Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 2 / 2016 - Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 2/2016

Kesä oli ja meni. Vai menikö? Ainakin siltä tuntuu ulos ikkunasta katsellessa. Vettä sataa tosissaan, tuulee ja on kylmä. Toisaalta, ihan normi lomakeli. Eipähän nahka pala ja säästyy kenties auringon vahingoittavalta UV-säteilyltä. Tutkimusten mukaan vanhenevan väestönosan kohdalla ihosyöpä on levinnyt hurjasti. Kaikkihan tässä vanhenemme, joten kannattaa tarkkailla muutoksia ihollaan. Jos niitä havaitsee, niin kipin kapin ihotautilääkärille näyttämään!

Ajat muuttuvat kovasti, ja sen myötä monet asiat. Ennen varma kevään ja alkavan kesän merkki oli Belgian kv. poliisiralli, jonne osallistuimme sankoin joukoin niin kilpailijoina kuin katsojinakin. Nyt yksi ainoa urhea soturi on lähdössä mukaan mittamaan muiden eurooppalaisten poliisien vauhtia moottoripyöräluokassa. Jo on aikoihin eletty. Haastankin tässä ja nyt kaikki vanhat ja uudet autourheilua harrastavat spaukkilaiset ja muut poliisihenkilöt mukaan ensi vuonna Belgian kisaan. Joko kilpailijana tai sitten katselijana. Matka on varmasti tekemisen arvoinen. On paljon nähtävää, ja jäähän yhteisestä reissusta mukavia muistojakin. Vieläkin maistan suussani liegeläisen pasta garbonaran. Parempaa en ole saanut missään, en missään.

Kun nyt vietämme Spaukin 30. juhlavuotta, niin lehdessämme on myös muisteloita menneiltä vuosikymmeniltä. Ketolan Penan ohjeita kartanlukijoille, muistoja Belgian kisasta, jolloin suomalaiset putsasivat palkintopöydän autoluokan joukkuevoitollaan ja Wikmanin Eki moottoripyöräluokassa. Oi niitä aikoja!

Kerhollamme oli aikoinaan myös kummipoikia, joiden ralliuraa pyrimme osaltamme auttamaan eteen päin niillä voimavaroilla ja mahdollisuuksilla, joita silloin oli. Karhulan Matti kirjoitti aikanaan eräästä kummipojastamme, että hänestä kuulemme vielä. Eikä erehtynyt yhtään. Kenestä olikaan kyse, sen voi lukea ralliosiossa.

Haikeaksi vetää vanhoja muistellessa. Turva-autotoimintamme oli uutta ja ennen kokematonta rallien ja etenkin rallien yleisöturvallisuuden eteen tehtävää vapaaehtoista turvallisuustyötä. Nyt maailman muuttuessa vietämme tämän toiminnan viimeistä vuotta ja vuoden lopussa laitamme pillit pussiin. Enää ei ole taloudellisia resursseja jatkaa tätä tehtävää. Niin ne ajat muuttuvat. Ikävä kyllä.

Ei pidä silti vaipua synkkyyteen. Eivät ne lämpimät kesäpäivät ohi ole. Paistaa se aurinko vielä, ja pääsemme nauttimaan vaikkapa Suomen MM-rallista.

Hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille! Ajelkaahan lomamatkoillannekin maltilla ja toisia kunnioittaen. Niin ja saunokaa ankarasti! -Kaukis


Eerojuhani: 3O. Juhlavuosi meneillään

EeroJuhaniSuomen Poliisien Autourheilukero ry:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta. En nyt tässä aio kerrata vuosien varrella tapahtunutta, sillä myöhemmin syksyllä on ilmestymässä kerholehden juhlanumero, joka valottaa menneitä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Haluan kuitenkin tässä ja nyt onnitella ja kiittää jäsenkuntaamme siitä työstä ja mukanaolosta, jolla kerhotoimintamme on saatu pysymään vireänä.

Kesä on nyt juuri parhaimmillaan eli sellainen mihin on viime vuosina totuttu. Aurinkoa ja sadetta olemme saaneet jo heti keväästä lähtien ihan riittämiin. Itselleni kesä suo paljolti aikaa ja nautiskelua perheen kesken. Juhannusta vietetään Pärnussa ja heinäkuun alku Montenegrossa.

Kesä ja juhlavuosi eivät kuitenkaan ole sitä kuuluisaa "yhtä juhlaa". Turva-autotoiminta on nyt katkolla. Mikään ei tietenkään ole ikuista, eikä kukaan tai mikään ole korvaamattomia mutta kysyntää on ja olisi jatkossakin riittämiin ja voimia tuolle jatkamiselle olisi vielä varastossa. Varoja toiminnan jatkamiselle ei vain enää varastossa ole.

Turva-autotoiminta aloitettiin 28 vuotta sitten ja on siitä lähtien pyörinyt tauotta. Turva-autotoimintamme on tarjonnut isolle osalle jäsenistöstä upeita ja mieleenpainuvia kokemuksia, jopa sellaisia, joita ei rahalla voi ostaa. Nyt toivoisinkin, että kirjaisitte ylös niitä mieleenpainuvimpia muistojanne ja toimittaisitte ne päätoimittajan kautta meidän kaikkien luettavaksi syksyn juhlanumerosta.

Ensin kuitenkin nautimme kesästä kuka, eläkeläisenä kuka lomien kautta. Toivotan kaikille jäsenillemme, lukijoillemme ja tukijoillemme oikein rentouttavaa kesää ja voimia keksiä isoja kalavalheita.

Pauli & Mika: Jämsä palautti F-rallisarjan suosion

Oikea aika, paikka, sarja ja järjestäjä takasivat suurimman osallistujamäärän kotimaisessa ralliautoilussa yli kahteen vuoteen. Ajankohtana maaliskuun 5. päivä, keskuspaikkana Jämsänkoski, sarjana F-rallisarja ja järjestäjänä autourheilukerho Jämsän Äijät. Tämä kombinaatio tuotti lähtölistaan peräti 218 kilpailijaparin nimet. Alkuvuoden kaikki rallit ovat kärsineet osallistujakadosta. Syitä on spekuloitu sekä verkossa että alan lehdissä. Nyt tilanne oli palautunut (ainakin tilapäisesti) ennalleen. Viisi kertaalleen ajettavaa erikoiskoetta Jämsän seudun legendaarisilla ralliteillä. Nimet Vaheri, Ouninpohja, Kakaristo, Okskulma, Mutanen ja Hassi ovat kaikille "lajiniiloille" tuttuja jo Jyväskylän Suurajoista sekä Neste Rallista. Jämsän Metalli ja Kuljetus Ralli oli F-rallisarjan kolmas osakilpailu ja päätti talvikauden.

Jämsänkosken metsäoppilaitos toimi entiseen tapaan kilpailukeskuksena. Alueella oli runsaasti tilaa kilpailijoiden huoltotoimintoihin sekä kuljetuskaluston säilytykseen. Myös läheisen yleisö-EK:n pysäköintialueet oli sijoitettu huoltoalueen välittömään läheisyyteen. Oheisohjelmana oli tarjolla Crazy Miken ja Duudsonien Jarpin stunt-show yleisöerikoiskokeen katsomoalueella. Tarjolla oli siis sananmukaisesti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Molemmat herrat olivat myös tavattavissa kilpailukeskuksessa. Lisäksi Jarppi ehti vielä haastattelemaan kilpailijoita lähtöpaikalla Jämsän torilla.

0-autot varmistivat AT-asemien toimintavalmiuden

Etuautopalaverissa käsiteltiin normaaliin tapaan tapahtuman kulkuun liittyvät asiat kilpailunjohtaja Juha Pummilan johdolla. Saattoja tai muita aikatauluun etukäteen vaikuttavia tilanteita ei ollut tiedossa. Aikatarkastusasemien henkilöstön toimintaa valvovat tehtävät jakautuivat nolla-autoille. Tarjolla oli totuttuun tapaan vilppilähtöjä, ikkunoiden auki jättämisiä, ajovarusteiden puutteellisia kiinnityksiä ja niin edelleen. Muun muassa näillä toimenpiteillä etuautomiehistöt tarkistavat, että erikoiskokeet ovat suoritusvalmiita. Yhteydenpito etuautojen ja johtokeskuksen välillä hoidettiin ensisijaisesti Virve-radioilla.

