Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 1 / 2016 - Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 1/2016 Jälleen kerran on vuosi vaihtunut ja uudet seikkailut edessä. Jännityksellä jään odottamaan mitä tämä vuosi tuo vielä tulessaan. Kerhomme osalta eletään juhlavuotta, sillä kerhomme perustamisesta on kulunut tänä vuonna 30 vuotta. Kovin on maailma muuttunut näiden vuosien aikana. Onko sitten parempaan vai huonompaan, sen saa jokainen tykönään ratkaista.

Rallin MM-sarja polkaistiin käyntiin Montessa ja odotukset olivat suomalaisittain kovat.

Herrat Esapekka Lappi ja Teemu Suninen ajoillaan WRC2-luokassa olivat ehdottomanb hieno juttu tuossa perinteisessä ja vaativassa rallissa.

Kuninkuusluokassa J-M Latvalan tekniikka petti ja kisa meni kenties liian kovan yrittämisen takia piloille auton rikkouduttua ulosajon seuruksena. Lähellä oli myös todellinen katastrofi. Onneksi J-M:n auton töytäisemäksi joutunut katsoja taisi selvitä pelkällä säikähdyksellä rytäkästä, toivottavasti. Tilanne näytti tv:stä katsoen tosi hurjalta.

Ruotsin rallista oli myös lupa odottaa loistavaa suomalaismenestystä, eikä tarvinnut pettyä. Samat herrat eli Esapekka Lappi ja Teemu Suninen ajoivat erityisen hienot tulokset kisassa. Touivottavasti tallipäälliköt ovat huomanneet näiden nuorten miesten taidot ja kyvyt ja antavat heille mahdollisuuden taistella kirkkaimmista mitaleista myös luokkaa ylempänä. Mieluiten vaikka heti ensi vuonna. Eikö niin Tommi Mäkinen?

J-M Latvalan osaltahan kisa jatkui mollivoittoisena Monten tapaan. Tuloksena taas 0 MM-pistettä. No, huonoa tuuria on ollut kyllä muillakin, esim. Chris Meekellä, joka teloi molemmissa kisoissa Citroeninsa tukivarret sellaiseen kuntoon, että jatkaminen oli mahdotonta. Montessa hänen autostaan rikkoontui vielä öljypohja.

On kuitenkin varsin tylsää, että tänäkin vuonna Sebastien Ogier on niin ylivoimainen Volkkarillaan, ettei muilla ole juurikaan mahdollisuuksia hänen voittamisekseen. Aina kun joku tulee lähelle hänen aikojaan, niin SO kiristää vauhtiaan ja sen on sitten siinä, voitto. Toivottavasti muut tallit saavat päivitettyä ensi vuodeksi kalustonsa siihen malliin, että näissäkin kisoissa nähdään kunnon taistelu myös voitoista.

Vajaan kuukauden päästä tärähtää käyntiin F1-sarja. Nyt vielä raotellaan peittoja uusien formula-autojen päältä. Saa nähdä, onko esimerkiksi Ferrari löytänyt lisää kyytiä ja ajettavuutta uusiin autoihinsa, jotta todella pystyvät haastamaan Mercedekset taistelussa bodiumsijoituksista. Mikä olisikaan hienompaa, jos vaikka kahdella korkeimmalla pallilla seisoisi suomalainen kuljettaja ja voitaisiin kuunnella sitä Kiminkin mainostamaa kunnon musiikkia palkintojenjakotilaisuudessa.

Turva-automiehistöllämme on vielä paljon töitä tämän vuoden kisoissa. Koskaan ei voi vähätellä tekemäämme vapaaehtoistyötä rallien katsojaturvallisuuden eteen. Miehistöjen pitää olla valppaana vielä tämäkin vuosi, jottei edes läheltä piti tilanteita syntyisi televisiossakin ja sosiaalisessa mediassa nähtyjen Monte ja Heinolan kisojen tapaan. Hoidetaan hommamme tyylikkäästi ja ammattitaidolla loppuun saakka.

Eerojuhani: Ihmettä odotellessa

Lagus
 
Talvi tuli ja meni, tuli uudestaan ja meni ja taas se tuli. Loskaa ja nastoja lentää. Miten turhauttavaa onkaan ollut ajaa auto pesuun tietoisena siitä, että vain yksi ajettu työmatka ja auto on taas kurassa yltä päältä. Tuulilasin vaihdoin helmikuun alussa ja jo parin viikon sisään sai tuulilasi osakseen kaksi uutta nastan iskemää, toinen on tietenkin suoraan näkökentässä. Kyllä syö miestä ja vaimon varoja nämä tällaiset talvet.

Ralleihin leuto talvi on niin ikään vaikuttanut negatiivisella tavalla. Osa on jouduttu perumaan, osa taas ajettu savimössössä erittäin huonoissa kilpailuolosuhteissa ja sehän ei tietenkään ole kuljettajia miellyttänyt. Kilpailukausi on kuitenkin saatu kunnialla alkuun ja turva-autollamme on sen mukaisesti ollut kysyntää. Kaunako nuo työt sitten jatkuvat. Vaikka kuinka meillä kerholaisilla löytyisi hyvää tahtoa ja paloa tehdä tätä omasta mielestämme arvokasta vapaaehtoistyötä, lienee edessä turva-autohistorian viimeinen kausi. Uusia yhteistyökumppaneita emme ole saaneet ja sen myötä varoja turva-autotoiminnan pyörittämiseen ei vain yksinkertaisesti ole.

Turva-autotoimintamme alkaa siis pikku hiljaa olla uransa päätepisteessä, ellei ennen syksyn alkua jotakin mullistavaa tapahdu. Kauden 2017 rallijärjestäjien on kuitenkin jo nyt hyvä valmistautua isihen, että se SPAUK ei olekaan enää totuttuun tapaan avaamassa reittiä, ei Turussa sen enempää kuin Rovaniemelläkään. Vielä emme kuitenkaan suostu heittämään pyyhettä kehään, vaan odotamme ja toivomme, niin kuin saamamme palautteen mukaan moni muukin. Tämä vuosi viedään kuitenkin lupausten ja sovitun mukaisesti loppuun ja seuraavan kauden osalta valistamme kilpailunjärjestäjiä viimeistään kauden 2017 rallikalenterin ilmestyttyä. Ruodimme sitten tarkemmin sitä, mitä turva-autotoiminta on tuonut meille kerhona ja kerholaisina ja se on paljon se.

Tänä vuonna turva-auto on jo ehtinyt muutaman kisan kiertää, mainittavimpina Arctic Lapland Rally, jonka kulusta on raportti toisaalta tässä lehdessä. Muutakin toimintaa kerholla kuitenkin on ja tulossa siltä osin on kerhotoiminnallisesti ihan normi vuosi. Pyydettyjen ilmoittajalisenssien perusteella ainakin puolenkymmentä spaukkilaista aikoo osallistua enemmän tai vähemmän Suomessa ajettaviin rallikoitoksiin ja sehän puolestaan on hyvä uutinen. Näiden herrojen edesottamuksista on luvassa kisaraportteja kaikkien luettavaksi tämän kauden myöhemmin ilmestyvissä kerholehtemme numeroissa.

Belgiassa ajetaan yhden välivuoden jälkeen toukokuun lopulla taas poliisirallia. Kyseessä on peräti 59. kansainvälinen poliisiralli. Puheenjohtajan korviin ei kuitenkaan ole kantautunut kerholaisilta ilmoittautumisia tuohon kisaan. Ehkäpä sitten ensi vuonna, kun kyseessä on juhlakisa, saamme sinne edustajan tai kaksi.

Ihmettä odotellessa toivotan jäsenistöllemme, kaikille lukijoillemme, kerholehtemme ilmoitusmyynnistä vastaavalle Walmos Oy:lle henkilökuntineen, lehtipaino TpT-Print Oy / Timo Lahtiselle, lehtemme ilmoittajille sekä vielä tämän kuluvan vuoden 2016 turva-autotoiminnan pyörittämisen mahdollistaneille Ouneva Group, El-Car ja Rengasmarket / GT-Rengas, oikein mukavaa autourheiluvuotta 2016. Samalla haluan esittää Teille nöyrimmät kiitokseni tähänastisista saavutuksistamme.

Pauli & Mika: 16.1.2016 Jari-Pekka Ralli Heinolassa

Rallikausi 2016 alkoi juhlavasti, kun viisikymppisiään viettävä Heinolan urheiluautoilijat ry järjesti vuoden ensimmäisen arvokilpailun, Rallin Suomen Juniorimestaruussarjan avausosakilpailuna ajetun Jari-Pekka Rallin.

