Klikkaa ja lue uusin kerholehtemme!
Tervetuloa SPAUK ry kotisivuille Yhdistysesittelymme Lue kerholehteämme Yhdistyksemme historia Galleriamme Turva-automme esittely Ota yhteyttä ja kysy lisätietoja Linkit
 
Spaukku 2 / 2019 - Toimituskunnan turinat

Spaukku 1/2019

Kesä, tuo ihmisen paras ystävä

Aika entinen ei koskaan enää palaa… näinhän sitä laulussa todetaan. Ja totta tuo toteamus on. Menneinä vuosina tässä kerholehden vuoden toisessa numerossa olisi ollut runsaasti juttuja Belgian kansainvälisestä poliisirallista Liègessä ja reissun tapahtumarikkaista vaiheista, joista riitti kerrottavaa ja muisteltavaa. Osallistuvia kerholaisia oli kaikissa luokissa (police - mixed - moto), joten tarinaa ja kuvia riitti sivukaupalla.

Nyt kun kyseinen tapahtuma valitettavasti lienee poistunut kalenterista lopullisesti, niin on syytä palauttaa kisatunnelmia 20 vuoden takaa vanhan vuosituhannen lopulta. Toisaalta lehdestä löydät vuoden 1999 Belgian valloituksen tiivistelmät kahden autokunnan osalta. Nuo mainiot ralligladiaattorit ajohaarniskoissaan laittoivat kaikki peliin haasteellisessa asvalttirallissa. Suomalaisella sisulla pärjättiin, takaiskuista huolimatta.

Sisu, järkähtämätön itseluottamus ja täydellinen joukkuehenki siivittivät Leijonat maailmanmestaruuteen. ONNITTELUT!

Kauan kaivatut kultamitalit korjattiin joukkueella, joka jo etukäteen leimattiin julkisuudessa häviäjiksi. Onneksi urheilussa tulokset mitataan vasta suoritusten jälkeen. Moni arvostelija on saanut tuijottaa peiliin ja anteeksipyydellä tietämättömyyttään. Se on besserwissereille ihan oikein.

Rallin MM-sarjassa taistelu on tiukkaa. Kärkiukot ajavat voitoista ja lisäpisteistä poikkeuksellisen korkealla riskitasolla, joten dramaattisia tapahtumia riittää viimeisellekin erikoiskokeelle saakka, kuten esimerkiksi Portugalissa. Yritys on huipussaan koko kilpailuviikonlopun ja yleisö saa vastinetta pääsylipuilleen. Jos (ja kun) sama tahti jatkuu, niin Neste Rallissa riittää tavallista enemmän seurattavaa. Kannattaakin suunnitella kisareissua keskisuomeen jo hyvissä ajoin, sillä odotettavissa on melkoinen kansainvaellus MM-sarjan ehkä parhaaseen osakilpailuun.

Lomakausi on aluillaan, koululaiset ja opiskelijat pääsivät jo ansaituille vapaille. Yleensä alkukesän säät ovat vaihtelevia eikä pitkiä hellejaksoja ole odotettavissa. Jos vaikka sitten keskikesän Suuren Juhlan jälkeen saataisiin suloiset suvisäät koko maahan. Ei liian kuumaa eikä kuivaa vaan sopivasti aurinkoa, lämpöä ja virkistävää sadetta. Niitä odotellessa.

Monipuolisen miellyttävää kesää!


PS. Turva-autotarinat, kisaraportit ja muu kerholehteen tuleva materiaali osoitteeseen spaukku.2019@gmail.com


EeroJuhani: Puoli Vuotta ...

Puoli vuotta on hurahtanut sellaisella vauhdilla, etten oikein ole kyydissä pysynyt. Pitkästä aikaa meillä oli vanhan ajan talvi runsaine lumisateineen ja korkeine lumipenkkoineen, joista myös lapset ja lapsenmieliset kilvanajajat pitivät. Pitkin talvea olimme turva-autolla mukana tärkeimmissä SM-koitoksissa ja mikä hienointa, niissä marssi esiin uusia voittajia ja tulevaisuuden lupauksia. Talven taittuessa kevääseen alkoi myös rallin sorakausi. Itse olin yhdessä Heikkolan Paulin kanssa turvaamassa kesäkauden avaavaa rallia Keravalla. Loistava suoritus kilpailun järjestäjiltä, joka ansaitsee oman tarinansa tässä kerholehdessämme.

Kerhotoiminta on muutoin ollut varsin hiljaista, aivan kuin ennakoiden sitä, ettei tämänkaltainen, varsin paljon aikaa vievä vapaa-ajan harrastus enää tahdo taipua alati kiristyviin työaikajärjestelyihimme. Mutta niinhän se tahtoo olla kaikella harrastustoiminnalla, lapset harrastavat entistä enemmän ja siinä ohessa meidän vanhempien ja isovanhempien vapaa-aika on sidottu treeni- ja kisamatkojen kuljetuksiin. Se on kuitenkin työ, joka palkitsee pitkässä juoksussa tekijänsä. Ehkäpä joku meistä on aikanaan vastaanottamassa omaa lastaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla maailmanmestarina. Onnea Suomi-leijonat.

Lomille lomps kaikuu juuri nyt työpaikan käytävillä. Olemme kaikki lomamme ansainneet. Itse otin hieman ennakkoa tehdessäni työporukkani kanssa viikonloppuretken Puolan Zakopaneen, josta voit lukea lyhyen matkakertomuksen tästä lehdestä.

Toivotan kaikille lukijoillemme ja tukijoillemme oikein mukavaa, rentouttavaa ja voimia lisäävää kesää.

Eero & Pauli: Uuden rallikonseptin koeponnistus

Keravalainen autourheiluseura RallyDriversTeam (tuttavallisemmin RDT) avasi rallien kesäkauden lauantaina 4. toukokuuta järjestämällä neljän erikoiskokeen mittaisen pienoisrallin, joka oli nimetty pääyhteistyökumppanin mukaan Louhinta-ÄSSÄTRalliksi.

Kilpailua voin hyvin kutsua hybridiralliksi, koska nyt käytettiin ensimmäistä kertaa mukautettua aikakorttia, joka mahdollisti erikoiskokeiden lähdöistä aikatarkastusasemien (tulo-AT ja lähtö-AT) poistamisen. Näin henkilöstöä tarvitaan entistä vähemmän, kun lähtölinjalla toimii vain lähettäjä sekä lähdön kirjuri.

Eero sai supistetusta turva-auto-ohjelmasta huolimatta pyynnön turvallisuusjohtaja Seppo Roikoselta. Lähes kotikulmilla ajettuun tapahtumaan oli helppo osallistua. Kävimme ajamassa reitin läpi lauantaiaamuna tarkkaillen samalla nuottiluokissa ajavien ennakkotutustumista. Kiitettävän rauhallista, kuten nykyään kaikissa nuotitettavissa kilpailuissa.

Kilpailukeskuksena toimi entiseen tapaan Keravan keskustassa sijaitseva Keuda-talo. Etuautopalaverissa kerrattiin kilpailupäivän ohjelma ja nolla-autot saivat omat erityistehtävänsä. Tero Salminen ajoi 0-autoa, Petteri Sappinen 00-autoa ja Janne Levänen 000-autoa, jonka siis on oltava siviiliauto.Hanaa-Subaru hoiti täälläkin tuota virkaa.

Me saimme Mersuun johtokeskuksen pyynnöstä tavanomaisesta poikkeavasti takapenkille matkustajat, sillä Arto Heino ja Jani Kivistö tulivat turva-auton mukaan koko reitille. Arto on todella kokenut konkari lukuisista kilpailuorganisaatioista eri tehtävissä sekä pitkän linjan kartanlukija. Jani työskentelee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksessa ja hän pääsi nyt näkemään ensimmäistä kertaa etuautotoimintaa maastossa.

Reitti suuntautui Keravan keskustan tuntumassa Jaakkolan koululta startanneen yleisöerikoiskokeen (1,61 km) jälkeen Pornaisten ja Monninkylän seuduille. Tarjolla oli tuttuja eteläsuomalaisia ralliteitä: Onkimaa, Luhti ja Laukkoski. Huoltotauko Monninkylän SEO:lla kolmen ajetun EK:n jälkeen.

Vaihteleva sää toi lisämausteen, sillä viimeisellä pisimmällä EK:lla (14,95 km) kunnon räntäkuuro muutti maiseman osittain valkoiseksi. Ja näkyvyys heikkeni samalla huomattavasti. Samanlaista on Keravalla koettu ennenkin, kevään kunnollinen saapuminen kun on välillä tätä.

Kilpailu sujui aikataulun mukaisesti. Katsojia oli kokonaisuutena vähän, mutta tietyt paikat keräsivät hyvin porukkaa. Jouduimme ajamaan erikoiskokeet pelkillä varoitusvilkuilla, kun kattopaneeli pysyi pimeänä ja äänettömänä tavanomaisista resetointikorjauksista huolimatta.

Uusi konsepti tuntui toimivan ihan hyvin. Toki jotkut jäävät varmaan kaipaamaan saapumisen aikatarkastusasemia, kun ne tietyllä tavalla rytmittävät kilpailijaparien valmistautumista erikoiskokeelle siirtymäreitin jälkeen. Mutta järjestäjien työt henkilöstön hankkimisessa toimitsijatehtäviin helpottuu. Se on tervetullut muutos. Vapaaehtoinen talkooväki kun on katoava laji.

109 kilpailijaparia ilmoittautui kilpailuun, startanneita oli 104 ja eri syistä tapahtuneita keskeytyksiä 26 kpl.