Olosuhteet olivat mukavan talviset: lunta ihan sopivasti ja pakkasta pari astetta. Tiet hyvässä jääpolanteessa ja penkkojakin yllättävän runsaasti, mutta ne eivät kestäneet "nojaamista". Itse asiassa päinvastoin, pehmoinen pakkaslumi suorastaan imaisisi auton hankeen, mikäli ajolinjat olisivat liian ahnaat. Katsojia oli todella paljon erikoiskokeilla 1 ja 2. F-ryhmäläisten suosio on ja pysyy. Yleisö oli sijoittunut turvallisesti, siitä kiitos heille. Porukkaa oli kuitenkin tulossa koko ajan lisää. Rallikansa oli liikkeellä asianmukaisin varustein, nuotiosavuja näkyi monissa suosituissa katselupaikoissa, joissa oli odotettavissa vaihtelevia kuljettajasuorituksia sekä toiminnallisia aktiviteetteja nostohanskoille ja vetoliinoille.

Talvikausi Salmisen hallintaa

Kilpailu sujui ongelmitta ja aikataulun mukaisesti. EK 4 oli kilpailun pisin, 23.5 km Ouninpohjan ja Hassin maisemissa. Ajosuunta päinvastainen kuin MM-rallissa. Päätös-EK (5) oli pinnaltaan huomattavasti muita lumisempi (ja liukkaampi). Se vaikutti rengaspitoon kärkiautoilla, koska jopa turva-autossa huomasi havaittavan eron. Tilanne "normalisoitui" noin kymmenen auton jälkeen, kun ajolinja oli puhdistunut irtolumesta. Reitti sai varauksettomat kiitokset, eikä ihme. Ratamestarit Jussi Altti ja Mauri Luoto olivat laatineet vaativat ja vaihtelevat erikoiskokeet.

Salmisen Tero voitti kilpailun ja hän siirtyi samalla F-rallisarjan johtoon. Volvomiehen talvikauden suoritukset ovat vaikuttavat: Kouvolassa yleiskilpailun 2. Kangasniemeltä ja Jämsästä voitot. Kesäkaudella kaikki haluavat saada Teron "päänähan", joten Suomen suosituimman rallisarjan kiinnostavuus pysyy huipussaan. Seuraavan kerran sarjapisteistä taistellaan toukokuun lopulla Uudessakaupungissa.

Sari: SM Tahko-Ralli 11.-12.3.2016

Niin vaan löysin taas itseni Kugasta matkalla kohti itäistä Suomea, Nilsiää tällä kertaa. Siellä olisi ohjelmassa SM-sarjan talvikauden päätöskisa. Ihan kiva, koska edellisestä kisasta oli kulunut monta viikkoa ja tuttuja alkoi olla jo melkein ikävä.

Reissuun lähdettiin jo torstaina, koska nuotitus alkoi perjantaina törkeän aikaisin, klo 07.00. Valvontaa suoritettiin toki johtokeskuksestakin käsin seurantalaitteiden avulla, mutta järjestäjä halusi meidät vielä paikan päälle mittailemaan. Eikä me siellä ihan turhaan tönötetty. Muutama lappu jouduttiin kirjoittamaan. Ei mitään törkeyksiä onneksi, mutta joka tapauksessa joillekin tuli asiaa kilpailutoimistoon.

Kisa

Nuotituksen jälkeen perjantaina ajettiin myös kaksi pätkää. Matkaan lähdettiin Sokos Hotelli Tahkovuoren pihasta ja suunnattiin Varpaisjärven suuntaan. Urimolahti luki siinä risteyksessä, josta käännyttiin pätkälle. Pituutta tällä aloituksella oli n. 15 kilometriä, sellaista vauhdikasta itä-suomalaista tietä kuin ne parhaimmillaan siellä suunnalla ovat. EK nro 2 oli sitten yleisöpyöritys järven jäällä, aivan hotellin vieressä. Ja niinhän siinä kävi, että lähtöpaikkaa jouduttiin siirtämään puolisen kilometriä johtuen siitä, että aurinko, tuo ihana valon ja lämmön tuoja, oli päivän aikana pehmentänyt jäätä pahoin. Siellä oli melkoisia reikiä ja vesiesteitä väisteltävänä tuon lyhyen, vajaan kolmen kilometrin matkalla. Mutta ehdottomasti on mainittava, ehkä komein lähtöpaikka ikinä, kuten oheisesta kuvasta näkyy.

Yötauon jälkeen lähdettiin taas jäälle, nyt onneksi vain lyhyt pätkä siirtymää. Aamuverryttelynä ja lämmittelynä ajettiin n. 15-kilometrinen EK3, jonka jälkeen sitten kilpailun pisin, 32.83-kilometrin mittainen EK4. Siellä oli sitten jo ohjelmaa meilläkin, sillä yleisöä oli tosi paljon liikkeellä, eivätkä kaikki malttaneet pysyä turvallisen matkan päässä tiestä. Näistä muutamista pysähdyksistä johtuen meillä tuli sitten kiire ehtiä seuraavalle pätkälle. No, se oli pituudeltaan vain reilun kuusi kilometriä, joten ei siinä mitään vahinkoa tapahtunut. Tähän väliin ajettiin tauolle Tahko Spa:n pihalle, jossa saatiin taas aikataulusta kiinni. Nyt on kyse siis järjestäjän meille etuautoille antamasta aikataulusta, ei kilpailun aikataulusta. Se alkoi tökkiä vasta ek:lla 5 tapahtuneen ulosajon takia. Sattui huonoa tuuriakin ja kilpailun koko reitin ehkä kapeimmalla kohdalla haukkasi kilpuri hankeen ja tietysti se jäi poikittain niin, ettei ohi päässyt kukaan. No sekin suma selvisi ja kilpailua jatkettiin huollosta ek:lle 6 ja 7.

Kokonaisuudessaan reitti oli hyvä, suorastaan loistava. Ainakin meikäläinen tykkää, kun mennään välillä yhtä jumalattoman pitkää mäkeä ylös jonkun vaaran laitaa ja jossakin kohtaa alas. Nyt vaan kävi niin, kuin yleensä käy tähän aikaan vuodesta. Tiet pehmenivät paikoitellen tosi huonoon kuntoon ja useasti kävi mielessä, että mitenköhän se numerolla 150 matkaan lähtenyt pääsee täältä edes läpi. Eikä sitä paitsi kaikki etuautotkaan päässeet reittiä läpi. Ilmeisesti pehmennyt keli teki tepposet VIP-autolle ja se käänsi oikealle kääntyvässä ysikympissä pohjapanssarin yleisön nähtäväksi. Ei siinä pahasti sattunut, pehmeä hanki alla, mutta eihän noin saisi käydä. Harmittaa vaan, kun ehdin haastatella kyyditettävää tauolla ja kun kuulin, että hän pääsee kyytiin sille pidemmälle pätkälle, niin onnittelin häntä, koska tiedossa oli sitten kokemusta koko rahan edestä. Neiti/rouva ei ollut koskaan ollut rallissa kyydissä. AKK ilmoittelee kuljettajalle varmasti kesäloman pituudesta myöhemmin.

Reissu onnistui taas hyvin, ei isompia ongelmia auton, yleisön tai niiden valokuvaajienkaan kanssa. Nilsiän UA:lle kiitoksia meidän huolenpidostamme.

Kesärallikausi korkattiin Keravalla - sääolosuhteet varastivat pääroolin

Rallin kesäkausi polkaistiin käyntiin itäisellä Uudellamaalla lauantaina 23. huhtikuuta. Defa-rallin kilpailukeskuksena toimi Autosalpa Oy:n Keravan toimipiste. Nyt todella voitiin puhua kotikilpailusta myös turva-auton osalta, sillä kerhon postiosoite on myös Keravalla. Ja oikeutetusti Kugan kuljettajana toimi puheenjohtajamme Eero, sillä turvallisuusjohtaja Seppo Roikonen oli suorastaan "vaatinut" sitä. Sorakauden avaus kiinnosti kuljettajia, sillä 150 osallistujan maksimimäärä täyttyi. Myös SM-sarjan kärkikuskit ilmoittautuivat kilpailuun, sillä tarjolla oli loistava neljän EK:n testausmahdollisuus.

Kevät keikkuen tulevi… sanotaan. Sääolosuhteet olivat mitä moninaisimmat, koska kilpailupäivän aikana tarjolla oli sumua, pilvistä, aurinkoista, vettä, räntää, lunta ja jopa ukkosen jyrinää. Sankka paikallinen lumikuuro kuitenkin aiheutti erikoiskoe kolmosen perumisen ja sen muuttamisen siirtymäksi, koska useampi auto peräkkäin suistui tieltä sen muututtua poikkeuksellisen liukkaaksi lumen tarttuessa märkään ja saviseen pintaan.

