jännittää ja lujaa. Sehän on toisaalta terve tunne nuorella miehellä ja sopivassa määrin annosteltuna jopa parantaa suoritukykyä. Nyt se kuitenkin meinasi mennä lähdössä hieman yli. Tuomo potkaisi Bemaria liikkeelle ehkä pikkuisen liian aikaisin, mutta teki nopean ja tehokkaan katumisen, ja veti jarrun kiinni. Auto ehti kuitenkin hieman nytkähtää eteenpäin lähtöviivalla. Tämä epäilys tehdystä pienestä virheestä sitten painoi takaraivossa ehkä vähän koko pätkän ajan.

Liikkeelle lähdettiin ja alku reviteltiin asfalttia pitkin. Sen jälkeen vedettiin isoa ja nopeaa tietä hyvässä kelissä. Jossain vaiheessa tie vaihtui pienempään ja siinä mutkassa taisi Tuomolla olla hieman sompaamista, että sai auton taittumaan haluttuun suuntaan. Maalin jälkeen Tuomon ensimmäinen kysymys, tai oikeastaan painokelvoton toteamus, oli epäilys vilppilähdöstä. Yritin siinä sitten rauhoitella, että ei sitä ainakaan tässä vaiheessa korttiin merkitty. Jatketaanhan nyt vaan eteenpäin.

Ja jatkettiinkin. Toisen erikoiskokeen tie ei ollut ihan yhtä nopeaa kuin ensimmäisellä pätkällä, mutta reilulla kaasulla ajettavaa väylää kuitenkin. Tuomo oli saanut tunteet hallintaansa ja tämä pikataival meni mielestäni läpi mukavalla otteella. Ja kellokin tuntui tykkäävän, koska sijoituksemme taisi nousta muutamalla pykälällä tällä pätkällä. Vaikka ei me niin niitä sijoituksia vieläkään seurattu, mutta vähän kuitenkin.

Kolmannella erikoiskokeella alkoi sitten kasaantua pitkää jonoa ennen lähtöä ja siellä me pyörittiin porukassa arvailemassa, että päästäänkö ajamaan olleenkaan. Taustajoukoilta saimme tietoa, että pätkällä oli tapahtunut reiluja ulosajoja ja sairasautoja oli reitin varrella hakemassa loukkaantuneita pois. Lopulta tie oli taas auki ja autot päästettiin liikkeelle.

Ehkä se tieto ulosajoista ja loukkaantumisista tuntui ainakin vähän jossain alitajunnassa. Kovaa mentiin, mutta maltilla. Tie oli todella nopeaa ja Bemari meni ihan huipuissaan useammassa kohdassa. Yhdessä tiukahkossa vasemmassa Tuomolla oli vähän tekemistä, mutta ojien välissä pysyttiin ja ajettiin pätkä hienosti maaliin.

Viimeisellä erikoiskokeella jonottaminen jatkui ulosajojen ja valitettavien loukkaantumisten vuoksi. Päivälle ajateltu aikataulu oli venynyt jo reilusti, ja alkoi olla siinä ja tässä, että ehtisinkö enää ajoissa yövuoroon töihin. Ajattelin kuitenkin, että pätkä ajetaan läpi, ja sitten soitellaan työpaikalle, jos näyttää olevan tarvetta.

Ennakkoon oli hyvinkin tiedossa, että Ruuhimäessä voi antaa Bemarille siivet, jos niin vain haluaa. Olimme kyllä ajatelleet, että hullutteluun ei ole varaa, joten hyppyihin tultaessa Tuomo kevensi jalkaa ja paikat otettiin varman päälle. Nyt, kun miettii jälkeenpäin, niin olisihan niistä voinut vähän reilummin vetäistä. Mutta ensi kerralla sitten. Maaliin saapuminen oli muistaakseni jonkinlaisen mutkahässäkän jälkeen ja taisin Tuomolta kysyäkin siinä kaiken keskellä, että pysyykö se ratti käsissä or no? Pysyi se, ja maalissa oltiin kokonaisuutenakin arvioiden hyvin onnistuneen suorituksen jälkeen.

Monenlaista urheilua harrastaneena olen ollut eräänkin kerran ottamassa palkintoa vastaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun käteeni annettiin palkinto rallikilpailusta. Ja en kyllä koskaan ollut edes ajatellut, että olisin tässä lajissa mukana kilpailemassa. Mukavalta se tuntui, vaikka tämä maine ja kunnia tällä tavalla vähän siipiveikkona minulle tulikin. Toivakan rallista jäi erittäin positiiviset tunnelmat jatkoa ajatellen. Ja töihinkin ehdin ajoissa.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko O. Salminen

Tuomo ja Arto Laitila: II Keuruun miniralli 13.6.2015

Edellisestä rallista on kulunut viikko aikaa, kun seuraavaan kisaan ollaan jo tekemässä lähtöä. Tähän tahtiin kilpailuja olisi mukava käydä, mutta budjetti ei kyllä kestäisi kovin montaa viikkoa tätä kilpailutahtia. Harrasterallin järjestämästä rallista ei pisteitä jaeta ja osanottajalistalla oli sen verran kokeneempaa ja vauhdikkaampaa kuljettajaa, että tässä rallissa ei voi kuin hävitä. Siispä pyöräytin Bemarin alle tallin nurkista jotkin hieman reunoista murentuneet renkaat ja säästelin parempia renkaita tulevia koitoksia varten. Tähän ralliin lähdetään hakemaan kokemusta ja nautiskelemaan.

Toivakka rallin jälkeen jätin kaikki tavarat yhteen kasaan tallin lattialle, josta ne on nopea pakata huoltoautoon. Kilpailua edeltävänä iltana pakkasin jälleen tutun kaavan mukaan huoltoauton ja kilpurin valmiiksi aamua varten. Jukojärvi, missä ralli ajetaan, sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä. Matkaan ei taaskaan tarvinnut lähteä aamuyön pikkutunteina, paitsi Arton, joka hoiti virkaansa edeltävän yön. Kokoonpano oli jälleen sama kuin aiemminkin, minä, Arto ja Rientosen Juhani.

Jukojärvelle saavuttuamme oli kaluston purku ja katsastus vuorossa. Katsastus kävi hyvinkin liukuhihnamaisesti peltoparkkiin ajettaessa ja sen jälkeen ilmoittautuminen ja odotus starttiin.

Keuruun minirallin EK:n pituus oli noin 16km ja ek ajettiin kahteen kertaan samaan ajosuuntaan. Reittinä oli osittain samaa tietä mitä, ajetaan NORF:ssa, ajosuunta vain oli eri.

EK1

Meidän vuoromme tultua asetumme viivalle ja valojen sammuttua Bemari liikkeelle ja hanaa. Liikkeelle lähdön jälkeen havaitsen, että tiellä on huomattavan paljon irtosoraa ja puhdas pitävä ajoura on hyvinkin kapea. Alku pätkästä perä meinasi hieman luistella ja ajaminen ei tuntunut oikein hyvältä. Reilun kilometrin päässä lähdöstä tuli hieman ohjelmaa perän karatessa ja vaivoin sivuutimme ojassa tai paremminkin tien reunassa olevan kuution kiven osumatta siihen. Jonkin ajan kuluttua tie alkoi olla puhtaampi ja pitävämpi. Laskettelimme tulemaan varman päälle kunnes tulimme hillittömän suurelle hyppyrille. Hyppyrin juurella nostan kaasun hidastaakseni vauhtia hyppyrin nokalle, mutta edelleen vauhtia oli liikaa. Vauhdin ollessa noin 120km/h tulimme hypyn nokalle, josta Bemari lähtee ilmaan ja kohtalaisen pitkän ilmalennon jälkeen Bemarin renkaat koskettavat jälleen tietä, ja kaikkea muuta kuin pehmeästi. Alastulo on sen verran kova, että aloin miettiä, mitä meni rikki. Hetken tunnusteltuani epäilin ohjauksen hieman kääntyneen, koska ratin keskimerkki ei ole enää keskellä, vaikka eipä se kyllä ihan keskellä ollut ennen ralliakaan, mutta nyt tuntui, että se olisi kääntynyt lisää. Rytkäyksen jälkeen laskin hieman vauhtia ja pyrin vaan pääsemään kunnialla maaliin ilman uusia ongelmia.

Maaliin päästyämme suuntasimme välittömästi huoltoon ja ensimmäisenä konepelti ylös. Aiemmin kuulemani Bemarin moottorinkorvakon heikkous oli hyvinkin paikkaansa pitävä ja niinhän siellä korvakko oli poikki ja moottori makasi etupalkin ja hammastangon päällä. Pitkällä askeleella pinkaisin toisen Bemarilla kilpailevan kuljettajan luokse kyselemään korvakkoa, että pääsisi ajamaan toisenkin kierroksen. Korvakkoa ei ollut mukana, mutta aikataulu selvisi sen verran, että kotonani oleva korvakko mahdollisesti ehdittäisiin tuomaan kisapaikalle ja vaihtamaan katkenneen tilalle. Tämän jälkeen puhelu appiukolle, että menee hakemaan tallistani korvakkoa ja laittaa vaimon veljen tuomaan sitä Keuruun suuntaan. Poikieni kanssa rallia seuraamassa ollut vaimoni lähti viestikapulana tuotavaa korvakkoa vastaan. Korvakko saatiin kisapaikalle yllättävänkin nopeasti ja vaihdettua paikalleen. Nopea silmäys pyöräntuentoihin ja mitään isompaa vauriota ei ainakaan ollut nähtävissä. Ehdimmepä käymään vielä syömässäkin ennen seuraavaa pätkää.

Toiselle pätkälle jonotellessamme alkoi Arton silmät luppaseen, edellisen yön työvuoro, ruokailu ja rauhallinen jonottelu näytti tekevän tehtävänsä. Pätkähän oli ajettu jo kertaalleen, niin ehkä en eksyisi, vaikka kartturi nukkuisikin koko kierroksen.

