Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 4 / 2015 - Kaukis ja Elmo: Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 4/2015 Kuluva vuosi 2015 on pian historiaa. Paljon on ollut tapahtumia ja maailma on muuttunut, eikä aina valitettavasti parempaan suuntaan. Kuitenkin meidän tulee katsoa asioita eteenpäin ja uskoa, että asioilla on ollut tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Uskoa tosin koetellaan nytkin kovasti, kun maisema ulos ikkunasta katsottaessa on niin synkkä ja pimeä, ettei synkemmästa väliä. Toiveessa olisi pakkaskelit ja lumi, niin johan maailma ainakin siltä osin näyttäisi huomattavasti valoisemmalta.

Autourheiluvuosi on myös taputeltu, ja mestarit lajeissa on selvillä. Kuninkuusluokka niin radalla kuin rallissakin on ollut varsin tylsää seurattavaa. Heti alusta alkaen on ollut selvää, kuka ja mikä merkki kuittaa mestaruuden. Vieläpä ylivoimaiseen tapaan. Jäännös- ja tyylipisteet muiden osalta eivät ole kovin kiinnostavia. Vain mestarit muistetaan.

Kotimaisissa sarjoissa myös voittajat ovat selvillä, ja jätänkin spekuloinnit sikseen. Voittajat ovat voittajia ja heille parhaimmat onnitteluni menestyksestä.

Kerhomme ja etenkin turva-autotoimintamme osalta vuosi on ollut kiireinen mutta, ikävä kyllä, alakuloinen. Kovin ovat yhdet ja samat henkilöt joutuneet venymään turva-auton pyörittämisessä sovitun ohjelman mukaisesti.

Suuri huolenaihe on myös koko toiminnan rahoitus. Vaikka kuinka olemme yrittäneet, niin tosiasia on se, ettei turva-autotoimintamme ole toistaiseksi saanut yhtään yhteistyökumppania. Toimintaa olemme pyörittäneet jäsenmaksuilla ja yhä kuihtuvilla lehtituotoilla. Suuren suuri kiitos kuluu kaikille niille yrityksille, jotka ovat antaneet pienenkin ilmoituksen jäsenlehteemme. Ilman teitä emme olisi pystyneet viemään läpi kuluvaa vuotta 2015.

Ensi vuosi onkin sitten todella haastava. Katsotaan, mihin pystytään. Todennäköistä kuitenkin on, että ensi vuosi jää historiaan SPAUK:n turva-autotoiminnan viimeisenä.

Tiedän, että halukkuutta toiminnan jatkamiseksi on, mutta uskon vahvasti, ettei se enää olisi järjestäjille maksutonta. Luulisi rallien järjestäjillä olevan nykyiselläänkin aivan riittävästi taloudellisia velvoitteita kisoja järjestäessään, ettei lisää enää tarvita.

Pian on kuitenkin joulu, ja on aika hiljentyä nauttimaan kiireettömästä ajasta ja ylensyömisestä. Tosin eiköhän tuo kiireettömyys ole ainakin ennen joulua lähinnä vitsi. Ainakin edellisiä joulunalusaikoja muistellessa.

Meistä jokainen liikkuu liikenteessä ymmärrettävästi paljon jouluvalmistelujen, joulun ja uudenvuoden aikana, joten varatkaapa, hyvät ihmiset, liikennöintiin riittävästi aikaa ja ottakaa ihan rauhallisesti. Kyllä sitä vähemmälläkin hosumisella varmasti ehtii perille ja asiansa hoitaa. Kannattaa myös olla kohtelias ja huomaavainen toisia liikkujia kohtaan. Se ei maksa mitään. Saattaa myös olla, että saa käytöksellään niin itselleen kuin muillekin hyvän mielen, joulumielen. Sitähän sitä ihminen kaipaa eniten tässä stressaavassa maailmassa!

Rauhaisaa Joulua ja Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2016!

Jouni Kyröläinen: Hevosvoimia raviradalla

Lagus
 
Lagus
 
Lagus
 
Lagus
 
Lagus
 
Rallin SM-sarjan päätösosakilpailu Pirelli-ralli kaasuteltiin 25.-26.9.2015 Tampereen ympäristössä legendaarisilla rallipoluilla. Kilpailu oli 30. Tampereen Urheiluautoilijoiden järjestämä ralli. Kisan turvallisuustalkoisiin SPAUK:n puolelta osallistuivat Jukka Lisma ja allekirjoittanut.

Tämänvuotinen Pirelli-ralli ajettiin aiemmilta vuosilta tutuiksi tulleilla pätkillä. Toki viimevuotiseen reittiin oli rallin reittitiimi keksinyt pientä, mutta ihan mielenkiintoista vaihtelua. Perjantain erikoisuutena oli rallin avannut yleisö-erikoiskoe Teivon raviradalla. Yleisöllä oli mahtava tilaisuus nähdä rallia lähietäisyydeltä ja koko ek:n matkalla. Lisäksi alueella oli tilaisuus seurata ek:ta sisätiloista ja nauttia samalla ruokaa ja juomaa raviradan ravintolassa. Yleisö ei kuitenkaan löytänyt sankoin joukoin Teivoon. Liekö aiemmin iltapäivällä Pirkanmaata huuhdelleella rankkasateella osuutta asiaan?

Perjantain toinen pätkä oli sitten legendaarinen ”vuoristorata” Pengonpohjassa. EK ajettiin tänä vuonna pohjoisesta etelään. Alkuun oli lisätty pieni pätkä paikallistietä ja pätkän lähtö oli sijoitettu museotilan pihaan, minne ei yleisöä sattuneesta syystä päästetty.

Lauantaiaamuna rallikarvaani suunnisti Orivedelle, missä ajettiin tämän vuoden ainoa uusi pätkä, Västilä. Hieno ja vauhdikas pätkä, joka korvasi viime vuonna ajetun Koivulahden. Muuten lauantain pätkät olivatkin sitten viime vuodesta tuttuja, koska Sahalahti, Savo ja Uskila ajettiin kahteen kertaan. Lauantaille reittitiimi oli keksinyt, että Savo ajetaan kahteen kertaan ja kahteen suuntaan (!). Ensimmäinen ajokerta oli Kangasalta Lempäälään ja toisella ajokerralla kaasuteltiin Lempäälästä Kangasalle.

Perjantai

Turva-automiehistön osalta tehtävät alkoivat varhain perjantaiaamuna, kun suuntasimme Kugan keulan kohti Valkeakoskea ja Uskilan koulua, missä tehtävänämme oli valvoa nopeuksia. Nuotitusautoissa oli tänä vuonna käytettävä transpondereita, jotka välittivät autojen sijaintitiedot ja nopeudet kilpailukeskukseen. Ilmeisesti tämän tekniikan ansiosta kilpailijat ajoivat todella siististi. Ja taaskaan paikallisten ajotavoista ei voida sanoa samaa.

Uskilan jälkeen kurvailimme vielä Sahalahdella ja Savossa, ja iltapäivällä palasimme vielä ohjeistuksen mukaisesti Uskilan koulun läheisyyteen. Meidän osalta ennakkotutustuminen sujui leppoisissa merkeissä.

Perjantai-iltana oli sitten vuorossa ruokailun ja etuautopalaverin jälkeen Teivo ja Pengonpohja. Turva-automiehistön osalta kisan avauspäivä sujui rennosti. Ajelimme pätkät läpi ja kaikki näytti olevan kunnossa. Soitto kilpailukeskukseen ja saimme luvan ajella koteihimme hyvin ansaittuihin löylyihin ja niiden jälkeen makoisille yöunille.

