Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 3 / 2016 - Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 3/2016

Pian kolmekymmentä vuotta sitten, joulukuussa, perustettiin Suomen Poliisien Autourheilukerho SPAUK ry. Täytyy vain ihailla ja kunnioittaen nostaa hattua silloisille autourheilusta kiinnostuneille poliisimiehille, jotka lausuivat uljaan kerhomme syntysanat ja oikeasti tekivät asian eteen töitä.

Vietämme siis kerhomme kolmekymmentävuotista toimintakautta. Paljon on näihin vuosikymmeniin tapahtumia riittänyt. Hyviä ja vielä parempia. Emme tosin aina ole voineet paistatella pelkässä auringonpaisteessakaan.

Pari edeltävää vuotta ja varsinkin tämä juhlavuotemme on kerhon toiminnan kannalta ollut taloudellisesti yhtä kiirastulta. Olemme vakavissamme joutuneet miettimään turva-autotoiminnan jatkuvuutta taloudellisten resurssien puuttuessa. Päätöshän on liki tehty, että turva-autotoimintamme lopetetaan ja auto myydään vuoden vaihteessa. Emme kuitenkaan haluaisi antaa periksi. Niin tärkeäksi näemme vapaaehtoisen turvallisuustyömme rallien katsojaturvallisuuden takaamiseksi. Yritämme siis vielä parhaamme mukaan löytää ratkaisua toimintamme jatkamiseksi.

Seuraavaan kerholehteemme pyydänkin kerhon perustajajäseniä kirjoittamaan muisteloitaan kerhon synnystä ja toiminnasta alkuvuosina ja miksei myöhemminkin. Jäisiväthän muistelot näin painettuina historian lehdille, eivätkä aikaa myöten joutuisi unholaan. Lisäksi kaipaan myös valokuvia juttujen oheen. Tehdään yhdessä historiaa. Tai ainakin kirjoitetaan se muistiin. Osinhan näin on jo tehty, ja niistä hetkistä on voinut lukea kerholehtemme sivuilta.

Kesän mentyä ja syksyn tultua pitää meidän kaikkien muistaa myös muuttuneet olosuhteet liikenteessä. Aurinko paistaa jo varsin matalalta ja häiritsee näkemistä varsinkin, jos sattuu tuulilasi, ja meillä vanhemmilla, myös silmälasit olemaan puhdistuksen tarpeessa. Kannattaa siis nähdä pieni vaiva ja parantaa ajoturvallisuutta helposti vähällä vaivalla puhdistamalla ikkunat. Kukapa sitä nyt ehdoin tahdoin ajaisi, jos ei näe kunnolla.

Viime päivinä on lehdistössä ollut paljon juttuja teidemme huonosta kunnosta ja teiden aiheuttamista vahingoista auton renkaille ja rakenteille. Minulla on asiasta myös omakohtaisia kokemuksia lähipiiristä. Kaupunkialueella tiehen oli syöpynyt runsaitten sateiden aiheuttamana syvä, erittäin teräväreunainen monttu, johon tietysti auton renkaat toiselta puolelta osuivat vesisateen heikentäessä näkemää. Siitä ei selvittykään ihan pienillä vaurioilla. Eturengas ja vanne menivät tuusan nuuskaksi, itsesäätyvä iskunvaimennin poikki ja pyörien kulmat ihan sekaisin. Auto siis lavetille ja pajalle. Lisäharmia tuli, kun juuri sellaista vannetta ja rengasta ei ihan heti ollut saatavilla, ja iskunvaimenninkin on vielä tilauksessa. Kaiken kaikkiaan ei ihan halpa korjaamokäynti. Jostain jos vielä löytyisi maksaja, niin hyvä olisi. Joka tapauksessa aikaa kuluu ja laskut on maksettava, ainakin ensi hätään itse.

Kannattaa myös kesän jäljiltä tarkistaa renkaiden kunto ja kuluneisuus. Erityisen varovainen tulee olla vesikeleillä etenkin, jos rengas on jo kulunut ja lähellä vaihtoikää. Pianhan alkavat myös jättiläisliukkaat lehtikelit, jotka helposti yllättävät varomattoman kuljettajan. Joku viisas onkin sanonut, että ajaminen on ajattelemista. Se pitää mielestäni erittäin hyvin paikkaansa. Jos ajat järkevästi turhia riskejä ottamatta, pidät autosi kunnossa, käytät turvavarusteita asiallisesti etkä ajaessasi puuhaile muuta kuten puhu puhelimessa ja otat muutkin tielläliikkujat huomioon, niin matkanteko on varmasti turvallisempaa.

Unohtaa ei liioin pidä näkymistä pimeällä jalkaisin tai pyörällä liikuttaessa. Muista heijastinliivit, heijastin, taskulamppu ja pyörään valot. Näe ja näy liikenteessä! Siitä on hyvä lähteä, niin nuoren kuin vanhankin.

Hyvää ja turvallista syksyä!


Eerojuhani: Puheenjohtajan palsta

EeroJuhani Toimintakausi 2016 on hyvän matkaa yli puoli välin. Koko kauden olemme joutuneen kamppailemaan sen tosiasian kanssa, että melkein kolmekymmentä vuotta katkeamattomana jatkunut turva-autotoimintamme on päättymässä tähän kauteen. Kisasta toiseen olemme infonneet asiasta kilpailujen järjestäjiä ja palaute on ollut tietyssä mielessä positiivisen murskaava. Joka paikassa on asiaa jopa kauhisteltu ja auttavia käsiä on ojennettu meitä kohti. Mutta ne auttavat kädet kun vaan eivät ole tuoneet toistaiseksi sitä ratkaisevaa apua. Kiitos kaikille kätensä ojentaneille. Emme kuitenkaan ole vielä heittäneet pyyhettä kehään, olemme antaneet itsellemme hieman jatkoaikaa ja toivomme sen tuovan puuttuvat osaset niin, että turva-autotoiminta saisi edes vuoden pari jatkoaikaa. Ehkäpä tämä vielä iloksi muuttuu. Historian kansia ei tämän osalta kannata vielä painaa kiinni.

Turva-autoilua on jatkettu koko kesän ja positiivista palautetta on kertynyt roppakaupalla eli sosiaalinen tilaus turva-autotoiminallemme on edelleenkin voimissaan.

Pian on aika tarkastella tulevaa muutoinkin. Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous pidetään lokakuun lopulla ja silloinhan on jäsenistöllä taas oiva tilaisuus tehdä hyviä päätöksiä kerhon tulevaisuuden suhteen. Mielestäni olemme onnistuneet vähintäänkin kohtuullisesti niissä tavoitteissa, joita toiminallemme olemme aiemmin linjanneet. Turva-autotoiminta siellä etunenässä, on jäsenistölle kertynyt mukavia rallikokemuksia, joista kaikki olemme saaneet osamme jäsenlehtemme SPAUKKUn lehtijuttujen myötä. Kevään Belgian poliisirallissakin oli meiltä edustaja, Leo Leinosen ottaessa mittaa moottoripyöräluokassa muita eurooppalaisia herramiehiä vastaan. Ensi vuonna Belgiassa on tarkoitus toteuttaa 60. juhlaralli, johon toivomme saavamme kerhostamme osallistujan tai pari myös rallin puolelle. Leohan siellä on varmasti pitämässä Spaukin mainetta yllä.

Vaikka perinteinen rallitoimintamme on moniin muihin autourheiluseuroihin verraten varsin vaatimatonta, on se kuitenkin ollut ylivertaista, tarjoten usealle jäsenelleen mahdollisuuden päästä kiinni rallin saloihin turva-autoilun kautta. Nyt peukut ja varpaat pystyyn niin, että ensi vuonna hommaa jatketaan.

Syyspimeä saapuu ja liukkaat ajokelit ovat pian tosiasia, ollaanpa siis varovaisia siellä.

1996 - SPAUK kymmenen vee!

Lue ja hämmästy, kuinka silloinen rallin lajipäällikkö Jack Grönroos oli asian ytimessä. Tietämys ja kokemus puhui. Oi niitä aikoja…

Spauk 10v

Leo Leinonen: Belgian poliisiralli 2016 - Jälleen ainoat suomalaiset

Kuten edellisen lehden ennakkobuffista jo tulitte tietämään, matkasin tänäkin vuonna Belgian kilpailuun yhdeksännen kerran, nyt poikani Kaarlen 16 v. kanssa. Muina edustettuina maina olivat Englanti, Ranska ja Belgia. Kisa oli jälleen hienosti järjestetty, kaikilta osiltaan toimiva, jopa majoitus oli varattu, vain osallistujat puuttuivat. Vanha kaava; ma ilmoittautuminen, ti ei mittään, ke ja to nuotitus, pe esittely ja katsastus, la rallateltiin, su juhlittiin. Autoja Mad Cafen esittelyssä oli 25 ja pyöriä 19. Jo ennen matkalle lähtöä oli kotimaassa jännittävä episodi, kun Kaarle möi kaksi päivää ennen matkalle lähtöä oman laiskan Derbinsä ja tilalle piti saada vähän kiihkeämpi piikki. Seuraavana päivänä kävimme katsomassa ja ostamassa Husqvarna 125:n, jossa riitti potkua pysyä perässämme nuottipäivinä.