EK2

Toiselle pätkälle startatessa havaitsin pidon parantuneen edelliseen pätkään verrattuna. Hieman tuntui, että edellisen kierroksen korvakon katkeaminen rauhoitti menoa, nyt nimittäin oli menossa viimeinen vara-korvakko. Toinen kierros oli siinä mielessä hieman mukavampi ajaa, että paikoitellen muistin jotkin paikat ja pystyin ajamaan kovempaa kuin ekalla kierroksella. Toisaalta autoja oli jo mennyt sen verran, että paikoitellen oli noussut kiveä tielle, joita yritettiin väistellä kaluston säästämiseksi. Etenkin isot hyppyrit otettiin hyvin rauhallisesti ja Bemarin renkaat tuskin enää ilmassa kävivätkään. Toinen kierros tultiin maaliin varman päälle ilman tilanteita. Oman mielikuvan mukaan toinen kierros oli hitaampi kuin ensimmäinen, koska ajelin rauhallisesti ja autoa säästellen. Mielikuva osoittautui kuitenkin vääräksi ja toinen kierros oli kuin olikin hieman nopeampi.

Kilpailussa olimme luokassamme pitämässä perää, mutta kilpailuun lähtiessänikin oli ajatuksena, että täältä haetaan vaan kokemusta ja pyritään pitämään auto ehjänä. Tulipa koeponnistettua tuo Bemarin moottorinkorvakko. Juhanilla oli siihenkin jo lääke tiedossa, Mecamiehet Oy:n plasmaleikkuri leikkaa hetkessä repullisen teräksisiä moottorinkorvakoita.

Keuruun kisan jälkeen oli suunnitelmissa seuraavaksi kisaksi 4.-5.9. ajettava 1000 Lakes Rally. 1000 Lakes rallin kohdalle olin ottanut viikon vuosilomaa ja hankkinut kisaa varten kaksi sarjaa lähes uusia renkaita. Edellisvuonna ajoin 1000 Lakes Rallyn ralliurani ensimmäisenä kilpailuna ja vieläpä myyräkuumeen piinaamana. Myyräkuumeesta huolimatta kisa oli mahtava ja nyt kuluneen vuoden aikana hieman rallikokemusta saaneena odotukset tulevan kisan upeudesta olivat korkealla.

Hieman Keuruun minirallin jälkeen kuitenkin kuulin, että 1000 Lakes on peruttu! Mitä...!!! Kitistä tarkistamaan huhua ja niinhän se oli, peruttu se on. Karvaan pettymyksen nieleskelyäni aikomukseni on loppukaudeksi keskittyä perhe-elämään ja rallia ajetaan todennäköisesti seuraavan kerran kun lumi on jo maassa.

Keuruun minirallissa

Toivakka-rallia seuranneena viikonloppuna oli heti seuraava kisareissu edessä. Keuruun miniralli oli onneksi ihan kotikulmilla, joten pitkälle ei tarvinnut kalustoa siirrellä. Toivakka rallista menin yövuoroon töihin ja nyt Keuruun ralliin lähdin suoraan yövuoron päälle. Jonkinlaista vaihtelua kuitenkin. Rallin taktiikasta sovittiin Tuomon kanssa sen verran, että Tuomo vetää menemään sen verran reilusti, jotta en ehdi nukahtaa pätkälle.

Kaikki oli kunnossa, jonoteltiin ja odotettiin omaa lähtövuoroa. Minirallin erikoiskokeella oli mukavasti mittaa ja vaativuutta, sillä samaa tietä ajetaan myös isojen poikien oikeissa kilpailuissakin. Sama pätkä vedettiin nyt kahteen kertaan läpi, joten tämä oli kuljettajalle erinomainen tilaisuus hioa ajolinjoja sekä saada lisää kokemusta ja varmuutta. Kartturi pääsi helpolla, kun ei tarvinnut pysyä kellolla, eikä siirtymäreitilläkään tarvinnut päätään vaivata. Tämä sopi yövuoron jälkeiseen olotilaan oikein hyvin.

Bemari ponnahti liikkeelle ja vauhti kiihtyi. Heti alussa tie tuntui melkoisen liukkaalta ja Bemarin perä haki vähän puolelta toiselle ja vielä toiselle. Varmuuden vuoksi siitä Tuomolle mainitsinkin, että ei vaan tulisi yllätyksiä. Minusta tuntui, että Tuomolla oli ihan hyvä meno päällä, ja mutka toisensa jälkeen taittui mallikkaasti. Sitten tultiin hypyille ja vähän turhan reippaasti. Jälkeenpäin Tuomo muisteli, että hän ehti kyllä keventää isoon hyppyyn, mutta lento oli aika kova. Tai ei se lento, vaan alastulo, mikä tuntui vähän siellä ja täällä. Sen jälkeen kypärä istui entistä syvemmällä päässä, ja jos hampaissa olisi paikkoja, niin joku niistä olisi todennäköisesti irronnut siinä rysäyksessä.

Hypyn jälkeen maali tuli melko pian vastaan ja me ajeltiin huoltoalueelle katsastamaan tilannetta. Tuomo epäili, että ratti olisi mennyt rysäyksen jälkeen hieman vinoon. Pahaa aavistellen Bemaria tutkittiin ja moottoritilasta löytyi ikäviä uutisia. Bemarin akilleenkantapää, vakio moottorinkorvakko, oli ottanut laskeutumisesta itseensä ja se oli katkennut. Toista korvakkoa ei ollut mukana, eikä sitä siihen hätään löytynyt keltään lainaankaan. Puhelinlinjat olivat hetken aikaa kuumina, kun varaosaa järjesteltiin paikalle. Kuohulta lähti kuriiripalvelu erityisen pikana liikkeelle ja ehjä korvakko matkusti kohti Jukojärveä. Osa saapui huoltoon, ja Tuomolta kun homma käy, niin ei ollut monenkaan minuutin työ, kun auto oli taas kunnossa. Ehdittiin hyvin siinä tauolla vielä syömäänkin.

Tuloksissa oli järjestäjien puolelta tapahtunut jotain sekaannusta, kun meidän kohdalla ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen oli merkintä keskeyttänyt ja aikaa ei löytynyt mistään. Oli miten oli, mutta toisen kierroksen lähtöön jonotettiin joka tapauksessa. Siinä lähtöä odotellessa taisin vajota muutaman kerran pieneen uneen ja havahtua Tuomon kysymykseen; nukutko? En tietenkään.

Toisella erikoiskokeella tien pinta ei ollut niin irtonainen, mutta vastaavasti pintaan oli noussut ihan reilunkin kokoisia kivenmurikoita, joita piti ainakin yrittää väistellä. Lisäksi parissa kohdassa oli autoja tien sivussa ja niiden kohdalla joutui vähän keventämään menoa. Hyppyihin tultiin nyt ihan varman päälle. Ensimmäisen kierroksen aikakin löytyi lopulta ja todettiin, että toinen kierros onnistui hieman sitä paremmin. Kovaa olivat menneet muutkin, joten sijoituksella ei juhlittu, mutta arvokasta kokemusta kertyi taas muutama erikoiskoekilometri lisää.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko.O.Salminen

Harri Savolainen: AutoGlym ralli 2015! Sedät kesäretkellä "oksalla ylimmällä harjulan seljänteen"!

Lähdimme Kaakisen Pekan kanssa piristämään kohtalaisen kurjaa kesäkuuta Kangasalalla, jossa ajettiin AutoGlyn ralli 27.6.2015. Kisan teema oli Historic-autot ja kisakeskuksena sen mukaisesti Mobilia automuseo, joka sivumennen sanoen on käymisen arvoinen paikka.

Kisassa oli oma luokka myös meille seniori-ikään ehtineille, johon oli saatu mukaan yhdeksän autokuntaa. Kerhomme ilmoittajalisenssillä olivat rallaamaan ilmoittautuneet myös mediamaailmasta tunnetut kasvot, superseniori ja emerituspäätoimittaja Peter Geitel ja kartturinpukilla istuskeli toimittaja Jarmo Vainio. Herroilla oli ajokkina Riku Tahkon omistama BMW, jolla silläkin on mielenkiintoinen poliisihistoria. Auto on aikoinaan kuulunut saksalaiselle poliisipäällikölle ja oikein viran puolesta! Sieltä se jobbareiden käsien kautta oli päätynyt Suomeen rallipeliksi.

Pekan kanssa tuumittiin ykköselle körötellessä, jotta mitenkäs sitä ruvetaan ajamaan? Painetaanko kaasu pohjaan heti, katsellaan pikkusen ja sitten lisätään kyytiä vai mennäänkö "mummoa kirkkoon" kesäpäivästä nautiskellen? Lähtölistalla oli vastusta aivan tarpeeksi, joista pahimpana M3 voimavaunulla ajava Kari Kytölä. Päätimme lopulta painaa kaasun pohjaan heti startista ja maalissa mietittäisiin jatkoa. Tie oli osin vanhaa Jyskälän pätkää, pitävää torpparin asfalttia ja erinomaisessa kunnossa. Maalissa fläppitaulu kertoi karun totuuden, Kytölän kyytin ei ollut mahdollisuuksia sen verran tuli kuokkaan heti kättelyssä. Päätimme jatkaa täysillä siltikin, sillä muut podiumpaikat olivat otettavissa. Tällä menolla suhailimme kisan maaliin, jossa käteen tuupattiin luokan toinen sija. Olimme tyytyväisiä päivän antiin kokonaisuudessaan. Kytölä kuritti meitä kunnolla ja meni menojaan. Maalissa eroa kertyi peräti 1.27, joten kovaa veti, sillä ei mekään hirveesti himmailtu! Kerhomme toinen edustajapari Geitel-Vainio pääsivät myös maaliin sijoituksena kuudes. Kerhollamme meni siis hyvin, ehjät vehkeet ruutulipulle ja nautittava rallipäivä yhdessä!