Viisi erikoiskoetta, yhteispituus 73 kilometriä. Reitti kokonaisuudessaan noin 195 kilometriä Heinolan, Sysmän ja Hartolan alueella nelostien länsi- ja itäpuolilla. Kilpailukeskuksena toimi Heinolan lukio, huoltotaukoa vietettiin Hartolassa Jari-Pekka liikenneasemalla.

RSJM-sarjassa ajetaan edelleen viisi osakilpailua, kaksi talvella ja kolme kesällä. Osakilpailuissa kilpaillaan Rallin Suomen Juniorimestaruuden lisäksi Nuorten- ja Naisten Cup-pisteistä sekä Rally Trophy-pisteistä. Sarjoihin ei ole erillistä ennakkoilmoittautumista, vaan kaikki sarjaluokissa kilpailevat kilpailijat keräävät sarjapisteitä automaattisesti. Lopullisiin pisteisiin lasketaan neljän osakilpailun pisteet sarjasääntöjen mukaisesti. Juniorimestaruuden voittaa se ohjaaja, joka on luokasta riippumatta kerännyt eniten pisteitä.

Kilpailunjohtaja Hanna Valonen, reittijohtaja Jari Kauppi ja turvallisuusjohtaja Kari Kukkamäki ryhmineen olivat tehneet hienoa työtä. Etuautopalaverissa keskityttiin vain olennaiseen ja jokainen autokunta sai tarvittavan materiaalin kansiossa, joissa aihekokonaisuudet oli eritelty välilehdin. Tämän selvemmäksi homma ei enää mene. Nyt oli kaikki tarvittava tieto yksissä kansissa. Todella toimiva systeemi, jonka soisi yleistyvän muissakin kilpailuissa.

Rallikansaa ei ollut pakkasista johtuen reitin varrella kovinkaan paljoa, mutta EK kakkosen ja kolmosen linjavikapaikat oli löydetty. Lunta oli todella niukasti eli "nojattavat" penkat puuttuivat.

Ennen taukoa ajettu EK 3 oli kilpailun pisin, peräti 29 km. Hieno ja todella haastava erikoiskoe, joka vaati tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta. Kolmosella hakkuuaukeaoikea yllätti monet kuljettajat ja kovavauhtiset ulosajot päätyivät jopa iltapäivälehtien lihavoituihin otsikoihin, koska ei niin ammattilaiset katsojat olivat pikkuhiljaa siirtyneet vaarallisille paikoille ulkokurviin. Tapahtumista riitti jälleen kerran vilkasta viestittelyä netin keskustelupalstoilla.

EK 2 oli keskeytettynä 45 minuuttia ulosajon vuoksi, kun kuljettajat vietiin tarkastukseen terveyskeskukseen.

Kaksi viimeistä erikoiskoetta ajettiin nelostien länsipuolella. Olosuhteet pysyivät koko päivän muuttumattomina, poutainen kireä pakkaspäivä, sillä mittarilukema pysyi koko ajan noin -20 asteen tuntumassa. Tauon jälkeen lisävalot olivat tarpeen, sillä ensimmäinen autokunta oli maalissa Heinolan torilla noin 17:30.

Turva-autokeikka sujui odotetusti, ylimääräisiä tehtäviä ei ilmaantunut ja yleisö oli meidän liikkuessa reitillä jo kohtuullisen hyvin katselupaikoilla, toki muutamat vielä kulkivat tiellä, mutta Kugan ääni- ja valomerkit aikaansaivat halutun vaikutuksen.

Ammattikatsojat olivat varustautuneet karuihin olosuhteisiin, sillä monissa hyvissä katselupaikoissa oli makkaranuotiot tulilla ja siinä sivussa pääsi lämmittelemään.

Etuautojen jälkipalaverissa jokainen autokunta antoi sekä suullisen että kirjallisen raportin kilpailupäivästä. Palaute oli positiivista, mutta olihan siellä joitakin kommentoitavia yksityiskohtia, kuten kuuluukin. Kokonaisuudessaan Heinolan urheiluautoilijoiden juhlakilpailu sujui hienosti. Yleensä talvikauden ensimmäisessä rallissa kilpailijoilla on luontaisesti yritystä vähän liikaakin, eikä nytkään tehty poikkeusta: maaliin pääsi vain 60 kilpailijaparia. Keskeyttämisprosentti oli yli 37, joten monessa tallissa valot palavat lähiviikkojen aikana.

Kugan finaalikiertue jatkuu seuraavaksi napapiirillä Arctic Lapland Rallyssä tammikuun lopulla.

Kaitsu Heikkilä: Turva-autoilemassa tunturissa eli Arctic Lapland Rally 2016

- Tästä eteenpäin käytän kisasta nimeä Tunturi ralli, kun tuo Arctic jne. on niin hankala kirjoittaa.

Mistä kaikki alkoi?

Vuodenvaihteen jälkeen istuin Oulun poliisiaseman autohallissa ja ajoimme laitoksemme automekaanikon Arin kanssa sivuluisua pitkin hallia ja kävimme läpi edellisenä viikonloppuna ollutta ensimmäistä rallin juniorimestaruuskilpailua, Jari-Pekka rallia. Arin poika oli siellä autonsa tuhonnut ja sitä siinä porukalla ihmeteltiin. Siinä jutun tuoksinassa kännykkä piippas sähköpostin merkiksi, avasin sen ja luin postin. Veljemme Spaukista lähestyi jäseniään asialla, joka koski turva-autoilua Tunturi rallissa. Hyvä ystäväni, Kaukorannan Matti oli estynyt (onnekseni) osallistumaan Tunturiin ja hänelle haettiin sijaistajaa Kontin Jussin kaveriksi.

Rakas vaimoni on todennut minut monesti nopeaksi, autourheilu piireissä en taas ole liiemmin päässyt nopeudella loistamaan, mutta nyt siitä kun s-posti puhelimeen kolahti, olin ensimmäisen puhelun soittanut noin 30 sekunnin jälkeen ja sain paikan itselleni varattua. Onneksi esimieheni oli asiaan suostuvainen ja rouvakin minulle vapaata viikon antoi, niin pääsin katsomaan Tunturi rallin tuoltakin puolelta.

Matkaan

Niinpä sunnuntaina 24.1.2016 suuntasin Rovaniemelle reppu täynnä rusinoita ja rinta rottingilla. Olin Kontin Jussin kanssa sopinut, että menen omineni Rolloon, sillä Jussi sai etelästä ajokaverikseen Kukkiksen, joka oli tulossa kisaan turvatarkkailijaksi. Mäkelän Kari otti minut kotoa kyytiin ja hyppäsin Mersun jousille. Karilla oli kärryssä kyydissä Evo Mitsunsa, joka meni Claude Picasson käyttöön ralliin. Picassosta myöhemmin lisää. Ajelimme Rovaniemelle mukavassa talvisäässä ja perillä purimme Mitsun talliin ja lähdin majoittumaan reppuineni Pohjanhoviin. Pohjanhovissa oli kaikki valmiina, niin kuin Jussin kertomana on kuulemma aina ollut. Jussi ja Kukkis tulivat hotellille muutamaa tuntia myöhemmin, pojatkin majoittuivat ja käytiin illasta vielä syömässä.

Kilpailutoimisto, ohjeet ja tehtäviin

Ensimmäisenä aamuna menimme hyvissä ajoin kilpailutoimistoon, jossa Härön Lissu otti meidät omaan iloiseen tyyliinsä vastaan ja luovutti meille reittikartat ja muun materiaalin, mitä tutustumisjakson aikana tarvittiin. Reittipäällikkö Kenttämaan Juhan kanssa katsottiin paikat, minne menemme reittiin tutustumista valvomaan.

Torstaihin saakka reittiä kierrettiin eessuntaas ja suoritettiin valvontaa ennaltasovituissa ja sopimattomissa paikoissa. Ralliporukka oli todella hyvällä asenteella reitillä nuottia tekemässä, emmekä käytännössä joutuneet puuttumaan kenenkään toimintaan muuten kuin asiasta juttelemalla. Toki ralliukkelit kävivät meidän kanssa muuten jutustelemassa. Tutustumispäivät olivat pitkiä ja mukavia päiviä, Voortiin tuli kilometrejä kiitettävästi, sillä tunnetusti Tunturin pätkät ei oo aivan kaupungin kuppeessa.

Pohjanhovin eksoottinen sauna

Kontin Jussi osoittautui kovaksi saunamieheksi ja itsekin kun siitä hommasta tykkään, oli illat aina kiva päättää saunaan. Yhtenä iltana istuimme Jussin kanssa kahdestaan hotellin saunassa, kun saunan ovi tempaistiin auki ja ovella oli viisi intialaista ukkoa. Ukkelit oli pyyhkeet lanteilla ja tuijottivat meidän alastomia vartaloita huuli pyöreänä. En ossaa intiaa mutta oon aivan varma, että se ensimmäinen ukko sanoi niille muille, että ”ei per… nuo on munasillaan”. No elähän mittään, ukot kiepsahti takas pesuhuoneen puolelle ja tulivat hetken aikaa rohkaistuttuaan takaisin saunaan. Toki he olivat jättäneet pyyhkeet lanteilleen ja istuivat silleen lauteille.

