Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 4 / 2016 - Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 4/2016

Kädessäsi on 30 vuotta 21.12.2016 täyttävän Spauk ry - Suomen Poliisien Autourheilukerho ry – Auto Sport Club Police Finlandin jäsenlehti Spaukku.

Lehden sivuilta voit lukea kerhon historiasta perustamisesta nykypäivään. Paljon on tapahtunut näinä vuosina ja toivottavasti tapahtuu vielä jatkosssakin. Kerhomme toivottaa tervetulleiksi uusia autourheilusta tai muuten mukavasta harrastuksesta kiinnostuneita poliisin palveluksessa olevia nuoria ja vanhoja ihmisiä mukaan toimintaan. Ainakin minulle näinä vuosikymmeninä kerhoon kuuluminen ja toiminta siinä on ollut lähes kunnia-asia ja sitä kautta olen saanut paljon uusia kokemuksia, elämyksiä ja ystäviä ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Olen ollut etuoikeutettu siinä, että olen saanut huikeita kokemuksia ollessani mukana kerhomme turva-autotoiminnassa, kilpailijana kuljettajana ja kartanlukijana sekä katsojana kv. poliisiralleissa niin kotimaassa kuin Belgiassakin. Kaikista näistä olen voinut ammentaa tietotaitoa myös siviilielämän puolelle. Totta on vanha toteamus siitä, että elämyksiä ei saa, ellei niitä hanki. Niitä on mukava muistella. Väkisinkin vetää suupieliä hymyyn.

Se, että kerhomme kultamuna, vapaaehtoinen ja järjestäjille maksuton turva-autotoiminta rallien ja etenkin katsojaturvallisuuden eteen on ollut mahdollista, on pitkälti ollut kiinni tietysti jäseniemme halusta vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen myös kerhoamme tavalla tai toisella tukeneista tahoista. Tässä yhteydessä haluan erityisesti kiittää kaikkia kerholaisiamme ja meitä tukeneita henkilöitä ja yrityksiä. Ilman teitä ei olisi meitä.

Muutoin myös autourheilukausi 2016 alkaa olla lopuillaan. Enää yksi F1-kisa ja maailmanmestari on selvillä. Onko nyt Rosbergin vai Hamiltonin aika, se ratkeaa pian.

Rallin maailmanmestaruuden vei odotetusti Sebastian Ogier, joka varmuudellaan ansaitsee mestaruutensa. Olkoonkin, että Australian pieni pyörähdys viimeisessä kilpailussa varmasti maksoi hänelle ykköstilan. Volkkareiden ylivoimaa kuvaa hyvin Andreas Mikkelsenin voitto tässä kisassa. Sääli, että Volkswagen tallina heittää pyyhkeen kehään.

Mutta mitä tekivätkään Suomen nuoret tulevaisuudenlupaukset Esapekka Lappi ja Teemu Suninen: WRC2-luokassa Esapekalle maailmanmestaruus ja Teemulle hopeaa! Todella hienoa. Parhaimmat onnittelut heille. Toivottavasti tallipäälliköt ottavat kuljettajikseen nuoria, nälkäisiä ja jo taitonsa näyttäneitä kuljettajia. Samalla he toisivat lisäkiinnostusta koko sarjaan. Vanhoilla eväillä ei välttämättä enää pärjää.

Joulu tekee tuloaan, ja entisenlainen hulina niin kaupoissa kuin liikenteessäkin on taas edessä. Toivottavasti me olisimme tänä vuonna hieman kokeneempia ja laittaisimme joulun valmiiksi ajoissa ilman kiirehtimistä ja päreiden palamista. Annetaan aikaa läheisille niin kotona kuin liikenteessäkin. Ehkä siten voimme tarjota toisillemme rauhallisen ja tunteikkaan joulun. Pian on käsillä myös uusi vuosi ja uudet kujeet. Siihen minä luotan.

Rauhallista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2017!
Kaukis


Spaukku 4 / 2016 - Päätoimittajan mietteitä

Spaukku 4/2016

Kädessäsi on 30 vuotta 21.12.2016 täyttävän Spauk ry - Suomen Poliisien Autourheilukerho ry – Auto Sport Club Police Finlandin jäsenlehti Spaukku.

Lehden sivuilta voit lukea kerhon historiasta perustamisesta nykypäivään. Paljon on tapahtunut näinä vuosina ja toivottavasti tapahtuu vielä jatkosssakin. Kerhomme toivottaa tervetulleiksi uusia autourheilusta tai muuten mukavasta harrastuksesta kiinnostuneita poliisin palveluksessa olevia nuoria ja vanhoja ihmisiä mukaan toimintaan. Ainakin minulle näinä vuosikymmeninä kerhoon kuuluminen ja toiminta siinä on ollut lähes kunnia-asia ja sitä kautta olen saanut paljon uusia kokemuksia, elämyksiä ja ystäviä ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Olen ollut etuoikeutettu siinä, että olen saanut huikeita kokemuksia ollessani mukana kerhomme turva-autotoiminnassa, kilpailijana kuljettajana ja kartanlukijana sekä katsojana kv. poliisiralleissa niin kotimaassa kuin Belgiassakin. Kaikista näistä olen voinut ammentaa tietotaitoa myös siviilielämän puolelle. Totta on vanha toteamus siitä, että elämyksiä ei saa, ellei niitä hanki. Niitä on mukava muistella. Väkisinkin vetää suupieliä hymyyn.

Se, että kerhomme kultamuna, vapaaehtoinen ja järjestäjille maksuton turva-autotoiminta rallien ja etenkin katsojaturvallisuuden eteen on ollut mahdollista, on pitkälti ollut kiinni tietysti jäseniemme halusta vapaaehtoistyöhön sitoutumiseen myös kerhoamme tavalla tai toisella tukeneista tahoista. Tässä yhteydessä haluan erityisesti kiittää kaikkia kerholaisiamme ja meitä tukeneita henkilöitä ja yrityksiä. Ilman teitä ei olisi meitä.

Muutoin myös autourheilukausi 2016 alkaa olla lopuillaan. Enää yksi F1-kisa ja maailmanmestari on selvillä. Onko nyt Rosbergin vai Hamiltonin aika, se ratkeaa pian.

Rallin maailmanmestaruuden vei odotetusti Sebastian Ogier, joka varmuudellaan ansaitsee mestaruutensa. Olkoonkin, että Australian pieni pyörähdys viimeisessä kilpailussa varmasti maksoi hänelle ykköstilan. Volkkareiden ylivoimaa kuvaa hyvin Andreas Mikkelsenin voitto tässä kisassa. Sääli, että Volkswagen tallina heittää pyyhkeen kehään.

Mutta mitä tekivätkään Suomen nuoret tulevaisuudenlupaukset Esapekka Lappi ja Teemu Suninen: WRC2-luokassa Esapekalle maailmanmestaruus ja Teemulle hopeaa! Todella hienoa. Parhaimmat onnittelut heille. Toivottavasti tallipäälliköt ottavat kuljettajikseen nuoria, nälkäisiä ja jo taitonsa näyttäneitä kuljettajia. Samalla he toisivat lisäkiinnostusta koko sarjaan. Vanhoilla eväillä ei välttämättä enää pärjää.

Joulu tekee tuloaan, ja entisenlainen hulina niin kaupoissa kuin liikenteessäkin on taas edessä. Toivottavasti me olisimme tänä vuonna hieman kokeneempia ja laittaisimme joulun valmiiksi ajoissa ilman kiirehtimistä ja päreiden palamista. Annetaan aikaa läheisille niin kotona kuin liikenteessäkin. Ehkä siten voimme tarjota toisillemme rauhallisen ja tunteikkaan joulun. Pian on käsillä myös uusi vuosi ja uudet kujeet. Siihen minä luotan.

Rauhallista Joulua ja Onnekasta Uutta Vuotta 2017!
Kaukis


EeroJuhaniEerojuhani: Puheenjohtajan palsta: Joulua odotellessa!

Muutama hetki ja sitten hän taas kolkuttelee oviamme ja tömistelee porstuassamme, ellei parahiksi ole juuttunut kiinni vyötäisiltään jonkun savupiippuun, siis se Joulu-ukko, jota odotellaan monessa perheessä jokavuotiselle hou-hou-hou visiitille. Mitä lienee ukolla tänä vuonna tuomisinaan. Näin autourheilukerhon puheenjohtajana toivelistalla voisi ihan ensiksi olla vaikkapa kovavauhtista terveyttä ja jaksamista kaikille kanssaihmisille. Suomalaisille rallikuskeille hieman lisätehoja autoon, jotta se kaivattu maailmanmestaruus tulee ensi vuonna, ajolahjojahan heillä on yllin kyllin vaikka muille jaettavaksi. Eipä olisi kasallistunnollemme pahitteeksi, että Kimi ja Valtterikin nähtäisiin molemmat vuonna 2017 bodiumin korkeimmalla korokkeella. Erityistoivelistallani on tietenkin uusi turva-auto ensi vuoden rallipoluille sekä tietysti mukavaa Joulun aikaa ja kivoja muita lahjoja kaikille sapukkilaisille sekä Saralle ja Noelille.

EeroJuhaniMonissa kodeissa on lapset tänäkin vuonna saatu peloteltua kilteiksi kertomalla tarinaa ikkunoista kurkkivista ja lahjojen suhteen tärkeitä muistiinpanoja tekevistä joulu-ukon pikkuapulaisista. Joulupipareita on väännetty jo parin viikon ajan jopa niin, että juhlahetkenä ne kovettumisensa vuoksi kelpaavat enää lähinnä jonkun joulupukin tuoman vempeleen ammuksiksi, jos siihenkään. Lahjojen käärimistä ei ole edes aloitettu, sekin työ kun on mitä ilmeisimmin mukavampi tehdä herttaisten Joululaulujen soidessa taustalla silloin, kun kaikki muu jouluhässäkkä on kiivaimmillaan. Vaikka lähipäivät itse kullakin ovat kaikin tavoin työntäyteisiä, ovat ne myös varmasti täynnä iloa ja mukavaa Joulun odotusta.

Myös me kerhona voimme elää kivaa Joulun odotuksen aikaa. Pukin pajasta on jo pidempään kuulunut sen yhdenpäiväinen kalske ja naputus ja tontut ovat vihjaisseet turva-autotoimintamme jatkuvan ainakin kaudella 2017. Tuskin on kinkut ja kankut, laatikot ja herneet ehtineet masuissamme sulaa, kun jo asiaan saadaan Joulupukin sinetöimä varmistus, siispä odotellaan.

Nyt on kuitenkin aika siirtyä Joulun tunnelmaan riemuitsemaan perheen yhdessäolosta ja Joulun mukanaan tuomista riemukkaista hetkistä. Varatkaamme kaiken tohinan keskellä myös hetki kaikille poisnukkuneille, rakkaille läheisillemme ja ystävillemme, edes pieni hetki ajatuksissamme.

21.12.2016 tulee Spauk ry:n perustamisesta kuluneeksi 30 vuotta, joten onnittelut ja lämpimät kiitokset ovat paikallaan kaikille toiminnassamme mukana olleille. Tämän joulunumeron sivuilla pääsemme itse kukin fiilistelemään menneitä.

Toivotan kaikille myös oikein Mukavaa ja Rauhaisaa Joulua 2016 ja Onnellista ja menestyksekästä Uutta Vuotta 2017.

Spauk Ry - Suomen Poliisien Autourheilukerho Ry - Autosport Club Police Finland 30 vuotta!

SPAUK 30 vuotta! Spauk ry:n perustamiskokous pidettiin kansainvälisessä ilmapiirissä Helsinki-Vantaan lentoasemalla 21.12.1986. Yhdistyksen perustajajäseniä olivat Eero Lagus, Kauko Moisio, Jouko Montonen, Ari Rantala, Jussi Rautiainen ja Heikki Ahteensuu. Yhdistyksen alkuperäiset säännöt hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 16.02.1988.

Seuraavassa tausta- ja historiatietoa kerhostamme ja toiminnastamme perustamisesta tähän päivään saakka. Kerhostamme lisää nettisivuiltamme www.spauk.fi, josta voi lukea myös SPAUKKU-kerholehtemme numeroita ja niissä olevia artikkeleja.

Yhdistyksen tarkoituksena on

1. Valvoa jäsentensä yleisiä ja yhteisiä etuja sekä työskennellä autoilun ja liikenneturvallisuuden kehittämiseksi;
2. Edistää jäsentensä liikenteellistä ja moottoriteknistä tietoa ja ajotaitoa sekä
3. Pitää yhteyttä koti- ja ulkomaisiin moottorijärjestöihin ja liikenneviranomaisiin
4. Toimia suomalaisen ralliautoilun turvallisuuden kehitystyössä ja valvoa sen toteutumista
5. Poliisin yleisen näkyvyyden, positiivisen asennoitumisen ja yleisen PR-arvon kohottaminen

Yhdistyksen jäsenmäärä vuoden 2016 lopulla on 96 ja jäseniä 28:lta eri paikkakunnalta. Osa jäsenistöstä ajaa eritasoisia ralleja niin kotimaassa kuin maailmallakin ympäri vuoden ja 20% on mukana turva-autotoiminnassa. Myös vuosittain Belgiassa ajettava kv. poliisiralli on spaukkilaisille varsin tuttu tapahtuma.

Turva-autotoiminta

Perustamisestaan lähtien on yhdistys ollut mukana suomalaisten rallien turvallisuustyössä. Tätä toimintaansa varten on yhdistyksellä vuosien varrella ollut käytössään rallien turva-auto. Ensimmäinen turva-autotehtävä suoritettiin kesällä 1988 ja siitä lähtien on toiminta jatkunut tauotta.

Toiminnan pääasiallisena tarkoituksena on yleisöturvallisuudesta huolehtiminen ja ralliliikenteen valvonta ennakkotutustumisjaksoilla sekä kiertämällä turva-autolla kaikki rallin erikoiskokeet sulkuaikana, hieman ennen ensimmäistä kilpailijaa.

Toiminnassa otetaan huomioon yleisön sijoittuminen turvallisille katselualueille, järjestysmiesten paikallaolo ja näkyvyys ja kaikki se mikä autourheilun säännöissä mainitaan ja mikä kilpailuluvan myöntämisen edellytyksenä on ollut. Tarvittaessa turva-automiehistöllä on myös yhteys kisapaikkakunnan poliisiin, joka joissakin tapauksissa on näin kyennyt vapauttamaan omat partionsa pois erikoiskokeilta hoitamaan normaalia partio- ja liikenteenvalvontatoimintaa kisan ajaksi.

Ralleja kertyy vuositasolla noin 30 sisältäen mm. kaikki EM- ja SM-tason osakilpailut.

Rallikilpailujen lisäksi turva-auto on ollut mukana erilaisissa yleisötapahtumissa ja yhteistyökumppaneiden myynninedistämiskampanjoissa.

Turva-autotoiminta toteutetaan vapaaehtoisen jäsenistön voimin, kukin omalla vapaa-ajallaan.

Spauk Ry / Turva-autotoimintaa vuodesta 1988

SPAUK 30 vuotta!