Reitti keskittyi Pornaisten ja Askolan seudulle. Käytettävissä olevat tiet ovat täällä sen verran harvassa, että pidempään lajia harrastaneet kuljettajat ovat ajaneet Kirveskosken, Särkijärven ja Laukkosken sorateitä molempiin suuntiin vuosien varrella. Nuottiluokat pääsivät tutustumaan reittiin 07:00 - 11:00. Myös turva-auto kiersi reitillä valvoen ennakkotutustumista. Autokunnat olivat hienosti sisäistäneet annetut ohjeet ja rajoitukset, joten osaksemme jäi pelkkä läsnäolo.

Rallikansaa saapui reitin varrelle yllättävän paljon. Vaihteleva sää ei näköjään karkottanut katsojia. Varsinkin EK 1:n loppupäässä ollut kiristyvä vasen houkutteli yleisöä. Myös penkkaväki saa kiitokset, sillä katselupaikat oli valittu hyvin. Jälleen kerran tämäkin paikka tarjosi yleisölle sitä, mitä he olivat tulleet hakemaan: näyttäviä ajosuorituksia ja täpäriä pelastuksia sekä myös sitä "runkia".

Pari saattokeikkaakin saatiin päivän aikana: maitoauto ja traktori pois erikoiskokeen varrelta. Itse asiassa paikka oli jo maalilinjan jälkeen, mutta aikatarkastuspisteen alueella. Aikatauluun tuli päivän mittaan pientä venymistä, joka on kuitenkin melko tavallista, kun ajetaan Uudellamaalla.

Lumimyräkkä perui kolmosen

Kuten jo alussa mainittiin, kilpailun pisin EK 3 (14,8 km) meni siirtymätaipaleeksi, koska sankka lumikuuro muutti ajo-olosuhteet jopa vaarallisiksi. Lunta tuli niin paljon, että maa muuttui valkoiseksi ja tie sai lumisohjoisen pinnan. Siinä ei sorarengas enää pitänyt. Kärjessä ajaneet BMW Extreme -luokan autot olivat vaikeuksissa ja useampi peräkkäinen kilpailijapari suistui tieltä. Nolla-autojen antamat tiedot paikallisesta olosuhteesta saivat kilpailun johdon tekemään peruuttamispäätöksen. Meidän ajopaikalla (20 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa) keli oli vielä "ajokelpoinen", lunta ja räntää tuli taivaalta, mutta maa ei ollut vielä kokonaan valkoinen. Tie oli kuitenkin todella liukas, se tuntui jopa nelivetoisessa Kugassa. Harmittava takaisku, sillä tätä pidettiin ratkaisupaikkana. Tällä kertaa luonnonvoimat päätti toisin.

Kolmen kärki: Juha Salo - Mikko Lehessaari - Teemu Asunmaa. Seppo Kopra teki tyylilleen uskollisena (=tulos tai ulos) näyttävät voltit WRC-Corollalla ja Kees Burger "pilkkoi" Subarunsa korinvaihtokuntoon. Monella muullakin kuljettajalla palaa valot tallissa lähiaikoina. Kevääseen kun kirmattiin hiukan liian rohkeilla ajolinjoilla…

Vaikka olimme kotinurkilla, niin päivälle tuli silti pituutta yli 11 tuntia. Noh, hyvän asian puolesta painettiin lauantai turvallisuustalkootyössä järjestävän seuran Rally Drivers Teamin (RDT) apuna. Turva-autotoiminta sai jälleen kerran ansaittua kiitosta. Kesäkausi on siis avattu, seuraavat esiintymiset ovat toukokuussa Perniössä, Mäntsälässä ja Uudessakaupungissa.

Elmo ja Erkki: Neste Tuuliruusu - Mäntsälä Ralli 21.5.2016 (HRT)

Kaunis keväinen sää helli Mäntsälässä, kun melkein 250 ralliautoilun harrastajaa sieltä vanhimmasta päästä (autot) kurvailivat kohti tuttua Hepolan-koulua. Lämmin ja lähes kesäinen lämpö eivät ole olleet ainakaan minulle tuttuja elementtejä Mäntsälässä ajettavaa rallia ajatellessa. Aiemmin on tässä vaiheessa vaihdeltu piikkipyöriä alle. Nyt pääseekin paitahihaisillaan nauttimaan alueen monipuolisista pikkuteistä.

Koska kyseessä on Historic-luokan ralli, oli täysin luontevaa, että myös kartturi oli jo visusti eläkkeellä. Niinpä mukanani rallin turvallisuutta tarkasteli Purolinnan Erkki (HRAK). Näin varmistimme vankan tiestöllisen tuntemuksen. Spauk oli myös kilpailussa edustettuna Vilpun toimesta Volvo 122:llaan.

Rallin reitti koostui kuudesta erikoiskokeesta, joiden yhteispituus ylitti 60 km pisimmän ja viimeisimmän ek:n ollessa yli 21 km pitkä. Reitti kierteli Mäntsälän luoteis- ja kaakkoisosissa. Erikoiskoe kaksi oli legendaarinen Koukunmaa, joka on sellaisenaan ajettu myös Suomen MM-rallissa muutamia vuosia sitten. Katsojat olivat löytäneet tutut ja perinteiset tarkkailupaikat, odottaen näyttäviä suorituksia kilpailijoilta. Oli myös ilahduttavaa nähdä, että myös vanhemmat autokaunottaret ovat saaneet kansan liikkeelle varsin mukavasti. Lisäksi pitää erikseen mainita kiitokset katsojille eritäin ammattitaitoisesta sijoittumisesta reitin varrelle. Paikat oli haettu hyvissä ajoin ja järjestysmiehiä uskottiin. Edes jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa käytävä Suomi-Venäjä ottelukaan ei karkottanut kaikkia katsojia reitiltä.

Tiestö on hyvälaatuista ja pysyi myös sellaisena. Pito niin soralla kuin savisellakin pohjalla säilyi kuulemma hyvin. Autojen nostattama pöly oli muutamilla osuuksilla kuitenkin melkoinen ja varmasti säilyi pitkään paikallaan, koska tuulta ei juurikaan ollut.

Maaliin päästiin kunnialla ja palautteet järjestäjille annettiin asiaankuuluvasti. Mukavan rallipäivän päätteeksi pääsikin nauttimaan vielä mukavasta kesäisestä illasta.

Vilppu Linjama: Jämsä-ralli 5.3.2016 - F-rallisarjan 3. osakilpailu

Parin vuoden tauon jälkeen sain mahdollisuuden hypätä kartturiksi Hintsalan Timon Bemarin kyytiin Jämsä-ralliin. Tilaisuutta ei tarvinnut miettiä pitkään, sillä Bemarin kyytiä, yhdistettynä sellaisiin pätkiin kuin Vaheri ja Ouninpohja, ei ole aivan joka päivä tarjolla. Ilmoittauduimme kisaan senioreiden luokkaan, jolloin pääsimme ajamaan kohtuullisen pienellä numerolla, mutta omaa vauhtitasoamme vastaavassa porukassa.

Timppa oli pakannut kaiken valmiiksi yhdessä huoltopäällikkönä häärineen Mikko Kankkosen kanssa jo edellisenä iltana. Niinpä aamulla nostin omat ajovarusteet kyytiin ja lähdimme matkaan. Olimme hyvissä ajoin huoltoalueella ja marssimme kilpailutoimistoon. Ilmoittautumisen jälkeen jäin vielä ottamaan kilpailuajan kelloon ja menin perästä huoltoalueelle. Huoltoalueella ei huoltoautoa enää ollutkaan. Hetken selvittelyn jälkeen ilmeni, että nopeassa lähdössä Muuramen hallilta oli Timpan ajokamat unohtuneet toiseen autoon. Kun puute huomattiin, huoltoautomme lähti kiireellä hakemaan ajovarusteita Muuramesta. Onneksi kilpailupaikan ja kotihallin välissä oli vain 40 kilometriä. Pidemmän matkan kisoissa oltaisiin oltu tosiaan nesteessä.

Lopputuloksena oli ehtiminen ajallaan katsastukseen ajovarusteiden kanssa. Onneksi aikataulu oli sopivan verkkainen ja olimme liikkeellä ajoissa. Entiseen aikaan meillä oli tapana tarkastaa ajovarusteet, ajokortit, lisenssit sekä auton paperit ennen kisapaikalle starttaamista. Vuosien varrella tuosta käytännöstä on lipsuttu, mutta ehkä siihen tulisi taas palata. Sen hyöty kun on todistettu, ja se vie aikaa vain pari minuuttia.