Kisasta kokonaisuudessaan ei ole huonoa sanottavaa. Tiet olivat hyvässä kunnossa ja järjestelyt pelasivat moitteetta. Fiilistä nostattivat etuautoissa menneiden päivien voimakoneilla liikkuneet vanhat mestarit Lasse Lammen johdolla. Yhdelle mestarismiehelle oli kuulemma tarjottu tilaisuutta tulla mukaan, mutta päivän hinta ei sopinut järjestäjän kukkarolle! Kovat on palkkiot joillakin herroilla, mutta kai se on niin, jotta naamaa ei näytetä ilmaiseksi? Minä voisin jopa maksaa, jos kerrankin pääsisin oikein esille, mutta eipä taida tulla tarjouksia? No, nyt loppu jorinat, toivottelen hyvää syksyä, kovia kisoja ja luonnon antimia! Me huilaillaan loppuvuosi paitsi mitä nyt jokunen 0-autokeikka heitetään ja kerätäillään voimia sekä varantoa tulevan vuoden koitoksiin!

Peter Geitel ja Jarmo Vainio: Kerran vielä

Kunnon talviralli muuttuikin kauniina kesäpäivänä sorarallissa hikoiluksi. Mistä kummasta oikein on kysymys?

Jos aikakoneen kampea pyörittää riittävästi menneisyyden suuntaan, päädytään vuoteen 1955. Silloin ajettiin ensimmäinen Hankiralli. Kilpailua oli perustamassa mm. Fred Geitel, jonka poika Peter oli lähes 30 vuotta Vauhdin Maailman päätoimittaja ja myös menestyvä ralliautoilija. Nykyisin ”Petsku” on kiireinen eläkeläinen.

- Ajatus Hankiralliin osallistumisesta syntyi, kun Hankiralli-yhdistys työsti kilpailun historiikkia. Osittain isäni synnyttämän rallin 60-vuotisjuhlan kunniaksi päätin lähteä vielä kerran kilpailemaan. Täyttyihän tänä vuonna muitakin tasalukuja. Ensimmäisestä Hankiralliin osallistumisestani oli 40 vuotta ja edellisestä kisastani takavetoisella autolla 30 vuotta. Ja täyttihän myös Vauhdin Maailma 50 vuotta, Geitel pudottelee tasalukuja.

Autokseen Geitel löysi pikkulamppuisen Sunbeam Avengerin; samanlaisen, jolla hän oli 1970-luvulla luomassa ”Kostajien” rallimainetta Suomessa. Kartanlukijakseen Geitel pyysi entisen työkaverinsa ja myös kartturinsa, jo yli 30 vuotta VM:n väreissä työskennelleen Jarmo ”Jami” Vainion, joka oli välittömästi valmis paluuseen.

- Olen runsaat 30 vuotta sitten ajanut juuri tuollaisen Avengerin ralliautojen taivaaseen. ”Petsku” osasi vetää oikeista naruista, joten olin innolla projektissa mukana, Vainio taustoittaa.

Mutta sitten kävi kuten huonosti toteutetussa B-luokan elokuvassa. Lumi suli ja tiet pehmenivät niin huonoon kuntoon, että Hankirallin 60-vuotisjuhlakisa oli pakko perua.

- Luulimme, että yhden kisan mittainen paluumme jäisi toteutumatta, mutta toisin kävi, Geitel sanoo.

ST-Motorsin Teemu Tahko, jolla oli sormensa pelissä Avengerin viimeistelyssä, rakensi keväällä Xtreme-luokan BMW 325 -ralliauton. Hän tarjosi autoa Geitelille Kangasalla kesäkuun lopussa ajettuun AutoGlym-Historic-ralliin, jossa oli myös Seniori-luokka. Arvaattekin varmaan.

- Kun olimme jo ehtineet hankkia lisenssit ja tehdä muitakin valmisteluja, tarjous tuntui sopivalta ja ilmoittauduimme kisaan, Geitel toteaa.

Mukava kesäpäivä

Vaikka Geitel, sen paremmin kuin Vainiokaan, eivät elättele toiveita sen aktiivisemmasta ralliharrastuksensa elvyttämisestä, he pyrkivät valmistautumaan kisaan siitä huolimatta kunnolla.

- Kisa oli BMW:n neitsytralli, joten ajoimme muutamia testejä Hyvinkäällä ennen kilpailua. Lähinnä testasimme alustaa ja muutimme hiukan sen säätöjä. Xtreme-luokan auto tuntui heti asialliselta harrastuslaitteelta. Siinä on sopivasti voimaa sekä mukavasti kunnon murinaa. Kyllähän takavetoista on aina mukava viedä, Geitel kuvailee.

AutoGlym-ralli oli viiden EK:n mittainen nopeatempoinen kisa, jonka reitti hyödynsi osin vanhoja Suurajo-teitä. Ensimmäinen pikataival oli Geitelille ja Vainiolle pitkän projektin huipentuma.

- Olihan se kivaa. Hyvä tie ja menimme jopa sladissa, Geitel naurahtaa.

Samanlainen rento harrastamisen tunnelma sävytti kaksikon koko päivää. Parin tarkoituksena ei ollut kurottaa riskirajan väärälle puolelle, vaan nauttia ja tuoda auto ehjänä maaliin. Tavoite täyttyi mainiosti.

- Viimeinen EK oli sama kuin kisan avannut pikataival. Tiimipäällikkömme Riku Tahko ilmoitti leikkimielisesti ennen EK:ta, että hän odottaa meiltä 12 sekunnin parannusta verrattuna ensimmäiseen vetoomme. Riemussamme olikin pitelemistä, kun aika parani 20 sekuntia, rallikaksikko hersyttelee.

Senioriluokassa Geitel ja Vainio sijoittuivat kuudensiksi.

- Emme muistaneetkaan kuinka hauskaa rallin harrastaminen voi olla. Tämä oli mukava tapa palata. Harmi vain, että kisa loppui jo viiden pätkän jälkeen, he sanovat.

Rallista vuosikymmeniä elantonsa saanut kaksikko ehti rallifiiliksissään myös kehitellä uutta rallisarjaa.

- Kyllä Senioreillekin, jotka ajavat junnulisenssillä, pitäisi saada oma mestaruussarja. Eikös Senioreiden Juniorimestaruussarja kuulostaisikin sopivasti ihmettelyä herättävältä, he kysyvät, mutta eivät onneksi tosissaan.

Mukavana yksityiskohtana SPAUK:n ilmoittaman senioriparin osallistumisessa oli heidän autonsa. BMW:n entisen elämän papereita tarkasteltaessa selvisi, että auto on ollut aikaisemmin Saksassa poliisikäytössä.

- Pitihän meillä olla auto, joka täyttää SPAUK:n kriteerit, Geitel veistelee.

SPAUK:n jäsen?

Peter Geitel edusti AutoGlym-rallissa maineikasta 500-kerhoa. Yhtä maineikkaan kerhon Vainiokin oli valinnut. Hän edusti SPAUK:ia.

- Kysymyksessä ei todellakaan ollut mikään painovirhe, enkä ole vaihtanut ammattianikaan. Olen ollut SPAUK:n jäsen jo parikymmentä vuotta, Vainio valaisee.

Kerhollahan on säännöissään pykälä, joka mahdollistaa nk. asiantuntijajäsenen kutsumisen. Vainio on edustanut SPAUK:ta myös turva-autotehtävissä.

- Joskus 1990-luvun alkupuolella oli taloudellisuusajo, jossa SPAUK:n silloinen turva-auto Opel Vectra oli avaamassa reittiä. Kun auton kuljettajaksi lupautuneelle kerhon jäsenelle tuli äkillinen työeste, pääsin hänen tuuraajakseen. Satuin olemaan kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten ajoin reitin J-P Oksasen valvovien silmien alla, Vainio muistelee.

Vilppu Linjama: Suomen MM-ralli 2015

Suomalaisen rallin päätapahtuma ajettiin jälleen heinäkuun lopussa Jyväskylässä. Tämän vuoden reitti oli tehty tiiviiksi siten, että torstai avattiin Harjun legendaarisella yleisöerikoiskokeella, perjantaina ja lauantaina ajettiin neljän erikoiskokeen lenkki kahteen kertaan ja sunnuntaina Myhinpään huima erikoiskoe kahteen kertaan. Ennakkotunnelmissa kritiikkiä oli herättänyt perjantain lenkki, jossa koko päivän aikana huolto oli sallittu vain mukana olevilla välineillä eli välihuolto oli jätetty pois.

Ennakkosuunnitelmia

Lajia seuraavien katsojien mielenkiinto kohdistui erityisesti Pihlajakosken maalipäässä olleeseen, autoja aiemmin suistaneeseen paikkaan ja Jukojärven alun uudella tieosuudella olleeseen hämäävään pitkään vasempaan. Horkan erikoiskokeelta löytyi useita vuosia ajamattomana ollut ns. Pykälistön paikka sekä Päijälässä sijainnut nypyn jälkeinen oikea, jossa Sebastian Ogier kaatoi testeissä pari vuotta aiemmin. Nyt paikan taustalle oli tehty hakkuuaukea.

Shakedown

Omalta osaltani kilpailu alkoi Ruuhimäen shakedown-pätkältä, jonne menimme tutulla porukalla jo aikaisin aamusta. Alamäkeen kiristyneen oikean ulkomutkaan oli tehty avohakkuu. Ensimmäisten kuljettajien joukossa tullut Volkswagenin tehdaskuljettaja Norjan Andreas Mikkelssen suoritti paikassa näyttävät vaakaspinnauksen tietä pitkin. Kurvin jätössä tiessä oli lähes kiinni suuren puun kanto. Fordilla liikkeellä ollut Lorenzo Bertelli ja WRC2 luokan Sander Pärnä roikkuivat paikassa, osumatta kuitenkaan kantoon. Väliä kantoon jäi tuskin sanomalehden verran. Muutenkin yritys tuntui olevan kohdallaan, kun Sebastian Ogier roikutti autoaan ek:lla olleessa niin sanotussa Rovanperän paikassa ja Hyundain Thierren Neuville suistui vauhdikkaasti puiden sekaan samassa mutkassa. Myös Craig Breenin huolto sai ylimääräisiä töitä miehen kaataessa autonsa testi-erikoiskokeella kolme volttia.

