Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 1 / 2019 - Toimituskunnan turinat

Spaukku 1/2019

Kulunutta talvea voi varauksetta kutsua erikoiseksi. Sään nopeista vaihteluista tuntuisi tulevan normaali ilmiö. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) lämpötila muuttuu vuorokauden aikana yli kymmenellä asteella. Myös sademäärät ovat kokeneet melkoisen mullistuksen, kun lyhyessä ajassa saattaa tulla vettä tai lunta poikkeuksellisen runsaita määriä. Tämä siis lienee ilmastonmuutoksen ilmentymä peräpohjolassa.

Maanteiden, kevyen liikenteen väylien ja kiinteistöjen puhtaanapito ei ole pystynyt vastaamaan talvisäiden tarjoamiin haasteisiin. Suomalaisten kovasti kansainvälisestikin mainostama "snow-how" on enää vain kaukainen muisto.

Jopa ykkösluokan pääteitä ei ole kyetty pitämään puhtaina kuluneena talvena, vaikka sääennusteita ja reaaliaikaisia sadetutkaohjelmia on tarjolla lukuisilta palveluntuottajilta. Sen sijaan runsaat peräkkäiset lumisateet tuntuivat tulevan yllätyksenä, joihin ei oltu etukäteen varauduttu riittävällä aurauskalustolla.

Talvi pääsi "yllättämään" luvattoman useasti alkuvuoden aikana. Alemman luokan väylät ovat olleet suorastaan vaarallisessa kunnossa useita päiviä ilman minkäänlaista aurausta tai liukkaudentorjuntaa.

Osasyy tämän tietotaidon katoamiseen lienee liian tiukassa kilpailutuksessa ja pitkissä alihankintaketjuissa, jotka tuntuvat hävittävän ammattitaidon ja -ylpeyden.

Onnettomuuskeskus julkaisi tammikuun lopussa raporttinsa koskien Seinäjoella ja Porissa viime kesäkuussa tapahtuneita autourheilutapahtumien onnettomuuksia. Tuo raportti turvallisuussuosituksineen löytyy toisaalta tästä lehdestä. Raportin lopussa on tarkemman 46-sivuisen tutkintaselostuksen nettiosoite. Jokaisen turva-autotehtävissä toimivan jäsenen kannattaa tutustua kyseiseen selostukseen.

Uudet kypäränormit tulivat voimaan vuoden alussa. Se aiheuttaa osalle kilpailijoista ylimääräisen kuluerän, kun ehjät ja toimivat HANS-kiinnityksillä varustetut vanhat kypärät eivät enää kelpaa AKK:n alaisissa kilpailuissa. Kansallinen siirtymäaika päättyi vuoden 2018 lopussa. Harrasterallin puolella kypärät kuitenkin ovat vielä sallittuja.

Toinen näkyvä muutos tuli rallikilpailujen etuautoihin liittyen; nyt kolmen nollan auton on oltava tieliikenteeseen tarkoitettu siviiliauto, enää ei kilpa-autolla hoideta 000-autotehtäviä. Hanaa-lehti oli välittömästi "hereillä" asian tiimoilta ja he tarjoavat kilpailujärjestäjille veloituksetonta lehden väreihin teipattua autoa vaadittavilla varusteilla ja kokeneella miehistöllä. Kyseinen punavalkoinen Subaru Impreza onkin näkynyt useissa talven ralleissa.

Kerhomme turva-auto on osallistunut SM-rallien ja Historic Rally Trophyn osakilpailuihin ennakkosuunnitelmien ja pyyntöjen mukaisesti. Kelirikkokauden kilpailutauon jälkeen etuautotehtävät jatkuvat toukokuussa Riihimäellä.

Kesää, kärpäsiä ja sortsikelejä odotellessa.


Eero Lagus: Puheenjohtajan palsta: Vuosi 2019

Nyt kun vuosi on vaihtunut ja ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti kesää, voimme iloita siitä, että kerhotoimintaa on vielä olemassa. Jäsenistö on saanut startattua kauden ensimmäisiin kisakoitoksiinsa ja mikä tärkeintä, turva-autotoimintamme jatkuu, joskin hiukan supistetulla ohjelmistolla. Tänä vuonna olemme Veho-konsernin myötävaikutuksella mukana SM- ja Historic-ralleissa, joita osaksemme kertynee tusinan verran. Mutkia ja jopa vaaran merkkejä pikataipaleille tuo se, että kisasta toiseen turva-autotehtäviä joutuu hoitamaan sama, suppea porukka. En usko tilanteen johtuvan niinkään mielenkiinnon puutteesta, ennemminkin kyse on yhä tiukkenevista työaikajärjestelyistä, jossa ei entisenkaltaista joustoa ja tilaa vuorojen vaihdolle ilman suurta draamaa tahdo löytyä. Tämä vuosi nyt kuitenkin mennään ja tuotetaan laatutavaraa, niin kuin tapanamme on ollut.

Kerholehtemme on saanut uuden toimituskunnan ystävysten Juha Elomaa - Matti Kaukoranta vetäydyttyä tästä pitkäaikaisesta, hyvin hoitamastaan tehtävästä vähintäänkin ansaitulle eläkkeelle. Esitän heille ison kiitoksen koko jäsenkuntamme puolesta useiden vuosien ajan tuottamistaan mukavista lukuhetkistä. Uusina vetureina tehtävän aloittavat tämän, hieman ulkoasultaan muuttuneen jäsenlehden toimituskunnassa Pauli Heikkola ja Eero Lagus. Myös juttujen toimitusosoite muuttuu ja ne voi jatkossa toimittaa osoitteeseen spaukku.2019@gmail.com .

Belgian Kansainvälinen Poliisiralli on ollut vahva osa Spauk ry:n vuositoimintaa. Kerhon perustamisesta 1986 lähtien on kerho ollut mukana tuossa kisassa, aika ajoin suurtakin menestystä niittäen. Nyt kuitenkin olemme saaneet Belgiasta tiedon, ettei rallia ainakaan tänä vuonna, eikä kenties jatkossakaan enää järjestetä. Samassa yhteydessä saimme sieltä myös suruviestin madame Genotin siirtymisestä ajasta ikuisuuteen, josta esitämme surunvalittelumme Le President Louis Genotille ja hänen läheisilleen.

Jotain Belgiassa kuitenkin on kevään aikana tapahtumassa. Pikkulintu Länsi-Uudeltamaalta tietää visertää, että pitkäaikainen kunniajäsenemme, suuri Suomen ystävä, kilpaveljemme Alain Renkin on purjehtimassa avioliiton auvoiseen satamaan, josta esitämme mitä parhaimmat onnittelumme ja toivotamme heille myötäistä tuulta ja karitonta luovimista loppuelämälleen.

Kevät jo tekee tuloaan, joten on aika toivottaa Teille kaikille mahdottoman mukavaa kesän odotusta. Tehkää muistiinpanoja ja tuottakaa tekstiä seuraavaan kerholehteemme, jonka aineistopäivä on niinkin pian kuin 14.6.2019.

Kaukis & Jussi: Arctic Lapland Rally 24.-26.1.2019

Arctic Lapland Rally, paremmin Tunturirallina tunnettu, ajettiin nyt jo 54. kerran totutusti Rovaniemen ja Kemijärven maisemissa. Nyt tuo sana arktinen piti kyllä hyvin paikkansa. Oli nimittäin kylmä, tosin niin kuin monena muunakin vuonna. Pakkasta oli pääsääntöisesti -30:n molemmin puolin, mieluummin yli kuin ali.

Rovaniemen Urheiluautoilijat olivat järjestäneet todella hienon kisan ja vaikka kelit olivat kylmät, niin maisemat olivat sitä vastoin aivan huikean komeat. Kilpailunjohtajana hääri Heikki Isonmaa.

Reitti oli tänä vuonna kokonaispituudeltaan 855,27 kilometriä, joista EK-kilometrejä 243,78. Erikoiskokeita oli perjantaina viisi, samoin lauantaina. Torstaina oli katsastus ja testi-EK, jossa viimeiset säädöt tehtiin ja haettiin tuntumaa. Olihan kyseessä kauden ensimmäinen SM-sarjan kilpailu. Erikoiskokeet olivat pitkälti samoja kuin edellisenäkin vuonna, tosin uusia osuuksiakin oli sisällytetty erikoiskokeille eli vanhoilla nuoteilla ei kuitenkaan koko kisaa pärjännyt. Erikoiskokeet olivat Aittajärvi, Mäntyvaara, Kaihuavaara, Siikakämä, Hautavaara, Sarriojärvi, Heinunkierto ja legendaarinen 49,76 kilometrinen Ristilampi kilpailun päätteeksi. Mäntyvaara eli Rovaniemen raviradalle tehty yleisöerikoiskoe ajettiin kaikkiaan kolmeen kertaan.

Matkalla

Ennen kisaa piti tietysti hommata miehistö ja auto pelipaikoille. Kisaa edeltävä sunnuntai käytettiin kokonaisuudessaan matkan tekoon. Jussi starttasi aamulla hieman ennen ylösnousua Hartolasta ja ajeli Kuopioon, missä minä nostin kamppeeni kyytiin. Miesten tankkauksen jälkeen ajoimme yhden tankkauksen ja yhden kahvin periaatteella yhtä soittoa Rovaniemelle Iisalmen, Oulun ja Kemin kautta. Perillä oltiin jo pimeän laskeuduttua alkuillasta. Mitä tuleman piti, siitä saimme jo ensi tuntumaa lähestyessämme Rovaniemeä: vilkaisu Mersun ulkolämpötilamittariin, joka näytti reilusti -30:n asteen lukemia.

Matkalla ehdittiin pohtia monenlaisia asioita ja puhua ns. löysät pois. Ihmetyksen aiheena kuitenkin oli, kuinka paljon vähemmän pohjoisessa oli lunta. Eteläisessä Suomessa, Savosta nyt puhumattakaan, lunta oli hurjan paljon enemmän. Olimme myös kuulleet, että tiet tulisivat kilpailun aikana varmasti menemään soralle, koska lumien tultua suojasäitä ei ollut ollut, eivätkä tienpinnat siksi olisi jäätyneet. Teiden pinnalla oli vain polkeutunutta lunta ja se ei tulisi siinä pysymään. Penkkojakaan ei suuremmin ollut ja nekin olivat aivan hötölunta.

Perille päästiin. Pohjanhoviin kirjautuessamme näimme heti Valtteri Bottaksen talvimantteliin ja karvareuhkaan pukeutuneena. Miehestä ei näkynyt juuri mitään, ilmeisesti tarkoituksella. Olihan hän rallin vetonaula ja suuri julkimo.

Kilpailutoimistossa oli varsin kotoinen ja ystävällinen tunnelma. Oli kuin tuhlaajapojat olisivat tulleet kotiin, niin kovin meitä halattiin. Mikäpä siinä, se sopi meille. Kassillinen materiaalia mukaan ja sitten pikainen illallinen ennen yöunia. Takana oli kuitenkin pitkä päivä.