Ja sitten menoksi…

Kilpailun reitille lähdimme Jämsän torilta, jonne oli kerääntynyt mukavan paljon väkeä. Autoja kisaan oli ilmoittautunut huimat 218 kappaletta. Määrä on yksi suurimmista vuosiin ja toivottavasti se on myös orastava merkki taloudellisten aikojen paranemisesta ja rallilajin elpymisestä.

Ensimmäinen erikoiskoe ajettiin 6,65 kilometrin mittaisena lähellä Juokslahtea. Ainakin itselleni tuo pätkä oli täysin outo. Tie oli alkuun melko pientä ja arvattavissa oli, että meidän numerolla ajouran ulkopuolella on liukasta. Lähdimme pätkälle ja ehdimme kiihdyttämään auton kunnolla vauhtiin ja tulimme ensimmäiseen varsinaiseen mutkaan. Ennen mutkaa olevassa alamäessä auto karkasi pöperölle ja luistelimme koko tien leveydeltä. Hetken ehdin jo kuvitella meidän olevan perä edellä penkassa 300 metriä ykkösen lähdöstä, mutta jotenkin Timppa sai vielä tilanteen hanskattua ja selvisimme tietä pitkin. Ensimmäinen pätkä oli nopeasti ohi ja jatkoimme toiselle erikoiskokeelle.

Toisena erikoiskokeena ajettiin yksi takavuosien Neste Rallin ratkaisupätkistä. Pätkä tunnetaan erityisesti siitä, että useina vuosina Tommi Mäkinen onnistui juuri Vaherissa ja teki siellä ratkaisevan eron kilpakumppaneihinsa. Vaheri ajettiin liki 19 kilometrin mittaisena. Alun ison tien osuudet tuntuivat vaikealta ja jokainen ylitys tuntui kääntyvän. Ainakin kartturin penkillä parin vuoden tauon huomasi ja rytmi sekä tien lukeminen tuntui olevan hukassa.. Vähän ison tien vauhtikin pelotti. Loppupäässä pienen tien osuudella hypättiin pariin kertaan, joista toinen ihan kunnolla. Bemarin alusta on kunnossa ja laskeutuminen tapahtui ongelmitta. Pienellä tiellä saavutimme edellä ajaneen, joka ei kuitenkaan huomannut meitä. Ajelimme tuon kilpailijan perässä noin viisi kilometriä ennen kuin saimme tilaa ohitukseen.

Ennen taukoa ajoimme vielä Jämsänkosken metsäoppilaitoksen lähimaastoon tehdylle yleisöerikoiskokeelle. Varsinkin puolivälissä ollut hiekkakuoppa-osuus yli paljon kääntyvine mutkineen oli mielenkiintoinen. Pätkän jälkeen ajoimme huoltoon, jossa huoltomiehet odottivat valmiina. Huolto hoiti hommansa ja me istuimme huoltoautossa eväitä nauttien sekä hyvää ralliradion lähetystä kuunnellen. Touhussa oli ison maailman meininkiä, kun F-ryhmän kärkiäijiä haastateltiin pätkän jälkeen reaaliajassa.

Tauon jälkeen oli vuorossa kisan kuningas Ouninpohja. Pätkä oli rakennettu yli 23 kilometrin mittaiseksi, koostuen puoliksi Ouninpohjan isosta tiestä ja loput Hassin alueen tiestöstä. Ouninpohjan suuruus on isossa tiessä, joka kääntyy lähes koko ajan, pitäen sisällään myös kääntyviä ja keventäviä ylityksiä. Loput Hassin alueen tiet olivat Ounintien kanssa samaa tasoa. Uskomattoman nopeasti tuollainen ison tien hieno pätkä on ohitse. Ajollisesti tuntui rytmi löytyneen ja tien lukukaan ei ollut niin takkuista kuin ennen taukoa.

Viides ja viimeinen erikoiskoe oli 7,3 kilometrinen yksityistie Arvajan lähistöllä. Tie oli yhden auton levyinen ränni ja kääntyi koko ajan paljon. Pätkällä oli noin viisi ylläripaikkaa, jossa rohkeammalla yrityksellä olisi päässyt myös hankeen. Me meinasimme ottaa yhdessä tiukassa oikeassa sisäimut ja saattoi sisämutkassa ollut kamerakin ottaa osumaa tilanteessa. Maalissa tunnelma oli katossa ja pysähdyimme vielä fiilistelemään viimeisellä siirtymällä. Kilpailukeskuksessa katsoimme senioreiden tulokset ja nopeasti katsottuna senioreiden yleiskilpailun kolme parasta saivat palkinnon. Kuitenkin luokkatulokset olivat olleet erikseen ja meille olivat pokaalit odottamassa luokan neljännen sijan ansiosta. Me kuitenkin ehdimme ajaa kotiin, ja kun tieto meidät tavoitti, oli jo myöhäistä.

Tallilla purimme kamppeet ja vedimme yhteen päivän tapahtumat. Palkinnot saimme seuraavalla viikolla parin soitetun pahoittelupuhelun jälkeen. Samalla oli myös hyvä antaa palautetta suoraan kilpailun järjestäjille loistavasti järjestetystä kisasta.

Tuomo Laitila ja Tatu Savela: JMK­ralli Jämsä, 5.3.2016 

Edellisestä rallista Heinolassa on tullut kuluneeksi vajaa pari kuukautta ja Heinolassa ilmenneeseen nastakatoon olin tuona aikana etsinyt kiivaasti lääkettä. Kilpurin takarenkaat oli Bemarimaiseen tyyliin lintallaan ja Heinolassa renkaista lähtikin kaikki piikit sisäsyrjältä. Ainoa lääke asian korjaamiseen on kuulemma säädettävät alatukivarret taakse. No, siihen piti laittaa sitten sellaiset. Ajattelin säädättää pyöränkulmia tällä kertaa muullakin kuin rullamitalla ja Tatu hommasi nelipyöräsuuntaukseen ajan Palokan Autohuoltoon. Pyöränkulmat saatiin perän osalta aikalailla jiiriin, mutta keulaan jäi vielä vähän viilaamisen vara. Pikkulenkin pääsin ajamaan säädön jälkeen ja peräpään pito tuntui huomattavan paljon paremmalta kuin kertaakaan aiemmi. Tulevaa rallia varten oli muutenkin varattu parempia renkaita kuin kertaakaan aiemmin. 

Tutun kaavan mukaan pakkailin edellisenä iltana kaluston valmiiksi seuraavaa aamua varten. Tähän ralliin huoltomieheksi sain houkuteltua appiukko­Sepon. Aamulla lähdimme Sepon kanssa liikkeelle kahdeksan maissa, Tatu poimittiin matkan varrelta kyytiin ja suunnistimme Jämsänkoskelle kilpailukeskukseen. Tämä F­rallisarjan osakilpailu olikin sopivan matkan päässä kotoa, kun matkaan ei kulunut kuin reipas tunti. Perille päästyämme purimme kaluston ja ilmoittautumisen ja katsastuksen kautta odottamaan omaa lähtövuoroa. 

EK1, 6,65km
Ekalle pätkälle startattuamme Bemari irtosi viivalta reippaasti, eikä jäänyt paljon turhia sutimaan. Säädettävät alatukivarret olisi pitänyt hankkia jo aikoja sitten. Hyvää vauhtia laskettelimme menemään ja Tatukin tuumaili jossain välissä, että hyvä pito. Muutaman kilsan jälkeen tultiin oikealle kääntyvään takapiikk risteykseen ja risteyksessä polkaisin kaasun lattiaan ja koitin saada perän irtoamaan ja sillä kääntymään sulavasti autoa oikealle, ei kääntyny ei. Perässä olikin pito sen verran kova, ettei puhti riittänytkään pistämään pyöriä sutimaa , vaan auto lähti puskemaan ja viime tipan jarrutus ei enää tilannetta pelastanut. Bemari tökkäsi penkkaan keula edellä. Kirosanojen saattelemana laitoin pakin päälle ajatuksena, että kyllä tämä tästä peruuttamalla pois lähtee... vaan eipä lähteny. Nyt se jaksoi sitä sutia vetää ja siinä istuttiin. Paikalla oli kyllä katsojia, mutta ammoja ei joukossa liiemmin ollut. Pikkuhiljaa alkoi valua työntöapua, mutta Bemar, vaan tuntui istuvan paikallaan. Pari minuuttia penkassa istuttuamme hyppäsin itse ulos potkimaan lunta eturenkaan takaa pois. Auto oli hädin tuskin sen verran penkassa, että pohjapanssarin etureuna oli penkan päällä. Hetken potkin lunta pois renkaan takaa ja menin nostamaan perää uudelle jäljelle, onneksi muutama katsojakin tuli nostamaan kaveriksi. Sen jälkeen autoon, pakki päälle ja muutaman työntäjän avulla auto liikkeelle. Vöitä kiinni ja matka jatku . Penkassa oltiin yli kaksi ja puoli minuuttia kiinni ja käyrä oli korkealla. Pätkän maaliin päästiin, eikä ihan täytenä yllätyksenä tullut, että oltiin sijoituksissa häntäpääss . Siirtymällä pysähdyttiin katsomaan onko keulassa minkä verran lunta, että pyöriikö flekti ja jäähtyykö moottori. No, eihän siellä mitään lunta  ollut, sen verran oli vaan  penkka kova, että panssarin varassa oltiin jumissa. Kaikkien muiden murheiden lisäksi kypäräpuhelinten yhteydessä oli vikaa, enkä oikein tahtonut kuulla Tatun antamia ohjeita. 