Lauantai

Toinen kilpailupäivä oli meille toisinto perjantai-illasta. Leppoisaa ajelua hienoilla teillä ja pätkien järjestäjillä oli homma ns. hanskassa. Kisan viimeistä pätkää emme kuitenkaan ajaneet. Lukuisien ulosajojen seurauksena kilpailun aikataulu oli pahasti myöhässä ja kilpailun johto teki päätöksen, jonka mukaan osa etuautoista ei startannut Uskila 2:lle.

Savo 1:lle saapuessamme Savontien alussa ollut tutunoloinen sulkumies pysäytti meidät ja kyseli liikenteenohjauslätkää. Kerroimme, että valitettavasti meillä ei ole ylimääräisiä. Mies harmitteli tilannetta ja totesi, että olisi palauttanut lätkän varmasti kun sattuu asumaan vielä Laguksen Eeron naapurissa. Samassa ilmeni, että sulkumies oli yksi SPAUK:n perustajajäsenistä eli Ahteensuun Heikki. Ja johan alkoi meiltäkin löytyä lätkää lainaksi. Teivossa tapasimme aina iloisen Laakson Antin, joka hoiteli Teivossa ansiokkaasti aikatarkastusasemaa. SPAUK:n panoksen ralliin täydensi Soilumon Hannu, joka ohjaili liikennettä Pirkkahallilla kilpailukeskuksessa.

Kilpailun voitti Juha Salo ja varmisti samalla SM1-luokan Suomen mestaruuden. Muissa luokissa voittoon ajoivat SM2-luokassa Joni Nikko, SM3-luokassa Tommi Järvinen ja SM4-luokassa Joonas Lindroos.

Lopuksi

Tällainen oli Pirelli-ralli turva-auton tuulilasin takaa tänä vuonna. Ensi vuonna TamUA juhlii kuusikymppisiään. Nähtäväksi jää järjestääkö seura juhlavuotenaan rallia ja onko turva-auto mukana. Ainakin Karhusen Janne teki jo ennakkovarauksen ja sanoi haluavansa tutut miehet ensi vuonnakin mukaan. Jos siis rallia ajetaan Tampereen ympäristössä. Ja jos turva-autotoiminta SPAUK:n osalta jatkuu. Toivottavasti.

Pauli & Mika: Nyt ei ajeltu turhia siirtymiä!

F-Cupin kauden viides osakilpailu ajettiin Laihian ympäristön sorateillä ruskavärien loisteessa. Rallin tekijöinä Laihian Urheiluautoilijat ja Pohjankyrön Urheiluautoilijat. Kilpailukeskuksena toimi vanha tuttu paikka, Laihian koulukeskus.

Neste Puistohulmi -nimeä kantavassa kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa kurvailtiin kuusi erikoiskoetta, joille kertyi mittaa yhteensä 70 kilometriä. Koko rallin reitti siirtyminen oli vain 160 kilometriä!

Nyt oli toimiva paketti ja erikoiskokeet pääosin keskustan välittömässä läheisyydessä. Huoltotauko oli aina kahden ajetun pätkän jälkeen kilpailukeskuksen vieressä. Reittivalinnalla pyrittiin siihen, ettei siirtymillä tarvinnut ajaa kestävyyskilpailua. Hieno suoritus ratamestari Matti Similältä.

Kilpailuun ilmoittautui kaikkiaan 145 autokuntaa. Määrä oli ihan kelvollinen näinä talouden niukkoina aikoina. Edellisten päivien sateet pitivät tiet pölyttöminä ja puimurit poissa siirtymäreiteiltä, sillä puintikausi oli kiivaimmillaan.

Ilmoittautumisen yhteydessä kaikki kilpailijat joutuivat järjestäjän puhallustestiin. Tervetullut käytäntö, joka voisi olla pysyvä toiminto osana kilpailutapahtumaa. Joskus takavuosina on satunnaisesti puhallutettu kuljettajia, mm. mikroautojen kestävyyskilpailun ohjaajakokouksessa. Nyt tämä toimenpide lienee saanut alkunsa ratapuolella tapahtuneesta nollatoleranssin ylityksestä SM-kauden viimeisessä kilpailussa. Viisarin pienikin värähdys tuottaa kilpailukieltoa, sillä autourheilussa on totaalinen nollalinja, tietenkin!

Turva-auton syyslauantai sujui ilman erityistehtäviä, erikoiskokeet olivat valmiina ja toimihenkilöt paikoillaan. Saimme Kugaan LA-puhelimen, jolla hoidettiin yhteydenpito johtokeskukseen. Virkistävä poikkeus ja paluu vanhoihin (hyviin) aikoihin. Mikäs siinä oli ajellessa, kun aurinkokin näyttäytyi ajoittain. Olosuhteet olivat tasapuoliset kaikille kilpailijoille. Rallikansa oli täälläkin löytänyt toimintapaikat, joissa oli odotettavissa vaihtelevia suorituksia.

Kuin silloin ennen: pitkä piiska keskellä kattoa magneettijalalla. LA-puhelin on toimiva viestiväline myös nykyaikana.

Kompakti reitti piti aikataulun napakkana, lähdimme reitille 10:40 ja kahden huoltotauon ja kuuden erikoiskokeen jälkeen saavuimme maali-AT:lle jo puoli neljän jälkeen iltapäivällä. Hienot ja haastavat tiet, ei lainkaan sitä tasamaata, mitä monet varmaan odottivat, kun oltiin kuitenkin Pohjanmaan ytimessä lakeuksilla.

Loppupalaverissa päivän tapahtumat kerrattiin etuautojen näkökulmista ja järjestäjä sai tarvitsemaansa palautetta. Kun kilpailupäivä oli ollut ongelmaton ja onnistunut, niin pääsimme hyvissä ajoin moottorimarssille takaisin isommalle kirkolle eteläsuomalaiseen rannikkokaupunkiin.

Sari Virta: Työkalusi.com - Ralli 3.10.2015

Aurinkoa ja jumalattoman paljon yleisöä. Siinä se on taas lyhyesti rallipäivän anti, kun Riihimäen ympäristössä ajettiin F-Cupin viimeinen osakilpailu. Kuten jo Laihian kisassa Paulille lupasin, läksin paikkaamaan Anttilan Hannua, joka pääsi oikean kilpa-auton, kuvankauniin vanhakorisen Escortin kyytiin. Sikäli turva-autokeikka ei hirveästi muuttanut viikonlopun suunnitelmia, olin nimittäin suunnitellut lähteväni turistiksi penkalle.

Aamuhämärissä starttasin Kugan ja lähdin kilpailukeskusta kohden. Aikainen startti siksi, että kuitenkin jäisin suustani kiinni tuttujen kanssa ja pitäisi ehtiä ajoissa etuautopalaveriinkin. Sen verran muutosta aikaisempiin palavereihin oli, että edustin kerhoa yksin. Kampin Hannu oli ollut yön töissä ja tuumattiin, että muutaman tunnin unet voisivat tehdä terää ja minä taas olen muutamassa palaverissa käynyt, joten uskoin pärjääväni.

Alkuhöpinöiden jälkeen lähdimme reitille ja heti kisan alussa oli kaksi tämän seudun legendaarista pätkää, Koivukehä ja Puujaa. Ja sitten, yleisöpätkät 3 - 4 varuskunnan alueella, jotka oli taas sellaista pyöritystä. Etuautot ajoivat tämän kieputuksen onneksi vain kerran. Kuulemma yleisö kuitenkin piti näkemästään. Tauko oli ABC:n pihalla ja ainakin meidän kohdalla tila näytti riittävän.