Kesällä 1987 loppilaiset jäsenemme Ari Rantalan johdolla visioivat suomalaisen rallin turvallisuutta ja syntyi idea turva-autotoiminnasta. Ideaa puitiin ja tutkittiin joka kantilta ja lopulta päätettiin suorittaa poikkitieteellinen kokeilu sen toimivuudesta käytännössä. Seuraavan talven Hankirallissa, maaliskuussa 1988, nähtiinkin sitten spaukkilainen pari ensi kertaa turvatehtävissä. Loppilaiset Juhani Rautiainen ja Juha Kallava olivat saaneet Helkama Auto Oy:ltä käyttöönsä Mitsubishi Lancer STW 4WD:n, jolla he kiersivät virkapukuihin sonnustautuneina rallireitin läpi huomioiden tarkasti yleisöturvallisuuden. Heti ensimmäisessä koetuksessaan spaukkilainen turva-autopari sai runsaasti kiitosta osakseen tekemästään uraauurtavasta turvallisuustyöstään. Sosiaalinen tilaus turva-autotoiminnalle oli olemassa ja virkatehtäviään omassa piirissään rallin aikaa suorittavat partiot olivat näin vapautumassa pikataipaleilta normaaliin kisaliikenteen valvontaan.

Tiedossa oli mitä turva-autotehtävä tulisi pitämään sisällään ja miten turvallisuusasioita voitaisiin viedä eteenpäin, tähän saatiin runsaasti apua ja koulutusta AKK:n silloisen lajipäällikön Jack Grönroosin toimesta, iso käsi Jakelle. Alusta alkaen oli myös selvillä, millaisen turva-autotehtäviin sijoitettavan auton tulisi rakenteeltaan olla. Vaikka tarkoituksena ei ollutkaan ajaa kilpaa, asetettiin auton varustelussa miehistön turvallisuus ykkössijalle. Se tarkoitti jäykempää alustaa ja turvakaaria. Itsestään selvyys oli erilaisten viestintälaitteidenkin tarve. Tällaista autoa saatikka mitään muutakaan kulkuneuvoa aiottuun tehtävään ei Spaukilla ollut, joten tyhjästä oli lähteminen pikataipaleille rallia turvaamaan. Se, mikä spaukkilaisilla oli lähdössä omasta takaa, oli halu tehdä rallin turvallisuustyötä omalla vapaa-ajallaan korvauksetta. Näillä nuoteilla on ajettu aina tähän päivään saakka.

1988 Volvolla aloitettiin

SPAUK 30 vuotta!Auton saannista ja sen varustamisesta tähän tehtävään keskusteltiin useiden eri tahojen kanssa ja lopulta kesällä 1988 Spauk sai käyttöönsä Volvo Kaivokselasta mustan Volvo 480S henkilöauton, jonka alustaa jäykistettiin ja joka varustettiin asianmukaisin turvakaarin. Volvon rinnalla turva-autotoimintaa aloittamassa ja tukemassa oli myös Hertz Leasing.

Heti kun auton saanti oli varmistettu, lähetettiin sisäasianministeriön poliisiosastolle hakemus auton varustamiseksi poliisiradiolla ja poliisin kattopaneelilla. 8.6.1988 jätettyyn lupahakemukseen saatiin myönteinen päätös 25.7.1988, joten auto saattoi esiintyä turva-autona ensi kerran täydessä iskussaan Mänttä 200-ajossa 25.07.1988. Auton virallinen luovutus Spaukin käyttöön pidettiin ennen kisaa, jolloin poliisiylijohtaja Olli Urponen luovutti Volvon edustajien kanssa turva-auton avaimet Mänttä-rallin kuljettajaparille, nykyiselle puheenjohtaja Eero Lagukselle ja jäsen Mikko Rantaselle, jotka poliisihaalareihin sonnustautuneina ottivat avaimet kiitollisina vastaan.

Vain kuukausi ensi koitoksen jälkeen Spaukin turva-auto miehistöineen sai kutsun osallistua Jyväskylän Suurajoihin, joka ajettiin 25. - 28.8.1988. Ralli oli todellinen haaste spaukkilaisille ja sen vuoksi itseoikeutettuna matkaan lähti turva-autoidean isä Ari Rantala, joka avukseen sai Eero Laguksen. Koska kyseessä oli tavallista pidempi ja raskaampi ralli, oli turva-auton taival varmistettu Volvo Kaivokselan järjestämällä huollolla. Spaukin toiminta ensimmäisessä MM-rallissaan sai varauksetonta kiitosta osakseen jopa niin, että AKK:n rallivaliokunnassa asia oli edessä ja 12.10.1988 pidetyn rallivaliokunnan kokouspöytäkirjaan kirjattiin pykälän 133 kohdalle: - ..."todettiin, että poliisin turva-auton ajopaikka on turvapäällikön jälkeen. Tänä vuonna asia on todettu positiiviseksi. Rallivaliokunta toivoo, että myös vuonna 1989 poliisien turva-auto voisi auttaa kilpailun järjestäjiä jne."

Kaudella 1988 Spaukin turva-auto oli mukana 8 rallissa ja 4 muussa tapahtumassa, joten rallin turvallisuustyö Spaukin osalta oli alkanut odotettua paremmin.

1989 - 1991 uudella Volvolla jatkettiin


SPAUK 30 vuotta!Kausi 1989 aloitettiin samalla autolla Tunturi-rallista. Auto kuitenkin vaihtui heti tämän jälkeen ja jo helmikuussa ajetussa Hankirallissa Spaukilla oli käytössään valkoinen Volvo 480 SE Turbo. Tämän rallin maaliin ei auto kuitenkaan saapunut. Turva-autohistorian ensimmäinen ulosajo oli tosiasia. Tapahtuma sai spaukkilaiset miettimään uudelleen ja syvällisesti tehtävänsä tarkoitusta ja se oli myös sysäys turva-automiehistön koulutustilaisuuksille. Oppia ikä kaikki.

Monta suunnitelmissa ollutta kisaa jäi ikävän tapahtuman johdosta väliin ja vasta toukokuussa oli Volvo saatu uuteen iskuun, jolloin sitä käytiin esittelemässä mm. Belgiassa ajetussa Kansainvälisessä Poliisirallissakin.

Vuonna 1989 auto osallistui kaikkiaan 21 ralliin ja viiteen muuhun tapahtumaan eripuolella Suomea. Kauden lopulla ministeriö antoi yksiselitteisen ohjeen olla jatkossa käyttämättä poliisin virka-asustetta turva-autotoiminnassa.

1990 tehtävien lukumäärä nousi jo 26:een ralliin ja muitakin tapahtumia oli hieman entistä runsaammin, joka kokonaisuutena oli osoitus turva-autotoiminnan tarpeellisuudesta. Volvon mukana turvallisuustyötä olivat tukemassa Nokia Mobira, Valio, Hertz, Neste ja VR. 1990 syksyllä Volvo ilmoitti jättävänsä autourheilun sponsoroinnin muille yrityksille, joka tarkoitti myös Spaukin ja Volvon yhteistyön päättymistä. Spaukkilaisille tuli kiire hankkia jostakin käyttöönsä uusi turva-auto.

1991- 1992 Opel vahvana autourheilumerkkinä mukaan – Calibra


SPAUK 30 vuotta!Neuvotteluja käytiin pitkin syksyä eri tahojen kanssa kunnes kävi ilmi, että Suomen GM oli valmis yhdessä Spaukin kanssa lähtemään mukaan suomalaisen rallin turvallisuustyöhön. Opel luovutti Spaukin käyttöön uuden Opel Calibra 4x4 urheiluauton, jonka se myös varusteli kaikin tarvittavin varustein ja säädöin tilaustyönä Muurala Motorsin Teemu Tahkolta.

Tästä alkoi myös uusi aikakausi Spaukin turvallisuustyössä. Parhaiten se ilmeni lisääntyvällä tehtävämäärällä mutta ennen kaikkea AKK ry:n kanssa tehdyllä virallisella sopimuksella rallien turvaamisesta. Tuo sopimus allekirjoitettiin Hyvinkäällä ajetun Itä-Häme rallin yhteydessä 5.1.1991 allekirjoittajina AKK:n Jarmo Mahonen ja Spaukin Eero Lagus. Tuo sopimus oli voimassa aina vuoteen 2000, jolloin sen sisältöä tarkennettiin ja tarkennusten jälkeen sen allekirjoittivat 30.10.2000 AKK:n Riku Bitter ja Spaukin Eero Lagus

Spaukin AKK:n määrittelemä asema turvallisuustyössä lisäsi entisestään turva-autotehtävien määrää ja niiden vaatimustasoa. 1991 Spauk oli Calibralla mukana jo yli 30:ssa rallissa ja muitakin tapahtumia kertyi alun toistakymmentä, joten lähes maximissa mentiin eteenpäin. Mittariin kertyi kilometrejä reilut 40.000 vuoden aikana ja kustannuksia olivat Spaukin kanssa jakamassa Neste, Autobil Center, Bosch, Enso Gutzeit, Pohjola, VR, Esso Rantatie ja Esso Vallila.

1993 - 1995 nelivetoinen Opel Vectra

SPAUK 30 vuotta!Calibaralla jatkettiin aina vuoteen 1993, jolloin Opel halusi vaihtaa auton mallia, tarjoten nyt Spaukin käyttöön tuliterän kaksilitraisen ja nelivetoisen Opel Vectran. Rallien määrä vakiintui vuositasolla 34 - 36 rallin välille. Ne ja muut tapahtumat huomioiden oli spaukkilaisille tarjoutunut upea ja haasteellinen vapaa-ajan harrastus ja luotettava asema turvaamistyössä osakseen. Vectran mukana turvaamassa olivat Esso, Nokia, Sonera, Bosch, VTTK, Olvi ja Maxell ja Immobiliser ja A&P Hotels.

1996 - 2002 Opel Astra

Vuonna 1996 Vectra vaihtui Opel Astraan. Ensimmäisellä Astralla turvattiin ralleja kolmen vuoden ajan ja seuraavalla, joka myös tällä erää jäi viimeiseksi Opeliksi turva-autotehtävissä, jatkettiin aina helmikuulle 2003, jolloin Opel Oy vetäytyi pois autourheilun sponsoroinnista. Astran aikakaudella sisäasianministeriön poliisiosasto teki odottamattoman ja käsittämättömän päätöksen siitä, ettei Spaukin turva-autossa saanut enää käyttää poliisin kattopaneelia ja -vilkkuja, eikä myöskään paikallispoliisiin yhteydenpitoa huomattavasti helpottanutta poliisiradiota. Päätöksellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista vaikutusta itse turva-autotoimintaan, joskin poliisipäättäjien maine sai tässä kohtaa kireäpipoisuudestaan pienen kolahduksen. Spaukkilaiset ovat alun reagtioista huolimatta kyenneet kiillottamaan ministeriön päätöksellään tahrimaa kuvaa ja turva-autotoiminta sekä poliisin vapaa-ajallaan näin tekemä turvallisuustyö ovatkin nyt arvossa arvaamattomassa. Astrojen aikakautta olivat tukemassa Sonera, Nokia, Neste, Kärcher, Bosch, Esa Skyttä, Ässä Rengas sekä Osaset Oy. Spauk ry:n ja Opel Oy:n pitkä yhteinen taival loi ralleihin käsitteen Spauk-turva.

2003 - 2004 Peugeot 206 Gti ja 2004 Peugeot 307 Gti

SPAUK 30 vuotta!Opel Oy:n vetäydyttyä, sai Spauk neuvoteltua turva-autokseen uuden Peugeot 206 Gti:n. Maan Auto Oy:n omistama uusi turva-auto oli ensi tehtävässään Mikkelissä 15.3.2003 ajetussa SM:ssä. Kauden 2004 lopulla Spauk ry sai ajettavakseen uuden Peugeot 307 2,0, joka sekin luonnollisesti varustettiin etuautotehtävään sopivaksi. Turvallisuustyötä Spaukin kanssa ovat kauden 2003 alusta olleet tekemässä Maan Auto Oy, Viking Line Marketing Oy, Resta-Mesta Oy, Kaha Oy, Ässä-Rengas ja Nokia. Kaudella 2004 turva-autotehtäviä rallien osalta kertyi 33.

2005 - 2007 Peugeot omaksi

Kauden 2005 lopulla Peugeot ilmoitti vetäytyvänsä mm. rallin MM-sarjasta ja se tiesi myös sitä, että kansallisella tasolla asia koketti myös Spauk ry:n turva-autotoimintaa. Neuvotteluja uudesta turva-autosta käytiin parinkin uuden merkin osalta mutta lopulta Maan Auto Oy:n tarjotessa uudentyyppistä yhteistyösopimusta ja kauden 2005 yhteistyökumppaneiden uusittua sopimuksensa myös kaudelle 2006, päädyttiin hankkimaan jo käytössä ollut Peugeot 307 Gti kerhon omaksi. Tavoitteena oli jatkaa näin ainakin seuraavat kaksi vuotta.

2008 - 2011 Peugeot 207 Sport HDi 110 - Turva-autotoiminta siirtyi Diesel aikaan

SPAUK 30 vuotta!Erinäisten värikkäiden vaiheiden jälkeen tuli syksyllä 2007 eteen tilanne, jossa kerhon oli pohdittava, kuinka jatkaa turva-autotoimintaa, 307 kun oli lipsahtanut Lapualla aidan väärälle puolelle. Jopa toiminnan lopettamispäätös kävi puuhamiesten mielessä. Kerho sai kuitenkin eri rallien järjestäjiltä runsaasti myönteistä palautetta toiminnastaan ja jopa vaatimuksia jatkaa toimintaansa, joten yritettävä oli. Koska vakuutukset olivat kunnossa ja vanhojen yhteistyökumppaneiden luottamus korkealla, ei jatkamispäätös tuottanut sittenkään tuskaa. Vuodenvaihteessa 2008-2009 kerho osti itselleen uuden auton, nyttemmin erittäin hyväksi turva-autoksi osoittautuneen Peugeot 207 Sport HDi 110:n. Turvallisia kilometrejä on Spauk ry:n mukana takaamassa Maan Auto Oy, Vikin Line, Kaha Oy, Resta-Mesta Oy, Ässä-Rengas Oy, Presstime Oy ja El-Car Oy.

2011 - 2016 Ford Kuga TDCi - Näyttävä paluu nelivetoiseen

SPAUK 30 vuotta!Puheenjohtaja Eero Lagus ja turva-autovastaava Pauli Heikkola uurastivat jälleen kerran itseään säästämättä uuden turva-auton hankintaprosessissa, kun periaatepäätös auton ostamisesta oli tammikuussa 2016 tehty. Laajamittaisen kartoituksen jälkeen valinta kohdistui pitkän ja ansiokkaan autourheiluperinteen omaavaan Fordiin. Lopulliset kaupat tehtiin huhtikuussa, jolloin uudenkarhea nelivetoinen Kuga TDCi Titanium -varustein siirtyi kerhon hallintaan.

Kesän aikana Kuga on saanut uuden näyttävän ulkoasun, jonka toteutuksesta vastasi yli 20 vuotta alalla toiminut Presstime Finland Oy. Todella onnistunut yliteippaus on herättänyt ansaittua huomiota, niissä useissa kotimaan ralleissa, joissa turva-automme toimi osana kilpailun virallista organisaatiota. Kugan teknisestä varustelusta ja ylläpidosta vastasi El-Car Oy. Mukana Kugan pikataipaleita turvaamassa olivat lisäksi Viking Line, Ouneva Group ja GT-Rengas.