Ek2, 18,87km 
Toinen pätkä ajettiin Vaherin suunnalla. Ensimmäisen pätkän penkassa käynnin jäljiltä otti pattiin sen verran raskaasti niin ajattelin, että annetaanpa nyt sitten mennä. Valot sammui ja lähdettiin taas reippaasti liikkeelle. Alku oli melko kovavauhtista ja jouheaa tietä laskea. Aiemmin olen ajanut aikalailla sen mukaan, mitä näkee tiet , mutta nyt kokeilin mennä vähän reippaammin puiden ja maaston muotojen mukaan. Ajaminen tuntui ihan hyvältä ja noin 15km kohdalla saavutimme edellä lähteneen kilpailijaparin. Hetken aikaa kivisateessa roikuttuamme antoi edellä ajanut ystävällisesti tilaa ja pääsimme edelle. Loppu pätkästä oli kapeaa ja mutkaista pikkutietä ja laskin menemään kuin kuuluisassa synnin sumussa. Pätkä tultiin maaliin ja eräs toimitsija sanoi, että lähtekää liikkeelle teillä on takajarrut tulessa. Siitä huolimatta, että olin seisonut jarrulla ankarasti olimme tällä pätkällä  luokkamme kolmanneksi nopein jääden kärkeen reilun 17 sekuntia ja kakkoseen 0,9 sekuntia. B-junnujen osalta olimme 6.

Ek3, 4,31km 
Kolmas pätkä oli kilpailukeskuksen ympäristöön ympätty yleisö­ek, joka kulki soramontun läpi ja tie oli mennyt jo meidän numerolla kehnoon kuntoon. Tällä pätkällä piti yrittää varoa rikkomasta autoa ja kituutella maaliin. Maalissa kuitenkin luokan 3. sija kärkeen n. 6 sek ja kakkoseen n. 3 sek. Tällä pätkällä olimme B­junnujen 13. Kolmos pätkän jälkeen oli  vuorossa huolto ja Seppo pyöräytti Bemarin perälle etukäteen valitut vielä edellisiä renkaita parempikuntoiset Michelinit. Nyt ei ollut piikkien pysymisen kanssa mitään ongelmaa kun pyörä oli pystyssä ja rengas vastasi koko leveydeltä maahan. Ekoilla pätkillä ajetuilla takarenkailla ajan vielä varmasti jonkun kilpailunkin. Huollon jälkeinen pätkä oli osittain samaa kuin Neste rallissa ajettu legendaarinen Ouninpohja, vaikkakin eri suuntaan, mitä se on totuttu isojen poikien rallissa viime ikoina ajamaan. 

Ek4, 23,45km 
Valojen sammuttua taas kytkin ylös ja menoksi. Alkupäässä pätkää oli reitillä Tommin hyppyri, joka ajettiin hyvin varoen läpi. Kaikki eivät olleet ajaneet hyppyriä varovast , koska hyppyrin jälkeen oli muutama kilpuri tien varressa parkissa. Kohta saavuimme Kakaristoon ja kääntelin varoen takapiikki vasuriin, ettei vaan kävisi  samalla lailla kuin ekan pätkän takapiikissä. Pätkä oli Kakariston jälkeen melko kovavauhtista ja  yritin hieman ennakoida mutkia ja kääntää autoa jo mutkan suuntaiseksi ennen mutkaa. Yhdessä kohdassa tiesilmä petti ja kuvittelin mutkan jyrkemmäksi mitä se olikaa . Etupuskuri sisäkurvin penkkaa raapien kurvi tuli kuitenkin läpi, mutta sen verran säikäytti, että hieman ehkä meno muuttui varovaisemmaks. . Loppu pätkä tultiin läpi ilman isompia tilanteita, mutta tällä pätkällä kello ei meistä oikein tykännyt, vaan olimme luokkamme 4. jääden kärkeen yli 40 sekuntia. Kolmas sija oli kuitenkin 0,7 sek päässä. Pätkällä olimme B­junnujen 10. 

Ek5, 7,30km 
Rallin viimeinen erikoiskoe edessä. Valojen sammuttua auto liikkeelle ja hanaa. Viimeiseksi pätkäksi oli valikoitunut sellainen tie, missä ei mahda talven aikana olleen paljon kulkijoita. Tiehen oli kulunut aivan karmeat spoorit ja pätkä oli taas yksi selviytymistaistelu. Pätkä kolisteltiin maaliin urissa keikkuessa. Pätkälle kuitenkin kirjattiin luokan 2. sija ja ykköselle jäätiin reilu 5,3 sekuntia. Pätkällä olimme B­junnujen 8. 

Maalissa oltiin lopulta kuitenkin oman luokan 5. ja yksi nousupiste tuli kotiin viemiseksi. Kokonaisuutena ihan hyvä kisa, ekaa pätkää lukuun ottamatta. Hampaankoloon jäi  aika pahasti se, että olimme ekalla pätkällä yli kaksi minuuttia 40 sekuntia täysin liikkumatta penkassa ja mikäli auto olisi saatu irti puolessatoista minuutissa, olisimme vielä olleet luokan 2. vaikka eipä sinne penkkaan olisi tarvinnut ajaa ollenkaan. 

Ralli oli kolmos ja vitos pätkää lukuunottamatta vallan mainio. Rallista olisi saanut timantin jättämällä kolmos ja vitos pätkän pois ja laittamalla tilalle vaikka Ehikin. Ihan vaan henkilökohtainen mielipide ja kannanotto. 

Seuraavaksi kevät­tauon jälkeen vuorossa olisi jälleen Jämsän suunnalla, Hallissa 18.6. ajettava Ollin Sora ralli.

Yhteistyökumppanit: 
Mecamiehet Oy, Kuljetus Ahola & Möttönen Ay, PR Sora Oy, TJ Katsastus Oy ja Tmi Mikko O. Salminen

Harri Savolainen: Seniniorisedät Tahko SM-Rallissa 11-13.3.2016

Tässä onkin kulahtanut muutama tovi kun viimeksi oli jotain kerrottavaa kisatouhuistamme. Tai oikeastaan olisihan sitä ollut syksyltä 2015, mutta missasin lehtemme joulukuun deadlinen. Nyt kuitenkin olemme Kaakisen Pekan kanssa aktivoituneet kauteen 2016. Luvassa on, ja jos kaikki menee hyvin, ainakin puolenkymmentä starttia kilpailijoina sekä 0-autoilijoina!

Olimme henkisesti ja taloudellisesti varautuneet aloittamaan kisavuoden Arctic Rallysta, mutta kartturin odottamaton lisenssiongelma käytännössä esti reissuun lähtemisen. Haussa oli KV-lisenssi ja kuten tiedämme, sen saamisen terveyskriteerit ovat varsin tiukat. Tämä on tietenkin erinomaisen hyvä kaikkien kannalta, sillä sairaana ei kenenkään tule lähteä riskeeraamaan. Onneksi kaikki päättyi hyvin, lisenssi myönnettiin, mutta liian myöhään. Ilmoittautuminen oli mennyt umpeen ja se oli sitten siinä!

Talvi oli jälleen mitä oli, sillä ilmastonmuutos näyttää vaikuttavan etelän kisoihin harmillisesti. Ilmoittauduimme Telakone Speciaaliin, mutta se jouduttiin perumaan teiden heikon kunnon vuoksi. Sitten tähtäin oli Mikkelin SM:ssä, mutta he eivät näemmä halua sinne sennuja, koska luokkaa heille/meille ei ollut tarjolla? No, minne sitten, no tietenkin Tahkolle, jossa olikin sopiva sennuluokka vanhoille parroille!