Pätkän 5 maalissa meinasi sitten liikutus vallata mielen. Maali At:lla jaettiin kaikille järjestäjän allekirjoittama viesti, jossa pyydettiin kaikkia kisaan osallistujia kunnioittamaan kahden auto-onnettomuudessa menehtyneen lapsen muistoa hiljentämällä vauhtia onnettomuuspaikalla, joka oli erikoiskokeiden 5 ja 6 välisellä siirtymällä. Onnettomuus oli tapahtunut juuri kilpailun alla ja luonnollisesti järkytti pientä kyläyhteisöä. Muutenkin hyvin toiminut järjestelytoimikunta sai tästä kyllä lisäpisteet, ainakin loppupalaveriin osallistujilta. Kilpailun päättänyt erikoiskoe 7 olikin sitten kuljettajan sydäntä lähinnä, oltiin nimittäin Hannun kotitiellä.

Vaikka aina ylistän noita itä-suomalaisa rallipätkiä, niin kyllä tähänkin kilpailuun oli saatu hieno reitti. Sitä jäin miettimään, että olisiko maaliintulo sittenkin kannattanut sijoittaa lähemmäs keskustaa. Nyt kilpailijoita oli vastassa oikeastaan vain oma huolto. Ja me etuautoilijat.

Niin kun jo ihan alussa mainitsin, yleisöä oli paikoitellen aivan älyttömästi. Mahtava aurinkoinen syyspäivä oli saanut kansan liikkeelle ja ikävä kyllä, sama vanha virsi jatkuu. Melko suurella porukalla on vielä se asennevamma, että meitä ei tarvitse väistää. Mennään vaan koko lauman voimin rinta rinnan ja koko tien leveydeltä. Eikä syynä voi olla se, ettei meitä kuulla, sillä pillin ääni kuuluu kyllä lyhyemmillä pätkillä lähdöstä maaliin. Tämä keskellä tietä liikkuva massa aiheuttaa myös vaaratilanteita. Nyt nimittäin sekä Päivinen kolmen nollan Bemarilla, että Salmisen Tero VIP-kuskina Volvon kanssa, valittelivat sitä, että joko merkkejä ei ollut tai sitten kansa seisoo niiden edessä. Muutama läheltäpiti-tilanne oli tullut reitillä vastaan. Tästä tietenkin ilmoitettiin eteenpäin, jotta ek-päälliköt pystyivät tarkastamaan tilanteen. Ne, jotka olivat jo paikkansa ehtineet valita, olivat asiallisilla katselupaikoilla, eikä niihin tarvinnut puuttua.

Summa summarum, mahtava kisapäivä, hyvä ja vaihteleva reitti, jälleen kerran pätevää porukkaa reitillä eri tehtävissä ja nolla-autoporukkakin ilmeisesti selvisi tehtävästään myös kiitettävästi, sillä postissa tuli mukava muisto kisasta.

Kuga ja Wanhat Papat

Läntisellä Uudellamaalla vaikuttaa mopokerho nimeltään Wanhat Papat. Allekirjoittaneeseen tämä joukko liittyy siten, että osa sukulaisista, mm siskoni, on kerhon aktiivijäseniä ja ehkä hauskinta, äitimuori 71 v toimii huoltojoukoissa ja on nimetty virallisesti Mopomummoksi. Että ei meidän suvussa tämä moottoriurheilu ole pelkästään minun ralliharrastuksen varassa. Kyllä se melkoista vauhtia ja vaarallisia tilanteita - menoa on kun tämä kerho lähtee ajoretkilleen.

Herrasväki kokoontui sunnuntaina 4.10.2015 Nummelaan Hong Kongin parkkipaikalle. Olivat saaneet edeltävällä viikolla vihiä että minulla on kerhon Kuga käytössä, johtuen lauantaisesta F - Cupin kisasta Riihimäellä, ja kyselivät että josko lähtisin heidän mukaansa. No minä kysymään Paulilta, että sopiiko se kerholle, ja koska sopi, niin siellä sitä sitten olin minäkin, pyhäaamuna. Startti syysajelulle tapahtui klo 10. Tai siis piti tapahtua. Puheenjohtajan Tunturi ei suostunutkaan enää käymään joten se nostettiin peräkärryyn ja lähistöltä haettiin toinen tilalle. Niin helppoa se näköjään on. Vaikuttaa siltä että kerhon jäsenillä on noin 50 % Suomen vanhoista mopoista talleissaan.

Hiukan kalsea syysilma ei kerholaisia haitannut. Se on varustelukysymys, vastattiin kun kysyin että ettekö te jäädy matkalla. Matkan varrella pysähdyttiin useampaan otteeseen tupakkitauolle, sillä nyt ei olut kyse nopeuskilpailusta vaan kulkuneuvojen ulkoiluttamisesta. Muutaman ylimääräisen pysähdyksen aiheutti vikaantunut mopo, joista toinen saatiin korjattua mutta ikävä kyllä toinen matkasi loppumatkan huoltoauton kyydissä. Kugakin joutui tehtävälle kun mopo hyytyi kapealla tiellä hankalaan paikkaan. Minä joka tulin letkan viimeisenä, pysähdyin tien varteen vilkut päällä ikään kuin varoitukseksi. Täytyy mainita että kun aurinkokin alkoi iltapäivällä paistamaan, näytti maisema tosi upealta. Ja vaikka periaatteessa ajeltiin kotiseuduilla, olin muutamassa paikassa takuulla ensimmäistä kertaa, niin vieraalta maisema näytti. Pusulan kirkon nurkilta käännyttiin oikealle ja Töllin Myllyn pihalla juotiin mopomummon mukanaan tuomat kahvit ja syötiin kotitekoiset sämpylät sekä korvapuustit. Ja luonnollisesti huoltoauton takaa kaivettiin näkyviin grilli ja makkarat. Voi hyvänen aika miten muuten oli hyvää. Tankkauksen jälkeen matkaa jatkettiin Jokikunnalle vanhan hyppyrimäen juurelle Seurantalon pihaan, jossa palkittiin Vuoden Pappa. Vihdin kirkonkylässä pysähdyttiin vielä venerannassa, otettiin taas muutama valokuva ja sieltä ajettiin takaisin lähtöpaikalle. Ja vielä, monen tunnin kylmässä viimassa ajetun kilometrin jälkeenkin naurua piisasi ja uutta reissua suunniteltiin. Sekä tietenkin porukalla tutkittiin että mikä mahtoi olla vikana siinä mopossa joka matkalla hajosi.

Kyllä oli hauska reissu hissukseen ajella 2- tahti bensa käryssä pitkin kyläteitä tällaisen porukan kanssa. Ja mikä oli ihanaa, kun siellä jonon hännillä oli aikaa katsella maisemia ja ihmisiä niin kyllä tämä porukka jätti reitillä jälkeensä nauravia ja vilkuttavia ihmisiä. Minut yllätti se, että kukaan ei saanut raivareita hissukseen liikkuvasta karavaanistamme. Tosin me huoltoauton kanssa väistettiin useasti tien sivuun, ettei jonoja päässyt muodostumaan.

Sari Virta & Pauli Heikkola: Iltaralli kasvoi isoksi - toimintaa aamusta yömyöhään

Historic Rally Trophy -sarjan (HRT) päätöskilpailu ajettiin läntisellä Uudellamaalla Maxell rallina ja järjestelyistä vastasi Espoo Motorsport Club. Poikkeuksellisen pitkä reitti sisälsi 10 lyhyttä erikoiskoetta, joista kolme ajettiin kahteen kertaan. Kilpailukeskuksia oli myös poikkeuksellisesti kaksi, sillä ilmoittautuminen, katsastus ja lähtö sijaitsivat Tapiolan urheilupuistossa Metro Areenalla. Maali ja palkintojenjako puolestaan oli Nummelan lentokentällä, jonne ensimmäiset kilpailijat saapuivat pimeyden jo laskettua.