Rallipäivälle tuli "kotikentästä" huolimatta pituutta lähes 11 tuntia. Ja GLC:n mittariin noin 300 kilometriä. Seuraavan kerran Mersu esiintyy Riihimäen SM-rallissa kuun lopussa. Että näin.

Tuomo Laitila ja Mika Lievonen: Joutsenlampi ralli, 16.2.2019

Joutsassa Helmikuun puolivälissä ajettuun Joutsenlampi ralliin pyysin kartturinpenkille istumaan Mika Lievosen joka on hyvä ystäväni jo 30 vuoden takaa. Kuten kaikki hyvät ajatuksen tämäkin sai alkunsa viime juhannuksena saunanlauteilla. Mikan pihasaunan löylyssä keskustelimme bemarin kylkeen laitettavista uusista taksiyrittäjän tarroista ja siitä että harrasterallin kisoihin voi ottaa kartturin pystymettästä ilman lisenssejä ja tutkintoja. Mika perheineen tuli meille kilpailua edeltävänä päivänä ja illan päälle säädeltiin vyöt ym. valmiiksi ja aamulla starttailimme kohti Joutsan JoSeMoraa. Kuten viime aikoina on valitettavan usein saanut jännittää, myös nyt oli pelko onko kisapäivänä pakkasta vai ei.

Kun pääsimme JoSeMoraan auto alas trailerilta ja ilmoittautumisen kautta tarrat kupeeseen ja katsastukseen. Kilpailujärjestelyt oli hoidettu pienelle alueelle ja kaikki ilmoittautumisesta katsastukseen ja ensimmäisen pätkän alkuun oli noin 300m säteellä meidän huoltopaikasta

EK1, 2,5km
Ensimmäinen pätkä ajettiin JoSeMoran radalla mikä oli tehty runsaalla vedellä jäädyttämällä ja pinta oli vähän kuin jääradalla, paitsi että oli korkeuseroja. Noin kaksi viikkoa aiemmin oli radalla järjestetty harjoitukset missä kävin istumassa kierroksen kyydissä. Harjoitusten ajosuunta jo antoi osviittaa, että ajosuunta on luultavasti päinvastainen kuin harjoituksissa ja niin olikin. Ensimmäinen pätkä oli järkyttävää pumppaamista ja yritin vaan miettiä missä vaiheessa tulee minkäkinlaista mutkaa, sen aiemman erisuuntaan ajetun lenkin perusteella. Maaliin päästiin ja pätkän pituus huomioituna eroa kärkeen tuli kohtuu paljon. Sijoitus pätkällä oli luokan 12. ja kärkeen eroa tuli 4,5 sekuntia

Ek2, 23,5km
Toinen pätkä olikin sitten kisan pisin. Saavuttiin toisen pätkän lähtöön ja jonoon yritin mennä numero järjestykseen. Edelläni oli numero järjestyksen mukaisesti edellisen kisan luokka kakkonen joka yllättäen ohittaa edellä ajavan pienemmän luokan viimeisen auton. Käyn pikaisesti kysymässä pienemmän luokan viimeiseltä kuskilta mitä tässä oikein tapahtuu? Vastaus oli, että oli että pienemmän luokan kuski oli sanonut, että pyytää 2 min väliin niin seuraavan luokan (eli meidän) kuski sitten päättikin etuilla. Palasin autooni kiinnittelemään vöitä ja kirosin kovaan ääneen vellihousuja jotka yrittävät saada etua lähtöpaikka-pelillä. Peilistä näin, että edellisen kisan luokka voittaja tulee minun perään ja ohjastan reunaan, että auto voi minut ohittaa kun on pienempi numero kupeessa, mutta auto jäikin taakseni hyvän matkan päähän, ja kiroiluni sen kun yltyi. Edellisen luokan viimeinen auto kun lähti matkaan pyysin lähettäjältä 2min väliin ja lähettäjä vastasi, että ei voi antaa kun on annettu jo niin monta 2 min että loppuu sulkuajat. Meillä oli auton kyljessä numero 70 ja luokkia ei kuitenkaan ihan hirveän montaa ollut lähtenyt ja luokkien välissä piti olla 2 min väliä, mutta nyt ei sitten saanutkaan. Pelko oli, että ajaa edellä lähtevän kiinni ja niinhän siinä myös kävi. Noin 5 km ennen maalia saavutettiin edellä ajanut ja sen perässä mentiin sitten maaliin asti. Pätkän maalissa sijoitus oli luokan 4. ja kärkeen tuli eroa 20,0 sekuntia.

Ek3, 6,2km
Edellisen pätkän ajanmenetys ja kilpakumppaneiden lähtöpaikka kikkailut olivat saaneet verenpaineen koholleen ja kolmannelle pätkälle lähdin vähän kiivailla tunnelmilla liikkeelle mikä kostautuikin eräässä oikealle kääntyvässä kurvissa. Pätkän alku oli aurattu jollekin mökkitielle mikä oli kapea, eikä siinä ollut minkäänlaisia pohjia. Mökkitieltä käännyttiin vähän isommalle mökkitielle ja aika pian tulikin silmille se oikealle kääntyvä kurvi missä mentiin kontti edellä penkkaan ja siellä oltiinkin sitten melko tukevasti yli kolme minuuttia. Paikalla oli kuitenkin jonkin verran kuvaajia ja katsojia jotka saivat auton jälleen auratulle alueelle. Pätkä lopulta kuitenkin maaliin ja sijoitus oli oman luokan viimeinen eli 19. ja eroa kärkeen tuli 3:51,8 sekuntia.

Ek4, 8,9km
Edellisen pätkän rypemisen jälkeen sijoituksia eikä pisteitä tarvinnut enää miettiä vaan kunhan nyt ajelee treenimielessä rallin loppuun. Rallin neljäs pätkä oli viety Putkilahden maisemiin ja osa reitistä kulki tiellä jota korkeamman sarjan ralliammattilaiset ovat käyttäneet testipätkänä. Pätkä alkoi umpimetsään auratulta metsäautotieltä ja sielläkään ei ollut pohjia lainkaan. Metsäautotieltä käännyttiin paremmalle tielle. Loppu pätkä oli pienehköä Keski-Suomalaista sivutietä, oli mutkaa ja ylitystä. Pätkä ajeltiin varman päälle, että saisi ajaa koko rallin loppuun. Tältä pätkältä käteen jäi oman luokan 10. sija ja eroa kärkeen tuli 18,1 sekuntia.

Ek5, 14,6km
Kisan viiden pätkä lähti liikkeelle kohtuu pieneltä tieltä. Lämmin keli oli pehmittänyt reittiä ja paikoitellen meinasi mutkissa olla pöperöä. Alkupään jälkeen tie leveni ja muuttui kunnolla jääpolanteiseksi ja suoraksi. No oli siellä muutama mutkakin, mutta pitkiä pätkiä mentiin jälleen rajoittimessa kiinni. Tältä isommalta tieltä käännyttiin oikealle minne oli suunniteltu joku ketunlenkki ja reitti palasi sieltä vähän matkan päästä takaisin tuolle isommalle tielle. Isommalta tieltä käännyttiin kapeammalle metsäpätkälle missä saikin olla tarkkana kokoajan. Pätkä tuliin varman päälle maaliin ja maalissa sijoitus oli oman luokan 7. ja eroa kärkeen tuli 20,5 sekuntia.

Ek6, 16,0km
Kisan viimeinen pätkä oli suhteellisen pitkä ja kokonaisuudessaan melko pientä ja teknistä tietä. Itsellä ajonopeus pätkän aikana pyöri pääasiassa tuossa satasen molemmin puolin. Tällä pätkällä ei ollut niin suurta merkitystä valtavista hevosvoimista ja suuresta huippunopeudesta. Paikoitellen reitillä oli aukeita paikkoja missä aurinko oli pehmittänyt tien ihan soralle asti. Lämmin tuli kuljettajallekin, kun tie kääntyi kokoajan johonkin. Pätkä päättyi JoSeMoran radalle missä oli pätkän lopussa oikein kunnon hyppykin, Bemarin uusi alusta toimii kyllä hienosti hypyissä. Maaliin tulo oli pitkässä oikealle kääntyvässä kurvissa, minkä vedin lähes "tappisladissa", sen verran näytti olevan yleisöä paikalla. Viimeiselle pätkälle sijoitus oli oman luokan 4. ja eroa kärkeen tuli 16,0 sekuntia.

Sijoitus rallissa oli oman luokan 15. ja eroa voittajaan tuli 04:43,0 Rallihan meni pilalle jo kolmannella pätkällä kun mentiin penkkaan ja oltiin siellä jumissa, se meni kyllä kuitenkin täysin kuljettajan piikkiin.

Ralli oli hyvin järjestetty, reitit oli monipuolisia ja lunta oli riittävästi. Sää ei vaan jälleenkään suosinut ja lämmin keli pehmitti tien pinnat pöperöiseksi.