Tahkolla ajetun SM-rallin yhteydessä oli siis myös 2WD-autoilla ajaville senioreille oma luokka. Mukaan oli ilmoittautunut 16 kilpailijaa, joka on varsin mukava määrä. Paikalliset kuskit olivat joukolla mukana Nilsiän Risto Föhr kovimpana nimenä. Kovaa ajavaan seuraan jouduttiin Savonmaan teille! Arvailtiin ennen kisaa, josko palkinnolle yltäis, eli neljän sakkiin, niin reissu onnistuisi kohtuullisesta? Nuotitus mahdollisuutta ei ollut tarjolla, joten piti vedellä sen kun näki!

Kisa ei oikein lähtenyt kunnolla liikkeelle, arkailtiin vähän, hypisteltiin mutkissa ja jarrupoljin liikkui eestaas liian usein! Pimeän kisan ajaminen nuottikisojen ja pitkän tauon jälkeen ei ole ihan helppoa. Lisäksi melkoisen nopeat tiet olivat meille myrkkyä. Jälkeenpäin seurantaraportista saatoimme todeta jopa 20 km/tunnissa nopeuseroja mm. Föhrin suhteen. Jäimme hänelle melkein valovuoden mittaisia sekuntikasoja, mutta päätimme jatkaa samaa kyytiä maaliin. Tauolla alkoi vaikuttaa siltä, jotta maksimi tavoitteemme saattoi siltikin olla mahdollinen? Olimme joukon sijalla 4, joka tietäisi pikkupyttyä kotiin tuomisina. Loppu pätkillä emme sen koommin himmailleet, päinvastoin vauhtimme parani koko ajan. Liekö Siraisen Hannu tätä säikähtänyt kun sipasi viimeisellä pätkällä hankeen? Näin ollen maalissa päädyimme sijalle kolme, joten ralli meni jopa pikkusen yläkanttiin odotuksiimme nähden. Tosin tappio voittaja Föhrille ja Civicillä toiseksi ajaneelle Seppo Korhoselle oli jäätävää luokkaa! Lohduttelimme itseäm me sillä, että kaverit olivat kotikulmillaan ja me savolaisilla teillä ensimmäistä kertaa. Josko tuolla selittelyllä saa vaikka puolitoista minuuttia pois ajasta, niin sitten tappio alkaisi vaikuttaa ymmärrettävältä! Matkassa huollostamme vastasivat Ari Pajuniitty ja paikkakunnan mies Matti Savolainen. Kiitos pojat ja kuten Savossa on tapana kiitellä, ”on se joskus mennynnä huonomminnii”! Suomeksi tämä tarkoittaa, jotta kaikki meni ”aivan nappiin”!

Mitäs muuta on suunnitteilla kevään ja kesän ajalle? Teijo Talot -rallissa saamme ajaa 0-autoa samoin kuin myös Uudenkaupungin F-cupin kisassa toukokuun lopulla. Varsinainen kisailu on mielessä kun suuntaamme ENSET SM-ralliin Vammalaan, jossa on meidän ikäpolvelle sopiva luokka. Tosin siellä joudumme kisaamaan myös 4WD-autoja vastaan, mutta mitään ei ole selvillä ennen kuin maalilippu on heilahtanut! Tulossa on myös auton päivitystä ja huoltohommia, joten mahdollisesti istahdamme Bemmiin kesän jälkeen vasta Turun SM:n rallissa?

Hyvää kesää kaikille ja mukavia hetkiä rallin parissa!

Antti Hakulinen: Uusikaupunkiralli 28.5.2016

F-rallisarja jatkui kesäkauden avaavalla Uudenkaupungin osakilpailulla. Sarjan osalta hyvin sujunut talvikausi toi sarjassa sijan 10. Sarjasijoitusta lähdettiin parantamaan tai vähintään säilyttämään kesän avaukseen. Tätä tavoitetta pystyttiin noudattamaan hyvin, sillä tuloksena kilpailusta oli luokan kolmas ja yleiskilpailun kymmenes sija. Sarjasijoitus neljännen osakilpailun jälkeen on yhdeksäs.

Itse kilpailu sujui lähes ongelmitta, pois lukien ek 3 tilanteen, jolloin koko kilpailu olisi voinut jäädä kesken. Oikealle taittuvassa kurvissa ulkoilimme hieman (kts. kansikuva), mutta onneksi tähdet olivat puolellamme ja matka jatkui ilman suurempia vaurioita. Kilpailussa ek-sijoitukset vaihtelivat luokassa kolmen ja kuuden välillä.

Seuraavan kerran F-Rallisarjaa ajetaan Tervakoskella 3.9.

Kaukis: Neste Rally Finland 2016

Neste Rally Finland ajetaan tänä vuonna heinäkuun 28.-31. päivien välisenä aikana. Torstaina ajetaan aamusta alkaen Ruuhimäessä shakedown ja illalla klo 19.00 legendaarinen Harjun yleisöerikoiskoe kilpailun ensimmäisenä erikoiskokeena. Sen jälkeen on vuorossa yötauko ja perjantaina heti aamusta varsinainen kilvanajo alkaa osittain tutuilla erikoiskokeilla. Mukana on myös paljon uutta, joten nähtävää varmasti riittää. Erikoiskoekilometrejä on yhteensä 333,39 km ja koko reitillä pituutta on 1370,66 km.

Reittikartat ja lähestymisohjeet saa parhaiten selville virallisesta Neste Rallin Tuulilasin katsojaoppaasta. Se ilmestyy kauppoihin 14.7.2016. Siellä olevia ohjeita reittien, parkkipaikkojen jne. suhteen kannattaa noudattaa samoin kuin kuunnella kilpailun aikana ralliradiota, jota kautta saa ajantasaista tietoa rallin kulusta ja mahdollista ongelmista ja ruuhkista liikenteessä. Aina kannatta muistaa, että vanha sanonta, aikainen lintu madon nappaa, pitää edelleen paikkaansa.

Tulemalla hyvissä ajoin valitsemalleen katselupaikalle välttää suurimmalla todennäköisyydellä ruuhkat, saa helposti parkkipaikan ja parhaimman katselupaikan. Kannatta myös muistaa, että varsinaisen MM-kilpailun kierrosten välissä perjantaina ( Mökkiperä-Halinen-Jukojärvi-Surkee-Horkka-Harju) ja lauantaina ( Ouninpohja-Päijälä-Pihlajakoski-Saalahti) ajetaan täyteluokkana Vetomiesten oma kilpailu, joten näkemistä kyllä riittää. Ei kannata siis hötkyillä paikasta toiseen, vaan keskittyä katsomaan ralliautoilua niin kansainvälisellä kuin kansallisellakin tasolla. Niin ja nauttia rallimakkarasta.

Erityisenä huomiona kannatta myös mainita, että kun pysäköitte kulkuvälineenne, niin suosikaa ehdottomasti merkittyjä P-alueita; ne ovat turvallisimpia. Näin ei aiheudu järjestäjillekään ylimääräistä harmia. Kannatta muistaa, että tiet ovat myös pelastusteitä, joita ei saa tukkia, mikäli joku onnettomuus kilpailussa tapahtuisi. Avuntarpeessa voit olla juuri sinä.

Reitillä tulee myös ehdottomasti noudattaa tilapäisiä liikennemerkkejä, jotka saattavat poiketa huomattavastikin normaalista tilanteesta. Niitä ei ole sinne huvin vuoksi kukaan laittanut, vaan niillä pyritään pelkästään turvaamaan kilpailijoiden ja katsojien turvallisuus. Reitillä on erilaisissa liikenteellisissä solmukohdissa liikenteenohjaajia, joiden ohjeita pitää noudattaa. Poliisi valvoo myös reitillä nopeusrajoituksia ja ajotapoja, joten kannatta pitää maltti mielessä ja toimia sen mukaisesti.

MM-ralli saa rinnalleen jo toista kertaa järjestettävän Rally Zone Festivalin 29.-31.7. Rally Zonella esiintyy monia eri huippuartisteja, joten sielläkin kannatta poiketa. Unohtaa ei pidä liioin Jyväskylässä Paviljongilla huoltotaukoja, joissa on paljon nähtävää. Kaikille siis löytyy jotain.

Tervetuloa katsomaan maailman parasta MM-rallia! Lisätietoa: nesterallyfinland.fi.