Vajaa 10 vuotta sitten kilpailu järjestettiin Iltarallin nimellä ja silloin kyseessä oli kompakti muutaman erikoiskokeen mittainen "paketti" kokeilumielisesti tiistai-iltana. Osallistujilta tullut positiivinen palaute antoi suuntaa monelle muulle myöhemmälle kilpailuformaatille. Viime vuosina Maxell ralli on ajettu normaalisti lauantaina päiväaikaan.

Virran Sari oli jälleen kerran valmiina osallistumaan turva-autoiluun tavallista lyhyemmällä varoitusajalla. Ilman Sarin panosta olisi muutama kilpailutapahtuma todennäköisesti jäänyt hoitamatta kuluneen kauden aikana. Sari on pitänyt erinomaista huolta kerhomme jo instituutioksi muodostuneista turva-autotehtävistä toistakymmentä vuotta.

Tilastot ovat lahjomattomat: Sari on osallistunut Kugalla 10 (luit oikein: kymmeneen) ralliin tänä vuonna eri arvosarjojen etuautotehtävissä. Suoritus on 1988 alkaneen turva-autohistorian kovin ja jää myös sellaiseksi. RESPECT!

Kilometrin mittainen kaupunkierikoiskoe ajettiin urheilupuiston hiekkapintaiselle pysäköintialueelle tehdylle siima- ja paaliradalla. Espoossa ei ole koskaan aikaisemmin ajettu näin lähellä asutusta. Tapahtumaa pääsi seuraamaan ilman pääsymaksua, joten alueella liikkuneet ulkoilijat ja urheiluväki saivat hieman erilaisempaa katsottavaa aurinkoisena lauantaipäivänä.

Kilpailun aikataulu oli todella väljä, sillä ensimmäinen auto starttasi reitille klo 12:01 ja maali Nummelassa vasta noin 21:30. Kilvanajoa oli tarjolla 160 autokunnalle kuitenkin vain reilut 62 kilometriä. Ja ennen varsinaisia ralliautoja reitin ajoivat tasanopeusluokkien osallistujat, jotka lähtivät liikkeelle jo 11:01.

Pitkä kilpailupäivä sujui pienten "säätöjen" säestämänä. Tasanopeuskilpailu viivästytti ajoittain aikataulua, jolloin aikatarkastusasemille alkoi muodostua jonoja. Pari saattotehtävääkin osui kohdallemme, mikä oli itse asiassa odotettua näin Uudellamaalla.

Taukopaikkana oli Kasvihuoneilmiö, joka sijaitsee vanhan ykköstien varressa Nummi-Pusulassa. Kyseessä on 1500 neliön elämystavaratalo "täynnä hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta". Tuota samaa repliikkiä pystyi käyttämään myös kuvaamassa tauko- ja huoltoalueen järjestelyjä, jotka olisivat voineet olla paremmin organisoituja.

Toiseen kertaan ajetuilla erikoiskokeilla oli jo pimeää ja maisemat sen mukaisesti täysin erilaiset kuin päivällä. Nyt kilpailijat pääsivät entisaikojen rallimeininkiin lisävalojen varassa. Tasanopeusautot eivät ajaneet toista kierrosta, joten aikataulua saatiin kurottua kiinni. Katsojia ei enää näkynyt, ei edes oletetuissa toimintapaikoissa. Valoisan aikaan heitä sentään oli muutamissa paikoissa ihan mukavasti ja kiitettävästi turvallisilla katselupaikoilla.

Historic Rally Trophyssa kilpailijat keräävät luokittain sijoituksistaan sarjapisteitä. Viidestä osakilpailusta neljä lasketaan loppupisteisiin ja tasapisteiden sattuessa säännöt määrittelevät tarkasti kuljettajien paremmuusjärjestyksen. Tänä vuonna samaan loppupistemäärään ylsi peräti yhdeksän kuljettajaa. Sarjavoittajaksi nousi pieksämäkeläinen Vesa Rissanen, joka otti luokkavoiton kaikissa ajamissaan osakisoissa. Rissasen ajokkina oli ykkösryhmäläinen Ford Escort RS 2000.

Maxell rallin nopeimmasta historic-suorituksesta vastasi Raision urheiluautoilijoita edustava Kimmo Juhannusvuori.

Onneksi kotimatka oli lyhyt, niin Kuga pääsi talliin pestynä ja putsattuna vielä lauantain puolella. Turva-autokausi oli tässä. Seuraava esiintyminen on sitten juhlavuoden 2016 puolella.

Pauli Heikkola: Kugan tilinpäätös 2015 - yhtä vaille valmis

No niin, on jälleen vuositilinpäätöksen aika. Mitäs sitä saatiinkaan aikaiseksi turva-autotoiminnan saralla vuonna 2015.

Tässäpä muutamia numeraalisia tunnuslukuja: 21 rallikilpailua, joista kaksi vaativuudessaan yli muiden: tammikuun Arctic Lapland Rally ja elokuun Lahti Historic Rally. Kugan matkamittariin tuli yhteensä 23640 uutta kilometriä. Vain 13 spaukkilaista hoiti turva-autotehtäviä kuluneena vuonna, joten jäsenistöä ei ainakaan voi syyttää liiasta aktiivisuudesta.

Talvikausi käsitti kuusi kilpailua, joista legendaarinen 'Tunturiralli' oli vuoden haastavin koitos, koska miehistö oli Lapin lumoissa lähes kaksi viikkoa, sillä ennakkotutustumisaikaa oli pidennetty juhlakilpailun kunniaksi. Kontin Jussi ja Kaukorannan Matti hoitivat pitkän ja vaativan tehtävän rautaisella kokemuksellaan. Napapiirin olosuhteet vaativat kunnolliset varusteet, joten Kuga saa siellä alleen kilpailujärjestäjältä 16-tuumaiset piikkipyörät.

Muuten ajeltiin tieliikennekelpoisilla renkailla Savonlinnassa, Nuutajärvellä, Mäntässä, Mikkelissä ja Seinäjoella. Talvikauden kilpailukalenterissa olleet päällekkäisyydet estivät osallistumisen kahteen pyydettyyn kilpailuun.

Suomalaisessa suvessa ajetaan nykyään yhä vähemmän ralleja, koska sopivaa tiestöä ei saa kesälauantaisin kilpailukäyttöön. Ja toinen ongelma on vapaaehtoisten toimitsijoiden puute. Kesällä kun on niin paljon muutakin tekemistä. Näistä huolimatta sorakausi alkoi toukokuussa Lopella ja Perniössä. Ennen kauden toista päätapahtumaa Kuga miehistöineen vieraili Oripäässä, Joensuussa, Kangasalla ja Orimattilassa.

Elokuun ensimmäisellä viikolla ajettu Lahden EM-Historic Ralli piti turva-automiehistön viikon ajan Päijät-Hämeen ytimessä. Kokemus on valttia, joten Virran Sari ja Ikosen Vesa olivat itseoikeutettuina edustamassa kerhoamme, heillä taisi olla kymmenes kerta Lahdessa. Sari ja Vesku tuntevat sekä organisaation että kilpailijat ja osaavat näin pitää tilanteet hanskassa reitillä ennakkotutustumisen ja kilpailun aikana.

Syyskaudella värikäs turva-automme oli kiertueella lähes joka viikonloppu suorittaen kilpailuorganisaatioiden antamia tehtäviä ralleissa Kiteellä, Turussa, Uudessakaupungissa, Laihialla, Tampereella, Riihimäellä, Naantalissa ja Espoossa.

Lokakuussa Naantalissa ajetun Rantarallin jälkeisenä päivänä Anttilan Hannu hoiti vielä samalla reissulla Huittisissa SM Rallisprintin etuautokeikan radan avaajana ennen kuljettajien suorituksia. Loistavaa venymistä Hannulta lyhyellä varoitusajalla. Ja näin jälleen kerran kerhomme sai ansaittua kiitosta.