Matka

Pistin vanhan Mersuni perään mp-trailerin, jonne sidoimme pyörät ja matkamme jatkui Turusta Vikingillä Tukholmaan, josta 4-tietä kohti Malmötä. Grännassa poikkesimme syömässä ja Jönköpingistä löytyi sopiva mp-liike, mistä ostimme jo menomatkalla pieniä lisätarvikkeita edullisesti. Malmössä kävimme keskikaupungilla ja mainitaan nyt tässä tulevaisuutta Suomeenkin; katselin kun siellä turkkilaisesta snack- puodista myytiin vesipiippu nuorisolle pihalle polteltavaksi. Miettikääs mitä sinne ”saattaa” livahtaa sekaan ja ihan laillisen näköisesti, näinköhän pian meilläkin. Laivalla kuulun Sillan alta, yö Finnlines -hytissä ja aamulla klo 08.00 Travemundestä nokka 1-tielle ja kohti Luxemburgia. Yhden tankkauksen periaatteella + pari kahvipysähdystä ja olimme Luxemburgin Heffingenissä klo 18.30. Vain pari pahempaa ruuhkaa aiheutti ylimääräistä matka-aikaa noin tunnin verran.

EU:n tilintarkastustuomioistuin

Vanha naapurin kaverini, jonka luona olen joka reissullani poikennut, on nyt ollut EU:n Luxemburgin toimistossa töissä kahdeksattatoista vuotta. Tällä hetkellä hän työskentelee otsikon nimisessä toimistossa, joka on kuulemma Luxemburgin EU-yksiköistä pienin, vain noin 1000 henkilöllä. Tämän toimiston henkilöiden tehtävänä on tehdä pistokoemaisesti tarkastuksia niihin kymmeniin tuhansiin kohteisiin eri maissa, mihin EU on syytänyt rahaa. Onko rahaa lainkaan käytetty, niin kuin se hakemuksen mukaan on myönnetty. Kuriositeettina kuulin, että resurssit rahankäytön tarkastamiseen ovat promilleluokkaa. Se EU-jutustelusta kävi ilmi, että siellä kovasti ”pelätään” Englannin äänestystä ja sen seurauksena alkavaa EU:n rapautumista. Tätä lukiessahan se sitten tiedetään kuinka kävi.

Fort Lantin

On 1. maailmansodan aikainen linnake, jossa majoituimme. Tämä oli järjestäjän hommaama, karu mutta sopiva majoitus 15 €/yö, kerrossängyt ja käytävävessa. Suihkussakin Aadolfmainen habitus. Olimme siellä kuuden englantilaisen kanssa ja Nigel Stevens sisäpihalla omalla asunto-autollaan varmassa turvassa. Aamupalan teimme itse, päivällinen syötiin ulkona useimmiten Cora-nimisen valtavan tavaratalon ravintolassa. Kivipihvin kävimme sentään kerran siinä Cuillemins-kadun tutussa ravintolassa syömässä.

Embourgh

Kaupunginosa lähellä Liegeä, jossa olevan rengasliikkeen pitäjä Nicholas pelasti minut viime reissulla. 2014 kilpailun jälkeen hän tuli sunnuntai-aamuna korjaamaan naulan rikkoman ja vaahdolla paikatun takarenkaani uuteen. Vein hänelle vielä kiitokseksi Suomi-tuliaisena meidän ohrajuomaa ja hän kehui, että on tottunut näihin väkevämpiin kirkkaisiin unkarilaisen vaimonsa kautta. Tehtiin taas rengaskauppaa, Kaarlen pyörään eteen ja taakse karkeakuvioiset renkaat ja omaan pyörääni uusi takarengas, ja vähän jarrupalojakin vaihdettiin.

Taistelun tanner

Melko lähellä linnoitusta olevissa kolmen pikkukylän peltoteillä mittelöimme paremmuuden. Kiersimme neljä kertaa kolme pikataivalta, siis yhteensä 12 erikoiskoetta. Joka kierroksella oli huoltotauko. Aamulla klo 08.00 aloitettiin ja illalla noin klo 20.00 olimme maalissa. Kerran oli sellainen tunnin kestävä tauko auton ulosajon takia. Pyöräluokka ajoi 1 EK:n aamulla siirtymänä, koska tällä pätkällä edellisen Illan/yön sade toi tielle belgialaista velliä ja meille näytettiin kuinka liukasta se on. Vaikka ei ajettu aikaa siinä kaatui ainakin kolme pyörää. Arvella voi kuinka moni ja kuinka pahasti olisi kaaduttu, jos olisi ajettu aikaa. Se velli on liukkaampaa kuin meidän vesijää. Kilpailussakin pyöriä kaatui useita, mutta onneksi ei sattunut loukkaantumisia, yksi konerikko aiheutti keskeytyksen.

Kapeita lentokenttiä

Ne peltotiet olivat suht suoria, nopeita, kuitenkin niissä oli jopa mukavasti korkeuseroa. Kamelini mittari kävi parhaillaan 209 km/h ja leveyttä tiellä alle 2 metriä. Jännitysmomenttina oli vielä jänikset ja fasaanit. Molempien määrä väheni kilpailun jälkeen muutamalla. Oma sijoitukseni oli poliisiluokan seitsemäs ja kokonaiskisan kahdeksas. 19 osallistuneesta pyörästä poliiseja kuljetti 11. Olen jälleen tyytyväinen tulokseeni. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin viides. Sakkoja sain 30 s ( väärällä minuutilla annetusta aikakortista, tätä ei pyörille/minulle aiemmin ole kilpailussa tapahtunut ). Sakkojen syystä menetin kuudennen sijan ranskalaiselle, mutta silti tunsin oloni maalissa voittajaksi.

Vain pokaaleita satoi

Gaala oli edellisten vuosien tapaan juhlava. Bändikin huippu, 8-hengen orkesteri. Rakas vaimoni Liisa joskus leikkisästi nimitteli tätä Hippo-kisaksi, kun siellä kaikki saa niin isoja palkintoja. Itse sain jälleen ison pytyn lisäksi, toisen ison pytyn, koska Olivier Cabillonin ja Sebastian Dumontin kanssa voitimme merkkiluokan KTM Teamina. Yhden pytyn sain, koska otin mukaani poikani Kaarlen, josta järjestäjät aikovat tehdä tulevan kilpailijan. Kaarlen leveästä hymystä päätellen, tämä saattaa tulevaisuudessa toteutua. Lisäksi sain vielä nätin pienen lasipalkinnon, jonka saannon syy ei ranskan kielen tietämykselläni selvinnyt.

Don Quijote

Nykypäivään sijoittuva taistelumatkani uljaan Rosinante kamelini ja Kaarle Sancho Panzan kanssa kannatti. Organisaatio aikoo ja vakuutti järjestävänsä 60:nnen juhlakilpailun ensi vuonna. Useat järjestäjän edustajat toivoivat näkevänsä suuren joukon nopeita suomalaisia rallikuskeja ensi vuonna kisaamassa juhlavissa tunnelmissa ”ainakin” vielä kerran. Tämän viestin lupasin Teille tietoon saattaa.

Pohjola & Mantere: Muisteloita Belgiasta vuodelta 2006

Muutama vuosi on kulunut tuosta Mantereen Veskun kanssa Belgiassa ajetusta poliisirallista. Keväällä 006 Peugeot 309 gti16 -kilpuriimme vaihtuivat moottori, vaihteisto, vaihteensiirto, jarrut, pakoputki ja paljon muuta. Säätäjämme Perttu Sarkkola asensi autoon uuden moottorinohjausjärjestelmän ja auto kävi säätöpenkissä oikein hienosti. Emme vain ehtineet ajamaan autolla metriäkään ennen rallia.

Kilpa-automme valmistui siis oikeasti vasta Belgiassa Liegen melko legendaarisessa parkkihallissa.

Meillä taisi olla tuolloin kisassa mukana vain vanhoja ja vielä vanhempia asfalttirenkaita, kuten meillä yleensä aina oli. Nuotitimme huolellisesti vihkoomme kilpailun reitin, joka oli tällä kerralla muinaisten roomalaisten perustaman Anthisnesin kylän ympäristössä.

Kävimme vielä morjestamassa presidenttimme Eeron kavereita Span kilparadalla ja kohta olimme valmiita kisaan. Tainahan oli meillä tietenkin taas huollossa.

Kilpailu sujui mielestämme nousujohteisesti ja ainoa muistamani murhe meillä oli ek 5:llä katkennut ohjaustehostimen metalliputki. Jatkoimme kisan loppuun asti ilman ohjaustehostinta ja sijoituksemme ek 12 jälkeen oli yleiskilpailun viides.

Viimeisen ek:n eli ek 16 jälkeen kilpailun maalialueella emme tienneet lopullisia tuloksia ennen kuin järjestäjä ne jokusen Jupilerinsa jälkeen ystävällisesti julkaisi.

Olimme yleiskilpailun 4. vain yhden sekunnin erolla seuraavaan kilpailijaan ja samalla olimme poliisiluokan nopein kaksivetoisella kilpa-autolla maaliin ajanut kilpailijapari.

Meillä ainakin oli mukava reissu, Kiitos kaikille !!

Sari: Lahti Historic Ralli 5.8. - 6.8.2016

Taas oli vuosi kulunut siihen kohtaan elokuun alkua, että rallireppuun sai pakata tavaraa vähän enemmän, sillä edessä olisi vajaan viikon reissu Päijät-Hämeeseen. Lahti Historic Rally on ajettu nyt 15 vuotta, joten juhlakilpailu olisi tiedossa. Siksi piti reppuun pakata myös vähän parempaa tanttua, palkintojenjakogaalaan olisi kuulemma paikat varattuna.