NESTE RALLIN REITTIAIKATAULU 2016

Erikoiskoekohtaiset kellonajat kertovat hetken, jolloin ensimmäinen auto lähtee erikoiskokeelle. Reittikartat ja lähestymisohjeet erikoiskokeille julkaistaan 14.7. ilmestyvässä, Neste Rallin virallisesssa, Tuulilasin Katsojaoppaassa. Kilpailun huoltotauot ja palkintojenjakoseremoniat järjestetään Jyväskylän Paviljongilla. Yleisökuljetuksia järjestetään Jyväskylän Matkakeskukselta Surkeen, Äänekoski-Valtran ja Saalahden erikoiskokeille - lisätietoa tulossa pian.

Torstai 28.7.
8:00 Testierikoiskoe: Ruuhimäki - 4,30 km (sulkuaika: 05:00‐14:00)
18:42 Lähtö: Jyväskylän Paviljonki
19:00 EK 1: Harju 1 - 2,27 km (sulkuaika: 12:00‐23:59)
19:30 Huoltotauko: Paviljonki - 45 min

Perjantai 29.7.
6:05 Huoltotauko: Paviljonki - 15 min
7:13 EK 2: Mökkiperä 1 - 13,84 km (sulkuaika: 04:15‐19:00)
7:46 EK 3: Halinen - 6,75 km (sulkuaika: 04:45‐13:30)
9:02 EK 4: Jukojärvi 1 - 21,25 km (sulkuaika: 06:00‐20:30)
10:39 EK 5: Surkee 1 - 14,95 km (sulkuaika: 7:35‐22:05)
11:32 EK 6: Horkka 1 - 15,10 km (sulkuaika: 8:30‐23:00)
12:47 Huoltotauko: Paviljonki - 30 min
14:10 EK 7: Äänekoski‐Valtra - 7,40 km (sulkuaika: 11:15‐18:00)
15:08 EK 8: Mökkiperä 2 - 13,84 km (sulkuaika: 04:15‐19:00)
16:38 EK 9: Jukojärvi 2 - 21,25 km (sulkuaika: 06:00‐20:30)
18:15 EK 10: Surkee 2 - 14,95 km (sulkuaika: 7:35‐22:05)
19:08 EK 11: Horkka 2 - 15,10 km (sulkuaika: 8:30‐23:00)
20:30 EK 12: Harju 2 - 2,27 km (sulkuaika: 00:00‐23:59)
21:00 Huoltotauko: Paviljonki - 45 min

Lauantai 30.7.
6:30 Huoltotauko: Paviljonki - 15 min
8:08 EK 13: Ouninpohja 1 - 33,00 km (sulkuaika: 05:00‐18:30)
9:11 EK 14: Päijälä 1 - 23,50 km (sulkuaika: 06:00‐19:30)
10:34 EK 15: Pihlajakoski 1 - 14,51 km (sulkuaika: 07:30‐21:00)
11:52 EK 16: Saalahti 1 - 4,40 km (sulkuaika: 08:45‐22:15)
12:55 Huoltotauko: Paviljonki - 30 min
14:48 EK 17: Ouninpohja 2 - 33,00 km (sulkuaika: 05:00‐18:30)
15:51 EK 18: Päijälä 2 - 23,50 km (sulkuaika: 06:00‐19:30)
17:14 EK 19: Pihlajakoski 2 - 14,51 km (sulkuaika: 07:30‐21:00)
18:32 EK 20: Saalahti 2 - 4,40 km (sulkuaika: 08:45‐22:15)
19:32 Huoltotauko: Paviljonki - 45 min

Sunnuntai 31.7.
7:00 Huoltotauko: Paviljonki - 15 min
8:28 EK 21: Lempää 1 - 6,90 km (sulkuaika: 05:30‐15:00)
9:21 EK 22: Oittila 1 - 10,20 km (sulkuaika: 06:15‐16:45)
Kokoomatauko: Tammijärvi - 30 min
11:15 EK 23: Lempää 2 - 6,90 km (sulkuaika: 05:30‐15:00)
Kokoomatauko: Tammijärvi - 30 min
13:08 EK 24: Oittila 2 (Power Stage) - 10,20 km (sulkuaika: 06:15‐16:45)
14:16 Huoltotauko: Paviljonki - 10 min
15:00 PALKINTOSEREMONIAT; PAVILJONKI

Leo Leinonen: Don Quijote Belgiaan

Leo LeinonenViime julkaisussa oli väärää tietoa asiassa, jossa kerrottiin, ettei kerhostamme tänä vuonna kukaan osallistu perinteiseen Belgian poliisiralliin. Luettuani pahoitin mieleni. Ajattelin, että on se niin väärin, jos Suomen kansan rallipoliiseista ei kukaan vaivaudu taisteluun ja päätin korjata tilanteen.

Mukaani Rosinanteksi otan vanhan kamelini ja Sancho Panzaksi poikani Kaarlen. Pojallekin piikkinen ratsu mukaan. Emme tällä kertaa ratsasta perille, vaan annamme peltihevosella vankkurikyydin uskollisille ratsuille. Matkaamme Kaarle Kustaan maan eteläiseen kärkeen, mistä oikaisemme Juutinmaan vesireittiä käyttäen suoraan Saksinmaahan. Päivämatkan verran Saksinmaata taitettuamme saavumme Luxemburgin vanhaa herttuakuntaan lyhyelle ystävyysvierailulle.

Valloonien maan taistelu menee perinteisellä kaavalla. Ilmoittaudutaan, keskitytään, harjoitustaistellaan, katsastetaan haarniskat, kisataan ja juhlitaan kaikkia aina päivä kerrallaan. Majoitus tänä vuonna meille ritareille on järjestetty vanhaan linnakkeeseen nimeltä Fort Lantin.

Tässä lyhyt matkan ennakkoraportti, jota lukiessanne vasta palailen tuulimyllyjen maasta ja kirjoitan seuraavaan lehteen tarkemmin seikkailustamme Sancho Panzan kanssa.

Kaitsu Heikkilä: Future Cup Karkkila 7. ja 8. 5.2016

Kaitsu HeikkiläFuture cupin kaksi ensimmäistä osakilpailua kaasuteltiin helteisessä Karkkilassa. Me oltiin taas Malilan Mikon kanssa jätetty kaikki valmistautuminen viime tinkaan. Mikko vaihtoi Starlettiin moottorinohjausboxin ja se teetti töitä saada laitteet säätöihin. Me käytiin keskiviikkona ajamassa viimeiset testit tai oikeestaan ainoa testit OuluZonessa. Auto toimi hienosti. Mikko oli talven aikana muuttanut auton takapään jousitusta tarkoituksena lisätä takapäähään pitoa. Nuo muutokset onnistuivat yli odotusten ja auto lähti paikaltaan tosi makiasti, se ei oikeestaan sutinut ollenkaan. Samoin perän hieman levoton käytös nopeissa mutkissa loisti poissaolollaan. Osana onnistuneeseen muutokseen oli varmaan myös pienet muutokset lukossa. Moottorin ohjaimen vaihdon myötä oli myös moottorin käyttöalue sopivasti kasvanut ja tehokäyrä oli nouseva aivan kierrosten rajoittajaan saakka.

Meidän pikkusen viime hetkeen hommien jättämisestä kertoo myös se, että auto saatiin vietyä teipparille vasta torstaina. Heikki teippas Starlettiin vanhan Mexico Escortin tyyliset nykymuodin vastaiset yksinkertaiset, mutta mielestäni varsin onnistuneet kuviot.

Oulussa ei vielä tuolloin toukokuun alussa oltu vielä oikein lämpimistä keleistä päästy nauttimaan ja sen vuoksi hieman mietittiinkin, että pakataanko pitkät kalsarit mukaan, mutta onneksi ne kuitenkin jätettiin pois matkasta. Koko viikonlopun oli todella kuuma, eikä meillä todellakaan ollut mukana minkäänlaisia aurinkorasvoja ja seurauksena oli neljä palanutta käsivartta ja kaksi punakkaa naamaa.

Lauantai
Lauantain kisaan lähdettiin pikkuisen epävarmalla pohjalla johtuen nimenomaan ajamattomuudesta. Mikko ajoi omassa luokassaan eli yleisen F–luokassa ja itse jouduin ajamaan SS–luokassa. Kaikki meni kuitenkin enemmän kuin hyvin ja Mikko voitti luokkansa ja itse olin hieman vaatimattomasti viides. Oma ajo oli hankalaa ja sain kerran auton kahdelle pyörällekin ja se hieman ehkä säikäytti ja en saanut itsestäni aivan kaikkea irti. Auto vielä porsi maalin jälkeen, eikä sitä saanut enää kirvellääkään käymään. Startti oli hajonnut ja jostain syystä myös virranjakaja oli pyörähtänyt semmoiseen asentoon, ettei auto tykännyt käynnistyä. Toisaalta meillä ei ole ollut tuommoista tuuria koskaan, että auto särkyy vasta kisan jälkeen, eikä juuri ennen sitä. Mikolla oli uusi startti mukana ja hän sen nopeasti vaihtoi ja laittoi virranjakajan kohdalleen ja niin auto oli taas kunnossa sunnuntaita varten.