Kiitoksista puheen ollen: onneksi kerhostamme löytyy Sari Virta, poikkeuksellisen sitoutunut aktiivijäsen, joka on aina valmiina osallistumaan turva-autotehtävien hoitoon, jos se on vain hänelle suinkin mahdollista. Hänelle kertyi kuluneena vuonna yhteensä 10 eri keikkaa Kugalla. Siis KYMMENEN ! Luku on todella kunnioitettava ja se lienee turva-autohistorian kovin suoritus. Ja sellaiseksi se varmaan jääkin. SUURET KIITOKSET !!!

Mutta aika aikaansa kutakin: turva-autotoiminta päättyy vuoden 2016 lopussa. Näin se vaan nyt menee. Toiminnan kulut ovat vuosien varrella nousseet tasaisella vauhdilla ja samaan aikaan kerholehtemme ilmoitustuotto on pienentynyt. Printtimediat ovat vaikeuksissa, koska levikit laskevat, joka johtaa suoraan ilmoittajien vähenemiseen ja tuottojen pienenemiseen. Mainonta ja markkinointi ovat siirtyneet internetin ihmeelliseen maailmaan.

Yhteistyökumppanit ja tukijat ovat harvassa. Yritetty on, todella laajalla rintamalla. Ajat vaan ovat sellaiset, ettei heitä löydy. Siinäpä pääasiallisimmat syyt.

30-vuotista juhlavuottaan 2016 viettävä kerhomme jäsenistö ikääntyy eikä uusia nuoria, aktiivisia harrastajia hakeudu ammattikunnastamme tämän hienon lajin piiriin. Autourheilu ei ole enää pop.

Kuten alussa mainitsin, valitettavasti vain kourallinen jäseniä on hoitanut turva-autoilua kuluneena vuonna. Spaukissa on kuitenkin noin 90 jäsentä, joten osaamista kyllä löytyisi. Tahtoa/halukkuutta/kiinnostusta näköjään ei.

Kolmantena pointtina on fakta, että Kuga alkaa olla siinä iässä, että se olisi vaihdettava. Ja siihen ei vaan ole taloudellisia mahdollisuuksia, koska auton ylläpitäminen vaatii vuositasolla ison kasan euroja; vakuutukset, polttoaineet, säilytystila, huollot… lista on pitkä.

Kaikki edellä mainitut seikat johtivat johtokunnan yksimieliseen päätökseen, että vuoden 2016 lopussa homma on paketissa. Siis turva-auton osalta. Muutenhan kerho jatkaa olemassaoloaan ja jäsenet harrastavat autourheilulajeja kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Nyt kun homma menee Kugan osalta finaaliin, niin jäsenistöllä on viimeiset loistavat tilaisuudet päästä vielä aistimaan rallikilpailujen tunnelmia etuautotehtävien muodossa. Olkaa siis aktiivisia ja varatkaa kalenterista sopivia kilpailuja. Nopeat syövät hitaat…

Sami-Matti Trogenin ensimmäinen testi huippuautolla sujui loistavasti

Trogen sai kutsun testeihin turkulaiselta rallicrossin Super 1600-luokkaa hallinneelta Set Promotion tallilta. Suomalainen Set Promotion on voittanut FIAn European rallycross-sarjan mestaruuksia monta kertaa ja tänäkin vuonna mestaruuden vei teamin latvialainen kuljettaja Janis Baumanis. Teamissa on ollut myös suomalaisia menestyneita kuljettajia mm. Joni Wiman, Jussi-Petteri Leppihalme, Karoliina Leppihalme ja tietysti teamia itse luotsaavat Kalle ja Jussi Pinomäki.

Vasta 13-vuotias rallicrosskuljettaja Sami-Matti Trogen tähtää rallicrossin EM-sarjaan vuonna 2017. Yhtenä̈ ja hyvänä vaihtoehtona pidämme ammattimaista Set Promion teamia, aikanaan neuvottelut näyttävät, onko siihen mahdollisuutta -toteaa Mika Trogen.

Rahoitus on yksi pulma autourheilussa ja tällä hetkella neuvottelemme kovasti yhteistyökumppaneiden löytämiseksi tulevaan EM-sarjaan. Isolta osin rahoitus on jo onneksemme kunnossa, mutta tulevaisuudessa yhteistyökumppaneiden merkitys on yhä suurempi.

Hyvä vauhti ja virheetön ajo Italiassa.

Varsinaisen MM-osakilpailun jälkeen Sami-Matti pääsi testaamaan Super 1600-luokan Renault Twingolla, auto oli Karoliina Leppihalmeen käyttämä kilpuri Italian osakilpailun yhteydessä ajetussa EM-päätösosakilpailussa. Ennen testia meitä mietitytti radan iso koko ja autojen hurja vauhti. Sami-Matti oli ajanut aikaisemmin ainoastaan pienempia ratoja Suomessa ja Virossa. Muutaman kierroksen jällkeen totesimme, etta huoli oli turha - vauhti oli todella kohdallaan ja Sami-Matti hallitsi autoa moitteettomasti. Auto on erittäin hyva ajaa ja voimaa on todella paljon - totesi Sami-Matti testin jälkeen.

Tallia luotsaava Kalle Pinomäki antoi palautetta ja totesi Sami-Matin ajavan virheetönta ajoa ja vauhti oli todella kohdallaan. Tämä oli pienoinen yllätys, kun ottaa huomioon sen tosiasian, että Sami-Matti aloitti ison auton ajamisen vasta toukokuussa tänä vuonna. Testi vahvisti sen, että vasta 13-vuotias Sami-Matti isolla todennäköisyydella tullaan näkemään Suomen edustajana kansainvälisillä rallicrosskentillä̈ tulevaisuudessa.

Tulevalla kaudella 2016 Sami-Matti ajaa täyden kauden Estonian rallicross-sarjassa. Kausi koostuu seitsemästä osakilpailusta, jotka ajetaan Viron alueella. Kausi alkaa toukokuussa ja päättyy syyskuussa. Sarjassa on tavallisesti kuljettajia Virosta, Venäjältä, Latviasta jaLiettuasta. Sami-Matti on näillä näkymin sarjan nuorin kuljettaja ja ainoa suomalainen kuljettaja. Tavoitteena on kokemuksen saamisen lisäksi podiumsijoitus sarjassa - toteaa Sami-Matti Trogen

VesaIlmari: Moottorikelkkailua järkevästi

VesaIlmari: Jälleen kerran odottelemme talven tuloa ja talven tuomia harrastusmahdollisuuksia. Moni on laitellut suksiansa ym. kuntoon tulevia koitoksia varten. Yksi monien talvisten harrastusten joukossa on moottorikelkkailu, joka saattaa kuulostaa joidenkin korviin kirosanalta, eikä menneisyydessä olla aina konflikteilta vältyttykään. Moottorikelkkaa on pidetty meluisana ja saastuttavana, joutavan- päiväsenä laitteena ainakin täällä etelässä, onhan se ollut pääasiassa hauskanpitolaite enemmänkin kuin työlaite, pohjoisessa taas pikemminkin työlaite. Virallista määrää tuskin kukaan tietää, mutta noin 140 000 kappaletta niitä lienee. Moottorikelkoillehan tuli aikoinaan rekisteröintipakko, joka osaltaan selvitti asiaa ja helpotti myös meidän viranomaisten töitä mm. varastettujen kelkkojen omistajien löytämisessä. Mutta vieläkin on liikenteessä kelkkoja, joita ei ole rekisteröity ja sitä kautta vakuutettu.

Tekniikka

Myös moottoritekniikan osalla on tapahtunut paljon viime vuosina. Nykyään alkaa olla harvinaisempi näky se, että kelkkaa käynnistettäessä ympäristö täyttyy sinisestä kitkerästä savusta julman metelin säestyksellä. 4-tahtitekniikka on tehnyt voimakasta tuloaan kelkkojen moottoreihin ja 2-tahtiset koneet on myös parantaneet toimintaansa huomattavasti, taisipa joku moottorimerkki saavuttaa tällä rintamalla EURO-5 tason päästöissä, joka mielestäni on kova saavutus.