Hampaan koloon jäi rallista tuo lähtöpaikka kikkailu ja soittelinkin seuraavalla viikolla rallicupin tirehtöörille Marko Riihimäelle ja esitin, että mikäli lähtöpaikalle ei omalla paikalle mene lätkäistään at:ta vaikka yksi tai kaksi minuuttia, niin alkaa kilpailijoillakin muistumaan mieleen mikä numero tulee minkäki perään. Rallicupissa ajetaan kuitenkin rahapalkinnoista (joihin itsellä ei kyllä ole pääsyä) ja kilpailun pitäisi olla tasapuolista ja reilua kaikille. Eräässä toisessakin luokassa oli luokkajohtaja jättäytynyt luokkakakkosen perään ja ajellut sitten siellä. Sinällään harmillista kun on tehty tällainen harrastaja ystävällinen ralliorganisaatio ja sitä alkaa kilpailijat itse kusemaan. Kun eri asioiden kanssa aletaan kikkailemaan tullaan siihen, että pitää lisätä sääntöjä. Kun lisätään sääntöjä todennäköisesti tarvitaan lisää porukkaa rallin järjestäjä puolelle, mikä lisää taas kustannuksia ja nostaa osallistumismaksuja. Samat seurat järjestävät HaMun kisoja mitkä järjestävät AKK:n alaisia kisoja, mutta HaMun kisoissa ilmoittautumismaksut ovat vaan yli kolmanneksen halvempia. En voi missään tapauksessa sanoa, että Harrasterallin kisat olisivat halvemmasta maksusta huolimatta jotenkin huonompia, pikemminkin päinvastoin. Rallit ajetaan vähintään yhtä hyvillä tai jopa paremmilla teillä ja järjestelyt toimii joustavasti. Ei tarvitse ostaa lisenssiä eikä tarvitse kallista rallikatsastusta. Ralliauton katsastus kun on vähän suppeampi kuin siviiliauton katsastus, mutta ralliteeman mukaisesti hinta on kaksinkertainen. Pidetään kilpailijat huoli omalta osaltamme siitä, että saataisiin pidettyä nämä kisat tämmöisenä kuin ne nyt on eikä niitä tarvitsisi alkaa kiristelemään. Turvallisuudesta ei pidä kuitenkaan tinkiä.

Tuomo Laitila ja Tatu Savela: Omatalo-Ralli, 9.3.2019

Tatun kanssa päätettiin lähteä katsomaan millaiset rallitiet oli Sonkajärven suunnalta löydetty. Pakkailtiin perjantaina auto ja kamppeet ja ajettiin Siilinjärvelle yöpymään ja siitä aamulla ei ollut enää pitkää matkaa kisapaikalle. Talvirallien teeman mukaisesti lämpimät kelit tuotti stressiä, että miten tiet kestää. Huolto ja muut toiminnot oli järjestetty Omatalo talotehtaan alueelle. Ilmoittautuminen, numerot kylkeen ja odottamaan. Onneksi pakkanen alkoi kiristymään ennen kuin autoja alettiin laittaan matkaan. Katsastus oli järjestetty niin, että se hoidettiin sujuvasti ennen lähtöä.

EK1 19,72km
Ekan pätkän lähtöpaikalla jännitys alkoi taas hiipimään kypärään. Edellinen ralli meni pilalle, kun auto meni penkkaan, mutta nyt pitäisi onnistua, koska sarjakilpailussa 5 rallia otetaan huomioon. Alkuun oli laitettu heti kisan pisin pätkä. Lähtö oli vallan kauhean kapealta kinttupolulta. Tätä polkua tultiin jonkin matkaa ja mutkissa oli jo murskeet nousseet pintaan vaikka meilläkin oli numero 36 kyljessä. Polulta käännyttiin isolle tielle mikä oli lähes suora ja rajoitinta vasten mentiin pitkä pätkä. Reitti meni ainakin kolme kertaa tosi pienelle polulle ja yhdessäkin kohdassa paju kasvoi ajolinjalla niin ei voinut odottaa, että pohjia olisi tiessä kovinkaan paljon. Noin 5 kilsaa ennen maalia edellä lähtenyt auto kävi vissiin toistamiseen penkassa ja viimeiselle tieosuudelle lähdettiin ihan edellä ajavan perässä mikä haittasi lumipölyn muodossa näkyväisyyttä. Jonkun verran lopussa menetettiin aikaa, mutta tällä pätkällä pari runkipaikkaa tultiin varoituksella, niin luultavasti kuitenkin enemmän voitettiin kun hävittiin. Maalissa sijoitus oli oman luokan 2. ja kärkeen jäätiin 10,9 sekuntia, tätähän en pätkän jälkeen tiennyt, kun en ole aikoja enää pätkien jälkeen katsellut.

Ek2 13,55km
Kakkos pätkälle lähdimme siis tietämättämme hyvissä asetelmissa, luokan toinen ja kärkeen 10,9 sekuntia. Reitti olikin oikein mukavan oloista tietä. Ei mitään kovin isoa, mutta sen verran ajettua että tielle oli jääpolannetta tullut. Ajaminen maistui ja auto pelasi hienosti. Muutama paikka oli matkan varrella, että tultiin aikalailla tien täydeltä, mutta ei varsinaisia tilanteita ollut, ennen kuin Tatu sanoi, että kilsa maaliin. Peltoaukealla tie nousi hieman ja kaartoi oikealle. Nypyn takaa näkyi metsä saareke minkä vasemmalla ja oikealle oli tyhjää. Tien linja näytti menevän metsäsaarekkeen oikealta puolelta, mutta nöllin päälle päästyä kävikin ilmi, ettei se minnekään oikealle mene, vaan kääntyy jyrkästi vasempaan. Valtaisa pelastusyritys päälle ja hetken tuntui, että tästä voidaan vielä selvitä kunnes perä otti oikealta puolelta voimalla kiinni lumipenkkaan ja tempaisi koko laitteen pellolle katolleen. Katsojat olivat heti kärppänä kyselemässä sattuiko ja käänsivät laitteen pyörilleen. Paikka oli näköjään katsottu toimivaksi, kun itse liinamies-Aarne oli kiinnittelemässä liinaa bemarin keulaan. Penkassa olimme jumissa noin 6:15 ennen kuin pääsimme jälleen liikkeelle. Tästä olikin enää noin 700 metriä maaliin. Tällä pätkällä luokkamme 16. jääden kärkeen 6:29,1 sekuntia.

Ulosajossa vaurioitui takalasi ja kuskin puolen takasivulasi. Maaliviivan jälkeen pysähdyimme lumitöihin ja lapioimme noin puoli kuutiota lunta pois bemarin sisältä. Tatu kyseli, että mitäs nyt tehdään? Keskeytetäänkö vai jatketaanko? Seuraavaksi oli huoltotauko, edessä niin jos vaan saadaan aukot umpeen niin jatketaan. Huoltopaikalle viereisestä pilttuusta lainattiin rakennusmuovia saimme sillä teipattua ikkunat umpeen. Joustavien järjestelyiden vuoksi ehdimme jopa omalle paikalle kolmannen ek:n lähtöön.

Ek3 9,4km
Nyt oli hieman luotto itseen hukassa, kun edellisellä pätkällä iski horisontaalinen häiriö päälle. Ennen pätkän alkua alkoi hiljalleen sadella auton ulkopuolella lunta ja sisäpuolella vettä. Sen verran tuli ulosajossa lunta sisään, että Bemari oli kuin tippukiviluola ja kun auto alkoi lämpenemään alkoi katosta tippumaan vettä niskaan. Kisan kolmas pätkä olikin viety oikein hyvälle tielle. Reitin varrella oli asuttuja taloja ja tiessä oli sopivasti polannetta. Tie oli paikoin vauhdikasta, mutta löytyi sieltä kunnolla tiukkoja kurveja ja muutama ylityskin. Pätkä tultiin ongelmitta maaliin ilman tilanteita. Maalissa sijoitus oli luokan 2. ja kärkeen jäätiin 6,8 sekuntia. Edellisen pätkän kaato ei sitten kuitenkaan vaikuttanut suuresti ajoon.

Ek4 12,51km
Neljäs ja viimeinen pätkä vielä edessä. Lumisade hieman yltyi, muttei kuitenkaan niin paljon, että se juuri ajamiseen vaikuttaisi. Tällä pätkällä mentiin välillä pienempää ja välillä isompaa tietä, mutta tie oli kuitenkin kohtuullisen hyväkuntoista ja lumipolanteista. Paikoitellen mentiin rajoitinta vasten ja paikoin auton levyistä ränniä kieli keskellä suuta, mukava pätkä kokonaisuudessaan. Pakko myöntää, että hieman helpotti kun tuli maalin ennakkomerkki näkyviin, sen verran on tähän ralliin mahtunut vastoinkäymisiä. Tällä pätkällä olimme luokkamme 4. jääden kärkeen 4,5 sekuntia.

Lopputulos rallissa oli luokan 14. Ralli meni kakkos ek:ta lukuun ottamatta ihan mallikkaasti ja auto pelasi hienosti. Kärkeen jäätiin kuitenkin niinkin paljon kuin 6:35,5, mutta tästä ajasta noin 6:15 tuhrautui kakkos pätkän ulosajossa.

Talvikausi onkin nyt taputeltu ja seuraavan kerran autoa on tarkoitus ulkoiluttaa Toukokuussa Ikaalisten sorateillä.

Vilppu Linjama: Rallikausi 2019 osavuosikatsaus

Ralliharrastukseni on ollut osittain vuorotteluvapaalla muun tekemisen vuoksi. Viime vuoden talven jälkeen harrastus on rajoittunut lähinnä muutamaan kertaan penkalla. Vanha sotaratsuni Amazon on saanut valohoitoa autotallissa, eikä kartturikeikkojakaan ole ollut vanhaan malliin.

Omatalo-ralli 9.3.2019 Sonkajärvellä.

Saadessani kutsun Eetu Ekosen historic-Volvon kyytiin Sonkajärven harrasteralliin, vastasin mielelläni myöntävästi. Keväisenä aamuna starttasimme matkaan. Huoltoon meille lähti tuttuun tapaan Eetun isä Mauri ja tiimin uskollinen venäläisvahvistus Heimo. Heimon kello taisi olla aamulla idän ajassa, kun saimme heräteltyä miehen matkaan pienellä viiveellä.