Kilpailutoimistosta paperit ja reitille…

Kuten ennenkin, kilpailutoimisto sekä myös perjantain keskitetty huoltoparkki sijaitsivat Lahti-hallissa ja sen piha-alueella. Sieltä haettiin keskiviikkona aamusta paperit ja klo 09:00 alkoi kilpailijoilla nuotitus ja meillä valvonta. Kahdella tutkalla oli järjestäjä reitillä, meillä luonnollisesti toinen. Kierreltiin reitillä kaksi päivää ja saldoksi jäi muutamia maksulappuja, siis yhteensä. Historiikkikuskeilla ei ole niin hirveän kiire nuotituksessakaan.

Perjantai, ensimmäinen kilpailupäivä

Varsinainen kilvanajo alkoi perjantaina ja jatkui lauantaina, jolloin meillä oli reitille lähtö jo klo 05:46. En ole vieläkään siitä toipunut. Yhteenvetona voi sanoa, että kilpailu oli kaksijakoinen. Onneksi loistava lauantai korvasi ei niin loistavan perjantain. Eikä perjantaissakaan periaatteessa mitään isompaa ollut pielessä, reitti Iitin/Kausalan suunnalla vain oli osittain huonommassa kunnossa. Kilpailun aluksi ajettiin kolme erikoiskoetta ja niiden jälkeen huoltotauolle Lahteen. Tauon jälkeen kaupunkierikoiskoe Fellmanninpuiston ympäri ja aamun kolme erikoiskoetta uudelleen.

Kaupunki - EK jäi meiltä ajamatta. Sen sijaan avustimme järjestää purkamaan jumalatonta liikennesumaa, joka vaikeutti rajusti sekä kaupunkilaisten elämää että myös kilpailun etenemistä aikataulun mukaisesti. Sen enempää en tilannetta tähän avaa, mutta suma purkaantui yllättävän nopeasti, eikä tilanteesta aiheutunut kilpailijoille muuta haittaa kuin pieni poikkeama reitistä. Päätös tästä tehtiin luonnollisesti kilpailunjohtajien kanssa. Ja olihan se toisaalta, näin jälkeenpäin ajatellen, aika hauskaa. Koska reittimuutoksesta ei ehtinyt enää tehdä lisämääräystä kirjallisena, kierreltiin me ja kilpailunjohtaja viemässä viestiä AT-jonossa ovelta ovelle tyylillä. Kieli vaan vaihtui lennossa suomesta ruotsiksi, englanniksi tai viittomakieleksi. Varmaa on, että jälkipuheita tulee ja järjestäjä käy asiaa läpi vielä usean tahon kanssa. Tulevaisuudessa kannatta ehkä ajattaa tällaiset erikoiskokeet illan viimeisenä, eikä pahimpaan ruuhka- aikaan perjantaina iltapäivällä.

Lauantai, toinen kilpailupäivä

Kuten jo oli puhetta, lauantaina lähdettiin kohti Heinolaa melko aikaisin. Upeat kolme pätkää Marjoniemen, Nuoramoisen ja Nikkaroisen suunnalla ja huoltotauko Kalhonkylässä, Krouvin lavalla. Tähän asti menikin aikataulun mukaan. Siirtymällä Sysmän korkeuksilla, tuli puhelinsoitto, että auto seis ja takaisin Marjoniemeen. Erikoiskoe oli jouduttu keskeyttämään ulosajon takia ja koska tauko oli niin pitkä, päättivät johtokeskuksessa pistää meidät menemään ennen kilpailijoita. Ajeltiin sitten ne hienot pätkät useampaan kertaan.

Kaikenlaisten käännösten ja säätämisten jälkeen päästiin jossakin vaiheessa maaliinkin ja loppupalaveriin, Kukkiksen riemuksi. Palaute ei ehkä ollut niin positiivista kuin mihin on totuttu, mutta se kohdistui lähinnä yleisiin asioihin, ei reittiin eikä siellä toimineisiin toimitsijoihin. Niille tästä kilpailusta annettaisiin papukaijamerkit, jos niitä vielä jaettaisiin. Yhteistoimin saatiin yleisö pysymään aisoissa ja pienen harjoittelun jälkeen kansainvälisen aikakortin käyttökin taittui. Pääasia oli, että kilpailijoille tästä taustasäädöstä ei aiheutunut ylimääräistä haittaa. Paitsi ulosajoista johtuvat viivästykset.

Gaala

Ai niin, se palkintojenjakogaala. Kyllähän me siellä sitten tyylikkäästi kerhoamme edustettiin. Sibeliustalolla järjestettiin hieno ja osin koskettavakin tilaisuus, jossa palkittiin kaikki menestyneet ja nautittiin hyvästä ruuasta. Ja luonnollisesti ajettiin päättynyt kisa uudelleen ja uudelleen.

Jos ketä kiinnostaa, Lahti Historic Rallyn Facebook-sivuilta löytyy paljon kuvia kisoista. Sieltä löytyy myös ihana videopätkä koko kisan voittajan, Giuliano Calzolarin ja kartturinsa Silvio Stefanellin kotiinpaluusta San Marinoon.

Vähiin käy meillä kisat ennen kuin loppuu kokonaan. Muutama olisi vielä ajettavana ja sitten joutuu ilmeisesti miettimään tosissaan, että mitä tehdään ylimääräisellä vapaa-ajalla.

Pauli & Mika: Onnittelut 35-vuotiaalle PR-Racingille!

Kesälomakauden keskellä heinäkuussa ajettiin Kangasalan ja Pälkäneen nopeilla ja vaativilla sorateillä Autoglym Ralli, joka oli samalla myös tunnetun tamperelaisen ralliseuran PR-Racingin 35-vuotisjuhlakilpailu.

Ralli sisälsi kaikkiaan kahdeksan erikoiskoetta, eli neljä ennakkotutustuttavaa EK:ta ajettiin kahteen kertaan, yhteispituudeltaan noin 95 kilometriä. Koko reitin pituus siirtymineen olikin sitten huimat 407 km. Kilpailun aikana oli peräti viisi huoltomahdollisuutta, joten kilpailijoilla oli loistava mahdollisuus hienosäätää kalustojaan syksyn kilpailuihin.

Reitti kierteli sellaisissa maisemissa, kuten Sahalahti, Koivulahti ja Västilä, jotka ovat tuttuja 1980- ja 90-luvun Suomen MM-ralleista.

Valitettavasti kilpailun nimekkäin osanottaja Hyundain WRC-talli joutui perumaan Hayden Paddonin osallistumisen, kun tallin uusi testiauto kilpailua edeltävällä viikolla sai ulosajossa varsin merkittäviä vaurioita.

Rallikaravaani (125 autokuntaa) starttasi Mobilia tieliikennemuseon pihalta. Kilpailukeskus, huoltoalue ja maaliintulo olivat Sappeen hiihtokeskuksessa.

Kuga lähti kiertämään reittiä kello 8:36, 25 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa. Aamun etuautopalaverissa kerrattiin päivän ohjelma ja jaettiin tietyt tehtävät, jotka omalta osaltaan tarkistivat aikatarkastusasemien toiminnan. VIP-auton kuljettajana toimi kokenut Jani Paasonen, joten kyyditettäville oli tarjolla vauhdin hurmaa Mitsubishi Lancerin evoluutiomalli numero yhdeksällä.

Kisapäivä sujui osaltamme "normipäivänä". 10 minuuttia edellämme kulkeneesta kilpailun johtoautosta AKK:n turvatarkkailija Jani Laaksonen soitti muutaman kerran antaen täydentäviä ohjeita. Näin saatiin lisävarmistettua kilpailun turvallinen suorittaminen. Nolla-autot "virittivät" lopullisesti tapahtumaorganisaation vaativaan suoritukseensa.

Yleisöä oli mielestäni odotettua vähemmän, aamupäivän ensimmäisellä lenkillä katsojat olivat kuitenkin "löytäneet" oletetut toimintapaikat, joissa oli odotettavissa vaihtelevia ajosuorituksia. Iltapäivän toisella ajokerralla väki oli lähes kadonnut reitin varrelta. Taisipa kesäsaunan lämmitys ja grillaaminen houkutella enemmän.

Rallikansa oli sijoittunut turvallisille katselupaikoille riittävän ajoissa, joten erikoiskokeilla ei ollut ylimääräistä liikehdintää. Toki jotkut paikalliset tienvarsiasukkaat hieman sovelsivat liikkumissääntöjä, mutta he saivat välittömän palautteen ja yksiselitteiset toimintaohjeet.

Pitkä kilpailupäivä päättyi aikanaan ja eri luokkien nopeimmat kuljettajat saivat palkintonsa. Odotettu yleiskilpailun kaksintaistelu Esapekka Lapin ja Teemu Sunisen välillä päättyi Lapin voittoon, kun Suninen rikkoi autonsa renkaan ja pyöränripustuksen EK 2:lla ja joutui keskeyttämään.

Rallin nopein kaksivetoisen kuljettaja oli kokenut Marko Mänty, joka sijoittui peräti neljänneksi yleiskilpailussa. Mänty nappasi komean päänahan, kun hän onnistui pitämään 0,5 sekunnilla takanaan norjalaislupauksen Ole Christian Veibyn.