Säännöksiä, käsitteitä ja ongelmakohtia

Mutta vaikka maailma muuttuu ja koneet mukana, ei ihmisen mieli ja halu meinaa muuttua. Näin myös kelkkailun saralla. Monet ongelmat ja syyttelyt ovat saaneet voimansa ihan ihmisestä itsestään ja hänen toimistaan. Eihän se tuollainen moottorikelkka mitään itse osaa tehdä, kyllä sitä ihminen käskee omien toiveidensa mukaan, vaikka ne eivät aina mene kohdilleen. Moottorikelkka on kone, sitä pitää osata ajaa ja ennen kaikkea sovittaa oma vauhti taitojensa mukaan, aivan kuten autoakin ajaessa. Vuosien saatossa on aivan liian monta tapausta tälläkin saralla, jossa kuljettajasta onkin tullut matkustaja. Liian moni tapaus onkin päättynyt kuolemaan, ja liian monessa tapauksessa on mukana ollut alkoholi. Kelkkailua koskee aivan samat määräykset kuin autoiluakin tässä asiassa, rajat ovat samat, rattijuopumus 0,5 promillea ja törkeä rattijuopumus 1,2 promillea. Myös ajokortti joutuu kuivumaan muiden seuraamusten lisäksi jotka sitten käräjätuomari asianosaiselle kertoo.

Maasto käsitteenä ei aina ole helppoa ymmärtää. Joskus joudumme itsekin tarkkaan miettimään, onko kyseessä maasto vai tie. Kummallakin käsitteellä on oma tarkoituksensa ja ennen kaikkia omat sääntönsä. Maastossa moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljetettaessa täytyy olla maa-alueen omistajan tai –haltijan lupa, Metsähallituksen mailla Metsähallituksen lupa. Ilman asianmukaista lupaa ei maastossa saa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajaa. Poikkeuksena tietenkin pelastus-, valvonta-, ja eräät työtehtävät.

Vesistöjen kohdalla vuodenajalla on merkitystä. Kun järvi on jäässä siitä tuleekin maastoa ja näin ollen säännöt tulevatkin toisaalta, kesällä taas säännöt ovat toiset. Myös käsitteet ura ja virallinen kelkkareitti eroavat toisistaan. Ura on sinne maastoon piirretty /tehty polku, jolla ei periaatteessa ole voimassa muuta kuin yleinen varovaisuus ja nopeusrajoitukset. Esimerkiksi mitään väistämissääntöjä ei ole, eikä liikennemerkkien tarvitse olla virallisia. Virallisella kelkkareitillä taasen on voimassa liikennesäännöt kaikkinensa. Liikennemerkit ovat virallisia ja väistämissäännöt ovat voimassa, kuten myös ajokorttivaatimus. Maastossa kuljettajan täytyy olla 15-vuotta täyttänyt. Ja tämä koskee myös sitä omaa kotipihaakin. Ainoastaan eristetyllä alueella kuljettaja voi olla tätä ikää nuorempi. Moottorikelkkaa tai muuta moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljetettaessa ja tultaessa maastosta tielle, joko tien ylitykseen, tai muun syyn vuoksi joudutaan ajamaan tietä pitkin, on kuljettajalla oltava kyseiseen ajoneuvo luokkaan vaadittava ajokortti. Moottorikelkalla vaatimuksena T-luokan ajokortti, siellä maastossa ajeltaessa ei ole ajokorttivaatimusta, oli laite mikä tahansa, jos kuljettaja on vähintään 15-vuotta täyttänyt.

Suurimmat ongelmat kelkkailussa lienevät alkoholi sekä ajaminen toisten mailla ilman lupaa sekä tiellä ajaminen. Tiealue käsitteenä on varmasti monelle tuntematon asia. Se tiealuehan jatkuu sinne ojanpohjalle asti ja edelleen vastapenkan kautta aina n 2-3 metriä metsän puolelle. Liian usein näkee kelkkauran menevän metsästä ojanpohjalle jopa kerhojen vetämänä/tekemänä, vaikka tämä ei ole laillista. Se, että jollekin maa-alueelle ei kerho/henkilö saa lupaa ajaa, ei oikeuta siihen, että ura vedetään siltä kohdin sinne ojanpohjalle ikään kuin kiertäen tämä kielletty alue. Moni ei myöskään aikoinaan tiennyt sitä, että saapuessaan kelkalla huoltoaseman pihaan, tai ottaessaan kelkan alas kärrystään ja ajaessaan tankkaamaan sen, olivat he tieksi luokitellulla alueella jolla ajaminen oli kiellettyä. Se oli kuitenkin aivan yleinen tapa ja kuinkas sen kelkan olisi muuten saanut tankattua kuin ajamalla se kärryssä tankkauspisteeseen. Onneksi tähän asiaan tuli hieman järkeä ja se on nykyisin sallittua huomioiden sen, että kelkkauran on tultava huoltoaseman välittömään läheisyyteen ( käytännössä max. 300m ajomatka uralta huoltoaseman pihaan) vaikkapa tietä ajaen. Aktiivisesti harrastavat tuntevat lähtökohtaisesti säännöt ja määräykset, eikä ainakaan omalla kohdallani heidän kanssaan ole ongelmia ilmaantunut valvonnan yhteydessä. Ongelmat on tulleet julki pääasiassa satunnaisten käyttäjien kohdalla. Mennään mökillä kalaan tai verkoilla käymään tai lainataan kaverin kelkkaa viikonlopuksi. Näihin liittyy liian usein mukaan alkoholi. Lisäksi käyttäjällä ei ole mitään käsitystä kelkasta ja sen tekniikasta siinä määrin, että osaisi vaihtaa koneeseen sytytystulpan saati variaattorin hihnan puhumattakaan siitä, että olisi tarkastanut onko kyseisiä varaosia mukana työkaluineen. Aika monta kertaa on saanut näitä osia keskellä ei mitään vaihdella ihmisten kelkkoihin ja jopa hinailla heitä pois, kun ei ole ollut varaosia mukana.

Ja sitten se ajelu missä sattuu. Kuinka vaikeata se mahtaa olla selvittää, missä saa moottorikelkalla ajella. Saattaa olla melkoisen vaikeata, oikeasti. Jotkut kaupungit/kunnat/kylät ovat laittaneet omille nettisivuilleen alueellaan olevista moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla ajamisen kieltävät rajoitukset karttoineen ja kieltoperusteineen. Lisäksi jopa toisinkin päin eli missä kelkoilla ajelu on sallittu. Lisäksi paikalliset kelkkakerhot kyllä kertovat omalla alueellaan olevista urista tai virallisista reiteistä ja heiltä saa samalla ostettua luvan ajamiseen heidän urillaan. Yleensä kieltoalue tulisi olla merkattu maastoon, mutta merkkauslinja on ruokottoman heikkoa tässä asiassa ja samoin heikoilla merkinnöillä ovat myös kerhojen urat. Jos sitä rahaa pyydetään siellä uralla ajamiseen, niin eiköhän siitä riitä puutavaran ostoonkin, jotta saa niitä ”jätkän ristejä” laitella uran varteen tiheämmin? Eikö niin. Mutta lähtökohdanhan tulee kuitenkin olla se, että kelkkailija itse varmistaa sen, missä hän saa ajaa ja hankkii luvat, mikäli niitä tarvitsee. Eikä siellä maastossa ollessa tule seurata kaikkia jälkiä mitä eteen tulee, saatat ajella kielletylle alueelle ja silloin on turha sanoa ”kun en minä tiennyt”. Kuskin tulee tietää missä ollaan, on lähtökohta tälle asialle.