Kisa alkaa

Torstai-iltana lähdin itseäni paremmassa seurassa illalliselle moottoriurheilun moniosaajan Sami Raatikaisen kanssa. Seuraamme liittyi myös Samin kanssa ralli- ja muiden autourheilulajien kaluston ylläpitopalvelua tarjoavan yrityksen omistaja Esko Reiners. Eskon ammattitaitoa ovat hyödyntäneet vuosituhannen vaihteessa muun muassa Toyota Team Europe ja Tommi Mäkinen Racing. Maukkaan pihviaterian ohessa saimme kuulla monta mielenkiintoista kertomusta rallinmaailman elämänmenosta vuosien varsilta. Illan päätteeksi kävimme Harjulla katsomassa yleisöerikoiskokeen, jonne oli saapunut kiitettävän paljon rallista kiinnostunutta yleisöä, NHL-tason jääkiekkoilijoista alkaen. Ralli tuntuu kiinnostavan suurta yleisöä ja juuri Harjun kaltaiset erikoiskokeet saavat tavalliset ihmiset perheineen seuraamaan rallia. Nuorempaan sukupolveen syntyy kiinnostus ja perinne MM-rallin seuraamisesta ja lajin jatkuvuus on turvattu.

Perjantai

Perjantaina vuorossa oli normaaliin tapaan töihin meno ja vakiintuneen käytännön mukaan lähdin turvaamaan rallikaravaanin kulkua poliisimoottoripyörällä. Omalta osaltani aamu lähti käyntiin nihkeästi, kun käytössäni ollut lainapyörä ei suostunut käynnistymään tyhjentyneen akun vuoksi. Muutenkin tavarat olivat hukassa ja eikä liikkeelle lähdöstä meinannut tulla mitään. Liikkeelle päästyäni ajelin Pihlajakosken ja Päijällän maisemiin, jossa poikkesin Kuhmoisten Nesteellä aamukahvilla. Nesteen pihassa näin ohimennen rallin liikennejärjestelyistä huolehtivia Kaukorannan Mattia ja Elomaan Juhaa. Siinä jutellessamme Juha kysyi kuin ohimennen rauhalliseen tyyliin, että ettekö enää kanna erikoiskoepartiossa virka-asetta. Muutaman haparoivan käsiliikkeen jälkeen totesin todellakin unohtaneeni lähtöhässäkässä virka-aseen poliisilaitoksen lukittuun aselokeroon. Onneksi asia saatiin pikaisesti korjaantumaan, kun erikoiskokeelle tulossa ollut toinen yksikkö toi pistoolin tulleessaan. Pihlajakosken käynnistyttyä penkalta alkoi tulla viestejä erikoiskokeen maalipäästä. Jo aiemmin mainitsemassani ylläripaikassa oli peruuteltu Hyundain Dani Sordon toimesta ja Jarkko Nikara oli ollut lähellä poistua. Vetomiehet olivat sitten liikkeellä ”uhrimielellä aukkoon” -asenteella ja paikassa suistui kahdeksan kilpailijaa, joista kaksi kaatoi autonsa.

Päijälässä kova yritys jatkoi, kun Ogierin testi-ek:n paikan korkkasi kovalla yrityksellä liikkeellä ollut Lorenzo Bertelli. Citroenin R5-luokan autolla liikkeellä ollut Jussi Vainionpää kaatoi hetken kuluttua autonsa samassa paikassa ja suistumiset jatkuivat aina viimeisiin kuljettajiin saakka. Lopulta erikoiskoe keskeytettiin italialaisten Subarun osuttua kantoon. Yhteensä Ogierin paikassa kaatoi autonsa neljä kuljettajaa ja kolme muuta suistui maastoon. Aika hurjaa menoa MM-tasolla.

Päijälän erikoiskokeelta jatkoin matkaa toiseen kertaan ajettavan Pihlajakosken erikoiskokeen lähtöön. Tiukka kilpailu kaikissa luokissa yhdessä kovan yrityksen kanssa oli käsin kosketeltavaa, kun erikoiskokeelle saapuneista autosta roikkui puskureita tai puuttui niiden osia. Useampi auto oli kauttaaltaan lommoilla kaadon jäljiltä ja kahdesta autosta puuttui tuulilasi. Yhdessä autossa ei ollut enää laseja ollenkaan. Ralli- ja oman organisaatiomme radioliikenne rallikanavilla oli niin vilkasta, ettei rallin tulosten seuraamiseen ollut mitään mahdollisuutta.

Lauantai

Lauantain-aamuna oli jälleen töissä kiireinen lähtö, sillä aikataulu erikoiskokeelle siirtymiseen oli jo valmiiksi tiukka. Autotallissa jouduin vielä vaihtamaan tavaroita toiseen moottoripyörään ja yön aikana käsiradion päivitys oli aiheuttanut radion pin-koodin muuttumisen. Siitä seurauksena oli käsiradion lukittuminen. Lisäksi puhelimen pin-koodi oli unohdettu kertoa ja niinpä puhelinkin oli poissa pelistä. Lopulta pääsin liikkeelle ensimmäiset viisi metriä autotallissa.

Äkkiä kuului takaani kovaa ryminää. Käänsin katseeni ja totesin varustepöydän raahautuvan perässäni kaatuneena ja kaikkien rallia varten pöydälle kerättyjen tarvikkeiden olevan pitkin poliisilaitoksen autotallin lattiaa. Moottoripyörien ylläpitolatureiden jatkojohto oli kiedottu iltavuorolaisen toimesta käyttämäni moottoripyörän takalaukun ympärille, ja kun en sitä huomannut, johto kiskoutui perässäni vetäen muunkin tavaramassan pöytineen mukaansa.

Hetken aikaa mietin kotiin lähtöä. Vieressä seisonut työkaverikin taisi lukea synkeät ajatukseni kun ei sanonut mitään, eikä uskaltanut hymyillä sinänsä huvittavalle näylle. Pienen mielen ja tavaroiden keräilyn jälkeen olin jälleen valmiina leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

Siirtyminen Jukojärven erikoiskokeelle ja sen läpi vieminen sujuivat onneksi ongelmitta. Jukojärven jälkeen kävimme useamman pyörän voimin Horkan erikoiskokeelle johtavalla sorapintaisella siirtymäosuudella, jossa kilpailun huumassa voimakkaasti eläneet kilpailijat tarvitsivat hieman kaitsemista ettei liikenneturvallisuus kärsi. Tässäkin asiassa on suuria persoonallisuus- ja kulttuurieroja eri maiden kuskien välillä, ja huomioitavaa on, että monien siirtymillä nopeiden kuskin kannattaisi säästää vauhtiaan erikoiskokeille.

Rallitalkoot päättyivät osaltani Mökkiperälle, jossa järjestelyt olivat totuttuun tapaan erinomaista luokkaa ja erikoiskoe sujui ongelmitta.

Sunnuntai

Sunnuntaina väsymyksestä huolimatta veri veti vielä reitin varteen. Myhinpään erikoiskokeen puolessa välissä vaani mutkayhdistelmä, jossa nypyn yli kääntyneen vasurin jälkeen oli alamäessä tiukempi oikea. Paikkaan tulo oli kovavauhtinen ja jarrutus alamäkeen vielä osittain poikittain olevalla autolla oli näyttävää. Ensimmäisellä kierroksella paikassa roikkui juniorikuljettajien Ford Fiesta. Viimeisenä autona reitillä ajanut Citroen C2 tuli mutkaan aivan ylikovaa ja kaatoi vauhdilla ulkomutkan pusikkoon. Maailman paras rallikansa ja nostajat osoittivat jälleen kerran kykynsä, kun auton nostamiseen ja jatkoon pääsemiseen kaadon jälkeen meni alle yksi minuutti ! Muutenkin touhu on tehokasta ja myös turvallista, kun seuraavana tulevien varoittamisesta huolehditaan tehokkaasti. Suurimman ongelman MM-ralleissa aiheuttaa poikkeuksetta paikalle muualta juoksemaan lähtevä, pääosin ulkomaalainen yleisö. Toisella kierroksella nopeudet nousivat selkeästi ja nypyn ylittävässä vasurissa huiman roikun tarjosivat Power Stage-pisteitä havitellut Citroenin Kris Meeke ja yksi jälkipään kuljettajista.

Itse kilpailu oli tiukka ja tapahtumarikas alusta loppuun saakka. Voiton otti ansaitusti virheettömästi ja koko kisan kovaa ajanut Jari-Matti Latvala.

WRC2-luokassa R5-autolla ajanut Esa-Pekka Lappi ajoi mykistävän kovaa ylivoimaiseen voittoon, vaikka mies kertoi haastattelussa vauhdin olleen vain 80-90 prosenttista. Tästä miehestä kuullaan vielä.

WRC3 etuvetoisten loppuhuipennus oli myös huikea, kun ongelmista kärsinyt Henri Haapamäki ajoi kaksi päivää takaa johtopaikalla ollutta autokuntaa kaventaen eroa noin sekunnin jokaista kilometriä kohden. Lopputuloksissa Haapamäki jäi 0,5 sekuntia voittajasta, mikä tuntui kohtuuttomalta kahden päivän upean ajon jälkeen.