Nyt kauden 2016 lopulla olemme tilanteessa, jossa Kuga on ajanut viimeiselle ruutulipulleen ja me olemme vakavasti joutuneet harkitsemaan, onko meillä taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaamme. Töitä yhteistyökumppaneiden löytämiseksi on tehty hartiavoimin. Vuoden 2016 joulupukkia odotellessa voimme vain toivoa suurta, auton kokoista pakettia Spaukin kuusen alle. Tontut ovat kyllä kuiskineet kaikenlaista, joten…


Eero Lagus: Kansainväliset Poliisirallit

Spauk LogoVuonna 1971, jolloin Belgiassa oli jo usean vuoden ajettu kv. Poliisirallia, lähti Suomesta ensimmäiset poliisiparit Belgiaan ottamaan mittaa muista eurooppalaisista kollegoistaan. Mm. nimet Jukka Kallio, Jaakko Joensivu, Olavi Parmola, Arto Kääriäinen, Katri Wikki ja Matti Veijalainen ovatkin piirtyneet poliisien autourheiluhistoriaan siinä mielessä, että he olivat niitä ensimmäisiä Suomen poliisikunnan edustajia, jotka kyseiseen kisaan ovat osallistuneet. Vuodesta -71 lähtien onkin suomalaispareja ollut kisassa mukana lähes joka vuosi.

Vuonna 1986 perustettu Suomen Poliisien Autourheilukerho ry kokosi poliiseja kaikkialta Suomesta autourheilun pariin ja perustamisestaan lähtien on omalta osaltaan johtanut suomalaisten poliisimiesten kotimaista ja kansainvälistä autourheilutoimintaa.

SMILE-POLICE RALLY 17.-18.6.1978

Ensimmäinen suomalainen poliisiralli Smile-Police Rally ajettiin 17.-18.6.1978. Tosin poliisiralli oli rallissa vain yhtenä Smile Police Rallyn luokkana, mutta toisaalta myös yhtenä osana suurta Kansainväistä poliisitapahtumaa, IPA:n kv kokousta Suomessa. Kilpailureitti kulki Helsingistä Vääksyyn, josta jatkui tauon jälkeen aamuyön tunteina kierrokselle järvialueelle, jossa kohokohtana oli Päijänteen ylitys Pulkkilan harjulla ja lossimatka yli Kymenvirran. Tähän ensimmäiseen Suomessa ajettuun poliisiralliin olivat Belgian kävijät saaneet houkutelluksi mukaan kollegoja Ruotsista ja Englannista. Kilpailun voitti odotetusti pari Ruben Börjesson (S) - Joe Hawkins (GB). Paras suomalainen pari oli kolmanneksi yltänyt Pentti Kuukkala - H. Kanervamäki.

MIDNIGHT POLICE RALLY 2.-3.7.1983

Muutaman vuoden tauon jälkeen ajettiin poliisirallia jälleen Suomessa. Vuonna 1982 Belgian poliisirallissa suomalaispari nappasi ensimmäistä kertaa palkintosijan parin Seppo Hämäläinen - Eero Lagus sijoittuessa toiseksi kovatasoisessa kisassa. Tämän saavutuksen innoittamana ja Belgian kisoja suvereenisti hallinneen Ruben Börjessonin päänahka mielessä päätimme järjestää järjestyksessään toisen kotimaan Poliisirallin heti seuraavalle kesälle. Ja kuin tilauksesta, Börjesson ilmestyi kisapaikalle yhdessä luotettavan kartturinsa Joe Hawkinsin kanssa. Kaiken kaikkiaan tässä Hämeenlinnan ympäristössä ajetussa kisassa oli mukana 16 poliisiparia, joista 4 ulkolaista. Kisan jälkeen tulosluettelo osoitti, että suomalaispari oli nyt ensimmäistä kertaa voittanut kansainvälisen poliisirallin. Tuohon historialliseen voittoon ylsi pari Seppo Hämäläinen - Eero Lagus. Ruben Börjessonin päänahka oli vihdoinkin kynitty.

VUODET 1987 - 1993 AJETTIIN MÄNTÄSSÄ

Jälleen vierähti muutama vuosi vain Belgian Poliisirallin merkeissä. Suomen Poliisien Autourheilukerho ry ja HRAK ry ryhtyivät yhteistyössä suunnittelemassa kotimaan poliisiralleista jokavuotista tapahtumaa. Poliisien autourheiluharrastus oli jatkuvassa kasvussa, joten tapahtumille oli olemassa perusteltu sosiaalinen tilaus. Vielä samana vuonna saatiin neuvottelukosketus Mänttä 200-ajon järjestäjiin, joiden kanssa sovittiin kansainvälisen poliisiluokan sijoittamisesta heidän rallinsa yhteyteen jo seuraavana vuonna.

1987 saimme mukaan poliisipareja Englannista, Ruotsista, Venäjältä ja Italiasta. Mäntän kilpailut sujuivat poikkeuksetta suomalaistahdissa, lähinnä Hämäläisen Sepin heilutellessa tahtipuikkoa.

1994 HÄMEENLINNASSA

Mäntässä ajetut poliisirallit olivat kaikki erittäin hyvin järjestettyjä mutta koska paikkakunnalla ei ollut juurikaan tarjota riittävästi majoituspalveluja, päätettiin poliisiautokerhojen kesken tutkailla mahdollisuutta muualta. Hämeenlinnasta löytyikin innokas porukka toteuttamaan asetetut toiveet ja niinpä vuoden 1994 poliisiralliin startattiin Aulangolta. Mäntän viimeisestä poliisirallista alkanut alamäki ulkomaisten osanoton suhteen näytti jatkuvan erinomaisista puitteista huolimatta. Toki rallissa oli mukana ulkomaan edustustakin, mutta vain rippeitä entisestä. Syitä osallistujakatoon pohdittiin, mutta niihin ei ole löydetty vastausta.

PTV -PAALUPAIKKA, POLIISIRALLIN PITOPAIKKA 1995 – 1997

Hämeenlinnassa koetun heikon taloudellisen menestyksen vuoksi, jouduimme tutkailemaan Poliisirallin asioita uudelleen. Tampereen suunnalla tiedettiin ajettavan meille puitteiltaan sopivaa rallia jo muutaman vuoden ajan. Niinpä vuonna 1994 saimme luotua hyvät suhteet rallin järjestäjään, tamperelaiseen autourheilun erikoisseuraan PR-Racingiin. Neuvottelujen jälkeen pääsimme yksimielisyyteen tavoitteistamme ja toiveistamme, joten jo heti kesällä 1995 poliisiralli oli yhtenä luokkana tuossa kilpailussa. Näin oli poliisiralli siirtynyt poliisin koulutuspaikkakunnalle, joka mahdollisti sopuhintaiset majoitukset ja muut hienot puitteet poliisirallin ympärille. Hämeenlinnan kisa oli myös tietynlainen vedenjakaja itse kilpailusuoritteiden suhteen. Tahtipuikon haltija vaihtui Leväsen Pertin ottaessa orkesterin johtaakseen. Miehen meno oli jokaisessa Tampereella ajetussa kisassa voitokasta ja vakuuttavaa. Tampereella ajettiin Poliisirallia kolme vuotta. Tampere jäikin, ainakin toistaiseksi, viimeiseksi Suomessa järjestetyistä poliisiralleista.

POLIISIRALLIT MUUALLA

Kuten jo alussa mainitsin, on Belgiassa ajettu poliisiralleja jo yli 40-vuoden ajan. Suomalaiset ovat yhtä vuotta lukuun ottamatta olleet mukana siellä vuodesta 1972. Suomalaisten poliisien autourheiluseurojen voimavarat yhdistämällä, olemme saavuttaneet siellä voittoja ja useita muista palkintosijoja niin yleis- kuin joukkuekilpailuissakin. Spauk ry:n jäsenistöstä ovat vuosien saatossa Belgiassa kisanneet ainakin Antti Alatalo, Manu Eskola, Esa Hakulinen, Matti Hasanen, Pauli Heikkola, Jaakko Joensivu, Matti Kaukoranta, Pentti Ketola, Jouko Kujansuu, Kari Kukkamäki, Ismo Kursi, Eero Lagus, Riikka Lautala, Juha Leinonen, Leo Leinonen, Pertti Levänen, Vilppu Linjama, Vesa Mantere, Kari Marttila, Kari Mustalahti, Ari Niiles, Heikki Pohjola, Ari Rantala, Juhani Rautiainen, Miikka Salonen, Mikko Salvisto, Harri Savolainen, Ilkka Vieru, Satu Värri, Katri Wikki ja Pekka Ylätalo.

Poliisiralleja on Belgian lisäksi järjestetty myös Italiassa ja Ranskassa ja niissäkin on Suomesta ollut edustajia mukana. Nämä kv. poliisirallit ovat tarjonneet monelle suomalaiselle autourheilusta kiinnostuneelle poliisiparille erinomaisen mahdollisuuden luoda suhteita ulkomaisiin kollegoihimme.

Suomalaiset Belgiassa - Osa 1

1971. Autourheilun erikoislehdessä Autosport kesäkuu/1971 oli juttu suomalaisten poliisien osallistumisesta Belgiassa ajettavaan poliisiralliin. Kilpailukalustona oli pieni Sunbeam Imp ja kilpailijaparina Jukka Kallio - Arto Kääriäinen. Kisaan lähteminen ylitti silloin uutiskynnyksen. Tuloksena rallista oli keskeytys.

1972. Suomalaisen poliisiparin Kallio - Kääriäinen kilpailukalustona oli lainassa tuolloin aito kilpatallin rakentama Saab 96 rek. ADU-9. Saab oli ollut aikaisemmin Robert Gröndahlin ankarassa käytössä, mutta nyt autossa oli vähän miedompi moottori. Kilpailumatkalle lähdettiin Senaatintorilta Helsingistä. Tuloksena rallista oli keskeytys.

1973. Belgian poliisiralliin osallistui poliisipari Jukka Kallio - Olli Parmola 2-ryhmän Volvolla rek. ABL-400. Maahantuojalta lainassa olleen ralli-Volvon oli opettanut nopeaksi mm. Erkki Pitkänen. Tuloksena rallista oli ensimmäinen maaliinpääsy.

Henrik Frank, AKK-Motorsport ry lajipäällikkö: SPAUK – 30 vuotta töitä kotimaisen rallin turvallisuuden eteen

Autourheilun kansallinen keskusliitto Suomen Poliisien Autourheilukerho viettää tänä vuonna 30-vuotis juhlavuottaan, ja tässä kohtaa myös kansallisen autourheilun keskusjärjestö AKK-Motorsport ry liittyy onnittelijoiden joukkoon.

SPAUK:n ja kotimaisten rallijärjestäjien yhteistyö alkoi vuonna 1988, jolloin seura alkoi tarjoamaan vapaaehtoispohjalta omaa osaamistaan rallijärjestäjien käyttöön, ennen kaikkea kisojen turvallisuutta edesauttaakseen. Tämän jälkeen toiminta on jatkunut tauotta aina tähän päivään asti, ja mikä hienointa, toiminta jatkuu myös tulevaisuudessa! SPAUK on ollut tämän 30-vuoden aikana erottamaton osa kotimaista rallikulttuuria MM-tasolta alkaen, päätyen aina kansallisiin pienoisralleihin.

Suomessa rallit ovat varsin turvallisia urheilutapahtumia, huomioiden lajissa piilevät vaaramomentit. Vakavia, ja ennen kaikkea vakavia henkilövahinkoja aikaansaavia onnettomuuksia tapahtuu meillä Suomessa onneksemme verrattain todella harvoin. Tästä iso kiitos kuuluu toki rallien järjestäjille, jotka tuottavat vuosi toisensa jälkeen kisan tasosta riippumatta ensiluokkaisesti toteutettuja tapahtumia. Tässä kohtaa voidaan hyvällä omalla tunnolla ja rehellisesti todeta, että suomalainen ralliautoilu on kaikki eri osapuolet huomioiden varmasti maailman turvallisinta oman lajikenttänsä sisällä.

Pohjana tälle laadukkaalle tekemiselle on totta kai lajin vahvat juuret ja vankka lajikulttuuri, joka asettaa ”riman” jo automaattisesti hyvin korkealle. Toisin sanoan niin järjestäjät, kilpailijat kuin yleisö tietävät ”pelin hengen”, joten tälle pohjalle on hyvä rakentaa. Turvallisuuden ja kilpailutapahtumien toteutuksen osalta merkittävää roolia näyttelee myös liiton tarjoama päätoimitsijoiden koulutusohjelma, joka on vaativa, mutta myös palkitseva ja antaa koulutetuille vankan ”selkänojan” oman toiminnan kehittämiselle ja sen myötä lopputulokset avautuvat niin kilpailijoille kuin ralleja seuraavalle yleisölle.

Tässä kokonaisuudessa yhteistyö eri viranomaistahojen kanssa on ensiarvoisen tärkeää, ja niin lajiliitto kuin kilpailujen järjestäjät ovat erittäin kiitollisia siitä, että saamme tehdä näinkin tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa, kuin mitä SPAUK lajin parissa meillä mahdollistaa. On hienoa, että autourheilusta kiinnostuneet viranomaisedustajat antavat veloituksetta oman osaamisensa rallijärjestäjien käyttöön, ja näin ollen omalla panoksellaan edesauttavat kisojen turvallisuutta niin kilpailijoille kuin kilpailuita katsomaan saapuvalle yleisölle.

SPAUK:n jäsenet harjoittavat kilpailuissa mm. Ennakkotutustumisen aikana nopeusvalvontaa, auttaa ja konsultoi järjestäjää erilaisissa kilpailun kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa sekä kilpailun aikana kiertää reitin juuri ennen H-hetkeä ja tarjoaa mahdollisuuden tehdä tarvittavia turvallisuuteen vaikuttavia korjauksia, mikäli niille tarvetta on. Tätä palvelua pidetään rallijärjestäjien keskuudessa todella suuressa arvossa, josta kertoo toki se, että SPAUK:n perinteinen turva-auto on todella ”haluttua tavaraa” ja kiertääkin valtaosan kauden aikana ajettavista rallikilpailuista vuosittain.

Kun kesällä 2016 nousi esille epävarmuus SPAUK:n turva-autotoiminnan jatkumisesta, heijastui se välittömästi suurena huolena niin kilpailujärjestäjien kuin myös lajiliiton piirissä. Kun tieto epävarmuustekijöistä tuli julki, saimme lajiliiton toimistolle useita yhteydenottoja aiheesta, josta kävi selkeästi ilmi se, että kuinka tärkeänä turvallisuutta lisäävänä tekijänä SPAUK:n toimintaa pidetään. Lisäksi esitettiin erilaisia toimintamalleja, joilla toimintaa voidaan jatkaa myös tulevaisuudessa.

Tämän myötä olikin varsin helpottavaa syksyn alussa saada tieto, joka vahvisti että SPAUK:n turva-autotoiminta jatkuu perinteisellä tavalla myös tulevaisuudessa! Tästä on varmasti jo tässä vaiheessa syytä antaa iso kiitos jo etukäteen seuran aktiiveille, jotka osaltaan olivat mahdollistamassa toiminnan jatkumista ja toimivat tulevaisuudessa pyyteettömästi kotimaisen ralliautoilun turvallisuuden edistämisen hyväksi.