Kisapaikkana oli pieni Sonkajärvi, jonka kylän kokoon nähden suuren Omatalo-tehtaan kiinteistölle oli sijoitettu kilpailukeskuksen toiminnot. Kätevää, kun rakensi huoltopilttuun alueelle ja muut aamun toimet hoituivat kävellen. Kisan katsastus oli tuttuun tapaan lähtöä odotettaessa.

Ensimmäinen pätkä sisälsi kaikenlaista tietyyppiä. Pienimmän tien lenkin olisi ehkä voinut jättää pois, mutta sekin päästiin läpi. Ralli on myös kestävyyskilpailu, jossa oikeassa kohdassa on osattava varoa ja hiljentää. Meidän numerolla 125 tiet olivat vielä hyvässä kunnossa, eikä niitä kaikkiaan 180 kilpailijaa saaneetkaan varmaan kovin huonoon kuntoon. Risteysajoakin pääsi harjoittelemaan, kun pätkällä oli melko monta risteystä.

Toinen erikoiskoe oli sama kuin 2000-luvun alussa Spaukin silloisella Opelin turva-autolla ajamani. Pätkästä en muistanut mitään muuta kuin toisessa päässä olevan paikan, jossa tie kääntyy joenylityksen jälkeen. Kuski innostui ajamaan kovalla yrityksellä. Jälkeenpäin hän kertoikin lopettaneensa kartturin kuuntelun jo pätkä alkupäässä. Erikoiskokeella oli paljon aukeita paikkoja, joissa tie ylitti peitteisiä nyppyjä. Erikoiskokeen loppupäässä yhden ylistyksen yli tultaessa kauempana pellolla näkyi metsäsaareke, jonka oikealle puolelle tie näytti menevän. Ja kuten arvaatte, eipä mennytkään. Tie kääntyi kiristyen vasemmalle ja koska kuski ei nähnyt mihin tie kääntyi, hän ei voinut kääntää sinne. Niinpä laskimme lähes suoraan peltoon. Pellolla auto kääntyi hieman sivuittain ja paksussa lumessa kaatui katolleen. Siellä me sitten jooga-asennossa odottelimme nostajia. Nostajien suunnitelmat olivat hieman optimistiset paksun lumihangen ja painavan Volvon kanssa. Auton kääntäminen pyörilleen kesti useamman minuutin. vaikka paikalla oli ammattikatsojia aina kaikkien tuntemasta liinamiehestä alkaen, auton resuaminen takaisin tielle kesti yli 20 minuuttia. Sen verran kova ponnistus se oli nostajillekin, että talkoiden päätyttyä kolme heistä oli polvillaan tien laidassa haukkomassa henkeä aivan hapoilla ennen kuin jaksoivat kävellä parikymmentä metriä takaisin katselupaikoilleen. Mekin jäimme katselemaan, sillä autosta oli tuulilasi rikki ja oikea eturengas oli virheasennossa.

Katselimme kaikki autot loppuun. Sen jälkeen nilkutimme rikkinäisellä autolla pätkän maaliin, jossa jo huolto odotteli trailerin kanssa. Kotimatka sujui vaisun tappiomielialan vallitessa. Nekin kuuluvat ralliin, ja pikaisen vauriokartoituksen perusteella kovin mittavia remontteja ei ole onneksi tiedossa.

Katselureissu Ikaalisten kylpylä-ralliin 11.5.2019

Vapaat viikonloput ovat vuorotyöläiselle harvinaista herkkua. Kun viikonlopulle sattuu vielä kohtuumatkan päässä oleva 7 erikoiskokeen ralli, jonne mukaan on otettu 280 autoa, ei tuollaista kattausta voinut jättää väliin. Niinpä ajelin aikaisin lauantai-aamuna Ikaalisten suuntaan. Luonto oli herännyt ja ajellessa oli aikaa katsella peltojen elämää. Ajellessa bongasin muun muassa kurkia, joutsenia, teeriä soitimella sekä kolmella eri pellolla hirviä. Lintujen laulu kuului välillä auton sisälle saakka. Saavuin hyvissä ajoin Parkanoon, jossa yhdistimme kyydit Vaasasta saapuneen veljeni Pertun kanssa. Sitten lähdimme hankaamaan reittiä. Seutu on itselleni aika tuntematonta, mutta muutamat erityisen mukava muistot katselureissuista löytyy takavuosilta Parkanon junnu-SM kisasta sekä Jämi-rallista. Tiestö alueella on vaativaa ja maalaismaisemat peltoineen sekä alueen vesistön kauniita. Ajelimme pätkät läpi kerrankin kiireettä ja saatoimme todeta järjestäjän tehneen hienoa työtä seitsemän erikoiskokeen reitillä.

Ensimmäiseksi katselupaikaksi valikoitui toisen erikoiskokeen maalissa ollut paikka, jossa tie ylittää kaksi nyppyä. Ne olivat nähtävissä, jo kaukaa mutta sitä ei voinut nähdä, että tie pudottaa toisen nypyn jälkeen voimakkaasti oikealle. Paikan olivat löytäneet arviolta 500 muutakin katsojaa, mutta peltoaukea sekä seuraavan nypyn vastarinne tarjosivat kaikille esteettömän näköalan paikkaan. Järjestäjät olivat järjestäneet pätkän maaliin peltoparkin ja paikallinen kyläyhdistys oli ohjattu kanttiininpitoon sopivan suojaisaan paikkaan mutkan jälkeen. Palvelut siis pelasivat. Kärkipäässä autot tulivat leveillä linjoilla ja alkupään Ford Fiesta-kuski kippasi auton kyljelleen. Heti tuon jälkeen Mika Ilomäki kaatoi Citroen Saxonsa ilmavasti. Ehkä suurimmat kannustukset paikassa sai kuitenkin kisassa olleet Lada-luokan kuskit. Siinä historian siipi havisi, kun Seppo Hannukainen ja Venäjän Klim Baikov taittoivat paikkaan Lada VFTS-autoilla.

Kakkoserikoiskokeelta siirryimme viidennelle pätkälle, jonka alkupäässä oli lietelantasäiliön taakse kiristyvä, vasemmalle kääntyvä mutka. Meiltä paikka oli jotenkin mennyt ohitse aamulla, mutta kun pro-luokan katsojat paikasta kohisivat ja se sattui hyvin aikatauluun, olihan sinne mentävä. Katselimme paikassa jonkin aikaa, mutta paikka ei ollut edes lähellä yllättää ketään.

Viidenneltä erikoiskokeelta ajoimme aamuisen suunnitelman mukaan kuudennelle erikoiskokeelle, jossa oli myös peltoharjanteen ylittävän nypyn jälkeen kiristyvä oikea. Saavuimme paikalle noin sadan auton tienoilla ja koska autoja oli niin paljon, ennätti paikassa katsomaan vielä normaalia kisaa suuremman automäärän. Paikassa oli hyvä näkemäalue ja keväisen päivän kaartaessa iltaa, päätimme katsella kaikki autot loppuun. Porukka paikassa väheni pikkuhiljaa ja yllättäen alkoi sääennusteen vastaisesti satamaan. Heti sateen kasteltua tien, paikassa alkoi tapahtua. Ensin numerolla 187 ajanut etuveto-Escort suistui ojaan. Numerolla 200 suoraan peltoon kiskaisi Renault Megane, joka pääsi kunniakierroksen jälkeen jatkamaan. Sitten Peugeot numerolla 202 ajoi peltoon ja saman kierroksen jälkeen jatkoon. Sitä seuraava Opel Astra oli aivan liki, mutta ei suistunut. Numero 223 ei ehtinyt kääntää ajoissa ja vanhakoppa-Escortin perä putosi ojaan. Auto lähti siitä pyörimään ja päättyi viiden ja puolen voltin jälkeen katolleen. Auto meni surulliseen kuntoon, mutta onneksi miehistö säilyi ehjänä ja terveenä. Loppupäässä oli vielä useita näyttäviä likitilanteita, joista selvittiin onneksi ilman vaurioita. Se oli sitten siinä.

Kokonaisuutena hieno rallitapahtuma ja päivä. Toivottavasti se oli myös järjestäjille menestyksellinen. Autoja ja katsojia oli ainakin todella paljon.

Harrasterallien konsepti ja osallistujamäärät ovat sitä luokkaa, että sen vaikutukset näkyvät jo AKK:n päässä, vaikka virallisesti sanotaan etteivät järjestöt kilpaile keskenään. Näppituntumalla moni lähipiirin kuskeista on jättänyt lisenssin lunastamatta ja rällää harrasteralleissa. Kevättalvella sähköpostiin kolahti AKK:n kysely, jossa kartoitettiin seikkaperäisesti harrastajien tarpeita ja kysyttiin mitkä asiat vaikuttavat rallikilpailuihin osallistumiseen. Vastasin pitkästi, kuten moni muukin oli tehnyt. Vapaassa sanassa en malttanut olla kirjoittamatta, että samat asiat olen kirjoittanut jo 10 vuotta sitten ja asiasta keskusteltiin tuolloin paljon varsinkin historic-harrastajien piirissä, kun joka vuosi tuli uusia pakkosääntöjä ja varusteet vanhenivat, vaikka niitä ei käytetty. Kustannukset nousivat jo tuolloin ja moni lopetti ajamisen kustannussyistä. Tuolloin keskusjärjestön edustajien vastaukset asiaan olivat luokkaa; me kehitämme autourheilun huipputuotetta ja FIA määrää säännöistä. Harrastajien huo et ei paljon painaneet eikä niitä otettu vakavasti. Nyt on toinen ääni kellossa, kun harrastajamäärien putoaminen näkyy jo liiton taloudessa. Tosiasia on kuitenkin se, että jos ei ole osallistujia, ei kilpailuja kannata järjestää. Ja jos ei ole kilpailuja, ei ole tulojakaan AKK:lle.