Reittiin tutustuminen

Heti aamusta maanantaina mekin lähdimme taipaleelle ajamaan erikoiskokeita läpi ja totuttelemaan arktisiin lämpötiloihin. Ensimmäisen päivän teemana oli ensimmäisen lenkin eli perjantain erikoiskokeet Kaihuavaara ja Siikakämä. Mäntyvaara ja Aittajärvi avattiin vasta torstaina, joten sinne ei ollut vielä asiaa. Päivä meni mukavasti, ja Vanttauskosken huoltamon ruokapaikassa näimme suuren joukon kilpailijoita, joilta saatoimme udella heidän tuntemuksiaan näistä erikoiskokeista.

Tiistai ja keskiviikko pyhitettiin sitten Kemijärven suunnan erikoiskokeille pakkasen jatkuessa yhä kireänä. Toki lämpötilavaihtelut olivat melkoisia hyvinkin lyhyen matkan sisällä korkeuseroista johtuen. Jollain alavilla paikoilla oli pakkasta reilut kolmekymmentä astetta ja heti perään seuraavan vaaran päällä lähes kymmenen astetta vähemmän.

Täytyy tässä vielä erikseen mainita, miten huikean kauniita ja voimaannuttavia olivat auringonnousut ja laskut. Se värimaailma oli jotain aivan ihmeellistä. Harvoin näkee mitään niin kaunista.

Käytiinpä myös perinteisesti Vanttauskosken Köyryjärventiellä tutustumassa SnowRallyRingsiin. Heti alueelle tultuamme meitä vastaan ajoi paikan omistaja ja ideanikkari Pentti Koskiniemi, joka oitis käski meidät sisälle kahville. Siellä menikin mukavasti puolituntinen hänen juttujaan kuunnellessa ja kahvia lämpimien leivonnaisten kera nautiskellessa. Täytyy sanoa, että Pena on rakentanut sinne aivan mielettömän hienon moottoriurheilukeskuksen, jossa voi harjoitella niin siviiliautoilla kuin kisakalustollakin. Ratoja on paljon ihan joka tarkoitusta varten. Pakko on nostaa miehelle hattua, miten komeat systeemit hän on sinne tehnyt. Eipä siis ihme, että mm. Valtteri ja muutkin huippunimet olivat olleet siellä testaamassa. Pena oli myös sitä mieltä, että Valtteri tulee ajamaan tosi hienosti ja että vetomies on vetomies, oli alla sitten mikä tahansa laite. Uskottava se oli. Jos haluat katsella lisää paikasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista katso www.snowrallyrings.com.

Torstaina olivat vuorossa Aittajärvi ja Mäntyvaara. Aitassa tapasimme ainoan kilpailijan, joka ei ollut sisäistänyt erikoiskokeelle talojen läheisyyteen erikseen laitettua 40 km/h nopeusrajoitusta. Ylitys oli sen verran huomattava, että hänellä olikin asiaa sitten kilpailutoimistoon kilpailunjohtajan pakeille. No, ehkä se tuli yllätyksenä vieraasta maasta tulleelle kilpailijalle. Muuten reitillä ajeltiin kohtalaisen maltilla ja STOP-merkkejäkin kunnioitettiin ainakin meidän niitä valvoessa.

Iltapäivällä ajettiin vielä Vennivaaran testierikoiskoe Mäntyvaaran raviradan välittömässä läheisyydessä, missä myös keskitetty huolto oli. Ei käynyt yhtään kateeksi huollossa työskentelevää henkilöstöä, joka joutui tekemään töitä kovassa pakkasessa ja etenkin se, että huoltoalue sijaitsee mäellä, jossa tuulee aina. Siellä oli ihan oikeasti kylmä.

Kilpailu


Itse kilpailu alkoi osaltamme hyvissä ajoin ennen kilpailijoita Lordi-aukiolta Rovaniemen keskustassa. Paikkamme oli entiseen malliin ennen kolmen nollan autoa, jota tänä vuonna ajoi Kenttämaan Juha.

Nokka kohti Aittäjärven erikoiskoetta, mistä kisa sitten toden teolla starttasi käyntiin. Erikoiskokeet myös tämän jälkeen olivat yllättävänkin hyvässä kunnossa yöllisten aurausten jäljiltä, eikä yllätyksiä ollut missään. Kaikista maakivistä, rytkyistä jne. olimme toki tehneet merkinnät tiekirjaan tutustumisjakson aikana.

Vaikka pakkasta oli reilusti, oli tätä ensimmäistä erikoiskoetta katsomaan tullut runsaasti yleisöä. Aivan loppupäässä ihmiset vielä parveilivat tiellä vetäen mukaan pulkissa polttopuita ja jopa jälkikasvua. Onneksi vielä meidän jälkeemmekin oli vielä aikaa siirtyä paremmille katselupaikoille ennen Valtteri Bottaksen saapumista.

Päivä eteni rauhalliseen tahtiinsa, eikä meillä ollut tarvetta puuttua oikeastaan mihinkään, sillä at-henkilöstö tiesi tehtävänsä. Illalla katsojatkin olivat kovin vähissä tai moottorikelkkoineen tulilla niin kaukana tiestä, ettei heillä ollut vaaraa.

Illalla ajettiin Mersu kilpureiden kanssa yötauolle Rovaniemen keskustassa olevan Sampokeskuksen lämpimään autohalliin.

Toinen päivä alkoi myös reilussa pakkassäässä. Reitti kulki nyt Kemijärven suunnassa. Siellä oli katsojia oikeastaan vain heille erikseen varatuilla katselualueilla. Toki tuollakin oli, keskellä ei mitään, moottorikelkkailijoita tulistelemassa reitin varrella. Kovia sissejä. Pakkasta oli ihan riittävästi.

Päivän päätteeksi ajettiin vielä Ristilammen erikoiskoe, jolla viimeistään sitten katsottiin, kuka on kuka. Siellä voi voittaa paljonkin, mutta menettää vielä enemmän.

EK:n maalissa oli Mersun mittarissa tasan 30 astetta pakkasta. Silti at-henkilöstö oli pirteänä ja iloisena hoitamassa tehtäviään. Nostan heille kaikille hattua tosi korkealle. Tuollaista sitoutumista jos olisikin kaikkialla, niin mikä tässä olisikaan ollessa.

Tuloksista

Jo ennen kilpailua katselimme Jussin kanssa kilpailuun lähtijöitä ja ihmettelimme R5-luokan autojen suurta määrää, reilusti yli kaksikymmentä autoa, joten vauhtia tulisi riittämään. Tähän vielä höysteeksi Valtteri Bottaksen WRC ja pari vanhempaa WRC-kilpuria. Hienoa oli myös huomata kerhomme entisen kummipojan Ketomaan Jarin mukanaolo omalla tiimillään. Nyt hänellä ajokkina ihan tuliterä Ford Fiesta R5.

Kuten varmasti kaikki tiedämme, kilpailijapari Emil Lindholm - Mikael Korhonen ottivat yleiskilpailun ja SM1:n voiton oikeastaan aika ylivoimaisesti uudella VW Polo R5-autollaan. Seuraavina Teemu Asunmaa, Juha Salo, Henrik Pietarinen. Huomioitavaa oli, että myös Mika Salo pääsi hienosti maaliin ja ajoi vakuuttavasti luokan kahdeksannelle sijalle.

Kilpailun suuri vetonaula, Valtteri Bottas kartturinaan maailmanmestari Timo Rautiainen ajoivat myös erittäin hienon kisan ollen yleiskilpailun viidensiä. Valtteri ajoi todella hienosti, ja vauhti nousi koko ajan. Tämä oli kuitenkin hänen ensimmäinen rallinsa ja vaikka autona oli täysiverinen WRC-auto, joka ei varmastikaan ole ihan helpoin peli ensimmäiseen ralliin, niin onhan tuo saavutus aivan huikea. Mäntyvaaran raviradallakin kolmannella vedolla yli kahden sekunnin pohjat oli tosi kova juttu. Turhaan Valtteri ei sanonut haastatteluissa useampaan otteeseen, että onhan ralli aivan ”helvetin hienoo”, eikä tämä jäänyt hänen viimeiseksi rallikseen. Saa sitten nähdä, onko hän ja kenties joku muukin formulatähti hänen mukanaan seuraavassa Arctic Lapland Rallyssa. Toivottavasti.

Kotimatka

Kotimatkalle lähdimme sunnuntaiaamuna heti aamupalan jälkeen. Haimme Rovaniemen Urheiluautoilijoiden toimistolta kilpailussa käytetyt Virve-radiot, jotka saimme juuri ja juuri mahtumaan Mersun takaosaan. Sisällä oli meidän omat varusteemme, joten täyttä oli. Radiot laukkuineen palautimme Kuopioon Palo- ja pelastusopistolle, josta ne oli saatu lainaan kilpailun ajaksi.

Oliko tämä nyt sitten meidän viimeinen yhteinen kisareissumme Tunturiin? Se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa tämä oli Jussin 21. ja minun viides kilpailuni näissä maisemissa. No, loppujen lopuksi taisi Mersun mittariin tulla tällä viikon reissulla noin 4000 km.

Kenttiksen juhlaa

Kisassa kolmen nollan autoa ajoi Juha ”Kenttis” Kenttämaa, kuten jo aikaisemmin mainitsinkin. Kenttis on autourheilumies sanan varsinaisessa merkityksessään ja on ollut monessa mukana mm. rallintekijänä niin Tunturirallissa kuin Neste Rallissakin. Torstai-aamu toi Kenttikselle ensimmäisen yllätyksen, kun suuri joukko Rovaniemen Urheiluautoilijoiden porukkaa oli yhteisellä aamiaisella Pohjanhovin kabinetissa. Yhtäkkiä alkoi kuulua laulua ”Paljon onnea vaan, paljon…” ja samalla säihkyvä, kynttilöin koristeltu täytekakku tuotiin laulun säestämänä Kenttikselle. Täyttihän Kenttis heti kilpailun jälkeen 50 vuotta. Kovin oli Kenttis hämillään ja otettu huomionosoituksesta. Toki oli hän pohtinut, että onhan varsin eriskummallista, kun noin iso sakki rallintekijöitä oli tiettynä hetkenä kutsuttu aamiaiselle Pohjanhoviin.

Eipä tiennyt Kenttis vielä, mitä piti tuleman. Skodaan piikkipyöriä laittaessaan ja pyörän pultteja kiristellessään hän huomasi, että hänen autonsa oli teipattu ihan uusiksi. Kenttis ihmettelikin, että missä ihmeen vaiheessa autokin oli ehditty teipata…

Lauantaiaamuna ensimmäisen EK:n eli Hautavaaran lähdössä oli myös iso taulu, jossa Kenttikselle toivotettiin onnea 50-vuotispäivänä. Mitä muuta kaikkea hänelle vielä järjestettiin, ei ole valitettavasti tiedossani. Joka tapauksessa tosi hieno huomionosoitus Kenttikselle, josta hän oli tietysti kovinkin hyvillä mielin. Paljon Onnea Kenttis, vielä kerran!!