Ukkeleita kiinnosti kovasti suomalainen sauna ja Jussin kanssa siitä heille oikeen esitelmän siellä lauteilla pidimme. Kovasti heitä kiinnosti aika, kuinka kauan saunassa pitää istua ja paljonko vettä pitää kiukaalle heittää. Kun saunomisen oppitunti alkoi olla lopuillaan tuli saunaan vielä kuudeskin intialaismies. Saunassa ei kuitenkaan ollut enää tilaa lauteilla ja hän jäi seisoskeleen siihen oven suuhun. Aikansa seisottuaan ukkeli päätti kuitenkin istua saunan ns. alalauteelle.

Kerroin muille saunojille, että tuo alalaude on vähän semmonen lasten ja semmosten paikka, jotka ei löylyä kestä. Muut remahtivat nauramaan ja tämä yksinäinen alalauteella istuskelija veteli nolona niskojaan kyyryyn. Ensin saunaan saapuneet viisi ukkelia alkoivat saada löylyistä tarpeekseen ja hiljalleen siirtyivät pesuhuoneen puolelle. Tämä alalauteen mies jäi vielä sinne meidän kanssa saunomaan, hän katsoi meitä hetken, heitti pyyhkeen nurkkaan ja tempas löylyämpärin itelleen. Voin kertoa, että on nuo intialaisetki kovia ottaan löylyjä ku pikkusen härnää…

Rallireitti

Itse rallireitti käsitti tänä vuonna kymmenen aika perinteistä Tunturin pätkää. Tosin niitä ajettiin vähän eri suuntiin ja eri mittaisina kuin aiempina vuosina. Ykköspätkä oli perinteinen Aittajärvi. Paana oli huippukunnossa kisapäivänä ja sitä oli lysti Voortilla lasketella. Mäntyvaarassa oli jälleen tänä vuonna raviradalla yleisöpyöritys, joka ajettiin kolmeen kertaan (2,5 ja 8 ek:t). Perjantaina ajettiin vielä ek:t 3 Siikakämä ja 4 Kaihuavaara. Ajeltiin pätkät läpi ilman suurempia kommervenkkejä, kaikki oli kunnossa ja lätytkin ehittiin syyä (siitä todisteena kuva).

Lauantain reitti suuntautui sitten Kemijärven suuntaan, siellä ajeltiin perinteisesti muutamia pätkiä sotilasalueella ja myös Hanhikoski kurvattiin läpi. Reitti oli kaiken kaikkiaan huippukunnossa, pois lukien viimeisen, eli 51 kilometriä pitkän Ristilammin puolessa välissä olevaa patikkoa. Patikko oli suolla ja oli mitaltaan pari kilometriä ja sinnehän se Nikara Mitsunsakin rikkoi. Muuten koko reitti oli huippukunnossa ja kisaorganisaatio oli taas tehnyt suuren työn tämän kisan aikaansaamiseksi. Aivan mahtavaa nähdä tuommoista asialleen omistautunutta ja ammattitaitoista talkoo- porukkaa. Hatun nosto heille.

Claude Picasso

Sitten muutama sana herrasta nimeltä Claude Picasso. Olen tutustunut herra Picassoon Mäkelän Karin järjestämien jääajokoulujen tiimoilta. Claude on todella hieno herrasmies ja kovasti innostunut kilpa-autoilusta. Claude on ollut jäärata-koulussa puolenkymmentä kertaa ja on tainnut ajaa Tunturinkin jo kolmesti.

Toissa vuonna kun olimme hotellilla illastamassa, sain Kaukikselta muutaman vanhan ommeltavan SPAUK:in hihamerkin malliksi omiin projekteihini. Istui Clauden vieressä ja Claude näki merkit ja kysyi, että mitä ne ovat. Kerroin hänelle kerhostamme ja siitä mitä me spaukkilaiset rallin ja autourheilun tiimoilta touhuamme. Hän oli aidosti asiastamme kiinnostunut ja ajattelin hänelle siinä illallisen lomassa yhden hihamerkin juhlallisesti luovuttaa.

Claude kertoi siinä tarinan isästään (siitä maalarista), että häntä oli houkuteltu jäseneksi vaikka minkälaisiin kerhoihin ja yhdistyksiin. Isänsä oli torjunut kaikki nuo pyynnöt, paitsi yhden. Jonkun, muistaakseni ranskalaisen pikkukylän poliisipäällikkö oli antanut hänelle jonkunlaisen ns. ”kunniapoliisin virkamerkin” tai jotain. Sen hän oli ottanut vastaan. Claude vertasi tätä meidän merkkiä tuohon isänsä saamaan ja aikoi sitä ylpeydellä kantaa. Nyt sitten tänä vuonna Claude oli lunastanut lupauksensa ja kun näimme hotellin aulassa, hän ylpeänä esitteli ajotakkiaan, jossa komeili SPAUK:in merkki. Eli kyllä Spauk tunnetaan maailmallakin.

Ai niin, Salo voitti Tunturin.

Tuomo Laitila ja Arto Ahola: 3. Shell Piippola ralli, 9.1.2016

Talven rallikauden avasi 9.1.2015 ajettu Shell Piippola ralli. Autoa ei ole testattu syyskuun jälkeen muuten kuin kokeiltu, että se lähtee käyntiin. Kelit ovat olleet niin huonot, ettei missään ole päässyt ajamaan, kun ei ole lunta eikä jäätä ja tiet on sulana. Autoon on tullut sen verran päivitystä edellisen, Keuruulla kesäkuussa ajetun rallin jälkeen, että moottorinohjauspurkki kävi päivityksessä ja kierroksen rajoitin nostettiin vajaalla tuhannella ylöspäin tuonne 7200rpm. Lisäksi pakosarjan paikalle on vaihtunut M3:n peltipakosarja. Syyskuussa hieman kokeilin vetoja moottorinohjauksen päivityksen jälkeen ja äkkiseltään tuntui reippaammin vetävän ja paremmin pysyvän vetoalueella kun vaihteen vaihdossa kierrokset ei laske kovin alas.

Auton lastailin kilpailua edeltävänä iltana trailerin päälle ja pakkailin työkalut ja tarvikkeet huoltoautoon. Piippolaa kohti startattiin luottohuoltomiehen Juhani Rientosen kanssa kahteen pekkaan kilpailuaamuna klo viiden jälkeen. Kartturiksi Piippolaan oli lupautunut serkkuni Arto Ahola, jonka aiemmat rallikokemukset sijoittuvat pääsääntöisesti mallasjuoma kourassa penkalle. Perille päästyämme oli vuorossa kaluston purku ja ilmoittautuminen. Kun pakolliset kuviot oli hoidettu ja alkoi malttamaton odotus, milloin päästään ajamaan. Kovasti mietitytti ennen kilpailua millaisessa kunnossa mahtaa tiet olla, kun lunta ei ole sadellut kovin paljoa Piippolassakaan ja miten mahtaa renkaat kestää? No, taas olin kattellut tallin nurkista matkaan jotain parhaat päivänsä nähneitä piikkipyöriä ja niillä oli tarkoitus lähteä ajelemaan.

Sitten mentiin…

Harrasterallin kisassa on silleen rennompaa aikataulun ym. suhteen, mutta hieman kaipaisin itse tarkempaa aikataulua, niin pysyisi paketti paremmin kasassa. Arton kanssa lähdettiin mielestämme hyvissä ajoin liikkeelle ja kun kilpailukeskuksen lähtöpaikalle päästiin, oli jonossa jo kymmenen numeroa isommalla numerolla ajavat odottamassa vuoroaan. No penkan kautta jonon kärkeen ja matkaan lyhyelle siirtymälle ennen ekan ek:n lähtöä. Ekalla ek:lla oli lanssitauko, kun saavuttiin paikalle ja jonoa oli kerääntynyt silmänkantamattomiin.

Tuli taas tuttu "välit kiinni" ilmiö esiin, kun omaa väliä numeroiden joukosta etsittiin. Jono oli vedetty niin nippuun, että ei sinne auto väliin sovi millään. Autojonon vieressä, kun on omalle paikalle menossa, niin tukkii tien sitten täysin, niin kuin nytkin. Vaikka eihän rallikuskin tarvitse osata numeroita, sen tarvitsee osata vaan ajaa. Muutamissa aikaisemmissakin ralleissa on tullut huomattua varsinkin huollosta/tauolta lähtiessä, että kun AT:lle on matkaa 200 metriä ja tie ahdas pettää kilpailijoilla, joilla on AT:lle tuloaikaa enää vaivaiset 15-20 minuuttia jäljellä, hermot ja he ajavat AT-aseman eteen autot rinnakkain parkkiin. Kuuluneeko lajin luonteeseen, tiedä häntä?