Turva-automiehistö kiittää ja kuittaa. Startti Pasilasta aamuviideltä ja tallin ovet sulkeutuivat Kugan pesun ja puhdistuksen jälkeen kello 23:00 lähtöpaikassa. Väliin mahtui noin 800 kilometriä suomalaista kesämaisemaa.

Hyvän asian puolesta - ja aina tämä joutenolon voittaa…

Vilppu Linjama: Neste Tuliruusu -ralli Mäntsälässä 21.5.2016 - Historic Rally Trophy-sarjan III-osakilpailu 

Pohjanmaa-rallin jälkeinen kolmen kuukauden aika meni taas siivillä. Venttiilinjousen katkeamisesta johtunut keskeyttäminen Pohjanmaa-rallissa teetti kansitöitä ja hieman osien hankintoja. Sopivien venttiilinjousien löytäminen moottorin venttiilikoneistoon osoittautui yllättävän hankalaksi, mutta onneksi Rallyracelta löytyi lopulta oikeanlaiset hyllystä.

Jälleen Ekosen tallilla saadun avun turvin laitteet saatiin kasaan ja niinpä ilmoittauduimme Eetu Ekosen kanssa Mäntsälän kisaan. Ajelimme kisapaikalle jo perjantaina ja yövyimme kävelymatkan päässä kilpailukeskuksesta. Keväinen aamu valkeni aurinkoisena, kun hoitelimme kilpailun aamurutiinit. Katsastusjonossa oli aikaa päivitellä kuulumiset kilpakumppanien kanssa.

Reitti oli kuuden erikoiskokeen mittainen, eikä tuo seutu ole itselleni entuudestaan millään lailla tuttua. Nyt tulisi ajettua todellakin pimeä ralli. Ensimmäinen erikoiskoe oli hienoa kylätietä reilun seitsemän kilometrin mittaisena. Loppupään pari kiristyvää paikkaakin selvittiin ja saatiin hyvä tunnelma auton kabiiniin. Kello ei ihan ollut samaa mieltä, kun Kimmo Hirvonen paineli samassa luokassa ihan eri aikoihin.

Toisena erikoiskokeena ajettiin muutaman vuoden takaa Neste Oil -rallistakin tuttu Koukunmaa. Pätkä oli isoa ja nautittavaa tietä, kääntyillen kuitenkin mukavasti. Isolla tiellä tuli mieleen radalta tutut opit ajolinjoista ja niitä oli nyt mahdollisuus testailla. Analyysinä omasta ajosta on, että liian usein kääntää mutkaan liian aikaisin, joka taas aiheuttaa auton valumisen mutkan loppupäässä reunoille. Tästä syystä ratkaiseva mutkasta ulostulonopeus ei ole paras mahdollinen. Näin ihan amatöörin analyysina. Koukunmaa sai jo hien pintaan ja erikoiskoe yllätti vaativuudellaan. Jotenkin olen kuvitellut tuon alueen tiestöä enemmän peltoaukeamilla pyörittelyksi.

Kolmas erikoiskoe oli pienempää tietä ja se sopikin paremmin kuskille. Pienemmällä tiellä uskaltaa mennä rohkeammin ja pätkän aikakin rupesi olemaan kuskia tyydyttävällä tasolla.

Kolmannen erikoiskokeen jälkeen oli vuorossa huoltotauko Neste Tuuliruusun pihassa. Huollossa olleet Mauri ja Jykä kävivät auton läpi täsmällisesti pitkän huoltotauon aikana. Kuski sai vain syödä banaania ja nauttia tunnelmasta.

Neljäs erikoiskoe vei meidät Myrskylän suuntaan. Siirtymällä sinne nautimme upeista perinnemaisemista, pitäen sisällään lehmuskujia ja vanhoja kartanotyylisiä maatiloja. Ajollisesti neljännelle erikoiskokeelle oli hankalaa löytää rytmiä. Auton välitykset eivät täysin osuneet tiehen ja isolla tiellä olisi pitänyt uskaltaa mennä kovaa, mutta ei täysiä ihan joka paikkaan.

Jatkoimme viidennelle erikoiskokeelle, joka tietyyppinä oli edellistä hieman pienempää ja siellä ajo tuntuikin kohtuulliselta. Jäimme kuitenkin tasaisesti Hirvosen vauhdista, eikä siihen kyytiin meillä ollut mitään asiaa.

Kisan viimeinen pätkä oli tehty kruunuksi hienolle reitille. Isoa ja jouhevaa valtiontietä oli hieman yli 21 kilometrin mittaisena. Puolenvälin jälkeen alkoi edellä ajavasta noussut pöly hankaloittamaan ajamista ja noin viisi kilometriä ennen maalia ajoimme edellä ajaneen kiinni. Sankassa pölyssä ohittaminen oli kuitenkin mahdotonta ja ajoittain ajaminenkin kärsi kun ei nähnyt eteenpäin. Yhdestä pienestä tilanteesta huolimatta ajoimme maaliin ja pätkän aikakin oli yllättävän hyvä.

Tyytyväisenä ajelimme Eetun kanssa maaliin, jossa huoltoa odotellessa kävimme vielä nauttimassa järjestäjien toimesta tehdyn rallilounaan. Illan hiljaa viiletessä palailimme kotiin Keski-Suomeen.

Tarkoitus oli jatkaa kautta sarjan seuraavassa historic-sarjan kisassa Hallissa, mutta kesäaikaan työvuoron saaminen vapaaksi tuona päivänä osoittautui mahdottomaksi. Niinpä kisa jää väliin ja kisakausi jatkuu vasta kesälomien jälkeen.

Kiitokset kaikille vauhdissamme mukana oleville.


Vilppu Linjama: Oma loma

Koulujen alkaessa lapset ja vaimo päättivät lomansa. Minun lomajakso jatkui vielä viikon, joten päätin lähteä omalle lomalle. Keskiviikkona aamulla pakkasin pyörän sekä kalastusvälineet autoon ja lähdin ajelemaan kohti Itä-Suomea. Mitään suurempaa sovittua ohjelmaa ei ollut, mutta lauantaina ajattelin olla Kitee-rallin maisemissa.

Ensin tie johti Varkauteen, jossa terassikahvila Tornin huipulla oli hyvä tuumata jatkoreittiä ja katsella savolaista maisemaa. Sääennuste ratkaisi suunnaksi Kolin sijasta Joensuun, jonne ajelin iltapäivää pitkin. Ilta kului Joensuun kaupunkiin pyörällä tutustuen.

Torstain sääennuste koko päivän jatkuvasta sateesta osoittautui oikeaksi. Tuolloin päätin hylätä Kolin ja Ruunaan koskien maisemat. Kaupunkikierroksen jälkeen suuntasin kohti Tohmajärveä, jonne sijoittui kaksi rallin erikoiskoetta. Iltapäivällä kävin kurkkaamassa myös Kiteen eteläpuolen erikoiskokeet, joilta ajelin Kerimäelle.

Kerimäki on pieni Savonlinnan lähellä sijaitseva reilun 5000 asukkaan kirkonkylä. Se sijaitsee Saimaan vesistöön kuuluvan Puruveden rannalla. Kerimäki on tunnettu maailman suurimmaksi mainitusta puukirkosta.

Majapaikaksi valikoitui nettiarvostelujen jälkeen Wanhan apteekin majatalo lähellä kylän keskustaa. Paikka osoittautui oikein viihtyisäksi ja varasin sieltä samalla kaksi yötä. Illalla kävin Savonlinnan suunnalla moikkaamassa rallituttua Kimmo Hamaraa. Ilta joutui pitkälle rallijuttujen parissa.

Perjantaina heräsin oikein levänneenä. Vanhan talon hiljainen ja tyyni tunnelma takasivat hyvät yöunet. Aamupalan jälkeen ajelin kohti Punkaharjua. Punkaharjulla poikkesin hetken mielijohteesta metsämuseo Lustossa. Se osoittautuikin yllättävän hienoksi ja mielenkiintoiseksi paikaksi tarjoten kattavan kokonaisuuden Suomen metsä- ja metsäteollisuuden historiasta. Paikassa pääsi myös kokeilemaan muun muassa metsäkonesimulaattoria.

Museon jälkeen otin maastopyöräni, jolla lähdin tutustaan Punkaharjun seitsemän kilometrin mittaiseen, vesistöjen välissä sijaitsevaan harjualueeseen. Paikan kauniit kansallismaisemat ovat ihastuttaneet ihmisiä jo usean vuosisadan aikana. Harju- ja järvimaisemia katsellessa tuli mieleen edesmenneen jalkaväenkenraalin sanat, jonka mukaan Suomi on hyvä ja puolustamisen arvoinen maa.

Täältä on kaukana se paha maailma, jota armeijassa ollessani komppanian päällikkö kuvaili termillä :”Siellä missä nyrkin ja hellan välissä paukkuu pommit”.

Suomesta löytyy uskomattoman paljon hienoja paikkoja, joissa lomaansa voi viettää. Meillä on maisemia, luonnonrauhaa, vesistöjä, puhtautta ja turvallisuutta. Asioita, jotka monesta maasta puuttuvat. Säiden puolesta on hieman epävakaata, mikä voi toki vaikuttaa lomatunnelmaan.

Punkaharjulta palasin jälleen Kerimäen kylälle. Illalla kävin vielä heittelemässä virveliä Puruveden rantamaisemissa.