Lopuksi

Etukäteistunnelmissa reittiä moitittiin kahteen kertaan ajettujen ja tuttujen erikoiskokeiden takia tylsäksi, mutta tylsää taisi olla ainoastaan niillä pessimisteillä, jotka eivät vaivautuneet lähtemään tänä vuonna kisaa katsomaan. Vauhtia, hienoja suoritteita ja tapahtumia oli enemmän kuin riittävästi.

Perjantain välihuollon puute pitäisi muuttaa välittömästi jo turvallisuuden vuoksi, sillä nyt autojen sisälle oli otettu renkaiden lisäksi tukivarsia ja tolppia ynnä muuta huoltotavaraa. Kustannuksiin välihuolto ei juuri vaikuta ja jokainen voi miettiä seurauksia, jos rautaesineet lähtevät lentelemään ohjaamossa auton kaatuessa.

Kokonaisuutena reitti ja aikataulu torstai-illan yleisöavauksesta sunnuntain päättävään Power Stageen oli täydellinen. Teiden kunto säilyi pääosin hyvänä ja kaksi päivää ensimmäisen kierroksen jälkeen ajaneet 67 vetomiesluokan kuljettajaa antoivat hienon lisän kilpailuun. Myös odotteluaika erikoiskokeiden kahden kierroksen välillä säilyi lyhyenä.

Tiedon ja tapahtumien kulku on lisääntynyt vuosi vuodelta ja alkaa olla huipussaan. Entiseen aikaan tietoa herui puhelimen tai ralliradion välityksellä tai ei ollenkaan. Nyt videot ja tapahtumat päivittyvät internetin kautta lähes reaaliajassa. Esimerkkinä mainittakoon Shake Downilla tapahtunut Neuvillen poistuminen, josta tieto päivittyi puhelimella penkalle noin kaksi minuuttia tapahtuneesta ja kolmen minuutin päästä ensimmäiset videot tapahtumasta olivat nähtävillä internetissä. Palatessamme päivällä pätkältä huoltoparkkiin, suuri yleisö siellä oli jo katsonut videot Mikkelssenin spinnistä ja Neuvillen ulosajosta sekä kuvat Breenin romuttuneesta autosta sosiaalisen median kautta. Kehitys kehittyy.

Ensi vuotta odotellessa.

Vilppu Linjama: Kitee-rallin katsojaraportti - F-Cup rallisarjan 4. osakilpailu

Jo alkuvuodesta puheissa oli ollut katsojareissu Kiteen F-cupin kisaan. Vaihtoehtona oli myös Saksan MM-ralli. Aikataulu- ja kustannussyistä päädyimme ensimmäiseen, mutta päätimme käydä reissussa ihan kunnolla ja varasimme hotellin valmiiksi Joensuusta.

Lähdimme liikkeelle perjantaina iltapäivällä. Mukaan reissuun lähti Raatikaisen Sami ja Hämäläisen Tomi. Menomatka suijui leppoisasti rallijuttuja kertaillen. Ajelimme suoraan Kiteen maisemiin, missä kävimme valikoimassa katselupaikkoja reitiltä. Reitti oli odotetusti vaativa. Kääntyvät tiet yhdistettynä korkeuseroihin ja nypyn ylityksiin tekivät tiestöstä paikoittain jopa huimia. Varsinkin kakkos-erikoiskoe Värtsilässä, aivan Venäjän rajan tuntumassa, oli 26 kilometrin mittaisena yksi huimimmista, joihin olen ralleissa törmännyt.

Illan pimetessä ajoimme Joensuun keskustaan Sokos-hotelliin yöksi. Kunnon yöunien jälkeen kävimme aamupalalla ja ajoimme reitistä vielä loput kaksi erikoiskoetta. Katselupaikoiksi valikoitui ensimmäisen erikoiskokeen lopussa sijainnut nypyn ylitys, jossa tie putosi yllättäen alta. Paikassa nähtiinkin huimia hyppyjä, joista useampi johti kaluston rikkoontumiseen. Yleisöä paikalla oli yllättävän runsaasti ja täytyy todeta, ettei osalla ollut mitään käsitystä mihin kahden metrin korkuinen ja kahdenkymmenen metrin mittainen hyppy saattaa auton suistaa. Onneksi muutaman huiman hypyn jälkeen yleisö tajusi siirtyä tien reunalta järjestysmiesten opastuksella.

Ykkös-erikoiskokeelta suunnistimme neljännen erikoiskokeen puolivälissä sijainneeseen hämäävään oikealle kiristyneeseen mutkaan. Jälleen yleisö oli asettunut kurvin jätössä ulkomutkaan ja kerhomme turva-autohenkilöstö siirrätti yleisön turvallisemmalle katselualueelle. Paikassa nähtiin leveitä linjoja ja saimme maistella paikassa myös riittävästi hiekkapölyä. Lähdimme eteenpäin noin 50 auton jälkeen. Kuulopuheen mukaan mutkassa oli kaatanut lähtömme jälkeen yksi kilpailija.

Viidennellä erikoiskokeella arvoimme kahta eri paikkaa. 700 metriä erikoiskokeen lähdöstä oli pudottava vasen, jossa oli pelto takana. Paikka vaikutti lupaavalta, mutta mielestämme vielä paremmalta tuntui loppupäässä oleva nopean osuuden jälkeinen pudottava vasen, jossa mutkan merkit olivat nähtävissä vasta juuri ennen mutkaa. Päädyimme jälkimmäiseen ja kanssamme samaan arvioon oli päätynyt myös useampi sata muuta katsojaa.

Kilpailun kärki tuli mutkaan leveillä linjoilla ja alku vaikutti lupaalta. Samaan aikaan alkoi katselupaikassamme puhelimet soida ja tulla tietoa pätkän lähtöpäästä; ensin Huuhka ulos, sitten Vihervuori peltoon, Valkonen kaksi volttia jne. Jos termi joukkomasennus on olemassa, sellainen oli havaittavissa paikassamme joka puolella silmämääräisesti ja korvin kuullen. Paikkoja spekuloitiin ahkeraan ja pääasiallisena aiheena oli se, miksi aina valitsemme väärän katselupaikan. Ammattikatsojien suuri motiivi ja päämäärä on olla siellä missä tapahtuu. Itse en toivo tai tunne iloa siitä, että kilpailijat rikkovat kallista kalustoaan. Minulle riittävät hienot ajosuoritukset ja tiedän kokemuksesta tunteen ulosajon jälkeen sekä pitkät illat tallissa auto oikoessa.

Paikassa sain nauttia aurinkoisesta säästä, hienoista ajolinjoista ja hauskasta seurasta. Vaikka tilanteita ei roikkua enempää paikassamme nähty, oli mukavaa viettää päivä penkalla aivot narikassa kiireisen kesän jälkeen.

Autojen loputtua kävimme myös katsomassa pätkän alkupään raatonäyttelyä. Yhteensä paikassa kaatoi kuusi kilpailijaa ja kuusi muuta suistuivat peltoon, mutta pääsivät jatkamaan. Sääliksi kävi kilpailijoita, joilla on edessään suuret korjaustyöt aikaa ja kustannuksia säästämättä. Kuten niin monta kertaa on todettu, ralli on raaka laji.

Iltaa myöten väsyneet, pölyiset ja hieman nälkäiset miehet ajelivat kotiinsa Keski-Suomeen. Sen verran katselunälkää jäi, että kotimatkalla aloitettiin suunnitelmat seuraavasta katselureissusta Laihian F-cupin kisaan.

jk. Yllättävää Kiteen kilpailussa oli katselijoiden suuri määrä ns. yleisörysissä. Paikkoihin, jossa oli odotettavissa toimintaa, pakkautui katselijoita yli kolmilukuinen määrä. Yhteensä katsojia oli liikkeellä varmasti nelinumeroinen määrä, vaikka Etelä-Suomen kasvukeskuksiin matkaa Kiteeltä on yli 500 kilometriä. Autojen rekisterikilpien perusteella katsojia oli aina Ruotsista ja Latviasta saakka. F-cupilla tuntuu olevan laaja kannattaja- ja katsojamäärä myös penkalla.

Pauli Heikkola: Lahti Historic Rally ja Quattro - Ei Stagioni vaan Audi Coupe

Suloinen suomalainen suvi ja FIA European Historic Sporting Rally Championship -sarjaan kuuluva Lahti Historic Rally, siinä toimiva systeemi elokuun toisena viikonloppuna 6. - 8.8. Yhdistelmä toteutui myös tänä vuonna, sillä kesäkelit löysivät vihdoin ja viimein myös tänne peräpohjolaan. Aurinko ja hellelukemat saivat rallikansan runsaslukuisina liikkeelle sekä Lahden satamaan lähtö- ja maalialueille että erikoiskokeiden varsille Kärkölän ja Heinolan seuduille.

EM-rallin osallistujamäärä (70) oli odotettua pienempi, mutta tapahtuman yhteydessä ajetut Tietopalvelu-rallit (2-päiväinen ennakkotutustuttava kilpailu sekä lauantain ns. pimeä ralli) houkuttelivat paikalle 65 kilpailijaparia lisää.

Nopeat liikkeet ovat tunnetusti näyttäviä, joten kun Korpelan Kimmo soitti 29 minuuttia ennen ilmoittautumisajan päättymistä ja kysyi kartturiksi, niin vastaukseni oli välittömästi myönteinen. Kimmon ja Audin tarjoama kyyti jäi vaillinaiseksi maaliskuussa SM-rallissa, kun suistuimme hankeen EK kolmosella. Nyt oli revanssin paikka, kun auto oli saanut J-aikakauden statuksen ja Historic Technical Passportin kevään aikana.

Keskiviikkoaamuna ilmoittauduimme ja saimme ennakkotutustumismateriaalin. SPAUK Rally Team Police Finlandin "väreissä" ilmoittajalisenssillä ajoi lisäksemme muuan Mikko Hirvonen BDA-Escortilla, joten kerhomme oli näkyvästi edustettuna. Eikä sovi unohtaa toimintamme kivijalkaa eli turva-autoa, joka oli tietenkin paikalla koko kilpailun ajan miehistönään kokeneet konkarit Sari Virta ja Vesa Ikonen. Parivaljakolla taisi olla kymmenes peräkkäinen LHR. Respect!