No viimein kun saatiin se vastaan tullut ambulanssi väistettyä ja päästiin jonoon omalle paikalle ja jono alkoi liikkua, alkoi oman lähtövuoron odotus. Arto kyseli toimintaohjeita, mitä hän tekee siinä kartturinpenkillä? Ohjeistin, että voi yrittää lukea tietä tai istuu sitten vaan hiljaa tai kertoo hyviä juttuja.

Kisaa, huoltoa ja odottelua

Hetken päästä lippu heilahtaa ja päästään matkaan. Bemari tuntuu heti alkuun paremmalta ajaa vetojen puolesta, vaikkakin ajaminen on muuten hieman hapuilevaa pitkän ajotauon jälkeen. Arto ohjeistaa mutkien kääntymissuuntia tyyliin vasen, eiku oikea, eiku sori. No pätkä tultiin läpi kuitenkin ihan turvallisesti ilman tilanteita, eikä tarvinnut tällä kertaa väistellä edes takaa tulevia.

Ekan pätkän jälkeen ajeltiin Pyhännälle huoltoon ja huollossa käytiin auto päällisin puolin läpi. Sen jälkeen kilpailijaparin huolto ja suunnistus seuraavalle pätkälle.

Seuraavalla pätkällä taas päänvaivaa aiheutti, kun ei ollut oikein minkäänlaista aikataulua. Kun joltakin järjestäjä puolen edustajalta asiasta kysyi oli vastaus, että siellä jossakin välissä kun ajelee… No lähtöpaikalla nähtiin sama auto, joka lähti meidän edellä ekalle pätkälle. Sen perään kun lähdetään, niin ei kovin paljoa voi pieleen mennä.

Toinen pätkä olikin sitten täysin tuntematon. Ensimmäinen pätkä ajettiin edellisenä vuonna samoin kuin tämän rallin viimeinen. Lippu liehuu ja auto liikkeelle. Toinen pätkä oli oikein mukavaa ajettavaa, melko nopeaa, mutta kuitenkin sopivasti kääntyi ja oli ylityksiäkin. Toinen pätkä tultiin, myös läpi varman päälle ilman tilanteita, jonka jälkeen jälleen keula kohti huoltoa Pyhännälle.

Huoltoparkki ajettiin aika nopealla aikataululla läpi, tarkistuskohteeksi valikoitui ainoastaan pyöränpultit. Tarkoituksena oli käydä tankilla, ettei vaan pääse bensa loppumaan kesken leikin. Huoltoasemalla kun oltiin saatu auto tankattua ja kypärät päähän, että lähdemme odottamaan kolmos ek:n lähtöön luki Arto netistä, että kolmas ek oli keskeytetty toistaiseksi. No kypärät pois päästä ja SEOn baariin syömään.

Maha täynnä jaksaa paremmin jonottaa ja uusi yritys kohti kolmos ek:ta. Kolmosen lähtöä kun lähestyttiin, ulottui jono jo valtatielle asti. Aikamme kun jonon perällä odoteltiin huomasimme erään hieman meitä suuremmalla numerolla ajavan kilpailijan lähtevät sivutielle nähtävästikin omaa lähtöpaikkaa tavoittelemaan. Päätimme mekin sitten lähteä omaa väliä etsimään. Kyllä se oma väli sieltä löytyi, mutta ei siihen taaskaan auto sopinut.

Viimein kun päästiin jonoon ja tuli oma lähtövuoro, startattiin viimeiselle pätkälle illan pimeyteen. Varman päälle jälleen lähdettiin liikkeelle ja huomioitavana seikkana oli viimeisellä pätkällä, että valmiiksi pehmitetyistä renkaista oli paras terä jo hävinnyt entisestään. Peräpää meinasi välillä hieman karkailla, mutta kohtuudella pitoa vielä kuitenkin riitti. Huomioitavana seikkana oli se kun penkkoja ei ollut lainkaan meni ajolinjat koko ajan sisempää ja sisempää. Itse yritin pysytellä visusti tiellä, ettei menisi Bemarin tukivarret solmuun ojanpenkalla rymistellessä. Eräässä vasemmalle kaartuvassa mutkassa oli otettu kaikki irti ja renkaanjälki meni ohuessa lumikerroksessa täysin ojan pohjaa pitkin, eikä ollut edes ihan pieni oja. Matkan varrella oli muutamia auto pysäköitynä tien sivuun mätipuoli ylöspäin ja tämä sai muistuttamaan tavoitteesta päästä vaan ehjänä maaliin.

Maaliin tultiin

Maaliin tultiin ja päästiin tavoitteeseen lähteä ehjällä autolla kotiin. Piippolasta jäi käteen luokan 5. sija ja saatiin vielä pytytkin kotiin viemisiksi. Artoakaan ei vissiin kovin paljoa pelottanut kyydissä, kun lupautui tarvittaessa tulemaan seuraavanakin vuonna kyytiin.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko.O.Salminen

Tuomo Laitila ja Teemu Bragge: Jari-Pekka ralli Heinola, 16.1.2016

Edellisestä rallista Piippolassa onkin tullut kuluneeksi jo viikko ja jälleen on ralli edessä. Heinolassa ajettiin 16.1.2016 kauden ensimmäinen SRJM osakilpailu ja sinne olin ilmoittautunut mukaan, kartturiksi kisaan lupautui Teemu Bragge. Kelit olivat jälleen kysymysmerkki. Lunta ei juurikaan ole satanut, ainoastaan muutamana viime päivänä. Ajattelin, että tiet ovat soralla ja paljaana ja että renkaat menevät tohjoksi kisassa. Hommailin Heinolaa varten käytettyjä jääpyöriä. Renkaat olivat ihan hyvännäköisiä, muttakin aika vanhoja.

Tutun kaavan mukaan pakkailin edellisenä iltana kaluston valmiiksi seuraavaa aamua varten. Teemu ajeli illalla meille yömajoitukseen, että päästään sitten aamulla lähtemään porukalla Heinolaa kohti. Aamulla lähdimme Teemun ja Rientosen Juhanin kanssa liikkeelle puoli kuuden maissa. Perille päästyämme purimme kaluston ja ilmoittautumisen ja katsastuksen kautta odottamaan omaa lähtövuoroa.

EK1, 9,90km

Ekalle pätkälle startattuamme alkoi Teemu piiskata armottomasti. Ajattelin, että nyt hoputtaa kartturi siihen malliin, että maalia ei taideta nähdä. Enhän minä tietenkään tohtinut ajaa kartturin ohjeiden mukaan, vaan nostelin ja jarruttelin joka mutkaan ja kartturin käskytyksen sävy muuttui tiukemmaksi ANNA MENNÄ, ANNA MENNÄ! Tiellä oli jonkin verran lumipöperöä ja hieman kun poikkesi uralta, pito karkasi välittömästi. Mielestäni pito ei ollut kovin kaksinen urassa ajettaessakaan. Tie oli kyllä muuten hieno ajaa, oli pitkiä kurveja ja ylityksiäkin ihan kivasti. Kartturi sanoi, myös ihan arvoituksellisista ja jyrkistä mutkista, että vauhti pois. Maaliin kun päästiin tein mielessäni kokonaisarvion pätkästä. Pakko sanoa, että Teemu luki tien hyvin. Sinne minne Teemu sano, ei oo paha - anna mennä, olisi kans kestänyt mennä, mutta vastaavasti käski myös ottaa tarpeen mukaan pois, että ei hän yrittäny mettään ajattaa. Pätkälle meille kirjattiin RSJM-sarjalaisten 20. nopein aika.

Siirtymällä tein taas havainnon, että auton perä lähti vaeltamaan suoraa ajettaessa. Sehän tarkoittaa sitä, että piikkien kiinnitykset ovat antautuneet. Renkaat oli lähtiessä hyvännäköiset, mutta vanhat. Toisen pätkän alussa kävin tarkistamassa renkaat, ne ei enää olleet hyvännäköiset, ne olivat vaan vanhat. Renkaista olivat piikkien kiinnitykset antautuneet ja piikit heiluivat kuin alakoululaisen hampaat ja jonkun verran oli jo piikkejä irronnut, no näillä mennään.