Lauantain-aamuna oli jälleen jatkettava matkaa. Kitee-rallin ensimmäiseksi katselupaikaksi valikoitui ensimmäiseltä erikoiskokeelta pellolle kiristynyt vasen. Vaikka oltiin muutaman kymmenen kilometrin päässä itärajasta, paikalle oli saapunut ralliperunoita eri puolelta Suomea. Muutaman leveän liipin ja yhden pyörähdyksen jälkeen katselumatka jatkui kohti neljättä erikoiskoetta. Kilpailuun osallistui reilu sata kilpailijaa, joka mahdollisti sen, että päivän aikana ehti katsoa useita erikoiskokeita.

Neloserikoiskokeen puolessa välissä vaani pienellä tiellä kiristynyt oikea. Paikassa oli taimikko takana, eikä nypyltä löytynyt oikein kiintopistettä. Ikävän maun paikkaan teki katselijoiden toiminta, kun joku oli käynyt sahaamassa edellisenä yönä taustalta useita kuusentaimia, jotta mutka hämäisi vielä enemmän. Tällaista raivuuta ja paikkojen maisemointia on viime aikoina jälleen esiintynyt ja itse toivoisin asiaan puututtavan pikaisesti. Mikäli maisemointia todetaan tapahtuneeksi jossain muodossa, ratamestarin pitäisi aina laittaa mutkaan jälkihuomio ja siima välittömästi. Tällä saataisiin kyseisenlainen toiminta loppumaan ja kilpailijoiden turvallisuus varmistettua. Nyt ongelma ratkaistiin ”istuttamalla” katkaistut puut pystyyn, jolloin maisema oli kilpailijoille entisenlainen.

Ollessani saapumassa mutkaan paikassa kaatoi numerolla yksi ajanut Nico Valkonen. Heti perään useat nuortenluokan kilpailijat esittivät leveitä linjoja. Seuraavana paikkaan sortui Manu Lampela, kipaten Citroenin reilun voltin. Paikan oirehdinta jatkui läpi kilpailun. Paikassa nähtiin leveitä linjoja ja muutama auto joutui peruuttamaan pois taimikosta. Myös kaksi muuta autoa kaatoi paikassa onneksi suhteellisen pienin vaurioin.

Autojen loputtua totesin ehtiväni myös kuudennelle erikoiskokeelle. Kahteen kertaan ajetun erikoiskokeen ensimmäisellä kierroksella oli kolmen kilometrin kohdalla aukeassa männikossä kiristyneessä vasemmassa kaatanut neljä kilpailijaa.

Toisella kierroksella paikassa pyörähti jo nelosen paikassa peruutellut Pasi Laaksomaa. Tuon lisäksi nähtiin useita näyttäviä leveitä linjoja. Lähes viimeisenä kilpailijana mutkaan tuli kaksivetoisten yleiskilpailun voitosta ajanut Juha Paavilainen, joka esitti vielä kunnon roikun ojassa, mutta pääsi jatkamaan ilman vaurioita. Näiden suoritteiden jälkeen oli hyvä lähteä ajelemaan kotia kohti. Reissun yhteenveto tapahtui vielä pihvi-illallisen ääressä ravintola Majakassa Savonlinnassa. Sen jälkeen olin valmis jälleen suuntamaan kohti arkea ja syksyaskareita. Oma loma oli ohi.

Syksyn myötä jatkuu myös rallikausi. Syksyn molemmat historic-sarjan osakilpailut olisi tarkoitus ajaa. Niistä lisää myöhemmin.

Voimaa ja virtaa kaikille syksyyn. Neljän kuukauden päästä alkaa taas valostumaan kevättä kohti :)

Jouni Kyröläinen: Töissä Neste-rallissa

Elokuisena lauantaina oli omalla kohdallani työvuorolistassa jouha-keikka Tampereella Ilveksen juhlaottelussa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat ja jalkapallo-ottelun turvaaminen vaihtui ek-partion tehtäviin Neste-rallin erikoiskokeille 15 ja 19 Kuhmoisissa.

Aikaisin lauantaiaamuna suuntasimme partiokaverini Salon Juhan (ei SE Salon Juha…) kanssa maijan keulan kohti Kuhmoisia ja Pihlajakosken erikoiskoetta. Pelipaikalle päästyämme saimme kuulla toimivamme ek-partiona. Tehtävänä meillä oli varautua toimimaan ensipartiona mikäli pätkällä tapahtuu onnettomuus, jonka seurauksena aiheutuu ulkopuoliselle vahinkoa. Lisäksi toimimme tukena järjestyksenvalvojille ja varauduimme hoitamaan muitakin poliisille kuuluvia tehtäviä.

Päivä sujui osaltamme kovin leppoisissa merkeissä. Yhden kerran kävimme tukemassa pelkällä läsnäolollamme järjestyksenvalvojien työtä. Median edustajilla oli hienoisia vaikeuksia ymmärtää järkkäreiden ohjeita. Tilanne hoitui kuitenkin mallikkaasti ilman meidän puuttumista tilanteeseen. Muuten ehdimme ihmettelemään kilpureiden syöksymistä lähtöviivalta erikoiskokeelle. Lisäksi saatoimme vaihtaa kuulumisia katsojien kanssa. Kyllähän kansaa kiinnostaa poliisin ja poliisiauton läsnäolo…

Yksi jutuillemme tulleista katsojista oli herrasmies nimeltä Janne Nyman. Ilmeni, että Nyman on innokas valokuvaaja. Ohessa muutama näyte hänen taidoistaan. Kiitokset Jannelle kuvista!

Pitkä, 14-tuntinen, vuoro oli kaikessa raskaudessaan mukavaa vaihtelua arkiseen puurtamiseen. Toisaalta eipä tuo oikein työnteolta tuntunut, kun sai katsella maailmanluokan kuskien suorituksia ja nauttia eväitä termoskahvien kera luonnon helmassa. Toiveissa onkin Juhan kanssa, että saisimme toistekin osallistua maailman parhaan MM-ralliin tavalla tai toisella.

Vilppu Linjama: Suomen MM-ralli 2016

”Neste Oil Ralli 2016” -visio:


Kymmeneen vuoteen ensimmäisen kerran myönnetty loma rallien ajaksi. Tiedossa rallin huumaa ja pitkä viikonloppu ainoastaan rallin reittiä katsojana kiertäen. Tiedossa hyviä katselupaikkoja ja tilanteita alkaen Ruuhimäen Shakedownin kiristyvästä vasurista sunnuntain Oittilan vanhaan Vatasen paikkaan.

”Neste Oil ralli 2016” -toteutuma:

Kuukausi ennen loman alkamista työvuorosuunnittelusta ja esimiehen toimesta lähestyttiin. Rallin läpi vieminen kunnialla vaatisi toteutuakseen jokaisen työntekijän työpanoksen. Erityisesti erikoiskoepartioinnin järjestäminen kaipasi jokaisen moottoripyöräpoliisimiehen työssäoloa rallin aikana. Reilu tarjous työvuorojen räätälöinnistä ja loman aloittamisesta viikkoa aiemmin keskellä heinäkuuta, saivat aikaan molemminpuolisen sopimuksen loman keskeyttämisestä rallien ajaksi. Rallien seuraaminen katsojana: peruttu.

Ennakkotunnelmissa usean täysin uuden erikoiskokeen tuominen reitille ja vanhojen kääntäminen oli otettu vastaan katsojapiireissä tyytyväisyydellä. Halisen ja Äänekosken uusilla erikoiskokeilla huhuttiin olevan pari vanhaa ulosajopaikkaakin. Varsinkin Äänekosken suunnalle erikoiskoetta oli toivottu ja sen järjestämiseen olivat osallistuneet Äänekosken kaupunki sekä runsaslukuinen paikallisten vapaa-ehtoisten joukko. Myös erikoiskokeen toteutuma, yhdessä suurilukuisen yleisömäärän kanssa, viestittivät tuollaiselle keskeisellä paikalla olevalle erikoiskokeelle olleen tilausta.

Toinen ennakkoon havaittu yksityiskohta oli suuri väkimäärä jo keskiviikkona Jyväskylässä. Kaupungin keskustassa oli ruuhkaa iltapäivällä ja ns. Hannikaisenkadun hiekkaparkki oli täynnä matkailuautoja jo hyvissä ajoin. Myös sataman vierasvenepaikat näyttivät täyttyneen veneistä.

Totuuden nimissä täytyy myöntää, että hieman ahdisti palata sorvin ääreen torstaina, kun kilpa-autojen äänet kaikuivat ympäri kaupunkia. Kävimme hakemassa Kuopiosta moottoripyörän lainaksi rallien ajaksi. Iltapäivällä ohjelmassa oli kadunvaltaukseen ja Harjun kaupunkierikoiskokeeseen liittyviä valvontatehtäviä. Rallin osalta Shakedownin kiristyvässä vasemmassa kuului kaataneen yksityistiimin Fordilla Saudiarabialainen Yazeed Al-Rajhi. Myös muita oli ollut paikassa liki.

Perjantaina edessä oli aikainen lähtö kolmantena olleelle Halisen erikoiskokeelle. Sen lähdössä tapasin rallimaailman todellisen monitoimimiehen Asko Sairasen, joka on toiminut lähes kaikenlaisissa ralliin liittyvissä tehtävissä Jari-Matti Latvalan kartalukijasta sulkumieheksi. Tällä kertaa Sairanen oli kyseisen erikoiskokeen päällikkönä. Sairasen kokemus ja tilannetaju pääsivät oikeuksiinsa, kun erikoiskokeen lähtöpään parkkipaikalta ei yleisön ollut tarkoitus päästä ajamaan kilpailijoita vastaa erikoiskokeelle johtavalla tiellä. Kuitenkin tarpeen synnyttyä, ja osan katsojista alkaessa hermostumaan, päädyimme ratkaisuun, jossa vedin katsojien autoja lyhyissä letkoissa moottoripyörää apuna käyttäen. Näin ongelma saatiin turvallisesti ratkaistua ja yleisö kiitti.