Haasteet ralliautoilun parissa on jo nykyään suuret, ja varmasti kasvavat entisestään tulevaisuudessa. Yksi iso tekijä, jolla näihin haasteisiin pystytään vastaamaan, on toiminnan pitäminen ensiluokkaisen turvallisena sekä yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä. Tämän tavoittaan saavuttamisessa on yhteistyö rallijärjestäjien, viranomaisten sekä lajiliiton välillä oltava mahdollisimman mutkatonta. Tässä kokonaisuudessa on myös äärimmäisen hienoa ja tärkeää, että autourheilusta ja rallista kiinnostuneet viranomaisedustajat ovat mukana käytännön toiminnassa ja viemässä osaltaan näkemystä ”autourheilukentältä” myös eri viranomaistahojen suuntaan.

Tästä vielä kerran kiitos ja kumarrus teille autourheileville poliiseille ja tsemppiä tulevaan kisakauteen!

Sari Virta: VI Seinäjokiralli 17.-18.9.2016

Seinäjoki ralli Viikko ehti vierähtää edellisestä kilpailusta, kun taas starttasin Kugan ja lähdin ajelemaan tällä kertaa kohti Seinäjokea. Kotikisat viikonloppuna edessä siis. Aikataulullisesti kilpailu oli hiukan poikkeuksellinen. Lauantai aloitettiin nuotituksella ja illalla ajeltiin viisi erikoiskoetta. Seinäjoella vietetyn yötauon jälkeen sunnuntaina ajeltiin vielä neljä pätkää ennen maalia.

Ennakkotutustuminen

Lauantaina aamukahdeksan paikkeilla ilmoittauduimme kilpailutoimistolla Hotelli Sorsanpesällä papereita hakemaan ja luonnollisesti muutamaa tuttuakin kerettiin moikata ennen kuin katosimme reitille tutkailemaan. Ajeltiin reitti läpi ja haastateltiin paikallisia. Kovasti olivat sitä mieltä, että häiriöksi asti ei ole liikennettä ollut. Päinvastoin, tuntuivat jopa iloitsevan siitä, että kerrankin on kylänraitilla eloa ja menoa. Tähän kun lisätään vielä se, että meidän tutkaan ei sattunut yhtään ylinopeutta, voitiin hyvillä mielin palailla kilpailutoimistoon, nyt Maakunnan Auton tiloihin. Ilmeisesti edelleen pitää paikkansa se, että kun meidän auton tuo kilpailupaikkakunnalle, sen pelkkä näkeminen rauhoittaa jo herkimmät kilpailijat.

Kilpailu

Varsinainen kilvanajo aloitettiin sitten lauantaina iltapäivästä. Startti tapahtui Sorsanpesän takaa joen rannasta ja suunnaksi otettiin Koskenkorva ja Kurikka. Hiukan pasmat sekosivat pätkällä kaksi, koska en ole koskaan ollut niin lähellä tuulimyllyjä ja nyt ajettiin kokonaisen puiston läpi. On ne melko vaikuttava näky. No, mutta matka jatkui takaisin Seinäjoelle huoltoon ja sieltä kotikonnuille Ylistaron suuntaan, Viitala, Alhonjoki ja Kärkimäki. Se on vaan aina hauska fiilis, kun ajetaan kilpaa tai meidän tapauksessa Kugalla teillä, joilla yleensä ajelen fillarilla tai kuljen ihan vaan jalkasin. Todennäköisesti siellä pimeydessä oli katselemassa koko kylän väki.

Sunnuntaina kirkonmenojen aikaan startattiin kisapäivään nro 2. Ja jos oli lauantai tuttua latua, niin nyt ei ollut mitään tuttua, paitsi siirtymä Seinäjoelta Jalasjärvelle. Neljä erikoiskoetta Jalasjärven ympäristössä ajettiin siten, että kaksi pätkää ennen ja kaksi pätkää jälkeen Neste Jalasjärvellä vietetyn huoltotauon.

Yleisesti ottaen ralli meni hyvin. Reitti oli aika nopea, hyväkuntoinen ja mielenkiintoinen. Aikataulutus kahdelle päivälle sai minun mielestäni pelkästään kehuja. Meillä ei ollut muuta ohjelmaa kun ajella reitti läpi, joka kertoo siis sen, että järjestäjä ja reitillä oleva toimitsijalauma on hoitanut omat hommansa hyvin. Käytin sanaa lauma siksi, että toimitsijoita, järjestyksenvalvojia, AT-henkilöstöä ym. tarvitaan niin paljon, että kyllä siitä melkoinen lauma muodostuu. Onneksi he olivat siellä, saatiin tämäkin ralli toteutettua.

Nyt muutama viikko töitä ennen kuin starttaan Kugan seuraavan kerran.

Jukka Lisma: SM Pirelli Ralli 23.-24.9. 2016 Tampereella

Pirelli Ralli 2016 Tampereella Tampereen Urheiluautoilijoiden järjestämä SM Pirelli Ralli toimi samalla Henri Toivosen muistorallina. ”Henkka” olikin monin tavoin esillä, mm. ek 8 järjestettiin nimellä Henkka. Mainittakoon myös, että vuosi 2016 on Tamuan 60-v juhlavuosi.

Kokoonpanolla Kyröläinen-Lisma valmistauduimme uramme viimeiseen Spaukin turva-autokeikkaan. Onneksi hyvissä ajoin ennen viikonloppua tuli tieto, että toiminta todennäköisesti jatkuukin.

Perjantaiaamuna startattiin ennakkotutustumisen merkeissä kilpailukeskuksena toimineen Pirkkahallin kautta kohti Ylöjärven Pengonpohjaa. Matkalla tuli pieni viivytys kiertotien muodossa johtuen kantatiellä 65 tapahtuneen kolarin takia. Muuta erityistä ei tutustumisen yhteydessä tullut eteen.

Pirelli Ralli 2016 TampereellaKilpailun lähtöön kulku tapahtui Hämpin parkin kautta, joka toimi myös kilpailun parc fermena. Lähtölava oli Koskipuistossa Tampereen keskustassa. Kilpailu alkoi perinteiseen tapaan yleisöerikoiskokeella Teivon raviradalla. Toisena ja illan viimeisenä pätkänä oli jo mainittu Pengonpohja. Lähtöpäässä annettiin virka-apua VIP-auton miehistölle. Audissa oli alkanut joku letku vuotaa ja Kugan perästä löytyi ensiapua eli käsipaperia ja nippusiteitä. Itse erikoiskokeella sattui pari pahempaa ulosajoa, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet meille lisätöitä.

Lauantaiaamu lähti käyntiin Savo 1 erikoiskokeella. Siellä meille lyötiin kyytiin sammutin ja huomioliivit vietäväksi maaliin. Aikaisesta aamusta huolimatta ihmisiä oli paljon liikkeellä. Liikkeellä oli myös pari miesporukkaa, joilla oli mukanaan olutta ja punaviiniä keskisuuren lähiöravintolan verran. Kaipa jotkut saavat siten rallista enemmän irti. Järjestyshäiriöitä ei kuitenkaan isoista ihmis- ja alkoholimääristä huolimatta tullut meidän korviin tai silmiin. Ei myöskään Savo toiseen kerran ajettaessa.

Pirelli Ralli 2016 TampereellaErikoiskokeet 4-6 olivat Valkeakosken puolella. Ek 4 lähtö venyi melkoisesti aiheuttaen meillekin siirtymäkiireet loppupäiväksi. Pätkällä olevaan maataloon oli tullut kiireinen eläinlääkärin tarve ja hänen saattoaan odotellessa aikataulu venähti.

Kahdella viimeisellä erikoiskokeella Vesilahdessa ja Sastamalassa etuautoista oli jäljellä enää Spauk ja yksi nolla-auto. Sekin tavallinen siviilimallin auto. Muut neljä etuautoa tippuivat pois teknisten vikojen vuoksi. Siitä huolimatta loppukin rallista sujui meidän näkökulmasta mallikkaasti.

Pirelli rallista jäi jälleen erittäin hyvä maku. Järjestelyporukka oli totutusti osaavaa ja mukavaa. Ensi vuotta odotellessa!

Pauli Heikkola: RJSM Lapua 2016

RJSM Lapua 2016 Viisi osakilpailua käsittänyt Rallin junioreiden SM-sarja ajettiin päätökseen syksyisessä poutasäässä lauantaina 8.10. Lapualla. Mitaleista taisteltiin yhteensä kuuden erikoiskokeen verran, vaikka osittain mestaruus ratkesi jo ensimmäisen EK:n jälkeen, kun pistejohdossa olleesta kuljettajakaksikosta Jarko Mäkelä (RaisUA) joutui keskeyttämään tekniseen vikaan. Tämän jälkeen Olli Pollarin (AlavUA) mestaruusmahdollisuudet vahvistuivat oleellisesti. Tasaisen ja varman ajon tuloksena 23-vuotias alavutelainen Pollari kruunattiin rallin voittajaksi sekä junioreiden Suomen mestariksi. Onnittelut!

RJSM Lapua 2016Nykyisessä konseptissaan kolmatta kertaa ajettu Rallin Suomen Juniorimestaruussarja tarjosi mahdollisuuden kilpailla mestaruudesta viidessä eri luokassa kaikille B- tai A-junioriluokan kilpailijalisenssin omaaville kuljettajille. Sarjassa pystyi kilpailemaan monipuolisella kilpailukalustolla.

Tittelistä kilpailtiin viidessä osakilpailussa, joista kaksi ajettiin talvella (Heinola ja Liminka) ja kolme kesällä (Salo, Kitee ja Lapua). Kaikki kilpailut olivat ns. "pimeitä" ralleja, ja sarjan loppupisteisiin jokainen kuljettaja pystyi käyttämään neljän parhaan osakilpailun tulokset.

Rallin Suomen Juniorimestaruussarjalla on pitkät perinteet, sillä sitä on ajettu vuodesta 1969 saakka. Menneiden vuosien mestareina on monta tuttua nimeä, kuten muun muassa Markku Alén, Marcus Grönholm ja Juha Salo.

Askeettinen kilpailukeskus

Kilpailukeskus oli paikallisella moottoriradalla, Ala-Talkkari Areenalla. Osittain keskeneräinen moottoriurheilukeskus ei vastannut tasoltaan juniorien SM-sarjan päätöskilpailulle vaadittavia puitteita, koska alueen huoltorakennukset olivat vasta kivijalkavaiheessa. Rataosio oli jo valmis ja siellä oli ajettu joitakin kilpailuja.

Tapahtuman oheistoiminnot olivat siis sijoitettuina tilapäisiin parakkeihin. Onneksi sää oli sateeton, vaikkakin navakka tuuli piti kelin varsin koleana. Kaikkiaan kilpailun eri luokkiin osallistui vain 113 autokuntaa.

Erikoiskoe 1:n lähtö oli moottoriradalla, joten kilpailijat siirtyivät lähtöön suoraan varikkoalueelta. Nyt myös huoltojoukot pääsivät seuraamaan kuljettajien suorituksia ensimmäisissä tiukissa mutkissa, joissa alusta vaihtui asvaltilta soralle.

Kolmen erikoiskokeen jälkeen kilpailijat palasivat kilpailukeskukseen huoltotauolle, jonka jälkeen EK 1 ajettiin toistamiseen, nyt EK nelosena.

EK 5 oli legendaarinen Hööpakka, alueen "kruununjalokivi", jota on ajettu molempiin suuntiin kaikissa olosuhteissa. Tällä kertaa kuljettajille oli tarjolla 12,7 kilometrinen versio. Kovasta maineestaan huolimatta tien varrella oli yllättävän vähän katsojia. Järjestäjätkin ihmettelivät sitä etuautojen jälkipalaverissa.

Kokonaisuutena kilpailu sujui aikataulun mukaisesti ilman viivästyksiä. Reitti oli tiestöltään hieno ja siirtymiltään sopivan napakka, kokonaismatka vain 148 kilometriä. Etuautot olivat suorittaneet päivän urakkansa jo kello neljään mennessä.

Poikkeuksellinen nolla-autokalusto

Loppupalaverissa eniten keskustelua aiheuttivat nolla-autot, jotka kaikki olivat järjestäjien hankkimia siviiliautoja. Tämä todettiin yksimielisesti ei-suositeltavaksi malliksi jatkoa ajatellen.

0-auton pääasiallinen tehtävä on suorittaa reitti kilpailunomaisesti, mikä tarkoittaa erikoiskokeilla jo kohtuullisen ripeää etenemistä, jolloin kuljettajilla on kaikki lajiin vaaditut turvavarusteet yllään. Tämä ei toteudu siviiliautolla ajettaessa. Nolla-auton kuljettajana toiminut Hannu Mäki-Ikola toi selvästi esille riskit, jos tämä nyt kokeiltu toimintamalli yleistyisi.

Ehkä 000-autona voidaan käyttää tavallista autoa, mutta kahden ja yhden nollan autot on oltava rallikäyttöön rakennettuja, koska nyt autojen hiljainen ääni ei antanut tarvittavia ennakkovaroituksia yleisölle.

Turva-automme puolestaan ilmoitti liikkumisestaan erikoiskokeella normaalisti ääni- ja valomerkeillä, joka tarkoitti kilpailun alkamisen olevan käsillä, sillä ajopaikkana oli totutusti 20 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa.

Kuga suoriutui toiseksi viimeisestä esiintymisestään kokemuksen edellyttämällä rutiinilla. Viiden ja puolen vuoden "keikkakiertue" päättyy 40. Rantaralliin 22. lokakuuta.

Pauli Heikkola & Eero Lagus: XL Rantaralli 2016

Rantaralli 2016 Historian ensimmäinen Rantaralli ajettiin 6. - 7. maaliskuuta 1971. Startti tapahtui Naantalista klo 19:02, 200 kilometrin ja 8 pikataipaleen reitti suuntautui Maskun, Lemun, Askaisten, Nousiaisten, Mietoisen, Mynämäen, Vehmaan, Laitilan, Kalannin ja Lokalahden kuntien kautta päätyen Taivassaloon.

Nyt juhlakilpailuna ajetun 40. Bahco XL Rantarallin strategiset "mitat" oli 158 kilometrin kokonaismatka, joista erikoiskokeiden (6) osuus oli 63 km. Olosuhteet olivat täysin erilaiset kuin 1971; silloin ajettiin talvella ja pimeässä, nyt kurvailtiin loppusyksyisessä päivänvalossa.

Käytettävä reitti oli osittain samoilla alueilla kuin ensimmäisessä koitoksessa. Moni asia on vuosien varrella muuttunut, mutta tänäkin päivänä voittajalta vaaditaan sopivassa suhteessa nopeutta, taitoa ja malttia. 1971 yleiskilpailun vei nimiinsä Markku Alén, nyt vastaavan tittelin vei Janne Kanerva, vaikka nykyään Historicin viralliset tulokset julkaistaan vain luokittain.

Kilpailu päätti kotimaisen rallikauden, Historic Rally Trophy- sarjan lisäksi. Näiden lisäksi myös yksi merkittävä ajanjakso tuli maalilipulle: luotettava turva-automme Kuga oli viimeisellä työtehtävällään. Viisi ja puolivuotinen "ura" päättyi sopivasti juhlakilpailun merkeissä.

Kun vielä kerhomme viettää kolmikymppisiään, niin itsestään oli selvää, että puheenjohtaja osallistui miehistöön TJ-keikalla.