Ek2, 14,0km

Toisen pätkän alussa jonottaessa olikin sitten pitempi tauko, kun joku kanssakilpailija oli suistunut tieltä ja ambulanssi kävi kierroksella. Pitkän odottamisen jälkeen pääsimme liikkeelle. Ajaminen tuntui entistä varovaisemmalta, kun ambulanssikin oli käynyt jo pätkällä ja oli tiedossa millaiset renkaat on takana. Teemu luki jälleen hyvin tietä ja koitettiin mennä minkä kohtuudella pystyy. Jossain vaiheessa pätkää oltiin tulossa oikealle kääntyvään risteykseen ja otin taas vauhtia pois hyvissä ajoin ja jarruttelin moottorilla kuin taloudellisenajon kilpailussa konsanaan. Kartturinpenkiltä muistuteltiin, että ehtii jarruttaa, hei meillä on jarrut tässä autossa! No niin on joo. Pätkä mentiin läpi ilman tilanteita. Tälle pätkälle meille kirjattiin RSJM -sarjalaisten 21. nopein aika.

Ek3, 29,09km

Kolmantena oli vuorossa rallin pisin pätkä, lähes 30 kilometriä. Lähdimme jälleen matkaan tarkoituksena vaan päästä maaliin. Pätkä on niin pitkä, että matkalla ehtii tapahtua mitä vaan. Matkalla oli sitten tapahtunutkin, mutta ei onneksi meille. Tämän pätkän huikeimmat ulosajot pyöri mediassa seuraavalla viikolla ja paljon puhutti myös eräs runkipaikka. Me ajoimme pätkän pahimmat runkipaikat varoituksella läpi, kun edellä menevät olivat juuri suistuneet tieltä ulos. Mieleen painuvin paikka oli noin viisi km lähdöstä, jossa horisontissa oli havaittavissa selkeä loivasti vasemmalle kaartuva aukko, joka näytti aivan kuin sinne se tie jatkuu loivana. No ei jatkunutkaan, vaan kääntyi sitten jyrkästi oikealle matalalta nypyltä. Aukko taisi olla joku metsäkoneen ura. Teemu sanoi maalissa, että olisi ajattanut minut samaan aukkoon, jos ei olisi ollut varoitusta. Oltiin kyllä sitä mieltä, että huomiomerkin paikka olisi tässä ollut kyllä ilman muuta. Välillä laitetaan huomiomerkki esim. ”teräskaiteinen silta!” kymmenen metriä leveään tiehen, jossa on loiva mutka! Siinä vaan sattuu olemaan teräskaiteinen silta. Kokonaisuutena pätkä oli oikein mukava laskea. Teemu muistutteli välillä kokeileen jarruja ennen mutkaa tai risteystä, että onko pyörissä piikkejä jäljellä, ettei vaan kävis vahinkoa. Pätkä tultiin läpi ilman tilanteita. Tälle pätkälle meille kirjattiin RSJM-sarjalaisten 17. nopein aika.

Seuraavaksi oli vuorossa huolto Hartolassa Jari-Pekan pihassa ja siellä laitettiin auton keulaan lisävalot kiinni ja taakse vaihdettiin hieman paremmat pyörät. Takapyöristä olikin jo noin puolet nastoista poistuneet ja loput heiluivat kuin huonot hampaat.

Ek4, 7,91km

Huollon jälkeiselle pätkälle oli pimeys jo hiipinyt ja valot tulivat tarpeeseen. Neljäs pätkä oli hitaampaa ja pienempää tietä kuin aiemmat pätkät. Varsinkin alkuosa oli melkoista mökkitietä, mutta jossakin puolen välin jälkeen pätkä kääntyi isommalle tielle, missä oli hyvin mutkaa ja ylitystä. Itselle tuo pätkän loppu oli mieluisampi ajettava. Alun mökkitiellä oli paikoin melko paljon lumipöperöä ja perä hieman lipsui jääpyörällä. Takapään pito tuntui kuitenkin kokonaisuutena paremmalta renkaan vaihdon jälkeen. Varman päälle ajeltiin maaliin. Tälle pätkälle meille kirjattiin RSJM-sarjalaisten 15. nopein aika.

Ek5, 11,88km

Nyt ollaan päästy rallissa siihen pisteeseen, että viimeinen erikoiskoe on edessä. Kuten aina tavoitteena on saada auto ehjänä kotiin ja vielä olisi yksi pätkä selvitettävä päästäkseen tavoitteeseen. Viimeiselle pätkälle oli löydetty tietä kärrypolusta jouheeseen kylätiehen. Omasta mielestä pätkä tuli ihan kivasti läpi ja pätkälle tuli RSJM-kuljettajista 7. nopein aika.

Maalissa oltiin oman luokan 8. ja yksi nousupiste tuli kotiin viemiseksi. Kokonaisuutena ihan hyvä kisa, mutta hieman jäi harmittamaan rengasvalinta. Veikkaisin, että paremmalla renkaalla olisi sijoitus voinut olla vähän parempi, mutta ei kuitenkaan paljoa. Siinä kun lähtee huonoilla renkailla ajamaan, on se hyvä puoli, että voi syyttää renkaita kun ei pärjää. Jos lähtisi hyvillä renkailla ajamaan, ei voisi syyttää kuin itseä kun ei pärjää, vaikka jäähän siihen kyllä vielä auto ja kartturi syyteltäväksi.

Seuraavaksi vuorossa olisi Jämsän kisa 5.3. mikäli vaan kelejä piisaa.

Yhteistyökumppanit: Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko.O.Salminen

Antti Hakulinen Racingin kuulumisia

Tämän vuoden aikana Hakulinen Racing nähdään ainakin F-Rallisarjan osakilpailuissa ja lisäksi valikoiduissa ralleissa ja rallisprinteissä. Autona tiimillä on edellisiltä vuosilta tuttu Renault Clio RS Ragnotti. Antilla kartturina jatkaa Ari Kuisma.

Lipposen Talvirallisprint, Rantasalmi 10.1.

Kausi 2016 avattiin kotikylän sprintissä talvisissa olosuhteissa. Tällä kertaa tiimin molemmat kuskit nähtiin yleisessä luokassa ajamassa, Antin noustua junioreista yleisen puolelle. Tuloksena kisasta oli Jannella luokan toinen sija ja 2-vetoisten kahdeksanneksi nopein aika. Antilla tuloksena oli luokkavoitto ja 2-vetoisten nopein aika.

Delta Bavaria Ralli, Kouvola 23.1.

Delta Bavaria Ralli toimi tänä vuonna hieman uudistuneen F-Rallisarjan avausosakilpailuna. Kisassa Antin ja Arin vauhti oli hieman vaihtelevaa, mutta kokonaisuudessa kisa sujui varsin mukavasti. Kolmos ek:lle Antti ja Ari ajoivat yleiskilpailun kolmanneksi nopeimman ajan siirtyen samalla myös väliluokan kärkipaikalle huoltoon tultaessa. Huollon jälkeen vauhti hiipui hieman ja samalla luokan kärkipaikka lipsahti käsistä. Mutta kilpailusta kotiin tuotavana oli kuitenkin luokan 2.sija ja yleiskilpailun 11.sija. Avauskisan jälkeen Antti ja Ari löytyivät sarjapisteissä sijalta 9.

Kangasniemi Ralli, Kangasniemi 6.2.

F-Rallisarjan toinen osakilpailu ajettiin Kangasniemen seudulla todella vauhdikkailla teillä. Kaksi hyvin sujunutta kisaa antoivat varmuutta ajoon, mikä näkyi Kangasniemellä avaus-ek:lla. Antti ja Ari ajoivat luokan toiseksi nopeimman ajan jääden vain 1,5 sekuntia luokan pohja-ajasta. Toisella ja kolmannella ek:lla keliolosuhteet olivat haastavat, sillä tiet olivat paksussa lumipeitteessä ja lisäksi Antti ja Ari ajoivat ensimmäisenä etuvetoautona reitillä. Nelos ek:lla vauhtia löytyi jo paremmin, luokkasijoitus oli viides. Huoltoon tultaessa Antti ja Ari löytyivät kokonaistilanteessa luokan sijalta neljä vain 2,6, sekuntia kolmannesta paikasta. Huollon jälkeen ajettiin vielä kaksi ek:ta, niillä Antti ja Ari ajoivat kolmanneksi ja toiseksi nopeimmat ajat nousten kokonaistilanteessa luokassaan sijalle kolme. Yleiskilpailusijoitus oli kymmenes. Sarjapisteissä Antti ja Ari löytyvät kahden ajetun kisan jälkeen paikalta kahdeksan.

Talven osalta kausi jatkuu vielä F-Rallisarjan talvikauden päättävällä osakilpailulla Jämsässä 5.3.