Halisesta matkani oli tarkoitus jatkua Horkan erikoiskokeelle. Matka kuitenkin päättyi Korpilahden maastoon, sillä moottoripyörän takarengas puhkesi. Onneksi mukana sattui olemaan paikkausvaahtopullo, jonka avulla sain sen verran ilmaa renkaaseen, että pääsin raahautumaan Jyväskylään renkaanvaihtoon.

Perjantai-iltana menin töiden jälkeen käymään vielä huoltoparkissa. Messukeskuksen takaoven lähellä näytti olevan monta kymmeniä ihmisiä, jotka vain seisoivat paikoillaan lähes ääneti. Mennessäni lähemmäksi havaitsin joukon keskellä olevan Henri Toivosen aikanaan käyttämän Lancia S4 kilpa-auton, joka esiintyi näytösajossa Henrin veljen Harri Toivosen kuljettamana Harjun erikoiskokeelle.

Ilmapiiri auton ympärillä oli lähes maaginen. Kymmenpäinen ihmisjoukko seisoi auton ympärillä lähes hiljaa. Auton ja sen aikakauden historian tunnelma loivat hetkeen käsikosketeltavan kunnioituksen ja muistojen piirin pitäen sisällään rallin historian kovimmat autot ja kuljettajat tasaväkisine kilpailuineen, sekä muiston kuljettajasta, ehkä yhdestä parhaimmasta, joka antoi lajille kaikkensa ja enemmänkin, oman henkensä. Henri Toivonen menehtyi juuri huipulle noustuaan ulosajossa Korsikan MM-rallissa vuonna 1986. Tuohon samaan vuoteen päättyi myös noiden legendaaristen B-ryhmäläisten aikakausi.

Hiljaisuuden vallistessa, Harri Toivonen nousi autoon. Auton omistajataho antoi mekaanikkoineen muutamia ohjeita hiljaisella äänellä. Tuon jälkeen auton noin 600 hevosvoimainen, moottorisahan ääntä muistuttava moottori käynnistyi. Auton lähdettyä liikkeelle koko ihmisjoukko puhkesi spontaaneihin taputuksiin. Enpä olisi osannut kuvitella kokevani ralleissa noin tunnellmallista hetkeä ja vielä Suomessa.

Kuten usein mainitaan, ralli on kokonaisvaltainen kokemus. Se ei ole vain kovaa ajavia autoja tai tuloslistoja, vaan visuaalisia hetkiä, ääniä, tuoksuja ja tunnelmaa. Todellakin.

Huoltoparkista suunnistin vielä Harjun erikoiskokeelle katsomaan. Väkeä tuntui olevan liikkeellä todella paljon, ja erikoiskokeen jälkeen keskustan kävelykadulla liikkuminen oli ajoittain jopa vaikeaa suuren ihmismäärän vuoksi. Hyvä, jos väki on taas muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen löytänyt hienon rallitapahtuman.

Lauantai-aamuna suuntasin Ouninpohjan erikoiskokeen lähtöön. Tiedossa oli kilpailijoille pitkä ja vaativa erikoiskoe. Kärkiautojen päästyä matkaan erikoiskokeelta tuli viesti, että kilpailija oli ajanut ulos lähellä Kakariston risteystä. Pätkä laitettiin poikki. Hoitohenkilökunnan meno tarkistamaan kilpailijoita erikoiskokeelle näin pitkällä erikoiskokeella aiheutti pätkän laittamisen siirtymäksi. Siirtymänä ajaminen tarkoittaa erikoiskokeen läpiajamista normaalilla liikennenopeudella. Erikoiskokeelta ei myöskään oteta aikaa, ja siellä voi liikkua myös järjestäjien edustajia. Koska erikoiskoe ajettiin iltapäivällä uudestaan, jotkut kilpailijat päättivät ilmeisesti hyödyntää tilanteen ja tarkistaa nuottinsa hieman vauhdikkaammin ajaen. Seurauksena oli ikävä tilanne, jossa erikoiskoetta siirtymänä ajanut nuori ulkomaalaiskuljettaja kaatoi autonsa rajusti Ouninpohjan ison tien osuudella. Saamani tiedon mukaan, kilpailijaparilla oli ollut onneksi kypärät päässä tapahtumahetkellä ja henkilövahingoilta vältyttiin.

Voltteja auto oli kierinyt 5-6 kertaa. Perästä kuului kuljettajalle kilpailukiellon ja FIA:n antamien sakkojen muodossa.

Iltapäivällä erikoiskoe ajettiin uudelleen ja tuolloin kaikki sujui ongelmitta. Pätkän jälkeen ajelin Jyväskylään työvuoron lopetukseen.

Sunnuntai olikin sitten vapaata, enkä väsymyksestä huolimatta malttanut pysyä poissa penkalta. Niinpä ajelimme hyvissä ajoin Oittilaan ns. Vatasen vanhaan suistumispaikkaan. Kovavauhtisen osuuden jälkeen nypyltä hitaaksi kiristyvä oikea oli vaikea paikka ajaa ja näyttävä katsoa. Jo tehdaskuljettajat tulivat paikassa leveillä linjoilla ja Hyundain Hayden Paddonin esitti pienen roikun. Lievät likitilanteet jatkuivat, kunnes Italian rallilupaus Favio Andolfi poistui mutkassa peltoon. Kaatokaan ei ollut kovin kaukana. Ensimmäisellä kierroksella poistui myös pari sataa metriä edempänä kolmannesta sijasta kovaa kisannut Viron Ott Tänäk Fordilla.

Toinen kierros ajettiin ns. Super Stagena, jolloin kilpailijoilla on mahdollisuus saada lisäpisteitä tuon erikoiskokeen sijoituksesta. Lisäksi useassa luokassa oli vielä sijoitukset ratkaisematta. Ensimmäisenä autona toiselle kierroksella startannut Ruotsin Pontus Tideman ajoi kovaa kilpailua luokan toisesta sijasta Teemu Sunisen kanssa. Tideman tuli paikkaamme aivan ylikovaa ja veti autonsa ulkomutkan puihin ja jäi kaatuneena nojaamaan katto vasten puita. Onneksi turvavarusteet toimivat ja kilpailijat selvisivät rajusta ulosajosta vahingoitta. Autosta ei kyllä enää rakenneta ehjää. Toisen kierroksen jälkeen rallit oli taputeltu.

Voittajaksi saatiin aivan ansaitusti brittikuljettaja Kris Meeke. Vaikka suomalaisena aina kannattaakin suomalaisia, voiton soi kyllä mielellään Meekelle. Meeke on ajanut pitkän uran ja ollut aina nopea ja lupaava. Useamman kerran juuri tehdaskuskiksi päästyään Meeken talli on lopettanut ja hän on jäänyt tyhjän päällä. Katsojatkin ovat saaneet osansa yritteliään ja suistumisalttiin britin suorituksista.

Jari-Matti Latvalan toista sijaa ei voinut pitää yllätyksenä,sillä suoritus oli tasaisen varmaa koko viikonlopn ajan.

Irlannin Craig Breenin kolmatta sijaa voidaan taas pitää todellisena yllätyksenä. Paljon kilpailuja ajaneen, mutta vähän WRC-autoista kokemusta omaavan kuljettajan vauhti ja suoritus olivat kypsää. Myös Breenin iloon sijoituksesta on helppo yhtyä, kun muistaa hänen raskaat kokemukset muutaman vuoden takaa. Craig Breenin kartanlukija Gareth Roberts menehtyi ulosajossa rallikilpailussa Sisiliassa vuonna 2012. Onnettomuuden jälkeen Breen päätti jatkaa uraansa ja tuli noin 1,5 kuukautta onnettomuuden jälkeen Neste Oil ralliin uuden kartanlukijan kanssa. Tuolloin kilpailu päättyi volttisarjaan ja täystuhoon Ouninpohjan Kakaristossa tuhatpäisen yleisömeren edessä.

Jälleen yksi Neste Oil ralli takana. Ensi vuonna on luvassa uusia tuulia, sillä talleille tulevat vuoden 2017 luokituksen mukaiset tehokkaammat autot. Myös Toyotan tulo mukaan MM-sarjaan lisää mielenkiintoa.

Matti K: Hetki historiaa Jyväskylässä - Lancia Delta S4

Leo LeinonenSeuraavaa Neste Rallia 2017 odotellessa… Kesä on jälleen taakse jäänyttä elämää ja mennään kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja. Vaikka me vanhan rallipolven edustajat itse emme vanhenekaan (vai tunnustaako joku?) niin silti kuluneen vuoden Neste rallissa yhtenä kohokohtana sykähdytti nähdä ja ennen kaikkea kuulla takautuma menneistä vuosista Jyväskylän Harjun kaupunkierikoiskokeella. Yleisölle näyttäytyi kahteen otteeseen Henri Toivosen käytössä ollut B-ryhmän Lancia Delta S4. Tällä kyseisellä autolla Henri oli voittanut vuoden 1985 RAC -rallin.