Mutta on hyvä, jos ongelmiin on herätty. Otettu lakki kouraan ja alettu tosissaan miettimään miten lajia voidaan kehittää. Toivottavasti ei ole vielä liian myöhä.

Kesä kiirehtii jo kovaa kyytiä eikä Neste-ralliinkaan ole kuin pari kuukautta. Sitä odotellessa.

Pauli Heikkola: Tuloksellinen testikisa Toivakassa

F-Rallisarjan kesäkausi käynnistyi 8. kesäkuuta Toivakka-Rallilla. Reitin kokonaispituus oli 205 kilometriä. Varsinaista kilvanajoa riitti kuudelle erikoiskokeelle, joiden yhteispituudeksi ilmoitettiin noin 70 km. Kisa aloitettiin ikonisella Ruuhimäen erikoiskokeella, joka tällä kertaa ajettiin "väärään" suuntaan. Ja vastaavasti viimeinen erikoiskoe kaasuteltiin Toivakan keskustassa kilpailukeskuksen välittömässä läheisyydessä. Osallistujamäärä oli hyvä, kun 13 eri luokkaan ilmoittautui peräti 145 kuljettajaparia. Kilpailun järjestäjänä toimi Toivakan Autourheilukerho.

Edellisestä yhteisesiintymisestä oli jo 8 kuukautta, kun talvirallit jäivät ajamatta päällekkäisten aikataulujen ja yhteensattumien vuoksi. Joten nyt oli korkea aika käydä ulkoiluttamassa Escortia ja miehistöä. Varsinkin kun Jorma oli pitkäksi venyneen tauon aikana hankkinut autoon mekaanisen ruiskujärjestelmän. Englantilainen valmisteon uustuotantoa, mutta kyseisen aikakauden mukainen konstruktio. Samalla nokka-akselit vaihtuivat astetta "jyrkemmiksi". Tehomittauksessa saadut lukemat herättävät syvän kunnioituksen: noin 280 hv ja yli 240 Nm vääntöä! Tylyt numerot vapaasti hengittävälle 2-litraiselle moottorille.

Toivakka-Ralli sopi sijainniltaan mainiosti uudistuneen auton testikisaksi ja samalla päästiin ensimmäistä kertaa vertaamaan seniorien vauhtia, sillä F-rallisarjan senioriluokkiin voi sarjan ulkopuolisetkin osallistua historic-kalustolla (pienenä kevennyksenä mainittakoon, että jotkut vääräleuat kutsuvat senioriluokkia termillä muumioluokka, heh heh).

Päätavoitteena oli kuitenkin uuden järjestelmän toimivuuden toteaminen tositoimissa.

Ruuhimäki - Taulu - Paloskylä
Ruuhimäki (8,7 km) oli hieno avaus kilpailulle. Hypyille oli kerääntynyt runsaasti katsojia. Otimme ylitykset rauhallisesti ilman suuria loikkia. Hyppyjen jälkeen eräs vasuri yllätti liukkaudellaan, mutta Jorma selvitti paikan tyylikkäästi yleisöä viihdyttävällä lavealla ajolinjalla. Auto toimi hienosti, mutta terävyyttä puuttui lähdössä jostain syystä. Arvelut kuumassa kelissä ja polttoaineen lämpenemisessä. Epätasainen moottorin käyntiääni tuntui siirtymäajossa, mutta täydellä kaasulla Escort otti kierroksia normaalisti.

EK kakkosella ajettiin asvaltilla ensimmäiset 2 kilometriä. Osa erikoiskoetta oli todella pientä tietä, joka oli jo kulunut urille. Siellä väisteltiin kiviä ja välteltiin rengasrikkoa. Kolmonen (Paloskylä 13,9 km) oli Toivakan eteläpuolella. Pitkä siirtymä ja välitankkaus Leivonmäellä ennen hienoa ja vauhdikasta erikoiskoetta, jolla oli peräti viisi huomiolla merkittyä paikkaa. Perusvarmat suoritukset ilman riskejä, ihan laaditun game planin mukaan.

Huoltotaukoa vietettiin kilpailukeskuksessa Toivakassa. Kakkossylinterille menevässä polttoaineletkussa näkyi ilmakuplia. Tarkemmassa tarkastelussa Jorma löysi syyn epätasaiseen käyntiääneen. Kyseisen letkun päässä ollut ruiskutussuutin oli "korkannut" eli suutinrungon sisällä ollut muovimutteri oli auennut, koska mutterin kierteet eivät olleet kestäneet. Onneksi Jormalla oli huoltopakissa varasuuttimia, niin ongelma poistui vaihtamalla ehjä mutteri tilalle. Ihmettelyä herätti brittivalmistajan materiaalivalinta mutterille. Muovi kun ei välttämättä kestä suuttimessa olevaa painetta. Ennen seuraavaa kilpailua muovimutterit vaihtuvat kestävämpiin.

Nisula - Havumäki - Toivakka

EK 4:n (Nisula 9,3 km) lähdössä oli pitkä jono autoja odottamassa vuoroaan. Erikoiskokeen lähtöä oli viivästetty. Nyt kartturi pääsi tekemään urheilusuorituksen, kun täysissä ajovarusteissa piti ehtiä oikealla minuutilla aikatarkastusasemalle. Matkaa oli noin 800 metriä, joten juoksuksihan se meni. Edellä jonottaneet autokunnat kannustivat meitä pitkämatkalaisia. Pulssi nousi ja kohtuullisen puuskutuksen kera ehdin oikealla ajalla ojentamaan aikakortin.

Jotkut tulivat AT-asemalle ilman kypärää ja Hans-tukea, mutta sääntöjen mukaan se on kiellettyä. Tässä kohtaa sääntökirjaa voisi päivittää käytännöllisemmäksi. Kaikkiaan lähtöaikamme siirtyi noin 25 minuuttia. Täälläkin oli asvalttiosuutta, nyt maalipäässä 1,4 kilometriä. Nyt moottori oli Jorman mukaan sellainen kuin pitikin. Kyllä eron huomasi repsikan paikaltakin.

Ennen kilpailun pisintä erikoiskoetta (Havumäki 20,7 km) oli Leivonmäen Teboililla välitankkaus ja 15 minuutin huoltomahdollisuus. Nyt päästiin ajamaan kovapintaista valtiontietä, josta löytyi kaikki keskisuomalaiselle MM-rallin erikoiskokeelle tyypilliset ominaisuudet: oli korkeuseroja, ylityksiä, takavinkkeleitä ja hyppyjä.

Vajaa kilometri ennen maalia oli satanut, joten tiessä oli liukkaita paikkoja. Varsinkin maalin jälkeinen asvalttimutka oli yllättävä, sillä siinä oli märkää savea pinnassa sisäkurvioikaisujen jäljiltä. Tiekirjassa oli huomautus asvaltista, mutta sateen jälkeinen "limainen" pinta tekivät paikasta haastavan, kun yleensä maalimerkin jälkeen ajaminen hieman herpaantuu.

Asvalttipintaiselle yleisö-EK:lle (maaseutumaisemissa kun oltiin, niin kyseessä oli kuulemma kylä-EK taajaman ytimessä) oli saatu mittaa 2,2 km ja toteutustapa tavallisuudesta poikkeava: Erikoiskokeen alku ajettiin lenkkinä ympäri takaisin lähtöpaikan tuntumaan, jonka jälkeen jatkettiin toisesta risteyksestä suoraan kohti maalilippua. Edellisen kilpailijaparin poistuessa lenkiltä seuraava autokunta starttasi reitille lähettäjän annettua siihen luvanseuraavilla lähtövaloilla, jotka sammuivat 30 sekunnin välein.

Aikakorttiin ei merkitty lähtöpaikalla aikaa, vaan kilpailijoille merkittiin lähtö- ja suoritusajat erikoiskokeen maalissa. Yllättävän toimiva systeemi, jota oli näköjään mietitty huolella.

Asuntoalueella kulkeneella reitillä oikaisjua oli estetty pyöröpaaleilla. Tästä huolimatta muutamissa paikoissa pääsi ajolinjaa valitsemaan ja hiekkaa oli siirtynyt ajoradalle. Varsinkin viimeisessä maalimutkassa oli multaa ja hiekkaa. Jorma oli vireessä tällä erikoiskokeella ja vauhdikas eteneminen toi päivän parhaan suorituksen, senioreiden kolmanneksi nopein aika. Tuo maalimutkan liukkaus teki merkinnän Escortin vasempaan takakulmaan, kun maalikyltti tien reunassa sai osuman. Toteutimme tiekirjassa ollutta kilpailujärjestäjän toivetta kylä-EK:lle: "Mikäli kovimmat sekuntikamppailut ovat jo ohitse, muistakaa viihdyttää yleisöä!".

Hikinen kesälauantai

Kisapäivän olosuhteet olivat poikkeuksellisen haastavat, sillä lämpömittari pysyi reilusti hellerajan yläpuolella, lukemat vaihtelivat 26 - 29 asteen välillä. Onneksi tuulta oli riittävästi poistamaan pölyn kuivilta teiltä. Nesteytyksestä huolehtiminen oli ensiarvoisen tärkeää, sillä tulelta suojaavassa alusasussa ja kolmikerrosajopuvussa tuli tukalan kuuma jo niitä pukiessa.

Hikinen rallipäivä antoi juuri sen, mitä oli tultu hakemaan. Vauhtimme riitti senioreiden yleiskilpailun kahdeksanteen sijaan ja luokan neljänneksi. Enemmän kuin kelvollinen suoritus, kun edellisen kerran kurvailtiin lokakuussa 2018.