Kahden päivän tahkoamisella erikoiskokeet tuli piirrettyä paperille ja ajoimme reitin läpi kaikkiaan neljä kertaa, koska tutustumista ei oltu rajoitettu. Homma kävi melkein työstä, koska pätkät olivat todella vaativia, olihan siellä mukana sellaiset legendat kuin Koukunmaa, Huhdanoja ja Marjoniemi. Mutta näinhän se on; ei tuloksia ilman tuskaa. : )

Huoltopaikka yleisömagneettina

Messukeskuksen piha-alueella sijainnut huoltoalue oli tilava ja tälle vuodelle alueen palvelut olivat vihdoinkin kehittyneet, sillä Lahden urheiluautoilijoiden myyntipisteestä sai ostaa kahvia, virvokkeita ja pientä purtavaa. Ja kyllä kauppa kävi, jonoa oli lähes koko perjantain.

Huoltopaikkamme oli alueen etukulmassa, yhteinen Jari-Matin (numero 1) huollon kanssa. Ja viereisessä "loossissa" oli Mikon Escort (numero 2). Sieltä löytyi huoltopäällikkönä aikakauden hengen mukaiseen Colt-hattuun sonnistautunut Jorma Ala-Lahti. Eli olin jälleen kerran tapahtumien ytimessä. Kimmon Audin oviin liimattiin numerot 25.

Lähtöalueella oli yleisöä todella runsaasti. Perjantai-iltapäivä, aurinkoinen sää, kaunis järvimaisema, sataman monipuoliset palvelut, loma-aika ja historialliset ralliautot - yhtälö, joka toimi. Paikallaolijat pääsivät tutustumaan autoihin lähietäisyydeltä, sillä kilpailukalusto kerättiin yhteen ennen varsinaista starttia. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Perjantain kaksi kierrosta Kärkölän ja Orimattilan maisemissa (EK 1-2 ja 3-4) sujuivat osaltamme riskittömästi. Varsinkin tuo ykkösenä ja kolmosena ajettu Koukunmaa ei ollut helpoimmasta päästä. Tie vaati vauhtia, mutta samalla tarkkuuta ajolinjojen valinnoissa. Lisäksi nuotin oli syytä osua kohdalleen, muuten saattaisi "puska" kutsua. Kimmo oli jo etukäteen ilmoittanut, ettei aio tehdä peltitöitä kilpailun jälkeen, eli terve itsesuojeluvaisto piti meidät poissa hankaluuksista. Putosin nuotilta kolmosella hetkeksi, mutta oikeat koordinaatit löytyivät onneksi nopeasti.

Kaikkiaan päivä sujui yllättävänkin helposti eikä Koskimaan Jarin poikansa Sakarin kanssa tarvinnut tehdä huoltotauolla kuin normaalit tarkastustoimet. Ingolstadtin autotehtaan tuote oli maineensa veroinen. Iltahuollon jälkeen autot ajettiin kauppakeskus Trion pysäköintihalliin ja kuljettajat pääsivät ansaitulle yötauolle.

Lauantaiaamu aloitettiin poikkeavasti, sillä ajoimme Jari-Matin nuoteilla Heinolan Marjoniemessä sijainneen erikoiskokeen. Sairasen Asko luki minulle tarvittavat "madonluvut" keskiviikkoiltana ruokailun yhteydessä ja minä piirtelin vihkoon Askon antamat numeraaliset merkinnät lisätietoineen.

Kimmo oli sisäistänyt vauhdillisen eron J-M:n ja meidän omien nuottiemme välillä, joten selvisimme lauantain avauksesta ongelmitta. Täytyy näin harrastelijakartturin istuimelta todeta, että kyllä ammattimiehet olivat sitä "ihtiään" sanan todellisessa merkityksessä: Jari-Matin ja Askon laatimat ajo-ohjeet olivat juuri niin tarkkoja ja neuvoa-antavia kuin pitikin.

Krouvin Lavalla ei tällä kertaa tanssittu eikä nautittu sahtia

Krouvin Lava toimi huolto- ja taukopaikkana kolmen ajetun erikoiskokeen jälkeen. Audi toimi edelleen moitteettomasti, joten Jarille ja Sakarille jäi tehtäväksi normaalit tarkastustoimenpiteet. Kilpailijoille tarjottiin maistuva lounas Sahtikrouvin seisovasta pöydästä, ilman sitä kuuluisaa sahtia.

90 minuutin paussin jälkeen toiset suoritukset aamuisella reitillä. Tiet olivat pysyneet todella hyvässä kunnossa, ajolinja oli puhdistunut irtosorasta, joten ajat paranivat kautta linjan. Kimmo piti suunnittelemansa taktiikan ja näin vältimme läheltä piti -tilanteet. Eteneminen oli varmaa ja riskitöntä, auto ja äijät tekivät sitä mitä pitikin.

Kyllä siinä kelpasi kätellä EK 10:n jälkeen. Urakka oli paketissa, vain 73 kilometrin siirtyminen Sysmän Nuoramoisista takaisin Lahden satamaan maali-AT:lle. Reitti kulki Pulkkilanharjun kautta, joten autokunnat saivat nauttia hienoista kesäisistä hämäläismaisemista, jotka olivat kuin suoraan matkailumainoksista. Kyllä näitä(kin) seutuja kelpasi esitellä ulkomaalaisille kilpailijoille, jotka kuitenkin myös hakevat tavallisesta poikkeavia elämyksiä normaalin kilvanajon lisäksi.

Maalilavalla lyhyt kuljettajahaastattelu, jossa Kimmo pääsi kertomaan fiiliksiään kahden päivän suorituksista. Tämän jälkeen autot ajettiin Parc Fermé -alueelle odottamaan jälkitarkastukseen valittujen tuloksia sekä mahdollisten vastalauseiden käsittelyä. Me puolestaan pääsimme suihkuun ja vaihtamaan ajoasusteet säänmukaisiin vaatteisiin.

Lahti Historic Rally päättyi perinteisesti illalla palkintojenjakogaalaan paikallisella Seurahuoneella. Siellä sora lensi ja tilanteita riitti, kuten kuuluukin. Jälkipuinti ja spekulointi ovat oleellinen osa tätä hienoa lajia.

Jari-Matti Latvala - Asko Sairanen voittivat kilpailun ylivoimaisesti ennakko-odotusten mukaisesti. Mikko Hirvonen - Mika Lahti olivat selkeitä kakkosia ja Veli-Matti Saarelainen - Marko Tikkanen kolmansia. Me saavutimme yleiskilpailussa sijan 18. ja luokkatuloksissa olimme 4. Ei hassummin satunnaisilta harrastajilta.

Hakulinen Racingin kuulumisia

Imatra Base Camp rallisprint I ja II

Tiimi oli edustettuna kahden kuljettajan voimin Future Cupin osakilpailuissa, Jannen ajaessa yleisessä ja Antti junioreissa. Jannelle asvaltilla ajo oli jo entuudestaan tuttua hommaa, mutta itselle Imatran kisat olivat ensimmäiset pikipinnalla ajetut lähdöt. Harjoittelemassa olen tietenkin käynyt. Myös Renault oli slicksit alla ensimmäisen kerran meillä ollessa.

Yleisellä tielle ja teollisuusalueelle rakennetussa radassa oli niin vauhdikasta kuin hidastakin osiota. Janne ajoi lauantaina luokassaan sijalle 15. ja Antti luokkavoittoon. 2-vetoisten yleiskilpailussa sijoitukset olivat 68 ja 46. Veljesten välisessä kamppailussa pikkuveli päihitti isoveljen.

Sunnuntain osakilpailussa rata ajettiin toisin päin ja hieman muutettuna lauantaihin verrattuna. Tiimin kuljettajien nopeusjärjestys ei muuttunut yön aikana, vaan Janne joutui myöntämään pikkuveljensä nopeammaksi. Omassa luokassaan Janne ajoi sijalle 12. ja Antti luokkavoittoon. 2-vetoisten yleiskilpailussa sijoitukset olivat 52 ja 32.

Loppukausi

Syksyllä kilpailukalenteriin kuuluvat ainakin F-Cupin kesäkauden osakilpailut ja mahdollisuuksien mukaan muitakin kisoja.

Sami-Matti Trogen - Suomen nuorin täysiveristä rallicross- autoa luotsaava kuljettaja

Vasta 13-vuotias Lohjalainen Sami-Matti Trogen ajaa kaudella 2015 Estonian rallicross-sarjassa super 1600-luokan autoa, sekä Suomessa rallicrossin SM-sarjan yhteydessä ajettavaa Crosskart- luokkaa.

Kaikki alkoi vuoden 2012 jouluna, kun hankimme silloin 10-vuotiaalle Sami-Matille Kalle Pinomäeltä Crosskart 125 auton. Sami-Matti oli vauvasta asti kiertänyt isänsä mukana eri autokilpailuissa mukana aktiivisesti ja elänyt mukana autourheilumaailmassa. Crosskart-auto oli Sami-Matille unelmien täyttymys ja heti auton saatuaan hän alkoi harjoitella kotipihalla autolla- ajoa.

Vuosi 2013

Tammikuussa 2013 hän oli oppinut jo aika paljon autonkäsittelyä ja päätimme osallistua Hyvinkäällä järjestettyyn harjoituskilpailuun jääpiikeillä. Ensimmäinen kilpailu sujui todella hyvin ja hän sijoittui kilpailuissa toiseksi, tästä alkoi Sami-Matin vakuuttava autourheilu-ura.