Tiivistetäänpä vielä asiat nippuun eli tyyliin ”jokaisen kelkkakuskin tiedettävä” –asiat:
- maastossa ajettaessa 15-vuoden ikä
- kypärän käyttöpakko, myös matkustajat ja alle 15-vuotiaat. Myös reessä matkustavat, mikäli kyseessä avonainen reki (ei siis umpinainen reki).
- rattijuopumussäännöt koskevat myös kelkkailijoita
- tiellä ajaminen pääsääntöisesti kielletty. Poikkeus; mikäli maastoeste esim. sula joki/järven kohta, rautatie ym. tai jopa maasto itse, voi ohittaa/käyttää siltaa/tietä esteen ohittamiseen. Käytettävä tällöin sitä tien auraamatonta osaa eli penkkaa. Mikäli penkka on niin korkea, ettei sinne pääse, voi ajaa tiellä/ajokaistalla ( kts. asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä, 2 luku 11§, Finlex ) Maksimi nopeus tiellä ajettaessa 40 km/h. Huomio ajokorttivaatimus T-luokka.
- nopeusrajoitus maastossa maa-alueella 60 km/h, jääpeitteisellä vesialueella 80 km/h, kuitenkin reitillä 60 km/h, rekeä vedettäessä, mikäli matkustajia kyydissä, 40 km/h.
- tutustu käyttämääsi kelkkaan, varmista hihnan kunto ja varahihna, varmista varatulpat mukaan ja OPETTELE näiden vaihtaminen. Myös ohuempaa, mutta kestävää köyttä sellainen 5-10m pätkä sekä työkalut em. osien vaihtamiseen.
- pidä mukanasi AINA tulentekovälineet (minigrip tms. pussissa). Opettele tekemään tulet myös talvipakkasessa. Polttoainetta löytyy kyllä kelkasta jos tarve ja jopa kaksitahtituorevoiteluöljykin palaa.
- kunnon puukko ja monitoimityökalu.
- jos et osaa suunnistaa, älä lähde yksin matkaan, opettele suunnistamaan tai ota kaveriksesi kokenut kelkkailija. Se puhelin pimenee aika nopeasti talven pakkasissa. Muista, että pimeällä maailma on aivan toisen näköinen ja tututkin maastot ovat vieraita.
- usko, että jääalue on kaikkein vaarallisin alue. Jäällä kuolee suurin osa kelkkailijoista, kova vauhti, alkoa veressä, sula, railo, lumen muovaama hyppyri, pimeällä rantapenkat, verkkomerkit, jäätiet (myös päivisin vaarallisia). Jäällä päiväsaikaan ei ole mitään, mikä voisi pelottaa, metsässä on puut aivan olkapään vieressä, jotka rajoittaa menohaluja.
- kypärä päähän….kypärä päähän ja se leukahihna kiinni. Tosi kelkkailija hankkii vielä sellaisen crossisuojapaidan, jossa kaikki suojat ovat valmiina eli kyynär- olka- selkä ja rintapanssari ja paidan muodossa jopa helposti puettavissa. Ja polviin polvisuojat tietenkin, se ranteenpaksuinen koivu kun napsahtaa niin ilkeesti sääressä.
- aloittele kelkkailu hitaasti opetellen kokeneemman seurassa ja jos olet sillä firman safarilla, niin näytöt osaamisestaan voi antaa siellä työmaalla eikä safarilla.
- kunnioita luontoa ja sen asukkaita, se olet sinä joka menee kylään ja kylässä ollaan kylän tavoilla. Älä siis kaatele puita ilman lupia ja ajele missä sattuu, vaan merkityillä urilla ja reiteillä. Oikein hyvää lisätietoa löytyy esim. Liikenneturvan sivuilta. Myös poliisilaitoksilla on moottorikelkkailuun perehtyneitä koulutettuja poliiseja, joilta voi aina kysyä neuvoja askarruttaviin ongelmiin.
- siis terve järki mukaan ja sillä pääsee jo pitkälle. Kelkkailu on oikeasti mukavaa touhua kunhan muistaa, että silläkin lähtee henki todella nopeasti. Itse olen ajellut kelkalla talvisin yli 20 vuoden ajan ja vieläkin opin uusia asioita….vanhoja unohtamatta.

Motiva Oy: Muista moottorin esilämmitys ja käytä auton sähkölaitteita fiksusti

VTT testasi Defan toimeksiannosta auton sähkölaitteiden käytön vaikutusta polttoaineen kulutukseen ja lähipäästöihin. Testissä jäljiteltiin normaalia kylmäkäynnistystilannetta, jossa autoilija käyttää auton omia sähköisiä mukavuusvarusteita. Mittausten perusteella akun varaaminen ja moottorin esilämmitys pienentävät merkittävästi terveydelle haitallisia pakokaasupäästöjä ja jonkin verran myös polttoaineenkulutusta.

Esilämmitetty auto on turvallinen ja mukava ajaa. Se ei aiheuta suuria lähipäästöjä eikä kuluta polttoainetta kohtuuttomasti käynnistyksessä. Esilämmitys säästää polttoainetta yleensä sitä enemmän mitä vanhempi auto on, mutta sisätilanlämmittimen harkitsematon käyttö kuluttaa turhaan sähköenergiaa ja syö siten säästöjä. Liian pitkä esilämmitys menee hukkaan. Sopiva esilämmitysaika kannattaa säätää ulkoilman lämpötilan mukaan ajastimella tai etäohjauksella.

”Moottorin esilämmitys säästää autossa kuin autossa. Se myös vähentää auton sähkölaitteiden käytön tarvetta. Auton moottori on voimalaitoksena varsin kehno, joten sillä ei kannata turhaan tuottaa sähköä”, sanoo ryhmäpäällikkö Vesa Peltola Motivasta.

Bensiinimoottorissa peräti 80 prosenttia polttoaineen sisältämästä energiasta muuttuu lämmöksi, tosin osa tästä hukkaenergiasta käytetään matkustamon lämmitykseen.

Moottorin esilämmitys vähentää lähipäästöjä ja moottorin kulumista sekä alentaa myös polttoaineen kulutusta. Se myös parantaa liikenneturvallisuutta nopeuttamalla auton sisälämmityslaitteen toimintaa, jolloin ikkunoiden huurtuminen vähenee. Sisätilojen pintojen ja materiaalien esilämmittäminen vähentää auton omien mukavuuslämmittimien tarvitseman sähköenergian tarvetta. Sisätilanlämmitintä ei kuitenkaan kannata yleensä pitää päällä yli kahta tuntia.

Akun varaustilan vaikutus päästöihin yllätti

”Auton akun varaustilalla oli merkittävä vaikutus päästöihin”, toteaa johtava tutkija Juhani Laurikko VTT:ltä tuoreen tutkimuksen perusteella. Nykyaikaisissa autoissa on yhä enemmän sähköä kuluttavia varusteita. Toisaalta paineet polttoaineen kulutukseen verrannollisten CO2-päästöjen alentamiseen ovat johtaneet siihen, että useiden autojen latausgeneraattorin toimintaa säännöstellään ajon alkuvaiheessa. Siksi akku ei aina lyhyillä matkoilla varaudu riittävästi, varsinkaan kylmissä oloissa.

”Kokeissa akkuvaraajan ja esilämmityksen yhteiskäyttö alensi merkittävästi haitallisia päästöjä ja säästi hieman polttoainettakin. Käytännössä -20 celsiusasteen lämpötilassa tehdyn kylmäkäynnistyksen jälkeen noin 11 kilometrin testimatkalla autojen akut eivät varautuneet lainkaan vaan saattoivat jopa purkautua lisää.”