Kaukis & Elmo: SM Itäralli 2.3.2019

SM Itäralli ajettiin tuttuun tapaan Joensuun ympäristössä siten, että erikoiskokeista neljä sijaitsi Kiihtelysvaaran ympäristössä, yksi Kontiolahdella ja kisan päättänyt yleisöerikoiskoe Joensuun raviradalla. Rallin järjestämisestä vastasi rutinoituneesti Joensuun Urheiluautoilijat. Ralliin oli ilmoittautunut 123 kilpailijaparia. Nyt paikalla oli kaikki SM1-luokan kärkinimet Emil Lindholmia myöten, jolta Kouvolan kisa oli jäänyt väliin Ruotsin rallin takia. Sokerina pohjalla oli parivaljakko Takamoto Katsuta – Daniel Barrit Toyota Yaris WRC-autollaan, joilla oli nyt ensi esiintyminen tämän luokan autolla varsinaisessa kilpailussa. Mielenkiintoinen ralli oli siis luvassa.

Matkasimme Joensuuhun torstai-iltana ja majoittauduttuamme suuntasimme kilpailutoimistoon, jossa yhdessä kilpailunjohtaja Mika Väänäsen ja turvajohtaja Janne Louhelaisen kanssa kävimme läpi rallin kulun ja heidän toiveensa, missä valvonta olisi paikallaan kilpailuun tutustumisen aikana.

Perjantai

Perjantai-aamu valkeni auringonpaisteeseen ja reilun kymmenen asteen pakkaseen. Keli oli siis mitä mainioin nuotituspäivälle. Heti aamusta mekin säntäsimme Pohjois-Karjalan vaaramaisemiin tutustumaan reittiin ja valvontaa suorittamaan. Tämä oli meille ensimmäinen kerta, kun olimme näillä seuduilla turva-autotehtävissä. Täytyy todeta, että maisemat olivat huikeita, ja reitti todella erinomainen. Vielä päivä ennen nuotitusta kelit olivat varsin keväiset eli lämpötila oli reilusti plussalla ja vettäkin oli satanut. Nyt sitten oli reilusti pakkasta ja tiet aivan loistavassa kunnossa eli jäässä, tietysti myös penkat. Kilpailijat eivät todellakaan tulisi pääsemään helpolla, sillä tiet reitillä olivat varsin mutkaisia ja ylityksiäkin oli paljon. Siellä otettaisiin todella kilpailijoista mittaa, mikäli aikoi pärjätä.

Illalla klo 19.30 oli vielä etuautopalaveri, jossa käytiin läpi kisan kulku, jaettiin tehtävät jne. Erityinen huoli oli tietysti katsojaturvallisuus, jota me erityisesti tarkkailimme TURVA 1:n kanssa. Ajopaikkana meillä tulisi olemaan vanhaan malliin TURVA 0:n ja 000-auton välissä.

Lauantai, kilpailupäivä

Lauantaiaamu oli vielä aurinkoinen, ja pakkastakin oli jokunen aste. Sääennusteen mukaan puoliltapäivin oli luvassa lumisadetta. Lunta saattaisi tulla jopa reilusti, mikä toisi mukanaan erityisiä haasteita niin kilpailijoille kuin järjestäjillekin. Ralliradio tulisi pitämään meidätkin ajan tasalla kilpailun kulusta. Hieno juttu.

EK1-EK3

Klo 09.33 oli meidän vuoromme lähteä reitille Joensuun torilta kohti Kiihtelysvaaraa ja ensimmäistä Sykönvaaran erikoiskoetta, joka oli mukana katsojaoppaan mukaan taas muutaman vuoden tauon jälkeen, tosin hieman erilaisena kuin aikaisemmin. Pituutta tällä erikoiskokeella oli 12,1 km. Tällä erikoiskokeella jouduimme ohjaamaan katselijoita paremmille ja turvallisemmille katselupaikoille, jonne he heti siirtyivätkin. Kiitos siitä.

Heti perään ajettiin 11,5 kilometrinen Satulavaaran erikoiskoe, joka oli kuulemma tuttuakin tutumpi kaikille kuljettajille. Alku oli luonteikasta valtiontietä ja loppu vauhdikasta yksityistietä.

Kakkosen jälkeen oli vuorossa hieman pidempi siirtymä kohti Kontiolahtea.

Erikoiskoe kolme, Riutta, sijaitsi Kontiolahden pohjoispuolella. Tämä erikoiskoe oli pituudeltaan 33,22 km. Se oli monessakin suhteessa ratkaisuerikoiskoe, kun se oli pitkä, niin se oli myös varsin haastava lukuisine rytminvaihdoksineen. Tällä erikoiskokeella alkoi myös lumisade. EK:n lopussa jouduimme siirtämään yhdessä TURVA 0-auton miehistön kanssa yleisömassoja varsin tomerasti turvallisempaan katselupaikkaan. Nyt he olivat aivan tien reunassa sisäkurvin puolella ja tietysti lapset olivat ensimmäisinä, että näkisivät paremmin. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja he toivottavasti sisäistivät myös meidän huolemme heidän turvallisuudestaan. Kilpailu saattoi siis alkaa.

Huolto

Riutan jälkeen oli pitempi huoltotauko niin kalustolle kuin miehillekin. Sitten alkoi se lupailtu lumimyräkkä. Lunta tuli taivaan täydeltä ja näkyvyys oli lähes olematon.

Huollettuamme itsemme lähdimme etsimään autoamme, joka olikin aivan lumen peitossa vain hetken pysähdyksen jälkeen.

EK4-EK6

Tauolta matkasimme kohti erikoiskoetta neljä eli legendaarista 26,6 km pitkää Oskolaa.

Onpa Oskolaa verrattu joskus jopa Ouninpohjaan. Erikoiskoe on todellakin maineensa veroinen. Tosin emme mekään erittäin sakeassa lumisateessa nähneet siitä juuri mitään. Jouduimme kaiken huomiomme kiinnittämään reittiin ja sillä pysymiseen. Lunta oli tullut jo toistakymmentä senttiä ja lisää tuli kaiken aikaa. Lisäksi voimakas tuuli ja pyry tekivät matkaamisen todella haastavaksi. Huh, mikä keli.

Heti Oskolan jälkeen vuorossa oli viides erikoiskoe, 12,36 kilometrinen Palo. Tälläkin erikoiskokeella riitti varmasti tekemistä, sillä reitti oli hyvin haastava ja lunta tuli kaiken aikaa lisää ja paljon. Lumi oli myös osittain kinostunut penkkojen viereen ja näkyvyys oli erittäin huono. Ensimmäisillä kilpailijoilla tulisi olemaan suuria haasteita reitillä, sillä tuuli peitti hyvin edellä ajaneiden ajolinjat ja yleensäkin jäljet lumessa.

Viimeinen erikoiskoe, numeroltaan kuusi, oli 1,7 km pitkä Linnunlahti, joka ajettiin yleisöerikoiskokeena Joensuun raviradalla. Onneksi juuri ennen erikoiskokeen alkua lumisadekin loppui. Tämä erikoiskoe muodostui kuitenkin sitten kilpailun ratkaisuerikoiskokeeksi, sillä yleiskilpailua johti tätä ennen Emil Lindholm ja Takamoto Katsuta oli hänestä vain parin sekunnin päässä. Loppujen lopuksi Katsuta - Barrit -kilpailijapari vei yleiskilpailun voiton muutamalla sekunnin kymmenyksellä.

Päivän päätteeksi pidettiin vielä etuautojen loppupalaveri, jossa käytiin kilpailun kulku ja huomatut puutteet tai kehitysehdotukset läpi ja toivotettiin toisillemme hyvää alkanutta kevättä. Muistoksi meille kaikille jaettiin hienolla Itärallin logolla varustetut kuksat. Kiitos mukavasta muistosta. Sille löytyy kyllä käyttöä.

Lopuksi

Ennakkotutustumisen aikana olimme todellakin positiivisesti yllättyneitä, sillä kilpailijat reitillä ajoivat erittäin rauhallisesti ja siivosti. Me emme havainneet ylilyöntejä, emmekä sellaisista edes kuulleet. Toki nuotituksenkin aikana seurasimme tabletilta nuotittajien liikkeitä ja pyrimme olemaan tapahtumien keskipisteessä näytillä ns. preventiivi päällä.

Osaltamme kilpailu meni mukavasti, joskin sääolosuhteet olivat rehellisesti sanoen iltapäivällä todellakin haastavat. Ennen palaamistamme majoitukseen, saimme puhdistaa Mersun pyöräkotelot ja vanteet lumesta, jota olikin kertynyt todella paljon. Aamulla olisi mukavampi lähteä kotimatkalle, kun pyörätkin sopisivat pyörimään niin kuin on suunniteltu.

Sunnuntaiaamu oli jälleen aurinkoinen ja pakkasta liki kymmenen astetta. Aurinkolasit nenälle ja kotia kohti. Tämä taisikin olla osaltamme sitten se viimeinen turva-autoreissu, ainakin tänä vuonna.

Harri Savolainen: Tupla ”ÄSÄMMÄ” Kouvolassa 15-16-2-2019!

Spauk Ry:n ja Veho Oy:n solmima sopimus vuoden 2019 turva-autoilusta sai allekirjoitukset paperiin. Hyvä niin, sillä tilausta toiminnalle on edelleen olemassa. Valitettavasti vain jouduimme miehistöpulan vuoksi supistamaan vuoden 2019 ohjelmaa. Jokaisen kynnelle kykenevän kerholaisen onkin hoidettava oma osuutensa ja niinpä Spauk-konkari Matti Hasasen kanssa saimme hoidettavaksi Kouvolan SM-rallin.

Kouvolan kisassa ajettiin niin yleisen kuin junnujenkin pisteistä. En ole varma onko aiemmin järjestetty molempia arvokilpailuja yhteisesti mutta ainakin harvinaista se on? Toki kaikki juniorit joutuvat ajamaan isommilla numeroilla ja mahdollisesti huonompi kuntoisilla teillä mutta eipä liene haittaa oppia liikkumaan myös haastavammissa olosuhteissa?

Kruisailimme normaalit kuviot eli suoritimme perjantaina tutustumisen valvontaa. Kaikkemme yritimme mutta kohdalle ei osunut yhtään kilpailijaa, jolle meillä olisi ollut asiaa tehdyistä rikkeistä. Oli jälleen ilo havaita tutustumiskurin pitävän ja sehän on niin rallin kuin kilpailijoiden edun mukaista toimintaa. Emme myöskään kuulleet muilta valvontaan osallistuneita negatiivista informaatiota kilpailijoiden käyttäytymisestä. Iso käsi tästä kilpailijoiden suuntaan!