Oikeissa kilpailuolosuhteissa suoritettu kenttätesti paljasti mahdolliset ongelmat suuttimien muttereissa. Tilanne on korjattavissa uusilla muttereilla. Muuten ruiskutusjärjestelmä sekä koko auto toimi loistavasti. Eikä mekään oltu vielä ihan uuninpankolla… : )

Suomalaiset pudonneet kyydistä MM-sarjassa

Rallin MM-sarjan puolimatkan krouvissa, seitsemän ajetun osakilpailun jälkeen, on kuljettajien pistetaulukko suomalaisten osalta karua luettavaa – parhaana on Teemu Suninen kuudentena. Tällainen tahti on sinivalkoisella rallikansalle karvasta katsottavaa. Suninen, Esapekka Lappi ja Jari-Matti Latvala ovat saanet rallista toiseen todeta kärjen karanneen muille maille.

Suninen hakee tasaisuutta

M-Sportin Fordia kuskaava Suninen ilmoitti kauden alussa tavoittelevansa paikkaa joka rallissa viiden parhaan joukossa. Tähän hän on yltänyt kuitenkin vain kolmessa kisassa seitsemästä.

Sunisella on paikoin ollut todella tekemistä, että hän löytää sellaisen rytmin jolla ollaan tasaisesti kiinni tavoitteessa. Erikoiskokeilla on välillä tullut kuitenkin jopa pohja-aikoja, joten kyllä se vauhti siellä jokelalaisella on – se vaan pitää saada toisella puoliskolla MM-sarjaa kaivettua esiin.

Kun suomalaisen pistepussiin kertyi kolmesta ensimmäisestä rallista vain vaivainen yksi piste on Sunisen ryhdistäytyminen ollut Etelä-Amerikassa Argentiinassa ja Chilessä hieno piristys. Portugalin soralla nuori suomalainen oli jo lopputuloksissa neljäs, joten suunta ennen Neste Ralli on oikeansuuntainen.

Hyvänä mittarina Suniselle on tallikaveri Elfyn Evans, joka olisi lyötävä paikassa kuin paikassa. Sinällään Fordien vauhti on ollut jopa yllättävän hyvää, kun tiedettiin Sebastien Ogierin lähtemisen vaikutus tallin resursseihin.

Latvalalla tuskaista

Jari-Matti Latvalan menossa ja kommenteissa paistaa läpi tuskastuminen kauden tuloksiin. Motivaatio on MM-sarjan kokeneimmalla kuljettajalla enemmän kuin koetuksella.

Latvalan tuskan ymmärtää, mutta virheitäkin on tullut liian monta ja sitä myöten on saldo on jäänyt pieneksi. Toyotat kulkevat kyllä huippuvauhtia ja Latvalakin on ollut mukana kärkkymässä jopa voittoja, mutta vauhti on tyssännyt milloin mihinkin ennen viimeistä ratkaisevaa Power Stagea. Harmin paikka ja onnikaan ei ole ollut avittamassa, vaan päinvastoin, rouva fortuna on heittänyt kiviä ikävästi suomalaisen ajolinjalle.

Sen lisäksi, että Latvalan tulokset ovat olleet kokonaisuudessaan vaisuja, on miehen jatko Toyotalla varmasti tarkassa tutkinnassa. Tuloksia pitää tulla, jos mieli pysyä Tommi Mäkisen tallin leivissä.

Tilannetta ei Latvalan kannalta auta edes se, että myös Kris Meeken tekemiset ovat olleet kaikkea muuta kuin tasaisen varmoja. Pohjoisirlantilainen on sortunut pahoihin virheisiin ja sitä myöten henkinen kantti on varmasti koetuksella.

Lappi painekattilassa

Esapekka Lappi aloitti Citroenilla lupaavasti, kun heti Ruotsissa pieksämäkeläinen nousi podiumin kakkospaikalle. Näytti, että nyt ollaan menossa siihen malliin kuin on odotettutikin ja ranskalaistallissa suomalainen saa sellaisen tuen, kun on tavrinnutkin. Mutta toisin on käynyt.

Lappi käy uransa tiukinta taistelua joka tavalla. MM-pisteitä on kasassa vasta 34, kun tallikaveri Sebastien Ogier keikkuu sarjan johtopaikalla 100 pistettä enemmän keränneenä. Kuilu näiden kuljettajien välillä on syvä.

Lappi joutuu puristamaan itsestään varmasti kaikki henkiset eväät noustakseen takaisin jaloilleen ja taistelemaan vaikkapa Neste Rallin voitosta elokuun ensimmäisenä viikonloppuna. Asema tallissa pitää saada palautettua vakaaksi ja sitten myös tuloksia. Ne kuitenkin ratkaisevat, kuten jokaisen suomalaisen kannalta.

Kun rallin MM-sarjan toinen puolisko jatkuu kauden yhdeksännellä osakilpailu Keski-Suomen sorateillä, ovat suomalaisten asetelmat haastavat. Mutta sieltä on aiemminkin noustu mukaan kärkivauhtiin ja jopa MM-taisteluun. Nyt kärki on kylläkin mennyt menojaan, mutta aina suomalaisille voitto maistuu kotikisassa ja se maistuu myös maailman parhaalle ralliyleisölle, joka odottaa varmasti menestystä.

Nuori lahjakkuus Lauri Halonen - vauhtia riittää!

Kouvolalainen Lauri Halonen viettää nyt kesälomaa koulusta, syksyllä on edessä ala-asteen neljäs luokka. Lomalla on hyvää aikaa kilpailla, ja sitä vauhdikas ja alati hymyilevä Halonen totta tosiaan tekeekin, virtaa riittää niin crosskartin kuin kartingautonkin rattiin. Lyhyestä urasta huolimatta Halonen on jo ennättänyt nousemaan palkintokorokkeelle niin kotimaassa kuin Latviassakin.

9-vuotias Halonen aloitti kilpailemisen crosskartien Mini-luokasta kolme vuotta sitten ollessaan 6-vuotias. Ensimmäinen kausi meni, kuten kaikilla muillakin debyyttiluokan kuljettajilla, lajiin tutustuessa. Vaikka radalla ajetaan täysillä ja tosissaan, varikolla ovat aivan muut metkut mielessä ja aikaa vietetään kilpakumppanien kanssa puuhaillen.

Määrätietoisesti uraansa rakentava Halonen vaihtoi nopeampaan ajokkiin.

Kaudella 2018 Halonen otti seuraavan askeleen ja vaihtoi Minin 85 kuutioiseen. Tässä luokassa ajetaan jo tosissaan radalla, mutta varikolla sama meno jatkuu. Kaverit pelaavat yhdessä jalkapalloa ja ajelevat polkupyörillä. Kausi päättyi kolmanteen sijaan.

Meneillään olevaan 85-kuutioisten kauteen valmistautuminen aloitettiin heti vuodenvaihteessa, Halonen osallistui talvisarjaan ja taisteli sen mestariksi. Voiton varmistanut finaalikilpailu Kiteellä tarjosi dramatiikkaa. Halonen sairastui kilpailupäivän aattoiltana vatsatautiin ja tiimi oli jo lähdössä kotimatkalle, mutta sisukas nuorukainen päätti toisin, hän halusi ajaa ja kiidätti "Laten Lakuauton" voittoon, varmistaen samalla mestaruuden.

- Oli hienoa ajaa vaikka kunto oli tosi heikko. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä vatsa kramppasi rajusti, mutta ajaessa sitä ei ehtinyt huomata. Kiitos tiimille, eli isälle ja äidille että jäätiin mun toiveesta ajamaan ja voitettiin mestaruus. Kotimatka tosin oli aika surkea kun olo taas paheni, Halonen muisteli.

Laten Lakuauto nähdään kotimaan FinRX-sarjan lisäksi Pohjois-Euroopan NEZ-sarjassa.

Talvella Halonen teki töitä myös tukijoiden kanssa, mukaan matkaan hyppäsi monen muun lisäksi Kouvolan Lakritsi jonka myötä kilpa-auto sai lempinimen ”Laten Lakuauto.”

Kesäkausi alkoi NEZ-sarjan osakilpailulla joka ajettiin Latvian Riiassa, josta tuliaisena oli uran hohdokkain voitto kovassa seurassa. Halonen oli kovassa iskussa jo alkuerissä ja näytti mitä on luvassa. Kouvolalainen taiteili sateen liukastamalla radalla voittajaksi kaikissa kolmessa erässä. Tykitys jatkui finaalissa, ja ruutulipun liehuessa Halonen oli kasvattanut suuren eron toiseksi tulleeseen.

Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.

Kausi Suomen FinRX-sarjassa alkoi Vilppulasta, siellä Halonen sai tuta lajin nurjaa puolta. Hyvässä vauhdissa ollessaan hän ei huomannut radan varrella liehuvaa keltaista lippua, ohitti kilpakumppanin, josta seurauksena oli finaalin tuloksen mitätöiminen. Tästä Halonen otti oppia, ja seuraavassa kilpailussa Virroilla hän oli tarkkana. Finaalin ollessa käynnissä nousi punaiset liput kilpakumppanin kaadettua autonsa, punainen lippu merkitsee, että kilpaileminen on lopetettava välittömästi. Lähdön keskeytyshetkellä Halonen oli johdossa, uusintalähtö ei mennyt aivan yhtä hyvin, lopputuloksena oli kolmas sija.

Uuden lajin myötä kova harjoittelu kuuluu Halosen päivärutiiniin.