Eero siis hoiti Kugan kuljettamisen kilpailureitillä ja meikäläinen jakeli tarvittavia koordinaatteja. Kilpailukeskus oli Mynämäen keskustassa paikallisen lukion tiloissa. Saavuimme etuautopalaveriin hyvissä ajoin, kun lauantain aamuvarhaisella pääsi ajamaan vakionopeussäätimen asetuksilla tasavauhdilla.

Kun historialliset kilpa-autot ovat kyseessä, niin on luonnollista, että niiden kanssa joutuu säätämään. Näin nytkin, sillä VIP-auton tekniikka sanoi sopimuksensa irti jo ennen lähtöä. Mutta osaavat miehet hoitivat tilanteen autojen vaihdoilla siten, että paikalliset tukijat ja yhteistyökumppanit pääsivät nauttimaan elämyksellisistä VIP-kyydeistä.

Historic-porukkaa on ansaitusti mainostettu yhtenä suurena perheenä. Tämä tuli jälleen kerran todistettua.

Itse kilpailu sujui suunnitellun aikataulun mukaisesti. Länsirannikon eri autourheiluseurat olivat hoitamassa erikoiskokeiden järjestelyt. Iloista toimitsijaväkeä oli liikkeellä, vaikka paikoin pureva viima sai kelin tuntumaan suorastaan kylmältä. Pukeutumiskysymys, kuten meille todettiin. Onneksi sää pysyi koko päivän poutaisena ja näin kilpailuolosuhteet olivat kaikille samanlaiset.

Kugan ajopaikkana oli tällä kertaa 24 minuuttia ennen ensimmäistä kilpailijaa. Se oli toimiva ratkaisu, sillä EK:t olivat lyhyitä, paitsi tauon jälkeen ajettua nelosta, joka oli kunnioitettavat 18,8 kilometriä.

Jälkipalaverissa ei ilmennyt mitään suurempaa huomautettavaa, taukopaikan sijainti Laitilassa teollisuusalueen reunassa sai muutamia kommentteja hajanaisuudestaan, kun huoltoalueet oli sijoitettu eri rakennusten pihoihin. Tässäkin ilmeni historic-kilpailijoiden yhteisöllisyys.

Tämä oli tässä. Kuga siirtyy nyt ansaittuun vapaaherran rooliin. A Job well done! Mutta onneksi turva-autoilu jatkuu, me saimme toiminnan historian parhaan tarjouksen. Siitä sitten aikanaan tarkemmin erikseen.

Kari Mustalahti: Schotter Cup 2016, Saksa

Schotter Cup 2016, Saksa Jotain uutta pitää aina kokeilla ja niin kilpailijapari Jari Latvala-Kari Mustalahti päätti osallistua Saksan soracuppiin kaudella 2016. Sarja käsitti kahdeksan kilpailua ja kisat oli pääosin soralla, josta kokonaisuutena ehkä 30 % oli asfalttia. Sarja jakaantui erimittaisiin kisoihin, kolmessa kisassa erikoiskokeita oli 70 km, neljässä 35 km ja yksi oli pitkä ralli käsittäen 180 km erikoiskokeita.

Kisat oli tehty matkalaisille mukavalla formaatilla, kun la-aamuna nuotitus alkoi klo 07.00 ja kilpailun startti yleensä klo 12.00 ja maalissa oltiin sitten illan suussa. Näin reissut oli pääsääntöisesti perjantai-sunnuntai.

Ajoimme sarjan vanhalla Mitsubishi Lancer E3 -autolla, jolla pääsi mukaan H-luokkaan. Viralliseen sarjaan ei Suomen lisensseillä päässyt, mutta ulkopuolisille oli tehty oma cup-mestaruus. Tässä cupissa pisteitä jaettiin ainoastaan yleiskilpailusijoituksen perusteella sijoilta 1.-10.

Schotter Cup 2016, Saksa5.3.2016 53. ADMV-Rallye Lutherstad Wittenberg
Kuusi erikoiskoetta, 70 erikoiskoekilometriä. Tiet oli meille sopivia ja asfaltin osuus melko pieni. Kolmelle ensimmäiselle erikoiskokeella ajettiin pohjat. Nelosella spinnattiin, mutta johto oli kuitenkin jo minuutin luokkaa. Viimeisellä erikoiskokeella auto käyttäytyi melko ihmeellisesti ja Jari epäili että on rengas rikki. Painettiin kuitenkin täysillä loppuun ja maalin jälkeen menin katsomaan ulos, että mistä rengas on rikki. Jouduin sitten kertomaan Jarille, että tästä ei renkaan vaihdolla selvitä! Oikea takapyörä oli melkein poikittain, tukivarsi poikki! Pohja-aika kuitenkin tuollekin pätkälle! Maaliin oli 15 kilometriä ja raahauduimme perille sankan kuminkäryn seuraamana. Maalissa oli yllätys, kun kuvaajia oli paikalla varmaan 30. Iso ero Suomen kisoihin. Näin kausi käyntiin yleiskilpailuvoitolla.

23.4.2016 46. ADAC-Roland-Rallye
Kuusi erikoiskoetta, 35 km. Nyt oli asfaltin osuus keskimääräistä suurempi ja yksi kahteen kertaan ajettavista erikoiskokeista oli pelkkää asfalttia. Muutamat paikalliset ajoivat asfalttirenkailla, mutta suurin osa kilpailijoista tyytyi kuitenkin sorapyöriin. Neljän erikoiskokeen jälkeen olimme 3. Sijalla, mutta sitten vitosella katkesi edestä vetoakseli ja loppuun ajelimme pelkällä takavedolla. Sijoitus oli 6.

14.4.2016 15. Emmersdorfer ADAC-Baron-von-Aretin Rallye
Tämä kisa ajettiin etelässä lähellä Itävallan rajaa. Kuusi erikoiskoetta, 35 km. Nyt oli hienot tiet, mutta äärimmäisen liukasta ikitammien keskellä. Ajoimme hyvän kisan ja maalissa totesimme, että voitimme yleiskilpailun. Illalla palkintojen jaossa sitten selvisi, että sijoitus olikin kolmas. Parilla erikoiskokeella oli näytelty keltaisia lippuja, vaan ei meille! Kisan kakkoseksi nousi kilpailija, jolla oli viimeisellä erikoiskokeella moottoriongelma ja hävisi siinä 1,30 min, hyvityksenä keltaisesta sai kuitenkin 8 sekunnin pohja-ajan tuolle pätkälle. Sitä ei voinut ymmärtää. Kotiin lähdimme kuitenkin moraalisina voittajina, vaikka kolmanneksi jäätiinkin!

Schotter Cup 2016, Saksa2.7.2016 5. ADAC-Rallye Bergring Teterow
Jälleen kuusi erikoiskoetta ja 35 km. Tämä oli erikoinen kisa, sillä kaikki erikoiskokeet ajettiin samalla alueella ja radalla, joka oli ns. moottoripyörien maarata. Pohjana monessa paikassa ruoho ja muutamia melko ilmavia hyppyjä. Nyt ei ollut onni mukana, sillä kolmosella jälleen vetoakseli poikki ja keskeytys tässä kisassa.

17.7.2016 21. ADAC-Ostbayern-Rallye
Taas palattiin etelään lähelle Itävallan rajaa. Kuusi erikoiskoetta, 35 km. Hienot soratiet, asfalttia vain joku sata metriä. Kaikille kuudelle erikoiskokeelle pohjat ja yleiskisan voitto.

27.8.2016 14. ADMV-Janinas Wedemark-Rallye
Tässä kisassa 70 ek kilometriä ja kuusi erikoiskoetta. Ek1 ja Ek4 oli kokonaan asfalttia ja loput kokonaan soraa. Kakkosen jälkeen olimme kilpailussa toisena. Kolmosella pamahti vaihteeksi vetoakseli edestä poikki ja kauden toinen keskeytys. Tässä kohtaa pitää mainita, että näissä 35/70 kisoissa ei saa autoja huoltaa lainkaan, joten korjaaminen ei onnistu.

Schotter Cup 2016, Saksa28.-29.10.2016 19. ADMV-Lausitz-Rallye
Sarjan ns. pitkä kisa ja kaksipäiväinen. 13 erikoiskoetta, yhteensä 180 km. Molemmista päivistä oli luvassa omat pisteet. Perjantai-iltana neljä pätkää pimeässä. Ykkösen startista 150 metriä oli hyppy, jonka alastulossa kytkinakseli poikki ja se oli siinä. Melko synkät mietteet kun pohdittiin, että tuskinpa autoa saadaan kuntoon super-rally starttia varten. Auto saatiin huoltoparkkiin ja siellä mekaanikot töihin. Lähdimme siitä Jari kanssa hotellia kohtia ja noin 15 minuutin päästä tuli soitto, että auto on kunnossa. Varaosavastaava Jari-Matti oli tämänkin asian huomioinut ja varaosissa oli kytkinakseli. Toiselle päivälle sitten startattiin kisan viimeiseltä sijalta! Tarkoitus oli ajaa pisteitä toisen päivän kilpailusta. Päivä lähti mukavasti käyntiin ja lopulta nousimme kokonaiskisassa sijalta 70. yleiskisan 32 sijalle. Toisen päivän sijoitus kansallisessa sarjassa oli 3. joten pisteitä saimme mukavasti cup-voittoa ajatellen.

12.11.2016 44. ADAC/PRS-Havellandrallye
Viimeinen kilpailu sarjassa, 10 erikoiskoetta, 70 km. Reitillä oli kaikkea mahdollista pintaa ja erikoisin oli ek, jossa oli asfalttia, laattabetonia, betoniuraa ja jossa oli ruohoa keskellä, soraa, mutaa ja pelkkää ruohoa. Meille riittäisi 7. sija cup-mestaruuteen ja ajoon lähdettiinkin hieman varmistellen. Olimme yleiskisassa sijoilla 3-4, joka oli sopivasti tavoitteen mukaan. Sitten tuli pimeys ja paikoitellen mahdoton sumu ja pienestä pakkasesta johtuen varsinkin betoniosuudet jäätyivät. Olihan vaikeaa. 7. erikoiskokeella sitten jäinen vasuri sumussa tuli silmille ja siitä mentiin peltoon. Seikkailu pellolla vei aikaa, kun ei nähnyt, missä tie menee ja mistä sinne pääsee takaisin. Lopulta löytyi reikä, joka oli maalilinjalla. Ajosuuntaan ei mahtunut kääntymään, siinä olisi ajanoton valokennot jääneet auton alle! Siispä nokka tulosuuntaan ja siitä pakilla maaliviivan yli. Aikaa oli siinä mennyt liikaa ja lopulta kympin jälkeen tulokset näytti siltä, että cup-voitto vaihtui hopeaksi. Sitten paljastui, että 7/10 erikoiskokeen tiekirjassa oli ollut virhe ja osa kilpailijoista oli ajanut sitä väärin. Kyseiset erikoiskokeet peruttiin kokonaan ja lopulta tuloksena meille yleiskisan 2. sija ja cup-mestaruus!

Lopuksi
Kokonaisuutena kausi oli mielenkiintoinen ja toi runsaasti uusia kokemuksia. Hyvinkin erilaisilla teillä ja alustoilla ajettiin ja olosuhteita oli jos jotakin. Latvala Motorsport kiittää kaikkia mukana olleita kaudesta! Ensi vuonna jatketaan ja Tunturirallissa Latvala-Mustalahti nähtäneen kilpailunumerolla 60! Arvata voi, minkä vuoksi juuri tuo numero. Suunnitelmissa on osallistua kaudella 2017 uudelleen Saksan sarjaan ja lisäksi Belgian poliisiralliin.

Tuomo Laitila ja Tatu Savela: Ollin Sora ralli, Jämsä, 18.6.2016

Ollin Sora Ralli Jämsässä 2016 Edellisestä rallista Jämsässä on tullut kuluneeksi reilu kolme kuukautta ja jälleen ajetaan rallia Jämsässä, tällä kertaa vaan lumen ja jään sijaan soralla.

Tutun kaavan mukaan pakkailin edellisenä iltana kaluston valmiiksi seuraavaa aamua varten. Huoltomieheksi oli jälleen lupautunut appiukko-Seppo. Aamulla lähdimme Sepon kanssa liikkeelle kohti Jämsän Hallia. Tatu poimittiin matkan varrelta kyytiin ja suunnistimme Halliin kilpailukeskukseen. Tämäkin ralli oli jälleen sopivan matkan päässä, kun matkaan ei kulunut kuin reipas tunti. Perille päästyämme purimme kaluston ja ilmoittautumisen ja katsastuksen kautta siirryimme odottamaan omaa lähtövuoroa.

EK1 Lähdelepo, 7,60km
Koko päivän oli tullut vettä taivaan täydeltä ja liikkeelle lähdettiin ensimmäistä kertaa uusilla takarenkailla. Kokemuksena sinällään uusi, ettei uusia renkaita ole tainnut olla käyttöautoissakaan vuosikausiin ja kilpa-autossa ei koskaan. Lähtö valot sammui ja potkaistiin Bemari liikenteeseen. Ensimmäinen pätkä ajeltiin läpi ihan pitoa ja autoa tunnustellessa. Talvella vaihdettujen säädettävien takatukivarsien vaikutusta soralla ei ollut oikein tiedossa, kun edellisen kerran olin Bemarilla ajanut nimen omaan talvella JMK-rallissa. Rankkasateen liukastamalla tiellä mentiin varman päälle ja pätkän jälkeen jäi ajatukseksi, että olisinhan tuota kovempaakin voinut ajaa, mutta päästiin ainakin eka pätkä maaliin. Ekan pätkän aika oli luokassa 16.

Ollin Sora Ralli Jämsässä 2016Ek2 Niinimäki, 14,99km
Toinen pätkä ajettiin ihan erilaisella sykkeellä kuin ensimmäinen. Lähdin kiristelemään vauhtia heti alusta ja tie oli aika jouheeta ajettavaa ja paikoin melko kovavauhtistakin. Sade oli tauonnut hetkeksi ja saimme ajaa melkein koko pätkän läpi käyttämättä vinkkareita. Tie oli kuitenkin melkoisen märkä ja liejuinen koko päivän jatkuneen sateen jäljiltä. Matkalle mahtui muutama pikku tilannekin, mutta ei kuitenkaan mitään isompaa. Kireämmällä ollut sinkki edes auttoi nopeampaan maaliin pääsemiseen ja maalissa saimmekin huomata, että olimme kirjauttaneet luokan 4. nopeimman ajan.

Ek3 Kavala, 12,38km
Toisen pätkän jäljiltä meno maistui ja kolmannelle pätkälle lähdettiin taas ajatuksena ajaa vähintään samalla tahdilla kuin toisellakin pätkällä. Kolmas pätkä oli edellisen kaltainen paikoin jouheeta ja kova- vauhtista, mutta mahtui pätkälle muutama hankala putoava tai nypyn takaa kääntyvä kurvikin. Niin sitä taas mentiin sen minkä kohtuudella ehdittiin, vaikka muutamaan paikkaan tuli taas nostettua ja himmailtua ihan turhaa, mutta toisaalta ainakin pari paikkaa mentiin niin limiitillä, että olisi voinut niihin vaikka vähän nostaakin. Pätkä oli yhtä märkä ja liejuinen kuin edellisetkin ja sataa tihkutteli koko pätkän ajan. Kohtuullisen hyvin tultiin kuitenkin pätkä läpi ja maalissa kirjautimme toistamiseen luokan 4. nopeimman ajan.