Perjantaina illalla oli ohjelmassa kaksi erikoiskoetta. Kisa lähti käyntiin Kouvolan raviradalla ajetulla pyörityksellä. Hiljalleen Suomessakin herätään suuren maailman meininkiin ja halutaan erilaista viihdykettä mukaan. Raviradalla oli kisan alkajaisiksi ilotulitus ja muutakin häppeningiä katsojien viihdyttämiseksi. Illan pätkät sujuivat ongelmitta.

Lauantaina jatkoimme hommia tarkastellen yleisön sijoittumista pätkien varrella tehtävän annon mukaisesti. Hyvin tehdyt valmistelut ja riittävä järjestyshenkilöiden määrä takasivat sujuvan toiminnan koko kisan ajan. Tiet olivat melkoisen lipakassa kunnossa ja niillä piti edetä maltilla. Yhdellä erikoiskokeella tuli pieni ”etuautoruuhka” kun ensimmäinen 0-autoista saavutti meidät. He ajoivat kisapyörillä ja olivat ottaneet ennakkoa pitkälle pätkälle. Näin ollen meidän ja 0-auton aikaväli jäi hieman ohueksi. Mutta tästä ei aiheutunut mitään harmia eikä murhetta!

Kisa oli hyvin organisoitu ja kaikki toimi kuten kuuluukin. Päivän juttu oli Samuli Vuorisalon erikoiskokeella 4 tapahtunut raju ulosajo, joka aiheutti melkein tunnin viivästymisen. Johto kuroi kisan kuluessa kiinni menetettyä aikaa ja lopulta pakka oli taas kasassa. Onneksi Vuorisalo ja Henri Arpiainen selvisivät rytäkästä varsin vähin vammoin. Kuuleman mukaan auto ei kuitenkaan tule kuntoon ”parilla pellin palalla”!

Hyvä maku jäi suuhun tästä reissusta vaikka flunssa meinasikin ottaa meikäläisestä yliotteen. Kiitos reittijohtaja Juha Koskelalle hyvästä johtamisesta ja Hasasen Matille kartturoinnista! Ei kun eteenpäin kohti uusia kisoja!
Hyvää kevättä kaikille!

Tuomo Laitila ja Arto Ahola: 6. Shell Piippola ralli, 12.1.2019

Talven rallikauden avasi 12.1.2019 ajettu 6. Shell Piippola ralli. Kartturiksi lähti minun serkku Arto Ahola, joka joutui jättäytymään edellisestä Piippola rallista pois ankaran kulkutaudin musertamana. Valmistautuminen jäi jokseenkin puutteelliseksi, kun edellisviikolle suunniteltu testi peruuntui, enkä päässyt testaamaan autoa yhtään ennen kisaa. Autoon oli kuitenkin tullut edellisen rallin jäljiltä uusi moottori, alusta ja takajarrut.

Rallivalmistelut aloitin jo hyvissä ajoin ja pakkasin auton trailerille jo torstaina ja perjantaina hain Mecamiehiltä huoltoauton lainaan reissua varten. Reissuun lähdin perjantaina iltapäivällä vanhimman poikani Tuukan kanssa. Tuukka lähti nyt ensimmäistä kertaa mukaani ralliin ihan huoltomieheksi. Edellisen vuoden tapaan yösija löytyi serkkuni Harrin luota Saviselistä. Harrille lankesi myös huoltomiehen viitta harteille edellisvuoden tapaan. Edelliseen vuoteen verrattuna olosuhteet oli huomattavasti paremmat. Edellisellä kerralla oli 3 astetta lämmintä ja nyt suunnilleen saman verran pakkasta ja pakkasella pitäisi kelien myös pysyä.

Aamupalan syötyämme lähdimme Tuukan kanssa ajelemaan kohti kilpailukeskusta. Artokin oli tullut jo Piippolaan, kun pääsimme perille varikkoalueelle. Auto alas trailerilta ja siitä ilmoittautumaan ja valmistautumaan kisaan. Isäni Unto tuli myös edellisen vuoden tapaan Harrin kaveriksi huoltotiimiin. Ennen lähtöä auton kylkeen liimattiin numero 29! Lähellekään noin pientä lähtönumeroa ei ole minun autossa ollut koskaan ja tilanne oli siinä mielessä ennen kokematon.

EK1 Jylhänranta 7,10km

Rallin ensimmäinen pätkä olikin sitten kymmeneen kuukauteen ensimmäinen kerta, kun bemarilla pääsee ajamaan oikein kaasu lattiassa. Jännitys oli taas sitä luokkaa, että juuri ja juuri taju säilyi. Ensimmäinen pätkä oli sama mikä edellisen vuoden viimeinen, mutta eri ajosuuntaan. Lähtövalot sammuivat ja potkaisin laitteen liikkeelle. Uudessa moottorissa voimaa on vanhaan verrattuna tuntuvasti enemmän. Nopeus kasvaa vielä aika hyvin yli satasen nopeuksissakin. Ensimmäisen kerran isolla vaihteella rajoitin löytyi jo reilun parin kilometrin päässä lähdöstä. Aika pian lähdön jälkeen kävi ilmi, että jarrubalanssi on liikaa takajarrulla ja jarrutuksissa meinasi vedellä autoa poikittain. Muutaman jarrutuksen tein päivitetyillä jarruilla ennen kisaa, mutta silloin ei oikein saanut minkäänlaista tuntumaa jarrutukseen, en sitten koskenut säätöön ollenkaan. Pätkä oli siinä mielessä kovin haastava, että reitti kulki monilta osin peltojen keskellä ja edellisenä iltana vielä satoi puhtaan valkean lumen reitille, eikä tietä ollut kaikin paikoin oikein helppo havaita. Mitään tilanteita ei pätkällä tullut eteen ja vauhtikin oli ihan kelvollista pitkän tauon jälkeen. Ekalle pätkälle sijoitus oli oman luokan 6. ja kärkeä jäätiin 6,7 sekuntia.

Ek2 Kerälä 5,90km

Toisen pätkän lähtöön jonottaessa säädin summanmutikassa hieman jarrubalanssia enemmän etupyörille. Valojen sammuttua lappu lattiaan. Toinen pätkä oli melko lähellä ensimmäistä ja tie oli aika pitkälle samanlaista kuin edellinenkin. Jarrujen säätö auttoi ja auto oli huomattavasti tasapainoisempi jarrutuksissa. Yksi paikka mentiin varoituksella, kun joku kanssakilpailija oli suistunut ojaan ja sitä sieltä revittiin joukolla ylös. Pätkä tultiin varman päälle maaliin ja sijoitus oli oman luokan 3. ja kärkeä jäätiin 12,0 sekuntia.

Ek3 Viitanen 10,76km

Kolmas pätkä oli melkein sama kuin edellisvuoden nelospätkä paitsi ajosuunta oli eri. Sen verran muistissa oli, että edellisvuonna ainakin pätkän loppu oli melko jouheaa, eli nyt se vauhdikas osuus olisi pätkän alussa. Lähtö oli paikasta joka ei aiemmin ole ollut Piippola rallissa lainkaan. Alussa mentiin Viitastenjärven rantoja sivuten ja sen jälkeen olikin edessä nopeaa tietä. Kokonaisuudessaan Viitasten pätkä oli kovavauhtinen ja useamman kerran mentiin isolla numerolla rajoittimessa kiinni. Pätkän nopeudesta kertoo sekin, että yli kymmenen kilometrin erikoiskokeella meilläkin oli keskinopeus 111.1km/h. Matkalle mahtui myös muutama tiukempikin kurvi mitkä tuli sitten otettua turhankin varovaisesti. Kokonaisuudessaan pätkä tuli siististi ilman tilanteita ja sijoitus oli oman luokan 5. ja kärkeen jäätiin 12,0 sekuntia.

Tämän jälkeen oli vuorossa huolto, missä ruuvailtiin lisävalot keulaan ja ravittiin kuskeja.

Ek4 Rapisevankangas 11,76km

Nelospätkä on täysin uusi eikä sitä ole aiemmin ajettu Piippola rallissa missään muodossa. Lähtö oli isommalta tieltä, mutta aika pian käännyttiin oikealle jollekin metsäautotielle joka on mahdollisesti avattu rallia varten. Vaikka numero on pieni, on paikoin mursketta kaivautunut esiin kurveissa jo vaikka kuinka paljon. Pätkälle mahtui pienen pieni tilannekin, kun piti hieman tukea olemattoman pieneen penkkaan eräässä vasemmalle kääntyvässä kurvissa. Yleisöön oli liittynyt myös muutama ilmielävä idiootti. Suhteellisen pitkällä suoralla tultiin kaasupohjassa ja auto oli hieman rauhaton ja vaelsi niin nämä idiootit kävelee tietä kuin Euroopan omistajat konsanaan. Aloin jo nostamaan kaasua kun näytti, että minä joudun väistämään. Siinä vaiheessa nämä pellet nousee penkalle ja kääntää selän. Kai se sattuu vähemmän kun bemari tulee 150-160km/h selkään kuin mitä se tulisi päin näköä? Tämän jälkeen tuli kilpa-auto perä edellä vastaan, mahdollisen teknisen vian vuoksi? Ihan heti emme päässeet autosta ohi, mutta aika pian kuitenkin. Aikatappio ei ollut ratkaiseva tilanteessa. Tämän jälkeen maali tuli kohtuu pian vastaan ja tältä pätkältä käteen jäi oman luokan 6. sija ja eroa kärkeen tuli 10,0 sekuntia.

Ek5 Lamu 19,84km

Sokerina pohjalla oli Lamun pätkä mikä on ajettu jokaisessa Piippola rallissa vähintään toiseen suuntaan. Itse olen tämän pätkän ajanut jo kaksi kertaa aiemmin tähän ajosuuntaan ja kolme kertaa toiseen suuntaan niin pahimmat paikat on jo muistissa. Sen verran oli hämärä jo laskeutunut, että lisävalot oli jo todella tarpeen. Lähtövalojen sammuttua sinkki tiukalle ja matkaan. Kohta tuliin taas pitkää suoraa isolla numerolla rajoittajassa kiinni. Suoran päässä oli muutaman kurvin yhdistelmä ja muistissa oli, että kuusikon taakse kääntyy jyrkästi oikealle. Se paikka mentiin sitten varoituskolmioiden välkkeessä, kun joku bmw oli livennyt juuri kyseiseen paikkaan. Lamun pätkä menee alkuun pienellä tiellä ja loppu on sitten isompaa valtiontietä. Pahimmat paikat oli muistissa ja pätkä tultiin läpi kohtuu hyvin ilman tilanteita. Alusta pelasi todella hienosti ja vauhtia olisi voinut hieman nostaakin, sen verran hyvin piti pyörä kurveissa. Pyöriä oli kyllä jo totutettu rallin ajoon, kun etupyörät olivat jo neljättä tai viidettä rallia alla, eikä ne uutena ollut sitä ensimmäistäkään. Takapyörät ohi käytettynä hankitut kohtuu kuntoiset. Pätkä tultiin loppuun varmasti ja maalissa sijoitus oli oman luokan 2. ja eroa kärkeen tuli 1,0 sekuntia.