Henri Toivosen (1956 - 1986) syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta ja hänen traagisesta menehtymisestään Korsikan rallissa 30 vuotta. Toivosen ralliura MM-tasolla alkoi vuonna 1975 ja hän ehti ajaa 40 kisaa voittaen niistä kolme. Ensimmäinen MM-startti oli nimenomaan Jyväskylässä silloisen Suurajojen nimellä kulkeneessa kisassa. Parhaan tuloksensa Suomessa hän ajoi vuonna 1984 Lancian kenties legendaarisimmalla versiolla 037 Rallyella ja sijoittui tuolloin kisassa kolmanneksi. Vuonna 1985 Toivosen sijoitus Jyväskylässä niin ikään 037 -versiolla oli avauserikoiskokeen melko lievän mutta aikaa kuluttaneen suistumisen jälkeen neljäs. Vuotta 1986 ei Toivosen osalta Jyväskylässä koskaan tullut.

Leo LeinonenToivonen oli saanut käyttöönsä nelivetoisen Lancia Delta S4 -version, jolla voitti auton debyyttikilpailun 1985 RAC -rallin. Voitto tuli myös vuoden 1986 Monte Carlo rallista ja vaikka Ruotsin ralli päättyi teknisten ongelmien vuoksi keskeytykseen johtoasemasta, niin Toivosen ralliura oli lähtenyt todelliseen nousuun. Vauhti oli ilman ongelmia sitä tasoa, että Henri Toivonen oli ykkösveikkaus vuoden 1986 maailmanmestariksi. Korsika rallin 1986 erikoiskokeelle numero 18 Henri Toivonen starttasi 2.5.1986 yhdessä italialaisen kartanlukijansa Sergio Creston kanssa niin ikään kilpailun ykköspaikalta, mutta maaliin he eivät koskaan saapuneet. Raju ulosajo rotkoon päätti kilpailijaparin yhteisen taipaleen ja menestyshaaveet lopullisesti.

B-ryhmän autojen aikakausi ralleissa päättyi saman vuoden 1986 lopussa, jolloin autot turvallisuussyistä kiellettiin. Päätös tehtiin Toivosen onnettomuuden jälkeen, mutta jo aiemmat kuolemaan johtaneet onnettomuudet olivat herättäneet keskustelun asiasta ja B-ryhmän kaluston turvallisuudesta.

Jyväskylässä 60 vuotta sitten syntyneen Henri Toivosen uraa haluttiin esitellä ja kunnioittaa Neste Rallin 2016 yhteydessä. Edellä mainittu Lancia Delta S4 oli ralliviikonlopun ajan yleisön ihasteltavana kilpailukeskuksessa Paviljongissa, josta se tuotiin näytösajoon torstai- ja perjantai-iltoina. Autoa kuljettanut Henrin veli Harri Toivonen oli saanut järjestettyä nykyään italialaisomistuksessa olevan auton Suomeen. Eikä Harri tyytynyt ainoastaan cruisailemaan ja esittelemään upeaa B-ryhmän yksilöä, vaan antoi autolle ihan kunnolla käskyjä edetä. Perinteikkäälle Harjulle Jyväskylän keskustaan oli kerääntynyt molempina iltoina runsaasti yleisöä jo hyvissä ajoin ennen virallisen erikoiskokeen alkua. Harri Toivonen totesi haastattelussa, että etenkin toiseen vetoon perjantaina oli Lancian ahtopaineita käännetty kohti kaakkoa ja arvio auton tehoista oli tuolloin 550 hevosvoiman tienoilla. Ja ne historian siivet havisivat, kun yleisön huudon saattelemana Lancia ärjyi niin kuin silloin joskus…

Pauli Heikkola: 15-vuotias Lahti Historic Rally sai yllätysvoittajan

Kaitsu Heikkilä FIA European Historic Sporting Rally Championship -mestaruussarjan osakilpailu Lahti Historic Rally ajettiin 15-vuotisjuhlakilpailuna elokuun 5. ja 6. päivä.

Vuodesta 2002 alkaen lahtelainen autourheiluseura Poppoo Team on vastannut järjestelyistä. Kilpailu järjestettiin tuolloin kandidaattikilpailuna ja hyvin menneen kisan myötä sai EM-arvon sitä seuraaville vuosille. Lahti Historic Rally on myös vuosien varrella palkittu sarjan parhaana osakilpailuna.

Totuttuun tapaan kilpailijat saivat nuotittaa erikoiskokeet keskiviikkona ja torstaina. Kansainvälisen historic-käytännön mukaan tutustumiskertoja ei ollut rajoitettu, joten varsinkin ulkomaalaiset osallistujat saivat halutessaan opiskella sorateiden salaisuuksia koko rahalla.

Viimevuotiseen tapaan istutin itseni Korpelan Kimmolle Audiin kartanlukijaksi. Meidän osallistuminen oli pitkään harkinnassa, mutta kilpailuvietti vei lopulta kuitenkin voiton.

LHR on pitkä ja kallis tapahtuma, koska nuotittaminen, majoitus sekä tavallista suurempi osallistumismaksu vaativat kohtuullisen kasan euroja. Lisäksi 2-päiväisen yhteensä 695 kilometrin rallireitin kuluttama bensamäärä kilpa-autossa on melkoinen. No, hyvilläkin harrastuksilla on aina hintansa. 

Uudistunut reitti ja yleisö-EK

Kaitsu HeikkiläTämän vuoden reitti oli osittain uudistunut. Perjantain erikoiskokeet maastossa sijaitsivat Iitin ja Vuolenkosken lähiympäristössä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen huoltotauko messukeskuksen piha-alueella, jonka jälkeen alkuillasta ajettiin Lahden keskustan tuntumassa ns. Fellmannin korttelissa kaupunki-EK asfalttipintaisilla kaduilla. Juhlarallin kunniaksi kaikille autourheilun ystäville haluttiin tarjota ainutlaatuinen ja elämyksellinen pääsymaksuton tapahtuma, jonne oli helppo tulla koko perheen kanssa.

Ennen yötaukoa päivällä ajettu kolmen erikoiskokeen lenkki uudelleen. Myös iltahuolto oli 40 minuuttinen, jonka jälkeen autot vietiin Hansatalon vartioituun pysäköintihalliin.

Lauantaiaamuna rallikaravaani siirtyi Heinolan pohjoispuolelle, jossa kilpailu pääsi taas vauhtiin maineikkaalla Marjoniemen EK:lla, jossa kerta toisensa jälkeen riittää tapahtumia. Päivän kolmen erikoiskokeen reitti oli sama kuin viime vuonna, huolto- ja päivätaukoa lounaan kera vietettiin Krouvin lavalla. Samat suoritukset toistamiseen, jonka jälkeen peräti puolentoista tunnin mittainen siirtymä Pulkkilanharjun maisemareitin kautta takaisin Lahteen. Siinä kahden päivän urakka tiivistettynä.

Audi Coupe Quattron oviin liimattiin numerot 29. Koskimaan Jari ja Sakari hoitivat huoltopuolen, kuten aiemminkin. Saman telttarykelmän alle Koskimaa Racingin motorhomen viereen tulivat myös Jari-Matti Latvalan B-ryhmäläinen Audi ja Turkin Mikan Sierra Cosworth. Kansansuosio oli siis taattu, varsinkin kun paikalla kävi myös eräs vaaleahiuksinen nuori nainen, joka on jo aiemmin havaittu Jari-Matin seurassa.

J-M oli ylivoimainen ennakkosuosikki voittajaksi ja Turkkia veikkailtiin myös vahvasti kärkikolmikkoon. Palkintokorokkeelle oli toki lukuisia muitakin hyviä ehdokkaita, kuten esimerkiksi Ville Silvasti, Jari Kankaanmäki, Mats Myrsell ja Antero Laine.

Onnistunut perjantai, EK:t 1 - 7

EK 1 meni "harjoitellessa", kun edellinen yhteinen kilpailumme oli viimevuotinen LHR. Yllättävän hyvin homma kuitenkin toimi ja saimme niin sanotusti juonen päästä kiinni. Tavoitteena oli maaliin pääseminen, joten aloitimme riskittömästi. Kolmosella vauhti oli jo löytynyt ja Kimmon suoritus oli kymmenenneksi nopein. Kyseinen EK oli vauhdiltaan hitaampi, mutta ajoteknisesti vaativampi.

Todettakoon, että jo tässä vaiheessa Jari-Matin johto oli 1:15 minuuttia. Vauhti oli eri planeetalta kuin muilla kärkikuljettajilla.

Myös kaupunkipyöritys meni nappiin, jälleen 10.sija, vain 2,1 sekuntia kärjestä. Ihmeen hyvin jäykkänä pidetty Audi taipuu osaavissa käsissä.

Huollossa ei tarvinnut "jumpata" ylimääräistä, auto oli toiminut teknisesti moitteettomasti. Jari ja Sakke selvisivät normaaleilla tarkastuksilla ja renkaiden vaihdolla. Me Kimmon kanssa tankkasimme itsemme kahvilla, voileivillä ja herkullisella kinkkupiirakalla. Näillä saatiin sopivat energiavarannot illan toiselle ajolenkille.

Iitin ja Kausalan erikoiskokeet olivat pysyneet hyväkuntoisina, vaikka historic-autojen jälkeen sen olivat suorittaneet myös kansallisen Xerox-rallin osallistujat. Aikamme paranivat lukuun ottamatta EK 7:ää, joka oli kuitenkin sijoituksellisesti paras, sillä Kimmo sai yleiskilpailun 8:nneksi parhaan ajan. Myös muiden kärkikuskien ajat huononivat, sillä pienempi ja vaativampi tie oli urautunut aika pahasti. Tätä aavisteltiin jo nuotitusvaiheessa.