Ollin Sora Ralli Jämsässä 2016Ek4 Petääjärvi, 11,56km
Valojen sammuttua taas kytkin ylös ja menoksi. Pätkän alkupää oli melko isoa ja kovavauhtista tietä, mihin ei ollut sadekaan tehnyt isoja tuhoja. Tienpinta oli hyvässä kunnossa, eikä tällä pätkällä ollut alkupäässä liejuuntumistakaan havaittavissa. Loppu pätkällä mentiin jälleen pienemmälle tielle ja siellä on tien pinta läärääntynyt liejuisen liukkaaksi. Neljäs pätkä tultiin siististi läpi, eikä tälle pätkälle tullut edes yhtään tilannetta. Siistillä ajolla saimme jälleen kirjautetuksi pätkälle luokan 4. nopeimman ajan.

Ek5 Riukusalmi, 8,35km
Ennen pätkää katseltiin Tatun kanssa tuloksia netistä ja huomasimme, että olemme omassa luokassa tuossa vaiheessa 3. ja toiseen sijaan on viisi sekuntia väliä. Edellinen pätkä ajeltiin siististi läpi ja mieleen hiipi ajatus, että olisikohan tuo toinen sija otettavissa, jos hieman kiristäisi tahtia. Valojen sammuttua lähdimme kiiruhtamaan maalia kohti. Pätkä lähti pieneltä ja kapealta tieltä liikkeelle ja aika pian lähdön jälkeen tuli ensimmäinen tilanne eteen kun hieroin Bemarin helmalla ojan reunaa. Onneksi ei ihan kuitenkaan kaatunut, ei ollut kuitenkaan kaukana. Tämä ehkä hieman rauhoitti menoa ja pienen tien osuus ajeltiin loppuun kieli keskellä suuta. Pätkän loppuosa oli isompaa ja nopeampaa tietä ja sitä laskettiinkin reippaasti menemään niin kauan kuin laskettiin. Muutaman jouheen kovaa ajettavan mutkan jälkeen tie lähti kääntymään oikealle jyrkemmin kuin muutama edellinen kurvi. Aavistuksen liian lujaa mutkan sisään menoon ja siinä vaiheessa huomasin, että mutkassahan on kaide. Yritin henkeä pidätellen ohjastaa Bemaria siinä toivossa, ettei osuisi, ainakaan paljoa. No, eihän se taaskaan ihan putkeen mennyt. Bemari kävi yllättävänkin kovaa kaiteeseen ja paiskasi perää tielle, hetken sompaamisen jälkeen auto oli jälleen oikeaan suuntaan menossa, mutta nyt siitä puuttui ohjattavuus ja jarrut lähes kokonaan. Tämän seurauksena Bemari pysähtyi tien vasemmalle puolelle ojaan. Kömmittiin Tatun kanssa ulos autosta, kartturin puolelta molemmat, kun auto oli sen verran hyvin ojassa, ettei kuskin ovi auennut.

Ollin Sora Ralli Jämsässä 2016Isolla numerolla mentiin ja meidän jälkeen tuli varmaan alle 10 autoa, jonka jälkeen purkuauto jo ajeli paikalle. Purkuauton perässä tuli joku palokunnan hööki ja brankkarit ystävällisesti vetäisivät Bemarin takaisin tielle. Tässä vaiheessa pääsi katselemaan autoon tulleita vaurioita, jotka olivat; molemmat vasemman puolen renkaat ja vanteet, kaikki tukivarret vasemmalta takaa ja vasen vetoakseli sekä 25 senttiä helmapeltiä oli jäänyt matkalle. Eninten vaurioista itketti melkeinpä nuo renkaat, jotka olivat uusia ja molemmissa oli nyt kyljessä reikä. Auton koriin ei tullut kuin kohtuu pienet naarmut takakulmaan ja takavaloon, takavalo säilyi kuitenkin naarmuja lukuun ottamatta ehjänä. Seuraavaksi oli edessä melkoiset talkoot saada kolmejalkainen baijerilainen kärryn lavalle. Avuksi tuli muutama, ilmeisesti järjestäjän puolen henkilö. Bemari saatiin kyydille ja ennen lähtöä käytiin vielä katsomassa paikka mihin kopsahti. Kaide oli reilusti kallistuneena ojaa kohti ja kaiteen pystytolpan reuna osui ensin helmaan ja vei siitä pätkän mennessään ja sen jälkeen tarttui renkaan ja vanteen väliin ja repi koko takakulman irti. Varsinaisesti kaiteeseen tuli vain hentoinen kosketus, mutta pystytolppa teki tuhojaan. Kaiteesta oli havaittavissa, että se on ojaan ollut makuuksillaan jo ennen osumaa ja incar-videolta tämä on myös nähtävissä.

Asiaa on ehditty spekuloida isommallakin joukolla ja mikäli kaide olisi ollut pystyssä matka tuskin olisi tuohon mutkaan jäänyt. Aiemmin oli tällä pätkällä huomiomerkki, mutka ja isoja puita takana. Metsän keskellä ajettaessa välillä on isoja puita ja välillä pieniä puita, mutta olisikohan tuon ojaan kallellaan olevan kaiteen voinut merkata, kaiteen takana oli kuitenkin 15 metriä pudotusta ja pieni joki? Saipahan muutama kuvaaja nauhalleen vähän tilannetta. Eniten melkein ottaa päähän se, että kokonaan ilman kaidetta tuossa mutkassa olisi ollut korkeintaan ujo roikku.

Jos vaan auton saa kohtuudella kuntoon lähdetään seuraavaksi kokeilemaan onnea 16.7.2016 AutoGlym ralliin Kangasalle.

Tuomo Laitila ja Tatu Savela: AutoGlym ralli, Kangasala, 16.7.2016

Pirelli Ralli, Tampere, 24.9.2016 Edellisestä rallista Jämsässä on tullut kuluneeksi kuukauden päivät ja tuon kuukauden aikana on saanut autotallissa taas nikkaroida. Edellinen ralli päättyi toiseksi viimeisellä pätkällä kaiteeseen ja sen seurauksena sai tehdä hieman peltitöitä ja vaihdella tukivarsia. Auto saatiin kuitenkin kohtuudella kisa-kuntoon ja päätimme lähteä Kangasalalle viivalle. Pakkailin jälleen edellisenä iltana kaluston valmiiksi seuraavaa aamua varten. Huoltomiehen virkaa oli jälleen hoitamassa appiukko-Seppo. Aamulla suuntasimme Sepon kanssa kohti Kangasalaa. Tatu hyppäsi matkan varrelta kyytiin ja suuntasimme keulan Ysitietä etelään. Keski-Suomi on ralliharrastajalle kohtuullisen hyvä sijainniltaan, kun tähänkin ralliin matka-aika oli vain noin kaksi tuntia. Perille päästyämme purimme kaluston ja ilmoittautumisen ja katsastuksen kautta odottamaan omaa lähtövuoroa.

EK1, 9,4km
Ennen lähtöä sovimme Tatun kanssa, että aikoja ei katella kesken kaiken ja sama ukaasi annettiin myös Sepolle, tai Sepolle sen verran, ettei ainakaan kerro meille tuloksia. Lähtövalot sammuivat ja potkaistiin Bemari liikenteeseen. Ensimmäinen pätkä oli ihan hyvässä kunnossa ja kohtuu paljon kääntyili kokoajan. Melko alkupuolella pätkää oli jonkunmoinen suoran pätkä, missä oli välillä nyppy. Nypyn jälkeen näkyi tien reunassa auto parkissa ja tein nopean johtopäätöksen, että alusta on antautunut hypyssä ja laskin nilkka suorana nypylle ajatuksella, että Bemari kestää vähän hypätä. Nypylle kun tultiin tein nopean havainnon, että nypyn jälkeen onkin vasen-oikea, jonka jälkeen vasta alkaa suora. Onneksi nypyn ylitys mentiin sen verran keskeltä yli, että alastuloon vielä tie riitti nippa nappa. Autolle, jonka näin parkissa tien reunassa, ei tie ollut vissiin riittänytkään. Tämä pikku tilanne heti pätkän alkuvaiheilla ehkä hieman rauhoitti menoa ja loppu pätkällä nostettiin joka nyppyyn ja kurviin ehkä tarpeettomankin paljon. Ekan pätkän aika oli luokassa 6.

Ek2, 10,33km
Toiselle pätkälle lähdettiin taas ajamaan omaa ajoa ja aikoja ei menty katseleen. Lähtövalojen sammuttua kytkin ylös ja menoksi. Tie vaikutti lähdössä melko pieneltä ja alkuun aika jouheelta. Vähän matkan päästä tie alkoi kääntymään jyrkemmin ja välillä oli kovaa ajettavia kurveja ja välillä tuli tiukempia kurveja. Eräs paikka, joka oli koitunut useamman kuljettajan kohtaloksi, jopa nuottiluokassa oli tie loppunut kesken, mentiin varoituksella läpi ja siltä osilta ehkä pätkän haastavin paikka päästiin turvallisesti läpi. Oman haasteensa toi pellot ja hakkuuaukot, joita oli pätkän varrelle melko runsaasti. Monta paikkaa tuli nostettua turhan takia, mutta päästiinpä pätkä maaliin asti. Pätkä ei oikein sopinut minun autoni välityksille, kolmonen oli liian lyhyt ja nelonen taas liian pitkä. Keppiä piti hämmentää kokoajan, mikä ehkä hieman rikkoi rytmiä. Maalissa kirjautimme pätkälle luokan 7. nopeimman ajan.

Huolto
Kahden pätkän jälkeen oli vuorossa huolto, joka piti sisällään lähinnä sämpylän ja banaanin syönnin sekä pyöränmuttereiden kiristyksen. Vaikka eipä huoltoon ollut kyllä aikaakaan varattu aivan mahdottoman paljon. Seppo kyseli, että haluttiinko tietää tämän hetkistä sijoitusta? Tätähän me ei missään nimessä haluttu tietää. Sen verran Seppo kuitenkin kaikesta vastustelusta huolimatta paljasti, ettei olla viimeisenä.

Ek3, 13,36km
Kolmas pätkä vaikutti jouheemmalta kuin kaksi aiempaa. Tie oli edelleen suhteellisen kapeeta, mutta mutkat oli jouheempia ja kovempaa ajettavia. Toisaalta tuli kuitenkin nostettua taas, ehkä tarpeettomankin paljon joihinkin mutkiin. Tie oli kuitenkin aika kapea ja kovavauhtisessa leveässä luistossa tie loppuu äkkiä kesken. Lisäksi tienreunat oli aika jyrkkiä, joihin helma haukkaa helposti kiinni ja kaataa koko auton. Pätkä ajettiin turvallisesti maaliin ilman tilanteita ja maalissa kirjautimme luokan 5. nopeimman ajan.

Ek4, 14,02km
Valojen sammuttua taas kytkin ylös ja menoksi. Neljäs ja viimeinen erikoiskoe oli pätkistä kaikista kovavauhtisin. Koko rallin aikana en ollut tarvinnut 5.vaihdetta missään ja tällä pätkällä saattoi vitonen käydä reiässä parikin kertaa. Pätkä oli pääsääntöisesti jouheeta ja ihan hauskaa ajettavaa. Jonkin verran itsellä on hakusessa tuo peltojen keskellä ajaminen, kun ei voi seuraavaa kurvia haistella oikein millään. Tarkkana sai olla senkin takia, kun tälle reitille oli kaivettu uudet ojat ja tien reuna oli veitsen terävä. Vähän ennen pätkän maalia tultiin vasemmalle kääntyvälle peltoaukolle, mikä hieman aiheutti sydämentykytyksiä. Kaikki eivät olleet kyseisellä peltoaukolla selvinneet pelkillä sydämentykytyksillä, vaan lisäksi varmasti tarvitaan vasaran nakutuksia. Pätkä ajettiin kuitenkin ilman isompia tilanteita maaliin ja tällä pätkällä meidän vauhti riitti luokan 4. nopeimpaan aikaan. Kokonaisuutena ralli ajettiin maaliin ja maalissa katselimme sovitusti vasta aikoja. Lopputuloksissa löysimme nimemme luokkasijoitusten kohdalta 5. sijalta ja B-Junioreiden 6. sijalta. 2,4 sekkaa kun olisi kiristänyt, olisi sijoitusta saatu parannettua pykälän verran, mutta parhaalta tuntui viedä ehjä auto kotiin odottamaan seuraavaa starttia.

Tuomo Laitila ja Tatu Savela: Pirelli Ralli, Tampere, 24.9.2016

Pirelli Ralli, Tampere, 24.9.2016Edellisestä rallista Kangasalalla onkin tullut kuluneeksi jo kaksi kuukautta ja edellisen rallin jäljiltä autoon on vaihdettu edellistä 4.45:sta tiheämpi 5.1:n perävälitys. Pirelli Ralli valikoitui omaan kalenteriin kohtuu etäisyyden ja kohtuu hinnan vuoksi, tarjolla oli 68 Ek/km 200euron ilmoittautumismaksulla. Tämä olikin ainoa lähellekään järkevän hintainen ralli, Harrasterallin järjestämiä Shell Piippola ralleja lukuun ottamatta. Vaikka eipä tästäkään rallista sitten järkevän hintaista tullut, mutta enhän minä sitä vielä ilmoittautumis-vaiheessa tiennyt.

Tutun kaavan mukaan pakkailin edellisenä iltana kaluston valmiiksi seuraavaa aamua varten. Seppo oli jälleen pestattu huoltomiehen virkaa hoitamaan. Aamulla suuntasimme auton keulan Tamperetta kohti, ralli oli jälleen siedettävällä noin kahden tunnin etäisyydellä kotoa. Perille päästyämme purimme kaluston ja ilmoittautumisen ja katsastuksen kautta odottamaan omaa lähtövuoroa. Ilmoittautumisen loppumisajan ja lähdön välinen aika oli niin pitkä, että välissä olisi ehtinyt katsomaan vaikka Tuntemattoman Sotilaan.

Pirelli Ralli, Tampere, 24.9.2016EK1 (EK6 Uskila), 24,19km
Meille ensimmäinen erikoiskoe oli varsinaisesti jo rallin kuudes erikoiskoe. SM-kilpailijat ja muut nuotista ajavat olivat ajaneet tämän pätkän jo kahteen kertaan. Jännitys oli jälleen lähtöviivalla huipussaan. Minulla menee yleensä ensimmäinen pätkä ihan lämmitellessä, mutta nyt ei olisi varaa, koska ensimmäinen pätkä on jo yli kolmanneksen rallin kokonaispituudesta. Valojen sammuttua auto liikkeelle ja ensimmäinen pätkä uudella perällä hieman opettelutti, eikä ajaminen tuntunut kyllä oikein muutenkaan lähtevän niin kuin pitäisi. Paikoitellen pätkälle oli kulunut jo jyrkimpiin kurveihin niin syvät urat, että pohjapanssarin varassa mentiin pitkät pätkät. Vauhtia täytyi pitää ainakin sen verran, ettei jää spooriin pohjasta kiinni. Pätkä tultiin maaliin ilman tilanteita ja maalissa oltiin luokan 7. nopeimmalla ajalla.