Sijoitus rallissa oli oman luokan 3. ja eroa voittajaan tuli 26,4 sekuntia. Yleiskilpailussa sijoitus oli 15. ja kärkeen jäätiin 01:23,9

Vahvaa tekemistä uran toisessa rallissa - Sami-Matti Trogen ajoi uransa toisessa rallissa kartanlukijansa Mikko Lagerströmin kanssa kakkoseksi

Sami-Matti Trogen ajoi uransa toisessa rallissa kartanlukijansa Mikko Lagerströmin kanssa kakkoseksi. Kouvolassa ajetun nuorten SM-osakilpailun loppu oli dramaattinen, sillä Renault alkoi oikuttelemaan viimeisellä erikoiskokeella ja kaksikko joutui jännittämään maaliin pääsyä viime metreille saakka.

Kilpailu ajettiin yleisen SM-osakilpailun yhteydessä, joten nuoret lähtivät reitille kilpailun puolessa välissä. Keväisen lämpimässä kelissä oli odotettavissa kulunutta tietä, uria ja sohjoa, joten Trogen ja Lagerström suunnittelivat lähtevänsä maltilla matkaan ja nostavansa vauhtia kilpailun edetessä.

Avauserikoiskoe oli pituudeltaan 26 kilometriä, joten nuorten ajotaidot pääsivät välittömästi testiin. Trogen otti pätkän varovasti ilman riskejä, sijoitus oli avauksen jälkeen seitsemäs.

- Ihan ilman riskejä ajettiin alku. Oli sohjoa ja reitti vähän kulunut, piti olla tarkkana että pysyi urassa. Kaikki eivät olleet pysyneet, himmattiin pari kertaa ihan kävelyvauhtiin kun edessä oli autoja hangessa, Trogen kertoi.

Seuraavilla erikoiskokeilla kaksikko nosti vauhtiaan ja sijoitus parani viidenneksi. Tauon jälkeen ajettiin kaksi erikoiskoetta, Trogen ajoitti iskunsa näille pätkille. Sijoitus nousi kolmanneksi ennen viimeistä, 28 kilometriä pitkää erikoiskoetta.

- Tauolla suunniteltiin että otetaan vähän enemmän riskiä ja kokeillaan tulla kunnolla. Sovittiin myös Mikon kanssa ettei katsella tuloksia, annetaan vain palaa.

Viimeisellä erikoiskokeella Trogen ajoi luokan toiseksi parhaan ajan, ja nousi vielä yhden pykälän. Uran toinen ralli sujui nousujohteisesti ja toi kakkossijan, eroa voittajaan jäi 2,1 sekuntia. Päivän dramaattisimmat hetket koettiin tässä vaiheessa, jännitys maaliin pääsystä alkoi jo erikoiskokeella.

- Koko eekoon paloi latausvalo ja koneesta puuttui puhtia, yritetään nilkuttaa maaliin. Hyökkäys onnistui, kartturi Lagerström raportoi viimeisen erikoiskokeen jälkeen.

- Varmaan viisi kilometriä oltiin ajettu, kun tunsin että auto puutuu. Ei jaksanut enää mennä kunnolla, ajettiin kakkosella ja kolmosella loppupätkä. Vähän kuumotti, mutta onneksi se valo sammui kun auto vähän jäähtyi ja päästiin lopulta maaliin. Siellä varmistui, että laturi oli hajonnut. Oli hieno päivä, kiitoksia taas koko tiimille, Trogen päättää.

1) Verneri Säisä 59:02,6
2) Sami-Matti Trogen -2,1s
3) Walle Pajuoja -8,8s

Sami-Matti Trogenin debyyttiralli on nyt ajettu - Suupielet ovat edelleen ylöspäin ja tuloksena nuorten SM-rallissa viides sija

Lohjalainen Sami-Matti Trogen ajoi ensimmäisen rallinsa viikonloppuna, Iisalmen Säästöpankkiralli avasi nuorten SM-kauden. Nuorten V1600 SM-luokkaan oli ilmoittautunut 22 autokuntaa. Länsiväylän Urheiluautoilijoita edustava Trogen starttasi kilpailuun kartturinsaMikko Lagerströmin kanssa tavoitteenaan ajaa maalin ja kerätä kokemusta.

Iisalmessa lauantai valkeni puolipilvisenä, kipakan pakkasen näykkiessä poskipäitä. Aamupuuron jälkeen kuski ja kartturi hioivat vielä viimeiset taktiikat kuntoon, sitten olikin jo aika ajaa lähtökorokkeelle, ja startata kohti uran ensimmäistä erikoiskoetta.

- Vähän erilainen fiilis kuin aiemmin on kisa-aamuina ollut, odottava ja pientä positiivista jännitystä kyllä on, saa nähdä millaista tietä siellä on tarjolla, Trogen kuvaili aamun tunnelmiaan.

Ensimmäinen erikoiskoe oli maltillinen lyhyt rykäisy, pituutta ykkösellä oli 5,3 kilometriä. Trogen ajoi sen järki päässä yhtään riskiä ottamatta, eroa pohja-aikaan kertyi 4,4 sekuntia.Seuraavalla pätkällä oli mittaa muutama kilometri enemmän, kaksikko ajoi myös sen maltilla, ja oli tässä vaiheessa kuudentena, 8 sekunnin päässä kärjestä.

- Päästiin eka pätkä maaliin hei, Trogen tokaisi heti kun ykkösen maalilinja oli ylitetty, kertoo kartturi Lagerström, ja mainitsee vielä, että kyllä siellä kabiinissa yläfemmat heitettiin.

Kilpailun ensimmäinen todellinen tulikoe oli erikoiskoe numero kolme. Pituutta yli 17 kilometriä, joten nyt otettiin nuorukaisista mittaa. Trogen kertoi ennen pätkää, että maltilla pitää jatkaa.

- Hauskaa, sitä tämä on ollut. Ollaan Mikon kanssa naurettu, välillä vähän kesken pätkänkin. Kolmosella oli jo sellaista rallin tuntua, tie oli vaihtelevaa ja pääsi kunnolla ajamaan. Muutama pieni sladikin oli, yksi kirraava oikea tultiin aika näyttävästi. Mutta ei ole edes perä käynyt penkassa, sen verran rauhallisesti ollaan tähän asti tultu. Puolivälissä ollaan, jatketaan tauon jälkeen samaa tahtia ilman riskejä.

Kilpailun kaksi seuraavaa erikoiskoetta ajettiin pimeän jo hiipiessä Iisalmen metsiin, ne menivät saman kaavan mukaan, tarkasti penkkojen välissä. Viimeiselle kahdeksan kilometrin pätkälle lähdettäessä Trogen oli kuudentena yhdeksän sekuntia viidennestä sijasta, ja taaksepäin oli matkaa useampi minuutti, joten paikka oli turvallinen. Erikoiskoe sujui kuten aiemmatkin, mutta kun edellä ollut kilpakumppani ajoi hankeen, nousi parivaljakko viidenneksi.

- No ainakin lisävalot pitää ostaa uudet, olivat Trogenin ensimmäiset sanat Mika-isän grillatessa poikaansa rallin tunnelmista. Trogen jatkoi vielä; ei paljoa nähnyt siellä viimeisillä pätkillä, mutta ihan hyvin meni muuten ja pysyttiin ladulla.

- Hyvin Sami-Matti ajoi. Parit pikku liipitkin siellä tuli, niin että oikein hymyilytti, mutta hienosti ne aina korjattiin, kertoi kartturi Lagerström maalissa.

Debyyttiralli on nyt takana, ja tavoite täyttyi. Trogen ja Lagerström näkivät maalin, kuljettaja sai ajotuntumaa ja mikä tärkeintä, jokaisella tiimin jäsenellä säilyi leveä hymy kasvoilla kilpailun alusta loppuun.

- Kiitoksia Mikolle kartturoinnista ja koko tiimille tästä reissusta, hauskaa oli ja jäi tosi hyvä fiilis. Tässä odotellaan jo seuraavaa rallia, Trogen päättää.

Tulokset ( 6 parasta):
1) Petteri Jäppinen 38:08,0
2) Niklas Heino -9,7
3) Verneri Säisä -11,4
4) Miko Kiminki 39,8
5) Sami-Matti Trogen -50,1
6) Leevi Lassila -3:04,4

Neste Rallin reitti kunnioittaa perinteitä Korpilahdella, Jämsässä ja Laukaassa - Kalle Rovanperän dramaattinen muisto: ”Ei ole ikinä ollut niin paljon kannustusta”

Tänä vuonna 1.-4. elokuuta ajettavan Suomen MM-rallin eli Neste Rallin reitti pohjautuu viimevuotiseen mestarireseptiin. Uudet mausteet, kuten Leustun paluu, luovat kilpailusta jälleen huippujännittävän yhteensä 23 vuoristoratamaisen erikoiskokeen voimin Keski-Suomen sorateillä.

Suomen MM-ralli käynnistyy tuttuun tapaan Harjun erikoiskokeella Jyväskylän ydinkeskustassa torstai-iltana 1.8. Vuonna 2014 kuudentoista vuoden tauon jälkeen paluun tehnyt Harju on vakiinnuttanut paikkansa rallikansan sydämissä.

- Harju on edelleen todella suosittu. Kyseessähän on täysipainoinen erikoiskoe, missä mennään niin soralla kuin asfaltilla suomalaiseen tapaan puiden välissä. Harjulla on tarjottavaa niin kuskeille, katsojille kuin kumppaneille, kehuu Neste Rallin apulaiskilpailunjohtaja, reittivastaava Kari Nuutinen.

Harjun jälkeen suunnataan iltahuoltoon Jyväskylän Paviljongille. Huoltoparkin ohella tapahtumavieraat pääsevät nauttimaan tänä vuonna rallista myös Paviljongin Ympyrätorilla, jossa kilpailun käänteitä on mahdollista seurata WRC All Live -lähetysten kautta jättiscreeniltä, ympärille levittäytyvien palveluiden täydentämänä.

Viime vuonna loppuunmyyty Oittila aloittaa perjantain perinnepätkät

Perjantaina erikoiskokeiden nimet ovat säilyneet samoina viime vuodesta, mutta kuljettajia ei päästetä täysin tuudittautumaan vanhaan kaavaan.

Aamun avaa Oittila, joka ajettiin vuonna 2018 iltapäivähuollon jälkeen, hurjan kansansuosion vauhdittamana.

- Viime vuonna Oittila oli käytännössä loppuunmyyty. Sinne jouduttiin sulkemaan lähestymistiet ja kilpailijoiden oli vaikea päästä erikoiskokeelle. Päädyttiin siirtämään erikoiskoe tänä vuonna heti aamuun, jolloin liikenteen sujuvuus pystytään turvaamaan, Nuutinen taustoittaa.

Oittilan jälkeen perjantaina vuorossa ovat viime vuodelta tutut Moksi, Urria, Ässämäki ja Äänekoski.

Lauantai läikkyy legendaarisuutta – Kakaristo kerää kansan kokoon

Kolmas ajopäivä alkaa Pihlajakosken postikorttimaisemissa. Tälle vuodelle Pihlajakoski on saanut täysin uuden alkuosuuden.