Sunnuntai
Sunnuntaina ajettiin sama rata, mutta toisin päin kuin lauantaina. Itselleni se rata tuntui mukavammalta ja sainkin pari pykälää sijoitusta kohennettua eli olin kolmas, virheettömällä ja riskittömällä ajolla. Mikko oli luokkansa toinen häviten voiton vain sadasosilla. Auto pelasi kuin unelma ja se jäi jopa ehjäksi seuraavaa kisaa varten, toki Mikko aikoi huoltoa tehdä mm. vaihdelaatikon aikoi käyttää osina.

Jäämme odottelemaan innolla seuraavaa Jurvan kisaa joka ajetaan 11. ja 12. kesäkuuta.

Sami-Matti Trogenin kuulumisia

SM TrogenViron Elvassa 7.toukokuuta startannut seitsemän osakilpailua käsittävä Viron mestaruussarja tuotti nuorelle lohjalaiskuljettajalle iloa ja hivenen myös pettymystä.

Kilpailu alkoi lauantaina aamuvarhain vapailla harjoituksilla, jotka lupailivat hyvää. Trogen ajoi pohja-ajan super1600-luokassa sekä yleiskilpailussa, että junior-luokassa.

Kilpailussa ajetaan kolme alkuerää, joista seulotaan kuljettajat semifinaaleihin. Kaksitoista parasta pääsevät taistelemaan kuudesta finaalipaikasta, joten tunnelma tiivistyy kisan loppua kohden mentäessä̈.

Ensimmäiseen alkuerään Trogen starttasi Fordillaan ulkoradalta, eikä ns. lähtönappi toiminut. Se hankaloitti starttia entisestään, mutta nuorukainen taisteli itsensä kokonaistilanteessa kolmanneksi ja Junior-luokan ykköseksi.

Toinen erä meni lähes suunnitelmien mukaan, vaikka alle laitetut uudet renkaat olivatkin vielä liukkaat. Trogen oli tässä erässä luokkansa ykkösenä täysillä pisteillä ja Super 1600- luokan kokonaistilanteessa sijoitus oli toinen.

Lähtöpaikan merkitys Elvan radalla on suuri, sillä erittäin lyhyen lähtösuoran jälkeen autot ovat lähes rinnakkain ensimmäiseen kaarteeseen tultaessa. Trogen oli nyt saanut molempiin alkueriin ulkoradan, kolmannessa lähtöpaikka oli joukon keskeltä. Startti onnistui nyt hyvin ja Trogen ajoi lähdössä toiseksi, joten kolmen alkuerän jälkeen sijoitus oli yleiskilpailussa toinen ja junioreissa ensimmäinen.

Semifinaalin startti onnistui nappiin ja Trogen pääsi kärkeen, kunnes vaihdelaatikkoon tuli vikaa, kolmosvaihde jumiutui päälle ja taistelu finaalipaikasta päättyi siihen.

Vaikka kauden avauskilpailu päättyikin epäonnisesti, mahtui mukaan paljon hyvääkin.

- Pystyin ajamaan alkuerissä erittäin hyviä aikoja, ja pärjäsin kokeneille EM-sarjassakin menestyneille kuljettajille, Sami-Matti toteaa.

- Sain kisasta hyvää̈ kokemusta ja varmuutta kesäkuun lopulla alkavaa Rallicross European Challenge-sarjaa varten.

Trogenin kisakausi jatkuu kotimaassa, Kouvolan SM-Rallicrossin merkeissä. Siellä ajokkina on crosskart, jollaisella Trogen aloitti uransa vuonna 2013.

- Seuraavan kilpailun ajan Kouvolassa, jossa palaan vielä hetkeksi crosskart-auton rattiin. Ajan osakilpailun Kalliomäki Motorsportin autolla, uskon että kisasta tulee mielenkiintoinen ja haastava. En ole ajanut pitkään aikaan crosskart-autoa, mutta eiköhän siitä hyvä kilpailu tule, Sami-Matti kertoo, ja jatkaa vielä muistelemalla kotimatkalla sattunutta kommellusta.

- Ajoimme asuntoautolla pitkin moottoritietä ja ystävä ,joka ajoi perässämme ihmetteli, miksi kattoluukusta lentelee vaatteita. Luukku oli jossain vaiheessa rikkoutunut, ja siinä hässäkässä menetin onneksi vain alushousut ja t-paidan, puhtaita kuitenkin olivat, Sami-Matti naureskelee.

Ennen Kouvolan osakilpailua Sami-Matti viettää syntymäpäiväänsä, nuorelle lupaukselle tulee neljätoista vuotta täyteen perjantaina 13. toukokuuta. Kilpailun pisteet: http://rallikross.ee/tulemused

Kouvolan rallicrossin SM-osakilpailu

SM TrogenTrogen piti kilpailutuntumaa yllä osallistumalla rallicrossin SM-sarjan Kouvolan osakilpailuun. Crosskart-luokasta uransa aloittanut Sami-Matti palasi yhden kisan verran juurilleen, eivätkä taidot olleet kadonneet. Ensimmäinen startti meni pilalle auton takaripustuksen pettäessä, mutta toisessa ja kolmannessa alkuerässä Trogen ajoi voittovauhtia, kellottaen toiseen erään koko päivän nopeimman ajan. Finaalissa paalupaikalta startannut Trogen ei antanut muille armoa, vaan piiskasi ajokkinsa huimilla linjoilla lähdöstä maaliin ykkösenä.

- Olihan se ihan kivaa! Alkuun oli vähän totuttelua autoon, en ehtinyt sitä testamaan kuin muutaman kierroksen verran, mutta auto toimi niin hyvin, että sillä oli helppo lasketella menemään. Tämä oli hieno mahdollisuus päästä pitkästä aikaa ajamaan kilpaa SM-sarjaan, tavata tuttuja sekä pitää hauskaa radalla, Sami-Matti kertoo.

Tulokset:
1) Sami-Matti Trogen
2) Roni Kalliokoski
3) Valtteri Koski

Sami-Matti Trogen ajoi junioreiden voittoon Viron rallicross sarjassa

SM TrogenViron rallicrosssarjan toinen osakilpailu ajettiin monelle suomalaiselle tutussa LaitseRallyParkissa. Länsiväylän Urheiluautoilijoita edustava Sami-Matti Trogen lähti kilpailuun luottavaisin mielin, tavoitteenaan vankistaa johtoa junioreiden Super 1600-luokassa.

Viron sarja on kansainvälinen. Mukana oli edustettuna viittä eri kansalaisuutta, joten sarja toimii Trogenille hyvänä mittarina päätavoitettaan European Challenge-sarjaa varten.

Alkuerät sujuivat suunnitellusti. Trogen nosti vauhtiaan päivän mittaan, ja kun kaikki kolme alkuerää oli ajettu, oli Trogen joukon nopein, sekä junioreissa että yleisessä luokassa. Alkuerien jälkeen sarjassa ajettiin semifinaaliit, kaksi kuuden auton lähtöä, joista molemmista kolme parasta jatkoivat finaaliin.

Trogen starttasi semifinaalissa paalupaikalta ja otti selkeän voiton. Finaalissa Trogenin lähtöpaikka oli voiton myötä ykkösruudusta. Startti sujui hyvin ja Trogen oli ensimmäisessä kaarteessa johdossa, mutta pieni ajovirhe vei nuorukaisen hiekan liukastamalle asvaltille ja auto lähti luisuun. Trogen putosi tuossa vaiheessa kuudenneksi, mutta onnistui vielä finaalin loppuhetkillä ohituksessa ja nousi viidenneksi.

Trogen sai korkeimmat pisteet junior-luokassa ja on nyt tukevassa johdossa ennen sarjan seuraavaa osakilpailua joka ajetaan 18.6. Misson radalla Vörumaalla.

Lisätietoja:
- Viron sarja: http://rallikross.ee
- Sami-Matin kotivisivuille: http://www.samimattitrogen.com
- Facebook: https://www.facebook.com/printracemotorsport