Ajamista Halonen harjoittelee kotiradallaan Kouvolan Tykkimäessä aina ehtiessään, eli käytännössä viikoittain. Talven aikana mukaan tuli myös uusi laji, sillä Halonen hyppäsi karting-auton rattiin. Ajaminen lähti sujumaan välittömästi, vauhtia haettiin Espanjasta sekä Ranskasta kotimaan ratojen ollessa vielä lumen peitossa. X30-luokassa ajava Halonen on ottanut jo tuntumaa kilpailemiseen, ja sitä on kesän aikana luvassa vielä lisää.

- Lomalla on hyvää aikaa ajaa kilpaa, ja hoitaa kuntoa valmentajani Toni Taurun kanssa, Lauri Halonen toteaa hymyillen.

Sami-Matti Trogen - vauhti veressä

Lohjalainen keväällä 17-vuotta täyttänyt Sami-Matti Trogen on nuoresta iästään huolimatta jo todella kokenut kilpailija. Hän kilpailee tällä hetkellä rallicrossin MM-sarjan yhteydessä ajettavassa RX2-luokassa, siinä ajetaan nelivetoisilla yli 300 hevosvoimaisillaSupercarLite-autoilla.

Trogenin ura alkoi käytännössä jo isä Mikan ajaessa kilpaa ja pikku Sami-Matin istuessa penkalla mukanaan repullinen pikkuautoja. Kipinä oli syttynyt.

Ensimmäinen oma kilpa-auto oli 125 kuutioinen crosskart, jolla hän ajoi ensimmäisen kilpailunsa 10-vuotiaana Kemoran SM-rallicrossissa vuonna 2013, siitä kilpailusta muistoja on lähinnä isältä.

- Muistan miten muiden vanhempien kanssa radan varressa katseltiin kilpailua, kyllä se jännitti. Ihmettelyä aiheutti se, että jotkut painelivat pitkillä suorilla Sampan ohi tuosta vain, kunnes yksi ystävällinen isä valaisi asiaa, siellä oli harrastettu vaihdelaatikkodoupingia, isä Mika Trogen muistelee hymyillen.

Crosskarteista koppiautoihin poikkeuksellisen nuorena.

Sami-Matti Trogen voitti crosskartilla SM-hopeaa, kunnes siirtyi vuonna 2015 ajamaan koppiautoilla. Ensimmäiset kilpailut ajettiin Virossa, sillä Suomessa ei vielä ikä riittänyt. Autona oli SET Promotion tallin etuvetoinen Renault Clio, jolla Trogen teki juhannuksena 2016 historiaa. Hän ajoi Euroopan nuorimpana kuljettajana voittajaksi Rallycross Challenge European sarjassa, heti ensimmäisessä kilpailussaan. Kausi päättyi mestaruusjuhliin, Trogen otti voiton Viron rallicross-sarjan junioreiden luokassa.

Nuorukaisen poikkeukselliset otteet oli rekisteröity lajirajoja rikkoen, ja kauden jälkeen Trogen lähti testaamaan formuloita ja jäi sille tielleen vuodeksi 2017. Trogen ajoi kahta sarjaa, sekä Pohjois-Euroopan NEZ- sarjaa ja Espanjan mestaruussarjan. Parhaat muistot formuloista ovat Ahveniston ja Moskovan osakilpailujen podiumpaikat. Samana vuonna Trogen kävi myös ajamassa kaksi kilpailua rallicrossia SET Promotionin pyörittämässä uudessa RX Academy-sarjassa, ja teki paluun soraradoille kaudeksi 2018.

Kaksi ikimuistoista tapahtumaa samaan kilpailuun.

RX Academyn kausi päättyi mestaruusjuhliin ja rajuun kaatoon Ruotsissa, Trogen vietiin paikalliseen sairaalaan tarkastukseen, mutta selvisi rytäkästä kipeällä pakaralla.

- Ajoin kovalla vauhdilla röykkyistä rataa, kun perä nousi ilmaan ja nokka haukkasi maahan. En ehtinyt edes tajuta mitä tapahtuu, ajattelin vain ettei tämä voi olla totta. Se mitä kaadon jälkeen tapahtui, jää ikuisesti mieleeni. Autonraato savusi radalla ja sieltä jostain savun keskeltä alkoi tulla auttavia käsiä, kilpakumppanit olivat pysähtyneet radalle apuun, Trogen kertoo liikuttuneena.

Vuodenvaihteen 2018 uutiset eivät loppuneet mestaruuteen, vaan edessä oli historiallinen valinta Olympiakomitean tukiurheilijaksi. Trogen valittiin myös AKK:n valmennusryhmään Flying Finn Academyyn.

- Tämä on suuri kunnianosoitus rakentamaani autourheilu-uraa kohtaan, otan sen nöyränä ja kiitollisena vastaan. On hienoa liittyä suomalaisen huippu-urheilun kärkinimiin, tämä tulee antamaan minulle paljon apua matkallani kohti autourheilun huippua. Lupaan omalta osaltani jatkaa uraani näiden arvojen mukaisesti ja tulen tekemään kovasti työtä urani eteen jatkossakin.

Sami-Matti Trogen hyppäsi myös ralliauton rattiin.

Jotta aika ei kävisi pitkäksi, päätti Trogen kokeilla myös rallia nuorten luokassa. Kahden kilpailun mittainen kokeilu saa kenties vielä jatkoa, sillä tulokset olivat lupaavia. Ensimmäisessä rallissa Iisalmessa hän ajoi kartturinsa Mikko Lagerströmin kanssa viidenneksi, Kouvolan kilpailuun hankittiin Renault Clion keulalle paremmat lisävalot ja kaksikko kurvaili toiseksi vain 2 sekunnin päähän voittajasta. Suoritus oli toista rallia ajavalta Trogenilta vakuuttava esitys vauhdista, etenkin kun viimeinen erikoiskoe oli selviytymistaistelua maaliin.

- Varmaan viisi kilometriä oltiin ajettu, kun tunsin että auto puutuu. Ei jaksanut enää mennä kunnolla, ajettiin kakkosella ja kolmosella loppupätkä. Vähän kuumotti, mutta onneksi se latausvalo sammui kun auto vähän jäähtyi ja päästiin lopulta maaliin. Siellä varmistui, että laturi oli hajonnut.

Takaisin rallicrossiin ja isojen poikien hiekkalaatikolle.

Palkinnoksi RX Academyn voitosta Trogen oli saanut tallipaikan RX2-sarjaan SET Promotion tiimiin, RX2-sarjaa ajetaan rallicrossin MM-sarjan yhteydessä. Kausi alkoi kaadolla Barcelonan osakilpailussa, mutta lohjalainen kokosi itsensä hienosti ja nousi lopulta neljänneksi. Seuraava etappi Span legendaariselle formularadalle rakennettu uusi areena Belgiassa. Jälleen vauhti parani loppua kohden ja tuloksena oli neljäs sija. Englannin Silverstone oli kauden kolmannen osakilpailun näyttämönä. Kilpailu käynnistyi samalla kaavalla ja noudatteli sitä ruutulipulle saakka, finaalin rengasrikko tosin vei parhaimman terän viimeisiltä kierroksilta, Trogen oli jälleen neljäs. RX2-sarjassa hän on tasaisella suorittamisella, ei niin yllättäen, neljäntenä.

- Silverstonen viikonloppuna yleisesti ottaen kaikki meni hyvin. Finaalissa oli vaikeaa ja kävi tosi huono tuuri, mutta ei voi mitään. Seuraavassa kisassa pitää yrittää päästä vauhtiin heti alusta alkaen. Kisa ajetaan Norjassa, ja senkin radan tiedän viime vuodesta. Tykkään radasta ja uskon, että se sopii meille. Siellä lähtöpaikka ei ole niin tärkeä kuin täällä oli, kertoi Trogen.

Mäkelänrinteen urheilulukiossa opiskeleva Trogen on yllättänyt seuraajat jo monta kertaa, useimmiten positiivisesti. Uusin käänne hänen kilpailu-urallaan on paluu formulan rattiin yhden kilpailun ajaksi. Trogen osallistuu F4-autolla Ahvenistolla kesäkuun alussa ajettavaan Rata SM-sarjan kilpailuun.

- On hienoa tehdä paluu Ahvenistolle. Muutama testi vedetään ja koitetaan karistaa sorat ranteista päälajin rallicrossin jäljiltä. En tiedä vielä tuleeko formuloille jatkoa, keskityn tällä hetkellä rallicrossiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Tietysti formulan osalta päätökset pitäisi tehdä lähiaikoina, jos sitä alkaisi työstämään enemmän. Rahoituksen saaminen formulaprojektiin on tällä hetkellä hankalaa ja tietysti rallicrossin MM-sarjan tulevaisuus tulee ratkaisemaan paljon suuntaani tulevaisuudessa. Katsotaan nyt myös mitä mieltä alan ammattilainen Marko Koiranen on ajamisestani, Trogen päättää.

Trogenin kautta rallicrossin parissa on jäljellä vielä neljä osakilpailua, seuraavaksi matkataan Norjan Helliin. Ja kenties hänellä on takataskussa vielä jokunen jokerikorttikin, sillä vauhti on hurjaa eikä siitä yllättäviä käänteitä puutu!

Jos haluat mukaan Sami-Matti Trogenin matkaan, yhteystiedot löydät kotisivuilta osoitteesta: samimattitrogen.com

Liikennevakuutuskeskus: Kaista-avustin yhtä merkittävä, kuin turvavyö

Parhaillaan kaista-avustimen yleistymisen merkittävyys olisi verrattavissa turvavyön yleistymiseen. Kaista-avustimen avulla neljännes kaistalta ulosajautumisesta johtuvista kuolonkolareista voitaisiin estää.