- Pihlajakoski on entistäkin herkullisempi pätkä. Siinä on heti alussa noin 10 kilometriä uutta tietä, jota ei ole Suomen MM-rallissa koskaan aiemmin käytetty, Nuutinen hehkuttaa.

Pihlajakoskelta siirrytään kohti perinteistä Päijälää, jossa elettiin viime vuonna rinnasta repiviä hetkiä, kun WRC2-luokka johtanut Kalle Rovanperä oli lähellä keskeyttää. Lopulta nuori jyväskyläläinen teki timomäkiset ja ajoi konepelti pystyssä.

- Päijälässä tuli iskari konepellistä läpi ja olihan se harmi. Ei se enää toki mieltä kaiherra, muttei ole rakkaimpia muistojakaan. Oli silti siistiä, kun ajoimme Pihlajakoskelta huoltoon rikkinäisellä autolla. En ole koskaan nähnyt niin paljon ihmisiä hurraamassa ja kannustamassa meitä, Rovanperä muistelee yhtä uransa tunteikkainta hetkeä.

Päijälästä päästään uudistuneen Kakariston kimppuun

- Kakaristo lähtee nyt Rapsulantieltä. Alku on ajettu viimeksi vuonna 1997, joten se on nykykuljettajille tuntematonta, Nuutinen paljastaa.

Rapsulantiellä on nähty ratkaisuja jopa mahdollisesti maailmanmestaruuksienkin kannalta, kun turvallisessa johdossa vuoden 1986 kilpailun sunnuntaipäivänä silloin ajanut Markku Alén kaatoi Lanciansa ulosajossa kyseisellä tieosuudella ja menetti johtopaikkansa sekä kallisarvoisia MM-pisteitä.

Kakariston jälkeen lauantain ohjelmistossa nähdään kysytty ja haluttu paluu, kun vuorossa on Leustun erikoiskoe.

- Leustussa on paljon risteyksiä, joihin yleisö pääsee helposti. Leustu on upeaa tiestöä paitsi urheilullisesti, myös katsojakokemuksen puolesta, Nuutinen kertoo.

Megahyppy kruunaa sunnuntain finaalinäytöksen

Neste Ralli päättyy sunnuntaina kahteen kertaan ajettaviin Laukaan ja Ruuhimäen erikoiskoisiin. Ruuhimäessä rallifaneja odottaa jälleen kuuluisa hyppysuora sekä viime vuonna rallimaailman hullaannuttanut megahyppy Laukaa Areenalla. Ruuhimäen jälkimmäinen koitos on myös Power Stage -erikoiskoe, josta viisi parasta kuljettajaa saa lisäpisteitä.

- Ruuhimäestä jäi viime vuonna älyttömän hieno fiilis, kun kaikki onnistui suunnitelmien mukaan. Megahypystä on otettu mallia myös maailmalla, sillä Meksikon MM-rallin järjestäjät halusivat itselleen samantyyppisen hypyn.

- Kiitos myös Laukaan kunnalle hienosta yhteistyöstä, että Ruuhimäkeä on kehitetty eteenpäin. Kuntayhteistyö on Neste Rallin kehityksen tärkeä kivijalka, jonka kautta pääsemme tarjoamaan katsojille entistä parempia kokemuksia – tästä hyvänä esimerkkinä toimii myös Äänekosken kunta, Nuutinen kiittelee.

Neste Rallin lipunmyynti on käynnissä osoitteessa moottoriurheilukauppa.fi. VIP-pakettien myynti käynnistyy 20.2. Neste Rallin verkkosivustolla VIP-osiossa.

Kouvolalainen 9-vuotias Lauri Halonen julkisti näyttävästi yhteistyökumppaninsa

9-vuotias Lauri Halonen voitti mestaruuden crosskartien talvisarjassa, se varmistui sunnuntaina Kiteellä. 85 kuutioisten sarjassa toista kauttaan ajava kouvolalainen ei saavuttanut titteliä helpolla, vaan dramaattisten vaiheiden jälkeen. Halonen sairastui kilpailupäivän aattoiltana vatsatautiin ja tiimi oli jo lähdössä kotimatkalle, mutta sisukas nuorukainen päätti toisin, hän halusi ajaa, ja kiidätti "Laten Lakuauton" voittoon.

Halonen on aloittanut crosskartilla kilpailemisen kolme vuotta sitten mini-luokasta, viime vuonna oli iän salliessa aika ottaa askel eteenpäin. Uran ensimmäinen kausi 85 kuutioisten luokassa päättyi kolmanteen sijaan.

Tämän kauden avaus, Marttilassa ajettu sprint oli jäätävä kokemus. Kilpailupäivän kova pakkanen lähes hyydytti ”avoautoilla” ajaneet kuljettajat, suorituksen jälkeen oli sormien sulattelun aika.

- Koko päivän oli tosi kylmää, ja kun haluan ajaa ohuilla ajohanskoilla, sormet olivat ihan umpijäässä kun tulin maaliin, Halonen kertoi hytisten.

Toinen osakilpailu ajettiin Raahessa, pohjoiseen lähtö oli vaakalaudalla viikolla riehuneen kuumeilun vuoksi. Halosen ajohalut kuitenkin selättivät kuumemittarin lukemat ja matka toi kauden ensimmäisen voiton.

- Kuume ehti laskea juuri ennen Raaheen lähtöä, lepäilin autossa koko pitkän matkan, kilpailupäivänä kunto oli jo parempi. Voitto tuli tiukan kisan jälkeen yhden sekunnin erolla, Halonen iloitsi.

Kolmas ja viimeinen talvikilpailu ajettiin helmikuun viimeisenä sunnuntaina Kiteellä. Tällä kertaa tähdet olivat muuten kohdallaan, mutta matkalla alkanut vatsatauti oli katkaista retken, hotellissa yön jatkunut raju oksentelu vei voimat. Nuorukainen oli aamulla kalpea kuin haamu ja tiimi oli lähdössä kotimatkalle, mutta kuljettaja päätti yrittää.

Ensimmäisellä kierroksella Halonen tekaisi toiseksi nopeimman ajan, ja siirtyi välittömästi maaliin tultuaan huoltoautoon keräämään voimia vatsakouristusten edelleen jatkuessa. Toisella kierroksella sama rituaali toistui, tällä kertaa pohja-ajan jälkeen oli aika huilata, kolmas ja ratkaiseva kierros oli edessä.

Kerättyään viimeisetkin voimanrippeet hän onnistui vielä kerran, tuloksena oli nopein aika ja kilpailun voitto. Halonen kruunattiin voiton ansiosta FinRX-talvisarjan mestariksi, ja nyt irtosi jo vähän hymyäkin.

- Oli hienoa ajaa Kiteellä, vaikka kunto oli tosi heikko. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä vatsa kramppasi rajusti, mutta ajaessa sitä ei ehtinyt huomata. Kiitos tiimille, eli isälle ja äidille että jäätiin mun toiveesta ajamaan ja voitettiin mestaruus. Kotimatka tosin oli aika surkea kun olo taas paheni, kotoa tavoitettu Halonen päättää.

Lauri Halosen mestaruus on hänelle ensimmäinen merkkipaalu määrätietoisesti rakentuvan uran varrella. Seuraava tavoite on olla mahdollisimman hyvässä vauhdissa kesäkauden kilpailuissa, kesälle on suunnitteilla myös jotain aivan uutta, siitä tiedotamme myöhemmin.

Onnettomuustutkintakeskus: Autourheilukilpailuiden turvallisuudessa parannettavaa

Onnettomuustutkintakeskuksen tutkinta kesäkuun 2018 autourheilukilpailuiden onnettomuuksista on valmis.

Seinäjoen Pohjanmaa-rallissa kuoli katsoja 15.6.2018. Viikkoa myöhemmin 22.6.2018 Porissa kuoli toimitsija jokamiehenluokan kilpailussa. Onnettomuustutkintakeskus kehottaa autourheilualaa sekä sitä valvovia viranomaisia parantamaan alan turvallisuutta.

Autourheilussa on kuollut 2010-luvulla kaksi toimitsijaa ja yksi katsoja. Lisäksi vakavasti on loukkaantunut kaksi toimitsijaa ja yksi katsoja. Tilastoja ei ole, joten muitakin tapauksia voi olla. Toistuvia tapaturmaisia kuolemia ulkopuolisille ei yleensä tapahdu muunlaisissa harrastuksissa tai yleisötapahtumissa.

- Keinoja autourheilukilpailuiden- ja tapahtumien turvallisuuden kehittämiseen on nyt roppakaupalla tarjolla. Avaintekoja paljon harrastajia ja katselijoita keräävän lajin turvallisuuden parantamiseksi on onnettomuustutkinnastamme johdettujen turvallisuussuositusten ripeä toimeenpano. Tulemme myös seuraamaan suositusten toteuttamista normaalin toimintamallimme mukaisesti, toteaa Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja, dosentti Veli-Pekka Nurmi.

Viisi turvallisuussuositusta autourheilutapahtumien turvallisuuden parantamiseksi


Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että Tukes (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto) esittelee autourheilutapahtumien säädöksistä vastaaville ministeriöille ja virastoille tarpeet tapahtumien viranomaisvaatimusten yksinkertaistamiseksi ja sujuvoittamiseksi. Tukesin myös tulee suunnitella, millaisella yhteistyöllä saadaan aikaiseksi tapahtumatietokanta, mikä opastaa tapahtumajärjestäjiä syöttämään siihen kilpailuiden perus- ja turvallisuussuunnittelutiedot, jolloin tieto ohjautuu eri viranomaisille. Tietokanta sujuvoittaisi tapahtumien järjestämistä ja kiinnittäisi huomiota tehokkaammin turvallisuuteen.

Autourheilutapahtumien, kuten muidenkin vaaraa aiheuttavien yleisötilaisuuksien turvallisuusvaatimukset ovat monimutkaiset. Suunnitteluvelvoitteet toteutuvat vaillinaisesti. Sekä Seinäjoen että Porin autokilpailujen turvallisuussuunnitteluasiakirjat eivät täyttäneet esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslain vaatimuksia. Myös pelastussuunnitelmat olivat niukkoja ja riskikartoitukset puutteellisia. Seinäjoella ei ollut perehdytty poliisin lupapäätöksiin ja -ehtoihin. Porissa järjestäjä ei taasen ollut lähettänyt pelastussuunnitelmaa Satakunnan pelastuslaitokselle arvioitavaksi. Suunnitelmat eivät kunnolla ohjanneet kilpailuiden järjestelyitä ilmeisten riskien tunnistamiseen ja niiden toteutumisen estämiseen.

Onnettomuustutkintakeskus suosittaa toiseksi, että autourheilun kansallinen lajiliitto AKK-Motorsport ry päivittää eri autourheilulajien säännöt ja mallipohjat sellaisiksi, että autourheilutapahtumat suunnitellaan juuri kyseisen tapahtuman riskit tunnistavalla ja vähentävällä tavalla sekä siten, että suunnittelu ja dokumentit täyttävät asiaan liittyvien säädösten vaatimukset. Suunnittelu tulee tehdä hyvissä ajoin ennen tapahtumaa.