Ek2 (EK7 Savo), 8,25km
Seuraavaksi oli vuorossa legendaarinen Savon erikoiskoe. Sen verran olin joskus pätkän incareja katsellut, että paikoitellen oli hyvinkin isoa kiveä heti tien vieressä, lipsahdukset voisi olla kohtalokkaita. Lisäksi Savon ajaneet tai kyydissä istuneet sanoivat, ettei siellä suoraa pätkää ole missään vaan tie kääntyy koko ajan. Valojen sammuttua Savoa lähdettiin syöttämään Bemarilla. Ajaminen tuntui ehkä hitusen paremmalta kuin edellisellä pätkällä ja tiekin vaikutti olevan paremmassa kunnossa kuin edellinen. Pätkä ajettiin läpi taas varman päälle ilman tilanteita ja maalissa kirjautimme luokan 5. nopeimman ajan.

Pirelli Ralli, Tampere, 24.9.2016Ek3 (EK8 Henkka), 17,34km
Rallin kahdeksas (meille kolmas) erikoiskoe oli nimetty edesmenneen Henri Toivosen mukaan. Kolmannelle pätkälle lähdettäessä ei jännitys ollut enää niin käsinkosketeltavaa. Valojen sammuttua auto liikkeelle ja sinkki tiukalle. Pätkä oli hienoa ja hyväkuntoista tietä. Ajamiseenkin alkoi löytyä jonkinlaista rytmiä ja ajaminen oli paljon rennompaa, verrattuna ensimmäiseen erikoiskokeeseen. Lisäksi uuteen perävälitykseen alkoi tottua ja turha vaihdekepin vatkaaminen jäi vähemmälle. Tuolla 5.1:llä perävälityksellä Bemari tuntuu jaksavan mennä vaikka kierrokset hieman tipahtaisikin. Pätkä tultiin ihan hyvin rennolla otteella läpi ja pätkän maalissa kirjautimme luokan 3. nopeimman ajan.

Ek4 (EK9 Ekojärvi), 18,2km
Ennen pätkän lähtöä teimme taas sen virheen, että katseltiin aikoja ja huomattiin olevamme B-junnujen 4. sijalla ja 3. paikkaan oli vain 0,4 sekuntia väliä. Ajatuksena oli tietenkin, että kiristetään tahtia ja otetaan pykälää parempi sijoitus. Valojen sammuttua kytkin ylös ja menoksi. Alkuun vaikuttikin, että nyt menee hyvin. Tie oli melko jouheeta pitkän matkaa. Pieniä nypyn ylityksiä oli aika monta ja nypyn takaa tie jatkui monesti jouheena. Tultiin suhteellisen pitkä pätkä nypyltä toiselle jopa melko rohkeasti. Sitten tulikin nyppy minkä nokalla huomasin, että nyt sitten tulikin jyrkempi kurvi. Tässä vaiheessa tein jo diagnoosin, ettei enää ole menestymisen mahdollisuuksia, vaan pihalle mennään. Yritin kääntää autoa vielä kurviin ja toivoin ettei tulisi valtavia vaurioita. Auto lähti pikku hiljaa kääntymään, mutta samalla loppui tie kesken ja oikea helma nappasi tienpenkkaan kiinni ja auto lähti pyörimään. Myöhemmin puhelimen GPS ohjelmaa tarkistellessa havaitsin nopeuden olleen noin 100-115km/h auton lähtiessä pyörimään. Hetken aikaa pidin vielä epätoivoisesti ohjauspyörästä kiinni kunnes päästin siitä irti, eihän matkustajan kuulu noin yleensäkään roikkua ohjauspyörässä. Melkoisen rytinän lakattua pysähtyi auto pyörilleen tielle perä menosuuntaan. Nopeasti paikalle tuli katsojia kyselemään, että ollaanko kunnossa? Oltiinhan me, siis fyysisesti kunnossa. Autosta ulos noustuani katsojat jo kantoivat auton osia yhteen läjään, kannossa oli peräkontinluukkua ym. Katselin auton romua alahuuli väpättäen ja mietin, että tässäkö tämä ralliharrastus sitten oli. Sen jälkeen puhelua Sepolle, että traileri perään ja hakemaan. Ulosajopaikkaa katsellessa huomasin kahdessa paksussa haavassa pilkat noin 2,5 metrin korkeudessa, melkoista on meno ollut. Isolla numerolla taas mentiin ja muutaman auton jälkeen tuli purkuauto ja ambulanssi ym. Purkuautosta antoivat vielä kupongin käteen, että auto pitää viedä jälkikatsastukseen.

Pitemmän tovin kuluttua Seppo tuli paikalle ja seuraavaan mutkaan Golfin ulosajanut kilpailijapari avusti Bemarin trailerille laitossa, onneksi kaikki pyörät oli alla ja vieläpä melko lailla suorassakin. Jälkikatsastuksessa oltiinkin joskus puoli yhdentoista aikaan ja siellä katsastaja tutki auton ja raapusti merkinnät katsastuskorttiin. Kotimatkalla autossa olikin sitten aika vaisu tunnelma. Kotona olin lähempänä kahta yöllä ja pestyäni hiekat ja lasinsirut niskasta painuin nukkumaan siinä toivossa, että herätessäni on Bemari jälleen kunnossa. No eihän se mitään kunnossa ollut, epämääräinen romukasa oli trailerin päällä pihassa kun aamulla keittiön ikkunasta ulos katsoin.

Jossain vaiheessa valittelin eräälle kaverille, ettei jäänyt kuin kuskin ovi ehjäksi Bemarista. Kaveri vastasi, että siihenhän se on hyvä alkaa rakentamaan uusiksi. No siihen sitä sitten aletaan rakentamaan. Seuraavan kerran kisailen, kun autosta on jälleen muutakin ehjää kuin yksi ovi.

Vilppu Linjama: Täyttä rallia - VI Seinäjoki-ralli 17.-18.9.2016

VI Seinäjoki-ralli 17.-18.9.2016 Historic-sarjan IV-osakilpailu järjestettiin hieman totutusta poiketen kaksipäiväisenä. Yhteensä reitille oli järjestetty yhdeksän erikoiskoetta, sisältäen lähes 100 erikoiskoekilometriä.

Aikataulu oli rakennettu siten, että lauantaina kilpailun ensimmäinen osio starttasi vasta viiden aikaan ja tästä syystä aamun toimet, sekä kilpailupaikalle siirtyminen sujuivat rauhassa päivän aikana.

Lähdimme kisaan Eetu Ekosen toimiessa jälleen konttoristina ja kilpailunumeroksi meille annettiin järjestäjien toimesta numero 5. Kilpailun huoltoalueena toimi tuttuun tapaan Maakunnan Auto Seinäjoella. Kilpailukeskus ja lähtö olivat hotelli Sorsanpesässä.

Jari Lyytikäisen muistolle

VI Seinäjoki-ralli 17.-18.9.2016Kilpailun lähtöpaikalla tapasin hyvän kanssakilpailijan Raimo Lindenin. Raimon kartanlukijana on toiminut rallipiireissä jo 80-luvulta touhunnut jyväskyläläinen Jari Lyytikäinen. Jari on ajanut myös Spaukin ilmoittamana ja istunut viimeksi kyydissäni 2015 vuoden Toivakka-rallissa. Jari on tullut tunnetuksi ystävällisyydestään ja pyyteettömästä avuliaisuudestaan. Hän on autellut eri ralliharrastajia vuosien varrella monin tavoin, näkyvimpinä lukuisien kilpa-autojen maalaustyöt.

Lähtöpaikalla Linden kertoi saaneensa edellisenä iltana suruviestin, jonka mukaan Jari oli menehtynyt äkillisesti. Raimo kertoi miettineensä kilpailuun lähtöä, mutta ajatellut illalla kotona haravoidessaan, että asia ei muuksi muutu kotiin jäämällä ja päättänyt lähteä kisaan. Ennen matkaan lähtöämme totesimme myös, että näin Jarikin olisi varmasti halunnut. Päätimme, että tämä kisa ajetaan ja sorat lennätetään Jarin muistolle.

Ensimmäinen lenkki

Ensimmäinen lenkki sisälsi kaksi erikoiskoetta Koskenkorvan ympäristössä. Hiljaisella mielellä ja hieman pala kurkussa ajelin ensimmäisen erikoiskokeen lähtöön. Aloituserikoiskoe oli Pohjanmaan tapaan kovavauhtista peltojen keskellä mutkittelevaa tietä. Aloitus oli vaativa myös siksi, että laskeva aurinko paistoi viime säteitään matalalla suoraan edestäpäin. Ojanpenkkojen ja tien hahmottaminen hankaloituivat huomattavasti. Vauhtiin kuitenkin päästiin ja alkujännitys alkoi muuttua nautinnoksi.

Toinen erikoiskoe olikin sitten jo pidempi 14 kilometrisenä. Alun isolla tiellä rohkeus ja auton huippunopeus eivät meinanneet riittää. Lisäksi peltoaukeille laskeutunut utu loi oman haasteen tien hahmottamiselle. Loppupäässä pätkää tien alkoi kaventua ja viimeiset viisi kilometriä oli pientä, paikoin paljonkin kääntyvää tietä. Pätkän maalissa oli jo pieni hiki punakoilla kasvoilla.

Aloituslenkin jälkeen menimme huoltoon, jossa huolto laittoi meille lisävalot iltalenkkiä varten. Illan alkaessa hämärtyä, jatkoimme illan kahdelle erikoiskokeelle. Erikoiskokeen kolme lähdössä oli tunnelmaa, kun vanhat veteraaniautot odottivat peltojen keskellä erikoiskokeelle lähtöä. Samaan aikaan täysi kuu nousi taivaanrannasta maisemaa valaisemaan. Yksi kerrallaan autot ajoivat lähtöön, laittoivat lisävalot päälle ja lähtivät matkaan. Ilmassa leijui vanhan ajan rallihenkeä.

Mekin starttasimme yön selkään. Pätkän alku oli kovavauhtista ja pimeässä lisävaloilla ajaminen tuntui aluksi oudolta. Loppupäässä oli vielä kääntyvä asfalttipintainen osuus, jolla aina tuntuu, ettei oikein tiedä, miten siellä tulisi sorarenkaalla ajaa.

Neljäs erikoiskoe oli osiltaan tuttu, olinhan istunut sen kartturin paikalla Hintsalan Timon kyydissä paria vuotta aiemmin. Erikoiskokeen pari ylläripaikkaa muistin. Loppupäässä pätkää ajo meni jotenkin sähläämiseksi, mutta hauskaa oli.

Illan viimeinen erikoiskoe ajettiin nyt lännen suunnasta Isonkyrön keskustaan. Isonkyrön valtava kivikirkko lakeuden keskellä on itsessään nähtävyys. Tämän pätkän alkupäässä tiellä oli runsaasti irtosoraa, joka teki tienpinnasta liukkaan. Loppupäässä pätkää sisämutkien oikominen oli estetty laittamalla niihin valkoiset heinäpaalit, sellaiset munan näköiset, tiedättehän. Niiden mukaan oli helppo suunnistaa mutkasta seuraavaan, kun antoi katseen vain hyppiä ”munalta munalle”. Erikoiskoe oli nopeasti ohi ja jatkoimme Isonkyrön keskustan läpi kohti iltahuoltoa.

Auto yöparkkiin ja miehet illalliselle

Iltahuollon jälkeen autot ajettiin Sorsanpesän tuntumassa olleeseen yöparkkiin. Jatkoimme paikallisien vinkin perusteella Jerikon grillille illalliselle. Tuon jälkeen painuimme hotellille nukkumaan. Maaten asetuttuamme huoneen täytti hyvin nopeasti tasainen tuhina. Unta ei tarvinnut odotella.

Toinen lenkki

Aamulla heräsimme virkeinä ja aamupalan jälkeen menimme Sorsanpesälle valmistautumaan toiseen ajopäivään. Olo oli kuin isoilla pojille, kun sai hotellilla vetää ajokamppeet päälle ja tiesi uuden rallipäivän olevan edessä. Ennen yöparkin avautumista meillä oli mukavasti aikaa jutustella muiden kilpailijoiden kanssa ja verrata edellisen illan kokemuksia.

Lähdimme ajallamme matkaan. Ensimmäisenä erikoiskokeena ajettiin paikallisen autourheiluseuran harjoituspätkänä käyttämä lyhyehkö yksityistie. Pienen tien kääntyilevä luonne yhdessä hyväkuntoisen sorapinnan kanssa toivat mieleen toiveen: jospa meilläkin olisi tuollaisia harjoituspätkiä. Erikoiskoe oli nopeasti ohi ja jatkoimme seuraavalle.

Seuraavasta pätkästä ei jäänyt mieleen oikein mitään muuta erikoista, kuin ettei automme kulku meinannut riittää tuolle isolle tielle. Käytännössä koko ajan olisi saanut mennä lähes täyttä vauhtia, mutta kun pää ei riitä, niin se ei riitä.

Huollossa käymisen jälkeen jatkoimme reitillä kahdeksannelle erikoiskokeelle. Tietä on käytetty usein Pohjanmaan alueen rallisprinteissä. Etukäteen pätkältä oli vinkattu, että pätkän puolen välin jälkeen siellä olisi kovavauhtinen oikea. Pätkää hetken ajettuani huomasin odottavani sitä oikealle kääntyvää ”paikkaa”. Muutaman oikealle kääntyvän mutkan varomisen jälkeen tulimme maalilipulle. Sitä ”paikkaa” emme meidän vauhdeilla huomanneet. Kello tosin huomasi pätkäajasta katsottuna, että ”paikkaa” oli odoteltu. Tarinan opetus oli se, ettei meidän vauhdeilla etukäteistiedoilla ole juuri positiivista merkitystä, vaan päinvastoin. Toki jostain törkeästä rypöpaikasta voin tiedon ottaa vastaan.

Kilpailun järjestäjäseurat olivat koonneet mahtavan tapahtuman ja tehneet upean reitin. Mansikaksi kermakakkuun oli päätöspätkä tehty 19,3 kilometrin mittaiseksi, joten ajamista oli vielä tiedossa mukavasti. Alkupää pätkästä oli useiden isojen teiden yhdistelmä, jossa pääsi kokeilemaan myös monta kertaa risteysajoa. Viimeinen kymmenen kilometriä olikin sitten pienempää tietä osin metsäosuuksilla ja välillä talolta talolle mutkittelevana paikallistienä. Tuolla tiellä ajaessa, jokin loksahti paikoilleen ja alkoi hahmottua, miten horsmien tulisi heilua oikeasti kovaa ajettaessa. Lisäksi tajusin sen, että meidän tehoilla ja vauhdeille ehtii kääntämään vielä melko myöhään, vaikka jokin mutka tulisi hieman silmille. Tulosparannus aiempien erikoiskokeiden aikoihin oli huomattava, ja sen huomasi myös pätkän maalissa, kun oli pysähdyttävä haukkaamaan hieman happea. Ajamisesta jäi mahtava fiilis. Harmi, että aikavertailukilpakumppanimme Juha Mäkitalo kaatoi vikalla pätkällä, joten emme päässeet vertailemaan hänen aikaansa. Toisaalta se myös muistutti lajin varjopuolesta ja siitä, että vauhdin nostolle tulee jossain vaiheessa raja vastaan ja se johtaa ulosajoon. Se taas keskeyttää mukavan harrastamisen pitkäksi aikaa. Siitäkin on omakohtaista kokemusta.