Kaudella 2013 hän ajoi Rallicross SM-sarjan yhteydessä ajettavissa kilpailuissa jokaisessa A-finaaliin ja kaksi kertaa palkintokorokkeelle asti. Loppukaudella Honkajoella hän ajautui osittain oman ajovirheen vuoksi radalta ulos ja joutui pahaan onnettomuuteen, josta seurasi sairaalareissu. Auto tuhoutui kolarissa korjauskelvottomaksi.

Rakensimme kahdessa viikossa hänelle uuden auton ja hän osallistui jo seuraavaan kilpailuun Hyvinkäällä, jossa hän sijoittui toiseksi.- toteaa isä Mika Trogen. Tämä osoitti sen, että hän on erittäin lahjakas ja oli päättänyt todella pärjätä tässä luokassa.

Vuosi 2014

Kaudella 2014 hän jatkoi edelleen Crosskarteissa ja talven aikana autoa päivitettiin kilpailukykyisemmäksi. Alkukausi hieman ontui auton keskeneräisyyden vuoksi. Crosskartin rakentaminen vaikutti haasteelliselta, mutta loppukausi alkoi sujua ja samalla Sami-Matin ajotaito oli kehittynyt huimaa vauhtia niin paljon, että ensimmäinen voitto tuli Oulun osakilpailussa. Toinen voitto heti seuraavassa Hyvinkään osakilpailussa kruunasi kauden. Hän sijoittui SM-sarjassa hopealle, mikä oli huippusuoritus sarjan nuorimpaan kaartiin kuuluvalta kuskilta.

Vuosi 2015

2015 kaudelle rakennettiin kokonaan uusi auto. Kevyempi ja vieläkin kilpailukykyisempi auto rakentui ruotsalaisen LH-racingin runkoon ja on ollut huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä.

Keväällä hankittiin myös ensimmäinen iso auto, joka oli ralliin tarkoitettu Citroen AX. Isolla autolla ajo sujui ensimmäisestä kerrasta alkaen ja aloimme selvittää, voisiko Sami-Matti ajaa jotakin luokkaa isolla autolla. Otimme yhteyttä Virolaiseen Reinsalu Sport Teamiin. He ilmoittivat, että Sami-Matti on tervetullut ajokokeeseen, jossa he arvioivat ajotaitoa ja päättävät, voiko hän osallistua Estonian rallicross-sarjan osakilpailuihin. Ajokokeessa ei jäänyt epäselväksi pojan ajotaito, Reinsalu Sportin tallipäällikkö Valdur Reinsalu kehui pojan loistavia ajolinjoja ja sanoi, että tämä pieni poika on ”Superman”, joka pääsee autourheilussa vielä pitkälle.

Sami-Matti osallistui ensimmäiseen ison auton kilpailuun virossa Elvan radalla 9.5.2015. Autona hänellä oli teamin harjoitteluauto n. 130 hevosvoimainen Peugeot 206. Vastassa oli mm. rallicrossin EM-sarjan kalustoa, joissa oli tehoa n. 100 hv enemmän. Hän ajoi ensimmäisessä kilpailussa yleisen super 1600 -luokan finaaliin ja oli junior 1600 -luokan palkintokorokkeella toisena.

Estonian rallicross-sarjassa ajavat aikuiset ja nuoret samoissa lähdöissä sekaisin. Pisteet ja sijoitus lasketaan junior-luokkaan erikseen. Junior-luokkaa ajavat n. 15-18 vuoden ikäiset nuoret ja Sami-Matti on 13-vuotiaana sarjan nuorin kuljettaja ja ainoa suomalainen.

KISARAPORTTI: Estonian rallicross osakilpailu Pöltsamaalla 1.8.2015 uudella autolla

Saimme osakilpailuun uuden auton tehottoman Peugeot 206:n tilalle. VW Polo Super 1600-luokan täysiverinen versio on rakennettu Latviassa. 30.7.2015 Sami-Matille oli varattu harjoituspäivä uudella autolla Elvan radalla. Kahden kierroksen jälkeen ajovirheen vuoksi auto osui radalla olevaan betonipilariin keula edellä. Autoa korjattiin koko seuraava yö ja 1.8.2015 päivän kilpailuihin se saatiin lopulta valmiiksi. Aamun harjoitukset keskeytyivät tosin pieneen vaihteistossa olleeseen vikaan.

Alkuerän lähtö sujui hyvin ja Sami-Matti voitti alkuerän. Kun hän oli menossa toisen erän lähtöön autossa havaittiin vika ohjauslaitteissa ja näin hän ei päässyt ollenkaan lähtöön. Auto saatiin kuntoon kolmanteen erään, mutta kesken ajon autosta katosi ohjaustehostin ja ajaminen oli lähes mahdotonta.

Kolmesta alkuerästä lasketaan ajat ja näin meille ilmoitettiin, että Sami-Matti karsiutui päivän semifinaalista. Pakkasimme jo tavaroita kun meille ilmoitettiinkin, että toisen kilpailijan keskeytyksen vuoksi hän pääseekin päivän semifinaaliin ja sinne on mentävä nyt heti. Semifinaalissa hän ajoi lähdöstä toiseksi viimeiseksi edelleen rikki olleen ohjaustehostimen vuoksi. Erän aikana hän teki kaksi loistavaa ohitusta, ohittaen myös junior-sarjaa johtaneen Mihkel Varulin. Hän sijoittui kilpailussa lopulta kolmanneksi, jota voidaan pitää taisteluvoittona.

2015 kauden aikana Sami-Matti ajaa Rallicrossin SM-sarjan yhteydessä Crosskart-luokan kaikki osakilpailut ja Estonian rallicrossin sarjassa häneltä jää kaksi kilpailua väliin. Tällä hetkellä (6.8.2015) hän on Estonian sarjassa kolmantena ja Suomessa toisena. Seuraavat kilpailut ajetaan Puolangassa SM 15.8.2015, Oulussa SM 22.8.2015, Elvassa Estonian rallicross 12.9.2015 ja kauden viimeinen kilpailu SM Honkajoella 19.9.2015.

Tulevaisuus

Sami-Matti jatkaa uraa vuonna 2016 Estonia rallicross-sarjassa ja lopettaa Crosskart-luokan. Estonian sarjassa hän ajaa ensikaudella Reinsalu Sport Teamissä Ford Ka:lla, joka on EM-rallicross --luokan täysiverinen kilpa-auto.

2017 kaudella hän pääsee ikänsä puolesta rallicrossin EM-sarjaan ja nyt näyttää siltä, että se on lähes varmaa. Tätä kautta Sami-Matilla taitavana kuljettajana on mahdollisuus matkata kohti rallicrossin ammattilaisuraa.

Seuraa ja kannusta Sami-Matti facebookissa. Sivuston nimi : Sami Matti Trogen rallicross driver

Domnan Pirtti – harrastuksena vienankarjalainen majatalo

-Ostetaanko majatalo melkein Venäjältä? Näillä sanoilla aloitti kaverini puhelun tammikuussa 2013. Piti melkein tarkistaa almanakasta, että eihän aprillipäivää ole siirretty eri päivälle kyseisenä vuonna. Pian kuitenkin kävi ilmi, että kaveri oli ihan tosissaan ja minut nyt on aina ollut helppo houkutella mukaan kaikkeen hulluuteen, niin mukaanhan sitä oli lähdettävä.

Museoviraston suojelema Domnan Pirtti-nimeä kantava hirsirakennus sijaitsee siis Suomussalmen kunnassa Kuivajärven kylässä. Pirtin pihalta on valtakunnanrajalle matkaa linnuntietä puolitoista kilometriä ja rajavyöhyke alkaa melkein kivenheiton päästä. Vartiuksen rajanylityspaikalle on huonoa soratietä pitkin noin 25km matkaa, eikä Kostamuskaan enää kovin kaukana ole.

Suomussalmen kylälle matkaa kertyy 80km, joten siitä voi päätellä, että Suomussalmi pinta-alaltaan ei ole ihan pienimmästä päästä kuntia Suomessa.

Alun perin vienankarjalaiskyliä jäi sodan jälkeen Suomen puolelle Hietajärvi, Kuivajärvi sekä Kuhmon puolella oleva Rimmin kylä. Näistä Kuivajärvi on viimeinen, jossa on edelleen asutusta. Juuri näillä kylillä Ilmari Kianto aikoinaan keräili loruja runoja ja itkuvirsiä. Aluetta pidetään myös merkittävässä roolissa Kalevalan syntyhistoriassa.

Tosin asukkaat tälläkin kylällä alkavat olla yhden käden sormilla laskettavissa. Sota-aikana suomalaiset perääntyessään polttivat lähestulkoon kaikki rakennukset kylältä, ettei niistä olisi ollut viholliselle hyötyä. Samalla tuhoutui arvokasta vienankarjalaista arkkitehtuuria koristeellisine ikkunanpielineen.

Domnan pirtin rakennutti vuonna 1964 Nuoriso-ja Raittiusseura yhteistyössä Väinölä-säätiön kanssa. Yhtenä hankkeen puuhamiehenä toimi Aleksi Lahdelma Karjala-seurasta. Suuri osa tehtiin talkoilla ja rakennusta rahoitettiin myös ”nimikkohirsillä”, joita ihmiset ja yhteisöt saivat ostaa. Esimerkiksi pirtin kurkihirren on aikanaan ostanut nimikkohirrekseen Tasavallan Presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Pirtti sai nimensä itku-runouden taitaja Domna Huoviselta, joka valitettavasti menehtyi pirtin ollessa vielä rakennusvaiheessa. Pirtin rakentamisessa kiinnitettiin erityisesti huomiota siihen, että kaikki mahdollinen pyrittiin tekemään vanhan vienankarjalaisen rakennusperinteen mukaisesti. Esimerkiksi pirtin sisäpuoliset hirret on käsin veistetty ja jokaisen kirveeniskun jäljet ovat nähtävissä pirtin seinillä ja räystäslaudat on kuvioitu perinteen mukaisesti.