Turvallisen kilpailun järjestäminen on vaativaa ja osin monimutkaista. Samoja asioita koskevia vaatimuksia tulee useasta laista, joita valvovat useat viranomaiset. Turvallisuussuunnittelua koskevat järjestyslain, pelastuslain ja kuluttajaturvallisuuslain vaatimukset. Perusajatus turvallisuussuunnittelua koskevissa vaatimuksissa on hyvä: pitää miettiä riskit, torjua niiden toteutumista ja varautua niiden toteutumiseen. Hyvin tehtyjä asiakirjoja on myös mahdollista käyttää tapahtuman johtamisessa. Tutkituissa Seinäjoen ja Porin autourheilutapahtumissa suunnittelu oli puutteellista.

Kolmanneksi Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että AKK-Motorsport ry ohjeistaa rallikilpailujen järjestäjät siten, että katsojat ohjataan merkityille katselualueille ja että tällaisia katselualueita on riittävästi ja katsojia kiinnostavissa paikoissa. Monikanavaisella selkeällä viestinnällä tulee ohjata katsojat saapumaan merkityille alueille ja ilmaista, että muualla katselu on vaarallista. Ralliin liittyvistä vaaroista tulee kertoa yleisölle selkeästi. Yleisön sijoittumisen tarkistuksen tulee olla viimeisen etuauton tehtävä.

Kovavauhtisissa ralleissa auto voi ulosajon yhteydessä muuttaa monin tavoin suuntaa ja päätyä kauas tiestä. Satunnaisten katselupaikkojen turvallisuudesta on mahdotonta varmistua eikä harkintaa voi jättää katsojille. Samalla tulee ottaa huomioon myös tiedotusvälineiden ja kuvaajien turvallinen sijoittuminen. Lisäksi katselualueiden perustamisen periaatteet sekä niistä käytettävät termit tulee yhtenäistää lupaviranomaisten kanssa. Seinäjoen rallionnettomuudessa epäselvyyksiä oli vaarallisen ja kielletyn katselualueen merkityksistä. Autourheilun lajisäännöt eivät myöskään ohjaa riittävästi varmistamaan yleisön ja toimitsijoiden turvallisuutta – säännöt ovat keskittyneet kuljettajien suojaamiseen. Puheissa korostuu katsojien ja toimitsijoiden oma vastuu, vaikka sitä ei voi siirtää pois tapahtuman järjestäjältä. Seinäjoen Pohjanmaa-rallin erikoiskokeella katsojat saivat valita katselupaikkansa omatoimisesti lähestulkoon vapaasti. Maastoon ei ollut merkitty kiellettyjä, vaarallisia tai sallittuja katselualueita.

Jokamiehenluokan toimitsijoiden turvallisuuteen parannuksia ja onnettomuustietojen systemaattiseen keräämiseen huomiota


Onnettomuustutkintakeskus myös suosittaa, että AKK-Motorsport ry laatii jokamiehenluokan sääntöihin kuvauksen siitä, millainen on turvallinen ratavalvontapiste sekä miten se sijoitetaan ja tarkastetaan. Tarvitaan myös vaatimukset toimitsijoiden pätevyydelle, perehdytykselle, varustukselle ja vähimmäisiälle. Porin onnettomuudessa ratavalvontapiste oli turvaton. Valvontapisteellä olleet toimitsijat olivat väärässä paikassa puutteellisin varustein.

- Ratavalvontapiste on mahdollista rakentaa varsin turvalliseksi. Tärkeimmät asiat ovat järkevä sijoittaminen, selkeät kulkureitit, määritellyt oleskelu- ja liputuspaikat, sopivat rengas- ja maavallit sekä kaiteet. Varustuksesta olennaisimmat ovat huomio- ja tunnisteliivit sekä hyvän liikkumisen mahdollistavat turvajalkineet, listaa tutkinnanjohtaja Kai Valonen muutamina turvallisuutta parantavina toimenpiteinä.

Pätevyys- ja perehdytysvaatimuksilla puolestaan pitää huolehtia siitä, että toimitsijat tuntevat varustevaatimukset, tietävät tehtävään sisältyvät vaarat, osaavat sijoittua oikein, tuntevat liputtamistehtävän ja ovat miettineet toiminnan vaaran uhatessa. Toimitsijan vähimmäisikää määritettäessä on pohdittava, minkä ikäinen ymmärtää vaarat ja pystyy ottamaan vastuun omasta olemisestaan ratavalvontapisteellä. Tutkinnassa ilmeni, että joissain kilpailuissa lippumiehen tehtäviä ovat hoitaneet hyvin nuoret alaikäiset henkilöt.

Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus suosittaa, että Autourheilun kansallinen lajiliitto AKK-Motorsport ry laatii toimintamallin onnettomuustietojen ja -määrien keräämiseksi ja julkaisemiseksi sekä määrittelee tavoitteet ja toimenpiteet onnettomuuksien vähentämiseksi. Autourheilutapahtumat poikkeavat muista yleisötapahtumista siten, että aika ajoin tapahtuu katsojan tai toimitsijan vakavaan loukkaantumiseen ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Autourheilun lajiliitossa on turvallisuustyöryhmä, joka selvittää tapahtuneita onnettomuuksia. Kattavia tilastoja ja koosteita onnettomuuksista ei kuitenkaan ole. Tiedot tarvitaan, jotta turvallisuutta voidaan parantaa ja seurata kehitystä.

Tutkintaselostus: https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/muutonnettomuudet/2017/OxuDZW5VH/Y2018-03_Seinajoki-Pori.pdf

Suomalaisia autourheilumenestyjiä juhlittiin AKK:n gaalassa Jyväskylässä - Kimi Räikkösestä Vuoden Autourheilija 2018

Vuoden 2018 menestyneimmät autourheilijat palkittiin AKK:n Mestareiden Illassa Jyväskylän Paviljongilla. Perinteikkään Vuoden Autourheilija -tittelin vei nimiinsä F1-sarjassa pronssia tällä kaudella saalistanut Kimi Räikkönen.

F1-konkari Kimi Räikkösestä tuli kuluneen kauden myötä kautta aikain eniten F1-osakilpailuvoittoja napannut suomalainen. Vakaata tulosvauhtia pitäneelle ”Jäämiehelle” kertyi vuoden aikana 12 podium-sijoitusta. Kauden kohokohdaksi nousi osakilpailuvoitto USA:ssa, joka päätti pitkän voitottoman jakson Räikkösen uralla ja kruunasi viimeiseksi jääneen Ferrari-kauden. F1:sten historiassa Räikkönen on nyt niputtanut vyölleen viidenneksi eniten Grand Prix -kisoja, ja kerännyt niissä kuudenneksi eniten MM-pisteitä - Michael Schumacherin saldo häämöttää enää pisteen päässä.

”Ensinnäkin onneks olkoon kaikille palkinnon saajille. Suomen moottoriurheiluporukka on mukavaa väkeä, joten luotan että saatte juhlat pystyyn siellä ilman muakin. Jos ensi vuonna tulee pytty, niin yritän päästä paikalle. Pitäkää hauska ilta ja hyvää uutta vuotta urheilun saralle kaikille”, taiteili Räikkönen kiitosvideossa veijarimaiseen tyyliinsä.

Mestareiden Illassa palkittiin myös muita menestyneitä autourheilukonkareita. Tommi Mäkinen kirjoitti nimensä historian kirjoihin kaudella 2018 saavuttamalla maailmanmestaruuden Toyotan tiimipäällikkönä. Nelinkertainen rallin maailmanmestari Mäkinen vastaanotti AKK:lta Vuoden Autourheiluteko -tunnustuksen raikuvien aplodien saattelemana. Rallilegenda Hannu Mikkolaa tunnustettiin puolestaan Kultaisella Suurmerkillä no 11. Yleisön ylivoimainen suosikki Vuoden Autourheilijaäänestyksessä oli MM-rallikuljettaja Kalle Rovanperä ja kartanlukija Jonne Halttunen.

Mestareiden Illan kantavana teemana oli tänä vuonna AKK:n nuorisotyötä ja kuljettajapolkua edustava Flying Finn. Ennakkotilaisuudessa vieraille esittäytyi autourheilun nuorisomaajoukkuekokonaisuus Flying Finn Academy ja kartingin MM-kilpailu Flying Finn Race. Tilaisuuden huipennuksena nähtiin Valtteri Bottaksen Ralli SM -kilpurin ilmeen paljastus. Bottas käynnistää kautensa Flying Finn – Tehtävä Tunturissa -haasteen myötä tammikuun lopussa Rovaniemellä.

Mestareiden Ilta on Suomen suurin urheilulajin gaala palkinnoissa mitattuna - tänä vuonna palkintoja pokkasi yli 300 menestyjää. Loppuunmyydyssä gaalassa autourheilun parissa viihtyviä suomalaisia juhli yhteensä 1 200 vierasta.

Muita AKK:n Mestareiden Illassa 5.1.2019 palkittuja
- Joni-Pekka Rajala: Jäärata, rallicross ja jokamiehenluokka yhteensä 4 SM-mitalia
- Marko Pihlajamaa: autoslalomin ylivoimainen valtias kaudesta toiseen
- Aleksi Tuukkanen: Vuoden karting-kuljettaja ja KZ2-luokan suomenmestari
- Matti Fyhr ja Olli Kantamaa: ura-autoilun MM-areenoita dominoinut parivaljakko
- Anita Mäkelä: Hans Laineen muistopalkinto, drag racen EM-hopeamitalisti ja ennätysnainen
- Hannu Mikkola: Suurmerkki nro 11 ansioista suomalaisen autourheilun parissa
- Sami-Matti Trogen: rallicrossin huippuvalmennusohjelma RX Academyn voittaja, tulevaisuuden suurlupaus
- Tuomo Iso-Aho: Vuoden Toimitsija
- Pellon MK: Vuoden Kilpailun Järjestäjä
- Kari Hotakainen: Respect-palkinto, vuosittain jaettava tunnustus kannustavan ja moniarvoisen autourheilukulttuurin edistämisestä
- Riitta Korpelainen: AKK:n valtakunnallinen liikenneturvallisuusohjelma Turvassa Tiellä / aktiivisin kouluttaja

Kuusi suomalaista rallin maailmanmestaria FIA:n kunniagalleriaan

Marcus Grönholm, Tommi Mäkinen, Juha Kankkunen, Timo Salonen, Hannu Mikkola ja Ari Vatanen kutsuttiin keskiviikkoiltana kansainvälisen autoliiton FIA:n Hall of Famen eli kunniagallerian jäseniksi yhdessä muiden rallin maailmanmestarien kanssa.