VTT:n mittauksissa auton esilämmitysjärjestelmän käyttö vähensi terveydelle haitallisia lähipäästöjä Euro 5 -bensiiniautolla keskimäärin 71 prosenttia ja Euro 6 -dieselautolla 51 prosenttia kylmäkäynnistykseen verrattuna. Sähkökäyttöiseen auton esilämmitysjärjestelmään kuuluu moottorin lämmittimen lisäksi myös sisätilan lämmitin ja akkulaturi.

Mittaukset tehtiin Defan toimeksiannosta VTT:n laboratoriossa käyttäen virallisia EU-kulutussyklejä. Mittauslämpötila oli -20 celsiusastetta, ja ajon aikana käytettiin auton omia sähköisiä lämmittimiä. Testeissä käytettiin autosta riippuen kolmea erilaista sähköistä lämmitintä: säteilylämmitintä, letkulämmitintä ja termostaatilla varustettua letkulämmitintä, esilämmittämään moottoria ennen käynnistystä. Lisäksi tutkittiin sisätilan sähköisen esilämmittimen ja akun ylläpitolaturin käyttöä. Testiautot olivat iältään 1–4 vuotta vanhoja.

Harkintaa auton sähkölaitteiden käyttöön

Kaikki autossa käytettävä sähkö tehdään polttoaineella, ja Motivan laskelman mukaan jokainen bensiinimoottorisen auton laturin tuottama kilowattitunti kuluttaa noin 0,65 litraa polttoainetta. Vuoden 2015 bensiinihinnoilla ”autosähkön” hinta on peräti 1,0 €/kWh – siis noin 6,5-kertainen verkkosähköön verrattuna (95E-polttoaineen hinta: 1,50 €/litra; kotitaloussähkön hinta: 0,15 €/kWh).

Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä auton sähkölaitteiden aiheuttamasta polttoaineenkulutuslisäyksestä. Yksittäinen sähkölaite lisää polttoaineenkulutusta helposti 0,5–1,0 l/100 km. Navigointilaite taas ei juurikaan lisää polttoaineenkulutusta, vaan käytännössä yleensä alentaa sitä hukka-ajon vähentyessä. Turha takalasin lämmittäminen taas tuo helposti yli puoli litraa lisäkulutusta sadalla kilometrillä. Tuulilasin lämmitys (teho 1 000–2 000 W) nostaa polttoaineenkulutusta jopa 2–4 l/100 km, mikä tarkoittaa 0,2–0,4 litran lisäkulutusta keskimääräisellä henkilöautomatkalla (20 minuuttia).

Motiva Oy on valtionyhtiö, joka toimii asiantuntijana energian ja materiaalien tehokkaan käytön edistämiseksi. Motiva tuottaa luotettavaa tietoa ja vaikuttavia ratkaisuja kestäviin valintoihin ja toimiin. Haluamme rakentaa resurssitehokasta Suomea, joka on osaava, hyvinvoiva, kilpailukykyinen ja vastuullinen.

Rengaskauppaa suurella sydämellä

GT-Rengas –liikkeensä Helsingin ja Vantaan Tikkurilan rajalle avannut Ari Kosonen on rengasmies henkeen ja vereen. – Minulle on tärkeää, että vaikeakin rengas saadaan hoidettua, hän sanoo.

GT-Rengas kuuluu Rengasmarket –ketjuun. Yrittäjä Ari-Pekka Kosonen kertoo vääntäneensä ensimmäiset renkaansa vain kahdeksanvuotiaana kloppina syksyllä 1971. Ensimmäisen rengasliikkeensä Kosonen perusti syksyllä 1991 ja veti sitä 24 vuotta.

Toisen firmansa GT-Renkaan hän avasi Tikkurinkujalle Helsingin ja Vantaan Tikkurilan rajalle tämän vuoden syyskuussa. Renkaiden myynnin ja asennusten lisäksi palveluihin kuuluu myös rengashotelli.

- Olen tehnyt rengaskauppaa aina suurella sydämellä, ei näitä hommia tehdä vain koneilla. Rengastakin pitää joskus käsitellä kuin naista, saada sen herkkyydet liikkeelle oikein, Kosonen sanoo.

Nettikaupassa miinansa

Esimerkkinä Kosonen kuvaa renkaan ottamista pois vanteelta.

- Olen usein nähnyt, kuinka se tehdään vain runttaamalla. Vaikka rengas olisi käytettykin, voidaan poistovaiheessa käyttää rasvaa. Silloin rengas irtoaa vanteesta helpommin ja samalla kone ja mahdollisesti vannekin säästyvät. Pitää ajatella kokonaisuutta. Tämä ei ole ”siitä vaan” –hommaa, työ pitää osata tehdä myös tunteella.

Nettikauppa on rengasbisneksessä kova kilpailija. Siinä on omat miinansa.

– Asiakas ei netistä ostaessa voi aina tietää, mitä on oikeasti ostanut. Kun meille kävelee asiakas ovesta sisään, hän saa tietää, mitä ostaa, ja me vastaamme aina huutoon. Jos teemme virheitä, nekin tunnustetaan. Jos työntekijä tekee virheen, asia vaan hoidetaan kuntoon ja piste.

Toisenlaisiakin esimerkkejä on. Kosonen kertoo hauskan tarinan 1980-luvulta.

– Kun asiakas ei saanut pyöriä tasapainoon ja auto täristi, myyjä sanoi, ettei pyörissä ole vikaa, mutta sinulla on Parkinsonin tauti.

Tieto, taito & turvallisuus

Nettikaupassa asiakas hurmaantuu helposti, kun kivijalkaliikkeessä 380 euroa maksavat renkaat saa 300 eurolla.

– Helposti unohtuu se, että liikkeen hinta sisältää alle laiton ja myös vastuun työstä ja tuotteesta. Kun asiakas hakee renkaansa postista ja vie ne alle laitettaviksi rengasliikkeeseen, siellä hän kuuleekin, että rengastyölle on rajoitettu takuu, koska liike ei voi vastata tuotteista, joita ei ole sieltä ostettu.

Moni rengasliike ottaa vieraiden renkaiden asennustyöstä 100 euroa.

– Jo tässä vaiheessa netistä ostetut renkaat ovat loppupelissä tulleet maksamaan asiakkaalle 20 euroa enemmän kuin jos samat renkaat olisi ostettu kivijalkaliikkeestä. Unohtamatta tietysti vastuukysymyksiä. Ja aika usein nettikaupan hinnoissa ei erikseen mainita postikuluja, ne ovat monesti 50 euroa. Me annamme töillemme automaattisesti kolmen kuukauden takuun.

Kosonen tiivistää palveluperiaatteensa kolmeen teemaan.

– Ne ovat aina olleet tieto, taito ja turvallisuus.

Ei väkisin kalleinta

Asiakaslähtöistä palvelua on miettiä renkaita myydessäkin ostajan todellista tarvetta.

– Käymme aina läpi eri vaihtoehdot. Jos nurkka-ajoa Tikkurilassa muutaman tuhat kilometriä vuodessa ajava asiakas tulee pihaan 400 000 kilometriä ajetulla vuosimallin 1993 Corollalla, en lähde myymään hänelle premiumrengasta, jos Corollan määränpää vuoden kuluttua on romuttamo Tattarisuolla.

Päinvastaisella tavalla Kosonen toimii, jos perheenisä haluaa halvimmat mahdolliset renkaat perheen kakkosautoon, jonka käyttötarkoitus on kuitenkin ykkösluokkaa.

– Nimenomaan vaimon ja lasten pitäisi ajaa niillä kaikkein turvallisimmilla renkailla. Lopputuloksena näissä tilanteissa olemme päätyneet laittamaan sen kakkosauton alle kuitenkin paremmat renkaat.