Väinölä-säätiö hallinnoi pirttiä vuoteen 1972 ,jolloin säätiö lahjoitti pirtin Suomussalmen kunnalle.

Kunnan omistuksen aikana pirtissä toimi useampia eri yrittäjiä ja viimeiset vuodet pirtin toimintaa hoiti paikallinen yhdistys. 2000-luvun talousongelmat ulottuivat myös Suomussalmelle ja vuonna 2013 Suomussalmen kunta päätti luopua Domnan Pirtistä sen suurten ylläpitokulujen vuoksi.

Ensin kunta tarjosi pirttiä siellä toimineelle yhdistykselle, mutta yhdistys ei ollut valmis ottamaan pirtin ylläpidosta koituvaa taloudellista vastuuta ja kunta päätti myydä pirtin ulkopuoliselle taholle. Kevättalvella 2013 perustimme yhtiön ja teimme kunnan kanssa kaupat pirtistä.

Meitä osakkaita on neljä oman elämänsä sankaria. Minun lisäkseni hommassa on mukana Tommi ja Toni, jotka molemmat leipätyökseen toimivat yrittäjinä sekä Ismo joka on ammatiltaan rakennusinsinööri. Meillä on siis joukossa monen alan osaajaa ja sitten olen minä 

Nopeasti kävi ilmi, että aika paljon on tekemistä. Vuosien saatossa remontteja ei kovinkaan paljon oltu tehty. Kuntotarkastusraportti paljasti monenlaista murhetta varsinkin alimmaisen kellarikerroksen pesutiloissa. Onneksi kuitenkin pirtin katto oli uusittu edellisenä vuonna.

Alun perin pirtille oli rakennusvaiheessa asennettu vesikiertoiset patterit joka kerrokseen. Jossain vaiheessa joku oli suuressa viisaudessaan päättänyt muuttaa lämmitysmuotoa ja patterit oli purettu pois ja pirtin siirtyessä meidän omistukseemme kolmessa kerroksessa oleva 433-neliöinen hirsirakennus lämpeni sähköpattereilla. Jokainen pystyy kuvittelemaan, että tuolla itärajalla talvet on välillä aika ankaria ja 60-luvun rakennustekninen osaaminen ei yllä ihan tämän päivän tasolle.

Siispä ensimmäisiä sähkölaskuja tutkailtaessa voidaan vertauskuva hakea rallipuolelta termistä ”happipaikka”. Mieluummin oli istuma-asennossa sähkölaskua avatessaan, ettei pyörtynyt kovin korkealta.

Totesimme yhteen ääneen, että asiaan pitää saada joku tolkku ja niinpä päätimme investoida pirttiin lisää ja siirtyä maalämpöjärjestelmään. No mitä tämä tarkoitti? Ensin piti purkaa joka kerroksessa olleet VIISIKYMMENTÄKUUSI kappaletta sähköpattereita. Sen jälkeen alkoi armoton paukutus, kun yhtiömme toimitusjohtaja etunenässä alkoi rakentaa patteriverkkoa uusiksi.

Työmäärä oli valtava. Satoja metrejä komposiittiputkea vedettiin mutkitellen kellarista kahteen ylempään kerrokseen ja seinien läpi, joista osa tietysti oli betonia. Välillä tuntui, että vaikka työmiehet ahersivat viikon, niin mitään edistymistä ei ollut havaittavissa. Pikku hiljaa huone huoneelta patterit kuitenkin löysivät paikkansa ja putket saatiin lopulta vedettyä.

LämpöYkkönen toimi maalämmön urakoitsijana ja selvityksien perusteella näytti siltä, että maalämmön keruuputkisto pystytään upottamaan järveen. Pirtti sijaitsee nimittäin noin 10 metrin päässä järven rannasta. Järveen upotettiin lopulta noin kilometri keruuputkistoa ja tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Asentaja, joka oli ollut vuosia töissä maalämpöhommissa kertoi, että ole missään kohteessa nähnyt näin hyvää hyötysuhdetta keruuputkistolla.

Samalla kun keruuputkisto kaivettiin pirtiltä järveen, vietiin samassa kaivannossa vesi ja sähkö rantasaunalle. Koska remonttia oli tehty tässä vaiheessa jo vuosi yhtä soittoa, näpättiin siinä ohimennen vielä rantasauna uusiksi. Rantasaunassa on tätä nykyä mm. uusi kiuas, suihku ja sähkövalaistus.

Vuosi oli mennyt remonttia tehdessä ja rahaakin siihen oli uponnut aika tavalla. Lisäksi remontin aikana emme olleet pystyneet vuokraamaan pirttiä ollenkaan, joten rahaa meni vain yhteen suuntaan. Kun pidimme yhtiökokousta, tuli seuraava happipaikka siinä kohtaa kun kaksi osakkaista ehdotti, että mitäpä jos tähän samaan syssyyn remontoidaan alakerran saunaosasto.

Kun tulin tajuihini, huomasin, että pöytäkirjaan oli tämä(kin) remontti jo nuijittu. Demokratiassa enemmistön tahtoon on sopeuduttava, joten ei muuta kun leuka rintaan ja kädet ristiin, että enää ei menisi montaa vuotta näitten remonttien kanssa.

Kellarikerroksessa alkoi purkaminen ja sitä muuten riitti. Tuntui, että aina kun näytti siltä, että nyt päästään kasausvaiheeseen löytyi uusi kohta mikä piti vielä purkaa. Koska olimme investoineet juuri uuteen maalämpöjärjestelmään, ei kunnia antanut periksi laittaa pesutiloihin sähkövastuksia, joten ei muuta kuin Hilti käteen ja piikkaamaan. 60-luvulla oli varmasti ajateltu, että näin sekopäätä porukkaa ei koskaan tule, joten alkuperäisen valun joukossa oli sellaisia mikroaaltouunin kokoisia kiviä. Niitä olikin sitten mukava piikkailla rikki. Lopulta kuitenkin satojen työtuntien jälkeen putket saatiin valettua lattian sisään ja tätä kirjoitettaessa lämmötkin ovat jo päällä.

Saimme hankittua rekkakuorman itäsuomalaista (luetaan: venäläistä) punahonkaa rakennusmateriaaliksi. Kävi ilmi, että samasta kunnasta löytyy huippuluokan puuosaamista ja sahuutimme PetPinellä hongat lankuiksi. Koko saunaosasto on käytäviä myöten saanut honkalankkuverhouksen ja voin kertoa, että se on aivan älyttömän hieno! Ensimmäisen kerran kun näin valmista pintaa, meinasi alkaa silmäkulma kostumaan.

Alakerran saunaosasto pitäisi olla kokonaisuudessaan valmis lähiviikkoina.

Kun tässä on tätä remonttia tehty, niin samalla on jo kaksi kesää remontin ohessa pidetty kesäisin kuukauden ajan kahviota auki, majoitettu matkailijoita, muonitettu proasniekkavieraita ja pidettiinpä me vielä Halavatun Pappojen ilmaiskonserttikin heinäkuussa. Lisäksi kesän aukiolokuukautena meillä kävi lähes päivittäin rajavartioston partio syömässä. Ruokapaikkoja kun tuolla selkosilla ei ihan joka nurkan takana ole.

Kaikki kun olemme tehneet tätä vielä oman toimen ohessa, niin voin kertoa, että vapaa-ajan ongelmia ei ole juuri esiintynyt.

Suuri kiitos tietenkin kuuluu perheenjäsenille, sukulaisille ja talkoomiehille, joita ilman tämä ei olisi onnistunut.

Pirtiltä löytyy nykyaikainen keittiö suurkeittiöpesukoneineen ja induktioliesineen sekä astiastot isollekin ryhmälle. Pirtti sijaitsee erittäin kalaisan Pienen Kuivajärven rannalla, josta osoituksena on pirtin seinällä täytettynä oleva yli 13-kiloinen hauki.

Luonto on pirtillä lähellä. Teeriparvi on tuttu näky soitimella järven jäällä talvisin. Tänä kesänä heinäkuussa toiseksi viimeisenä viikonloppuna saman päivän aikana pirtille tulevan Kuivajärventien varrella noin kolmen kilometrin päässä pirtistä nähtiin aamulla ensin karhuemo kahden pennun kanssa ja iltapäivällä tietä ylittävä susi.

Jos sinä tai yrityksesi kaipaatte elämyksellistä paikkaa vaikkapa pikkujoulujen viettoon, suosittelen kokeilemaan. Kaikki tähän mennessä meillä käyneet yritysvieraat ovat tulleet uudestaan. Meillä on yhteistyötä myös teatteri Retikan kanssa ja olemme järjestäneet myös ohjelmaa tilaisuuksiin. Monelle tosin riittää se, kun istuu rantasaunan verannalla ja kuuntelee sitä, kun mitään ei kuulu.

Järjestämme tarvittaessa ruoankin ja majoitustiloja löytyy pirtin puolelta noin 15 henkilölle ja yhteistyökumppaneidemme kanssa pystymme majoittamaan pirtin läheisyyteen jopa 60 henkilöä.

Tulkoa Terveh! – niin kuin vienankarjalaisilla oli aikanaan tapana sanoa

Kiinnostuitko?
Yhteydenotot:
info@domnanpirtti.fi
www.domnanpirtti.fi
facebook.com/domnanpirtti

Tietoja kirjoittajasta: Mika Lindeqvist

Kirjoittaja on entinen poliisi (10 vuotta poliisina), joka on ollut edustamassa Spaukkia mm. 2010 poliisien EM-rallissa Belgiassa. Tämän jälkeen viisi vuotta autokaupan palveluksessa ja nykyään suoritaa loppumetrejä Ruokakeskon kauppiasvalmennuksesta ja lähitulevaisuudessa siintää ura kauppiaana omassa K-Kaupassa.