Vilppu Linjama: Rallikauden ennakko 2016

Rakettien paukkeen hiljennyttyä ja Kanarian auringon jäähdyttyä iholta oli aika kohdistaa katseet tulevaan rallikauteen. Ensimmäisenä vuorossa oli raakaversio rallikalenterista, jota sitten verrattiin kolmivuorotyöläisen vuoden runkotyövuorolistaan. Vertailun oivalluksena oli havainto, jonka mukaan juuri Historic Trophy-rallisarjan kisat olisivat helpoimmin järjestettävissä töistä vapaaksi. Sitten vuorossa oli suunnitelman esittely sille todelliselle tallipäällikölle, joka päättää suuret linjat näissä(kin) asioissa, eli vaimolle. En tiedä, oliko hetki sopivat vai onko iän myötä tullut myönnytyksiä lisää, mutta kalenteri saatiin soviteltua yllättävän helposti.

Ekosen Eetu oli koulun ja muun vuoksi suunnitellut välivuotta ralleista, mutta tarjottuani kartturinpaikkaa koko sarjaan, Eetu muutti suunnitelman. Myös huoltojoukoilta alkoi tulla kyselyjä sarjakisojen päivämääristä, joten odotettavissa oli tukea ja osallistumisinnokkuutta myös sieltä suunnalta.

Tammikuun pakkasten ajan Amazon sai huilata ulkona, kun varsinainen käyttöauto valtasi sen paikan lämpimästä tallista. Auton laittamista kisakuntoon hidasti viikolla myös kaverin 40-vuotispäiväksi järjestetty enduroajelu, joka ensikertalaiselta sai kyljen ennen tunnistamattomat lihakset jumiutumaan siihen kuntoon, ettei henki meinannut kulkea. Tuohonkin löytyi lääketieteellinen apu ja hommat päästiin aloittamaan.

Nyt odotellaan mielenkiinnolla kauden alkua. Oulussa 6.2. ajettava Pohjola-ralli jää väliin töiden vuoksi, mutta muuten olisi siis tarkoitus kiertää koko Historic Rally Trophy-sarja. Oulun lisäksi sarjaan kuuluvat talvella ajettava Pohjanmaa-ralli, kesällä Mäntsälä-ralli ja Mänttä-ralli, sekä syksyllä Seinäjoki ja Rantaralli.

Ja aloitus

Oma ajaminen jäi jo edellä mainittua endurokurvailua lukuun ottamatta helmikuulle. Penkalta ei kuitenkaan malttanut olla pois, vaan lähdin aikataulujen salliessa katsomaan 16.1. Heinolassa ajettua Junnu SM:n osakilpailua. Liekö lauha vuodenvaihe ja uuden rallikauden alku taas yllättänyt kilpailijat, kun hienolle reitille Heinolan UA:n 50-vuotisjuhlakisaan ilmoittautui vain 102 autoa. Ongelma on jokavuotinen, kun kauden alku heti vuodenvaihteen alussa yllättää kilpailijat ja automäärä kasvaa vasta helmikuun kisoihin. Harmittaa järjestäjien puolesta, sillä he tekevät ison työn ja järjestävät hienoja kisoja vähälle osallistujajoukolle. Olisiko niin, että rallikauden avauskisana voisi olla Tunturi-ralli tammikuun lopussa?

Kuuden erikoiskokeen reittiin oli saatu 81 kilometriä erittäin vaihtelevaa ja monipuolista tietä. Heinolan reitti oli tänä vuonna erityisen vaativa, ja joka pätkälle mahtui omat ylläripaikat, vaikka osa oli pyritty merkitsemään huomiomerkeillä. Lisäksi isolla tiellä vauhdit nousivat hiekan tultua esiin. Pito oli erittäin hyvä niin kauan, kun pysyi ajo-uralla. Ja sitten kun ei pysynyt, niin...

Kävin ensimmäisellä erikoiskokeella katsomassa yhdessä sarjaan kuljettajana lähteneen keikkakartturini Tomi Hämäläisen vanhempien kanssa. Pakkasta oli reilut 22 astetta, eikä vähäinen osallistujamäärä haitannut tuossa tilanteessa. Autot oli melko nopeasti katsottu ja lähdin siirtymään erikoiskokeelle kolme. Kolmosella menin pienellä tiellä sijaitsevaan vanhaan paikkaan, jossa sähkölinjan aukko hämää ja tie kiertää pienen lenkin metsässä. Ennen paikalle saapumistani nolla-auto oli jo roikkunut vastapenkassa ja alle 18-vuotaiden luokan kuski oli parkkeerannut Alfa Romeonsa kivien päälle. Tilanteet jatkuivat, ja paikka tuli useilla eri kuskeilla silmille. Lopulta Junnujen yleiskisan kärkipaikasta kamppaillut Anssi Valkoinen kaatoi juuri valmistuneen autonsa rajusti ja paikalla olleen pienen katsojamäärän kanssa päätimme laittaa tien laitaan kolmion sekä varoittaa takaa tulevia lisävahinkojen välttämiseksi.

Kolmos-erikoiskokeelta kiiruhdin vielä Hartolan Nesteen pihaan, jossa ehdin käydä moikkaamassa loppupään numeroilla ajaneita tuttuja.

Jälkipuheissa Heinolan kisa sai suuren mediahuomion, kun erikoiskokeella kolme olleen kovavauhtisen osuuden jälkeen tie kääntyi oikealle ja takana ollut hakkuuaukko loi mielikuvan suoraan jatkuvasta tiestä. Paikassa nähtiin rajuja ulosajoja lähes täydestä vauhdista, joista pahimman osalta oli aineksia suureen vahinkoon auton pyörittyä lähes sadan metrin matkan metsään, jossa oli katselijoita seuraamassa kisaa. Osansa keskustelussa ovat saaneet kilpailun merkintälinja, turvatarkkailija, ratamestari, kuljettajat, järjestyksenvalvojat sekä myös metsässä olleet katselijat. Asialliseen vuoropuheluun onkin syytä. Tällä kerralla selvittiin vain kalustovaurioilla. Kaksi tosiasiaa kuitenkin on, että tiet olivat kääntyneet ja olleet mutkaisia jo ennen tuota paikkaa, ja pimeissä kisoissa pimeisiin paikkoihin ei voi ajaa jarruttamatta ilman, että jossain vaiheessa suistuu. Toinen tosiasia on, että paikalla olleet katsojat olivat alaansa vihkiytyneitä harrastajia, jotka tietävät lajin riskit ja vaarat. Heidän on jatkossa otettava paremmin vastuu katselupaikoistaan ja käytettävä enemmän järkeä. Muutaman rajun suistumisen jälkeen tulisi myös miettiä syntyneestä paikasta tiedottamista kilpailun johdolle ja myös varoituskolmion laittamista tien reunaan. Ilmeisesti näin olikin menetelty, mutta vasta todellisen vaaratilanteen jälkeen.

F-Cuppia Valkealassa

Viikko Heinolan kisan jälkeen, lähdimme Hämäläisen Tomin kanssa katsomaan Valkealan suuntaan F-cupin avauskilpailua. Tomi muuten sijoittui Heinolan JunnuSM:ssä hienosti yleiskilpailun toiseksi ja lähtee seuraavaan kilpailuun sarjakakkosena.

Lähdimme liikkeelle varhain ja kävimme ajamassa reitin läpi katselupaikkojen löytämiseksi, ja myös tiesilmän kehittäminen mielessä. Pikkuteiden ajeleminen siiviiliautolla ja –vauhdilla, ajatuksen kanssa tietä ”lukien”, parantaa myös rallin aikaista taitoa lukea tietä ja haistaa pahat paikat reitiltä. Leppoisan ajelun päätteeksi menimme katsomaan erikoiskokeelle kolme. Paikka oli ylämäkeen nouseva oikea, joka kiristyi hämäävästi. F-cupin kärkipään kuskeista Mika Krouvi spinnasi ja Joni Hiipakka sekä Petri Kortesuo poistuivat, päästen kuitenkin jatkamaan. Tuon jälkeen paikka tarjosi useita näyttäviä ajosuorituksia ja leveitä linjoja, joita oli mukava katsella. A-junnujen kilpailua johtanut Jari Pentti keskeytti paikkaan, sillä ripustus hajosi. Kolmannelta erikoiskokeelta jatkoimme viidennelle erikoiskokeelle, jossa kokeilimme pitkän suoran päässä ollutta tiukkaa pellolla kääntyvää vasenta. Paikasta oli hieno katsoa, sillä autoja pystyi seuraamaan peltoaukealla lähes puolen minuutin ajan. Tilanteita ei tuossa paikassa nähty, yhtä spinnausta lukuun ottamatta, mutta kaikin puolin päivästä jäi hyvä mieli.

Tästä jatketaan kohti helmikuun loppua ja omia kisoja, joista myöhemmin lisää.

Pohjakosketuksesta kohti valoisampaa kevättä

Rallin MM-sarja alkoi Jari-Matti Latvalan osalta synkkääkin synkemmin. Kahden osakilpailunjälkeen suomalaisen Volkswagen-kuljettajan pistesaldo näytti pyöreätä nollaa. Se on Latvalan kaikkien aikojen heikoin kauden aloitus.