Ensimmäisessä vaiheessa vuosi sitten kunniagalleriaan kutsun saivat kaikki 33 Formula 1 -sarjan maailmanmestaria. Tänä vuonna vuorossa oli kutsua puolestaan rallin kaikki 17 maailmanmestaria.

Vuodesta 1973 ajetussa rallin MM-sarjassa kuljettajien maailmanmestaruudet on jaettu vasta vuodesta 1979 lähtien. Vuosien 1973-1976 aikana kuljettajille ei jaettu lainkaan palkintoa. Vuosina 1977 ja 1978 kuljettajat taistelivat FIA Cupista, jonka Markku Alén onnistui voittamaan jälkimmäisenä vuonna.

1981 rallin maailmanmestaruuteen ajoi Ari Vatanen Ford Escortilla. 1983 nelivetoisten aikakauden alkutaipaleella mestaruuteen ajoi Hannu Mikkola Audi Quattrolla.

1985 ja 1986 mestaruuteen ajoivat Peugeoteilla Timo Salonen ja Juha Kankkunen. Kankkunen voitti mestaruuden myös 1987, 1991 ja 1993. 1987 ja 1991 autona oli Lancia. 1993 mestaruus tuli Toyota Celicalla.

Tätä nykyä Toyotan MM-rallitallia johtava Tommi Mäkinen ajoi kuljettajien maailmanmestariksi Mitsubishillä vuosina 1996-1999. 2000-luvulla ainoa mestaruuteen pystynyt suomalainen on Marcus Grönholm, joka voitti Peugeotilla mestaruuden vuosina 2000 ja 2002.

Suomalaiset rallin maailmanmestarit tekivät näin ollen seuraa Keke Rosbergille, Mika Häkkiselle ja Kimi Räikköselle, jotka ovat kunniagallerian jäseniä F1-maailmanmestareina.

FIA:n puheenjohtaja Jean Todt luonnehti rallikuljettajien lisäämistä kunniagalleriaan kiehtovaksi matkaksi.

- Rallin maailmanmestarien liittyminen F1-mestareiden joukkoon luo meille kiehtovia tarinoita, jotka kuljettavat meidät läpi aikakausien niin kuljettajien, kartanlukijoiden kuin heidän kilpa-autojensa siivittäminä.

Rallin maailmanmestarit 1979-2018:
- 1979 Björn Waldegård (Ruotsi)
- 1980, 1982 Walter Röhrl (Saksa)
- 1981 Ari Vatanen
- 1983 Hannu Mikkola
- 1984 Stig Blomqvist (Ruotsi)
- 1985 Timo Salonen
- 1986-1987, 1991, 1993 Juha Kankkunen
- 1988-1989 Miki Biasion (Italia)
- 1990, 1992 Carlos Sainz (Espanja)
- 1994 Didier Auriol (Ranska)
- 1995 Colin McRae (Iso-Britannia)
- 1996-1999 Tommi Mäkinen
- 2000, 2002 Marcus Grönholm
- 2001 Richard Burns (Iso-Britannia)
- 2003 Petter Solberg (Norja)
- 2004-2012 Sébastien Loeb (Ranska)
- 2013-2018 Sébastien Ogier (Ranska)

Rallin MM-sarjan kauden 2019 seuraava osakilpailu ajetaan Ruotsissa 14.-17. helmikuuta.

Autourheilun maajoukkueet kaudelle 2019 valittu – AKK:n valmennustoiminnan kokonaisuus jatkossa Flying Finn Academy

Vuosittain uusia nuoria autourheilun kansainväliselle tasolle nostava AKK:n valmennusryhmä on nyt nimeltään Flying Finn Academy. Historiansa ensimmäiselle toimikaudelle sen sisältämiin maajoukkueisiin on valittu 15 urheilijaa ja haastajaryhmään 19 urheilijaa.

Muun muassa Esapekka Lapin ja Valtteri Bottaksen valmentamisesta aikanaan vastanneen AKK:n valmennusryhmän kokoonpano koostuu jatkossa kolmesta tasosta: A-maajoukkueesta, B-maajoukkueesta ja Rookies-haastajaryhmästä.

Valmennuksen valintaprosessissa toteutettiin ensimmäistä kertaa kahden kuukauden mittainen try out -jakso, jonka aikana kerättiin tietoa nuorten kuljettajien fyysisestä ja henkisestä tasosta.

- Saimme tästä try-out -jaksosta paljon dataa kuljettajien tahtotilasta ja kuntotasosta. Kokemukset tästä olivat erittäin positiivisia ja tulemme käyttämään tätä menetelmää myös ensi syksyn valintatilanteissa, pohjustaa AKK:n valmennuspäällikkö Tuomo Nikkola.

A-maajoukkueesta seuraavat suomalaiset maailmanmestarit?

Autourheilun A-maajoukkueeseen on valittu viisi urheilijaa. Heistä William Alatalo, Juuso Puhakka ja Paavo Tonteri kilpailevat rata-autoilun puolella. Sami-Matti Trogen kilpailee rallicrossin parissa ja Juho Valtanen karting-autoilussa. A-maajoukkue on Flying Finn Academyn keihäänkärki, jonka urheilijat ovat myös historiallisesti ensimmäisiä Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön tukemia moottoriurheilijoita.

- A-maajoukkueen urheilijoista kaikki ovat tekemässä läpimurtoa kansainvälisen tason kärkeen lajeissaan. A-maajoukkueen urheilijoiden valmennusarki on yksilöidysti räätälöity kunkin urheilijan oman kilpailu- ja muun ohjelman mukaan. Valmennus suunnitellaan mahdollisimman hyvin heidän urakehitystään varten, Nikkola kertoo.

B-maajoukkueen urheilijat tavoittelevat paikkaa A-maajoukkueessa

Autourheilun B-maajoukkue koostuu kymmenestä urheilijasta. Rasmus Joutsimies, Samuli Mertsalmi, Olli-Petteri Munne ja Axel Saarniala kilpailevat karting-radoilla. Rallipolkujen valloituksesta joukkueessa vastaavat tutut Aleksi Röyhkiö, Henri Hokkala ja Jari Huttunen. Rallicross radoilla menestystä jahtaavat Jesse Kallio, Rasmus Tuominen sekä Luka Nurmi, jonka lajivalikoimaan tulee kuulumaan myös rata-autoilu ja ralli.

- B-maajoukkueen urheilijat kilpailevat jo kansainvälisellä tasolla tai ovat SM-tason kärkikuljettajia, jotka parin vuoden aikana mahdollisesti nousevat A-maajoukkueeseen. Haastajaryhmäläiset ovat erityisen mielenkiintoisessa asemassa - on urheilijasta itsestään kiinni, miten asiat järjestyvät, Nikkola sanoo.

Rookies-valmennusryhmä on uusi polku kohti autourheilun huippua

Flying Finn Academyn uudeksi osaksi muodostetaan Rookies-nimeä kantava haastajaryhmä, joka on ponnahduslauta seuravalmennuksesta kohti maajoukkueita. Urheilijasopimukset ovat vuodeksi kerrallaan edellyttäen sovittujen kriteerien täyttämistä urheilijan toiminnassa. Toisaalta siis kriteerien täyttyessä Rookies-kuljettaja voi nousta maajoukkuevalmennukseen ja toisaalta taas maajoukkueista voi pudota Rookies-ryhmään, mikäli maajoukkuekriteerit eivät täyty. Rookies-ryhmässä kaudella 2019 nähdään 19 urheilijaa, joista 14 kilpailee kartingin puolella. Rallin parista menestystä jahtaa viisi urheilijaa.

- Rookies-ryhmän tarkoitus on antaa ensiaskeleet tavoitteelliseen harjoitteluun ja toimintaan autourheilussa. Uusi toimintamalli korvaa aiemman aluevalmennustoiminnan, Nikkola valaisee.

”Vähintään yksi EM- tai MM-mitali vuodessa”

Huolimatta kokonaan uudistetusta valmennuskonseptista, AKK:n Flying Finn Academyn tavoitteet kaudelle 2019 ovat kovat.

- Vuosittainen tavoite on saavuttaa vähintään yksi MM- tai EM-mitali. Lisäksi tavoitteena on vähintään yksi pistesija (sijat 4-8) kansainvälisten sarjojen lopputuloksissa. Tavoite on myös kehittää ja kasvattaa vuonna 2018 aloitettua yhteistyötä Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön kanssa, Nikkola paaluttaa.

Autourheilun nuorisomaajoukkueet kaudelle 2019 ovat seuraavat:

A-MAAJOUKKUE
- Alatalo William s.2002, Ilmajoki, rata-autoilu
- Puhakka Juuso s.1998, Kirkkonummi, rata-autoilu
- Tonteri Paavo s.2000, Helsinki, rata-autoilu
- Trogen Sami-Matti s.2002, Lohja, rallicross
- Valtanen Juho s.1996, Ulvila, karting

B-MAAJOUKKUE
- Joutsimies Rasmus s.2003, Vantaa, karting
- Mertsalmi Samuli s.2005, Söderkulla, karting
- Munne Olli-Petteri s.2003, Rautjärvi, karting
- Saarniala Axel s.2002, Espoo, karting
- Hokkala Henri s.1994, Jyväskylä, ralli
- Huttunen Jari s.1994, Kiuruvesi, ralli
- Röyhkiö Aleksi s.2000, Ylöjärvi, ralli
- Kallio Jesse s.1999, Kellokoski, rallicross
- Nurmi Luka s.2004, Tampere, rallicross/rata/ralli
- Tuominen Rasmus s.2000, Jämsä, rallicross

ROOKIES
- Abrahamsson Peik s.2006, Espoo, karting
- Hakalehto Aatu s.2006, Hämeenlinna, karting
- Herranen Toni s.2003, Jääli, karting/ralli
- Jalava Aleksi s.2007, Haarajoki, karting
- Koivula Aaron s.2005, Kauhajoki, karting
- Kortelainen Rasmus s.2001, Helsinki, karting
- Lemberg Nico s.2007, Espoo, karting
- Perttala Niko s.2003, Nokia, karting
- Pirttilahti Nikolas s.2003, Nokia, karting
- Rajala Veeti s.2007, Sipoo, karting
- Saarijärvi Frans-Emil s.2003, Helsinki, karting
- Taponen Tuukka s.2006, Lohja, karting
- Vahlberg Daniel s.2007, Orimattila, karting
- Vappula Leevi s.2006, Nokia, karting
- Saarinen Konsta s.2004, Orivesi, crosskart/ralli
- Kauppi Roni s.2000, Ii, ralli
- Koski-Lammi Juho s.1999, Jalasjärvi, ralli
- Pajari Sami s.2001, Lahti, ralli
- Timo Laine s.1987, ralli (kartanlukija)

VALMENNUSTIIMI
- Tuomo Nikkola
- Mika Leistiö
- Jan Lönegren
- Matti Rantanen
- Mikko Pajunen
- Jukka Korhonen
- Teemu Arminen
- Juuso-Matti Pajuranta
- Juho Valtanen
- Johan Vilo
- Joonas Kostiainen
- Tero Puustinen
- Olli-Pekka Remes