Viimeisen pätkän jälkeen ajelimme maaliin kaikessa rauhassa hieman vikaantuneen kilpakumppanin Escortin perässä. Yleiskilpailusijoitus oli alkutiedon mukaan 15. ja sitä voi pitää ihan hyvänä. Kuitenkin sijoituksemme putosi yhdellä, kun viimeisen erikoiskokeen ja maalin välinen siirtymä oli tehty aikataululta tiukaksi, eikä se sallinut rauhallista ajeluamme. Siinä kilpailuhuuman päättyessä keskittyminen ja kelloon katsominen herpaantui ja myöhästyimme maalista. Se ei meitä haitannut, kun kävimme pokkaamassa luokkamme ykköspytyt ennen kotimatkaa. Hauskaa oli ja se jatkuu edelleen Rantarallissa lokakuussa.

Vilppu Linjama: Rantaralli 22.10.2016 Mynämäellä

Rantaralli 22.10.2016 Mynämäellä Syyslomaviikon jälkimmäisen viikonloppuna järjestetty Historic Trophy-sarjan viides ja viimeinen osakilpailu toivat normaaliin valmistautumiseen sellaisen muutoksen, että pakkasimme kaiken kisaa varten jo alkuviikosta.

Tämän jälkeen lähdin perheeni kanssa käymään syyslomareissulla Tukholmassa. Paluumatkalla jäin perjantaina Turkuun. Eetu Ekonen yhdessä isänsä Maurin ja Jyrki Maukosen kanssa ajelivat kilpailukaluston illalla Turkuun, missä majoituimme. Kilpailuun oli luokkaamme ilmoittautunut toinen Volvo Amazon, jonka vauhti oli meille etukäteen arvoitus. Sen kuitenkin huollolle lupasin, että jos tuo keikkakuski pyyhkisi meillä lattiaa, niin auto menee myyntiin ja tallin tyhjennys alkaa välittömästi.

Aamulla auton lasit olivat jäässä ja ajelimme hyvin varovasti hyvissä ajoin kisapaikalle. Siellä alkutoimien jälkeen jäi runsaasti aikaa odotella kisan alkua. Kisakeskuksessa ehdin myös pikaisesti moikkaamaan kerhomme ykkösketjua Eero Juhani Lagusta, Pauli Heikkolaa ja Heikki Pohjolaa.

Kisa alkaa

Rantaralli 22.10.2016 MynämäelläReitille lähtemistä helpotti se, että olin edellisenä vuonna katsomassa samaista kisaa ja tuolloin ajelin osittain samat tiet sisältävän reitin läpi. Ainakin minulla oli ennen kilpailua käsitys alueen teiden luonteesta. Siltä ei kuitenkaan tuntunut, kun starttasimme erikoiskokeelle yksi. Se ei ollut enempää eikä vähempää kuin Varsinais-Suomen tunnetuin ja ehkä ajetuin erikoiskoe Seijainen.

Seijainen on lyhyt mutta luonteikas kuuden kilometrin kylätie. Seijaisen erikoisuus on sen mutkat, joista jokainen on jollain omituisella tavalla erilainen. Osa mutkista kääntyy yllättävän paljon ja jotkut voi taas ajaa läpi aivan nostamatta. Niinpä Seijaisissa on arviointivirheiden seurauksena kaadettu autoja vuosien saatossa kymmenittäin. Aloitus oli siis haastava. Vauhtiin pääseminen vaati hieman totuttelua ja Seijaisten kääntyvät mutkat toivat ajoon välillä sellaisen tilanteen, että kesken pitkän kääntyvän kurvin ei oikein tiennyt pitäisikö kaasuttaa vai jarruttaa. Ajo tuntui pumppailulta, mutta tulos erikoiskokeelta oli yllättävän hyvä. Ehkä aloitus oli ollut vaikea myös muille, tuo toinen Amazon jäi meille ensimmäisellä pätkällä 18,6 sekuntia, joten aivan vielä ei tarvitse autoa alkaa myymään.

Seijaisista jatkoimme seuraavalle lyhyelle hieman yli viiden kilometrin erikoiskokeelle. Tuolle pätkälle oli ennen kisaa ajettu irtosoraa ja irtosora tienpinnasta teki siitä todella liukkaan. Vauhtia ei ollut kauheasti, mutta voimaa tuntui olevan kun Amazon jaksoi jauhaa tyhjää jokaisella vaihteella. Hauskaa oli roiskia leveissä luisuissa, mutta kello ei tuosta oikein tykännyt.

Kolmannen erikoiskokeen alku oli edelliseltä vuodelta tuttua, sisältäen muutaman pelipaikankin. Jälleen huomasi hankaluuden, kun muisti tien osittain, mutta ei kunnolla. Lisäksi teiden ajaminen kisavauhdilla on aina hyvin erilaista kuin siviiliautolla. Erikoiskokeen maaliin kuitenkin tultiin ja jatkettiin erikoiskokeelle neljä.

Erikoiskokeella neljä ajo tuntui sujuvan. Varsinkin loppupään ahdas osuus kääntyvine mutkineen ja ylityksineen tuntuivat maistuvan. Kuitenkaan pätkäaika ei ollut ihan sitä, mitä tunnelman perusteella olisi toivonut.

Huoltotauko oli pitkä ja siinä välissä huollolla oli aikaa katsoa auto läpi, sekä säätää venttiilinvälykset. Mitään isompia ongelmia ei ollut, joten jatkoimme eteenpäin.

Viides erikoiskoe oli kisan kruunu lähes 19 kilometrin pituudella. Siellä ajo parani selkeästi, kun päästeli sen enemmän ajattelematta menemään. Ajoimme jossain vaiheessa pätkää edellämme lähteneen Ford Cortinan kiinni. Muutamassa kohtaa katsojat hyppivät Cortinan jälkeen tielle ja meidän tullessa heti perässä olivat osittain vielä tien laidassa. Pätkä maalissa kartturikin sanoi ensimmäisen kerran pätkän menneen hyvin.

Viimeinen erikoiskoe lähti hienosta maalaismaisemasta nousemaan metsänlaitaa mäkeen. Pienellä jaloittelutauolla oli aikaa kuvata tuo maisema tämän jutun koristeeksi. Samainen erikoiskoe oli edellisenä vuonna ollut melkein sama ja niinpä pystyi hieman luottamaan siihen, ettei siellä olisi mitään ylläripaikkaa. Ajo kulki tuolla jo varsin hyvin ja vihdoin tuntui löytyneen se käsitys, miten kisoissa pitäisi aina pystyä ajamaan. Toisaalta se peltivaurioiden peikko rajoittaa ajamista myös jatkossa. Maaliin päästiin ehjällä autolla ja se oli tärkeintä. Lindenin Raimolle, jota yleensä hieman tarkkailemme, jäimme sekunnin. Mukava kertoa työmaalla meidän olleen sekunnin koko sarjan mestarikuljettajaa hitaampi.

Nyt olisi se aika vuodesta, kun vedetään yhteenveto menneestä kaudesta ja aletaan miettiä seuraavaa. Tänä vuonna pääsi ajamaan mukavasti historic-sarjan kisoja, kaikkiaan neljä. Talvella kärsittiin teknisistä murheista. Kesällä kaikki sujuivat hyvin, ja vauhti sekä ajokokemus kasvoivat tasaiseen tahtiin. Loppusyksyn muutaman pätkän ajolla voisi väittää ajaneensa ihan hyvin.

Ensi kaudella olisi tarkoitus käydä Trumplandiassa, mikä aiheuttaa loven kisakassaan. Lisäksi sinänsä erittäin mukavat ja laadukkaasti järjestetyt historic-sarjan kisat ovat kaukana, joten niitä ei ehkä tule kierrettyä. Lisäksi Keski-Suomessa on pitkästä aikaa paljon kisoja, joten niihin on helppo lähteä. Autoa pitää taas hieman huoltaa ja päivittää ennen uusia koitoksia.

Kiitos kaikille vauhdissamme mukana olleille.

Hakulinen Racingin kuulumisia kaudelta 2016

Antti Hakulinen Racing Kausi 2016 sujui varsin menestyksekkäästi tammikuusta alkaen. Pääpaino tänä vuonna oli F-Rallisarjassa, jossa ajettiin kolme kisaa talvella ja kolme kesällä. Kartanlukijana toimi edellisiltä vuosilta tuttu Ari Kuisma.

Talvikausi
Talvikausi aloitettiin Rantasalmelta Lipposen talvirallisprintillä, tuloksena kotikylän kisasta oli luokkavoitto ja 2-vetoisten nopein aika. Talvikausi jatkui tammikuussa F-Rallisarjan avaus osakilpailulla Kouvolassa, johon lähdettiin tunnustelemaan kuinka vauhti riittäisi tänä vuonna yleisen luokan puolella. Kisa sujui hyvin, sillä virallisten tulosten julkistamisen jälkeen Hakulinen ja Kuisma löytyivät luokan sijalta kaksi. Kouvolan osakilpailun jälkeen kilpailua jatkettiin Kangasniemellä helmikuussa ja talvikausi päätettiin Jämsään maaliskuussa. Hyvin alkanut kausi sai jatkoa Kangasniemellä, kotiintuomisina oli luokan kolmas sija. Jämsän osakilpailu tuotti pienen pettymyksen, kun ajoimme lievästi ulos tieltä, jonka vuoksi jouduimme keskeyttämään. Talvikauden jälkeen olimme sarjan kokonaistilanteessa sijalla 10.

Antti Hakulinen RacingKesäkausi
Kesäkausi aloitettiin huhtikuussa lähes talvisissa olosuhteissa Keravan seudulla ajetulla pienoisrallilla. F-Rallisarja jatkui toukokuun lopulla Uudenkaupungin osakilpailulla. Vauhdikkailla teillä ajettu kilpailu kasvatti pistepottia ja tuloksena oli luokan kolmas sija. Ennen sarjan kahta viimeistä osakilpailu kävimme elokuussa ajamassa Kiteellä Tengtools Rallissa, jotta ajotuntuma pysyi yllä syyskuussa Tervakoskella ajettua sarjan osakilpailu varten. Tervaskosken kisasta tuloksena oli luokan viides sija. Kausi 2016 päätettiin Lahteen ja Salpausselkä ralliin. Sieltä tuloksena oli kauden aikana jo tutuksi tullut luokan kolmas sija. Sarjan loppupisteissä sijoitus oli yhdeksäs, joten parannettavaa ja tavoiteltavaa jäi ensi kaudelle riittämiin.

Kausi 2017
Ensi vuonna suunnitelmissa on F-Rallisarjan kiertäminen ja sen lisäksi valikoituja ralleja ja rallisprinttejä mm. Lipposen Talvirallisprint. Lisäksi Hakulinen Racing saattaa olla edustettuna kahden auton voimin, Jannen toimiessa toisen auton kuljettajana. Ensi vuonna nähdään

Sami-Matti Trogenin kuulumisia - Viron autourheilugaala kokosi mestarit yhteen Tartossa

Sami-Matti TrogenLohjalainen Sami-Matti Trogen palkittiin kultaisella mitalilla Olerex Eesti rallycross-sarjan Super 1600 Junior -luokan mestaruuden johdosta.

- Aivan loistava päätös hienolle kaudelle, täällä on huikea tunnelma. Tästä minun on hyvä ponnistaa kohti rallicrossin huippua. Ensi kausi minulla on vielä avoinna, sillä ikä aiheuttaa pientä päänvaivaa, mutta eiköhän minut jonnekin huolita ajamaan, ensi vuonna 15-vuotta täyttävä nuorimies toteaa palkintogaalan humussa.

Valmistautuminen tulevaan kauteen on jo hyvässä vauhdissa ja tällä hetkellä keskitytään ajoharjoitteluun ja fysiikkaan.

- Ajan talven aikana sisäkartingkilpailuissa ja testaan harjoitteluautollani rallycrossradoilla. Ajan varmasti myös rallipoluilla, jotta saan monipuolisesti kokemusta erilaisista tilanteista. Valtaosa ajasta menee tietenkin koulunkäyntiin, mutta vapaa-aikaa vietän myös salitreenin ja ulkoilun merkeissä.

Suurin toivomus Trogenilla on, että hän pääsee tulevalla kaudella ajamaan etuvetoisella Super 1600-luokan tai nelivetoisella Supercar Lites-autolla.

- Olen testannut pari kertaa Supercar Lites-autoa ja palautteen mukaan vauhtini on ollut kohdallaan. Auto on mielekäs ajaa ja mikäli mahdollisuus tulee, niin kilpailen oikein mielelläni tuon luokan autolla.

Sami-Matti TrogenKausi kasaantuu monesta eri palasesta. Yhteistyökumppaneiden kanssa sopiminen on yksi oleellinen asia, lisenssi ja oikean sarjan löytäminen ohjaavat myös kauden rakennusvaihetta. Lisäksi kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista, joten yhteensoviteltavaa riittää. 
Trogenin tulevaisuudesta tiedotetaan heti kun autosta ja sarjasta päästään sopimukseen.

- Haluan näin kauden loputtua kiittää kaikkia minua tukeneita yhteistyökumppaneita ja omaa teamiäni, ilman teitä en voisi päästä kohti unelmaani. Lisäksi kiitän kaikkia kannattajiani, joita on kertynyt lyhyen matkani aikana paljon, Sami-Matti Trogen päättää.

Sami-Matti Trogen on mukaan Vuosisadan liikenneteko –hankkeeseen

Sami-Matti Trogen”Mielestäni onnettomuuksia vältettäisiin olemalla tarkkaavaisempia esimerkiksi risteysalueilla ja seurattaisiin liikennettä tarkemmin” 14-vuotias Lohjalainen Sami-Matti toteaa

Vuosisadan Liikenneteko-hankkkeen tarkoitus on haastaa tielläliikkuja havahtumaan, oivaltamaan ja tekemään asennemuutos liikenteessä. Liikenneturvallisuutta pyritään kehittämään tuomalla esiin liikenneturvallisuusteot, tiellä liikkuvien asenteet ja ajotaidot. Hanke huipentuu syksyllä 2017 Vuosisadan Liikenneteon palkitsemiseen. Hankkeen suojelijana toimii Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

- Olen erittäin iloinen, että minut valittiin yhdeksi kampanjan kummiksi, pidän liikenneturvallisuus työtä erittäin tärkenä - toteaa Sami-Matti

Sami-Matin lisäksi kummeina toimivat Juhani Tamminen, Eino Grön, Minea Blomqvist-Kakko, Lasse Virén ja Emma Kimiläinen. Hankkeen toteuttavat Life Style Invest Oy ja Premier Park itsenäisyyden juhlavuoden 2017 kunniaksi yhteistyössä Suomi 100 -hankkeen, Liikenneturvan ja muiden kumppanien kanssa.

Sami-Matin oma sisko on joutunut liikenneonnettomuuden uhriksi, kun hän jäi auton alle suojatiellä, toipuminen kesti pitkään ja onneksi hän parantui entiselleen, osaksi myös tämän takia olen mielelläni mukana tässä hankkeessa- toteaa Sami-Matti.

Vuoden 2017 aikana Sami-Matti osallistuu hankkeen eri tapahtumiin. Mm. messuja ja kumppaneiden tapahtumia tulee jatkossa jonkin verran.

- Ajan kilpaa ensikaudella näillä näkymin enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kalenterini tulee olemaan todella tiivis, mutta silti olen erittäin mielelläni mukana edistämässä liikenneturvallisuutta - iloitsee Sami-Matti.