Latvalan tilanteen tekee tukalaksi se, että samaan aikaan mestaruuden kannalta pahin kilpakumppani Sebastien Ogier on juhlinut kahta voittoa. Eikä siinä vielä kaikki, vaan Ogier on pokannut maksimipisteet myös Power Stageilta. Suurempi ei ero Latvalaan voi enää olla. Mutta synkän talven jälkeen on syytä katsoa valoisampaan kevääseen.

Helppo virhe Montessa

Monte Carlon rallissa Latvala ajoi varmistellen kakkospaikkaa ja tekikin sen vakuuttavasti aina lauantai-iltapäivään saakka. Silloin Latvalalla sattui virhearvio oikealla taittavassa peltomutkassa. Tiellä oli vettä sen verran, että liukkaus pääsi yllättämään ja Latvala suistui ojaan ja siitä pellolle.

Pellolla kurvaillessa Latvala osui katsojaan, mutta höyryävä keula oli vienyt näkyväisyyden, eikä Latvala huomannut osumaa. Erikoiskokeen maalissa suomalainen totesi etuvaimennuksen hajonneen. Autolla ei voinut jatkaa ja kun huoltoa ei illalla ollut, ei Latvala päässyt ajamaan edes Power Stagen lisäpisteistä. Karvas pettymys hyvistä asemista.

Ruotsissa petti tekniikka

Monten pettymyksen jälkeen odoteltiin Ruotsin talvirallia. Talvea saatiinkin odotella uudelleen, sillä vielä rallin aattona tiet olivat paikoin kuin kelirikon jäljiltä. Lämpöaalto oli tehnyt tehtävänsä, mutta viimeisen yön pakkanen jäädytti tiet.

Latvala oli voittanut ensimmäisen kerran Ruotsin lumillajo kahdeksan vuotta sitten ja voitto kiilui nytkin suomalaisen silmissä. Mutta heti ensimmäisellä erikoiskokeella Latvala ja kartturi Miikka Anttila saivat kokea karun kohtalon. Vetoakseli petti pienen hyppyrin jälkeen.

Tilanteen teki katastrofaaliseksi se, että huoltoa oli luvassa vasta illalla. Takavetoisessa Pololla ajo oli köröttelyä kärkivauhtiin verrattuna ja Latvalan putosi pari minuuttia jokaisella erikoiskokeella, kunnes pyörän ripustus petti päivän viimeisellä pätkällä.

Lauantaina ilman paineita syntyi pohja-aikoja, mutta pisteet powerilta kaatuivat lähtöpaikkaan. Tien avaajana ei ollut mahdollisuutta vastata takaa tulevien vauhtiin.

Meksikossa hyvä lähtöpaikka

Meksikossa Latvalan puolella on hyvä lähtöpaikka. Etelä-Amerikan kuuma ja pölyinen ralli tunnetaan irtosorasta liukkaista teistään. Siellä jos missä on lähtöpaikasta etua Latvalalle.

Huhtikuussa kausi jatkuu Argentiinassa, jossa kaksi vuotta sitten Latvala näytti Ogierille ajamisen mallia ja voitti kisan hienosti ajamalla. Toukokuussa palataan Eurooppaan ja Portugaliin, jossa Latvala voitti vuosi sitten. Tässä valossa parempaa pitäisi siis olla luvassa.

WRC2 –luokassa tähtiloistoa

Esapekka Lappi ja Teemu Suninen ovat pitäneet huolen siitä, että rallipiireissä on puhuttu muustakin kuin surkea suomalaismenestyksestä. Skoda-kuljettajat ovat tehneet vakuuttavia suorituksia WRC:n ”pikkuluokassa”.

Lappi ajoi Monte Carlossa ”isoisten” MM-pisteille sijoittumalla yhdeksänneksi yleiskilpailussa. Tästä kilahti tilille kaksi MM-pistettä. Ruotsissa puolestaan Suninen kaasutteli kymmenenneksi ja nappasi uransa ensimmäisen MM-pisteen.

Sekä Lappi että Suninen ylsivät luokkansa pohja-aikoihin Ruotsissa. Lopputuloksissa RC-autojen joukossa Suninen oli toinen ja Lappi neljäs. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan näiden kahden kuljettajan tiet jatkossa vievät. Molemmat ovat varmasti korkealla Tommi Mäkisen luotsaaman Toyotan WRC-tiimin papereissa, kun kuljettajanimiä julkistetaan vuodella 2017. Siinä on varmasti motivaatiota kummallekin kuljettajalle ja heidän taustavoimilleen.

Vilppu Linjama: Pohjanmaa ralli 2016 - Historic Trophy rallisarjan II-osakilpailu fiksusti

Kuten aiemmassa raportissa todettiin, Historic Trophy-rallisarjan ensimmäinen kilpailu jäi väliin työesteen vuoksi. Suunnitelman mukaisesti lähdimme mukaan sarjan toiseen koitokseen Seinäjoelta alkaneeseen Pohjanmaa-ralliin. Kilpailun järjestäjä oli tehnyt hienon työn ja kasannut kuuden erikoiskokeen kilpailuun noin 70 erikoiskoekilometriä, joten ajettavaa olisi luvassa mukavasti. Olimme kartturini Eetu Ekosen kanssa luokkamme ainut ilmoittautunut ja kilpailun ainoa Volvo Amazonilla mukana oleva. Vanhat autot ovat harvenemaan päin lähtövaatteiden alla. Huoltoon meille oli innokkaasti Eetun isä Mauri ja Maukosen Jykä.

Kisa-aamuna lähdimme hyvissä ajoin matkaan kohti Seinäjokea. Paikalle saavuttuamme oli vuorossa normaalit toimet ilmoittautumisineen. Kilpailukeskus oli tiivis, sillä traileriparkki, kilpailukeskus, lähdön yhteyteen tehty katsastus ja lähtö olivat kävelymatkan sisällä. Reitille lähdimme viidentenä autona.

Kilpailun reitti oli viety Alavuden ja Töysän maisemiin Tuurin kyläkaupan toimiessa huoltopaikkana. Ensimmäinen siirtymä oli melko pitkä ja ensimmäinen erikoiskoe sujui varovasti. Ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen kävimme huollossa, jossa saimme myös seurata VIP-autoa kuljettaneen Jari-Matti Latvalan ympärillä pyörinyttä mediapyöritystä. Huoltoparkki lauantaipäivänä Tuurin kyläkaupan parkkipaikalle ja tehdaskuljettaja VIP-auton rattiin ovat niitä onnistuneita elementtejä, joilla tavalliset ihmiset saadaan seuraamaan ja kiinnostumaan rallista. Niinpä huoltoparkissa oli väkeä runsaasti ja kilpailun ympärillä mukava ”pöhinä”. Myös Jari-Matti Latvalan rallisydämen suuruutta täytyy ihailla. Olen kirjoittanut saman lauseen samasta asiasta jo aikaisemminkin, mutta kuinka moni F1 tai MotoGP-tehdaskuljettaja lähtisi vapaapäivänä kyläkisaan ajamaan pacecaria tai sulkumieheksi siiman taakse?

Huollosta jatkoimme reitillä eteenpäin. Toinen ja kolmas erikoiskoe olivat mukavaa, reilun 10 kilometrin mittaista, vaihtelevaa tietä. Sisälsipä kolmas erikoiskoe muutaman ylläripaikankin, jotka saatiin haistettua, eikä ne meidän nopeuksissa meitä yllättäneet.

Lenkin jälkeen kävimme pitkässä huollossa, jossa pääsin antamaan haastattelunkin median edustajalle. Lisäksi jutulla kävi mukavasti eri Volvo- ja ralliharrastajia. Saimme myös syödä eväitä ihan rauhassa. Ainakin itselleni leppoisa aikataulu pitkine huoltoineen sopii. Ei ole kiire ja saa nautiskella laatuharrastuksesta ajan kanssa.

Huollosta jatkoimme päivän neljännelle erikoiskokeelle. Erikoiskokeen lähdössä huomasin koneen hieman vavahtavan, kun painoi kaasun pohjaan. Mainitsin asiasta myös kartturille, mutta emme reagoineet siihen sen kummemmin. Pääsimme erikoiskoetta noin kaksi kilometriä, kun moottorin käynti muuttui äkillisesti vajaaksi. Rullailimme hiljalleen seuraavaan liittymään ja menimme konehuoneen puolelle tekemään vikadiagnoosia. Nopeasti Eetu huomasi venttiilikopassa oleva reiän ja arvelimme venttiilikoneiston keinuvivun antautuneen. Huollon tultua paikalle ja venttiilikopan aukaisun jälkeen selvisi, että yksi venttiilijousi oli kokonaan poikki ja murske oli tullut läpi venttiilikopasta. Vaurioiden laajuus on tässä vaiheessa vielä auki, mutta se selviää lähipäivinä, kun kone aukaistaan.