Toistamiseen pitkä siirtymä iltahuoltoon Lahteen, jonka jälkeen autot ja kuljettajat pääsivät ansaitulle yötauolle. Tilanne näytti enemmän kuin hyvältä osaltamme: olimme ryhmä- ja luokkajohdossa yli minuutin erolla. Myös yleiskilpailusijoitus (13.) oli kova suoritus.

Huoltoteltalla oli kuitenkin hiljaista, sillä Jari-Matti oli joutunut keskeyttämään EK 6:n jälkeen sähkövikaan. Mika Turkin Sierra jäi myös tien varteen, kun turbon letku oli sulanut.

Kesken jäänyt lauantai, EK:t 8 - 9

Yöuni jäi lyhyeksi, sillä lauantain lähtöaika oli meillä jo 06:19. Aamu valkeni Lahdessa harmaana ja sateisena. Onneksi 52 kilometrin siirtymätaipaleen aikana sää muuttui pilvipoutaiseksi.

Meillä taisi olla unihiekkaa silmissä, sillä päivän aloittanut 11-kilometrinen EK 8 (Marjoniemi) sujui jotenkin "kulmikkaasti". Kostea/märkä pinta näin vaativalla tiellä hillitsi menoa, varsinkin näin selvässä ryhmäjohdossa. Rytmiä ei löytynyt ja aikakin oli sen mukainen.

Kilvanajo päättyi osaltamme erikoiskokeen yhdeksän loppuosalla, kun Audista loppui yllättäen veto. Tarkemmin ilmaistuna moottorin tehot hävisi. Kimmo etsi sopivan pistotien, johon sitten rullasimme. Homma oli sitten siinä. Ensimmäinen arvio oli kannentiiviste, koska kone oli hukannut jäähdytysnesteet. Keskeytysilmoitus Jarille huoltoon ja kilpailun johtokeskukseen. Harmittava takaisku, sillä nyt ajamisessa oli taas sama meininki kuin edellisenä päivänä. Sisuunnuimme aamun köröttelystä.

Valitsemamme tiellä ei ollut läpikulkua, joten edessä oli monen tunnin odotus, sillä erikoiskoetta ei avattu liikenteelle ajokertojen välissä. Kävelimme erikoiskokeen maaliin, jossa Jari ja Sakari jo odottivat. Lähdimme Lahteen hakemaan kuljetuskaluston ja purkamaan huoltokamat.

Reilun viiden tunnin jälkeen pääsimme hakemaan Audin pois. Tulihan siinä ajan kuluksi katsottua toisen ajokerran suoritukset EK:n maalimutkissa kauniissa poutasäässä. Auto saatiin lastattua Scanian kyytiin ja paluumatkalle kohti Tuuria.

Minä palautin kotimatkallani kilpailun lähdössä autoon sijoitetun transponderin Lahteen maali-AT:lle. Samalla hain Audiin kuuluvan Historic Technical Passportin, joka kerättiin FIA:n teknisen tarkkailijan toimesta katsastuksessa kaikilta kilpailijoilta.

Italialainen yllätysvoittaja

Kilpailun voittaja ratkesi dramaattisesti, sillä ylivoimaisessa johdossa ollut pari Jari Kankaanmäki - Enni Mälkönen Volvo 242:lla joutuivat keskeyttämään viimeisellä siirtymällä Lahteen, kun Volvon pyöränlaakeri hajosi ja takapyörä jumiutui. Motorsport on joskus jopa julmaa.

Kilpailun voittopokaalit matkasivat Italiaan, parille Giuliano Calzolari - Silvio Stefanelli, ajokkinaan Ford Escort RS. Kyseiset herrat San Marinosta sijoittuivat viime vuonna neljänsiksi, joten nopeutta ja varmuutta löytyy. Toki voittaja rehdisti ilmoitti haastattelussa, että ykkössija tuli tavallaan lahjana.

Toisaalta voittaminen edellyttää maaliin saapumista. PR-mielessä ulkomaalainen voittaja toi kilpailun julkisuusarvolle positiivista nostetta, joka toivottavasti tuo ensi vuonna lisää kansainvälisiä kilpailijapareja tutustumaan suomalaisiin sorateihin.

PS. Audin sylinterikannesta oli katkennut kaksi pulttia, siinä syy tehojen katoamiseen. Uusi moottori on Kimmon mukaan tekeillä. We'll be back.

Sami-Matti Trogen ajoi mestaruuteen Viron rallicross-sarjassa

SM Trogen Musertava epäusko vaihtui juhlintaan, Sami-Matti Trogen ajoi Viron rallicross-sarjassa Junior 1600-luokan mestaruuteen.

Olerex Eesti Rallikross-sarjan päätöskilpailu ajettiin lauantaina 11.06. Viron Elvassa, jonne Trogen starttasi Set Promotion tallin Renault Twingolla. Kilpailussa ajettiin kolme alkuerää, semifinaali ja finaali. Lähtökohdat kilpailuun olivat selkeät, hyvät pisteet alkueristä riittäisivät varmistamaan Trogenille mestaruuden, mutta epäonneen tai kilpailusta hylkäämiseen ja sitä kautta pisteittä jäämiseen ei olisi varaa. Viron Gerog Orr oli sarjassa toisena, ja samalla Trogenin pahin haastaja.

- Valmistauduin kilpailuun hyvin, harjoittelin vielä viimeisellä viikolla ahkerasti ja lähdin kisaan luottavaisin mielin, kertoo Trogen.

Ensimmäisessä alkuerässä rata oli erittäin liukas ja ajo todella haastavaa, Trogenin sijoitus alkuerässä oli kuudes. Toisessa alkuerässä lähtö epäonnistui, mutta sijoitus parani ja Trogen nousi yleiskilpailussa viidenneksi. Mestaruustaistelu oli hyvässä vauhdissa, sillä Georg Orr pysyi takana, kunnes taivaalle kertyi sysimusta pilviverho haaveiden varjoksi.

- Toisen erän jälkeen tuli ilmoitus, että minut on hylätty kilpailusta, olin tilanteesta täysin hämilläni. Kyse oli toisessa erässä sattuneesta tilanteesta, jossa osuin Georg Orrin autoon, sillä hänen vauhtinsa putosi yhtäkkisesti teknisen vian vuoksi. Tästä alkoi pitkä prosessi, jossa teimme protestin hylkäyksestä. Tuomaristo käsitteli asiaa tunnin verran, jonka jälkeen alkuperäinen vastalause kumottiin. Tuomaristolla oli ensin jyrkkä kanta asiaan ja se johtui kilpakumppanin lausunnosta, että olisin ollut vian aiheuttaja osumalla hänen peräänsä. Onneksi saimme asian selvitettyä ja pääsin jatkaan kisaa, huokaisee Trogen.

SM TrogenTrogen osoitti kylmäpäisyyttä eikä häkeltynyt tilanteen tuomasta odottelusta, vaan kokosi itsensä kolmanteen alkuerään. Se onnistui jo paremmin kuin aiemmat ja sijoitus kokonaistilanteessa oli nyt neljäs. Semifinaaliin, josta kolme parasta nousee päivän päälähtöön Trogen starttasi toisesta ruudusta.

- Voitin semifinaalin, vauhti alkoi taas löytymään ja päivä näyttämään valoisammalta. Finaalissa sain lähtöpaikakseni kakkosruudun, josta startti onnistui ihan hyvin. Lähtö oli kyllä todella tiukka, mutta ajaminen tuntui hyvältä ja lisälenkin ajoitus osui kohtuullisesti. Olin lopulta yleiskilpailussa toisena, junior-luokan ykkösenä ja näin pääsin juhlistamaan ensimmäistä mestaruuttani, Trogen iloitsee.

Myös Sami-Matin kannustusjoukot olivat kilpailussa paikalla

SM TrogenTaustajoukoissa vaikuttava lajin legenda Matti Alamäki oli myös paikalla, hän kaasutteli tutulla rähinällä SuperCar-luokassa kolmanneksi. Alamäen kilpailupäivä oli alusta loppuun täynnä teknisiä ongelmia. Finaalissa eväät olivat vaikka voittookin asti, mutta auto kävi enää kolmella sylinterillä ja vaihteistokin oli rikki.

- Olen erityisen iloinen että yhteistyökumppaneita, tukijota ja suuri osa koko kauden mukana olleesta teamista oli paikalla kannustamassa.

Kolmas sija oli rallicrossin saloihin minua opettaneelle Matille aivan loistava suoritus ja lopulta työvoitto hankalan päivän päätteeksi, hehkuttaa Trogen ja iloitsee myös Alamäen sijoituksesta.

Kausi 2017 on vielä avoinna

SM TrogenEnsi vuonna päämääränä ovat Euroopan rallicrossradat. Tarkkaa kilpailusarjaa nuorelle miehelle ei ole vielä varmistunut, mutta muutaman kuukauden päästä kuullaan rallicrosslupauksen seuraavasta siirrosta.

- Haluan ajaa Euroopassa ja toivon, että se olisi mahdollista, päättää Sami-Matti Trogen.

Lopullinen pistetilanne:
1) Sami-Matti Trogen 125p
2) Gerog Orr 85p
3) Ingus Belakovs 67p