Liikennevakuutuskeskus julkaisi Turvallisesti liikenteessä -blogissa tutkimuksen, kuinka kaista-avustin olisi vaikuttanut vuosina 2014–2016 kuolemaan johtaneissa suistumis- ja kohtaamisonnettomuuksissa. Kohteeksi on valittu kyseiset onnettomuudet, koska juuri niissä kaista-avustin olisi voinut vaikuttaa.

Kaista-avustin on turvajärjestelmä, joka pyrkii pitämään auton oikealla kaistalla, tarvittaessa kulkusuuntaan puuttumalla.

Tätä ei tule sekoittaa kaistavahtiin, joka ainoastaan varoittaa kuljettajaa kaistalta poistumisesta.

Onnettomuustutkinta-aineiston avulla arvioitiin tapauskohtaisesti, olisiko kaista-avustin voinut estää onnettomuuden. Tulokseksi saatiin, että kaista-avustin olisi voinut estää 27 prosenttia tutkituista onnettomuuksista, eli joka neljännen kaistalta ulosajautumisesta johtuneista kuolonkolareista.

Blogin kirjoittaneen Roni Utriaisen mukaan on vaikeaa keksiä, mikä muu nykyajan turvajärjestelmä voisi estää yhtä suuren osan kuolemista. Kaista-avustimen yleistyminen kaikkiin autoihin vastaisi merkittävyydeltään turvavyön yleistymistä.

Tapauksissa, joissa kaista-avustin ei olisi voinut estää onnettomuutta, oli yleisimmin kyse kuljettajan toimintaan liittyvistä tekijöistä, sekä kaistamerkintöjen kuluneisuudesta, puuttumisesta tai lumeen peittymisestä. Kuljettajaan liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi sairaskohtaukset ja tarkoitukselliset onnettomuudet. Kaista-avustin nimensä mukaisesti on ainoastaan ajamista tukeva järjestelmä, mutta kuljettajalla on yhä vastuu ajamisesta.

Kaista-avustin tekee tuloaan

Kaista-avustin ei ole vielä yleinen turvavaruste Suomen teillä liikkuvissa autoissa. Tutkimustulosten perusteella on toivottavaa, että kaista-avustimia lisättäisiin autoihin autovalmistajien toimesta ja automyyjät opastaisivat asiakkaita kaista-avustimen hyödyistä.

Merkittäväksi tekijäksi tutkimuksessa muodostui väylien kunnossapito. Kaista-avustimen toiminta edellyttää kaistamerkintöjen näkyvyyttä, joten talviaikana teiden ja katujen oikea-aikainen auraus on tärkeää. Kuluneita tai muuten puutteellisia kaistamerkintöjä tulisi myös uusia nopeammin.

Onnettomuustietoinstituutti (OTI): Joka kolmannessa kuolonkolarissa kuljettaja on päihtynyt

Vuosina 2013–2017 liikenteessä tapahtui 304 kuolemaan johtanutta päihdeonnettomuutta, mikä on noin kolmannes kaikista kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Huumeiden vaikutuksen alaisena aiheutettuja kuolonkolareita tapahtui 20 enemmän kuin edeltävällä viisivuotisjaksolla (2008–2012). Alkoholionnettomuuksien osuus on pysynyt useiden vuosien ajan noin neljänneksenä kaikista kuolonkolareista.

Tuore OTI-päihderaportti sisältää liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien vuosina 2013–2017 tutkimat kuolemaan johtaneet päihdeonnettomuudet. Raportissa tarkastellaan päihteiden eli alkoholin, huumeiden tai ajokykyyn vaikuttavien lääkkeiden tai näiden yhdistelmän alaisena ajaneita kuljettajia.

Päihdekuljettajien aiheuttamissa onnettomuuksissa menehtyi moottoriliikenteessä 340 henkilöä. Heistä 261 oli päihdekuljettajia, 63 päihtyneen kuljettajan kyydissä matkustaneita ja 16 toisessa ajoneuvossa olleita sivullisia.

Vuosina 2013–2017 päihdeonnettomuuksista 222 tapauksessa kuljettaja oli ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena. Valtaosa (81 %) alkoholia käyttäneistä ylitti törkeän rattijuopumuksen 1,2 promillen rajan. Huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajoi 78 kuljettajaa. Kuljettajista 87 oli käyttänyt lääkkeitä, jotka voivat vaikuttaa ajokykyyn. Osa kaikista kuljettajista oli samanaikaisesti useamman mainitun päihteen vaikutuksen alaisena. Alkoholia käyttäneistä suurin osa (170 kuljettajaa) oli kuitenkin käyttänyt vain alkoholia.

Näiden moottoriliikenteessä tapahtuneiden onnettomuuksien lisäksi päihdekuljettajien aiheuttamissa onnettomuuksissa menehtyi neljä jalankulkijaa ja kaksi polkupyöräilijää vuosina 2013–2017.

Liikenteen huumeonnettomuudet eroavat alkoholionnettomuuksista monin tavoin

– Vain alkoholia käyttäneiden kuljettajien aiheuttamissa kuolonkolareissa toistuu suurimmassa osassa erottuva kaava: ei muita osapuolia, viikonloppu, kesäyö, OTIn liikenneturvallisuustutkija Arja Holopainen tiivistää.

– Huumeonnettomuudet eroavat monin tavoin alkoholionnettomuuksista. Tapaukset jakaantuvat voimakkaammin pitkin viikkoa ja eri kellonaikoihin. Lisäksi sattuu enemmän yhteenajoja muiden kanssa, jopa puolet. Sekakäyttö on yleisempää, usein huumeiden lisäksi on käytetty myös alkoholia tai ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä. Niin sanottujen huumekuljettajien onnettomuuksista onkin vaikeampi todeta tyypillistä onnettomuutta kuin vain alkoholia käyttäneiden rattijuoppojen, Holopainen kuvailee onnettomuuksien eroja.

Yhdistävä piirre päihdeonnettomuuksissa on, että suurimmassa osassa onnettomuuksista kuljettaja ja mahdolliset matkustajat eivät ole käyttäneet turvalaitteita, esimerkiksi turvavyötä.

Päihdeonnettomuuksien vähentäminen vaatii toimenpiteitä

– Kuolemaan johtaneet liikenneonnettomuudet ovat kaikkiaan vähentyneet viimeisen 20 vuoden aikana, myös rattijuopumusonnettomuudet siinä samalla. Nyt alkoholionnettomuuksien väheneminen näyttää kuitenkin pysähtyneen, ja huumeonnettomuudet ovat jopa lievässä kasvussa. Onnettomuuksien vähentäminen vaatii toimenpiteitä, painottaa OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat suosittelevat monia keinoja päihdeonnettomuuksien ehkäisyyn, mm. alkolukkoa sekä päihdeongelmaisten hoitoonohjauksen ja liikennelääkärijärjestelmän kehittämistä. Tutkijalautakunnat korostavat myös liikennevalvonnan tehostamista.

Myös lisää tutkimustietoa tarvitaan.

– Lääkkeiden vaikutus ajokykyyn on monimutkainen asia selvitettäväksi. Tämä on aihe, josta olisi hyvä tehdä tarkempaa tutkimusta, Räty ehdottaa.

Päälähdön voittaja kuittaa 200 000 ykköspalkinnon - EM-ravit tuo Euroopan ikäluokkahuiput Vermoon lokakuussa

Raviurheilun Euroopan mestaruuksista ravataan kymmenen vuoden tauon jälkeen Suomessa ja ensimmäistä kertaa Vermossa eli kyseessä on harvinaislaatuinen mahdollisuus päästä näkemään ja kokemaan parasta eurooppalaista raviurheilua Suomessa.

Kaksipäiväisen ravitapahtuman päälähtö on 4-vuotiaiden Euroopan mestaruus UET Grand Prix, jossa voittaja palkitaan 200 000 euron ykköspalkinnolla. UET GP:n lisäksi myös 3- ja 5-vuotiaiden Euroopan mestaruudet ratkotaan Vermon pimenevässä syysillassa.

Päälähdön osallistujat seulotaan jatkoon karsinnoissa, jotka käydään Solvassa Tukholmassa ja Vincennesissä Pariisissa. Ennakkomaksullisessa UET Grand Prix’ssä ovat tänä vuonna mukana suomalaishevosista muiden muassa voitosta voittoon ravannut Erkki-Pekka Mäkisen GracefulSwamp ja viime vuoden Kriterium-voittaja Lewis Ale, jota valmentaa Tuomas Korvenoja.

- EM-ravien tavoitteena on tarjota katsojille eurooppalaista huippuraviurheilua ja näyttää vieraillemme monipuolista ja tasokasta suomalaista raviurheilua. Pimenevään syysiltaan tunnelman luontiin on suunniteltu muun muassa näyttäviä valoesityksiä. Tavoitteenamme on saada 15 000 kävijää Vermoon, EM-ravien projektijohtaja Pekka Kaidesoja kertoo.

Nelivuotiainen Euroopan mestaruus eli UET Grand Prix on historian valossa ollut se viimeinen ponnahduslauta Euroopan ravihuipulle. Kymmenen vuotta sitten vuonna 2009 Tampereen Teivossa voittoon ravasi ruotsalaisori Maharajah, josta sittemmin tuli myös Prix d’Ameriquen voittaja. Samaan ovat yltäneet myös ranskalainen BoldEagle ja Finlandia-Ajon Vermossa toukokuussa voittanut ruotsalaisori Readly Express. UET Grand Prix’n viimeisin suomalaisvoittaja on Brad de Veluwe, jonka Tuomas Korvenoja ohjasti ja valmensi voittoon vuonna 2012 Gelsenkirchenissä Saksassa.