Harmillinen päätös tosi mukavalle päivällä, mutta nämä kuuluvat motorsporttiin. Rohkaisevaa oli myös huoltoporukan ja Eetun asenne auton pikaiseen kuntoon laittamiseen. Mäntsälässä jatketaan taas sarjaa. Sitä ennen käyn vielä istumassa Hintsalan Timon kyydissä Jämsän F-cupin talviosakilpailun, jossa reittiin mahtuu tähän tietoon kaikkea huimaa alkaen Vaherista ja päättyen Ouninpohjaan. Niistä lisää seuraavassa raportissa.

Manu Eskola: Ajonopeuiden vaikutus turvallisuuteen

Vauhdin kasvaessa liikenteen riskitkin kasvavat ja tietyssä vaiheessa alkavat turvallisuustekijät painaa vaakakupissa. Syynä ovat nopeuteen liittyvät fysiikan lait.

Kun nopeus kasvaa
· havaintojen ja päätösten tekoon jää vähemmän aikaa
· auton liikevoima kasvaa, kaarrevoimat lisääntyvät ja pysähtymismatka pitenee
· ohitustarve kasvaa ja ohitusvirheiden määrä lisääntyy
· kolareissa seuraukset pahenevat - olitpa itse syyllinen tai syytön

Nopeus ja törmäys

Suuren ajonopeuden kielteiset vaikutukset näkyvät selvimmin onnettomuuksien seurauksissa: mitä suurempi nopeus, sen pahempaa jälkeä onnettomuuksissa syntyy. Kysymys on törmäyspainoista.

Nopeuden kasvaessa törmäyksen rajuus kasvaa. Törmäyspaino on suoraan verrannollinen nopeuden neliöön: kun nopeus kaksinkertaistuu, törmäyspaino nelinkertaistuu. Ja vaikka ihminen pysyisikin turvavöiden ansiosta paikallaan rajussa törmäyksessä, sisäelimiin ja verisuoniin kohdistuva liike-energia voi aiheuttaa vakavia vammoja tai jopa kuoleman.

Törmäysvoimia kuvaa hyvin arvio siitä, että aikuinen voi käsillään estää ohjauspyörään iskeytymisen enintään 7 km:n tuntinopeudessa. Törmäyskokeissa ei kyetty pitämään sylissä 8 kg painavaa nukkea 24 km/h nopeudessa.

Onnettomuuden varalta on tärkeätä, että kaikki autossa olevat - henkilöt, eläimet ja esineet - ovat kiinni. Samalla on syytä muistaa, että turvavöidenkin antamalla suojalla on rajansa. Parhaimmillaan suoja on taajamanopeuksilla ajettaessa. On myös syytä muistaa, että turvatyynyt (airbag) eivät korvaa turvavyötä, vaan ne ovat turvavyön antamaa suojaa täydentäviä turvalaitteita.

Havainnot

Nopeuden alentaminen parantaa kuljettajan mahdollisuuksia tehdä oikeita havaintoja liikenteessä. Kuljettaja pystyy ottamaan vastaan enemmän tietoa ja käyttämään sitä eri tilanteissa hyväkseen. Vähäinenkin nopeuden alentaminen auttaa. Tärkeintä on havaita tilanteen kannalta olennaiset ja tärkeät asiat.

Arvioinnit

Liikenteessä etäisyyksien ja nopeuden arviointi on tärkeää etenkin liikennevirtaan liityttäessä ja ohitustilanteissa. Yleensä nopeudet arvioidaan todellista pienemmiksi ja etäisyydet todellista suuremmiksi. Nopeuden kasvaessa kuljettajan arvioiden tekeminen vain vaikeutuu.

Etäisyyden arviointivirhe aikaa yleensä jo 50 metristä. Nopeuden arvioinnissa virhe on sitä suurempi, mitä suurempi todellinen nopeus on. Vastaantuleva auto on yleensä lähempänä ja tulee lujempaa kuin uskot. Tämä on hyvä muistaa varsinkin ohitustilanteissa. Vastaantulevan auton nopeus arvioidaan usein samaksi kuin oman auton nopeus.

Nopeus ja liikennevirta

Nopeusrajoitusten tärkeä tehtävä on tasata liikennevirtaa. Liikenne virtaa sitä turvallisemmin, mitä pienempi on sen keskinopeus ja mitä pienemmät ovat ajoneuvojen nopeuserot. Nopeuserot tuovat häiriöitä liikennevirtaan: ohitustarve kasvaa, hidastukset ja kiihdytykset lisääntyvät. Tasainen ja rauhallinen ajorytmi on taloudellinen ja vähentää myös ajamisen rasittavuutta.

Keskinopeuden alentaminen 2 km/h vähentää kuolleiden määrää noin 15 %:lla. Merkille pantavaa on se, että keskinopeuden kasvu näkyy selvimmin vakavien seurausten lisääntymisenä.

Muutkin virheet lisääntyvät

Ylinopeus tuo mukanaan muitakin ajotaparikkomuksia. Muuta liikennevirtaa suurempi nopeus lisää ohitustarvetta ja virheet liittyvät useimmiten tavalla tai toisella ohitukseen. Ohitusten määrä kasvaa noin 4,5 kertaiseksi ylinopeutta ajavien ryhmässä verrattuna rajoituksia noudattaviin ajajiin. Samassa suhteessa kasvavat ajotaparikkomukset

Tilannenopeus

Hyvissä olosuhteissa suurimman sallitun nopeuden käyttäminen on yleensä turvallista. Nopeusrajoitukset eivät kuitenkaan ota huomioon sään ja kelin muutoksia saati kuljettajan ja auton kuntoa. Siksi turvallinen tilannenopeus voi olla tuntuvastikin sallittua nopeutta alempi.

Seuraavat tekijät yhdessä kuljettajan henkilökohtaisten ominaisuuksien kanssa määräävät kulloisenkin oikean ja turvallisen tilannenopeuden.
· Nopeusrajoitusmerkkien välimatkat ovat usein pitkiä ja niiden välille mahtuu hyvin erilaisia paikkoja ja liikennetilanteita.
· Ajokelit vaihtelevat liukkaasta jäästä veden täyttämiin ajouriin tai kuivaan asfalttiin.
· Renkaat ovat uusina hyvät, mutta kuluessaan niiden suorituskyky putoaa pieneen osaan alkuperäisestä.

Ajettaessa muita hitaammin on mahdollisuuksien mukaan tarjottava tilaa ohittaville ajoneuvoille.

Tilanteeseen nähden liian suurta nopeutta taajamissa on erään tutkimuksen mukaan käyttänyt neljännes autoilijoista ja puolet moottoripyöräilijöistä. Tapaukset keskittyvät 20 - 30-vuotiaisiin ja alle kolme vuotta ajaneisiin kuljettajiin.

Onnettomuusriski

Kun puhutaan siitä, miten riskit vaikuttavat ajonopeuksiin, kysymys on yleensä kuljettajan kokemasta riskistä eli hänen tuntemuksistaan.

Riskin kokeminen on muuttunut tiestön ja autojen kehittymisen myötä. Ajoneuvon hallinta ei helposti enää aiheuta niin kiusallista riskin tuntemusta, että kuljettaja tuntisi tarvetta alentaa nopeutta. Lisäksi vauhtisokeus yllättää helposti. Yhtä kaikki, havaintojen tekoon ja ratkaisuihin jää hyvin vähän aikaa.

Vaikka ajoneuvotekniikan ja tiestön parannukset sekä hyvät olosuhteet vähentävät todellista riskiä, autoilijalla on taipumus ulosmitata se ajamalla kovempaa ja ottamalla enemmän riskejä kuin parannukset edellyttävät. Tästä johtunee myös harha siitä, että vähäisen liikenteen aikana olisi turvallisempaa ajaa kuin muulloin. Liikennemäärän vähyydestä ei seuraakaan lisääntynyt turvallisuus. Ajaminen hiljaisilla teillä on yöllä klo 22:n ja 5:n välillä on tilastojen mukaan keskimääräistä selvästi vaarallisempaa. Tarkkaavaisuus ei hiljaisena aikana ole riittävä ja esimerkiksi ohitukseen lähdettäessä ei aina varmistuta sen turvallisuudesta. Yöajan liikenteessä tosin rattijuopoillakin on tavallista suurempi osuus.

Keskeisimmän riskin muodostaakin liikenne itsessään - sen yhteispelin sujuminen. Kuljettajasta tuntuu, että onnettomuuteen joutuminen riippuu lähinnä hänen omista tai toisten tekemistä virheistä eikä niinkään nopeudesta. Nopeuden koetaan vaikuttavan selvimmin vasta tehtyjen virheiden - onnettomuuksien - seurauksiin.